Me miehen kanssa riidellään toistuvan kaavan mukaan. Minä huudan ja saatan heittää astioita seinään. Mies vetäytyy ja tulee hetken päästä paikalle, kun minä nöyränä ja katuvaisena keräilen astioiden siruja lattialta. Sovimme riidan nopeasti. Minä en nyt edes muista, milloin olisimme riidelleet, ehkä vuosi kaksi sitten.
Toinen on luvannut tehdä jonkun tärkeän homman, ja kun toinen tulee kotiin, eikä hommaa ole tehty, hän saattaa suuttua.
Tutut kaavat on ehkä nopeasti kaivettu esiin: kotiinpalaaja raivostuu, toinen vetäytyy, kuten meillä.
Tunnekeskeisen psykoterapian ja kouluttajapsykoterapeutin Eira Eklund -Mikolan mukaan onnellisessakin parisuhteessa tämäntyyppiset asetelmat toistuvat herkästi. Eklund-Mikolalta on juuri ilmestynyt kirja Rakkauden logiikka, joka käsittelee parisuhteiden ristiriitoja.
Tyypillisimmässä tilanteessa toisesta osapuolesta tulee ristiriidassa vaativa ja kriittinen päällepäsmäri ja toisesta selittelevä tai hiljainen vetäytyjä. "Vaikka autan muita pareja työkseni, omankin parisuhteeni riidoissa aktivoituvat helposti toistuvat kehät. Vaikeissa parisuhteissa minussa herää vaativuus, kumppanissa taas vetäytyminen", Eklund- Mikola kertoo.
Vaatija ja vetäytyjä ei ole kumminkaan rooleja, sillä niitä ei voi omalla päätöksellä valita. Ihminen ei voi päättää vaihtaa reagointitapaansa toiseen.
"Toistuvissa poteroissa on kyse kullekin ominaisista suojakeinoista, joihin kumppanit turvautuvat pärjätäkseen henkisesti haastavassa tilanteessa."
Tunnekeskeisen pariterapian tutkimus on löytänyt parisuhteista kolmenlaisia kielteisiä kaavoja.
"Kaikkein tyypillisin kielteinen kehä on juuri sellainen, jossa toisen selviytymiskeino on vaatiminen ja kritisointi, toisen taas vetäytyminen. Mitä enemmän toinen vaatii, sitä enemmän toinen vetäytyy ja päinvastoin.".
Kahden vetäytyjän suhteessa kielteinen kaava on vetäytymistä seuraava etääntyminen. Mikäli kummallakin on taipumusta lakaista maton alle erilaiset toiveet, pettymys ei johda riitoihin, mutta kylläkin henkiseen etääntymiseen.
"Jos taas suhteessa on molemmilla käytössään vaativuuden selviytymiskeino, se tarkoittaa usein rajujen riitojen kehää, ja riski eroamiselle voi olla suuri."
"Biologinen fakta on, ettemme voi selviytyä yksin tässä maailmassa. Siksi ihmisen aivot on viritetty luomaan vahvoja tunnesuhteita, eli kiintymyssuhteita, muihin. Tarvitsemme toisten tuottamaa suojaa ja turvaa."
Toistuvat kaavat ovat suhteissa tavallinen tilanne. Vain harva pariskunta saapuu kuitenkaan psykoterapeutin vastaanotolle hakemaan apua kuormittavaan roolijakoonsa.
"Siihen kyllä väistämättä pureudutaan tunnekeskeisessä pariterapiassa. Mutta vastaanotolle tulon syy voi olla vaikka uskottomuus, johon ajautumisen syytä kumppanit eivät tunne ymmärtävänsä."
"Suhteemme alkuaikoina meillä oli miehen kanssa jokin arkinen riita, joka lähti paisumaan, kuten niille helposti käy. Paisuminen kuitenkin pysähtyi, kun mieleeni pälkähti kuva kumppanista pienenä poikana."
Kuva herätti empatiaa ja ajatuksen, ettei kumppani tahdo käytöksellään tietoisesti loukata häntä.
Myöhemmin Eklund-Mikola on käyttänyt samaa menetelmää hyödyksi työssään. Hän saattaa pyytää vastaanotolle saapuneita pareja miettimään vaikealla hetkellä toisiaan pieninä lapsina. Tällöin voi nähdä toisessa olevan haavoittuvuuden, jota taistelemisen tai pakenemisen on tarkoitus suojata.
"Vaatimisen tai vetäytymisen vaiheessa aivomme tekevät automaattisesti inhottavia tulkintoja toisesta. Vetäytymisen suojakeino saattaa vaikuttaa välinpitämättömyydeltä ja vaativuuden suojakeino ilkeydeltä."
Jos onnistuu murtamaan automaattiset tulkinnat, toisen toiminnan näkee monipuolisemmin. Kaavat siis murtuvat helpommin, jos esimerkiksi ymmärtää toisen suojaavan itseään vetäytymällä pelokkaan lapsen tavoin.
Suhteessa ei kuitenkaan saa olla vastuuton lapsi, jonka huonoa käytöstä pitää kestää. Asia on päinvastoin, aito tunneyhteys voi palautua vain siten, että molemmat riidan osapuolet ottavat vastuuta käytöksestään viimeistään riidan jälkeen.
Voi olla pelko, ettei toinen kuitenkaan anna anteeksi, hyväksy - tai pahimmillaan rakasta. Tämän vuoksi yksi huutaa, toinen selittelee loputtomiin ja kolmas vaikenee.
Eklund-Mikola vakuuttaa, että kaavat menee rikki, jos toinen ottaa tunnetason riskin puhumalla peloistaan ja toinen ottaa hänestä kopin kuuntelemalla ja pahoittelemalla osuuttaan.
"Omat pelot ja tarpeet ovat usein parisuhteen tärkeimmät keskusteluaiheet. Kun terapiassa saa autettua ihmiset pois kaavoistaan, se koskettaa joka kerta sydänjuuria myöten."
Lähteet: Hyvä Terveys 3/2025, kuvat omat
Kiitos, Marja!
VastaaPoistaKäsitys siitä, kumpi on kiistassa päsmäri, voi olla aika moniselitteinen. Monessa riidassa on varmaankin usein ainakin kaksi päsmäriä. Se johtuu usein siitä, että tietenkin molemmat osapuolet kokevat olevansa oikeassa (jolloin toinen osapuoli on tietenkin väärässä).
Kuunteleminen on vaikeaa, mutta se vie eteenpäin. Jospa kiistelyn keskelle saataisiinkin aikaiseksi molempia arvostava keskustelu, jossa ei heti etsittäisikään ratkaisuja vaan vasta toisen ja itsen ymmärtämistä?
Kiitos kommentistasi Susanna. Kyllä hyvin rajussa riidassa nuo toistuvat kaavat toteutuu. Itsekin ja mieheni noudatamme tiettyä kaavaa. Ihminen on täysin tunteiden vallassa, eikä tajua kuunnella vastapuolta. Toisaalta me ihmiset olemme erilaisia, eikä kaikki ole kovasti tunteiden vallassa ja osaa kuunnella vastapuolta.
VastaaPoista