Itsetunto on itsensä arvostamista

 

Nykyään psykologian tutkimuksessa ajatellaan, että itsetunto muuttuu elämän eri tilanteissa, eikä se ole kenelläkään pelkästään hyvä tai huono.

"Itsetuntoon vaikuttaa moni  asia, ja se on joustava ja eri tilanteisiin mukautuva kokemus. Se ei ole pysyvä ominaisuus", sanoo psykologi Nina Lyytinen.

Itsetuntoa voidaan määritellä myös siten, että ihminen tuntee itsensä, missä asioissa on hyvä ja missä huono, mutta etenkin sillä tarkoitetaan ihmisen arviota omasta itsestään ja arvostaan. Se rakentuu kahdesta eri osasta: ihmisen sisäisestä kokemuksesta omasta itsestään ja ulkopuolelta tulevasta muiden ihmisten palautteesta.

Jos itsetunto on hyvä, ihminen kokee kelpaavansa ja riittävänsä sellaisena kuin on. Kun itsetunto on huono, ihminen kokee paljon epävarmuutta omasta arvostaan ja riittävyydestään.

Itsetunto alkaa jo kehittyä varhaislapsuuden kiintymyssuhteissa. Vanhemmilta ja muilta hoitajilta saatu huolenpito ja turva vahvistavat lapsen hyvää kokemusta omasta arvosta ja riittävyydestä. Jos taas lapsi jää vaille tarpeellista huolenpitoa ja huomiota, hän alkaa kokea epävarmuutta omasta arvostaan.

Nina Lyytikäisen mukaan vaille huolenpitoa jäämisen kokemus voi syntyä, vaikkei perheessä olisi suuria ongelmia, kuten kaltoinkohtelua tai fyysistä väkivaltaa. Jopa se, että vanhemmat ovat kiireisiä, eivätkä ehdi huomioida lapsen tarpeita, voi heikentää lapsen kokemusta omasta arvostaan.

Myöhemmin itsetunto kehittyy muun muassa koulussa ja töissä. Opettajilta, esihenkilöiltä, työkavereilta ja kavereilta tuleva arvostelu ja arvottaminen muokkaavat ihmisen käsitystä omasta kelpaavuudestaan.

Jos ihminen ei luota itseensä ja omiin kykyihinsä, se saattaa näkyä hänessä esimerkiksi jatkuvana epäonnistumisen pelkona, voimakkaana itsekriittisyytenä, keskittymisenä omiin puutteisiin tai muiden miellyttämisenä.

"Jos ei itse arvosta itseään, tarvitsee yleensä paljon ulkopuolelta tulevaa hyväksyntää", Lyytinen sanoo.

Psykologiassa itsetunnon käsitettä on viime vuosian myös alettu haastaa. Se johtuu siitä, että itsetunto ei ole sama asia, joka pysyisi samanlaisena päivästä toiseen. Muun muassa elämäntilanne, mieliala ja vireystila voivat vaikuttaa itsetuntoon paljon.

"Jos vaikka mieliala on jonakin päivänä matalalla, kokemus itsestä voi olla kielteisempi ja kriittisempi kuin normaalisti", Lyytinen sanoo.

Normaaliin elämään kuuluu myös ylä- ja alamäet. Kenenkään elämä ei ole jatkuvasti voittokulkua vaan jokaiselle elämä heittää joskus eteen haasteita ja kipeitä menetyksiä. Muun muassa läheisen kuoleman, avioeron, sairastumisen tai työttömyyden aikaan kenenkään itsetunto ei voi olla parhaimmillaan.

Kun oma olo jostakin syystä tuntuu arvottomalta ja riittämättömältä, Nina Lyytinen suosittelee vahvistamaan hyvinvointia olemalla  lempeä ja ymmärtäväinen itseä ja omia heikkouksia kohtaan.

Itsemyötätunnon opettelu kannattaisi aloittaa miettimällä, miten omaa itseä voisi kohdella samalla tavalla kuin hyvää ystävää. Kun esimerkiksi havahtuu siihen, että jatkuvasti syyttelee ja moittii itseään, voi miettiä, miten asiat voisi ilmaista ymmärtäväisemmin ja rakentavammin.

"Usein kohtelemme itseämme paljon ankarammin kuin muita. Kun opimme puhumaan itsellemme lempeästi, annamme itse itsellemme  myötätuntoa, jota tarvitsemme."

Jos ihminen ei ole varma omasta arvostaan ja riittävyydestään, hänen mielessään pyörii usein myös paljon kriittistä puhetta. Tähän voi harjoitella ottamaan etäisyyttä, joka tapahtuu tunnistamalla omia ajatuksia ja uskomuksia.

"Jos ilon ja hyvän olon kokemukset häviävät elämästä kokonaan ja omat ajatukset ovat jatkuvasti hyvin kielteisiä, voi olla hyvä hakeutua juttelemaan ammattiauttajan kanssa."

Iloista Vapun aattoa kaikille!

Lähteet: Diabetes nro 2 2025, kuvat omat