Ympäristöahdistus

 

Suomen pitäisi olla hiilineutraali maa vuoteen 2035 mennessä. Hiilijalanjälkiä pitäisi pienentää. Hiilinieluja, jotka tarkoittavat toimia, joilla sidotaan kasvihuonepäästöjä pois ilmakehästä, pitäisi lisätä. Moni - etenkin nuori ihminen - ei usko, että Suomi lopultakaan ei kunnolla lisää ilmastonmuutostoimia. Ja ennen muuta tarvittaisiin todella nopeita toimia.

Myös Ukrainan tilanne ja Venäjän pelko saattavat aiheuttaa ahdistusta, mutta sitä en käsittele tässä jutussa.

Nyt ei siis puhuta masennuksesta, vaan kaikkien mieliin ajoittain nousevista uhkakuvista ja synkkenevistä tulevaisuudennäkymistä.

Ympäristötutkija ja teologian dosentti Panu Pihkala tutkii erityisesti ympäristöahdistusta ja siihen liittyviä tunteita. "Ahdistus on muhkea paketti, joka voi sisältää monenlaisia vaikeita tunteita surusta syyllisyyteen ja huolesta häpeään. Silti se voi olla myös merkki tärkeästä välittämisestä ", hän sanoo.

Vaikka ahdistus poikii stressiä ja huolta. Panu Pihkala ei kehoita sysäämään tunnetta pois. Hän sanoo: " Hankalien tunteiden tulo ja pureskelu on tärkeää, sillä niissä on informaatiota ja energiaa. Käytännöllinen ahdistus on pelon sisar, merkki, että maailma kiinnostaa. Se auttaa reagoimaan itseä huolestuttaviin asioihin."

On kuitenkin tärkeää säädellä ja kanavoida tunteesta nousevaa energiaa oikein, eikä vaan lillua siinä tai heittäytyä sen vietäväksi.

Suomalaisten ympäristöahdistusta mittaavissa tutkimuksissa voimattomuuden tunne nousee kärkisijoille, avuttomuus ja riittämättömyys heti vanavedessä.

Keskustelukaverista tai mediasta, jossa kerrotaan mahdollisia ratkaisuja tähän maailman ongelmaan, on usein apua.

"Ahdistuksen vyöryessä on hyvä löytää riittävän kokoisia asioita, joilla voi edes vähän vaikuttaa huolestumisen juurisyyhyn." Voi muun muassa pienentää aktiivisesti hiilijalanjälkeään, lopettaa lentämisen, ostaa kierrätettyjä tai hyvin kestäviä vaatteita, ryhtyä vegaaniksi tai kasvissyöjäksi.

Pihkala neuvoo ympäritöahdistuksesta kärsiviä ihmisiä esimerkiksi sytyttämään kynttilän, maalaamaan, kirjoittamaan tai menemään rauhalliselle lenkille. On hyvä etsiä vertaistukea, jolloin huomaa, että ei ole asian kanssa yksin.

Oman ahdistuksen ja surun lieventämisessä voi käyttää turvapaikkamenetelmää. "Ahdistuksen vyöryessä on jo valmiiksi mielessä rauhallinen paikka vaikkapa mummolassa tai mökkimaisemissa. Sinne voi paeta silmät kiinni hetkeksi leputtamaan ajatuksia."

Ihmismielessä kuten luonnossakin on vuodenaikoja. Joskus on vain esimerkiksi hyväksyä pimeä alakuloa ja elää valoisia kesäöitä odotellen.

"Vaikeat tunteet ovat siis osa elämää", Pihkala muistuttaa. Kahden tason näkökyky merkitsee säännöllistä huomion kiinnittämistä sekä vaikeuksiin että hyviin asioihin. "Kun muistamme hyvät asiat ja kiitollisuuden, jaksamme paremmin."

Syvempi merkityksen kokeminen ja toivo juurruttaa tekemään jotain vaikean asian äärellä - ja se riittää. 

Äkkiseltään on vaikea tehdä elämänmittaisia muutoksia, mutta jo pienet askeleet toivottuun suuntaan suitsivat pahinta ahdistusta.

Lähteet: Hyvä Terveys 10/2023, kuvat omat

Unettomuus

Minulla on unettomuutta nukahtamisen vaikeuden muodossa kausittaisesti. Olen huono muistamaan aikamääriä, mutta nyt ei ole ollut unettomuutta ehkäpä pariin vuoteen. Kun suljen illalla kirjan, nukahdan miltei heti, kesken ajatustenkin. En heräile yöllä esimerkiksi vessaan. Ja aamulla on levännyt olo, vaikka minulla on taipumusta aamukiukkuun, jos en saa nauttia aamupalasta omaan, hitaaseen tahtiin.

Nyt kesällä valon määrä ja kuumuus voivat häiritä unta. On yleistä, että joinakin öinä ei vaan saa unta tai herää kesken unta valvomaan. Silloin myös huolet voivat alkaa kiusata.

Tilapäinen unettomuus on tavallista ja normaalia esimerkiksi äkillisissä elämänmuutoksissa ja kriiseissä. Joka kolmas aikuinen on kokenut unettomuutta viimeisen kuukauden aikana. Se on paljon se.

Paljon unettomuutta tutkinut psykologi ja psykoterapeutti Soili Kajaste sanoo: "Monet unettomat ovat tunnollisia, vaativia, huolta kantavia ja muiden puolesta uhrautuvia. Unettomuuden kierre syntyy usein siitä, että miten oikein pärjää heikommalla unella."

Unettomuudessa on usein taustalla tunteiden ja ajatusten noidankehä: unettomuus aiheuttaa stressiä ja huolta, mikä taas vaikeuttaa nukahtamista entisestään.

Vaikean unettomuuden ensisijainen hoitomuoto on kognitiivis-beaharvionaaliset psykoterapiat. Näissä altistetaan ihmistä vähitellen ratkaisemaan unettomuuttaan ja puretaan se vähitellen.

Toinen paljon käytetty työkalu on huolipäiväkirja. Siinä listataan mieltä painavat huolet jo päiväsaikana, niin niitä ei tarvitse pohtia yön pimeinä tunteina.

Kajasteen mukaan on yleistä, että unettomuuteen liittyy pelkoja, jotka ovat voineet alkaa jo lapsuudessa, esimerkiksi vanhemmat ovat riidelleet öisin.

Apu pelkoon on usein sen selvittäminen, mihin pelko liittyy. Sen jälkeen on hyvä puhua itselleen rauhoittavasti, kertoa itselle, että nyt on eri tilanne, on turvallista ja rauhallista. Olen aikuinen.

Lähteet: Helsingin Sanomat 25.6.2020, kuvat omat