Apua hermoston ylikuormittumiseen

 

Nykyisin puhutaan paljon hermostosta. Hermostopuheen taustalla on neurotieteen kehitys. Uutta on ymmärrys siitä, että aivot ja keho eivät sijaitse toisista erillään, vaan ne ovat hermoston välityksellä saumattomasti  yhtä.

Hermostoon kiinnostus voi kertoa myös siitä, että ihmiset koettavat selviytyä nykymaailman ärsykkeiden turvassa. Työelämänkin tahti vain kiihtyy.

Mistä puhutaan, kun puhutaan hermoston tai aivojen treenaamisesta? Usein sillä tarkoitetaan tietoista vaikuttamista tahdosta riippumattomaan eli autonomiseen hermostoon.

Autonomisen hermoston osia ovat sympaattinen ja parasympaattinen hermosto. Sympaattinen hermosto yleensä aktivoituu silloin, kun ihminen kokee vaaraa tai stressiä. Parasympaattinen hermosto toimii silloin, kun ihminen rentoutuu, lepää ja kokee turvaa.

Yleensä harjoituksilla pyritään aktivoimaan parasympaattista hermostoa. "Se tapahtuu esimerkiksi syvähengityksen, joogan tai mindfulnessin kaltaisilla harjoituksilla, joilla opitaan rentoutumaan. Jos on tarve vastakkaisesti aktivoida sympaattista hermostoa kehon ravistelu tai kylmä suihku voi auttaa."

Kun yrittää vastata kovasti kaikkiin yksityiselämän ja työn odotuksiin, sympaattinen hermosto voi aktivoitua liian pitkiksi ajoiksi.

Uusin tutkimus hermostosta haastaa käsityksen, että stressi olisi suoraan seurausta liiallisesta tekemisestä ja ärsykkeistä.

Neurologi Markku Sainion mielestä hermosto ei kuormitu kuten luulemme. Joku voi tehdä töitä miltei yötä päivää todella motivoituna ylikuormittumatta. Tämän sijaan pienestäkin rasituksesta voi kuormittua paljon, jos työ on merkityksetöntä tai poukkoilevaa.

Hermoston epätasapainotilaa voi epäillä, jos ei ole enää pystynyt lepäämään ja rentoutumaan. Yleisiä keskushermoston suojareaktioita ovat levoton olo, vaikeus nukkua ja koholla oleva syke. Tällainen tilanne on usein burnoutissa.

"Kehon jatkuvasti kohonnut vireystila uuvuttaa", sanoo Markku Partinen. Uupuneella hermosto voi romahtaa ylivireydestä liialliseen alivireyteen eli vagotoniaan. Kehon toiminta hidastuu, ja syke voi painua liiankin alas. Tästä seurauksena voi olla huimausta tai jopa pyörtyminen.

Kovasta burnoutista voi toipua aivan ennalleen, sanoo Markku Partinen. Siitä ei jää hermostoon tai muuallekin kehoon elimellistä vikaa.

"Nykyisin tiedetään, että uusia synapseja eli hermosolujen välisiä liitoksia syntyy aivoissa joka päivä"; Partinen sanoo.

Niin sanottu positiivinen stressi, esimerkiksi työn flow, ei siis polta ihmistä loppuun. Mutta jatkuva, kova suorittaminen ja vastaaminen kohtuuttomiin vaatimuksiin voi tehdä niin.

Some on pullollaan hermostoharjoituksia. Yksi tavallisimpia harjoituksia on, että asetutaan jalat koukussa selinmakuulle ja kierretään polvia varkkaisesti sivulle samalla, kun kierretään päätä vastakkaiseen suuntaan. Sitten hengitetään rauhallisesti ja vaihdetaan puolta.

Harjoitukset kuntouttuvat hermostoa. Markku Partisen mukaan hermosto kehittyy treenillä, kuten lihaksetkin. Erilaiset vartalon kiertoliikkeet ja silmien liikettä yhdistävät harjoitteet yrittävät yleensä vaikuttaa vagushermoon, joka  haarautuu laajasti eri elimiin. Jos vagushermo aktivoituu, elimistö rauhoittuu: sydämen syke hidastuu, hengitysrytmi tasoittuu ja ruuansulatus vilkastuu. 

"Kun parasympaattista hermostoa treenaa elimistön  jarru vahvistuu: levollinen olo lisääntyy ja itsehillintä kehittyy", Partinen kertoo.

Tärkein hermoston hyvinvointia ylläpitävä asia ovat säännöllinen uni- ja ruokailurytmi. Kannattaisi mennä nukkumaan ja erityisesti herätä aina samoihin aikoihin. Myös ateriatkin kannattaisi syödä täsmällisesti.

"Säännöllinen rytmi on hermostolle tärkeämpää kuin unen riittävä pituus ja ravinnon laatu",Partinen sanoo.

Yksi tehokkaista treenimuodoista on Partisen mukaan tanssi. "Siinä yhdistyvät aivojen ja muistin aktiviointi, liikunta sekä tunteet".

Lähteet: Hyvä terveys 7/2026, kuvat Pexels.