Olin kerran kaupassa ja katsoin itseäni peilistä, joka oli vähän kauempana. Onko tuo minä? Näytän aivan 60-vuotiaana kuolleelta äidiltä. Mitkä rypyt ja juonteet. Ei kuitenkaan aivan pahat. Erittäin pahat silti mielestäni.
Aloitin ihon hoidon vasta vähän yli nelikymppisenä. Siihen asti olin pessyt kasvoni Rexonalla, vahvalla saippualla. Kolmekymppisenä en ollut tehnyt mitään ihon kosteuttamiseksi. Meikannut. Illalla Rexonalla puhdistus.
Nelikymppisenä esimerkiksi aloin käyttää meikkivoidetta. Pesin myös kasvoni lempeällä luonnonmukaisella saippualla. Sitten kosteusvoide.
Viisikymppisenä aloin käyttää myös seerumia ja ihotyypilleni sopivaa kasvovoidetta. Löysin myös kasvonaamiot, joita yritän muistaa käyttää kerran viikossa.Nyt kuusikymppisenä jatkan samaan malliin.
Voi olla vaikea hyväksyä iän myötä muuttuvaa ulkonäköä. Syventyvät juonteet ja keskivartalon ainakin jonkin asteinen lihavuus.
Suru muuttuvasta ulkonäöstä ei tee ihmisestä pinnallista. Ulkonäön muutos liittyy siihen, miten näkee itsensä tai uskoo muiden näkevän itsensä.
Muuttuva ulkonäkö tarkoittaa, että jostakin täytyy luopua ja luopuminen horjuttaa identitteettiä. Joku kokee luopuvansa vain nuoremmasta ulkonäöstään, toinen vetovoimasta.
Useilla naisilla on nuoruuden ja keski-iän välissä kiireinen vaihe. On niin sanotut ruuhkavuodet, lapsia pitäisi helliä ja rakastaa, työssä on paineita uraa rakentaessa. Ehkä hoidetaan ikääntyviä vanhempia.
Kun ruuhkavuodet loppuvat, vuosia on vierinyt, ja oma ulkonäkö voi tuntua vieraalta.
"En tunnista itseäni peilistä" on tavallinen lause erikoispsykologi Katarina Meskasen vastaanotolla. Joku tuttu nainen peilissä saattaa olla, mutta miksi hän näyttää paljon vanhemmalta kuin millaisena miellän itseni.
Mitä enemmän arvot ovat rakentuneet ulkonäön varaan, sitä hankalampaa voi olla hyväksyä sen muutos. Ikääntymistä helpottaa usein, jos on tuntenut olevansa arvokas muutenkin kuin ulkonäkönsä ansiosta.
"Keski-ikäiset naiset eivät ole vapaita yhteiskunnan ulkonäköpaineista." Länsimaissa yli-ihannoidaan nuorta naisvartaloa. Esimerkiksi naisnäyttelijöiden ikääntyminen on tabu etenkin, jos se näkyy ulospäin. Mainonnan kuvastossa on nuoria naisia. Tämä on ehkä hellittänyt vähän. Mainoksessa saattaa olla nuoria naisia, keski-ikäisiä ja yksi ikääntynyt, joka on kaunis ja hyvinvoiva ehkäpä filtterin avulla.
Meneillään oleva botox- ja täyteainebuumi kertoo, että ikääntyminen on yhteiskunnan silmissä pahinta, mitä naiselle voi tapahtua. Kauheinta on, että nykyisin nuoret naisetkin haluavat botoxia tiettyyn paikkaan.
Nuoruutta ihannoivaa ajattelua vastaan auttaa, jos herättää oman sisäisen aktivistin. Miksi ikääntymistä pitäisi hävetä, tai sen merkkejä häivyttää? Kuka rahastaa tyytymättömyydestäsi? Ruokkiiko somen kuvasto hyvinvointiasi vai pahoinvointiasi?
Kun ikää tulee, on tärkeää luoda uudenlainen suhde muuttuvaan ulkonäköön. Keho on ainoa elinikäinen suhde siiheen, mitä ihmisellä on. Mikään parisuhdekaan ei toimi hyvin, jos kumppaniaan kritisoi ja haukkuu jatkuvasti.



Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!