Vihasta

 

Minä näytän onneksi kuitenkin aika harvoin vihani miehelle. Tosiaankin suutun ja huudan, mutta tilanne menee nopeasti ohi ja teemme rauhan. Vihassa on voimaa. Ja se jotenkin puhdistaa.

Olen pohdiskellut, mistä voimakas vihani johtuu. Olen tullut siihen tulokseen, että sain näyttää vihani lapsuudenkodissa. Isän kanssa riideltiin tai minä riitelin. Suutuin yhä enemmän, kun isä vain naureskeli minulle. En sitten enää jaksanut riidellä. Isäni kanssa riideltiin lähinnä maailmankatsomuksesta ja arvoista.

Äidin kanssa riideltiin käytännön asioista. Kotona minun tehtäväni oli muun muassa tiskata iltapäivän tiskit koulun jälkeen. Joskus äiti ei ollut tiskannut aamun ja päivän tiskejä. Suutuin tästä.

Sisarusten kanssa riideltiin mitä ihmeellisistä asioista. Riideltiin paljon. Minä yleensä voitin riidan, koska olin ehkä älykkäämpi kuin esimerkiksi molemmat veljeni. Toisen todistuksessa oli vain viitosia tai nelosia. Minulla oli kaikki ysejä tai kymppejä. Isä oli tästä todella iloinen ja ylpeä. Olin isän tyttö.

Omien lasten kanssa myös riideltiin, mutta minä en korottanut ääntäni. Lapsilla oli leikkihuone. Mutta illalla huomasin, että iso osa leluista oli kannettu olohuoneeseen. Suutuin tästä. Lapset olivat jo nukkumassa. Siivosin sitten itse lelut leikkihuoneeseen.

Olen joskus vihainen vielä nykyäänkin itselleni, esimerkiksi jos en ole saanut jotain tärkeää tehtävää aikaiseksi. Sätin itseäni. Mutta saan siitä myös voimaa ja teen melko heti tehtävän.

Vihan kannattaa olla. Se on inhimillinen perustunne samalla tavalla kuin ilo ja suru. Vihaa ilman ei voi elää, eikä sitä voi olla ilmaisematta. Vaikka vihaansa ei myöntäisi edes itselleen, se tulee esiin toiminnassa: eleissä, ilmeissä, valinnoissa ja päätöksissä.

Tiedostamaton viha voi johtaa muun muassa eristäytymiseen, uupumukseen ja jatkuvaan valittamiseen. Joskus peitetty viha voi tuoda esiin surua ja masennusta.

Viha on hyvä voima, koska se auttaa puolustautumaan, korjaamaan epäkohtia ja erillistymään muista.

Psykologi Mikael Heinon  ajatuksia siitä, miten voi tulla sinuiksi vihan kanssa:

"Kunnioita

kokemustasi. Älä sivuuta vihaasi. Ajattele, että tunne on tärkeä.

Luota

itseesi. Usein on helppoa puolustaa muita. Kokeile suuttua itsesi puolesta.

Kerro

miltä tuntuu: loukkaannuin, sattuu, tulin ohitetuksi. Pettymys johtaa vihaan.

Keskustele

syyttämisen sijaan. Räyhäämällä ohitat aidot tunteesi ja syvällisen kohtaamisen.

Toimi

tunteesi mukaan. Suututtaako epäkohta? Muuta se vihasi tuomalla energialla.

Anna

muiden olla vihaisia. Ei ole oikein kieltää toisilta heidän tunteitaan, ei vihaakaan."

Lähteet: Kuneus&Terveys 4/2026, kuvat Pixabay, omat

Seksuaalisuus

 

Seksuaalisuus yhdistetään usein seksiin, vaikka se on paljon muutakin. Seksi on toimintaa. Seksuaalisuus on sitä, mitä ihminen on. Se on elämän, libidon voima vastakohtana kuoleman Thanatoksen voimaan.

Seksuaalisuus puhkeaa kukkaan, kun liikkuu, nautiskelee ja kohtaa sisäiset esteet. Seksuaalisuus on sitä, miten kantaa itsensä ja on läsnä eri tilanteissa.  Seksuaalisuutta on hyvin vaikea tarkasti määritellä, koska se on niin kokonaisvaltainen asia.

Omaan seksuaalisuuteen tutustumisesta seuraa yleensä hyviä asioita. Seksuaalisuus on parhaimmillaan suuri voima. Ihmisellä on hyvä olla itsensä kanssa. Hän tietää rajansa ja hyvät puolensa, osaa ottaa kehuja vastaan ja on ylpeä saavutuksistaan.

Kun seksuaalienergia toimii, se voi olla hehkua tai virettä, jonka muutkin huomaavat. Sen vastakohta käyttäytymisessä on ahdistus ja jäykkyys.

Jos oma uteliaisuus ja elämänhalu on hukassa, kannattaa tehdä jotakin, mikä tuo nautintoa. Esimerkiksi tuoksutella hajuvettä, saunoa, meditoida.

Liikunta on myös hyvä keino lisätä seksuaalienergiaa. Jos on paljon paikoillaan, keho jumiutuu ja energiat  pysähtyvät. Kun panee kehonsa liikkeelle, seksuaalienergia alkaa jyllätä.

                                 Häpeä

Seksuaalisuuden tiellä on usein yksi este:häpeä. Moni tuntee häpeää omasta kehostaan, halusta ja haluttomuudesta. Häpeä saa alkunsa monesti melkein mistä vain kommentista, kasvatuksesta, yhteiskunnan normeista tai seksikokemuksesta.

  

Seksuaalisen itsetunnon kolhuja voivat esimerkiksi korjata aika, hyvä parisuhde ja muut rakkaudelliset kokemukset. Häpeä on tervetullut silloin, kun tekee jotakin luvatonta. Seksuaalista halua tai haluttomuutta, omaa kehoa ei ole mitään syytä hävetä.

Joskus häpeään auttaa sen haastaminen. Se että, tekee jotakin, mikä tuntuu epämukavalta. Voi pitää puheen, laulaa karakoea, mennä seksikauppaan. Mukavuuden rajat on kaikilla hyvin erilaiset. Se, mikä nolottaa toista, voi  toiselle olla arkipäivää.

Lähteet: Kauneus&Terveys 8-9/2021, kuvat omat

  

Seksuaalisuus on aika moinen voima. Ihmisellä on hyvä olla itsensä kanssa, hän tietää rajansa. Seksuaalisuus on kaikilla ihmisillä, mutta joskus kiireinen elämäntapa, kriisit tai muutos voivat piilotta sen

Naisen raivo - tästä ei saisi puhua

Naisten käyttämä fyysinen tai henkinen väkivalta on yhä tabu, josta pitäisi vaieta.

Täytyy tunnustaa, että itsekin välillä raivoan sadalla. Mutta en koskaan lyö. Toisaalta astioiden heittely on välillistä lyömistä. Onneksi miehellä on sukkelat jalat.

Jos nainen esimerkiksi neuvolassa alkaa puhua aggressiivisuudestaan, hänet yleensä  sivuutetaan. Naiset on tapana nähdä lempeinä ja suojelevina hahmoina. Raivoava, vihainen, uhkaava nainen on kauhistus muille ja naiselle itselleenkin.

Jos joku jatkuvasti puheissaan väheksyy puolisoaan tai kommentoi häntä kyynisen ivallisesti, voi kyseessä olla parisuhteen henkinen väkivalta.

Mitä väkivalta oikein on? Fyysinen on helppo tunnistaa. Mutta henkinen hakkaaminen on paljon vaikeampaa. Sitä voi olla muun muassa toisen alistaminen, mitätöinti, tunnekylmä suhtautuminen.

Erään tutkimuksen mukaan viime vuonna 36 prosenttia naisista pelkäsi kohtelevansa tai oli jo kohdellut lasta väkivaltaisesti. Parisuhteessa väkivaltaisia oli ollut 38 prosenttia naisista.

Hyvä ja paha viha

Terve viha kuuluu elämään. Sen avulla asetetaan rajoja ja viedään asioita eteenpäin. Hyvä viha on vahvaa energiaa.

Kaikki tunteet ovat sallittuja. Ja kuka vain voi menettää joskus malttinsa ja kontrollin. Jokaisella on kuitenkin vastuu näistä tilanteista. Jos viha ei ole hallinnassa. Se on tuhovoima.

Emmi Latun väkivaltaisia naisia tutkivasta väitöskirjasta selviää, että naiset saattoivat väkivaltaisina kokea voimaa ja hallintaa. Kokevansa olevan kova nainen. Lopuksi kuitenkin väkivalta aiheuttaa naisessa häpeää ja syyllisyyttä.

Haavoitettu pikkutyttö

Väkivaltaisessa - oli se sitten henkistä tai fyysistä - naisessa asuu usein haavoitettu pikkutyttö. Hänen kotinsa on ollut tunnekylmä ja passiiviis-aggressiivinen. Perheessä ehkä aikuiset ovat voineet näyttää kiellettyjä tunteitaan. Mutta lasten on pitänyt olla kiltisti. Itkua ja raivoa ei ole saanut osoittaa.

Lapsi joka ei saa näyttää kaikkia tunteitaan, voi muodostaa identiteetin, jossa hän tuntee olevansa jotenkin paha tai huonosti käyttäytyvä. Hän voi ajatella: En pärjää. Epäonnistun. En kuulu joukkoon. Kun lapsella on turvallinen kiintymyssuhde vanhempiin, hän pärjää kaikkine tunteineen tulevaisuudessa.

Mitä mieltä olet naisten väkivallasta?

Lähteet: Voi hyvin 1/2018, kuvat omat