Puhutaanko parisuhteessa tarpeeksi?

 

Me puhutaan miehen kanssa mielestäni tarpeeksi. Usein ei tarvitse kysyäkään keskustelun aluksi, mitä kumppani ajattelee. Sen näkee jo ilmeistä ja eleistä, ja aistii intuitiivisesti. Totta kai puhutaan sitten siitä tunteesta tai asiasta, mikä vaivaa kumppania.

Ongelmia on kiukun purkamisessa, koska se menee helposti huutamiseksi. Oikein puhkeaa kukkaansa tai täyteen loistoonsa. Saatan heitellä astioita seinään. Sovimme kuitenkin riidat nopeasti. En osaa pitää mykkäkoulua lainkaan. Puhumme myös paljon ilmastokriisistä, Ukrainan tilanteesta, politiikasta ja maailman tapahtumista. Parannetaan maailmaa. Yhdessä se on helppoa ja antoisaa.

Suhteen alussa puhuminen on monista helppoa ja runsasta. Tekee mieli keskustella vaikka läpi yön. Vuosien saatossa puhuminen voi kuitenkin vähentyä huomattavasti, jopa melkein kokonaan.

Monet ajattelevat suojelevansa suhdetta sillä, etteivät kerro siihen liittyviä ikäviä asioita kumppanilleen. Mutta puhumattomat asiat vaikuttavat paljon suhteen ilmapiiriin. Jopa enemmän kuin ääneen lausutut asiat. Ja itse asiassa se, miten puhutaan on tärkeämpää kuin se, mistä puhutaan. Äänensävyllä, ilmeillä ja elekielellä on vähintään yhtä suuri vaikutus kuin aihevalinnoilla.

  

Amerikkalainen psykologi ja pariterapian uranuurtaja John Gottman on tutkinut paljon parisuhteen onnistumisen ennusmerkkejä. Hänen mukaansa myönteisen ja kielteisen vuorovaikutuksen suhteellinen osuus on tärkein suhteen pitkäaikaista ennustetta määrittävä tekijä.

Mitä enemmän suhteessa on kielteistä vuorovaikutusta, kuten kumppanin vähättelyä ja kritisointia, sen todennäköisemmin pari eroaa.

Oma keskustelutapa syntyy osin myös lapsuuden kiintymissuhdemallien mukaan. Jos lapsena ei ole sallittu tunteista tai vaikeista, kipeistä aiheista puhumista, on se aikuisenakin haastavaa. 

Jos esimerkiksi kaipaa kumppanin tukea ja syliä, mutta kokee sen pyytämisen vaikeaksi, saattaa alkaa vaatia huomiota kiukuttelemalla puhumisen sijaan.

Suhteessa olisi hyvä oppia keskustelemaan erityisesti pettymyksistä, koska myös kumppanit tuottavat toisilleen usein pettymyksiä. Pettymyksen kaataminen toisen päälle syyttelemällä tai mököttämällä vaikuttaa parisuhteeseen kielteisesti. Kumppanin tunteen sietäminen on tässä tilanteessa tärkeämpää kuin suoraan ratkaisuyrityksiin kiiruhtaminen. Olemalla hiljaa ja myötätunteisesti läsnä, antaa luvan tuntea myös vaikeita tunteita turvallisesti.

Lähteet: referaatti Helsingin Sanomat 3.3.2022, kuvat omat

  

Vihasta ja aggressiosta 2.

Nuorena olin  nuori, vihainen nainen. Niin kuin monet muutkin ovat teini-iässä olleet. Aikuisena tunnen joskus vihaa, kun riitelemme mieheni kanssa. Astiat lentelevät. Muuallakin kuin vain kotona tunnen vihaa - ja näytän sen -, jos minua kohdellaan kaltoin.

Tutkijat ovat päätyneet siihen. Että pitäisi puhua vihan tunteiden perheestä, koska vihasta on monta muunnelmaa. Lievä ärtymys. Viha. Raivo. Viha voi esiintyä myös monen muun tunteen kanssa. Kateus on vihan ja ihailun yhdistelmä.

Aggressiolla tarkoitetaan vihan sävyttämää toimintaa. Miehet käyttävät enemmän suoraa aggressiota. He esimerkiksi puhuvat suunsa puhtaaksi. Naiset suosivat epäsuoraa aggressiota. Selän takkana puhumista. Mykkäkoulua. Syrjimistä.

Puhutaan myös passiivis-aggressiivisesta käytöksestä. Siinä kätketään vihamielisyys niin, että alainen käyttäytyy nöyrästi eikä  kuitenkaan puhu esimerkiksi esimiehelleen. Hän ilmaisee vastalauseensa heittäytymällä avuttomaksi tai tekemällä työnsä hitaasti.

Vihan tunteella on myös myönteisiä puolia. Se energisoi ihmisen. Ja tuo toimintaan päättäväisyyttä ja aloitekykyä. Itsensä puolustaminen kaltoinkohtelulta ja hyväksikäyttämiseltä vaatii vihan ilmaisemista.

Laaja-alaisemmin viha voi saada ihmisen toimimaan tasa-arvoisemman ja suvaitsevaisemman yhteiskunnan puolesta.

Aggression purkaminen voi tuntua helpottavalta, koska vihan hillitseminen on raskasta. Mutta on väärin väittää. Että patoutunut viha purkautuisi hallitsemattomasti. Paljon yleisempää on, että vihan ilmaiseminen lietsoo vihan tunnetta. Muun muassa lievänä närkästyksenä alkanut tunne voi muuttua raivoksi. Kun ihminen pääsee vauhtiin moittiessaan närkästyksen kohdetta.

Oikealla tavalla ilmaistu viha voi antaa voimaa ja jopa parantaa ihmissuhteita.

Vihastuminen nostaa verenpainetta ja sykettä. Myös välittäjäaineiden noradrenaliinin ja adrenaliinin pitoisuutta aivoissa. Epämiellyttävä tunne vaatii toimimaan. Sen viesti on, että jonkin pitää muuttua. Viha voi antaa voimaa ja rohkeutta tarttua ikävään asiaan.

Parisuhteessa usein suuttumus tuo esiin, mikä suhteessa ei toimi. Kumppanilla on mahdollisuus muuttaa käytöstään. Vihan kätkeminen voi aiheuttaa kommunikaatio-ongelmia ja masennusta. Masennusta määritellään usein itseä kohtaan käännetyksi vihaksi.

Vihan tunteiden taustalla on usein muitakin tunteita - pelkoa, häpeää, syyllisyyttä. Nämä tunteet kertovat jostakin. Pysähtymällä vihan äärelle ihminen voi oppia tuntemaan itseään paremmin.

Minkälaisista asioista sinä tunnet vihaa?

Lähteet: omat, Kauneus&terveys  16/2018, kuvat omat

Erilaisia riitelytapoja parisuhteessa

Niitähän riittää. Vain mielikuvitus on rajana. Paras tapa olisi tietenkin riidellä asiallisesti ja aikuisesti keskustellen.

Olen kertonut jo aikaisemmin, miten meillä riidellään. Kertaan lyhyesti. Meillä riidellään harvoin ja nopeasti. Minä huudan. Mies huutaa. Alan paiskoa astioita seinään. Mies luikahtaa karkuun. Hetken päästä - kun olen siivoamassa sirpaleita - mies tulee takaisin. Sovitaan. Molempien mielestä riita oli hölmö. Voisikohan tämän nimetä "Huudetaan ja paiskotaan astioita" yhdeksi riidan alalajiksi? Esittelen seuraavaksi muutamia riitojen lajeja.

Tiuskiminen

"Mikä sinä luulet olevasi!"

Tämä johtuu yleensä siitä, että tiuskijalla on ollut raskas päivä. Töissä esimerkiksi riidan poikasta. Takana huonosti nukuttu yö. Nälkä. Verensokerit alhaalla. Ärsyyntynyt olo. Tiuskaisu voi hetken päästä jo kaduttaa.

Syyllistäminen

"Et ole taaskaan saanut aikaan..."

Syyllistäjä ei usein edes ymmärrä, miten oma puhe vaikuttaa kumppaniin. Syyllistäjä saattaa huomata puhuvansa kuin omat vanhemmat aikanaan. Omien vanhempien tapojen omaksuminen on aika luonnollista. Koska omaksumme kommunikointitapoja paljon juuri lapsuudessa.

Omatkin lapset voivat vikkelästi oppia syyllistämisen. Ja voivat olla siinä hyvin taitavia. Lapsi vaistoaa vanhempiensa herkät kohdat ja tarttuu niihin.

Vanhojen muistelu

"Silloin kerran aikaisemminkin teit näin!"

Tämä tuntuu kumppanista hyvin epäreilulta. Jopa vuosien takaisten asioiden vatkaaminen riitatilanteessa. Riidat pitäisi käsitellä ja sopia heti. Niin tällaista ei tapahtuisi.

Mykkäkoulu

"En kyllä puhu sille ainakaan kahteen päivään mitään. Voi sitten ihmetellä, kun en sano sanaakaan!"

Hyvin yleinen käsitys on, että riita on aina huutamista. Yhtä lailla se voi olla hiljaa vihoittelua. Aktiivisessa hiljaisuudessa on usein kysymys kilpailutilanteesta. Kumpi häviää ja alkaa ensimmäisenä sopia?

Uhkailu

"Tämän on muututtava tai muuten haen eroa!"

Tämä tapa on yleistä silloin, kun uhkailija on tajunnut. Että kumppani pelkää erityisesti yksin jäämistä. Kannattaisi miettiä ennen uhkauksen sanomista, miltä itsestä tuntuisi samanlaisessa tilanteessa.

Miten sinä riitelet?

Lähteet: Helsingin Sanomat  28.7.2018, kuvat omat