Parempi stressi

 

Miten kasaantuneesta stressistä pääsisi lomalla parhaiten eroon? Ei ehkä kannattaisi yrittää ainakaan väkisin, sanoo neuropsykologian erikoispsykologi ja psykologian tohtori Laura Sokka.

"Jos oikein jahtaa sitä, että häätää stressin pois, saattaa saada vain yhden stressin aiheen lisää."

Stressistä puhutaan liian mustavalkoisesti. Sokka toivoo, että suomalaiset oppisivat stressaamaan vähän viisaammin. Mitä tämä tarkoittaa?

Idea on tiivistetysti tämä: stressin keston ja määrän sijaan keskeisenä nähtäisiin erityisesti se, miten stressiin suhtautuu. Tämä ohjaa sitä, millaisia todellisia vaikutuksia stressillä on.

Sokka puhuu Yhdysvaltalaisesta väestötutkimuksesta. Sen mukaan korkea stressi lisäsi ennenaikaisen kuoleman riskiä nimenomaan niillä, jotka uskoivat stressin aiheuttavan haittaa terveydelle.

"Kun huomio kiinnittyy stressin uhkiin ja pelkoihin, niitä alkaa ennakoida ja nähdä yhä enemmän. Silloin luo itse ongelmaa, jota yrittää ratkaista."

Näkökulman muuttamisessa voi käyttää psykologian tutkijan Alia Crumin menetelmää: ensin tunnistetaan, mikä konkreettinen asia juuri nyt stressaa.

Koska stressin aiheuttajaa ei pääse pakoon, seuraavaksi kannattaisi rukata ajatusmalliaan: hyväksyä stressi ja ottaa se vastaan.

Sokan mielestä stressaamme vain asioista, joista välitämme. Sokka neuvoo täydentämään lauseen. "Olen stressaantunut (stressin aihe), koska välitän (mistä)?"

Tämän jälkeen stressi käytetään hyödyksi. Jos hahmottaa, mikä itselle on merkityksellistä, voi oppia jotain uutta itsestään ja tehdä helpommin omien arvojensa mukaisia valintoja ja keskittyä olennaiseen. Lisäksi saa myös energiaa ratkoa ongelmia.

Stressiin voi suhtautua liikkeellepanevana voimana, joka saa tekemään parempia valintoja. Ne saattavat auttaa loman aikana.

"Stressi voi ohjata vaikkapa vaahtokylpyyn, ystävien pariin tai luontoon. Kun kuulostelee, mitä itse tarvitsee, palautuminen tulee luonnostaan eikä suoritteena."

"Ihminen stressaa viisaammin, jos suhtautuu vaikeisiin tunteisiin tasapainoisesti ja sallivasti. Voimme tietoisesti valita ajatella, että stressin on tarkoitus auttaa. Näin myönteiset vaikutukset ovat todennäköisempiä." 

Vaikka stressin aiheet ei elämästä poistu, huoli stressistä usein vähenee. Tämä taas voi vähentää ahdistusta ja masennusta, parantaa unta ja keskittymiskykyä sekä sysätä fysiologisen palautumisen liikkeelle.

Jos on jo hyvin kuormittunut, voimat eivät välttämättä riitä ajattelutapojen ravisteluun, silloin lomalla voi kokeilla perinteisempiä palautumiskeinoja.

Usein auttaa sekin, jos pystyy huoletta jättämään työviestit lukematta ja ohjaamaan ajatukset muualle. "Moni tarvitsee mielekästä tekemistä, joka kaappaa huomion ja johon on kiva uppoutua."

Vertailua toisiin kannattaa välttää. Vaikkka lomareissu toimii joillekin hyvänä töistä irrottautumisen välineenä, toisille matkaan lähtö voi olla suuri henkinen ponnistus ja tuottaa lisästressiä, vaikka reissu itsessään olisi mukava.

Ylipäätään lomaan pakataan herkästi liikaa odotuksia ja puuhaa. Jos tuntee paljon painetta siitä, miten pitäisi lomailla, on syytä pysähtyä ja harjoittaa itsetutkiskelua: mitä itse tuntee tarvitsevansa juuri nyt ja mikä aidosti rentouttaa.

Lähteet: Helsingin Sanomat 28.6.2025, kuvat omat.

Miellyttäjä voi kärsiä sosiaalitsen tilanteiden pelosta

Näin väittää psykologian tohtori, psykologi ja psykoterapeutti Henna Penttinen. Sosiaalisia tilanteita pelkäävä ihminen saattaa kompensoida kielteistä minäkuvaansa mukautumalla muiden odotuksiin. Toisten miellyttäminen voi olla vain tapa yrittää selviytä sosiaalisten tilanteiden kanssa.

Usein tällainen ihminen on huolissaan siitä, mitä muut hänestä ajattelevat ja pyrkii selvittämään, mitä toiset ihmiset häneltä odottavat. Tämän jälkeen hän yrittää mukautua näihin olettamiinsa toisten odotuksiin.

Sosiaalisten foobikoiden perimmäinen ongelma on kielteinen minäkuva ja itsearvostuksen puut. Heillä on yleensä kolme tapaa selviytyä jännityksensä kanssa: muihin suuntautuminen, vaativuus itseään kohtaan ja eristäytyminen. Jokin näistä keinoista voi olla yksilölle tyypillinen.

Todennäköisesti perimä ja kasvuympärsitö vaikuttavat siihen, minkälaista kompensaatiomekanismia ihminen alkaa käyttää. Esimerkiksi temperamentiltaa hyvin ujo ja sulkeutunut on varmasti taipuvaisempi eristäytymiseen ja sosiaalisten tilanteiden välttelyyn.

Monen itseään kohtaan vaativan ja perfektionistisen taustalla saattaa olla perfektionistiset ja vaativat vanhemmat.

Jos on vaikeaa luottaa olevansa riittävän hyvä ilman, että se pitää jotenkin ansaita, suorittamisesta voi tulla kompensointikeino: minun pitää olla paras tässä, jotta olen riittävä ihmisenä.

Itseään kohtaan vaativat ajattelevat, että kun on täydellinen, ei voi tulla haavoituteksi kritiikillä tai kielteisillä arvioinneilla.

Sosiaalisten tilanteiden pelko on neurooseista yleisimpiä. On tärkeää muistaa, että jännittäminen on itsessään normaalia. Se saa meidät keskittymään esiintymistilanteissa pääasiaan ja tsemppaa eteenpäin. Jännittäminen on ongelma vasta sitten, kun se haittaa ja rajoittaa elämää.

Sosiaaliselle foobikolle esiintymistilanteet ovat niin pahoja, että hän voi jännittää niitä monta päivää, eikä saa esimerkiksi nukuttua.

Aluksi askel sosiaalisten pelkojen työstämiseksi on tunnistaa ongelma. Moni hakeuttuu tässä kohdin terapiaan. Mutta myös ilman terapiaakin on mahdollista käsitellä näitä asioita. Tärkeää on lähteä tutkimaan, mistä ongelmallisessa kokemuksessa on kyse ja ymmärtää mistä se kumpuaa.

Olisi ymmärrettävä omaan menneisyyteen, elämänkokemuksiin ja lapsuuden perheeseen liittyviä tekijöitä, joiden vuoksi on ollut vaikea rakentaa jo lapsuudessa muodostuvaa kokemusta itsestä hyvänä ja riittävänä.

Seuraava askel on opeteltava uudenlaista suhtautumista jännitykseen ja yritettävä hyväksyä se. Lisäksi olisi hyväksyttävä myös itsessään aiemmin kielteisenä pitämiään puolia, kuten epävarmuutta, arkuutta ja osaamattomuutta. Nämä ovat yleensä asioita, joita sosiaaliset foobikot eivät hyväksy.

Asian työstämisessä auttaa yleensä se, että muistaa inhimillisyyden: me ihmiset emme ole täydellisiä. Elämässä on hyvä olla myötätuntoa itseä ja muita kohtaan. Riittävän itsearvostuksen saaminen voi olla joillekin ihmisille iso työ. Tärkeintä on alkaa pitämään itsestään ilman, että se olisi ehdollista.

Lähteet: Helsingin Sanomat 28.5.2020, kuvat omat