Päivän vaatteet ja murheita

Mekko on vanha Marimekon. Ostettu kirpparilta.

Onneksi ilma on pienen pakkasen kirpeä. Lumi levittäytyy kuin dyyni. Minun sisälläni padot murtuvat. Jäät lähtevät. 

Taidan kirjoittaa aivan liian dramaattisesti, mutta tässä on isosta asiasta kyse! 

Iso asia on ulkoinen vanheneminen. Tähän asti olen tykännyt vanhenemisesta. Pidän vanhoja ihmisiä kauniina. Ja suurinta osaa viisaina.

Olen juossut ravakasti pois oman vanhenemiseni ajatuksesta.

Muistan kyllä mitä Rainer Maria Rilke on kirjoittanut tunteiden pakenemisesta:

"Älä milloinkaan sulje elämästäsi levottomuutta, älä tuskaa. 

Äläkä alakuloa, ethän voi tietää

miten ne sinua muokkaavat."

Minä olen sulkenut mielestäni todellisen vanhenemisen. Nyt kirpaisee  katsoa peilistä meikkamaattomia kasvojani. Silmäpussit ovat suuret, ja se kuuluu äidin puoleisen suvun vanhenemisen piirteisiin.  Onneksi rillit peittää ne.

60 prosenttia vanhenemisesta on riippuvainen geeneistä. Sille 40 prosentille voi tehdä jotakin. Niin, mitä jotakin, jos ei halua kirurgin veistä iholleen tai  kaiken maailman täyteaineita? En ole niitä vastaan. Kukin voi mielestäni tehdä iholleen mitä haluaa. Eihän se minulle kuulu. Mutta tällä hetkellä en kaipaa plastiikkakirurgiaa sun muuta. Tulevaisuudesta en tiedä.

Iholle parhaat teot ovat monipuolinen ruokavalio riittävä uni ja liikunta.

Mutta peilin kuva kasvoista ilman meikkiä on mielestäni surullinen. Yläluomet ovat alkaneet roikkua. Otsassa on sibeliusrypyt. Ja tietty ne mahtavat silmäpussit. Huulet ovat ohentuneet. Huokosia on tullut jonkin verran näkyviin yläkasvoilla. Jonkinlaiset alkavat sulkeet on huulien ympärillä näkyvissä. Iho sentään on aivan terveen värinen. Ja silmät ovat elämää maistaneen naisen silmät! Ei hermostuneet, pälyilevät  ja epävarmat teinisilmät. Ei. Jotakin hyvää siis.

Entäpä kymmenen vuoden kuluttua? Huh. Sillä en halua vaivata mieltäni. Elämässä on niin paljon muuta kiinnostavaa. Elämä on arvoituksellista. Jännää. Mitähän huomenna tapahtuu? Minulle vanhemmanpuoleiselle naisen räähkälle. Voi tapahtua paljonkin!

Ei kuin meikit naamaan. Minulla cc-voide, kulmakynä ja huulipunahullulle huulipuna. Joskun vaivaudun myös meikkaamaan poskipunaa, irtopuuteria ja korostushehkua. Kuva ei ole mitenkään käsitelty.

Leppoisaa viikonloppua kaikille!

Kirpputoriostoksia ja vähän vihamielisiä ajatuksia

Olen nyt loppusyksyllä käynyt aika harvoin kylämme Reissu kirpputorilla. Mistä johtunee. Vaikka olisi ollut aikaa haikailuun. Vanhojen esineiden ihailuun, kosketteluun. Käsituntumaan. Syksyllä monet innostuvat sisustamaan. Rakentamaan pesää.Minulla se kausi oli jostakin kumman syystä kesähelteillä. Maalata roiskittiin tyttären kanssa talon sisäseinät valkoisiksi. Minä säntäilin kirpputorilla  ja oikeissa kaupoissakin sisustustarvikkeita etsimässä. 

Tein vähän kahjojakin sisustusratkaisuja. Muun muassa ripustin kalaverkon seinälle. Järkevän naapurin mukaan aivan hyvän ja käyttökelposen muikkuverkon."Mitä tuo seinällä tekkee, tyhjän panttina luuraa, nätti järvessä oes." Mutta se on ja pysyy. Vaikka omituiselta näyttääkin.

Myös ja etenkin miehen mielestä. (Miehenhän tulisi seistä aina vaimonsa rinnalla.) Ja huomio nuo molemmat miehet, naapuri ja niin sanottu aviomieheni, arvostelivat verkkoa samaan aikaan. Ja minä mulkoilin heitä ja tuli sanottua myös pari valittua sanaa...No, ei siitä enempää. Haluan olla tämän episodin hyvis ja miehet pahiksia. Siis mieheni sanoi nauraa hekotellen: "Paa siihen vielä simpukka- ja kalajäljitelmiä, niin ollaan kuin kreikkalaisessa ravintolassa."

Mutta ei. Ei. Ja ei. Se ei ole mitenkään levitetty koko laajuuteensa (kuin kreikkalaisissa ravintoloissa - toisaalta vähän rasistista tekstiä mieheltä: niin kuin kaikissa kreikkalaisissa ravintoloissa. Että kaikki kreikkalaiset ravintolanpitäjät tykkäisivät kalaverkoista...)

Huomio ukkoseni: minä asettelin verkon syvässä mietiskelyn tilassa, joka muistutti zeniläistä zazenia, tämän istumamietiskelyn osaa, kävelymietiskelyä. Olinpa muissa maailmoissa parisen tuntia, kun nostelin verkkoa hitaasti eri tasoissa oleville nauloille. Ja tulos oli kuvaus mieleni tilasta. Ärrr purr ja se on sitten kreikkalainen kalaverkko. Tai muikkuverkko tyhjän panttina. Ja hemmetti soikoon. Vaikka zen-buddhalaisuudessa on kielletty rumat sanat. Nyt asiaan.

Kaikki tämän jutun esineet ovat maksaneet alle viisi euroa. Paitsi ihanainen Lauren Ralph Laurenin mekko maksoi 15 euroa. Yllä on kuva kermansaven teepannusta. Ihastuin sen puiseen kahvaan. Alla on teekannun mukana olleet kupit.

  

Tämä peltinen tervaleijona aski minun oli ehdottomasti  saatava, koska ukilla oli aina sellainen.  Ukki ja mummi asuivat ainoastaan sadan metrin päässä kodistamme. Niinpä vietin paljon aikaa heidän kanssaan. Ukki otti minut aina kauppareissulle Osulaan, mikä tarkoitti kai oikeasti Osuuskauppaa. Mutta Osulaksi me sitä sanoimme. Matkaa oli kolmisen kilometriä. Leppoisasti sen taivalsimme. Ukki opetti minulle tienvarren kasveja ja välillä tenttasikin niitä. Kyllä ne minun mieleen jäivät. Kiitos ukin.

Osulassa ukki valitsi ruokatarpeita, kakkosolutta, peltisen tervaleijona askin ja minulle jäätelön. Siihen aikaan kyläkaupassa oli penkki tai tuoleja, joihin saatahti istua ja jutella kauppiaan  ja muiden asiakkaiden kanssa. Ukki aukaisi siinä samalla ensimmäisen kaljapullonsa. Olen myöhemmin miettinyt, mitä siinä oikein puhuttiin. Mutta kai lähinnä miesten kesken miestenjuoruja.

Takaisin kotiin lähdettiin tyytyväisenä maantietä talsimaan. Kun päästiin mummolaan, ukki tarjosi minulle vielä metallisesta tervaleijona-askistaan pastillin. Hupsis. Unohduin muistelemaan.

Tämä jonkun etelänreissulta tuotu kannu vei minutkin ajatuksissani etelään ja tuli mieleen oitis, että kannu on meillä ensi kesänä sangria-kannuna.

Tämä yksinkertainen kannu on vanhaa Arabiaa, jota keräilen.

Tämä käyttämätön hyvässä kunnossa oleva Kupittaan saven tuhkakuppi oli halpa löytö.Kupittaan savi toimi vuosina 1921-1969. Tuhkakuppi on  hyvin vanha ja kaunis, signeerauksen perusteella 1950-luvulta.

On surku, että mekon oikea väritys ei näy valokuvassa. Vaaleat osat on oikeasti kultaa. Mekko on niin upea, etten tiedä minkälaisessa juhlassa sitä pitäisin. Tuon olen tiennyt jo pitkään, että jopa niin sanotut merkkivaatteet tehdään nykyisin halvan työvoiman maissa.

Että tällainen kirpputorireissu menneeseen ja tulevaan tällä kertaa.

Mitkä ovat viimeisimmät kirpputorilöytösi?

Isän ihailun kaipuu vaikuttaa parisuhteeseen

Isäni oli kiinnostunut minusta lapsuudessani. Ehkä ihailikin. Hiihdin kilpaa, ja isä voiteli aina sukset. Kannusti katsomossa, ja piti minusta huolta kilpailun jälkeen. Jostakin ihme syystä halusin kasvihuoneen varhaisteini-iässä. Isä hitsasi rakenteet metallista ja viritti muovin. Ja niin minulla oli oma kasvihuone.

Istutin sinne naapurilta saamiani tomaatin taimia. Mutta nyt jälkeen päin huvittavaa kyllä. Kylvin sinne naurista. Nauris nyt olisi kasvanut avomaallakin. Teini-iässä isä kehui ulkonäköäni ja sanoi, että minusta tulee missi. Tämäkin naurattaa nyt jälkeenpäin.

Isä vaikuttaa tyttärensä ihastumisiin. Vaikka sitä ei heti huomaisikaan. Tyttäret saattavat aikuisina ihastua isän kaltaisiin miehiin tai aivan vastakohtaisiin miehiin.

Miehen jonkinlaiseen tuttuuteen ja tähän ihastumiseen kätkeytyy jotakin tiedostamatonta.

Monet naiset hämmentyvät huomatessaan, että ihastumisen kohde muistuttaa joiltakin piirteiltä isää. Ja äitiä miehen tapauksessa.

Isän kiinnostuksella ja kannustuksella on tyttärelle suuri merkitys. Kun tytär tuntee olevansa isälle tärkeä. Se voi olla hyvä pohja myöhemmille seurustelu- ja parisuhteille.

Kurittaminen, paheksunta ja vähättely voivat vaningoittaa lapsen tai nuoren itsetuntoa. Vanhempi, joka on vähätellyt ja kurittanut, on saattanut luulla toimineensa oikein.Hän on voinut siirtää lapselleen sen, mitä on itse kokenut lapsuudessaan. Hän ei ole pystynyt katkaisemaan pahan ketjua.

Isän hyväksyntää vaille jääminen saattaa jättää tyttäreen ihailun kaipuun. Siihen tytär saattaa hakea tyydytystä vaihtuvista, runsaista seksisuhteista. Seksisuhteet ovat kuitenkin epätyydyttäviä. Niissä toistuu lapsuuden aikainen häpeä. Ja ne haavoittavat itsetuntoa entisestään.

Ihminen voi mennä eteepäin. Kun ymmärtää, ettei pääse yksin lapsuuden tai nuoruuden aikaisen vähättelyn aiheuttamasta häpeästä vaan tarvitsee apua.

Jos ihailua vaille jääminen ja vähättely on ollut todella pahaa ja traumatisoivaa, terapian avulla voi parantaa minäkuvaa. Vähitellen kokemus omasta arvosta paranee: En ole yksin. En ole syyllinen lapsuuteeni. Voin muuttaa kokemusta itsestäni. Ja alkaa elää elämää, jossa tulen kohdelluksi hyvin.

Olitko sinä arvostettu isän silmissä lapsuudessa ja nuoruudessasi ?

 


Lähteet: hyväterveys (en muista numeroa), kuvat omat

Kodin perusasiat luonnonmukaisesti

Innostuin, kun löysin netistä Ruohonjuuren luontaistuotteiden verkkokaupan. Juuri tällaista minä olin etsinytkin: Yritystä joka korostaa voimakkaasti ekologisia ja eettisiä  arvoja. Ruohonjuuri on luontaistuotekauppana todella edelläkävijä.  Se on jo 36 vuotta vanha yritys. Ja sillä on kauppoja ympäri Suomea. Yksi Tukholmassakin.

Ekologisuus ja eettisyys on Ruohonjuuren ydinasioita. 1980-luvulla sen filosofiaksi kirjoitettiin: "Ruohonjuuren toiminta nojautuu kestävän kehityksen periaatteisiin, joiden mukaan meillä ei ole oikeutta evätä tulevilta sukupolvilta mahdollisuutta tehdä niitä asioita, joita meillä on oikeus ja mahdollisuus tehdä tänään." Ajatella, jotkut ajattelivat näin jo 1980-luvulla! Me tavikset ollaan 
alettu ymmärtää tätä vasta viime vuosina. Jotkut ehkä ihan juuri  äskettäin. Jotkut ei vieläkään.

      Ruohonjuuren alkutaipaleen kauppa 1980-luvulla.

Ruohonjuuren muovipakkauset ovat  kierrätettäviä. Ne on valmistettu 25 prosenttisesti kierrätysmuovista 75 prosenttisesti sokeriruosta valmistetusta muovista.

Yhteistyössä Ruohonjuuren kanssa testasin näitä kodin perusasioita.

Kun kuvasin tuotteita halusin niiden viereen katajanoksia. Mietin miksi juuri katajaa? Sitten tuli mieleen, että äitihän ennen  sairastumistaan puhdisti leivinuunin aina katajaluudalla.

Ja voin sanoa, että kaikki pesuaineet ovat yhtä hyviä kuin synteettiset pesuaineet. Jotkut ovat jopa parempia kuin synteettiset pesuaineet. Ja huom. nämä ovat eettisiä ja ekologisia.

         

        Pyykkietikka  ei ärsytä herkkääkään ihoa. 
        Ihastuttavan tuoksuinen  pyykkietikka
        huuhteluaine jättää mukavan tunteen pyykkiin ja hoitaa
        samalla konetta. 500 ml, 8,95 €            

              Konetiskitabletit, ecocert 423 g, 8,99€
              Nämä konetiskitabletit eivät sisällä palmuöljyä,
              klooria, fosfaatteja, eläinperäisiä ainesosia eivätkä
              haju- tai väriaineita. Konetiskitablettien on todistettu
              puhdistavan astiat tehokkaasti matalissakin lämpö-
              tiloissa jättäen ne kirkkaiksi ja puhtaiksi.

              Astianpesuneste, kamomilla, essential,  1000ml, 6,99 €
                     Ecover-sarjan uusi käsitiskiaine on ystävällinen sekä
              iholle että ympäristölle.

              WC-pesuaine, essential, 750 ml, 4,75€
              Tämä wc-pesuaine puhdistaa ja poistaa kalkkia.
              Se myös raikastaa wc:n miedolla siperialaisen
              männyn ja seetripuun tuoksulla

Sain Ruohonjuurelta vielä tämän nätin kassin.

Mitä mieltä olet näistä pesuaineista?

Päiväunet piristävät monella tavalla

Minä en saa päivällä unta, vaikka kuinka yrittäisin. Ja vaikka olisin kuinka väsynyt tahansa. Kadehdin vähän mieheni kykyä ottaa

päivätirsat. Levätä ja rentoutua. Se lisää hyvinvointia.

Päiväunet vaikuttavat samalla tavalla kuin nukkuminen muutenkin. Ne piristävät ja parantavat älyllistä toimintaa.

Päiväunista on hyötyä, jos on selvä unentarve. Kunnollinen väsymys. Mutta päiväunien venyminen voi aiheuttaa joillekin illalla unettomuutta.

Herääminen aiheuttaa aina pöpperöisen olon eli uni-inertian. Sen kesto riippuu yleensä nokosten pituudesta. Liian pitkät unet saattavat pidentää tätä vähän sekavaa olotilaa heräämisen jälkeen. Kunnolla herääminen pöpperöstä kestää yleensä yhdestä kahteen tuntiin.

Liian myöhään nukutut päiväunet saattavat viivästyttää nukahtamista. Päiväunien pituudeksi jotkut tutkijat suosittelevat puoli tuntia tai korkeintaan tunnin. Otollinen aika päikkäreille on jakso kello 15:n ja 17:n välillä. Se on luontainen väsyttävä ajankohta.

Jotkut tutkijat taasen suosittelevat päiväunien pituudeksi 10-20 minuuttia, ja ne pitäisi ajoittaa kello 12:n ja 15:n välille.

Sisäsyntyinen vuorokausirytmi aiheuttaa vireystilan vaihtelua noin 12 tunnin välein. Iltapäivän väsymys ei siis johdukaan pelkästään esimerkiksi liian raskaasta lounaasta. Vaan osuu myös sisäsyntyisen levon tarpeeseen.

Ihmiset ovat nukkujina hyvin erilaisia. Päiväunet ei sovi kaikille. Unettomuudesta kärsiville ei päiväunia suositella lainkaan.

Nykyisin on jo olemassa työpaikkoja, joissa saa nukkua päiväunet. Usein ajatellaan väärin, että päiväunet olisivat laiskuutta. On paljon vaarallisempaa, että töissä sallitaan tupakkatauot kuin palauttavat päiväunet.

Nukutko sinä päiväunet?

Lähde: Helsingin sanomat 11.10.2018, kuvat Pixabay

Läheisriippuvuudesta

Olen miettinyt, että olenko minä läheisriippuvainen? Minun taustani - äidin alkoholismi, isän itsemurha - sopisi siihen. Mutta olenko kauhean riippuvainen läheisistäni? En taida olla. En halua miellyttämällä miellyttää esimerkiksi aviomiestäni. En elä häntä varten. Teen itsenäisiä päätöksiä. Vähän liikaakin.

Ihmisillä on yleensä halu olla hyväksytty, rakastettu, turvassa. Läheisriippuvainen tuntee olevansa rakastettu vain, kun hän elää toista ihmistä varten. Itsekunnioitus syntyy palvelemisen ja uhrautumisen kautta.

Läheisriippuvalla oma minuus on kateissa. Tämä mekanismi on jo lapsuudessa opittu. Läheisriippuvainen ei ole tullut lapsena nähdyksi omana itsenään.

Lapsuuden kodin henkinen laiminlyönti, esimerkiksi työnarkomania, alkoholismi ja tunteettomuuden ilmapiiri, vaikuttavat lapseen. Se on kasvualusta läheisriippuvuuden kehittymiseen.

Kun lapsi joutuu laittamaan vanhempien tarpeet omiensa edelle, ja hän alkaa hakea hyväksyntää suorittamalla ja elää aina vähän varuillaan. Tämä käyttäytymistapa siirtyy myöhempiin ihmissuhteisiin.

Läheisriippuvuus on emotionaalista riippuvuutta toisista ihmisistä. Se heijastuu kumppaniin ja ystäviin.

Läheisriippuvuus voi ilmentyä myös perfektionismina. Läheisriippuvalla saattaa olla ylimitoitettuja syyllisyyden ja häpeän tunteita, sairaalloista menettämisen pelkoa ja hyväksynnän kalastelua.

Tämä kierre pysyy yleensä niin kauan, kun toiminta on tiedostamatonta. Paraneminen on kuitenkin mahdollista. Omaa toimintaa voi ruveta tarkkailemaan itsemyötätunnon ja armollisuuden kautta. Mennyttä ei voi muuttaa. Mutta tämänhetkistä käyttäytymistä voi.

Ihminen saattaa esimerkiksi terapiasuhteessa tajuta, ettei ole huolehtinut itsestään pitkään aikaan, koska on keskittynyt toisten ihmisten palvelemiseen.

Läheisriippuvaisen itsesyyttely ja häpeä yritetään terapiassa kääntää voimavaraksi.

Itsetutkiskelu saattaa auttaa ymmärtämään, että aikuinen toimii myös itsensä hyväksi. Tärkeintä on asettaa itsensä oman elämän keskustaan.

Tunnetko läheisriippuvaisia ihmisiä?

Lähteet: Kauneus&terveys 15/2018, kuvat omat

Päivän vaatteet ja mietteet

Menin taas maanantaina kuntosalille. Riisuin vaatteet ja huomasin, että kuntosalikassi ei ollut mukana. Siis vaatteet taas päälle. Siellähän se kassi lorvi tuulikaapissa. Sain vaatteet päälle. Mutta missä ovat salilenkkarit? Sitten taas tuulikaappiin, ja siellähän ne nökötti hyllyssä. Voi tätä hajamielisen ihmisen eloa. Enkä voinut olla kuulematta päivittelyä puuhistani.

Postauksen mekko on nettikirpparilta ostettu,  merkiltään Desigual. En ymmärrä, miksi kuvat näyttävät niin huonoilta tässä itse postauksessa, kun ne näyttävät - miten meidän taidoilla nyt pystyy näyttämään - tiedostossa selvemmiltä. Se on taas näitä digimaailman ihmeitä. Ilmeeni ei taasen ole digimaailman ihmeitä vaan taas vähän murjottava. Milloin tulee se päivä, ettei valokuvakammo riivaa?  Ja olla kupotan kaikissa kuvissa melkein samassa asennossa. Senhän minä osaan.

Tästä pääsemme minun epäkäytännölliseen puoleen. Tämä aterinteline oli mielestäni kaupassa loisto-ostos. Niin kauniskin. Eipä tullut mieleen, että aterikko kuivaustelineen raot oli aivan liian suuret. Vasta kotona - ylpeänä loisto-ostoksestani - laitoin siihen aterimia. Mutta eihän ne pysyneet siinä kauniin harmonisina. Vaan tunkivat ulos. Voi Kiesus. Taas tällaista. Meillä aterimia ei pidetä kaapissa. On jotenkin hidasta (?) ottaa ne sieltä. Siis uuden aterin kuivaustelineen ostoon.

Rakas tytär oli viime viikonloppuna käymässä Riikasta. Ja me taas puhuttiin, puhuttiin ja puhuttiin. Kokkasin hänen lempiherkkujaan. Muun muassa pestolohta ja tortilloja. Minun niin sanottu laihdutuskuuri hävisi unholaan.Sitten tyttären oli lähdettävä takaisin. Kaipaus ja suru jäi. Vaikka puhutaan puhelimessa päivittäin.

Hyvää viikonloppua kaikille!