Minulla ei ole ollut kolmen-, neljän-, eikä viidenkympinkriisejä. Viisikymppisenä koin olevani melko "nuori". Nyt kuusikymppiä täytettyäni tunnen jonkinlaista kriisiä. Minulle on alkanut tulla entistä enemmän sairauksia. Päivän puutarhatyöt tuo seuraavana päivänä kipeät lihakset. Näin ei ollut aikaisemmin. Olin vetreä ja melko lihaksikas, kiitos kuntosalin. Nyt en ole saanut käydä kuntosalilla.
Tässä kliseiset viidenkympin merkit miehellä. Kallis vene, moottoripyörä, avioero ehkä sydänkohtaus.
Viidenkympin kriisi pitää monilla paikkansa, mutta samalla se on normaali elämänvaiheeseen liittyvä ilmiö, vahvistaa psykologi Ville Ojanen, 52. Elämän voi kriisiyttää se, että useilla on viidenkympin korvilla paljon muutoksia elämässä.
Lapset lähtevät kotoa. Monet käyvät läpi parisuhteen merkitystä. Nyt saattaa olla viimeisiä hetkiä vaihtaa työpaikkaa tai kokeilla toista alaa. Omat vanhemmat ikääntyvät. Keho rapistuu.
Viisikymppinen on jo siirtymässä kolmannen iän vyöhykkeelle, johon voi liittyä murroskohta eläköitymisen lähetessä.
Neljäs ikä alkaa ikääntyneenä, kun vanhuus sairastuttaa kropan ja arki alkaa vaatia apua.
"Nykyään kolmannen iän merkitys on kasvanut, koska ihmiset elävät kauemmin. Viisikymppisen on vielä mahdollista elää 35-40 vuotta."
Nyky viisikymppiset ovat vielä sitä sukupolvea, jotka ovat tottuneet juomaan pippaloissa reippaasti ja käymään nurkan takana tupakalla.
Viisikymppisenä ihminen havahtuu ehkä ensimmäistä kertaa kuolevaisuuteensa, ja siihen, että elämää on enemmän takana kuin edessä. Samaan aikaan voi tulla mieleen, että nyt jos koskaan kannattaa toteuttaa suuret haaveensa.
Ojanen ei toivo, että elämän murrosvaiheista puhutaan pelkästään kepeään sävyyn. Asia on aika vakavakin.
Ihmisen elämänkaareen kuuluu useita vaiheita, joissa joutuu kohtaamaan itsensä ja tapansa olla tässä maailmassa."Moni ohittaa kriisit ja yrittää vaan selviytyä, toiset käyvät läpi syviä prosesseja. Tämä on tärkeä ja inhimillinen asia, joka koskettaa meitä jokaista omalla tavallaan jossain vaiheessa."
Ojasen mukaan yhteiskunta usein medikalisoi kriisit, vaikka pitäisi suhtautua kannattelevasti. Medikakalisointi tarkoittaa, että tunteet lääketieteellistetään eli normaalista tunteesta tehdään epänormaali.
"Me elämme hyvin yksilökeskeisessä kulttuurissa, jossa laajempaan yhteisöön kuuluminen on usein hatarampaa kuin mikä olisi ihmiselle hyväksi. Myös työyhteisöt ovat etätyön seurauksena yhä ohuempia."
"Elämän haastavat jaksot pitäisi nähdä vaiheina, joilla on syynsä ja merkityksensä osana jaettua ihmisyyttä. Tarvitaan aitoja kohtaamisia ja kuulluksi tulemista, sekä kykyä pysähtyä kriisin äärelle."
Hengellisyydellä, taiteella ja kulttuurilla on taloutta ja teknologiaa korostavassa maailmassa tärkeä rooli. "Aikamme näkee ihmiset mekaanisina koneiston osina ja erityisesti kuluttajina, joiden intresseinä ovat lähinnä menestys, raha ja ja ulkoa määritellyt puitteet elämälle. Tärkein arvo yhteiskunnassa kuitenkin syntyy rahatalouden ulkopuolella, ihmisten välillä."
Lähteet: Helsingin Sanomat 9.5.2026, kuvat omat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!