Tuoksuja ja tunteita

 

Minä sain voimakkaan hajumuiston, kun istuin linja-autossa takapenkin edessä, ja takapenkille pyrähti teinejä. Se myskin tuoksu vei minut nuoruuteen. Kuvaksi tuli, miten meikattiin ja laittauduttiin diskoon. Voi sitä nuoruutta!

Sain myös hajumuiston, kun leivoin ensimmäistä kertaa hapanjuuri ruisleipää. Se kodin tuoksu leivontapäivänä. Silloin kun kaikki oli hyvin, ja äiti leipoi valtavat määrät limppuja ja reikäleipää. Nyt tuoksu oli samanlainen.

Hajumuisto voi käynnistyä milloin tahansa ja silloin kun sitä vähiten odottaa. "Hajuaisti on aisteista yllätyksellisin. Näkymättömät tuoksumolekyylit eivät varoita etukäteen. Kun hajumuisto iskee, se lamaannuttaa kaiken muun ja alkaa dominoida mielialaa", hajuprofessori Mari Sandell kuvailee.

Hänen mukaansa hajumuistot ovat usein elokuvamaisia välähdyksiä. Ihminen saattaa muistaa kokonaisvaltaisesti hetken, jossa haju on jättänyt jäljen.

"Jos kardemummasta tulee mieleen mummola, samalla muistaa tilanteen, jossa leivotaan yhdessä, ja mummon olemuksen. Voi nähdä tarkasti verhot, maton,  pöytäliinan, kukat ikkunan laudoilla, värinokkosen ja pelargonian."

Hajumuisto voi aktivoida toisin päin. Katsellessa vanhaa valokuvaa voi haistaa mummolan tai edesmenneen koiransa ominaishajun. Minä muistan tarkasti mummolan tuoksun ja matot, verhot ja kaiken, kun katselen vanhoja valokuvia.

Muu aistitieto - näkö, kuulo, tunto, maku - kulkee aistihermoja pitkin  aluksi aistitiedon käsittelykeskukseen eli talamukseen. Talamus lähettää tietoa aivokuoreen, jossa syntyy tietoinen havaintokokemus, näen, kuulen, tunnen, maistan.

Hajumuiston suora reitti tunne- ja muistikeskuksiin tekee hajuihin liittyvistä  muistoista välittömästi eläviä ja tunnepitoisia.  

Hajuja on monesti vaikea kuvailla sanallisesti. Ne tallentuvat kehoon ja emotionaaliseen muistiin selkeämmin kuin sanallisiin. 

Lähteet: Hyvä terveys 3/2026, kuvat Pexels. minun suvun ja nuoruuden ystävien valokuvat on edesmenneen siskoni miehen luona

Elämää maalla 106.

 

                                       Kille-kissa ilmeisen huonolla tuulella.

Hyvää päivää teille kaikille, jotka jaksatte lukea sairauskertomustani!

Eilen keskiviikkona olin kirurgian vastaanotolla. Kirurgia ei näkynyt, eikä häntä olisi tarvittukaan. Ponteva sairaanhoitaja osasi asiansa.

Minun piti juoda ennen vastaanottoa runsaasti nestettä. Join kolme litraa kivennäisvettä. Aloitin jo kotona kello kuusi aamulla. Myöhemmin sairaanhoitaja sanoi, että vähempikin olisi riittänyt. 

Minun piti yrittää virtsata pönttöön, jonka olisi pitänyt havaita virtsasuihkuni voimakkuus ja jäännösvirtsan määrä. Virtsaa ei tullut kovista ponnisteluista huolimatta.

Onneksi, voi Luoja onneksi sain uudenlaisen katetrin. Siitä voi irrottaa päiväksi pitkän letkuosan ja virtsankeräyspussin. Jäänyt katetrin osa on pieni. Sen kanssa virtsataan niin, että se pannaan virtsatessa avausasentoon ja sitten kiinni. Voin käydä ihmisten ilmoilla. Mutta kuntosali kiellettiin - pontevan sairaanhoitajan toimesta. Pari ystävää on käynyt kylässä, koska en ole voinut poistua kotoa - lukuunottamatta kävelylenkkejä illalla - pitkän letkun ja virtsankeräyspussin takia.

Kuinka onnellinen olenkaan tästä! Vaikka tämä virtsarumba käy voimille ja synkistää. Katetrtia täytyy desinfioida ennen kuin siihen koskee, ja alapää täytyy edelleen pestä kahdesti päivässä.

Meillä ei tässä vanhassa talossa ole bidesuihkua. Täytyy hoitaa homma pesuhuoneessa, jossa on kylmä, koska ei ole patteria. Mutta hoidetaan homma, vaikka se välillä tympiikin.

Jokapäiväisen suihkuttelun takia alapää on kuiva. Rasvaan sitä Vagisan-voiteella. Emättimeen pruuttaan Vagifem-tabletin, jotta se vahvistaisi myös virtsarakon seinämää. En ole aiemmin tiennyt tästä Vagifemistä, kunnes eräs sairaanhoitaja suositteli sitä. Vanhojen naisten tai vaihdevuosi-ikäisten vaivoihin. Olen se vanha nainen. Vaihdevuodet menivät lähes huomaamatta.

Kirurgi oli määrännyt minulle virtsarakon tulehduksen estolääkettä. Sairastin neljä viisi virtsarkon tulehdusta peräjälkeen.Tulehduksen estolääke on muuten aivan hyvä, mutta se sisältää antibioottia. Ja olen jo nyt huolestunut vatsan mikrobikannasta. Syön jugurttia, viiliä ja hapankaalia. Juon piimää ja karpalomehua. Lisäksi syön hapanjuurileipää ja juustoa silloin tällöin. Olen alkanut syödä matohappobakteereja myös purkista. Tänään mies vei uuden virtsanäytteen labraan. Saas nähdä, mitkä ovat tulokset.

Onneksi tämä minun hoito on sujunut sutjakkaasti. Viime kerralla päivystyksessä lääkäri kirjoitti kiireellisen lähetteen. Ihmettelin - minulle akan kutjakkeelle. Jo ensi torstaina kirurgi asentaa minulle kystofix-katetrin. Se pistetään mahan läpi suoraan virtsarakkoon. Ei satu paljoa. Minulla on korkea kipukynnys. Ja tämän katetrin kanssa voin harjoitella myös virtsaamista. Se onnistui viime vuonna. Toivottavasti nytkin.

Olen leiponut hapanjuuri reikäleipää. Se onnistui niin, että heitin letkun olkapään yli. Vaikka vaivalloista se olikin.

Koulin köynnöskukkien taimet samalla periaatteella, vaikka pitikin koskea letkuun, kun se irtosi muutaman kerran olkapäältä. Olisi kannattanut koulia pöydän ääressä, mutta olen niin tottunut koulimaan lattialla. Lopuksi pistelin samaan ruukkuun kaksi kolme tainta. Tuleepa tuuheat taimet. Kaikki pienet suloiset taimet säilyivät hengissä. Paitsi köynnöskurpitsoista yksi kuoli. Kurpitsat on tarkoitettu koristekäyttöön ja ne eivät ole suuria.

Hyvää viikonloppua kaikille!

   Vanha kylän ilmoitustaulu. Viimeisimmät ilmoitukset 1970-luvulta.

Häpeä

 

Kun hävettää riittävän paljon, sanat katoavat kurkkuun ja ihminen haluaisi vaipua näkymättömiin.Häpeä voi näkyä ylisuorittamisena ja jatkuvana omien rajojen ylittämisenä uupumiseen asti.

Häpeää voi olla monenlaista: kehon muotoaan, perhettään, työtään, elämäntapaansa, ulkonäköään, ajatuksiaan ja sanomisiaan.

Kun häpeän taakkaa kantaa harteillaan koko elämänsä, se on raskas tie kuljettavaksi, sanoo kouluttajapsykoterapeutti, työterveyspsykologi Anna Granlund.

Vaikeus ilmaista tunteita, toiveita ja tarpeita näkyy usein työpaikalla, parisuhteessa ja omassa vanhemmuudessa, mutta Granlundin mukaan tunteita voi oppia käsittelemään.

Olen huono, en osaa, en kelpaa. Häpeäajatukset syövät ihmistä pala kerrallaan ja saavat elimistön hälytystilaan. Usein niiden juuret juontavat lapsuudessa koettuun   kelpaamattomuuden ja huonommuuden kokemuksiin, jotka syntyvät vuorovaikutuksessa vanhempien kanssa, mutta myös koulussa ja harrastuksissa.

"Ihmisellä on sisäsyntyinen  tarve tulla nähdyksi ja hyväksytyksi muiden silmissä",  Granlund sanoo.

Granlund antaa esimerkin lapsen näkökulmasta.Lapsi esittelee vanhemmalleen pirteänä piirustustaan, mutta tämä kääntää katseensa pois, eikä osoita mitään kiinnostusta piirustusta kohtaan. Vanhempi ei jaa samaa tunnetta lapsen kanssa ja tällöin lapsi ajattelee, että hänen reaktionsa on väärä.

Tällaiset tunnejäljet voivat seurata läpi elämän. Aikuisena työelämässä on vaikea ottaa vastaan positiivista palautetta. Kriittinen sisäinen ääni on takaraivossa, että äläs nyt lähde leijumaan, saatat joutua vielä häpeämään.

"Sitä ikään kuin painaa itseään koko ajan alas." Pitkän päälle jatkuva analysointi siitä, mitä muut minusta ajattelevat voi olla hyvin lamaannuttavaa.

Työelämässä pakka alkaa levitä, koska tehtäviä voi suorittaa juuri niin paljon kuin pystyy. " Kun rajoja ei ole, tien päässä häämöttää tyypillisesti työuupumus. Ihminen haluaa varmistaa, että toimii varmasti oikein ja hieman ekstraa päälle. Ettei vain saa arvostelua osakseen."

Omista vanhemmistaan saattaa olla silti vaikea sanoa terapiassakaan mitään kielteistä, vaikka mielessään ajattelisi, että syy omaan käytökseen johtuu heidän kasvatustavoistaan.

Vanhempien taustojen ja kasvatustapojen pohtiminen saattaa auttaa  ymmärtämään omia käytösmalleja.

Juurisyihin ei ole aina helppo päästä käsiksi. Lapsuudessa puitteet ovat voineet olla hyvät, on ollut tasapainoinen koti, rahaa ja harrastuksia, mutta aikuisena saattaa silti tuntua vaikealta mennä lapsuudenkotiin ja viettää aikaa vanhempien kanssa.

Miten häpeän tunteesta voi aikuisena päästä eroon? Tai ainakin vähentää sitä? "Kaiken kivijalka on tietoiseksi tuleminen. Se mahdollistaa muutoksen", Granlund toteaa.

Itsemyötätunto saattaa tuntua vaikealta, mutta sitä voi opetella. Usein helpoin tapa on kierrättää myötätuntoinen suhtautuminen ensin jonkun toisen kautta.

"Jos jokin tilanne herättää häpeän, voi pohtia, mitä sanoisi samassa tilanteessa olevalle ystävälleen tai läheiselleen, tai vaikka lapselleen. Kun ajattelee muita kohtaan myötätuntoisesti, tulee samalla tunteneeksi tätä lämpöä myös itse."

Tunneharjoituksissa käsketään usein menemään rohkeasti tunnetta kohti ja altistamaan itsensä sille säännöllisesti ja myötätuntoisesti. Harjoitus toimii myös häpeän tunteen kanssa.

Lähteet: Helsingin Sanomat 28.2.2026, kuvat omat.

"Kiroilu parantaa suoritusta"

Minä sadattelen ja kiroilen huutaen mieheni kanssa käydyissä riitatilanteissa. Kiroilen myös, kun joku juttu ei onnistu. Esimerkisi kännykästä ja edelleen harjoittelusta siirtää kuvat kännykästä kannettavaan. Kiroilen varmaan muissakin tilanteissa. Joskus tunnen siitä katumusta.

Kirosanan  päästäminen turhautumisen hetkellä voi tuntua hyvältä, mutta se myös parantaa suoritusta, voimaa tai kestävyyttä vaativassa tilanteessa.

Tämän salaisuus on siinä, että voimasanat antavat uskallusta ylittää rajojaan, selittää tuore tutkimus, joka ilmestyi American Psychologist -lehdessä.

"Monissa tilanteissa ihmiset pidättelevät itseään käyttämästä kaikkia voimiaan joko tietoisesti tai tiedostamattaan", sanoo Richard Stephens brittiläisestä Keelen yliopistosta tiedotteessaan.

Ryhmän aiempi tutkimus osoitti, että kirosanoja lausuvat koehenkilöt pystyivät kauemmin pitämään kättään jäävedessä ja kannattelemaan ruumiinpainoaan käsillään. Stephensin mukaan havainto on toistettu useaan kertaan ja on luotettava.

"Kiroilemalla luovumme sosiaalisista estoista ja sallimme itsemme puskea kovempaa", Stephens selittää.

Stephensin ryhmä järjesti kaksi koetta, jossa osallistujen piti toistaa kahden sekunnin välein joko valitsemaansa kirosanaa tai jotain neutraalia sanaa samalla kun he suorittivat punnerrustehtävää.

Tämän kokeen jälkeen koehenkilöt vastasivat kysymyksiin henkisestä tilastaan: kuinka keskittyneiksi tai itsevarmoiksi he tunsivat itsensä ja missä määrin he kokivat flow-tilaa eli miellyttävää uppoutumista tehtävään.

Kuten aiemmissa kokeissa, kiroillen tehdyt suoritukset olivat parempia. "Kiroilu on lääkkeetön, halpa, helposti käyttöön otettava tapa tehostaa suoritusta", hän sanoo.

Jatkossa ryhmä selvittää, toimiiko kiroilu samoin muunlaisissa  tilanteissa, joissa pitäisi päästä yli epäröinnistä. Ryhmän tarkoitus on tutkia, kuinka kiroilu vaikuttaa julkisen puheen pitämisessä ja romanttisissa lähestymisyrityksissä. Ei varmaankaan hyvin (minun oma huomio).

Lähteet: Helsingin Sanomat 29.12.2025

Elämää maalla 105.

 

Tämä postaus on taas sairauskertomus. Viime torstaina hehkutin, kuinka olen parantunut jatkuvista virtsatien tulehduksista - olisi pitänyt koputtaa puuta.

Torstaina iltana en saanut kunnolla virtsaa tulemaan. Lopulta en ollenkaan. Perjantain vastaisena yönä valvoin kuuteen aamulla ja yritin pissiä. Ei mitään tuloksia.

Perjantai-iltana lähdimme päivystykseen, koska oloni oli tukala. Siellä minut katetroitiin ja virtsaa oli 9 desiä. Sairaanhoitajakaan ei meinannut saada kaikkea ulos ja sanoi, ettei ihme, etten saanut virtsaa tulemaan, kun se ei katetrillakaan meinannut onnistua.

Sitten taas odotettiin lääkäriä. Meillä meni viisi tuntia päivystyksessä, ennen kuin minua hoidettiin.

Lääkäri sanoi, ettei voi kirjoittaa minulle antibiootteja, koska kuureja oli ollut monta kertaa peräkkäin, ja oli riski resistenssin syntymisestä, vaikka minulla oli bakteeri virtsassa. Hän kehoitti juomaan karpalomehua. Jota olen kyllä juonut säännöllisesti koko ajan. Pelkään, että virtsaan alkaa tulla verta kuten vuosi sitten.

Hän päätti, että minulle on laitettava katetri kahdeksi viikoksi. Hän kirjoitti pikaisen lähetteen kirurgian vastaanotolle, jossa mitattaisiin virtsasuihkun voimakkuus ja jäännösvirtsa. Se on ensi keskiviikkona.Lääkäri oli niin kiireinen, etten ehtinyt kertoa jatkuvasta pienestä kuumeesta, 37,5 astetta.

Uskon jo valmiiksi, ettei se tule onnistumaan, koska minulla on nyt virtsaumpi ja olen tottunut, että katetri imee  kaiken virtsan. Minun käskettiin tulemaan kello yhdeksäksi paikalle, vaikka tutkimustoimet tehdään vasta kello 13. Ideana lienee, että juon siellä paljon vettä. Hoitaja käski aloittaa sen jo kotona aamulla.

Sitten odotettiin hoitajaa, joka asentaisi katertrin. Hän oli mieshoitaja ja kovakourainen. Olen huomannut, että kaikki mieshoitajani ovat olleet tätä.

Tämän katetrin kanssa on yhtä helvettiä. Pitää tarkastaa, onko sen pienessä putkessa tarpeeksi tilaa. Onko katetrissa tukkeutumia tai alkavia vaurioita. Se on suuri ja haittaa elämistä. Yöllä sen kanssa ei ole kiva nukkua, vaikka olenkin nukkunut hyvin. Tämä on alkeellisin katetri, koska sitä ei voi irrottaa putkiosasta niin kuin parempia katetria. En voi käydä kuntosalilla katetri esillä. Miehen kanssa olen kyllä kävellyt. Alapesun pitää olla kahdesti päivässä. Eikä katetriin voi koskea ilman, että pesee kätensä saippuan kanssa kunnolla tai käyttää käsidesiä.

Tämä on synkentänyt ajatukseni ja tunteeni. Pelkään, että putoan masennuksen kuoppaan niin kuin kerran aikaisemmin. En saisi kyykkiä ja mieluiten olla sängyllä lepoasennossa. Silti siivosin tällä viikolla - alkoi ottaa päähän sotkut ja lattioille pinttyneet tahrat.

En ole vielä koulinut ihastuttavia köynnöskukkien taimia, vaikka pitäisi, koska kylvölaatikot alkavat olla ahtaita. Ajattelen, etten pysty oikeaan asentoon lattialla. Harmittaa. Niin pirusti.

Toivottavasti he kirurgian vastaanotolla vaihtaa katetrin sellaiseen, että pitkähkön putkiosan voi irrottaa, eikä katetri sitten haittaisi kuntosalilla ja muutenkin ihmisten ilmoilla.

Älä huuda!

 

Minä huudan kotona huomattavasti enemmän kuin mies. En itse asiassa muista 28 vuoden avioliiton aikana, että hän olisi huutanut minulle. Riitamme ovat minun kohdaltani tulisia. Saatan huutaa ja paiskoa esineitä. Mies lähtee karkuun. Mutta kun hän palaa, pyydän häneltä nopeasti anteeksi.

Onko mahdollista, että sama ihminen voi olla toisille mukava, mutta huutaa toisille helposti? Tämä ajatus voi tulla helposti mieleen, jos  seurasi aikanaan viikkojen poliittista keskustelua. Tietysti myös monen arkikokemus kertoo samaa.

Ihmisen vihastumista  tutkineella psykologi ja psykoanalyytikko Rauno  Juntumaalla on selkeä vastaus: kyllä, sama tyyppi voi käyttäytyä eri ihmisten kanssa aivan eri tavalla. Yksi syy tähän voi olla ihmisten välinen, usein tiedostamaton kemia.

"Me poimimme toisten persoonallisuudenpiirteitä, ilmeitä, sävyjä ja eleitä. Ja jostain syystä jotkut ihmiset saattavat tämän vuoksi ärsyttää meitä, toiset taas eivät.Tämä vaikuttaa siihen, miten me heitä kohtelemme, vaikka emme ehkä edes haluaisi käyttäytyä niin."

Kynnystä huutamiseen saattaa laskea se, jos ihmisellä on valta-asema esimerkiksi politiikassa tai työpaikalla.

"Jos on valtaa, se saattaa madaltaa itsekontrollia kuten alkoholi. Valta voi juovuttaa ja mennä päähän. Ihminen alkaa luulla, että hän voi tehdä mitä tahansa. Tästä on tälläkin hetkellä maailmalla paljon esimerkkejä, mutta kunnioitus ei kasva huutamalla, se hapertuu."

Toinen puoli asiasta voi olla se, että vallassaolevalla on stressaava työ, ja stressi puolestaan kiristää hermoja ja altistaa suuttumiselle.

"Johtajille tulee paineita monelta taholta sekä omilta esimiehiltä että alaisilta. Mutta jos haluaa sellaiseen asemaan, silloin pitäisi ymmärtää, että siinä on väistämättä paljon stressitilanteita eikä silti saa räjähtää. Eivät kaikki halua valtaan."

Useimmissa yhteisöissä on sellainen rakenteellinen piirre, että joku aina haluaa kalliiksi kalliin paikalle. Tämä koskee aivan yhtä hyvin urheiluseuroja ja hyväntekeväisyysjärjestöjäkin. Näissä on aina kapinallisia.

"Ihmiset reagoivat huutamiseen eri tavoin. "Muistan sen kouluvuosilta, että kun eräs opettaja huusi, se sai osan itkemään ja toiset pidättelemään hymyään."

Ihmisen temperamenteissakin on eroja. Toiset hermostuvat helposti, toiset ei.

Sekin saattaa jakaa mielipiteitä, mikä ylipäänsä on huutamista. "Jos joku korottaa äänensä, onko se huutamista? Toisen mielestä on, toisen mielestä ei. Huutaminen voi olla veteen piirretty viiva, samoin kuin loukkaaminen. Joku voi olla aidosti ymmärtämättä, että toinen loukkaantui hänen sanomisistaan."

Juntunmaan mukaan jokainen joutuu elämässä oppimaan, miten sietää ikäviä tilanteita, ja siksi ei pitäisi loukkaantua ja uhriutua liian helposti.

Itsensä tutkiskeluun on syytä sekä huutajalla että loukkaantujalla. Jos sitten huutaja ei ole ilmiselvästi narsisti tai persoonallisuudenhäiriöinen.

"Onko huutaminen sitten hyväksyttävää kotona? Ehkä se on hyväksyttävää joissakin tilanteissa, sillä kaikilla menee joskus hermot", Juntunmaa sanoo.

"Jos tila tuntuu itselle turvalliselta kuten koti, ikävienkin tunteiden pitäisi olla välillä sallittuja. Varmasti suurin osa meistä on joskus suuttunut puolisolle tai lapsille. Lapselle on hyvä määrätyissä tilanteissa sanoa tiukasti, että kaikki käytös ei käy. Pitkävihainen ei saa kuitenkaan olla."

Lähteet: Helsingin Sanomat 14.2.2026, kuvat Pexels

Ikuinen myötäilijä voi oppia jämäkkyyttä

 

Jos nyt sanon jotakin, hän varmasti suuttuu. Parempi vaieta...

 

Riidanvälttelijä pyrkii siihen, että seurassa kukaan ei vain loukkaantuisi tai suuttuisi. Kukaan ei kuitenkaan välty erimielisyyksiltä.

"Jännitteet kuuluvat elämään. Emme voi väistellä niitä loputtomasti, ja jännitteissä on hyviäkin puolia", sanoo psykologi Maisa Lehtinen.

Riidan välttelijästä tämä ajatus voi tuntua mahdottomalta. Miten  lopettaa pelkäämästä ristiriitoja, jos on tottunut kaikin keinoin välttelemään niitä? Mutta jos ainainen miellyttäminen ja sovitteleminen kuormittaa, roolia on hyvä ravistella.

Ennakoimisella konfliktien välttelijä pyrkii lievittämään omaa ahdistustaan. Tapaa voi lisätä se, että on vaikea ilmaista omia tunteita ja ajatuksia tai taipumus kokea stressiä monenlaisissa tilanteissa.

"Ennakoituminen ja miellyttäminen helpottavat pahaa oloa hetkellisesti, mutta pidemmän päälle toimintatapa on haitaksi omalle hyvinvoinnille", Lehtinen sanoo.

Kun mukautuu tai alistuu aina toisten tahtoon, omat toiveet ja tarpeet jäävät sivuun. Ajan kuluessa se voi katkeroittaa. Tilanteet vievät voimavaroja. Alakulo ja ahdistus jäävät mieleen ja elämä voi kaventua.

Ihmissuhteiden olisi hyvä olla vastavuoroisia. Muun muassa parisuhteessa tai ystävien kesken kenenkään ei pitäisi vastata sovusta tai toisten tarpeiden täyttämisestä.

Muutos voi alkaa tiedostamisesta. Olen aikaisemmin toiminut näin, mutta nyt haluan toimia toisin.

Miellyttämiselle on vaihtoehto: jämäkkä diblomaattisuus. "Jämäkkyydessä yhdistyy itsen ja toisen kunnioittaminen ja arvostaminen. Silloin ei alistu suoraan toisen tahtoon, mutta ei ole myöskään aggressiivinen", Lehtinen sanoo.

Jämäkkä diblomaatti voi sanoa mielipiteensä ääneen ja tarvittaessa asettamaan selkeät rajat - mutta myös antamaan tilaa ja huomioimaan erilaisia näkökulmia.

Vaikka vastahankaan asettuminen tuntuisi vaikealta, se helpottuu harjoittelun myötä. Siinä missä vaikenee tai kiirehtii sovittelemaan, voi todeta  ääneen näin: olen huomannut, että olen usein sovittelija. Se on kuormittavaa, joten sanonkin nyt rohkeasti mielipiteeni.

Entä jos muut loukkaantuvat, kun en sovittelekaan? Tämän taustalla voi olla kipeitä pelkoja, joita ei aina edes tiedosta. Menetänkö kaverit kokonaan?

Jos sovittelun syyt ovat syvällä ja välttelystä on tullut suojautumismekanismi, muutos ilman ammattiapua voi olla vaikeaa.

Jos ei pysty sanottua sanottavaansa tietyissä tilanteissa, asiaan voi palata parin päivän tai viikon jälkeen. Nyt olen miettinyt tätä asiaa, niin...

Entä sitten konflikteja pelkäämättömät haastajat? Hekään eivät ole varmasti pahantahtoisia. Haastaminen on vain tapa löytää ratkaisu. Tiukka keskustelu antaa haastajalle energiaa.

"Jos ollaan hyvin samanmielisiä, luovuus uusien ideoiden ja ratkaisujen löytäminen jäävät herkästi pois. Keskustelun tai väittelyn pitää kuitenkin tapahtua turvallisessa ilmapiirissä."

Lähteet: ET 10/2025, kuvat Pixabay

Elämää maalla 104.

 

Kirjoitan tätä vähän väsyneenä puolilta päivin. Kille-kissi herätti jo viideltä kovalla maukumisella. Ääni on siis todella kova. Jotenkin jännää, että Kille on jo 17 vuotta ja sen ääni vain kovenee. Luulisi, että kun ikää tulee ikää, ääni heikkenisi. Ruokaa piti Killen saada. Nyt hän sitten itse nukkuu pitkään sängyssä - kissan roikale.

Samalla, kun kirjoitan tätä , keitän kikherneitä. Tarkoitus on tehdä falafelpyöryköitä. Olen tehnyt niitä niin monta kertaa, etten enää tarvitse reseptiä niihin ja kastikkeeseen.

Viime perjantaina selvisi, että viimeisin labravirtsarakkotulehdus koe osoitti, että tulehdus on hävinnyt. Virtsa oli puhdas. Olen niin onnellinen. Jippii! Jospa tulehdukset loppuisivat tähän. En edes sanoin pysty kuvailemaan tätä onnea. Aivan kuin leijuisin pilvissä.

En edes muista monta antibioottikuuria söin. Ehkä neljä viisi. Tämä jätti väsymyksen ja huimauksen. Olihan minulla myös pientä kuumetta koko ajan 37,5 astetta. Olen todella väsynyt.

Mutta silti olen alkanut taas kävelyt. Ensimmäisellä kerralla huimasi niin, että jouduin kävelemään miehen kanssa käsikynkkää. Teemme näitä kävelylenkkejä yhdessä. Paitsi jos menen metsään. Toisella kerralla ei enää huimannut niin paljon, mutta olin tosi voimaton kävelijä - paarustimme eteen päin yhdessä. Mies on kärsivällinen.

Kävin myös tällä viikolla ensimmäistä kertaa kuntosalilla. Painoja piti alentaa tavanomaisista lisääntyvistä painoista. Hikoilin kauheasti, vaikka yleensä en hikoile kuntosalilla. Olin siellä vain tunnin, kun tavallisesti olen pari tuntia. Voimaton olo  sen jälkeen. Tuntuu, että kuntosali pitää aloittaa uudestaan alusta. Ärsyttää.

Tilasin kampaamon ensi viikoksi. Hiukset ovat  kasvaneet aivan yli mallista. Kulmakarvat ovat aivan värittömät ja kuin pusikot. Ne pitää nyppiä ja värjätä. Värjään kulmakarvat esimerkiksi siksi, että olen niin huono meikkaamaan niitä. Aina tulee epäsymmetriset tai laitan liikaa väriä niihin.

Toivottavasti ihana kampaajani löytää alkuperäisen mallin. Hiukseni kasvavat nopeasti, ne ovat melko paksut ja luonnonkiharat. Värjäytän ja raidoitan hiukset. Nyt ehkä kupariksi ja raidat kullan värisiksi. Kaipaan myös päähierontaa, joka vie minut lähes nirvavaan.

Tällä viikolla olisi pitänyt tehdä kevätsuursiivous. Katselin likaisia paikkoja, mutta ei ne pelkästä katseesta puhdistuneet. Vetosin mielessäni heikkouteen ja voimattomuuteen ja siirsin siivouksen jonnekin tulevaisuuteen -  nimenomaan jonnekin.

Meillä on kaksi pianoa, yksi keittiössä ja yksi olohuoneessa. Mies haluaisi tuoda kotiin kolmannen pianon isän kuolinpesästään. Se on arvopiano, hinta yli 10 000. Sallin sen, jos mies alkaa heti myydä sitä. Tilanne on aivan järjetön. Sitten olisi keittiössä kaksi pianoa. Onneksi keittiö on hyvin suuri tupakeittiö. Sanonpa suoraan: voi helvetti.

Köynnöskukkien mustasilmäsusannat ja kelloköynnös ovat itäneet. Ihmetellen nautin niiden vaaleanvihreästä ponnistuksestaan. Idätin niitä alkuun makuuhuoneessa, koska siellä on aina lämmintä.

Kun ne itivät, siirsin ne viileään ja valoisaan paikkaan keittiössä. Keittiö ei ole niin lämmin kuin makuuhuone. Odotan, että niihin tulee ensimmäiset kasvulehdet ja ne voi silloin koulia omiin ruukkuihin. Joistakin panen kolme samaan ruukkuun, näin kukasta tulee runsaampi. Keittiössä on viileämpi myös siksi, että pellettitakka on rikki. Mies taas kärsivällisesti korjaa sitä. Ensimmäinen osa tuli ja se oli liian suuri. Mies tilasi pienemmän ja varmasti vielä tänään asentaa sitä ähisten takkaan. Sadattelee.

Täällä on vielä paljon lunta. Odotan, että se sulaisi, ja sipulikukat kukkisi, jos myyrät ei ole paljon niitä syöneet. Ihanaa päästä puutarhahommiin!

Hyvää viikonloppua kaikille!

Hiljaiset ihmiset

 

"Tähän mennessä olen menestynyt

hiljaisena puurtajana, mutta

pelkään, että hiljaisuuteni estää

minua etenämästä urallani."

Näin vastasi 29-vuotias nainen Hesarin verkkokyselyssä hiljaisista ihmisistä.

Vastausten perusteella moni hiljainen ihminen kokee painetta olla sosiaalisissa tilanteissa enemmän äänessä kuin oikeastaan tuntuu luontevalta.

Hiljaisuus yhdistetään usein introversioon.Introversioon liittyvät alapiirteet, kuten vähäinen puhuminen ja sosiaalisen huomion välttäminen, korostuvatkin usein ihmisillä, jotka kokevat olevansa muita hiljaisempia.

Ihmisten jaottelu karkeasti ekstrovertteihin ja introvertteihin on kuitenkin  ongelmallista, koska suurin osa ihmisistä on persoonallisuudenpiirteiltään jotain ekstrovertin ja introvertin väliltä.

Ihmisen aiemmat kokemukset sosiaalisista tilanteista ja kasvuympäristö voivat vaikuttaa siihen, kuinka puhelias hän on. Ihminen voi olla myös toisissa tilanteissa puheliaampi kuin toisissa. Yleensä tämä näkyy siinä, että pienessä ihmispiirissä hiljainen voi puhua paljonkin.

Ekstrovertit näyttävät olevan suosittuja myös suomalaisessa kulttuurissa, jonka on yleensä ajateltu olevan monia muita kulttuureja sisäänpäinkääntyneempi ja hiljaisempi.

Hyvät sosiaaliset taidot liitetään usein ekstroversioon, mutta vahvasti ekstroverteilla ihmisillä ei automaattisesti ole hyviä sosiaalisia taitoja tai kykyä ottaa muut ihmiset huomioon.

Aina ei tunnisteta, mitä kaikkea hyvää hiljaisuuteen voi liittyä. Voisi ajatella, että hyvin puheliaat ihmiset saattavat puhua asioista ja mielipiteistään  harkitsemattomammin. Siitä, että harkitsee kaksi kertaa,mitä sanoo, voi olla elämässä hyötyä.

Lähteet: Helsingin Sanomat 2.12.2021, kuvat   omat

Onko arjen ilo kateissa?

 

Elämästä suurin osa on tavallista arkea. Jos annetaan valua sen ohitse ja tavoitellaan aina hienoimpia hetkiä, voidaan hukata kyky kokea tyytyväisyyttä vaikka tavallisena tiistai-iltana.

Arkityytyväisyys on pysähtymistä ja liiallisen suorittamisen loppumista. Se on tavallisen tekemisen ja olemisen kelpuuttamista.

Psykologian tohtori Eveliina Holmgren tiivistää: arkityytyväisyys on asenne, jonka ansiosta se, että perhe on terveenä, työt sujuvat ja harrastuksista myöhästytään vain vähän, tuntuu arvokkaalta ja mielekkäältä.

Holmgren kertoo viisi keinoa, joiden avulla elämään saa lisää tyytyväisyyttä.

"1) Kasi miikka riittää"

Vieraita on tulossa. Teetkö stressaantuneena kinuskikakkua? Vai otatko pakasteesta aivan tavalliset pullat sulamaan ja odottelet iloisena kavereita?

Muiden tai itselleen luomien odotusten täyttäminen voi ajaa suorittamiseen. Miksi vieraille pitäisi aina olla hienoa tarjottavaa?

Tyytyväisyys syntyy tarkastelemalla ja kyseenalaistamaan omaa vaatimustasoaan. "Ihan hyvä" voi olla parasta.

Mielen hyvinvointia rakentaa se, että poistaa paineet olla hyvä ja kehittyä kaikessa, mitä tekee. Tavoitteellinen voi olla, mutta mieli nauttii myös rennommista kasi miikan hetkistä, jolloin on tilaa muulle kuin kireälle suorittamiselle.

Tutkimuksista tiedetään, että tyytyväisiä ihmisiä yhdistää kyky luopua ulkoisten odotusten täyttämisestä ja hyväksyä elämä sellaisenaan. Holmgren pitää filosofi Frank Martelan ajatuksesta, että onnellisuutta ei kannata jahdata.

"Tyytyväisen ihmisen on helpompi rauhoittua. Perustyytyväisyyden hetket rakentavat arkista hyvinvointia", Holmgren sanoo.

"2) Herättele tyytyväisyystutkaa"

Mieli on luonnostaan hanakampi kaivamaan esiin valittamisen kuin kiitollisuuden aiheita. Tyytyväisyystutkaansa voi kuitenkin herätellä. Tyytyväisyys on pieniin ilonaiheisiin havahtumista.

Tyytyväisyystutkalla Holmgren tarkoittaa sitä, että aktiivisesti rekisteröi ja keräilee ohi suhahtavia myönteisiä asioita.

"Hyväntuulisena tutka toimii tehokkaasti ja auttaa huomaamaan ja arvostamaan yhä lisää arjen hyviä hetkiä."

"3) Arvosta rosoja"

Rosot ovat osa elämää. Muun muassa ihmissuhteissa tulee riitoja ja pettymyksiä. Riidat eivät ole katastrofi vaan mahdollisuus hyväksyä oma ja muiden keskeneräisyys.

Näyttäviä äärisuorituksia arvostavassa nykyajassa on helppo päätyä tavoittelemaan tietynlaista pintaa ja menestystä. On kuitenkin hyvin raskasta pingottaa itseään äärimmilleen kaikilla elämän osa-alueilla. Tyytyväisyys on palauttava vastavoima.

"4) Vähennä vertailua"

Vertailu kärjistyy somessa, missä esitellään usein kauneimpia hetkiä ja asioita. On hyvä muistaa, että somessa usein julkaistaan huippukokemuksia.

"On hyvä kaventaa vertailuavaruutta. Valtaosa meistä on kuitenkin keskitason taapertajia. Mieti mieluummin, mikä saa sinut hymyilemään omassa arjessasi."

"5) Ole välillä hyödytön"

Kun kuntosali ei tänään nappaa, on aivan ok siirtää se huomiselle. Välillä on tärkeä tehdä jotain, joka on mieluisaa, mutta josta ei ole "mitään hyötyä".

"Kun ei hakemalla hae kaikesta maksimaalista hyötyä, oppii nauttimaan tavallisuudesta ja keskeneräisestä itsestään." Tämä jos mikä ruokkii tyytyyväisyyttä.

Tyytyväisenä on helpompi tuntea myös muita myönteisiä tunteita, kuten leikkisyyttä, rauhallisuutta, kiitollisuutta ja toiveikkuutta.

Lähteet: Hyvä Terveys 3/2026, kuvat omat

Elämää maalla 103.

Tästä tulee taas ruikutuspostaus -  mutta haluan olla suora ja rehellinen.

Antibioottikuuri loppui tiistaina. Silti edelleen alapäässä kihelmöi. Niinpä soitin sairaanhotajalle, joka kirjoitti minulle labralähetteen. Keskiviikkona mies vei virtsan labraan. Nyt perjantaina saan tulokset.

Olen ollut kuin jyrän alle jäänyt koko viikon ilmeisesti monesta virtsiksestä ja antibioottikuureista väsynyt - myös kuumeesta. Olen lähinnä maannut sängyn pohjalla ja katsonut hömppää suoratoistopalveluista. Onko rakkaus sokea? Ginny ja Georgia. Bridgerton. Käenpesä. Syke. En ole jaksanut edes lukea. En ole  jaksanut kirjoittaa blogiin uusia postauksia. Paitsi nyt tämän valitusvirren. Ruudun kokopäiväinen tuijottelu on verottanut yöuniani.

Olen pohtinut myös näiden virtsarakon tulehdusten psykosomaattisuutta. Aluksi ajattelin, että pidätän suruani sillä, että on käynyt niin, etten ole saanut virtsaa tulemaan ja on pitänyt mennä terveyskeskukseen tai päivystykseen katetroitavaksi.

Nyt olen sitä mieltä, että haluan kantaa suruani ja muistojen kauneutta, enkä halua päästää niitä menemään. Olenhan käsitellyt suruani jonkun mielestä liikaakin tässä blogissa sarjassa Surutyöni, jossa oli muistaakseni yli sata postausta. Olen ollut kriisiterapiassa ja sururyhmässä. Lisäksi puhunut paljon miehen ja ystävien kanssa surusta. Etenkin olen aluksi vellonut siinä tuskassa ja saanut sitten jotenkin prosessin etenemisen kautta voimaa elää surun kanssa. Nimenomaan elää surun kanssa -  tämä on elämänpituista.

Maanantaina tein kuitenkin hapanjuuri ruisreissumimmejä, koska ei ollut ruisleipää. Kaikki vietiin apen hautajaisiin. Kun aloitin hapanjuurileivonnan, sanoin miehelle, että nyt ei osteta leipää kaupasta. Leivon itse. Kreikkalaista maalaisleipää oli vielä onneksi pakasteessa. Joten pidin sanani miehelle.

Nyt lisää nirinää. Sairastuin flunssaan tiistaina. Sain viruksen mieheltä. Eikä vastustuskyky ole kummoinen, kun antibioottikuureista vatsan mikrobisto on kärsinyt. Olen kuin kaksi kertaa jyrän alle jäänyt. Olo tuntuu toivottomalta ja synkältä. Olen voimaton.

Kasvot ovat näyttäneet harmailta sairauden ja sen takia, että en ole voinut käydä kävelylenkillä. Kuntosalista olen lähinnä unelmoinut. Joten jonkinlaisessa kuudenkympin kriisissä olen yrittänyt jaksaa hoitaa ihoa.

Rupesin hoitamaan ihoani vasta noin viisikymppisenä. Meikitkin poistin vain vedellä ja saippualla. Käytin sattumanvaraista kasvovoidetta, en seerumeja. Aloin käyttää ensimmäisen kerran meikkivoidetta. Siihen asti olin käyttänyt vain puuteria.

Tilasin joku aika sitten Saarentaian superseerumin, jota mainostettiin, että se vähentää 30 prosenttia ryppyjä. Seerumi oli vielä hyvin kallis, reilut 100 euroa. Ei mitään tulosta.

Sitten päätin pitää keväisen C-vitamiinikuurin. Käytän Muru-Murun C-vitamiiniseerumia. Aluksi tein kasvoille kuorivan Evolven naamion, jotta seerumi imeytyisi helpommin. Silmin nähden on tehnyt hyvää iholle. 

Seuraavaksi, miten pidentää paistinpannun ikää. Tämä postaus on roikkunut kauan luonnosten seassa. Olen kokenut, että se on ehkä liian käytännöllinen lähinnä teoreettiseen blogiini. No, nyt postaus ei ollut ole teoreettinen vaan valituksen marinaa.

Meidän pitää ostaa uusi paistinpannu noin kahden vuoden välein. Inhoan pannua, johon ruoka tarttuu. Tekisi mieli heittää pannu hiiteen ja huitsin nevadaan ja heti. Ostin noin vuosi sitten valurautapannun ja toimin sen kanssa ohjeiden mukaisesti. Ja hitto silti se poltti ruoan pohjaan. Syy on myös minussa, koska käytin joskus metallista paistinlastaa.

HS kysyi täsmä vinkit paistinpannun oikeaoppiseen käyttöön ja huoltoon Marttaliiton kotitalousasiantuntijalta Niina Silanderilta.

1)Lue käyttöohjeet jo ennen ensimmäistä käyttöä

Käyttöohjeesta voi tarkistaa esimerkiksi sen, mikä on paistinpannulle merkitty ylin lämpötila, johon sen voi kuumentaa. Teflonpannuissa se on yleensä 250 astetta.

"Esimerkiksi sokerin sulattamiseen on silloin teräskattila parempi vaihtoehto", Silander sanoo.

Käyttöohjeesta pitäisi selivä  suositteleeko valmistaja paistinpannulle pelkkää käsinpesua vai onko myös konepesu mahdollinen.

2)Käytä helliä ruoanlaittovälineitä

Paistinpannun pinnan voi raapia rikki nopeastikin vaikkapa vääränlaisella paistinlastalla.

"Mitään naarmuttavia välineitä ei tulisi käyttää. Ruoanlaitto välineiden pitäisi siis olla puuta tai muovia", Silander sanoo.

3) Valitse oikeanlainen pesu 

Monen pinnoitetun paistinpannun käyttöoohjeessa kerrotaan usein, että pesu tiskikoneessa on sallittua. Silander kehottaa kuitenkin miettimään, kannattaisiko pannu siitä huolimatta pestä käsin, mikäli siihen riittää aikaa ja energiaa.

"Vaikka pinnoitettu pannu sopisi konepesuun, niin sille tulee kyllä  lisää käyttöikää, jos pesee  käsin. Pesu ei ole silloin niin kuluttavaa, ja pesuaine voi olla neutraalimpi kuin koneessa."

Turhaa hinkkaamista on syytä välttää. Sitkeimpiä ruoan jäänteitä voi vaikkapa pehmittää ensin liottamalla.

Pesemisen suhteen pinnoitettu pannu ei ole yhtä kranttu kuin valurautapannu, jota ei pidä pestä pesukoneessa lainkaan.

"Valurautapannun ensisijainen pesumenetelmä on pelkkä lämmin vesi ja harja." Sen jälkeen valurautapannu on hyvä kuivata kunnolla ja öljytä ruokaöljyllä. Pinnoitettuja pannuja ei tarvitse öljytä pesun jälkeen.

4) Huomioi äkilliset lämpötilavaihtelut

Jos joku ruoan raaka-aine on syytä saada valmistumaan suoraan kuumalle pannulle, neuvoo Silander tekemään kuumennuksen hitaasti siten, että pannussa on vähän vettä tai rasvaa. "Aika monen pannun käyttöohjeissakin onkin se, että ei saa lämmittää tyhjää pannua."

Kuumaa pannua ei myöskään kannata puhdistaa ruiskuttamalla siihen heti kylmää vettä kraanasta. Suuret lämpötilavaihtelut saattavat  aiheuttaa pinnoitteen vaurioitumisen lisäksi myös sen, että pannun pohja menee kaarevaksi, mikä puolestaan johtaa pannun epätasaiseen kuumentumiseen.

5) Siirrä ylijäänyt ruoka pannusta säilytysrasioihin

Paistinpannua ei kannata käyttää säilytysastiana. Vaikkapa bolognese-kastike kannattaa kauhoa mieluummin ruoansäilytykseen tarkoitettuun muovirasiaan kuin työntää pannu aterioineen suoraan jääkaappiin.

"Ruoassa on todennäköisesti joitain happamia ainesosia, jotka voivat pitkällä aikavälillä olla haitallisia pinnoitteelle."                             

 Lähteet: Helsingin Sanomat 4.2.2024, kuvat Pixabay

Isojen perheiden äidit ja synnyttämättömät naiset vanhenevat nopeammin

Hitaimmin ikääntyivät suomalaisen tutkimuksen mukaan naiset, jotka  saavat lapsensa 24-38 vuotiaina.

Suomalaisen kaksostutkimuksen tulosten perusteella sekä lasten määrä että raskauksien ajoitus heijastuvat naisen aikuisiän terveyteen ja elinikään. Seurannan perusteella pisimpään näyttävät elävän naiset, joilla on kaksi tai kolme lasta.  

"Kaksosia tutkimalla voidaan pienentää riskiä siitä, että havainnot selittyisivät pelkästään perintötekijöiden erolla", sanoo tutkimuksen johtaja, epigenetiikan dosentti Minna Ollikainen.

Osallistujat vastasivat kyselyyn vuonna 1975 ja heidän elämänkulkuaan on seurattu tähän päivään saakka.  Seuranta paljasti muun muassa, että useamman kuin neljän lapsen saaminen oli yhteydessä lyhyempään elinikään ja kiihtyneeseen biologiseen vanhenemiseen.

Evoluution näkökulmasta tärkeintä on kuitenkin lisääntyminen, kun se on suoritettu, keho saa rapistua.

"Luonnonvalinta suosii    strategioita, jotka maksimoivat jälkeläisten  määrää yksilön eliniän sijaan", Ollikainen selittää.

Naiset, joilla ei ollut lasta, vanhenivat myös nopeammin kuin muutaman lapsen äidit.

Nämä tulokset olivat tutkijoiden mukaan hiukan yllättäviä, eikä syy ole selvä. Synnyttämättömien naisten isompaa kuolemanriskiä voi selittää esimerkiksi se, että raskaus ja imetys antavat suojaa hormonaalisia syöpiä vastaan ja että äidit saavat lapsilta sosiaalista tukea.

Lapsen saaminen hyvin nuorena yhdistyi sekin varhaisempaan vanhenemiseen. Ollikaisen mukaan yhteys kuitenkin pieneni, kun tutkijat huomioivat koulutuksen ja elintapojen vaikutukset.

"Tämä voi viitata siihen, ettei kyse ole yksinkertaisesta biologisesta ilmiöstä, vaan taustalla on laajempi elämänkulun ja yhteiskunnan vaikutus", Ollikainen sanoo.

Nuorina äidiksi tulleet ovat muun muassa vähävaraisempia, kouluttautuvat vähemmän, lihovat enemmän, etenevät heikommin työuralla ja eroavat useimmin kuin muut. Heidän elämänsä voi olla stressaavaa. Korkeampi koulutus on yhteydessä terveempiin elintapoihin.

Suomalaistutkimuksessa uutta oli, miten vanhenemista tarkasteltiin. Reilun tuhannen osallistujan verinäytteistä määriteltiin epigeneettinen kello, joka mittaa solujen ja kudosten asteittaista rappeutumista.

Ikäänsä vanhempi on muita suuremmassa riskissä kuolla ennenaikaisesti. "Elinkierron valinnat jättävät pysyvän biologisen jäljen, joka on mitattavissa kauan ennen vanhuutta", Ollikainen kertoo.

Lähteet: Helsingin Sanomat 13.1.2026, kuvat Pexels

Vaativuudessa on jotakin hyvääkin

 

Vaativuudesta puhutaan nykyisin usein kielteiseen sävyyn. Ajatellaan, että vaativa ihminen uuvuttaa itsensä ja muut.

Tätä aihetta tutkinut psykologi Jaana Blom täsmentää, että tällöin puhutaan haitallisesta vaativuudesta, mikä voi aiheuttaa ahdistusta ja ajaa uupumuksen partaalle.

Vaativuudessa on kuitenkin myös toinen puoli. Siitä puhutaan liian vähän. Vaativuus voi olla myös eteenpäin vievä supervoima, jos sen osaa valjastaa käyttöönsä viisaasti.

"Periksiantamattomuutta ja sinnikkyyttä tarvitaan aina, kun halutaan saada asioita aikaan", Blom kuvailee.

Seuraavassa hän kertoo, miten löytää kultainen keskitie eli olla itseä kohtaan viisaasti vaativa mutta ei armottoman ankara.

1. Tunnista oma taipumuksesi

Testaa aluksi, oletko vaativuuteen taipuvainen, pohtimalla näitä kysymyksiä:

"Haluatko kehittää jatkuvasti taitojasi?

Pyritkö aina parhaimpaasi?

Haluatko tehdä tarkkaa, huuolellista ja hyvää jälkeä?

Menetkö sinnikkäästi kohti tavoitteitasi?"

Jos vastasit isoimpaan osaan kysymyksistä "kyllä", sinulla on taipumusta vaativuuteen, mutta kuten sanottua, se ei ole moite vaan mahdollisuus.

"Parhaimmillaan vaativuus johdattaa meitä tavoittelemaan itselle mielekkäitä ja kiinnostavia asioita. Se taas saa aikaan mielihyvää, myönteisiä tunteita ja pärjäämisen kokemuksia", Blom sanoo.

Itselle tärkeiden asioiden tekeminen - että osaan ja pystyn -, on yhteydessä mielen hyvinvointiin.

"2. Pidä tyytyväisyyshetkiä"

Liiallinen itsekriittisyys kertoo siitä, että vaativuus on lyömässä yli. Vastavoimaksi voi tehdä tyytyväisyyshetkiä, sitä että pohtii ja huomaa asiat, joihin voi olla jo tyytyväinen.

"Jos on ajautunut pakonomaiseen suorittamiseen, kannattaa kysyä itseltään: miksi aikoinaan aloitin tämän harrastuksen? Mistä asioista aiemmin innostuin työssäni? Sen jälkeen voisi kartoittaa, mikä on muuttunut ja mitä tarvitaan siihen, että saman hyvän olon ja iinnostuksen voisi vielä tavoittaa?"

Joskus vaativuus on keino vältellä häpeää ja muita kielteisiä ja hankalia tunteita. On pakko suoriutua, koska taustalla välkkyy pelko, ettei kelpaa, ole riittävän hyvä, tehokas tai taitava.

3. Aikaa huolettomuudelle

Laske rimaa. Tässä on jokaisen vaativan ihmisen inhokkilause. Blomin mukaan tässä on väärinkäsitys. Kun ajatellaan, että vaatimus alkaa ottaa voimille, siitä pitää luopua.

"Ei tarvitse luopua, vaan tärkeintä on huolehtia. että vaikutus ei leviä kaikille elämän osa-alueille. Kannattaa pohtia, mitkä asiat ovat itselle aidosti tärkeitä. Mihin panostaminen juuri tässä elämäntilanteessa tuottaa minulle mielihyvää."

"Jos työ on tiukasti  aikataulutettua ja vaatii jatkuvaa kontrollia, olisi tarpeen pohtia, mistä vapaa-aikana  löytyy aikatauluhuolettomuutta ja huolettomuutta ilman velvoitteita."

Itseään voi esimerkiksi testata: pystynkö olemaan yhden illan tai viikonlopun tekemättä mitään hyödyllistä? Jos tämä tuntuu vaikealta, voi luoda positiivisia sääntöjä: Mökillä voi katsella takkatulta tai vain lukea kirjaa. Illalla noin kello kahdeksan jälkeen on lupa tehdä vain mieluisia asioita tai pelkästään olla.

"4. Kehu itseäsi."

"Olipas onnistunut palaveri.

Olin läsnä, kun ystävä kertoi murheistaan."

Blom kehottaa löytämään hetkiä, jolloin itseen voi suhtautua myönteisesti Luodaan kriittisen äänen rinnalle kannustava ääni. Se voi kysyä:Mikä on mennyt hyvin ja missä onnistuin.

Itsemyötätunto merkitsee sitä, että pystyy suhtautumaan itseensä hankalalla hetkellä ystävällisesti. Tämä puolestaan vahvistaa sietokykyä hankalia tilanteita kohtaan. Lisäksi tiedetään, että myötätuntoiset ihmiset kokevat vähemmän ahdistusta ja masennusta.

"5. Huomaa hyvä muissa"

Tätä ei ole tehty kunnolla. Vaativa ihminen voi olla sitä myös muille.

"Vaativuus on osa minuutta.  Se on tapa toimia ja olla, joten se voi tulla näkyviin myös ihmissuhteissa", Blom sanoo.

On tärkeää huomata, arvosteleeko, vähätteleekö ja kritisoiko muita. Puoliso tai työkaveri voivat kokea, etteivät he kelpaa ja että heidän suorituksiaan mitataan jatkuvasti. Ympärillä oleva paineen ilmapiiri alkaa etäännyttää.

Jos omasta vaativuudesta on vaikeaa luopua, se kannattaa sanoa ääneen. Tällöin on helpompi pohtia muun muassa puolison kanssa molempia tyydyttäviä ratkaisuja arkeen ja kenties hymähtää hyväntahtoisesti erilaisuudelle. Toisen  vaatekaapissa vaatteet ovat värijärjestyksessä , toisella myyttyyn sullottuina - ja sillä hyvä.

Lähteet: Hyvä Terveys 1/2026, kuvat omat