Irti kaunasta

 

Kaunan kantaminen voi tehdä ihmisestä pahimmillaan "myrkkypilven". Tällöin vaikeutuu sekä nykyhetkessä eläminen että tulevaisuuden mahdollisuuksiin tähtääminen.

Psykologi Heli Heiskanen sanoo:"Monesti kaunaan ja katkeruuteen liittyy se, että epäoikeudenmukaisuuden tunne jää päälle - ihminen kokee, ettei hän saa hyvitystä tai korjausta tilanteeseen."

Kauna voi syntyä monista eri syistä, mutta yleensä taustalla on jokin tapahtuma, joka on satuttanut tai aiheuttanut pettymyksen tunteen.

Elämää on voinut muuttaa esimerkiksi petetyksi, loukatuksi tai jollain muulla tavoin epäoikeudenmukaisesti kohdelluksi tuleminen.

"Se tapahtuma on voinut herättää esimerkiksi vihaa, pettymystä ja surua. Jos sitä ei saa purettua eikä asiaa kohdattua, kauna jää jumittamaan mieleen ja kehoon."

Kaunaansa takertunutta ihmistä ei pitäisi syyllistää. Heiskanen muistuttaa, että harva ihminen varmastikkaan ei halua jäädä vellomaan ikäviin muistoihin - niistä eroon pääseminen voi vain olla erittäin vaikeaa.

"Kyllähän suurin osa ihmisistä tietää järkitasolla, ettei kaunaan kannattaisi juuttua. Ei varmasti kukaan tarkoituksella haluaisi joutua sellaisiin tuntemuksiin."

Kaunan kantaminen on rankkaa  sekä psyykkisesti että fyysisestikin. Se voi pidemmän päälle johtaa jopa masennukseen.

Moni saattaa vuodattaa pahaa oloaan ympärilleen, mikä voi ilmetä muun muassa negatiivisena tai kyynisenä käytöksenä. "Se voi työpaikalla tai perheessä tuntua myrkyllisenä ilmapiirinä. Kaunainen ihminen on sellainen myrkkypilvi, jos voin näin suoraan sanoa", Heiskanen kuvailee.

Eteenpäin pääseminen vaatii vähintään itsetuntemusta. Osa tiukimmista solmuista ei avaudu välttämättä ilman ammattiapua.

Seuraavaksi Heli Heiskasen työkaluja kaunaan:

1. Tiedosta tilanne

Kaunasta ei pääse eroon, jos ei itse tiedosta tilannettaan. "Voi olla, että kyse on niin pitkäaikaisesta olotilasta, että se tuntuu normaalilta. Silloin ihminen ei tiedosta juuttuneensa kaunaan tai katkeruuteen", Heiskanen sanoo.

2. Ala käsitellä ongelmaa

Pelkkä tiedostaminen ei vielä ratkaise ongelmaa, vaan kaunaisuutta on hyvä käsitellä ja purkaa.

Ääritapauksissa ikävän kaunan suosta ei pääse ylös ilman ammattiapua. On hyvä kääntyä psykologin puoleen.

Jos itse käsittelee kaunaa,  monille toimiva keino on kirjoittaa. "Hyviä keinoja voivat olla myös ihan ajatteleminen sekä esimerkiksi tunteiden purkaminen itkemällä, huutamalla tai liikkumalla."

"3. Hyväksy tilanne"

Olipa mieltä vaivaava tapaus mikä tahansa, yksi asia on varma: se on menneisyyttä. Kaunan lopettamisessa keskeistä on oivallus siitä, ettei menneisyyttä voi muuttaa.

"Hyväksyy vain tosiasiat, ja sillä sipuli. Sitten keskitytään tähän hetkeen, johon voi vaikuttaan - menneisyyteen ei enää voi."

"4. Anna tai älä anteeksi"

Tilanteen hyväksymisen jälkeen tulee tyypillisesti anteeksianto.  "Anteeksianto ei ole välttämätön, mutta hyväksyntä tarvitaan, jotta kauna ei kalva koko ajan." Heiskanen ajattelee, että joskus asiat voivat olla niin ikäviä, ettei anteeksianto ole mahdollista.

Kaunasta eroon pääsy tuo kuitenkin helpotusta loukkaantuneelle itselleen, eikä se ole synonyymi anteeksiannolle.

5. Vapaudu elämään eteenpäin

Menneissä vellominen ei vie eteenpäin, ja katse olisikin hyvä saada käännettyä tulevaisuuteen. "Silloin voi keskittyä nykyisyyteen, tulevaisuuteen ja kaikkiin mahdollisuuksiin ja hyviin asioihin, jotka ovat vielä elämässä mahdollisia."

Lähteet: Helsingin Sanomat 1.3.2025, ensimmäinen kuva Salmelan kesänäyttelystä, muut kaksi omat.

Riidanvälttelijä

 

Ristiriitojen välttely on myös tapa suojella itseään. Jatkuva mukautuminen ja sovittelu syö kuitenkin omaa oloa. Jämäkkyyttä voi oppia pienin askelin.

Riidanvälttelijä pyrkii siihen, ettei kukaan loukkaantuisi tai suuttuisi. Jos tilanne kiristyy, hän kiirehtii sovittelemaan.

"Jännitteet kuuluvat elämään. Emme voi väistellä niitä loputtomasti ja jännitteissä on hyviäkin puolia", psykologi Maisa Lehtinen sanoo.

Jos edessä siintää vaikka sukujuhlan järjestäminen, riidanvälttelijä tekee hyvissä ajoin listaa vieraiden ruokamieltymyksistä ja istumajärjestyksestä. Penttiä ja Erkkiä ei kannata laittaa vierekkäin, koska he alkavat väitellä päivänpolitiikasta, ja kun Erkki jää alakynteen, hän hermostuu."

Kaikella tuolla ennakoimisella ristiriitojen välttelijä pyrkii lievittämään omaa ahdistustaan.

"Ennakoiminen ja miellyttäminen helpottavat pahaa oloa hetkellisesti, mutta pidemmän päälle toimintatapa on haitaksi omalle hyvinvoinnille", Lehtinen sanoo.

Kun mukautuu toisten tahtoon, omat toiveet ja tarpeet jäävät sivuun. Lopulta se voi jopa katkeroittaa. Eri vaihtoehtojen pohtiminen kuormittaa muistia ja keskittymiskykyä. Alakulo ja ahdistus tulevat mieleen, ja elämä voi kaventua.

Kun ilta ystävien kanssa koittaa, olo voi olla ylivirittynyt ja varautunut. Ylitulkintoja tulee tehtyä helposti. Apua, nyt Eeva sanoi noin, suuttuukohan Tiina! Mitä teen, jos tilanne kärjistyy?

Pahimmillaan sovittelija syyttää ristiriidoista itseään. Miten tässä kävi näin?

"Hän kantaa vastuuta paitsi omasta toiminnastaan myös muiden tunteista ja käyttäytymisestä." Ihmissuhteiden olisi hyvä olla vastavuoroisia. Muun muassa parisuhteessa tai ystävien kesken kenenkään ei pitäisi yksipuolisesti vastata sovusta tai toisten tarpeiden täyttämisestä.

Muutos voi alkaa tiedostamisesta. Olen aikaisemmin toiminut näin, mutta nyt haluaisinkin toimia toisin.

Loputtamattomalle sovittelulle on vaihtoehto: jämäkkä diplomaattisuus. "Jämäkkyydessä yhdistyy itsen ja toisen kunnioittaminen ja arvostaminen. Silloin ei alistu suoraan toisen tahtoon, mutta ei ole myöskään aggressiivinen", Lehtinen sanoo.

Jämäkkä diplomaatti voi sanoa mielipiteensä ääneen ja tarvittavasti asettamaan selkeät rajat - mutta myös antamaan tilaa ja huomioimaan erilaisia näkökulmia.

Vaikka vastahankaan asettuminen tuntuisi vaikealta, se helpottuu harjoittelun myötä.Omaa persoonallisuuttaan ei tarvitse muuttaa, mutta silti on aina mahdollista oppia toimimaan toisin. Vaikka ei pitäisi ristiriidoista, jonain päivänä niitä ei enää pelkää.

Entäs jos muut loukkaantuvat, koska en enää sovittelekaan? Riidanvälttäjällä voi olla kipeitä pelkoja, joita ei aina edes tiedosta.

Jos on kokenut esimerkiksi koulukiusaamista tai menetyksiä vailla tukea, luottamus toisiin ihmisiin on saattanut kärsiä. Jos syyt ovat syvällä ja riitojen välttelystä on tullut suojamekanismi, muutos ilman ammattiapua voi olla vaikeaa.

Jos ei voi sanoa sanottavaansa tietyssä tilanteessa asiaan voi palata parin päivän jälkeen. Sitäkään ei kannata säikähtää, vaikka ilmoille karkaisi töksäytys tai suuttumus.

Jokaiselle voi tehdä hyvää kuulla, mitä toiset ajattelevat ja mistä heidän perustelunsa syntyvät.

Tämä sama pätee myös perheeseen. Taidot ulkomaailmaa varten eivät lisäänny, jos perheen sisällä ei ole mahdollista näyttää tunteitaan tai olla eri mieltä. Työmaailmassa voi olla riskinä jämähtää vanhaan tuttuun.

"Jos ollaan hyvin samanmielisiä, luovuus ja uusien ideoiden ja ratkaisujen löytyminen jäävät helposti pois."

Liiallista samanmielisyyttä on hyvä kyseenalaistaa. Olemmeko tosiaan kaikesta samaa mieltä vai emmekö vain uskalla sanoa, mitä oikeasti ajattelemme?

Lähteet: Hyvä Terveys 12/2024, kuvat omat

Ystävän kadehtiminen

Minä en juurikaan kadehdi ystäviä, mutta kadehdin noin ylipäätänsä valtaosaa ihmisistä siitä, ettei heillä ole paniikkikohtauksia ja aika ajoin vellovaa ahdistusta. Heidän elämä on helpompaa kuin minun siinä mielessä. Toki ymmärrän, että ahdistus kuuluu elämään, mutta kaikilla se ei muutu paniikiksi. 

Onneksi saan nykyään tosi harvoin paniikkikohtauksia, mutta ne ovat hirveitä kauheaa käsittämätöntä kuoleman pelkoa tai lopullisesti hulluksi tulemista. Tiedän, ettei noin käy. Mutta paniikkikohtauksessa se on vain pelkästään totta,  kun järjen ääni häviää, sumentuu kaukaisuuteen, piirtää hulluuteen huutomerkin ja pisteen yhtä aikaa.

Helsingin Sanomat teki kateutta ja ystävyyttä käsittelevän kyselyn. Vastauksia tuli 70. Jutussa mainitut ihmiset eivät esiinny omalla nimellään.

Veera, 23, sai kuulla hyvältä kaveriltaan: olet ihan nätti, mutta tuo ystäväsi on kaunis. Vertailu tuntui ikävältä, ja sai Veeran kadehtimaan ystäväänsä. Jos kaveri olisi pelkästään kehunut ystävän kauneutta, Veera olisi yhtynyt kehuihin.

Yhdessä ystävässään Veera kadehtii kauneutta, toisessa taas karismaattista persoonaa. Toinen ystävä nimittäin valaisee koko huoneen, kun hän astuu sisään.

Kukaan ei haluaisi tuntea kateutta. Etenkään ystäviä kohtaan. Silti moni tuntee. Kateutta tunnetaan mitä erilaisimmista syistä. Sitä voi aiheuttaa toisen ulkonäkö, ura, perhe tai terveys. Oikeastaan kateutta saattaa aiheuttaa mikä tahansa asia, jota itse arvostaa elämässä.

Kateutta saattaa siis tuntea niistä asioista, joita haluaisi omaan elämään. Vertailu kuuluu ihmisyyteen, ja vertailusta kumpuava kateus on inhimillinen tunne. Melko harva kadehtii julkkiksia. Useimmiten kadehdimme kaltaisiamme, siksi kateus kohdistuu helposti ystäviin. Elämä ei ole oikeudenmukaista. Niin sanotusti tasan eivät käy onnenlahjat. Tämä on vain hyväksyttävä.

Oman kateuden tiedostaminen on tärkeää. Se ei ole aina helppoa, sillä oman kateuden tiedostaminen on ikävä ja häpeälliseksi koettu tunne. Moni ei myönnä kahdehtivansa. Tunnetta ei kannata kuitenkaan paeta, sillä sen tiedostaminen estää tunteen kasvamista myrkylliseksi.

Kateutta kannattaa kuunnella. Se kertoo nimittäin enemmän itsestä, omista toiveista ja haluista kuin muista ihmisistä. Se kertoo siitä, mitä ihailee ja arvostaa. Kateus voi paljastaa, mihin asioihin on elämässään tyytymätön.

Aina kateutta herättäviä asioita ei kuitenkaan voi saavuttaa, esimerkiksi tietynlaista ulkonäköä tai hyvää perhe-elämää, silloin täytyy keskittyä oman elämänsä hyviin asioihin.

Lähteet: Helsingin Sanomat 9.4.2020, kuvat omat

Minkälainen on hyvä pomo nykyaikana?

Perinteisesti johtajat on luokiteltu autoritaarisiin, antaa mennä-johtajiin ja demokraattisiin johtajiin. Demokraattinen johtaja on osoittautunut parhaaksi. Nykyisin puhutaan paljon muutosjohtajista eli transformaatiojohtajista. He suosivat itseohjautuvuutta, tukevat työntekijän luovuutta. Työpaikan runsaat sairaspoissaolot on tutkimusten mukaan suoraan yhteydessä huonoon johtamiseen.

Pomon innostus tai änkyryys tarttuvat työntekijöihinkin. Nykyisessä johtamiskulttuurissa pomon pitäisi tietää, että tunteet ovat läsnä kaikenlaisissa työyhteisöissä. Niin huippuyrityksissäkin kuin vanhustenhuollossa.

Tunteet vaikuttavat työyhteisön sisäiseen vuorovaikutukseen. Luovuus kasvaa rennossa ja hyväksyvässä ilmapiirissä. Syntyy uusia ideoita. Joita uskalletaan testata.

Jos alainen pelkää epäonnistumista. Työn teko on pelkästään yhtä virheiden välttelyä. Uudet asiat ja mahdollisuus kehittyä jää kokematta.

Yrityksissä vaaditaan entistä enemmän itseohjautuvuutta ja luovuutta. Johtajalla pitäisi olla - ainakin jonkinlainen - tieto ihmisen psyykkisistä prosesseista.

Työpaikan myönteiset tunteet vapauttavat ja rentouttavat työntekijää. Ja tietysti on mukavampikin olla töissä. Jos pomo saa aikaan työntekijöissä positiivisia tunteita, työntekijät sitoutuvat työpaikkaansa enemmän kuin hyvin.

Otetaan esimerkiksi pomo joka haluaa kontrolloida kaikkea. Vähitellen työyhteisö alkaa tuntea ahdistusta, turhautumista, vihaa.

Pomon pitäisi tunnistaa, että ylikontrolloiva käyttäytyminen aiheuttaa yrityksessä tällaisia tunteita. Lisäksi hänen pitäisi tunnistaa ja hyväksyä oma tapansa kontrolloida.

Sitten hänen olisi osattava ymmärtää, että konrollointi taipumuksen syy on mitä todenäköisemmin esimerkiksi epävarmuus johtajana, pelko hallinnan menettämisestä,epäluottamus työntekijöitä kohtaan. Jos hän ei tiedosta tunteitaan. Ne jatkavat jyräätä tiedotamattomina. Ja työntekijöillä on huono olla.

Minkälaisia kokemuksia sinulla on ollut pomoistasi?


Lähteet: Helsingin Sanomat 10.9.2017, kuvat Pexel