maanantai 30. maaliskuuta 2020

Huolia elämässä




Minulla alkoi pieni kuume, yskä ja aivan kuin keuhkoputkien kirvely reilu viikko sitten. Oireet olivat toisaalta tuttuja vuosien takaa: keuhkoputken tulehduksen oireeni. Ajattelin.

Menin sitten ajan saatuani työterveyslääkärille perjantaina, ja vastaanotossa kyseltiin vaivaani. Kun kerroin sen, ei mennyt kuin hetki, ja minä sain kasvosuojaimen. Jouduin myös odottamaan lääkäriä eristyksessä. Olin vähän ihmeissäni nopeista käänteistä.Ymmärrän kyllä, että kaikki varotoimenpiteet ovat aivan okei, koska ainahan voi kuitenkin olla kysymys koronasta.



Nops, kerroin sitten lääkärille, että epäilen, että minulla on keuhkoputkentulehdus. Lääkäri oli kaikissa mahdollisissa suojavarusteissa ja kuunteli keuhkoni ja koputteli. Ja hän oli samaa mieltä kuin minä (oli tosin  typerää ja tökeröä kertoa itse  oma diagnoosinsa heti kättelyssä, mutta olin hermostunut...), että keuhkot rohisee siihen malliin, että keuhoputkissa on tulehdus.

Hän sanoi muun muassa, ettei tämä ole hänen mielestään koronaa.  Korona nostaa yleensä korkean kuumeen, koska se on influenssa, eikä tavallinen flunssa. Vaikka se olisi  lievä korona, kuume yleensä nousee melko korkeaksikin, yskittää ja lihaksia särkee. Korona voi kyllä alkaa myös hitaasti, ensimmäisen viikon aikana vain lievin oirein. Vaikeassa koronassa on myös muun muassa hengenahdistusta, ja jopa keuhkojen toiminnan romahtaminen. On myös oireettomia taudinkantajia. Silti on pieni huoli, entä jos sittenkin...

Minulla oli ja on edelleen kuumetta vaihtelevasti suurin piirtein 37,5 astetta. Joten tiesin itsekin, ettei tämä ole koronaa, koska kuume on sen verran alhainen. Tosin nyt olen riskiryhmää, koska on valmiiksi ongelmia keuhkojen kanssa, ja korona vaikuttaa erityisesti keuhkoihin. Pysyttelen siis kotona kuten lääkäri neuvoi, enkä käy edes kaupassa. Eristyksissä. Mutta ihana perhe ympärillä.



Vetäähän tämä pieni kuume vähän heikoksi. Ei oikein jaksaisi mitään. Mutta kun en vaan osaa pysyä sängyssä. Eilen haravoin pihaa ja kävin pienellä kävelylenkillä. Toissa päivänä siivosin. Kerrankin melko perusteellisesti.  Ehkäpä jossakin vaiheessa sitten väsähdän kunnolla.

Minua suututtaa jotkin somen jutut, esimerkiksi sairauden liioittelu, pelottelu, ihmisen turvallisuuden järkyttäminen. On aivan uskomatonta, että netissä on liikkeellä erilaisia salaliittoteorioita,  esimerkiksi että pandemia olisi   ennalta suunniteltu  jenkkien ja lääketeollisuuden juoni. Tai että sairaus tappaisi  todella helposti. Tai että eriyisryhmät ovat heikkoja luonnostaan, on luonnonvalintaa karsia heikot. Tai että tuodaan itseä esille sairauden siivellä. Voi, Kriiistuus! Ihmisen yksinkertaisuutta. Julmuutta.



Ja syntipukkeja. Kuten nyt nuo Uudenmaan alueelta tulleet mökkiläiset. Täällä suurella mökkikunnalla syntyi paikoin melkein oikea lynkkausmeininki.  "Tulevat tänne maaseudulle tartuttamaan koronaa, saastuneet etelän ihmiset." On tyypillistä ja ikävästi ihmisluontoon kuuluvaa, että vaikeina aikoina nimetään jokin ryhmä tai ryhmiä syntipukiksi. Ja näin saadaan omaa pelkoa ja vihaa sidottua, siirrettyä, kanavoitua siihen pois itsestä. Koetaan hetken helpotus. Oman ryhmän tiivistyminen ja yhteishenki.



Antibioottikuuri ottaa vähän päähän. Se tappaa myös hyviä vatsabakteereja, mutta tietty parantaa tulehdusta. Syön nyt väliaikaisesti maitohappobakteereja, jotta vatsan mikrobisto ei  menisi täysin sekaisin ja muuttuisi liikaa. Joidenkin tutkimusten mukaan antibioottikuuri voi näkyä vatsan mikrobistossa jopa vuoden ajan.  Mikrobiston tasapaino on myös tärkeä vastustuskyvylle.


Yritän kuitenkin ajatella myös positiivisesti - siis yritän, en kuitenkaan liian positiivisesti. Kuka sen nyt sitten määrittää, mutta teeskentelyn kyllä huomaa helposti. Minussa on myönteisiäkin ajatuksia tästä poikkeustilasta. Se esimerkiksi yhdistää ihmisiä. Yritän ennakoida: tämäkin poikkeusaika menee ohi. Tulee kesä. Kaunis, kaunis kesä.

Olen huomaanut, että minulla huoli tuntuu esimerkiksi kasvolihaksissa. Jännitän niitä. Olen yrittänyt laukaista  tätä meditaatiolla. Välillä onnistunutkin. Murhe ottaa monia muotoja. Tärkeää on myös se, että kohtaa vaikeat tunteet. Antaa niille nimen. Ei yritä peitellä niitä yltiöpäisen positiivisuuden alle. Tässäkin asiassa meditaatio auttaa. Samoin keskustelut. Kun elämä on ennakoimatonta, muuttuvaa, vaarallistakin. Tsemppiä ja voimia kaikille!











Lähteet: kuvat omat

16 kommenttia:

  1. Kuules nyt nainen, et siivoa, lenkkeile etkä haravoi pihaa! Otat levon kannalta nyt - tekemättömät työt ehdit tehdä sitten kun tervehdyt. Lepoa ja itsen hoivaamista nyt, otat iloisen kirjan käteen ja annat perheen passata.

    Tämä on ahdistavaa aikaa. Omat fiilikset nousee ja laskee. Ulkonaolo helpottaa ahdistusta. Sopii minulle kuumeettomlle nyt - mutta ei sinulle! Rakkaudella ❤︎

    VastaaPoista
  2. Kiitos riitta k kommentistasi. Kiitos että huolehdit. Mutta minä en voi nyt oikein mitään tälle surraamiselle ja puuhilleni. Olen kelvoton sairastaja. Minulla on korkea kipukynnys. Lepään sitten, kun väsyttää kunnolla. On muuten nyt pakko päästä ulos neljän seinän sisältä, lenkki tekee tänä aikana erityisen paljon hyvää. Helpottaa muun muassa ahdistusta, kuten kirjoitit. Hyvää alkanutta viikkoa ja tsemppiä sinne!

    VastaaPoista
  3. Marja, Marja, kun minä olin samanlaisessa olotilassa luin sinä nyt, käskit minun huilata. Sama pätee sinuunkin, vaikka nuorempi oletkin. Ei ne haravoinnit mihinkään karkaa.
    Oikeasti - ei kannata urheilla oman terveytensä kustannuksella.
    Pikaista toipumista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kirsti kommentistasi. Minä vain olen välillä vähän hulivili ja syntymätollo. Kyllä lepään sitten kuin väsyttää paljon. Haravoiminen on siitä ihanaa, että siinä näkee heti kättensä työn jäljen. Tsemppiä ja voimia!

      Poista
  4. Pikaista paranemista, ja ihanaa että sait avun nopeasti! Aurinkoa päiviisi! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi ja paranemisen toivotuksista Mentaalimatkaaja. Meidän työterveys onneksi toimii hyvin ja tehokkaasti. Tsemppiä tähän aikaan!

      Poista
  5. Riitta ja Kirsti veivät sanat näppäimistöltäni jo ehtivät pistää sinua ruotuun tuosta liiasta urheilusta. Nyt lepoa vaan ja roudaat aurinkotuolin tuulensuojaiseen paikkaan aurinkoon ja istuskelet siinä. Ota luonnon D-vitamiinit taivaalta ja juo kuumaa teetä tai mehua ja hunajaa sekaan. Toipumista ja terveyttä sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Erikoiset Asiantuntijat. Te näytätte laittavan minut todellakin ruotuun. Kyllä minä todennäköisesti siihenkin solahdan. Yritän nyt elää päivän kerrallaan, jos tulee oikein huono ja heikko päivä, lepään. Se on sitten vain niin. Hyvä vinkki tuo auringossa istuminen. Siinähän saa kuitenkin raikasta ulkoilmaa, vaikka ei liiku. Pannaan harkintaan. Samoin sinulle terveyttä ja voimia!

      Poista
    2. Kiitos! Tuli vielä mieleen, että se on kyllä paha virhe mennä lääkärile kertomaan omia diagnoosejaan. Itsekin tehnyt joskus niin ja sen ihan huomaa, miten ilmapiiri muuttuu hetkessä jäätäväksi :DD Ehkä se on vähän tapauskohtaistakin. Meillä on työterveyslääkäri, joka pitää tapanaan kysyä potilaalta tyyliin "Mikäs se olis niinkuin omasta mielestä". Ekan kerran meinasin tuolilta pudota kun hän kysyi näin. Kerroin näkemykseni ja sitä alettiinkin sitten tutkia. Ehkä se oli sitä hänenkin mielestään. Mutta tutkimusten tulos oli, ettei se ollut sitä. Lääkärin seuraava arvio sitten tärppäsi.

      Poista
    3. Kiitos kommentista Erikoiset Asiantuntijat.Olihan se todella mänttimäistä mennä kertomaan lääkärille itse tehty diagnoosi. Minä olen hermostuksissani usein suupaltti. Pitäisi oppia pitämään suu suikemmalla. Minusta tuntuu, että voi riippua myös lääkärin persoonallisuudesta, miten hän suhtautuu potilaan diagnooseihin. Onpas teillä mainio ja erikoinen työterveyslääkäri, kun ottaa potilaan ajatukset huomioon.

      Poista
  6. Tsemppiä kovasti Marja sinne ja ei tuota voi tietää onko koronaa vai ei, koska koronaa voi tartuttaa oireettomana. Se tässä onkin ikävää, kun kukaan ei tiedä miten esiintyy, tiedetään vaan miten esiintyy pahimmillaan.

    Kriisin keskelle ihmiset näyttävät sen parhaimman tai huonoimman, molempia tapoja löytyy, ja niitä huonoja tapoja, muiden syyllistämistä ja itsensä nostamista on suorastaan ällöä seurata.

    Pikaista paranemista. <3

    VastaaPoista
  7. Kiitos kommentistasi Tiia. On todella ikävää seurata näitä koronan inhottavia sivuseuraamuksia. Todellakin löytyy monia huonoja tapoja luovia tässä poikkeusajassa. Jotenkin ne kärjistyvät nyt. Syntyy sisä- ja ulkoryhmiä. Me ja he. Niin kuin täällä asuinpaikkakunnalla me paikkakuntalaiset ja ne "vaaralliset" mökkiläiset. Tsemppiä sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen myös ihmetellyt sitä toisten ihmisten syyllistämistä ja toisaalta sitä, kuinka kevytmielisesti koronaan suhtaudutaan. Jotkut ihan naureskelee ja väheksyy koko asiaa. Voi olla, että vielä hymyt hyytyy. Jotkut kokee eristyksiin joutumisen jonkinlaisena rangaistuksena tai syrjimisenä. Ja niin paljon kun hallitus joka käänteessä toistaa samoja asioita uudestaan ja uudestaan. Kaikenlaiseen tyhmyyteen törmään myös omassa työssäni, mutta niistä ei voi enempää kertoa.

      Poista
    2. Kiitos kommentista Erikoiset Asiantuntijat. Osalla ihmisistä ei tosiaan ole huolen häivää tästä koronasta. Hesarissa oli tutkimus, jonka mukaan 25 prosenttia korona ei huoleta laisinkaan. Me ihmiset ollaan kaiketi niin erilaisia, mutta silti toivoisi, että kaikki noudattaisivat näitä aivan selkeitä viranomaisohjeita, etteivät tartuttaisi oireetonta koronaa. Minä tiedän vain yhden lähellä olevan ihmisen, joka ei ota lainkaan tosissaan ohjeita, koska uskoo, että koronaa liioitellaan ja pitää varotoimia pelleilynä.

      Poista
  8. Pikaista paranemista. Koita vaan malttaa huilata

    VastaaPoista
  9. Kiitos paranemisen toivotuksista Unknown. Huilin sitten kun siltä tuntuu. Ehkä nukun tavallista pidempään.

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!