Peilissä rypyt ja juonteet

Olin kerran kaupassa ja katsoin itseäni peilistä, joka oli vähän kauempana. Onko tuo minä? Näytän aivan 60-vuotiaana kuolleelta äidiltä. Mitkä rypyt ja juonteet. Ei kuitenkaan aivan pahat. Erittäin pahat silti mielestäni.

Aloitin ihon hoidon vasta vähän yli nelikymppisenä. Siihen asti olin pessyt kasvoni Rexonalla, vahvalla saippualla. Kolmekymppisenä en ollut tehnyt mitään ihon kosteuttamiseksi. Meikannut. Illalla Rexonalla puhdistus.

Nelikymppisenä esimerkiksi aloin käyttää meikkivoidetta. Pesin myös kasvoni lempeällä luonnonmukaisella saippualla. Sitten kosteusvoide.

Viisikymppisenä aloin käyttää myös seerumia ja ihotyypilleni sopivaa kasvovoidetta. Löysin myös kasvonaamiot, joita yritän muistaa käyttää kerran viikossa.Nyt kuusikymppisenä jatkan samaan malliin. 

Voi olla vaikea hyväksyä iän myötä muuttuvaa ulkonäköä. Syventyvät juonteet ja keskivartalon ainakin jonkin asteinen lihavuus.

Suru muuttuvasta ulkonäöstä ei tee ihmisestä pinnallista. Ulkonäön muutos liittyy siihen, miten näkee itsensä tai uskoo muiden näkevän itsensä.

Muuttuva ulkonäkö tarkoittaa, että jostakin täytyy luopua ja luopuminen horjuttaa identitteettiä. Joku kokee luopuvansa vain nuoremmasta ulkonäöstään, toinen vetovoimasta.

Useilla naisilla on nuoruuden ja keski-iän välissä kiireinen vaihe. On niin sanotut ruuhkavuodet, lapsia pitäisi helliä ja rakastaa, työssä on paineita uraa rakentaessa. Ehkä hoidetaan ikääntyviä vanhempia.

Kun ruuhkavuodet loppuvat, vuosia on vierinyt, ja oma ulkonäkö voi tuntua vieraalta.

"En tunnista itseäni peilistä" on tavallinen lause erikoispsykologi Katarina Meskasen vastaanotolla. Joku tuttu nainen peilissä saattaa olla, mutta miksi hän näyttää paljon vanhemmalta kuin millaisena miellän itseni.

Mitä enemmän arvot ovat rakentuneet ulkonäön varaan, sitä hankalampaa voi olla hyväksyä sen muutos. Ikääntymistä helpottaa usein, jos on tuntenut olevansa arvokas muutenkin kuin ulkonäkönsä ansiosta.

"Keski-ikäiset naiset eivät ole vapaita yhteiskunnan ulkonäköpaineista." Länsimaissa yli-ihannoidaan nuorta naisvartaloa. Esimerkiksi naisnäyttelijöiden ikääntyminen on tabu etenkin, jos se näkyy ulospäin. Mainonnan kuvastossa on nuoria naisia. Tämä on ehkä hellittänyt vähän. Mainoksessa saattaa olla nuoria naisia, keski-ikäisiä ja yksi ikääntynyt, joka on kaunis ja hyvinvoiva ehkäpä filtterin avulla.

Meneillään oleva botox- ja täyteainebuumi kertoo, että ikääntyminen on yhteiskunnan silmissä pahinta, mitä naiselle voi tapahtua. Kauheinta on, että nykyisin nuoret naisetkin haluavat botoxia tiettyyn paikkaan.

Nuoruutta ihannoivaa ajattelua vastaan auttaa, jos herättää oman sisäisen aktivistin. Miksi ikääntymistä pitäisi  hävetä, tai sen merkkejä häivyttää? Kuka rahastaa tyytymättömyydestäsi? Ruokkiiko somen kuvasto hyvinvointiasi vai pahoinvointiasi?

Kun ikää tulee, on tärkeää luoda uudenlainen suhde muuttuvaan ulkonäköön. Keho on ainoa elinikäinen suhde siiheen, mitä ihmisellä on. Mikään parisuhdekaan ei toimi hyvin, jos kumppaniaan kritisoi ja haukkuu jatkuvasti.

Kannattaa ajantaistaa sisäinen käsitys itsestä. Tämä tarkoittaa altistamista tietoisesti ulkonäölle ja katselemaan, miltä nykyisin näytät.  Älä katsele, missä näkyy uusia ryppyjä tai kiloja, vaan pehmennä terävää ja kriittistä katsetta.

Harjoittele ulkonäkösi hyväksymistä: elämä näkyy ja saakin näkyä kasvoillasi. Olisi todella outoa, jos näyttäisit keski-ikäisenä kaksikymppiseltä.

"Kehosuhde tarkoittaa tapaa, jolla olet suhteessa kehoosi. Se sisältää niin kehoon liittyvät ajatukset, tunteet, muistot ja kokemukset kuin sen, miten kohtelet kehoasi.

3 askelta kohti hyvää kehosuhdetta

1)Pohdi, mistä huoli ja suru johtuu

Pohdi, mitä taustalla oikeastaan on, jos ulkonäön muutos surettaa tai huolettaa. Oletko esimerkiksi huolissasi muuttuvasta kehostasi? Suretko menetettyä nuoruuttasi? Tai ehkä olet huolissasi siitä, että sinua ei enää hyväksytä, kun ulkonäkösi muuttuu?

2)Puhu keholle kauniisti

Siirrä painopiste kehosi ulkonäöstä siihen, miltä se tuntuu. Kehon tehtävä ei ole näyttää joltain, vaan ylläpitää elämää, aistia, hengittää, toimia, pystyä, tehdä. Pehmennä sisäistä puhettasi ja puhu kehollesi arvostavasti ja kannustavasti kuin kumppanillesi.

3) Älä taistele vastaan

Lakkaa taistelemista muutosta vastaan. Sinun ei tarvitse rakastaa muuttuvaa ulkonäköäsi, mutta sen kanssa olisi hyvä tulla toimeen. Vapauttaa valtavasti mielentilaa, kun sallit muutokset. Se voi mahdollistaa uuden paremman suhteen kehon kanssa."

Lähteet: Kauneus&Terveys 6/2026

Parempi stressi

 

Miten kasaantuneesta stressistä pääsisi lomalla parhaiten eroon? Ei ehkä kannattaisi yrittää ainakaan väkisin, sanoo neuropsykologian erikoispsykologi ja psykologian tohtori Laura Sokka.

"Jos oikein jahtaa sitä, että häätää stressin pois, saattaa saada vain yhden stressin aiheen lisää."

Stressistä puhutaan liian mustavalkoisesti. Sokka toivoo, että suomalaiset oppisivat stressaamaan vähän viisaammin. Mitä tämä tarkoittaa?

Idea on tiivistetysti tämä: stressin keston ja määrän sijaan keskeisenä nähtäisiin erityisesti se, miten stressiin suhtautuu. Tämä ohjaa sitä, millaisia todellisia vaikutuksia stressillä on.

Sokka puhuu Yhdysvaltalaisesta väestötutkimuksesta. Sen mukaan korkea stressi lisäsi ennenaikaisen kuoleman riskiä nimenomaan niillä, jotka uskoivat stressin aiheuttavan haittaa terveydelle.

"Kun huomio kiinnittyy stressin uhkiin ja pelkoihin, niitä alkaa ennakoida ja nähdä yhä enemmän. Silloin luo itse ongelmaa, jota yrittää ratkaista."

Näkökulman muuttamisessa voi käyttää psykologian tutkijan Alia Crumin menetelmää: ensin tunnistetaan, mikä konkreettinen asia juuri nyt stressaa.

Koska stressin aiheuttajaa ei pääse pakoon, seuraavaksi kannattaisi rukata ajatusmalliaan: hyväksyä stressi ja ottaa se vastaan.

Sokan mielestä stressaamme vain asioista, joista välitämme. Sokka neuvoo täydentämään lauseen. "Olen stressaantunut (stressin aihe), koska välitän (mistä)?"

Tämän jälkeen stressi käytetään hyödyksi. Jos hahmottaa, mikä itselle on merkityksellistä, voi oppia jotain uutta itsestään ja tehdä helpommin omien arvojensa mukaisia valintoja ja keskittyä olennaiseen. Lisäksi saa myös energiaa ratkoa ongelmia.

Stressiin voi suhtautua liikkeellepanevana voimana, joka saa tekemään parempia valintoja. Ne saattavat auttaa loman aikana.

"Stressi voi ohjata vaikkapa vaahtokylpyyn, ystävien pariin tai luontoon. Kun kuulostelee, mitä itse tarvitsee, palautuminen tulee luonnostaan eikä suoritteena."

"Ihminen stressaa viisaammin, jos suhtautuu vaikeisiin tunteisiin tasapainoisesti ja sallivasti. Voimme tietoisesti valita ajatella, että stressin on tarkoitus auttaa. Näin myönteiset vaikutukset ovat todennäköisempiä." 

Vaikka stressin aiheet ei elämästä poistu, huoli stressistä usein vähenee. Tämä taas voi vähentää ahdistusta ja masennusta, parantaa unta ja keskittymiskykyä sekä sysätä fysiologisen palautumisen liikkeelle.

Jos on jo hyvin kuormittunut, voimat eivät välttämättä riitä ajattelutapojen ravisteluun, silloin lomalla voi kokeilla perinteisempiä palautumiskeinoja.

Usein auttaa sekin, jos pystyy huoletta jättämään työviestit lukematta ja ohjaamaan ajatukset muualle. "Moni tarvitsee mielekästä tekemistä, joka kaappaa huomion ja johon on kiva uppoutua."

Vertailua toisiin kannattaa välttää. Vaikkka lomareissu toimii joillekin hyvänä töistä irrottautumisen välineenä, toisille matkaan lähtö voi olla suuri henkinen ponnistus ja tuottaa lisästressiä, vaikka reissu itsessään olisi mukava.

Ylipäätään lomaan pakataan herkästi liikaa odotuksia ja puuhaa. Jos tuntee paljon painetta siitä, miten pitäisi lomailla, on syytä pysähtyä ja harjoittaa itsetutkiskelua: mitä itse tuntee tarvitsevansa juuri nyt ja mikä aidosti rentouttaa.

Lähteet: Helsingin Sanomat 28.6.2025, kuvat omat.

Ystävyys tekee hyvää mielelle ja keholle

 

Aikuistutko ja katosivatko ennen läheiset ystävät työn ja perhe-elämän pyörteisiin?  Kun perhe-elämä alkaa, pidetään tavallisena sitä, että nuoruudessa  tärkeiden ystävyyssuhteiden rooli vähitellen pienenee.

Ystävyydelle ei ole tiettyjä malleja, eikä siihen kytkeydy voimakkaita sosiaalisia odotuksia. Ystävyys  yleensä joustaa ja väistää elämänmuutosten edessä.

Meidän yhteiskunta on perhekeskeinen, ja siksi parisuhde kytkeytyy vahvasteisena aikatauluun.

Evoluutiopsykologian näkökulmasta  ystävyyden tarkoitus on ollut tarjota turvaa, yhteistyötä  ja vastavuoroisuutta.

Asia on yksinkertaisesti niin, että ihminen ei pärjää ilman muita, ja ystävyyden puute voi olla ihmisen terveydelle  haitallista. Yksinäisyytä voidaan kuvata nälkään rinnastettavaksi  varoitukseksi ja sen tarkoitus on ajaa ihmistä muiden seuraan.

Yksinäisyys on ihmisen terveydelle yhtä vaarallista kuin tupakointi tai vaarallisempaa kuin tupakointi.   Se lyhentää elinikää melkein kymmenen vuotta. Yksinäiset ihmiset myös sairastuvat helpommin.

Ystävien seurassa sen sijaan ihmisen verenkierto rauhoittuu, ja endorfiinien eli sisäsyntyisten morfiinien tuotanto lisääntyy. Tämä vähentää myös kivun kokemista.

Ystävyyteen liittyy kokemus samankaltaisuudesta. Siksi ystävät muistuttavat toisiaan usein sukupuoleltaan, iältään, sosiaaliselta asemaltaan ja elämäntilanteeltaan. Lisäksi maailmankatsomus ja arvot ovat samanlaisia.

Ystävyys tiivistyy ajan myötä. Mitä kauemmin tunnetaan, sitä enemmän luotetaan toiseen. Ystävyydessä on tärkeää vastavuoroisuus ja luottamus. Suhde alkaa helposti säröillä, jos se on epätasapainoinen ja epävastavuoroinen.

Ystävyyden ylläpito voi olla vaikeaa. Aikuisena uusien ystävyyssuhteiden solmimista vaikeuttaa yksinkertaisesti ajan puute. Perheelliset yli 40-vuotiaat aikuiset viettävät aikaa ystäviensä kanssa vain noin neljästä kuuteen prosenttiin. Parikymppisillä vastaava ystävien kanssa vietetty aika on vielä 20-40 prosenttia.  

Lähteet: Helsingin Sanomat 8.8.2022, kuvat omat                                                                                                                                                                                                         

Ylpeästi tunnollinen

Terveys.fi:n kyselyn mukaan 80% vastaajista piti itseään tunnollisina. Tunnollisuudella on usein kielteinen kaiku. Tunnollisia pidetään suorittajina, kiltteinä tyttöinä, jotka eivät osaa vetää omia rajojaan. Tunnollisuus yhdistetään neuroottisuuteen, perfektionismiin, jotka uuvuttavat tunnollisen.

Kyse on kuitenkin muusta. Nimittäin arvoista. Tunnollinen tuntee omat arvonsa ja haluaa tehdä itselleen tärkeät asiat hyvin. Tunnollisen vastakohta ei ole rento vaan välinpitämätön. Se, että asiat eivät ole tärkeitä eikä niistä haluta ottaa vastuuta.

Seuraavaksi tunnollisuuden hyviä puolia.

Tunnollinen pysyy varmemmin terveenä

Tunnollisuus ennustaa keskimääräistä pidempää elinikää ja alhaisempaa riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin, diabetekseen ja muihin kroonisiin sairauksiin.

Jos on aivan liian kiltti, taustalla on yleensä jokin muu asia kuin tunnollinen luonne, esimerkiksi läheisriippuvuus. Uupumus ei kosketa vain tunnollisia vaan ympäristöllä on suuri merkitys, ja siksi myös vähemmän tunnolliset voivat uupua.

Jos tunnollisuus on liiallista ja ulkoa päin ohjautuvaa, uupumisriski kasvaa. Voi kysyä itseltään, onko minulla pakonomainen tarve suorittaa vai saanko iloa siitä, että teen asiat hyvin? Hälytysmerkki voi olla se, jos monesti turhautuu muiden toimintaan. Jos joku toinen ei hoida asioita samalla tavalla kuin tunnollinen, se voi tuntua epäreilulta tai suorastaan henkilökohtaiselta loukkaukselta.

Tunnollinen pärjää töissä hyvin

Tutkimusten mukaan tiedetään, että tunnollisuus ennusta persoonallisuudenpiirteistä parhaiten koulutusta ja menestystä töissä. Kaikki tunnolliset eivät ole samanlaisia, esimerkiksi sillä, kuinka sosiaalinen, tasapainoinen tai ujo on, ei ole tekemistä tunnollisuuden kanssa.

Jostakin syystä moni ajattelee, että tunnolliset ovat kilttejä ja jotenkin lammasmaisia ja noudattavat muiden vaatimuksia. Mielikuvat saattavat johtua siitä, että impulsiivisesti toimivat ihmiset ovat usein värikkäitä hahmoja.

Tunnollinen saa asioita aikaan

Tunnollinen ihminen pitää kiinni päämääristään ja lupauksistaan. Itsekontrolli on yksi tunnollisuuden tärkeimmistä osa-alueista. Tunnollinen sitoutuu päätöksensä pitkäkestoisiin seurauksiin, eikä anna impulsseilleen valtaa. Tunnollinen saa asioita aikaan.

Tunnollinen keskittyy ratkaisuihin

Vaikka tunnolllisuus ja uupumus liitetään mielellään toisiinsa, tunnollinen ei automaattisesti vaadi itseltään liikaa. Hän pystyy ratkaisemaan ongelmia.

Ratkaisukeskeinen tunnollinen pystyy sopeutumaan vastoinkäymisiin ja muuttamaan suunnitelmaa. Perfektionisti tai itseltään liikaa vaativa on taasen usein joustamaton eikä pysty helposti sopeuttamaan käytöstään, ajatuksiaan ja tunteitaan muuttuviin tilanteisiin.

Lähteet: Kauneus&Terveys 5/2021, kuvat Pixabay

Miten voisi tietää, mitä elämältä haluaa?

 

Minulla on yksi selkeä päämäärä elämässä: tasapaino. Se korostuu etenkin nyt, kun teen surutyötä tyttären kuoleman jälkeen. Lopetin työt ja nyt olen kotona. Olen onneksi nyt jo tottunut ja sopeutunut siihen. Työ on niin suuri osa identiteettiä, että sen häipyminen elämästä voi olla vaikeaa. Minulla ei ole kunnianhimoisia tavoitteita. Etsin vain edes jonkinlaista tasapainoa.

Mistä saisi merkityksellisyyttä elämään? 

On hyvin tavallista, että jossakin elämänvaiheessa ihminen kokee olonsa tyhjäksi.Olo voi syntyä siitä, että on tottunut hakemaan merkitystä itsensä ulkopuolisista asioista. Nykyajassa on paljon tätä ruokkivia piirteitä: markkinavoimat tekevät toiveista tarpeita, joita tyydyttämällä kuvittelemme kelpaavan, toisaalta some ohjaa hakemaan klikkauksilla hyväksyntää ja vertaamaan itseä toisiin.

Jatkuva tavoittelemisen tila voi toimia itseään vastaan. Usein se antaa vain lyhytaikaista saavuttamisen tunnetta, josta jää tyhjä olo.

Tyhjä olo voi johtua vaikka siitä, että ihminen on opetellut sivuuttamaan omia tunteitaan ja tarpeitaan ja kadottanut yhteyden itseensä. Silloin on vaikea tietää, mitä elämältään haluaa. Vaikeimmillaan  tyhjyyden kokemus voi olla eräänlaista turtana olemista. Silloin kysymyksessä on masennukseen liittyvä anhedonia, josta kärsivällä ihmisellä on vaikeuksia kokea mielihyvää.

Ihmiselle on luontaista kytkeä elämänsä konkreettisiin tavoitteisiin. Hyvinvoinnin kannalta on silti hyödyllistä selvittää, millaisia taustaperiaatteita ja arvoja löytyy tavoitteiden takaa. Esimerkiksi hyväpalkkainen työ on konkreettinen asia, mutta sen taustalla olevana periaatteena tai arvona voi olla itsenäinen ja riippumaton elämä.

Arvoja voi ajatella vaikkapa ilmansuuntina. Välttämättä niitä ei täydellisesti saavuta, mutta ne kertovat meille, mihin suuntaan purjehtia. Tavoitteet ovat saaria tietyssä ilmansuunnassa. Joskus merenkäynti voi olla niin kova, ettei tietylle saaren rannalle voi rantautua, mutta suunta voi silti olla oikea.

On tärkeää, ettei hyvinvointiaan sido yksittäiseen tavoitteeseen vaan taustalla vaikuttavaan arvoon. Arvon voi jalkauttaa yksittäisiin elämän päätöksiin. Tämä tuo elämään jatkuvuuden tunnetta.

Voi kysyä itseltään, mitkä periaatteet ovat itsellesi tärkeitä ja mitä asioita tekisit, jos sinun ei tarvitsisi miettiä elämän realiteetteja.

Itselleen merkityksellisiin asioihin voi päästä kiinni katsomalla esimerkiksi oman kännykän kuvat läpi. Mitä kuvia olet halunnut taltioida, mitä niiden taustalla on, ja mikä on antanut niin myönteisen tunteen, että olet halunnut ottaa siitä kuvia.

Kun omat arvot alkavat hahmottua, on tärkeä yrittää siirtää ne käytännön elämään. Pohdi, miten arvot näkyvät omassa ajankäytössäsi ja arjen valinnoissa.

On hyvä myös muistuttaa itseään siitä, että vaikka tyhjyyden kokemus on epämiellyttävä tunne, se on kuitenkin vain tunne. Hyväksyvä suhtautuminen omiin tunnekokemuksiin on tärkeää.

Myös huomion kääntäminen toisiin ihmisiin voi auttaa. Ihminen on laumaeläin, ja toisten auttaminen ja sosiaalinen elämä voivat lievittää omaa vaikeaa oloa.

Lähteet: Helsingin Sanomat 9.1.2021, kuvat omat

Näin opit pyytämään anteeksi

 

Minä olen oppinut iän myötä pyytämään helposti anteeksi mieheltäni ja lapsiltani. Ystävien ja kaverien kanssa ei tule miltei koskaan tilannetta, että olisin loukannut toista, ja pitäisi pyytää anteeksi. Miehen kanssa viljelemme myös sanaa "kiitos". Kun esimerkiksi leivon,  laitan ruokaa tai olen siivonnut raivokkaasti, mies muistaa aina kiittää. Tai kun mies korjaa minun pientä autoani, kiitän häntä.

Jos kyseessä on todellinen moka tai loukkaus, on syytä pyytää anteeksi.Mutta jos taas kyseessä on mielipide tai omiin arvoihin ja elämäntapaan liittyvä asia, ei tarvitse pahoitella.

Hyvä anteeksipyyntö on totuudenmukainen ja siksi se ei tule pakottamalla. Ensin pitää itse oivaltaa, millaisen virheen tai loukkauksen on tehnyt.

Kyseessä on vuorovaikutus. Anna ensin tunnekuohun laskea, jotta tunteet tasaantuvat. Pahoittelun jälkeen voi myös kysyä, voinko korjata tilanteen jotenkin.

On ihmisiä, joille teot on helpompi tapa pyytää anteeksi kuin sanat. Teoilla pahoittelu on aivan yhtä vilpitöntä ja tehokasta, kunhan toinen ymmärtää, mistä on kyse.

Lähteet: Kauneus&Terveys 15-16.2020, kuvat omat.

Harjoittele armollisuutta itseäsi kohtaan

Miksi minä taas mokasin? Mitähän muutkin ajattelevat? Vastoinkäymisen sattuessa monelle tulee tällaisia ajatuksia. Ihminen voi syyttää itseään ja nähdä tilanteen pahempana kuin muut.

Kaikille ihmisille tulee tämäntyyppisiä ajatuksia mieleen joskus. Pienen mokan tekeminen on inhimillistä, mutta siitä voi seurata iso vyyhti pään sisällä. Itsekritiikki voi lähteä käsistä. Päällimmäinen tunne on yleensä häpeä.

Armollisuutta ja itsemyötätuntoa voi kehittää monella tavalla. Ensiksikin täytyy muistaa, että väsyneinä kaikki ajatukset ovat itselle ilkeämpiä kuin muutoin. Siksi kannattaa pitää terveydestä huolta kokonaisvaltaisesti, nukkua ja syödä hyvin. Terveiden elämäntapojen lisäksi on tärkeää opetella sanomaan ei asioille, joita tekisimme miellyttääksemme tai välttääksemme hankalan ihmisen leiman.

Yleensä on niin, että jos ihminen pystyy elämään omien arvojensa mukaisesti, se tuo hyvää oloa. Jos esimerkiksi työ on omien arvojen vastaista, se tuo helposti huonoa oloa.

Opettele esimerkiksi suhtautumaan eri tavalla tilanteisiin, joissa olet mokannut. Mieti, miten ihmiset maailmanlaajuisesti reagoisivat. Tuskin monikaan sitä kauhistelisi.

Usein meillä on harhaluulo, että muut ajattelevat asioista samalla lailla kuin itse teemme. Näinhän ei ole.

Itsekritiikkiä voi lieventää myös huumorin avulla. Tee ajatusleikki: kuvittele oikeudenkäynti. Kutsu paikalle myös puolustusasianajaja, jolle annat puheenvuoron. Lopussa tuomari antaa tuomion. Jos näet tämän tilanteen mustan huumorin, sitä parempi. Naurulla saa etäisyyttä asioihin.

Itseään vaivaavista ajatuksista kannattaisi puhua jonkin ulkopuolisen, puolueettoman ihmisen kanssa. Aivan sama onko hän ystävä, puoliso tai psykologi. Ulkopuolinen ihminen tarjoaa asialle mittakaavan ja uusia oivalluksiakin.

Monet ovat elämänkokemuksen myötä löytäneet armollisuutta vastoinkäymisen suhteen. He voivat saada myötäitsetuntoa vaikkapa musiikista, liikunnasta tai hyvän elokuvan katselusta.

Lähteet: Helsingin Sanomat 19.12.2020, kuvat omat

Tyytyväisen elämän esteet

Monella voi olla ajatus, että elämä muuttuu paremmaksi sitten joskus. Psykoterapeutti Katja Myllyviitan mielestä kiitollisuuden ja tyytyväisyyden tunne edellyttää kahta asiaa: pysähtymistä ja yhteyden tuntemista muihin ihmisiin.

Järki etsii jatkuvasti sopivia selityksiä tyytymättömyydelle. Voidaan ajatella, että jos minä tuon asian vielä tekisin, niin tulisikohan minulle tyytyväinen olo.

Todellisuudessa levottomuus ja tyytymättömyys helpottaa vasta sitten, kun pysähtyy,  ja tutkii omaa riittämättömyyden tunnetta.

Tyytymättömyyden taustalla vaikuttaa kolme erilaista tunnejärjestelmää, jotka ovat kehittyneet evoluution myötä.

Uhkajärjestelmä auttaa välttämään vaaraa. Aktivaatiojärjestelmä kannustaa suoriutumista koko ajan paremmin ja esimerkiksi nousemaan sosiaalisessa hierarkiassa, mikä estää helposti olla tyytyväinen tässä ja nyt. Rauhoittumisjärjestelmä edellyttää pysähtymistä, mikä ei aina toteudu liikkeessä olemiseen kannustavassa yhteiskunnassa.

Kiitollisuutta ja tyytyväisyyttä voi harjoitellakin. Yksi yleinen keino on kiitollisuuspäiväkirja, johon listataan joka ilta kolme päivän aikana tapahtunutta asiaa, joista tuntee kiitollisuutta. Tällä tavalla voi oppia hahmottamaan, mikä on itselle merkityksellistä ja pyrkiä tietoisesti sitä kohti.

Toisena keinona Myllyviita suosittelee omien tavoitteiden saavuttamiseen liittyvän aikajanan piirtämistä. Janan avulla voi hahmottaa, mitä tavoitteiden vuoksi on tehnyt kuluneen vuoden, viikon ja päivän aikana. Tämä kohtuullistaa aktivaatiojärjestelmää.

Itseltään voi kysyä, elänkö juuri itselleni mielekästä elämää tai olenko siirtänyt tärkeitä asioita liian kauan tulevaisuuteen. Tyytymättömyys voi kertoa esimerkiksi siitä, ettei elä omien arvojen mukaisesti vaan pyrkii saamaan hyväksyntää muilta. Hyvin usein negatiiviset tunteet kertovat myös jostakin. Niillä voi olla viesti, jota kannattaa kuunnella.

Lähteet: Helsingin Sanomat 1.8.2020, kuvat omat

Ole elämäsi päättäjä

Jos huomaat jumittuvasi päättämämättömyyteen tai yhtenään katuvasi valintojasi, päätöksentekotaitoja kannattaa harjoitella.

Lähikaupasta voi valita 189:ää erillisiä irtokarkkeja ja internet on mahdollistanut maailmanlaajuiset ostos-, elämäntyyli- ja ajatusmarkkinat. Voimme vapaasti valita ja ostaa ja omaksua. Sitähän me haluamme?

Kyllä, mutta vain tiettyyn rajaan asti. Tosiasiassa liian moni valhtoehto tekee päätöksestä hankalaa ja meistä tyytymättömiä.

Käytännössä pienetkin päätökset aiheuttavat meissä sisäisiä ristitiriitoja ja epävarmuutta. Siksi päätämme huonosti tai vatvomme asiaa liikaa.

Seuraavan kerran kun saat itsesi kiinni jahkailusta,  muista, ettei kukaan tee päätöksiä umpimähkään vaan niiden takana on aina arvot.

Vankka tietoisuus omista arvoista helpottaa päätöksentekoa ja auttaa parempiin ratkaisuihin: Arvostan kyllä luontoa, joten vastaan kyllä, kun luonnonsuojelujärjestö pyytää tukea.

Omien arvojen mukaan eläminen ja päättäminen takaa sen, että ihminen voi keskimääräistä paremmin ja elää onnellisempana.

Toisin aina ei ole selvää, mikä on paras tapa toteuttaa arvojaan. Paiskia töitä perheen taloudellisen hyvinvoinnin eteen vai olla paljon läsnä arjessa.

Olen herkkusuu. Yökukkuja. Laiskimus.Muun muassa näihin vedotaan psykologin vastaanotolla, kun selvitetään, miksi elintapojen muutos ei onnistu. Ikään kuin opitut tavat olisivat silmienvärin tai luuston rakenteen kaltaisia pysyviä ominaisuuksia. Niillä ihminen peittää motivaatioonsa liittyviä ristiriitoja ja oikeuttaa itselleen huonot päätökset tai tekemättömyyden.

Sanomme arvostavamme terveyttä, pärjäämistä koulussa ja hyvää suorituskykyä töissä. Lisäksi tiedämme, mikä näiden arvojen kannalta olisi parasta, mutta haluamme juuri nyt ihan toista. Lenkin, läksyjen tai unen sijaan meitä vetää puoleensa sohva ja televisio.

Huono ja yleinen tapa on myös se, että ihminen paahtaa täysillä ja saattaa itsensä uupumukseen tai ylikuntoon. On kuitenkin sallittua välillä heittäytyä tekemättömyyteen ja tehottomuuteen.

Jotkut ihmiset analysoivat faktat ja päättävät niiden perusteella. Tunneihminen elää sydämensä mukaan. Tunne ja järki ei ole kuitenkaan toistensa vastakohtia. Järjen vastakohta on tyhmyys, tunteen taas tyhjyys ja turtumus. Kun päätöksenteosta ei suljeta kumpaakaan, käytetään tunneälyä.

Toiset osaavat tehdä fiksuja päätöksiä nopeasti. Toiset taasen voivat päättää nopeasti ja tyhmästi. Mitä vaikeampi päätös on, sitä enemmän siihen liittyy epämukavaa oloa. Koska ihmisen taipumus on päästä irti mielipahasta ja huonosta olosta, hän päättää nopeasti mitä tahansa, jotta saisi asian pois mielestään.

Hätäilyn sijaan meidän pitäisi tietoisen mielemme tasolla käsitellä aivojen aiheuttama tunnereaktio. Vaikka maailma on muuttunut paljon, aivot toimivat samalla tavalla, kun ovat toimineet 10 000 vuotta. Niiden tehtävä on pitää meidät hengissä, joten ne tiedostavat aavistamastaan vaarasta heti, kun edessämme on tärkeä päätös.

Lähteet:Hyväterveys 11/2020, kuvat omat

Masennus voi suojata mieltä

Tässä jutussa käsitellään vähän erilaistakin suhtautumista masennukseen ja sen syihin.Pärjäävä ja iloinen ihminenkin voi kärsiä masennuksesta. Masenuus on vakava sairaus, mutta myös normaali reaktio, joka voi suojella sietämättömiltä tunteilta.

Joka viides suomalainen masentuu jossakin elämänvaiheessa. Masennuksesta puhutaan nykyisin enemmän, sen oireet tunnistetaan aikaisempaa paremmin eikä masennuksesta tunneta niin helopsti häpeää. Mutta jotkut ajattelevat vieläkin, että masennus on tahdonvoima kysymys.

Masennus-sanaa käytetään arkikielessä huolimattomastikin. Kaikilla on joskus huonoja päiviä tai vaikeita jaksoja. Kaikki alakulo ei ole masennusta.

                                    Ei aina vain lamaannusta

Usein mielikuvissamme masentunut makaa vain lamaantuneena sohvalla, mutta masennus voi ilmetä myös ärtymyksenä tai fyysisinä oireina, kuten päänsärkynä, vatsavaivoina, unettomuutena, väsymyksenä.

Koska masennuksen syyt ovat monenlaisia ja ihmiset erilaisia, myös oireet vaihtelevat, esimerkiksi unettomuudesta liikanukkumiseen.

Työpaikan pärjäävä ilopilleri voi yhtä lailla kärsiä masennuksesta. Hänen oireensa on ylitsempata ja ponnistella ylenpalttisesti.

                                  Masennus ei synny itsestään

Masennuksen yhteydessä puhutaan usein serotoniinista, joka on aivojen välittäjäaine. Se vaikuttaa esimerkiksi mielialaan ja vireystilaan. On totta, että masentuneen serotoniinijärjestelmä ei toimi yhtä hyvin kuin muiden, mutta pelkästään se ei ole syy masennuksen puhkeamiseen.

Yli 80 prosentissa masennuksista taustalla on selvä laukaiseva tekijä tai pitkittynyt stressitilanne. Laukaisevina tekijöinä voi olla muun muassa läheisen tai työpaikan menetys, pitkään jatkunut työkuormimitus tai jokin elämänmuutos.

Psykologi ja psykoterapeutti Nina Pyykkösen mukaan olisi tärkeää keskittyä nykyistä paremmin siihen, miksi ihminen masentuu. Miksi elämä pakottaa pysähtymään juuri nyt? Masennus ei tule sattumanvaraisesti. Se tulee silloin, kun sitä tarvitaan. Pyykkönen sanoo joskus asiakkailleen, että onnekkaita ovat he, jotka kuuntelevat masennuksensa viestiä. On kauheaa olla masentunut, mutta se on mahdollisuus tulla omaksi itsekseen.

                                 Luonnollinen reaktio

Nina Pyykkösen mielestä on ongelmallista, että masennuksesta puhutaan sairautena, jonka voi hoitaa lääkkeillä pois. Diagnoosiin keskittyminen antaa hänestä ymmärtää, että masennus on itse ongelma eikä seurausta jostakin.

Jos ihminen on aivan toimintakyvytön, lääkkeet auttavat häntä pääsemään terapiaan ja pitämään huolta itsestään. Lääkkeet eivät saisi kuitenkaan olla lopullinen ratkaisu. Jos masennus vain hoidetaan oireina pois, sen syy jää kohtaamatta.

Pyykkösen mielestä masennus on luonnollinen selviytymiskeino: jos elämässä tapahtuu liikaa kuormittavia asioita, masennus ikään kuin kääntää tunteet pois päältä.

Masentunut ihminen ei yleensä vain itke. Paremminkin hän kokee, että kaikki tuntuu merkityksettömältä. Vaikka masennus on kokemuksena kauhea, sen tarkoitus on suojella meitä.

Nina Pyykkösen vastaanotolle tulee usein nelikymppisiä ihmisiä, jotka miettivät, miksi masentuvat, kun elämässä on kaikki hyvin: parisuhde, lapset ja hyvä työ. Pyykkösen mukaan on usein kysymys perinteisestä keski-iän kriisistä. Kaikki elämän ensimmäisen puolikkaan tärkeät asiat voivat voivat äkkiä tuntua aivan merkityksettömiltä.

Psykoterapiassa ihminen alkaa tutkia omia arvojaan ja sitä, onko elänyt itsensä näköistä elämää vai toteuttanut muiden toiveita. Kun asioita pääsee käsittelemään, on mahdollisuus tulla enemmän omaksi itsekseen, ja masennuskin usein väistyy.

Lähteet: Kauneus&terveys 5/2020, kuvat omat

                                    

Suuri kysymys: Miten tulla onnelliseksi?

Tällä postauksella on suuri aihe. Itse en ole mitenkään mahtavan onnellinen ihminen. Onneni on pienissä, hyvissä hetkissä. Esimerkiksi metsäkävelyllä luonnon kauneuteen havahtumisessa. Raskaan työn  päätökseen saamisessa. Meditaatiossa. Hyvän kirjan lukemisessa. Puutarhatöissä. Ja etenkin kun on vain hyvä olla läheisten kanssa... Kyllähän näitä hetkiä näköjään löytyy.

Onnellisuutta voi lähestyä monesta näkökulmasta, monesta teoriastakin käsin. Onnellisuutta on tutkittu ehkä eniten filosofian parissa.Tässä esitän vain yhden näkökulman monien joukosta. Eikä se ole vain yksi ainoa oikea.

Onnellisuus ei vain tipahda syliin. Siihen voi vaikuttaa suhtautumisella ja teoillaan. Eikä kukaan ole koko aika onnellinen. Ja onni ei ole täysin omissa käsissä. Tutkimusten mukaan perimä selittää siitä noin puolet. Myös  ympäristö, kulttuuri ja yhteiskunta, vaikuttaa.

Seuraavaksi asiantuntijoiden avulla neljä neuvoa onnellisuuden lisäämiseen.

1. Hyväksy ja työstä epäkohtia

Filosofi Frank Martela uskoo, että onnellisuutta lisää se, että suhtautuu elämään melioristisesti.Alun perin latinaa oleva sana tarkoittaa "parantaa". Meliorismi voi todella parantaa elämisen laatua. Meliorismi haastaa optimismi-pessimismi kahtiajaon.

Kärjistetysti sanottuna optimisti uskoo, että asiat menee aina hyvin. Liialliseen toivekkuuteen liittyy omat ansansa. Liiallinen optimisti ei ehkä näe vaivaa muuttaakseen huonoja asioita, koska hän uskoo, että käy hyvin kuitenkin. Pessimisti voi epäonnistumisen pelossa luovuttaa ennen aikojaan ja jättää elämän rempalleen. Melioristi taasen hyväksyy asiat, joihin ei voi vaikuttaa ja pyrkii parantamaan niitä, joihin voi vaikuttaa.

2. Ammenna hyvästä

Ihmiset, joilla on voimakas merkityksellisyyden kokemus, ovat terveempiä ja elävät pitempään. Melioristi kokee, että omalla elämällä on merkitys. Merkityksellisyyden vuoksi elämänlaatu paranee.

Mutta mistä merkityksellisyyttä saa?

Filosofi Martela kehottaa pohtimaan asioita, jotka ovat hyvin elämässä. Näitä voi olla  parisuhde, hyvä harrastus ja tärkeät ystävät. Kun miettii, tällaisia asioita voi löytää yllättävän paljon.

Kannattaa pohtia, mitkä arvot ja tavoitteet ohjaavat elämää. Merkityksellisyys asuu niissä. Ne voivat näkyä pienissä arjen asioissakin. Jos ympäristöarvot ovat tärkeitä, onnellisuus voi lisääntyä jo sillä, että valitsee lautaselle kasvisruokaa.

Kyse on usein pienistä asioista: kun saa halata ystävää pitkän eron jälkeen, nauttia hyvän aterian tai paijata lemmikkiä. Onnelliset osaavat nauttia nykyhetkestä mutta myös katsoa tulevaan. Menneitä asioita ei voi enää muuttaa.

3. Sitoudu elämääsi

Onnelliset työntekijät ovat tutkitusti muita tehokkaampia, luovia ja mukavampia.

Jotkut pukee töihin onnellisuusnaamarin, jonka alle piilottaa todelliset tunteensa. Teeskentely väsyttää ja lisää stressiä. Kukaan ei jaksa loputtomiin esittää sitä, mitä ei ole. Samalla voi kadottaa kosketuksen todellisiin tunteisiin ja tulla entistä onnettomammaksi.

Aitoa onnellisuutta ei voi saavuttaa, jos sitä yrittää suorittaa. Vaikka omaan onnellisuuteen voi vaikuttaa,  sen aktiivinen jahtaaminen kääntyy helposti itseään vastaan. On tutkittu, että ihmiset, jotka keskittyvät onnensa maksimointiin, ovatkin kykenemättömiä nauttimaan elämästä. He eivät osaa sitoutua nykyiseen työhönsä, asuinpaikkaansa, saati ihmisiin.

4. Harjoittele kiitollisuutta

Elämä ei ole koskaan valmis. Ei edes melioristille. Kaikkia vaikeita tunteita ja ristiriitoja ei voi poistaa. On vain hyväksyttävä, että aina voi tapahtua jotakin ikävää. Kiitollisuusharjoitukset auttavat olemaan tyytyväinen niihin asioihin, joita jo elämässä on.

Seuraavan kerran kun elämä kohtelee kaltoin, kokeile meliorismia. Pohdi, mitä et voi muuttaa ja työstä epäkohtia, joita voit. Näin vahvistuu tunne, että asioihin voi lähes aina vaikuttaa jotenkin.

Lähteet: Kauneus&terveys 8-9/2020, kuvat omat