Kuinka tämä aika menee näin nopeasti. Mitä vanhemmaksi tulee. Olisi kiva nauttia hitaasti soljuvista päivistä, viikoista, kuukausista ja vuosista. Toisaalta ei pääse pitkästymään.
Näin kesällä on aina, aina vaan puutarhatöitä, jotka ovat kyllä mieluisia. On kuistin maalaushomma juuri meneillään. Ruoan laittoa ja muita kotihommia. Muut kotihommat menettelee, mutta imurointi, ikkunanpesu ja silittäminen ei. Silti siivoan. Silittämään joudun harvoin. Ikkunoita pesemään keväisin.
Olen käynyt mustikassa, ja saalis on vasta kymmenen kiloa. Olen poiminut kullankeltaisia - ja kaltaisia kantarelleja. Niitä on tänä vuonna todella paljon. Yhtään herkkutattia en ole vielä nähnyt vakipaikoissakaan. Eikä se sienten löytyminen ole kaiken A ja O. Metsässä on muuten ihana olla. Se sekä rauhoittaa että piristää. Japanissa lääkärit saattavat määrätä reseptiksi metsäkävelyä. Todennäköisesti liian kiireisille ja stressaantuneille potilaille.
Olen kyllä tosi koukussa tähän hapanjuurileivontaan. Tänään torstaina tulee toinen kerta tällä viikolla, kun leivon taas kaksi leipää ja nyt teen ranskalaista maalaishapanjuurileipää. Hapanjuurileivonta vie vuorokauden aikaa, ja leivonnassa on taukoja, kuten kohotus ja kylmälepo. Kirjoitan tätä esikohotuksen aikana, joka kestää noin neljä tuntia. Taikinaa pitää taitella puolen tunnin välein.
Lopullisen kohotuksen teen pellillä. Olen alkanut tehdä eniten pitkänomaisia limppuja, koska niitä on helppo leikata. Leivissä on ihanan paksu ja rapea kuori. Kohonneita leipiä pidän jääkaapissa kylmälevossa yön ja aamulla paistan. Kylmälepo saa leivän aromit vahvistumaan, mikä antaa hapanjuurileivälle ominaisen maun. Niin herkullisen!
Viime lauantaina leivoin hapanjuuriruisleipää ja se epäonnistui, ehkä sen takia, että panin muotoillut leivät jonkin kiireen takia jääkaappiin odottelemaan, ja sitten taas yritin kohottaa, mutta ne eivät enää nousseet. Reikäleivästä tuli liian kova. Mies saa kyllä voimillaan palasia. Minä en.
Hyvältä se maistuu kuitenkin. Tämä oli jo toinen epäonnistuminen ruisleipien tekemisessä. Yhden kerran limput eivät kai kohonneet tarpeeksi ja niistä tuli kivikovia. Yksi onnistuminen sentään on. Silloin leivoin ruispaloja, jotka halkaistiin lämpiminä. Maistuivat paljon paremmilta kuin kaupan vastaavat, joissa on vähän vehnäjauhojakin. Omat leivät ovat täysjyväruista ja ilman hiivaa valmistettuja, kuten kaikki hapanjuurileivonnaiset. Anteeksi, että kohkaan hapanjuurileivonnasta - mutta olen niin innostunut. En ole vuosiin keksinyt yhtä mielenkiintoista harrastusta.
Virtsaamisongelmat ovat miltei parantuneet. Ehkä oli virtsarakontulehdus tai pitkään jatkunut kuumuus - jos se, todella ikävää, koska miltei rakastan hellettä. Ensimmäistä kertaa virtsaumpi tuli keuhkokuumeen jälkeen. Ehkä se ulkoinen kuumuuskin vaikuttaa. Koputan kuitenkin puuta. Ostin erään kommentoijan vihjeestä estrogeenivoidetta alapäälle. Ei enää kirvele ja kutise. Kommentoijan mukaan kuivat häpyhuuletkin voivat aiheuttaa virtsarakontulehdusta.
Tulevana sunnuntaina on taas synttärijuhlat. Tällä kertaa opiskelijakaverin. Matkustan siis Turkuun. Olen siellä entisessä opiskelijakaupungissa useamman päivän. Ja Turkuhan valittiin vuoden parhaimmaksi lomakaupungiksi! Joten nautin. Oli sää mikä tahansa. En julkaise tulevalla viikolla postauksia.
Hyvää viikonloppua kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!