Vanheneminen ei ole vain rappeutumista

 

Usein ajatellaan, että vanheneminen on vain jonkinlaista rappeutumista, mutta jokaisella ikäkaudella on omat vahvuutensa. Seuraavaksi näistä kymmenvuosien mukaan.

40-50 v. Keskittymisen taito

Tällä ikäkaudella on keskittyminen huipussaan. Tämän ikäiset peittoaa nuoret ylivoimaisesti.

Esimerkiksi metsästäjä-kerääjä yhteisöille runsaimmin hyödykkeitä tuovat usein keski-ikäiset. Antropologisten tutkimusten mukaan metsästäjä-kerääjältä menee monesti vuosikymmeniä taitojensa oppimiseen, ja niitä kartutetaan vielä nelikymppisenäkin.

Totta kai ikääntymisellä on varjopuoliakin. Iho menettää jo joustavuuttaan, ja rasvakudos kasaantuu keskivartaloon.

50-70 v. Älykkyys kiteytyy

Yleistä terveyttä suojelevat mahdollisesti kolme tekijää: fyysinen aktiivisuus, muilta ihmisiltä saatu tuki ja elämänhallinnan tunne.

Kiteytynyt älykkyys on iän myötä kertynyttä tieto- ja taitomäärää. Esimerkiksi sanavarasto on huipussaan viisi-kuusikymppisenä. Siksi ilmaisukyky on varmaankin parempi kuin pari-kolmekymppisen.

70+ v. Viisaus tiivistyy

Elämänkokemukset, opittu tieto ja taidot tiivistyvät viisaudeksi. Viisaus on eri asia kuin esimerkiksi matemaattis-looginen älykkyys. Viisaus kattaa koko elämän. Siksi se ei ole vain älykkyyttä vaan viisautta.

Lähteet: Tiede 13/2021, kuvat omat

Hyveeni ja paheeni - ihan vähän filosofiaa

Olen ollut jo viikon sairaalassa melko vakavan sairauden takia. En ole jaksanut kirjoittaa. Joten julkaisen syystä ja toisesta sivuun jääneitä juttuja. Kohta en ehkä enää jaksa niitäkään.

Tämä on yksi filosofian muoto, hyve-etiikka. Ja oli oppitunnin aiheena. Aluksi kerroin vähän teoriaa. Sitten oppilaat saivat pareittain tai pienissä ryhmissä pohtia hyveitään ja paheitaan.

Rupesin siinä sitten itsekin miettimään hyveitä ja paheitani. Niitä oli yllättävän vaikea keksiä. Tässä vähän jo höpsössä mielessäni. Suosittelen lukijaa kokeilemaan.

Niin. Minun hyveeni ovat (välttämättä itse ei olekaan paras sanomaan vaan läheiset ihmiset näkevät ne paremmin toiminnassani): suoruus, rehellisyys, jonkinlaatuinen - onko niitä mukamas monta erilaista? - ahkeruus.

Paheet tulivat helpommin mieleen: Enkö siis loppujen lopuksi arvosta itseäni? Paheita: kuohahteleva luonne, kärsimättömyys, hajamielisyys, siivoamisen inhoaminen, liiallinen spontaanius ja impulsiivisuus.

Kysyin sitten työpäivän jälkeen mieheltäni. Tuleeko hänelle mieleen edes yksi hyveeni. Hän sanoi: sanavalmius ja selkeys(?).

Hyve on vähän vanhahtavaa kieltä. Sillä yksinkertaisesti tarkoitetaan ihmisen hyviä luonteenpiirteitä. Paheilla toisinpäin. Antiikin kreikassa oli kardinaalihyveet:kohtuullisuus, oikeamielisyys, viisaus, rohkeus.

Hyveelliseksi kehitytään tekemällä hyviä tekoja. Vähitellen hyveet muuttuvat luonteenpiirteiksi.

Pahe on ei-toivottu ominaisuus. Pahoista ajatuksista tulee tekoja. Teoista tapoja. Tavoista luonne. Luonteesta kohtalo.

Antiikin aikana Sokrates ajatteli, että hyve on tietoa ja paha toiminta johtuu tietämättömyydestä. Hän oli viisas mies, mutta tässä asiassa hän erhtyy. Kyllä ihminen saattaa tehdä pahaa, vaikka tietää sen olevan pahaa.

Aristoteleelle erittäin tärkeä hyve oli kohtuullisuus. Kultainen keskitie.

Onko olemassa asioita, joita tavoittelemme niiden itsensä vuoksi. 
?Emme vain välineinä. Aristoteles ajatteli, että onnellisuus on tällainen asia.Hänen mukaansa ihmisellä on kykyjä, joiden kautta hän voi toteuttaa itseään. Hänen mukaansa - tietty kun oli filosofi - ajattelu ja pohdiskelu on tärkeintä

Tuleeko mieleesi helposti hyveitä ja paheita?

 Lähteet: kuvat omat