torstai 25. syyskuuta 2025

Elämää maalla 82.

 

Kurpitsa omasta  hyötykasvi-kukka maasta.

Olen vähän väsynyt, kun kirjoitan tätä. Nykyisin melko vaatelias eläkeläinen Kille-kissa piti valveilla aamu neljästä asti. Hän maukui aluksi ruokaa, jota oli kyllä lautasella, samoin kuivaruokaa. Mutta ei Sheebaa, eikä muikkuja. Hän oli aivan tyrmistynyt "huonosta ruuasta". Tätä ennen hänellä oli Gourmet-kausi. Siis ruokaa on muutettava hänen halunsa mukaan aina noin parin viikon välein. Voi sinua Kille ja vaativa makusi -  mihin aikaan tahansa. Mutta pitäähän sinua hemmotella, kun olet jo 17-vuotias.


Meillä alkoi vatsatauti maanantaina. Ei se kauan kestänyt. Olin jo keskiviikkona varsin hyvässä kunnossa ja lähdin ystävän kanssa kahville. Ja aina saman kaavan mukaan ensiksi valitimme ikääntyvän ihmisen vaivoista. Sitten keskustelimme elämästä yleensä. Venäjän droonit ja ilmatilaloukkaukset vähän ahdistavat. Miksi Venäjä tahallaan haastaa ja kiusaa Nato maita?


Kylälle on tulossa uusi kahvila, jota pitää kolme nuorta naista - joten tarjontakin nuorenee. Missään kahvilassa ei ole ollut aikaisemmin kahvikoneen lattea, espressoa ja cappuccinoa. Paikallisessa lehdessä oli jo toisen kerran iso juttu tästä. Toivotaan, että nuorisokin alkaisi käydä kahvilassa, kun se on nyt tredikkäämpi. Toivon, että siellä olisi myös smoothieita. Täytyy heti avajaisten jäkeen vierailla siellä. Suuri kahvi-ihminen kun olen.


Hapanjuurileivonta on jatkunut. Menneellä viikolla leivoin vaaleaa leipää, jossa oli luonnonmukaisia  jauhoja: ruis-, vehnä- ja spelttijauhoja.


Nyt valmistelen saaristolaisleipää, koska mies tykkää siitä paljon. Juuri on aamuruokinnan jälkeen kohoamassaa. Taikina vain sekoitetaan. Sitten kolme neljä tuntia kohotusta, minkä jälkeen taikina kaadetaan vuokiin puoliväliin ja annetaan kohota, kunnes taikina on kohonnut koko vuoan kokoiseksi. Tämä on paljon helpompaa kuin muiden leipien leipominen taitteluineen... Saaristolaisleivän siirappi ja maltaat antavat sille ominaismakunsa.


Hapanjuurileipuriksi pitää harjoitella ainakin vuosi. Ohjeet ovat monimutkaiset. Toivoa on. Leipomukset ovat yleensä onnistuneet. Aluksi pitäisi mitata ainekset vaakaa apuna käyttäen. Grammoilleen. Tässä voi sitten kehittyä käsituntumaan. Minä mittaan vielä kaikki ainekset kuuliaisesti.



Viljat onjo puitu. Viljan jauhotusrakennus hurisee. Sänkipellot ovat vähän surullinen näkymä. Mutta kohta myös kynnetään ja se vasta on rumaa. Paksuja viiltoja maassa. Melkein aina itkettää.


Mies osti vanhan auton viikolla. Epäilen, että siihen tulee jotakin kremppaa aika nopeasti. Mutta suokoon hänelle intohimonsa. Onhan minullakin niitä: esimerkiksi kukat ja nyt hapanjuurileivonta. Myös blogista erillinen kirjoitustyö ja lukeminen.


Eräs ihminen palautteessaan kysyi, että mikä on meidän pitkän 30 vuoden hyvän aivioliiton salaisuus. Sanoisin, että suurin asia on kommunikaatio. Voidaan puhua mistä vain - myös pahoista ja vaikeista asioista.


Samoin vällyjen  heiluttaminen on tärkeää. Halauksemme ja miehen kainalossa lepäämisen jälkeen usein vain kaikki johtaa vällyjen heiluttamiseen. Meillä molemmilla on melko vahva libido.


Ja on muitakin tekijöitä. Joskus tapellaan kunnolla, mutta sovitaan nopeasti. "Minusta tuntuu tekniikka" on hyvä. Esimerkiksi en sano miehelle suoraan töksäyttyen tai vihamielisesti, että sinun  olisi aika viedä kompostiin kompostijäte. Sanon minusta tuntuu, että olisi sinun vuorosi viedä kompostijätteet. "Minusta tuntuu" on erittäin hyvä tekniikka.On paljon muitakin, mutta se on lähinnä yksilöistä riippuvaa.


Kille-kissa rentoutui kesällä.

Hyvää viikonloppua kaikille!

1 kommentti:

Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!