Eläkkeelle jääminen saattaa aiheuttaa kriisin

 

"Eläkkeelle jääminen voi vaikuttaa identiteettiin järisyttävästi", sanoo identiteettiä tutkinut psykologian dosentti Päivi Fadjukoff Jyväskylän yliopistosta.

Identiteetillä tarkoitetaan pysyvämpää minäkokemusta. Se on ihmisen ymmärrys siitä, kuka minä olen ja mikä on minun suhde muihin ihmisiin.

Työ on osalla suuri osa identiteettiä, koska muut määrittävät meidät työn kautta ja me myös määrittelemme sillä itse itseämme. Työ on ajallisesti valtavan suuri  osa elämäämme.

Kun eläkkeellä identiteetin keskeinen osa yhtäkkiä häviää, tunteet voivat olla monenlaisia: voimme tuntea vihaa, surua ja pettymystä tai kokea olevamme hukassa.

"Töiden loppumisen myötä arki muuttuu kokonaan. Ihminen joutuu muokkaamaan uudestaan merkityssuhteen kuka minä olen ja kenelle olen tärkeä."

Eläkkeelle jääminen saattaa aiheuttaa kriisin, vaikka eläkeiän tietäisi olevan edessä. Varttuneemman ihmisen on vaikeampaa muodostaa uutta identiteettiä kuin nuoren.

"Vaikka aikuisella identiteetti on jo usein vakiintunut, identiteetin horjuminen voi aiheuttaa myös sen, että ihminen joutuu pohtimaan omaa paikkaansa. Hän voi oppia itsestään tärkeitä asioita."

"Vaikeatkin kohdat saattavat vahvistaa meitä ihmisinä. Saa olla surullinen, mutta samalla kannattaa antaa tilaa itselle ja pyrkiä tunnistamaan uusia ituja."

Jos työn rooli on ollut todella dominoiva, eläkeikä voi olla vielä kovempi paikka. Elämässä on hyvä olla myös muuta sisältöä: läheisiä, ystäviä, harrastuksia.

Eläkkeelle jäämiseen voi alkaa varautua muutama vuosi etukäteen. Kannattaa pohdiskella muun muassa sitä, mitkä asiat ovat minulle työssä tärkeitä.

"Onko minulle tärkeää vuorovaikutus muiden ihmisten kanssa? Vai onko uusien ongelmien ratkaiseminen, uusien ideoiden tuottaminen tai käsillä tekeminen sitä ominta itseä?"

Kun alkaa ymmärtää sitä, mikä työssä on tärkeää, voi kokeilla siirtää samoja asioita esimerkiksi jonkin uuden harrastuksen pariin. Voisi ajatella avoimesti: voisiko tuollaistakin kokeilla?

"Ei mene hukkaan, jos vaikkapa harrastuksen suhteen kokeilee useampaa juttua ennen kuin löytää omansa: sopiiko minulle kuorolaulu, sulkapallo vai sittenkin joku muu."

Parhaimmillaan eläkkeelle jääminen voi olla identiteetin kannalta myös todella hyvä juttu.

"Silloin voi löytää uuden vaiheen elämässä, uusia ilonaiheita, tekemistä ja merkityksellisyyden tunnetta."

Lähteet: Helsingin Sanomat 11.4.2026, kuvat omat

Yhdeksän keinoa välttää stressiä

 

Voit välttää stressiä ja parantaa arjen hallintaa yksinkertaisilla mutta tehokkailla keinoilla.

1)Kuulostele itseäsi. Keho on viisas. Se antaa hälytysmerkkejä, jos tarvitset lepoa. Kun luotat kehon viesteihin ja lepäät ajoissa, voit katkaista kierteen, ennenkuin stressi pitkittyy.

2)Osaat ja pystyt. Älä ole liian vaativa itseäsi kohtaan, aina ei tarvitse tehdä kympin suorituksia. Kysy itseltäsi, että vaatisitko joltain toiselta yhtä paljon kuin vaadit itseltäsi. Keskity onnistumisiisi älä virheisiin. Palkitse itseäsi aina, kun projekti on valmis.

3)Muista rajasi. Sinun ei tarvitse suostua kaikkeen. Selvät rajat auttavat hallitsemaan omaa elämää ja vähentämään stressiä.

4) Pidä kiinni harrastuksistasi. Ne antavat voimaa ja hetken tauon arjesta.

5)Keskity hyvään. Pohdi, mistä olet tänään kiitollinen. Kiitollisuus vähentää stressiä.

6)Ota kalenterisi avuksi. Käytä kuukausinäkymää ja kirjoita sinne töiden lisäksi myös kivat jutut, jotka haluat tehdä. Kalenteri voi auttaa näkemään, mihin sinulla on oikeasti aikaa ja mille on sanottava ei. Muista myös, että kalenterissa pitää olla tilaa yllätyksille.

7)Liiku kohtuudella,  mutta älä tee liikunnasta suoritusta, jotta jaksaisit töissä paremmin. Nauti itse tekemisestä.

8)Vähennä suorittamista,  Kun olet stressaantunut, älä tee liikkunnasta tai muista harrastuksistasi yhtä suoritetta lisää. Suhtaudu varauksella aktiivirannekkeisiin ja tiukkoihin kuntosaliohjelmiin. Tsemppavatko ne vai saako niistä lisästressiä. Liiku mieluummin kehoa kuunnellen. Tekeeekö olollesi hyvää juoksu vai rauhallinen metsäkävely?

9) Keskity hetkeen. Keskity erilaisiin asioihin. Katsele ympärillesi ja huomaa kaupungin vilske tai luonnon oma kiertokulku. Tunne mitä kehossasi tuntuu, kun keskityt ruoan laittamiseen ja kasvovoiteen levittämiseen. Juuri nyt tässä hetkessä kaikki on hyvin. Hetkessä elämistä voi harjoitella rentoutusharjoituksin. Hengitä syvään, meditoi tai joogaa. Sinä hetkenä kun keskityt hengittämiseen, stressaavat ajatusradat katkeavat hetkeksi.

Lähteet: Kauneus&Terveys  4/2021, kuvat omat

Isoista elämänmuutoksista selviäminen

Suuri elämänmuutos voi nostaa tunteet pintaan. Minullakin voi olla sellainen kohta elämässäni. Suuria muutoksia ovat esimerkiksi työsuhteen loppuminen, eläkkeelle jääminen, avo/avioero, pahimpana läheisen kuoleminen. Tunteista nousee aluksi päällimmäiseksi suru.

Aluksi voi tulla myös jopa sokkitilanne. Sitten kieltäminen. Ei tätä voi tapahtua minulle! Arki pirstaloituu. Muutoksen jälkeen mieli voi olla myös kuin turtunut. Muutos on eräänlainen menetyskriisi. Surua pitäisi jaksaa työstää.

Moni yllättyy, kuinka suuresti esimerkiksi eläkkeelle jääminen  tai työsuhteen loppuminen vaikuttaa oloon. Rutiinit muuttuvat. Työpaikan kaveruussuhteet voivat hiipua. Yhtäkkiä aikaa on paljon. Mitä tehdä sillä ajalla? On tietysti paljon eläkeläisiä, jotka nauttivat uudesta vapaudestaan riemurinnoin. Ja niin kuuluu ollakin. Nauttia vihdoin työn hedelmistä. Kaikessa rauhassa.

Tyhjä olo voi tehdä passiiviseksi. Se on tietynlainen vaaran paikka. Jotkut saattavat ruveta etsimään täytettä päiviinsä alkoholilla.

Vinkkejä isosta elämänmuutoksesta selviämiseen

1) Valmistaudu etukäteen.

Muutokseen kannattaa varautua. Käy tulevaa arjen päiväjärjestystä läpi.

2)Työstä surua.

Etsi läheisistä joku kuuntelija tai käy terapeutilla. Kun kielteisiä tunteita työstää, surutyö tapahtuu luonnostaan. Eikä mieli takerru vanhaan.

3)Hidasta vauhtia.

Vaikka tekisi mieli heti uusiin haasteisiin. Kannattaa aluksi levätä. Koska vaarana on, että järjen sijasta uusista jutuista päättää epätoivo.

4)Tutustu itseesi uudelleen.

Omien tärkeänä pitämien arvojen pohdinta tekee hyvää. Työ ja ihmissuhteet ovat kiinteä osa identiteettiä.

5)Harrastukset.

Tekee hyvää innostua uudesta. Oli se sitten ulkoilu, liikunta, taidenäyttelyt, teatteri, uuden kielen oppiminen...Shoppailu ja baari tuo vain hetken helpotusta.

Oletko sinä kokenut suuren elämänmuutoksen?

Lähteet: Hyvä Terveys 10/2016, kuvat Pexel, Pixabay

Kuka minä olen?

Sain tämän haasteen Kirsti Kaijalta MUMMON PÄIVITYKSET blogin pitäjältä.

Haasteen säännöt lyhesti

• Kirjoita itsestäsi otsikolla Kuka minä olen? Voit valita mitä kerrot itsestäsi ja millä tavalla. Kuitenkin tavoitteena on tutustua sinuun.
• Haasta 3-5 bloggaajaa, joihin haluaisit tutustua paremmin, mieluiten hyvin erilaisista blogeista. Kerro miksi haluat tutustua näihin bloggaajiin.
• Kerro kuka sinut haastoi.

Haastan:

 Minäkö keski-ikäinen? Tiian blogi.http://minakokeski-ikainen.blogspot.fi/.

Tiia on aivan ihmeellinen energiapakkaus ja kirjoittaa perusteellisesti ja taitavasti muun muassa kosmetiikasta  ja elämästä.

Toinen haaste menee ihanalle  Eevan blogille Getting older - getting wiser. Eevan blogia voi lukea tästä.

Eeva on erittäin taitava kirjoittaja. On aina nautinto lukea hänen blogiaan, vaikka postaukset olisivat kuinka syvistä aiheista tahansa.

Kolmas haaste menee Outi´life näppärälle blogille. 
Hän on aivan minun vastakohta: käytännöllinen, käsityö- ja askarteluihminen, fiksu ja oivaltava.

Joten nyt kerron itsestäni.
Kuka minä olen?
Olen 52-vuotias nainen. Olen äiti kahdelle lapselle ja kahdelle kissalle. Vaimo. Olen nykyisin ollut - jo parikymmentä vuotta - psykologian, uskonnon, filosofian ja elämänkatsomustiedon opettaja lukiossa. Opiskelin aikoinaan Turussa.

  Naapurini Lehtisten kukkia elokuussa.

Voi, helkutti tuntuu vähän vaikeata aloittaa kirjoittaa me, myself and I. Mennään perinteisesti: lapsuus ja nuoruus ensimmäisenä.

Lapsuuteni ja nuoruuteni oli aika karu. Isällä oli kaksisuuntainen mielialahäiriö. Terveinä jaksoina, jotka saattivat kestää vuosiakin, hän oli ihana isä. Opetti minut luottamaan itseeni. Rakasti vilpittömästi.

Erään masennuskauden aikana isä teki itsemurhan. Äiti ei osannut surra isää. Vaan alkoi turruttaa surua viinalla. Hän alkoholisoitui nopeasti. Ja kuoli 60-vuotiaana viinaan.

Minulla on neljä sisarusta, joista siskoni kuoli viisikymppisenä syöpään.

Siskoni oli jo ennen tätä perhetragediaa muuttanut pois kotoa. Joten minun piti alkaa hoitaa kotityöt. Koska kaksi veljeäni eivät suostuneet tekemään niin sanottuja naisten töitä. Jouduin kantamaan liian nuorena liian ison vastuun. Minä laitoin ruuan, leivoin, tiskasin, pesin pyykit, keväällä laitoin kasvimaan, istutin kukat.  Ja niin edelleen. Ja niin edelleen. Samalla piti käydä kouluakin.

Äidillä oli isän kuoleman jälkeen aika monta miessuhdetta. Kaikki nämä miehet olivat alkoholisteja. Pahimmassa tapauksessa jouduin kotitöiden lisäksi huolehtimaan kahdesta juoposta. Että he edes jossakin välissä olisivat syöneet jotakin. Äiti uhkaili usein itsemurhalla ja lukittautui kylpyhuoneeseen. Monta kertaa jouduimme rikkomaan lukon.

Minusta vastuunkantajalapsesta tuli aika vaikea murrosikäinen. En enää suostunut tekemään kaikkia kotitöitä. Olin punkkari. Lempinimeni oli Karju-Marja. Koska karjuin niin paljon. Viikonloppujuhlimiset alkoivat. Rellestettiin, poltetiin tupakkaa ,juotiin viinaa. Minulla oli nahkahousut ja punainen siilitukka. Voi kun olisi valokuvia vauvaiästä, lapsuudesta, nuoruudesta. Vähänkin. Minun nuoruuden ja lapsuuden valokuva-albumit kellä lienee sisaruksista tai ne on poltettu.

Pelle Miljoonan musiikki oli tärkeää. Vaikka olin villi ja "vapaa", koulussa meni hyvin ilman pahimpia lukemisia. Keskiarvo oli aina yli yhdeksän.

Olin hyvä matematiikassa, fysiikassa ja kemiassa. Mietin lääketieteen opiskeluja lukion toiselle vuodelle asti.

Mutta lukion kolmannella luokalla alkoi hippikausi. Kävelin esimerkiksi yhden kesän ilman kenkiä. Intianbasaarista ostettu hame maata viistäen. Hippinä halusin nähdä maailmaa. Matkustelin paljon. Halusin olla koko ajan sydän auki.

Ammattivalintakin tietty muuttui. Lääketiede oli nyt turhan pikkutarkkaa matemaattis-luonnontieteellistä näpertelyä. Hippeyden henkistämänä halusin opiskella humanistisia ja henkisiä asioita. Psykologiaa ja uskontotiedettä kulttuurien tutkimuksen laitoksella. Uskontotiede tutkii kaikkia uskontoja ja yliluonnollisuutta. Se on aivan eri asia kuin teologia, joka tutkii vain kristinuskoa.

                             Kukkia naapuri Lehtisen pihalta elokuussa.

Opiskeluaika oli railakasta, mielenkiintoista ja ihanaa! Pääsin nyt vihdoin pois pakkotyöstä kotona. En saanut perheeltäni minkäänlaista rahallista tukea. Elin opintorahalla ja siivoamalla kuudesti viikossa isossa siivousfirmassa. Koko opiskeluajan. Johtuneeko siitä minun haluttomuus siivota nykyään.

Luonteeltani olen aika epätasapainoinen. Impulsiivinen. Itsepäinen. Vahvatahtoinen. Välillä tunneherkkänä ihmisenä liiankin empaattinen. Suren toisten suruja. Olen kaikki Nyt ja Heti ihminen. Kaiken pitäisi tapahtua nopeasti. En ymmärrä mihin minulla on niin kiire? Kiireeni on usein vain mukakiirettä.

Harrastan muun muassa lukemista, puutarhanhoitoa, maalaamista ja runojen kirjoittelua, kuntosalia ja lenkkeilyä, luonnossa liikkumista. Luen joka ilta jotakin kunnollista paperikirjaa kaksi tuntia. En ole erityisen Fb-ihminen. Käyn kuitenkin kaksi kertaa päivässä Fb:ssä. Mieluummin luen illalla kirjaa kuin roikuskelen Fb:n verkostoissa.

Rahankäyttäjänä olen suurpiirteinen ja vähän holtiton. Rahat riittävät juuri seuraavaan tiliin asti. Mutta en osaa säästää. Satsaan aika paljon rahaa hyvään ja terveelliseen ruokaan. Monet vaateostokset ovat inspisostoksia. Kosmetiikkaa ostan vain vähän.

Osaan onneksi myös hupeltaa elämässäni. Kaikkea ei tarvitse ottaa liian tosissaan.

Minä olen hetken lapsi. En oikein täysin ihan tosissani ymmärrä säästämistä esimerkiksi eläkepäiviä varten.Koska silloin on jo voinut oikaista koipensa.

En halua ajatella sitku-tyylillä. Sitkun ollaan eläkkeellä muutetaan Espanjaan. Se oli myös syöpään kuolleen sisareni suosima sitku-aihe. Eikä hän päässyt sinne koskaan. Haluan elää tätä hetkeä. Rypemättä liikaa menneisyydessä. Ja tekemättä tarkkoja suunnitelmia tulevaisuuden varalle. En kuitenkaan vapaalla tahdollani ja elämälläni halua loukata toisia ihmisiä. Ihminen on laumaeläin. Tarvitsee ihmissuhteita. 

Olen kohdannut elämässä paljon kuolemaa. Isä. Äiti. Paras ystävä (joka myös teki itsemurhan). Sisko. Mummot. Ukit. Melkein kaikki äidinpuoleiset sukulaiset. Kuolema on tullut niin tutuksi, etten juurikaan pelkää omaa kuolemaani. Uskon että silloin saan ikuisen rauhan.

Taisin ottaa tämän haasteen  liiankin perusteelliseti. Tajusin vasta lopuksi, että en kirjoittanut ulkonäköasioista ja yleensä ulkoisista asioista lainkaan. No, eipä niissä paljon kirjoittamista olekaan.

Kiitos haasteesta Kirsti.

Lähteet; kuvat omat