Tilannetajuni on huono

Tilannetajuni on vieläkin jo tässä iässä keskeneräinen.

Saatan puhua toisten ihmisten päälle. Saatan töksäytellä.

Nauran väärässä kohtaa. Harva ymmärtää huumorintajuani. Se kun on aika mustaa ja ironista.

Mutta onneksi olen edes aidosti kiinnostunut ihmisistä. Ymmärrän myös vastavuoroisuuden ihmissuhteissa.

Tämän samaisen postauksen yritin julkaista viime viikolla. Sen kanssa oli ongelmia. Tämä oli vähän aikaa netissä. Anteeksi toisto niille jotka ehtivät jo lukea tämän.Tähän asti digiblodillekin ymmärrettävä Blogger-alusta on toiminut hyvin. Nyt se (oikeastihan mikähän "se"; näen mielikuvituksen silmin pari nörtistäkin nörtimpää suhaamassa siellä kaikenlaisten piuhojen kanssa...Mutta mihin niitä oikeasti tarvitsee, kun voi vain naputella...) on alkanut oikutella. Siispä yritän nyt uudestaan, josko tämä tulisi julkaistuksi.

Siis tilannetajusta. Näin vain on. Että joku työkavereista kokouksissa tajuaa vikkelään tilanteen. Löytää tilanteeseen sopivat sanat ja hyvät kysymykset.

Tilannetajuun tarvittaisiin kykyä havainnoida muita. Tehdä tulkintoja havainnoistaan ja toimia eteenpäin pyrkien.

Onneksi on viisaita neuvoja, miksi opetella tilannetajua. Mitä hyötyä on tilannetajusta?

Mitä hyötyä on tilannetajusta?

• Yhteistyö paranee. Kun työntekijät esimerkiksi kokouksessa ymmärtävät ja ottavat huomioon toistensa tunnetilat. Silloin ei synny ikäviä norsu posliinikaupassa hetkiä. Tilannetaju antaa tilaa myös intuitiiviselle - syvälle, vaistonvaraiselle - yhteistyölle. Mutta tämä sopii vain melko pieniin työyhteisöihin.
• 
• Luovuus lisääntyy. Intuitiivista tekemistä voi aina kehittää. Se lisää luovuutta. Voidaan uskoa, että on olemassa ratkaisuja, joita vaan ei heti huomaa.
• Mieli rauhoittuu. Tilannetaju auttaa ymmärtämään, mikä ympärillä vaikuttaa mieleen ja sen myötä toimintaan. Tämä rauhoittaa mieltä mukavasti.

Minkälainen tilannetaju sinulla on?

Lähteet: Hyvä Terveys 11/2017, kuvat omat

Arjen ennakkoluuloja, uskomuksia on meillä kaikilla.

   Alkaa olla mustikka-aika.

Psykologian dosenttia Marjaana Lindemania kiinnostaa muun muassa: Miksi luomua pidetään terveellisenä? Millaiseen Jumalaan ihmiset uskovat?

Hänen mukaansa luomuruoka on uskon asia. Sen terveellisyys ja ekologisuus. Tutkimukset eivät ole osoittaneet, että luomu olisi millään tavalla parempaa kuin tavallisesti viljelty ruoka. Luomun ylivoimaisuus on Lindemanin mukaan arjen uskomus.

Muita tämän tyyppisiä uskomuksia on hänen mielestään terveellisenä pidetty sitruunamehun tai kookosöljyn lisääminen veteen.

Lindemanin ajatukset henkisestä tasosta on aika karua luettavaa: ei ole todettu, että kuolleen mieli voi elää ilman kehoa. Jos se joskus todistettaisiin, se romuttaisi täysin tämän hetkisen fysiikan, biologian ja psykologian tieteenä.

Usein sama ihminen voi välillä uskoa yliluonnolliseen ja välillä ei. Ihminen nyt kun vain on sellainen.

Intuitiivinen ja analyyttinen ajattelu

Lindeman jakaa ehkä vähän liiankin karskisti ihmiset jomman kumman ajattelun piiriin. Ehkä meissä kaikissa on jonkin verran molempia. Minua pidettiin nuorena opiskelijana hyvin analyyttisena. Vaikka syvimmiltäni olen intuitiivinen.

Intuitio tarkoittaa vaistomaista tajuamista. Osaamme sen avulla päätellä, onko jokin hyvä vai huono asia. Mutta sitä emme: onko jokin asia tosi tai epätosi. Lindemanin mielestä intuitio osuu usein harhaan. Minun mielestäni ei.

Seuraavaksi virtaavan veden ääntä ja kuvaa. Jos tämä videontekeleeni löytyy jostakin tiedostosta. Veden ääni on hyvin rauhoittava ääni. Niin kuin tuleen tuijottelukin rauhoittaa.

Analyyttinen ajattelu on hitaampaa, työläämpää. Se on usein empiiristä. Vaatii todisteita väitteille. Kokeellisuutta. Intuitiiviset ajattelijat ovat usein luovia, koska he assosioivat paljon. Luovat mielleyhtymiä. Ajatusverkostoja.

Jumalasta ja sielusta
Kuulostaa hyvin mahtipontiselta ja vakavalta väliotsikolta. Mieleen nousee vuorosana jostakin kirjasta tai elokuvasta:"Ei sotketa nyt Jumalaa tähän." Mistähän se tuli? Who knows. Mutta onhan uskonto ja seksi vieläkin jonkinlaisia tabuja puheenaiheena. Politiikka ei enää. Mutta kovin vakava en ole. Aiheesta huolimatta.

Lindeman on myös pohtinut: Millainen on se Jumala, johon uskot?Uskonnosta riippumatta vastaus on sama: Jumala on henkiolento, jolla on tietoa ja tahtoa. Jumala on ihmisen psyyke ilman biologista kehoa.Tämä on luonnontieteellisesti suuntautuneen Lindemanin oma käsitys. Tuskin suurin osa ihmisistä  ajattelee, että Jumala olisi vain mielemme heijastusta. Ihmiset mieltävät Jumalan paljon laajempana käsitteenä. Henkenä tai sieluna. Mieli on vain sielun ajatteleva osa.

Miksi sitten ihmiset ovat olleet aina uskonnollisia? Ovatko he aina eläneet ajatusvinoutumassa tai harhassa? Uskon, että jos näin olisi, uskontoja ei olisi enää olemassa. Nietzsche julisti 1800-luvulla: Jumala on kuollut! Silti Jumala edelleen hiippailee mielenmaisemassamme.

Eikö uskonto ole tärkeä lohdun ja toivon antaja? Lindemanin mukaan lohtua voi tarjota ystävät, terapia, taide. Uskontoa ei tarvita.

Sielu on kiinnostanut filosofeja iät ja ajat. Mikä on sielun ja ruumiin suhde? Onko sielu se pysyväinen osa meitä. Joka ei häviä, vaikka ruumis mätänee. Onko sielu ja ruumis erottomattomasti yhdessä? Ovatko ne kaksi täysin eri tasoa?

Miksi minä olen kokenut, että kuolleet läheiset ovat välillä viipyneet hetken luonani. Olenko nähnyt hallusinaatioita? Ovatko he vain minun murheellisen mielen lohtuheijasteita? Oli miten oli.Toivoa me ihmiset tarvitsemme tässä yhä pirstaleisemmassa maailmassa. Toivoa ja rauhaa.

Lähteet: Helsingin Sanomat 27.7.2017, kuvat omat