Ristiriitojen välttely on myös tapa suojella itseään. Jatkuva mukautuminen ja sovittelu syö kuitenkin omaa oloa. Jämäkkyyttä voi oppia pienin askelin.
Riidanvälttelijä pyrkii siihen, ettei kukaan loukkaantuisi tai suuttuisi. Jos tilanne kiristyy, hän kiirehtii sovittelemaan.
"Jännitteet kuuluvat elämään. Emme voi väistellä niitä loputtomasti ja jännitteissä on hyviäkin puolia", psykologi Maisa Lehtinen sanoo.
Jos edessä siintää vaikka sukujuhlan järjestäminen, riidanvälttelijä tekee hyvissä ajoin listaa vieraiden ruokamieltymyksistä ja istumajärjestyksestä. Penttiä ja Erkkiä ei kannata laittaa vierekkäin, koska he alkavat väitellä päivänpolitiikasta, ja kun Erkki jää alakynteen, hän hermostuu."
Kaikella tuolla ennakoimisella ristiriitojen välttelijä pyrkii lievittämään omaa ahdistustaan.
"Ennakoiminen ja miellyttäminen helpottavat pahaa oloa hetkellisesti, mutta pidemmän päälle toimintatapa on haitaksi omalle hyvinvoinnille", Lehtinen sanoo.
Kun mukautuu toisten tahtoon, omat toiveet ja tarpeet jäävät sivuun. Lopulta se voi jopa katkeroittaa. Eri vaihtoehtojen pohtiminen kuormittaa muistia ja keskittymiskykyä. Alakulo ja ahdistus tulevat mieleen, ja elämä voi kaventua.
Kun ilta ystävien kanssa koittaa, olo voi olla ylivirittynyt ja varautunut. Ylitulkintoja tulee tehtyä helposti. Apua, nyt Eeva sanoi noin, suuttuukohan Tiina! Mitä teen, jos tilanne kärjistyy?
Pahimmillaan sovittelija syyttää ristiriidoista itseään. Miten tässä kävi näin?
"Hän kantaa vastuuta paitsi omasta toiminnastaan myös muiden tunteista ja käyttäytymisestä." Ihmissuhteiden olisi hyvä olla vastavuoroisia. Muun muassa parisuhteessa tai ystävien kesken kenenkään ei pitäisi yksipuolisesti vastata sovusta tai toisten tarpeiden täyttämisestä.
Muutos voi alkaa tiedostamisesta. Olen aikaisemmin toiminut näin, mutta nyt haluaisinkin toimia toisin.
Loputtamattomalle sovittelulle on vaihtoehto: jämäkkä diplomaattisuus. "Jämäkkyydessä yhdistyy itsen ja toisen kunnioittaminen ja arvostaminen. Silloin ei alistu suoraan toisen tahtoon, mutta ei ole myöskään aggressiivinen", Lehtinen sanoo.
Jämäkkä diplomaatti voi sanoa mielipiteensä ääneen ja tarvittavasti asettamaan selkeät rajat - mutta myös antamaan tilaa ja huomioimaan erilaisia näkökulmia.
Vaikka vastahankaan asettuminen tuntuisi vaikealta, se helpottuu harjoittelun myötä.Omaa persoonallisuuttaan ei tarvitse muuttaa, mutta silti on aina mahdollista oppia toimimaan toisin. Vaikka ei pitäisi ristiriidoista, jonain päivänä niitä ei enää pelkää.
Entäs jos muut loukkaantuvat, koska en enää sovittelekaan? Riidanvälttäjällä voi olla kipeitä pelkoja, joita ei aina edes tiedosta.
Jos on kokenut esimerkiksi koulukiusaamista tai menetyksiä vailla tukea, luottamus toisiin ihmisiin on saattanut kärsiä. Jos syyt ovat syvällä ja riitojen välttelystä on tullut suojamekanismi, muutos ilman ammattiapua voi olla vaikeaa.
Jos ei voi sanoa sanottavaansa tietyssä tilanteessa asiaan voi palata parin päivän jälkeen. Sitäkään ei kannata säikähtää, vaikka ilmoille karkaisi töksäytys tai suuttumus.
Jokaiselle voi tehdä hyvää kuulla, mitä toiset ajattelevat ja mistä heidän perustelunsa syntyvät.
Tämä sama pätee myös perheeseen. Taidot ulkomaailmaa varten eivät lisäänny, jos perheen sisällä ei ole mahdollista näyttää tunteitaan tai olla eri mieltä. Työmaailmassa voi olla riskinä jämähtää vanhaan tuttuun.
"Jos ollaan hyvin samanmielisiä, luovuus ja uusien ideoiden ja ratkaisujen löytyminen jäävät helposti pois."
Liiallista samanmielisyyttä on hyvä kyseenalaistaa. Olemmeko tosiaan kaikesta samaa mieltä vai emmekö vain uskalla sanoa, mitä oikeasti ajattelemme?
Lähteet: Hyvä Terveys 12/2024, kuvat omat
