Miten ottaa yhteyttä kaveriin vuosien jälkeen?

 

Minä pidän melko usein yhteyttä  vanhoihin ystäviin. Siis melko usein. Kerran päätin ottaa yhteyttä kaveriin, jonka kanssa emme olleet pitäneet yhteyttä nuoruusiän jälkeen. Se on pitkä aika, vuosikymmeniä.

Kun puhuimme puhelimessa, huomasin, että hän on muuttunut paljon. Nuoruudessa oltiin maailmanparantajia, matkusteltiin ja juhlittiin.

Nyt ystävä alkoi heti puhelun alussa kertoa mitä kaikkea hyvää hänellä on: esimerkiksi hieno koti, hyvällä maulla sisustettu, puutarha, ihanin mies ja lahjakkaat lapset; miten hyvin hän on säilynyt niin, että muutkin miehet kuin aviomies ovat hänestä kiinnostuneita. Huh!

Hän ei edes kysynyt, mitä minulle kuuluu. Puhui taukoamatta itsestään. Koko puhelu alkoi tuntua omituiselta ja väsyttävältä. Hän oli tosiaan muuttunut paljon ja ehkä minäkin. Tämä puhelun jälkeen en ole ottanut häneen yhteyttä ja eikä hänkään minuun.

Vanhojen ystävien tapaaminen tuntuu hyvältä ja tarpeelliselta, koska vain he ystävistä  tietävät jotakin sellaista, mikä on myöhemmille ystäville tuntematonta. He tuntevat nuoruusajan.

Ystävän kanssa jutteleminen auttaa ymmärtämään oman elämän kulkua. Se tuo jatkuvuuden ja turvallisuudentunteen: sellainen olin nuorena, sitten otin toisen suunnan ja muutuin, mutta millainen olen nyt?

Ystävä voi olla muuttunut paljonkin, kun elämä on häntä muokannut. Itsekin on varmasti muuttunut. Olisi hyvä olla avoin näkemään ystävä uusin silmin.

Ystävän kanssa elämät ovat voineet edetä aivan eri malliin.Toinen on mennyt naimisiin ja saanut lapsia ja toinen elänyt itsenäisen ja lapsettoman naisen elämää. Erilaiset elämäntilanteet voivat vierottaa.

Yhteydenotosta voi seurata iloinen yllätys. On helppo jutella, vaikka välissä on ollut monta vuotta. Tulee tunne, että siitä on vain hetki, kun viimeksi puhuttiin. 

Seuraavaksi muutamia seikkoja yhteydenotosta:

1) Kun saat yhteyden ystävään, ole utelias hänen suhteensa. Kerro vasta sitten omat kuulumiset.

2) Älä odota, että toinen on sama ihminen kuin nuoruudessa. Hänen elämänsä saattaa olla erilaista kuin luulet. Myös toisen muistot ystävyydestänne voivat poiketa itsen muistoista, ja siksi niistä on mielenkiintoista kuulla nyt, kun aikaa on tullut väliin.

3) Jos tuntuuu, että joskus kohelit häntä tavalla tai toisella väärin, pyydä reilusti anteeksi. Aikaisempia riitoja ei kuitenkaan kannata heti nostaa esiin. Jos itse on joskus loukkaantunut siitä, ettei ystävä pitänyt yhteyttä, muista, että hänen elämäntilanteensa on ehkä silloin ollut ruuhkainen. Nyt saattaa olla toisin.

Lähteet: Hyvä  Terveys plus, kuvat omat

Mistä tietää, onko masentunut vai vain alakuloinen?

Minun isäni kuoli masennukseen eli teki itsemurhan. Hän hirttäytyi psykiatrisen sairaalan pannuhuoneessa. Me omaiset olimme sitä mieltä, että hänet päästettiin liian pian pois suljetulta osastolta, jossa häntä olisi tarkkailtu. Olin silloin 18-vuotias.

Isäni masennus oli niin syvä ja vaikea, että hän meni psykoosiin ja näki esimerkiksi liekkejä seinän vierustoilla ja oli soittamassa palokuntaa. Todellisuudentajua ei enää ollut.

Sitä oli hyvin vaikeaa ja raskasta seurata.  Isän masennus oireili aluksi huolestuneisuutena. Hän pelkäsi, että vesijohdot ja pannuhuoneen öljykattila rikkoutuvat. Liekkien näkemisen jälkeen saatoimme hänet sairaalaan ja hän jopa yritti vauhdissa hypätä autosta pois. Isä oli rakas. Häntä on edelleen suuri ikävä.

Kaikilla on joskus mieli maassa. Mutta miten erottaa tavallisen alakulon hoitoa vaativasta masennuksesta? Psykiatrian professori Erkki Isometsä vastaa:

Masennukselle on tyypillistä, että masennuksen tunne jatkuu viikkokausia. Alakulolle on sen sijaan tyypillistä se, ettei se jatku pitkään ja se liittyy johonkin ikävään ja vaikeaan asiaan, jota ihminen ajattelee.

Vaikeassa masennuksessa masentunut mieliala on vallitsevana koko ajan. Ihminen herää masentuneena ja on sitä koko päivän.

Masennuksen oireita on muun muassa mielihyvän menetys, väsymys, itsetunnon lasku, ruokahaluttomuus tai vastakohtaisesti sen lisääntyminen, itsetuhoiset ajatukset, keskittymisvaikeudet ja itsesyytökset.

Masennuksen nyrkkisääntönä on, että apua pitäisi hakea, jos masennus vaikuttaa arkiseen selviytymiseen ja mielessä on itsetuhoisia ajatuksia. Suomessa kuolee vuosittain satoja ihmisiä itsemurhaan.

Melkein kaikki mielenterveydenhäiriöt ovat monitekiäisijä. Joten masennukseen on vaikuttamassa monta eri syytä. Niitä ovat Isometsän mukaan ensiksikin geneettinen riski. Masennustaipumus on kohtalaisen periytyvää.

Toisena syynä voi olla lapsuusiän vakavat kehitykseen vaikuttavat tekijät. Näitä ovat esimerkiksi kaltoinkohtelu, laiminlyönti ja hoivaa vaille jättäminen. Näitä oli isälläni. Hänen lapsuutensa oli hyvin turvaton. On vankasti osoitettu, että näillä on tekemistä myöhempien mielenterveysongelmien kannalta.

Kolmanneksi persoonallisuuden piirteillä on vaikutusta masennukseen. Erityisesti ihmiset, jotka kokevat negatiivisia tunnetiloja arkielämässään muita enemmän, masentuvat helpommin kuin myönteiset ihmiset esimerkiksi vaikeissa elämäntilanteissa.

Neljäntenä tärkeänä tekijänä on kuormittavat elämäntilanteet. Monesti ne ovat läheisiin ihmissuhteisiin liittyviä menetyksiä, työrooliin vaikuttavia asioita tai toimintakykyyn liittyviä tekijöitä kuten sairastuminen vakavasti. Aikuisista suomalaisista noin 5-7 prosenttia täyttää vuosittaina masennuksen oireet.

Lähteet: Helsingin Sanomat 15.2.2020, kuvat omat

Tunteilla on paljon merkitystä kipukokemuksissa

Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus. Mieli vaikuttaa kehoon ja keho mieleen. Olipa esimerkiksi tunteet tiedostettuja tai tiedostamattomia ne voivat vaikuttaa kehoon. Oma arka kohtani on vatsa. Jos minulla on henkisiä ongelmia, se tuntuu heti myös vatsassa. Joillakin se voi tuntua muun muassa pääkipuna, selkäsärkynä.

Selkäkivuista kärsii elämänsä aikana noin 80 prosenttia suomalaisista. Suurimmassa osassa selkäkivulle ei löydy fyysistä syytä.

Psykologi ja kipututkija Tage Orenius on sitä mieltä, että tunteilla on ratkaiseva merkitys kipukokemuksissa. Äkkikipuun liittyy kielteinen tunnetila. Pitkittyneeseen kipuun saattaa liittyä ahdistusta, pelkoja, neuvottomuutta. Jos ihmisellä on huono olla ja mieli täynnä uhkakuvia. Tämä vaikuttaa keskushermostoon ja heijastuu sieltä kehon tuntemuksiin.

Jos ihminen kokee voimakasta pelkoa kipunsa vuoksi - katastrofoi sitä - riski kipujen pahenemiseen ja pitkittymiseen voi olla suuri. Ja jos ihminen ei uskalla kokea ja kohdata kunnolla kipuaan, fysioterapiakaan ei saata auttaa.

Kipu ei tietenkään ole aina vain tunnetta. Eikä kuviteltua kipua. Kunnollista tieteellistä menetelmää mitata kipua ei ole vieläkään olemassa. Ihminen itse on kivun ainoa mittari.

Vielä pari vuosikymmentä sitten ei ollut tietoa ihmisen mielestä ,tunteista, kehosta. Ihminen jaettiin tiukasti erilleen mieleen ja kehoon. Nykyisin ihmisen kokonaisvaltaisuus ymmärretään.

Kipu voi olla joskus tapa kertoa ihmiselle, että hän ei voi hyvin psyykkisesti. Saattaa olla hankala elämäntilanne, stressiä, unettomuutta. Hyvinvointi on kadoksissa. Selkäkipu voi symbolisesti kertoa, että en jaksa enää kantaa. Huolia, surua, vaikeuksia. Joskus kipu saattaa viestittää ihmiselle asioita, joita ihminen ei osaa ilmaista tai ilmaisemiselle ei ole mahdollisuutta yksinäisyyden takia.

Mitä mieltä sinä olet kivun ja tunteiden suhteesta?

Lähteet: Helsingin Sanomat 23.8.2018, kuvat omat