Kirjoitan tätä vähän väsyneenä. Nukuin viime yönä vain viisi tuntia. Tarvitsisin unta yhdeksän tuntia. Minä kotirouva olen valvonut öisin kello 12 asti. Kuten viime yönäkin. Jännitys katetrin vaihdosta piti minua valveilla vielä tunnin. Mutta piti herätä puoli seitsemän.
Tänään oli siis aika kirurgille katetrin vaihtoon. Katetrin noin 10 senttinen pää ei ole enää alapäässä vaan vatsalla. Tämä on suuri helpotus, koska alapää alkoi olla jo kipeä katetrin letkun tiukkuudesta.
Katetri voi roikkua melko alhaallakin, mutta sen saa kätevästi sujautettua housujen tai mekkojen ja muun sellaisen alle. Voin siis edelleen käydä ihmisten ilmoilla, koska katetrin voi laittaa kiinni. Ja aukaista sitten kotona. Virtsankeräyspussin ja letkun saa irti.
Katetrin varsinainen osa laitettiin vatsan läpi suoraan virtsarakkoon. Kirurgi vielä heilutti katetria virtsarakossa. Lopuksi hän sanoi, että olin ihmeen rauhallinen - en pelkää kipua.
Nyt sitten pitää suihkutella vedellä ja sappualla leikkauskohtaa joka päivä. Jos leikkauskohta osoittaa tulehtumisen merkkejä, sitä pitää desinfioida. Suihkuttelun jälkeen siihen pitää laittaa sidetaitos teipillä.
Kirurgi kielsi kuntosalin. Kävelyillä voin käydä. Minun lihakset surkastuu! Onneksi sauna on sallittu.
Nyt siis voin harjoitella omaa virtsaamista. Mutta en vielä tiedä varmasti, miten se käy. Kysyin kolme kertaa hoitajaa neuvomaan. Sanoin, että olen niin kömpelö ja hajamielinen, ettei mene jakeluun. Jonkinlainen utuinen kuva siitä jäi.
Mutta, mutta. Tänä iltana tulee kotisairaanhoito. Niin voin kysellä uudestaan lisää. Vastustin aluksi kotisairaanhoitoa, koska minulla on mielikuva, että se käy vanhusten ja enemmän loukkaantuneiden kuin minä luona.
Lopuksi taivuin asiaan. Olenko siis jo mummeli? Voi hitto. Tämä vaivaa sekavaa päätäni. Pitäisi vain hyväksyä ikänsä. Mutta minä tunnen sielultani olevan kuin 30-40-vuotias.
Niin, tietysti - kuten sanotaan - minulla on iän tuomaa viisautta. Hiljaista tietoa. Itsevarmuutta. Itsensä hyväksymistä. Muista välittämättömyyttä. Tuon hyväksyn, että en enää ajattele, mitä muut minusta ajattelevat. Menin kirurgille verkkareissa, meikittömänä ja tukka sekaisin. Näin en olisi kehdannut toimia kolmekymppisenä.
Tällä viikolla olen ollut hyvin surullinen lukemattomista virtsiksistä, virtsaummesta, kolmesta erilaisesta katetrista. Niiden kanssa pitää olla varovainen, ettei mikään letkun osa mene rikki tai irtoa tai katetri irtoa. Ikään kuin valmiustilassa. Tällä viikolla yksi letkun osa irtosi kaksi kertaa, ja kaikki oli pissassa. Onneksi ei tarvinnut lähteä päivystykseen, koska minulla oli varastossa uudet letkut. Tarvikkeita saa ilmaiseksi tilaamalla. Ja käsien saippuapesu tai käsidesi. Aina pitää olla puhtaat kädet, kun katetriin koskee, ja sen jälkeen vielä taas pestä kätensä. Elämä on hankalaa. Ikävää.
Minulta otettiin pois virtsarakontulehduksen estolääke, koska se sisältää antibioottia, mikä voi johtaa resistenssiin. Kuten useat antibioottikuuritkin. Juon siis päivittäin karpalomehua. Onneksi viime labrat olivat puhtaat. Ja tänään hoitaja sanoi, että virtsani ei haise ja on hyvän väristä, joten tuskin on virtsarakon tulehdus. Hän oli ikään kuin viinin haistelija. Keskittyneenä työhönsä. Se huvitti.
Entä jos oma pissaaminen ei lähde sujumaan? Olenko kiinni katetrissa pitkän aikaa? Viime keväänä olin kuukauden. Sitten se helpotuksen tunne!
Asiasta toiseen. Huhtikuu on kuukausista julmin, kuten T.S Eliot kirjoitti runossaan. En ole koskaan pitänyt huhtikuusta. Toukokuuta rakastan.
Huhtikuussa ruskea ruoho nojaa harmaata maata vasten. Likistyneenä, uupuneena, rumana. Roskat - kuin hullut linnut - lepattavat ojissa. Puut ovat harmaat ja mustat. Ei ole vielä toukokuun lehtivihreärumpuja.
Kotona näyttää likaiselta. Eikä vain näytä vaan on. Aikoinaan siivosin kerran viikossa, nyt kolmen viikon välein. Ajattelen ja tunnen, että olen siivonnut jo 50 vuotta: ei huvita enää. Kuten perunoiden kuoriminen.
Kyllästyin rumaan likaisuuteen. Päätin pestä aluksi ikkunat, että likaisuus oikein korostuisi, ja saisi minut siivoamaan perusteellisemmin. Perusteellinen siivous tarkoittaa minulle imurointia, moppausta ja pölyjen pyyhintää. Hellan, uunin ja tiskipöydän älytöntä puunaamista.Ja varmasti kaiken pölyn kesyttämistä. Kirjoja en sentään ala pyyhkiä. Nämä hommat on tarkoitus tehdä ensi viikolla. Tai sitten seuraavalla...
Lopetan valittamiseni ja marmatukseni tähän.
Hyvää pääsiäistä kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!