Epävarmuusallergia voi johtaa jopa uupumiseen

 Näin väittää psykologi ja kouluttajapsykoterapeutti Janna Meunier.

Etkö hakenut uutta työpaikkaa, koska ajattelit, ettet kuitenkaan tule valituksi? Kun läheisesi lähtee matkalle, haluaisitko soittaa hänelle monta kertaa päivässä varmistaaksesi, että kaikki on hyvin?

Jos vastaat näihin kysymyksiin kyllä, saatat kärsiä epävarmuusallergiasta. Se tarkoittaa sitä, että jokin uusi tai tuntematon asia herättää turvattomuutta, joka saa varuilleen ja vaikuttaa käytökseen.  

Tätä voi verrata siitepölyallergiaan: siinä missä toinen reagoi herkästi siitepölyyn, ja arkea kuormittaa ja kaventaa epävarmuus, ja sen sijaan toinen ei reagoi mitenkään, eikä tunne suurta epävarmuutta.

Valmius reagoida epävarmuuteen on ollut aikanaan tärkeä selviytymiskeino. Sitä tarvitaan toisinaan edelleen, mutta jos epävarmuus jää päälle tai saa tilanteeseen nähden liian suuret mittasuhteet, se voi hankaloittaa arkea.

Jos ajattelee jatkuvasti pahimpia vaihtoehtoja, voi moni mahdollisuus mennä ohi.

Toisinaan epävarmuusallergia saattaa paljastua monenlaisten oireiden, kuten ahdistuksen, masennuksen tai uupumuksen taustalta.

Joskus epävarmuusallergia voi lamaannuttaa niin, että esimerkiksi ihanan uuden kodin löytäessään ei uskalla tehdä ostopäätöstä.

Ensimmäinen askel on tunnistaa oma epävarmuusallergia. Kun epävarmuutta aiheuttavat tilanteet on tunnistanut, voi alkaa tunnustella niissä herääviä ajatuksia ja tunteita.

Olennaisinta olisi löytää ratkaisuja, miten voi toimia toisin. Jos tapana on esimerkiksi soitella matkalle lähteneelle läheiselle liian usein, voi vaikkapa päättää soittaa vain kerran päivässä ja lähteä varmistelun sijaan lenkille, kuunnella mielimusiikkkia tai uppoutua hyvään kirjaan. Kun tässä onnistuu kerran, toinen kerta on yleensä jo ainakin jonkin verran helpompi.

Normaalia epävarmuutta on esimerkiksi se, että vaikka kärsii lentopelosta, uskaltaa kuitenkin jotenkin lentää tai miettii työpaikkaa hakiessaan mahdollisuuksiaan tulla valituksi, mutta lähettää silti hakemuksen.

Epävarmuusallergia on pahimmillaan hyvinkin uuvuttavaa. Myönteistä on, että epävarmuuden kanssa eläminen on taito, jota on mahdollista harjoitella.

Lähteet: Helsingin Sanomat 20.4.2023, kuvat Pexels

Hyvä viha

Viha  on hyvin energisoiva tunne. Vihaisena minä rupean siivoamaan raivokkaasti tai menen hyvin rasittavalle lenkille.

Oikein käytettynä viha on hyödyllistä. Se antaa voimaa puolustaa oikeuksia, jos on kohdeltu väärin. Monesti ihminen kasvaa koko mittaansa vasta, kun tietää, mitä sietää, eikä salli vaikkapa huonoa käytöstä toisilta. Vihaan ei kuitenkaan kannata jättäytyä kiinni.

Viha auttaa meidät pois avuttomuudesta ja lamaannuksesta. Vihassa on myös hyvää se, että se paljastaa toiveet ja tarpeet. Vihaa kannattaakin tarkastella oman mielen viestinä: mitä se kertoo minulle itsestäni? Mistä olen ehkä jäänyt paitsi, kun koen vihaa? 

Usein viha on tärkeä suojatunne. Kun on vihainen, vihan alla onkin surua, pettymystä, loukatuksi tulemista - kaikkea hyvin haavoittavaa.

Parisuhteessa voi olla aggressiota, joka tavallisesti on osin tukahdettua: mykkyyttä, panssarimaista torjuntaa, jäisiä katseita. Ollaan aivan pettyneitä tai loukattuja, mutta niellään vuosien aikana kertuneet kaunat eikä pystytä puhumaan.

Erityisen kiellettyä suuttumuksen osoittaminen on tytöille. Odotetaan, että nainen on kiltti ja sävyisä, miellyttävä ja käyttäytyy hyvin. Monesti naisetkin puhkeavat itkuun, kun tuntevat vihaa.

Vanhemmat saattavat kieltäytyä lohduttamasta vihaista lasta tai sanoa, ettei saa olla kiukkuinen. Näin lapsi oppii, että viha on jotakin, mikä pitää kätkeä tai työntää pois.

Joidenkin psykoanalyyttiisten teorioiden mukaan  masennus on itseen suunnattua vihaa. Sitä ei uskalleta näyttää, niin se kääntyy itseään vastaan. Myös syövän on selitetty olevan patoutunutta vihaa.

Lähteet: Helsingin Sanomat 25.11.2021, kuvat Pexel