perjantai 31. elokuuta 2018

Päivän työvaatteet ja sairastamiskuulumisia


                             Linssilude Kille ilmestyy aina yllättäen jostakin kuvaan.

Niinhän siinä kävi. Sairastuin lievään sappi-haimatulehdukseen. Kehokin suree tyttären muuttoa ja pesän tyhjenemistä. Ja mielen suru. Huoli. Ihminen on todellakin kokonaisuus.


Tiesin itse ennen lääkärin pakeille menemistä, että tulehdus on lievä. Kipu tuli päivästä päivään aalloittain. Kunnon sappi-haimatulehduksessani viime maaliskuussa olin puolitajuton kivusta ja kipu alkoi aivan yhtäkkiä.


Päivän vaatteet on tunika ja leggingsit. Tunika on vanha, merkiltään Even Odd. Se on läpinäkyvä, joten alle piti laittaa toppi.

Tiistaina kipu oli niin kova, että täytyi lähteä kesken työpäivän lääkäriin Mäntyharjun terveyskeskukseen. Tai hyvinvointikeskushan se nykyään on. Hoitaja otti sydänfilmin ja mittasi verenpaineen. Kaikki ok. Verenpaine oli vähän liian alhainen. Kuten aina.



Lääkäri osoittautui härkäpäiseksi. Minä miltei tokaisin - kovan kivun takia olin vihainen - hänelle heti kättelyssä, että minulla on lievä sappi-haimatulehdus. Burana ei auta. Kirjoita minulle resepti tosi vahvoja ja tymäköitä kipulääkkeitä, että pystyn käymään töissä (etten ajattelisi tytärtäni Riiassa liikaa).

Tiukka lääkäri sanoi melkein huvittuneena, ettet voi ihan itse määritellä diagnoosiasi. Pitää tutkia. Ja niin hän totisesti teki. Tarkisti mahan niin ja näin päin sekä kyseli paljon. Ja lähetti minut Mikkelin sairaalaan ensiapuun.


Taas tutkittiin ja hutkittiin. Ja mikähän oli diagnoosi: Lievä sappi-haimatulehdus. Kyllä minä kehoni tähän ikään mennessä tunnen. Olipa kiva olla oikeassa. Kun useinkaan en ole. Olin kuitenkin hyvin kiitollinen, että tutkittiin kunnolla. Raskasta työtä tekevä hoitohenkilökunta oli loistavaa.


Viikko on nyt sinnitelty töissä. Välillä kivusta kaksinkerroin ja oppitunneilla oksennusta nieleskellen. Ensi viikko on varmasti jo parempi. Ja vähän hölmöäkin tämä kauhea huoli tyttärestäni on. Minä mietin onko tytär yhä elossa. Hän miettii: Ostaisinko pressopannun vai kahvinkeittimen? Tätä hän mietti eilisessä puhelussa. Minä yritän nyt lopettaa kokonaan tämän ruikutuksen aiheista huoli  ja pesä on tyhjä.

Hyvää viikonloppua kaikille!







keskiviikko 29. elokuuta 2018

Olen innostunut luonnonkosmetiikasta



Olen siirtymässä kokonaan luonnonkosmetiikkaan ekologisista syistä. Kuten en ole syönyt eettisistä syistä lihaakaan kohta 36 vuoteen. Olen lapsenomaisesti innostunut - miltei hihkunut - tästä uudenlaisesta ihonhoidosta ja meikkauksesta. Esittelen seuraavaksi joitakin tuotteita, jotka olen havainnut hyviksi.


Mossa Vitamin Oil Coktail
Latvialaisen Mossan raaka-aineet saadaan pohjoisen marjojen aktiiviaineista. Öljyä voi käyttää seerumina kosteusvoiteen alla, mutta minusta se on niin kiiltävän rasvainen, ettei oikein sovi siihen. Parhain tapa on levittää sitä yöksi kasvoille, jolloin se voi rauhassa imeytyä ihoon ja hoitaa sitä. 
Hinta 16,95€ Hyvinvoinnin.fi verkkokaupassa.


Dermosil Organic Body Butter Mint
Dermosil on suomalainen merkki. Ihonoitovoide on ihanan paksua, mutta levittäytyy silti helposti. Sen kasviöljy ja mehiläisvaha huolehtii ihon hyvinvoinnista. Olen käyttänyt tätä voidetta myös huulirasvana. Ja niin raikas mintun tuoksu.
Hinta 9,70€ Dermosil verkkokaupassa.

Raskin käyttää seuraavien tuotteiden kuvissa chilin oksia, koska chilit ovat jo kypsyneet.


beaty&planet shampoo ja hoitoaine
Nämä ovat uusia markettituotteita. Joten niitä voi helposti napata ostoskärryynsä. Pakkaukset on valmistettu kierrätysmuovista. Sopivat ainakin minun hiuksille mainiosti.
Hinnan olen unohtanut, mutta se ehkä oli 7€:n hujakoilla.


Pai Back To Life Hydration Serum-Kosteuttava Seerumi
Pain tuotteet valmistetaan Englannissa. Seerumi imeytyy nopeasti ja todella ravitsee kuivaa ja vanhenevaa ihoa. Säännöllinen käyttö saa ihon hehkumaan.
Hinta 55,00€ Jolie luonnonkosmetiikka verkkokaupassa.

Sitten pariin ihomeikkiin.



Kjaer Weis Foundation-Meikkipohja Lightness
Kjaer Weis on luonnonkosmetiikan luksusmeikkisarja ja hinnat on sen mukaiset. Erittäin laadukkaat aineosat levittäytyvät helposti ja pysyvät hyvinä pitkään iholla. Merkki on monien ammattimeikkaajien suosiossa. Pakkaukset ovat häkellyttävän tyylikkäitä. Itse meikki on metallirasiassa, joka on tarkoitettu kestämään vuosia. Jokainen tuote on uudelleen täytettävä. Tuotteen loppuessa voi tilata täyttöpakkauksen.

Tämä meikkivoide sopii iholleni. Se on tarpeeksi peittävä, mutta samalla kuulas ja kevyt. Uutta oli, että voide ei ollut nestemäinen vaan voidemainen. Oli vähän opettelua sen levityksen kanssa. Voi käyttää ehkä meikkisutia tai tymäkkää meikkisivellintä, mutta minä opin levittämään sen käsin. Lämpimät kädet saavat voiteen sulavammaksi ja se levittyy hyvin. Hyvä meikkivoide ja vaalein sävy on iholleni sopivin.
Hinta 61,00€  Jolie luonnonkosmetiikka verkkokauppa.



Kjaer Weis Radiance Highlighter-Kuultovoide
Kuvassa kuultovoide näyttää hyvin violetilta, vaikka luonnossa se on vain vähän siihen vivahtava helmenvärinen. Tämä kuultovoide todellakin kuultaa aivan pienen pienellä määrällä. Voide riittää varmasti ainakin vuodeksi. Poskipäille, kulmaluille ja amorinkaarelle levitettynä saa kasvot kuultamaan kauniisti.
Hinta 49,00€ Jolie luonnonkosmetiikka verkkokauppa.

Käytätkö sinä luonnonkosmetiikkaa?








tiistai 28. elokuuta 2018

Pakonomainen liikunta voi kertoa ongelmista



Yleisesti tiedetään jo, että liikunta tekee hyvää mielenterveydelle ja hyvinvoinnille. Sen huomaa selvästi itsekin. Olo on lenkin tai kuntosalin jälkeen piristynyt ja tasapainoinen.




Mutta liika on liikaa. Eräässä tutkimuksessa selvisi. Että erittäin paljon liikkuvien mielenterveys oli jopa huonompi kuin kokonaan liikkumattomien. Mistä tämä kertoo? Miksi näin on? Ensiksikin suuri liikuntamäärä voi johtua pakonomaisesta ja suorituskeskeisestä luonteesta. Ei voida ehkä edes huomata, että rääkätään itsensä ylikuntoon veren maku suussa.



Pakonomaisen suorittamisen pohjalla voi olla kelpaamattomuuden ja haavoittuvuuden tunne, jotka ovat voineet syntyä lapsuudenkokemuksista tai myöhemmistä traumaattisista kokemuksista. Lepäämisestä voidaan kokea jopa syyllisyyttä. Ikävä kyllä pakonomaisuus on myös yksi syömishäiriöiden syistä.



Pakonomaisuus näkyy nykyisessä yhteiskunnassa myös muualla kuin liikkumisessa. Työuupumus ja masennus on lisääntyneet. Yhteiskunta ja aika on liian vaativaa. Ihmiset saattaa yrittää olla jopa yli-ihmisiä. Elämää suoritetaan. Mahdollisimman, äärettömän hyvin. Työtä, vanhemmuutta, harrastuksia. Usein somessa kerrotaan sitten, miten paljon on saatukaan aikaan. Onko se ihmisen mitta?

Oletko koskaan liikkunut pakonomaisesti liikaa?






Lähteet: Helsingin Sanomat 13.8.2018, kuvat omat


maanantai 27. elokuuta 2018

Apua!Tytär lähti. Pesä on tyhjä.



Tytär lähti eilen Riikkaan opiskelemaan lääketiedettä. Toinen tytärkin on jo jättänyt kodin. Itkin melkein silmät päästäni, kun tytär nousi bussiin päämääränään Helsinki ja sieltä lento Riikkaan.

Tälläista on vanheneminen. Luopumista. Olo on melkein epätodellinen. Erilaiset tunteet liehuvat mielessä kuin hulluiksi tulleet linnut. Vaikka molemmat tyttäret tulevat lomillaan kotiin. Mutta silti. Nyt pesä on tyhjä. Mies ja minä. Tölmistellään nyt kahdestaan. Hoidon ja hellyyden kohteena on nyt mies ja kissat.

Jankutan mielessäni jostakin kuultua lausetta: Lapset on vain lainaa. Ja lopulta on päästettävä irti. Laina-aika loppuu. Mutta eipä tuo lause minua lohduta. Se tuntuu jotenkin kylmältä. Minusta lapset on aina minun ja isänsä lapsia. Täysin varmaan aina!

Jankutan myös mielessäni: Ota Marja järki käteen - jos sitä yleensä on -  ja ajattele, että tärkeintä on se, että tytär saa toivottavasti ammatin. Pitäisi ajatella tyttären parasta. Eikä minun murhettani pesän tyhjenemisestä.

Nyt lähteneen tyttären kanssa on erityisen läheiset välit. Saatamme jutella tuntikausia elämästä, tunteista, olosta, uusista kokemuksista, parantaa maailmaa... Puhelinlaskuista tulee nyt varmasti valtavat. Someakin tulee tietty käytettyä yhteydenpidossa. Ja pahoin pelkään, että minä alan rampata Riikassa.

Kenelle minä leivon nyt herkkuja? Keitä varten hoidan mansikkamaata?

Toivon kovasti, että pahimman surun ja huolen jälkeen alkaisi uusi kuherruskausi miehen kanssa.

Minulla alkoi tyttären lähdön jälkeen taas ylävatsakivut. Toivottavasti ei tule sappi-haimatulehdus. Ja sairaalareissu. Kehokin ikävöi.

Miten sinä olet kokenut pesän tyhjenemisen?

lauantai 25. elokuuta 2018

Surua



Minulla on tähän ikään nähden ollut melkoisesti surua. Isä teki itsemurhan. Äiti kuoli viinaan. Kuten melkein kokonaan äidin suku. Paras ystäväni päätyi myös itsemurhaan. Olen surrut paljon. Jokaisessa suruprosessissa olen käynyt läpi kieltämisen, vihan, masennuksen. Viimein lopulta hyväksynyt menetyksen.



Voiko tuskaan kuolla? Tätä pohti konsultti ja tietokirjailija Kristiina Blom. Hänen miehensä ilmoitti haluavansa avioeron. Blomin mielestä avioliitossa oli mennyt ihan hyvin. Siksi hän järkyttyi  täysin miehen sanoista. Blom oli sairastanut myös rintasyövän pari vuotta aikaisemmin.

Hän päätti kohdata surunsa. "Tiesin, että jos en pakene, opin itsestäni paljon. On asioita, joita elämästä voi ymmärtää vain silloin, kun kohtaa ankaran surun." Tuskaan suostuminen lisäsi muun muassa itsetuntoa.




Surun pakeneminen 
Osa ihmisistä välttelee surun kokemista. Esimerkiksi liikaan työntekoon, päihteiden käyttöön ja kaikenlaiseen puuhasteluun. Jotkut saattavat erakoitua ja vältellä muita ihmisiä.

Pakotavat ovat aluksi jonkinlaisia selviytymiskeinoja. Ne helpottavat arkea surun keskellä. Isona vaarana on, että ihminen jää niihin jumiin. Astuu suruansaan.



Erilaisia suruja
Suru yhdistetään yleensä kuolemaan. Vaikka avioero, terveyden tai muun tärkeän menetys aiheuttaa myös surua. Työn menettäminen on todella iso asia. Sen surulle ei anneta samanlaista lupaa kuin läheisensä menettäneelle. Mutta työn menetyskin on yhden ajanjakson kuolema.

Nuoruuden hiipuminen ja vanheneminen on joillekin naisille iso suru. Luopumiseen liittyvää tuskaa saatetaan välttää kauneusleikkauksilla ja nuorekkaalla pukeutumisella.

Suru ei ole vain alakuloista mielialaa. Siihen voi kuulua myös vihaa, katkeruutta, merkitsemättömyyden tunteita.



Surevan lohduttaminen
Lohduttaminen voi olla vaikeaa. Työnsä menettäneelle ei kannattaisi sanoa. Että hän on vielä nuorehko ja huippuosaaja. Sellaisille löytyy aina ennen pitkään työtä. Sairastunutta ei kannata lohduttaa sanoilla, että onhan sinulla hyvä perhe tukenasi.

Lohduttamisen ydin on se, että antaa surevan surra rauhassa. Hän voi puhua, jos siltä tuntuu.

Surevalle voi tarjota ihan käytännön apua. Silti kannattaa kysyä suoraan, haluaako hän sitä. Surevalle voi ehdottaa vaikkapa valmiiden ruokien tuomista, siivousapua. Kaikkeen on kuitenkin kysyttävä lupa. Halaamiseenkin. Yksinolon halua on kunnioitettava.

Millä tavoilla sinä suret?






Lähteet: Helsingin Sanomat 2.8.2018, kuvat omat

perjantai 24. elokuuta 2018

Päivän kesätyövaatteet ja kuulumiset



Viikko on soljunut nopeasti kuin vuolas virta. Unettomuus on vähän helpottunut. Nyt en herää enää puoli kolmelta vaan puoli viideltä. Edistystä sekin.

Päivän vaatteet taitaa olla kesähepeneitä viimeisen kerran tänä kesänä. Tytär otti taas pontevaan tyyliinsä kuvat. Ja minä tollo - hajamielisyyksissäni - poistin niistä suurimman osan. Niinpä tässä postauksessa kuvat muistuttavat toisiaan.


Caprit on vanhat, merkiltään Cream. Käyttämätön paitapusero kirpparilta. En yleensä käytä näin tyylikkäitä värejä. Valkeaa ja valkeansinistä raitaa, vaikka ne taitaa olla enemmän yleiseen makuun näin kesäaikaan kuin tavalliset riemunkirjavat vaatteeni. Minkäpä sille voin, että tykkään väreistä.  Pukeudun aina kunkin aamun tunnetilan mukaisiin väreihin.


Viikko on ollut melkoista huisketta tyttären Riikaan opiskelun lähdön valmistelujen tiimoilta. Järjestelyjä: asunto, kansainvälinen kelakortti, uusi pankkikortti, vakuutukset, lentolippu, rokotuskorttia etsitään... Tytär on aivan intona. Äiti ei niinkään. Vaan kaihoisa ja huolissaan.


Kaivosta on edelleen vesi loppu. Enää parin viikon jälkeen ei tunnu idylliseltä pestä astiat ja vaatteet käsin. Vaan kyllästyttävältä. Kertakaikkiaan rasittavalta.

Suureksi riemukseni sain vastajulkaistun Sami Pihlströmin kirjan Ota elämä vakavasti - negatiivisen ajattelun opas. Nimi kuulostaa todella tylyltä. Mutta se on ironinen vastaisku yltiöpositiivisille elämäntaito, self help oppaille tyyliin "Paremman elämän taito - 52 reittiä onnellisuuteen", joita kirjakaupat pullistelevat.


Pihlströmin mukaan yhä niin suosituissa elämäntaito oppaissa esitetään aivan liian helppoja - sisäistä tyhjyyttä kumisevia - ratkaisuja monimutkaisiin elämän ongelmiin. Pihlströmin mielestä onnen tavoittelu elämän päämääränä ei ole eettisesti kestävää. Eettiset valinnat vaativat epämukavuuden kestämistä ja joskus myös uhrauksia.


Totta kai jokainen etsii onneaan. Mutta se ei saisi olla pahassa ristiriidassa elämän eettisen puolen kanssa. Siis sen kanssa mikä on oikein ja mikä väärin.


Hups! Oliko tuo äskeinen kirjasta kirjoittaminen kuulumisia vai osoitus taipumuksestani maailmanparantamiseen? Kaipa kirjakin voi olla kuuluminen, koska se on antanut minulle lukemisen nautintoa ja ajateltavaa. Kun elämä on nyt vähän myllerryksessä. Pää täynnä niin kulmikkaita ajatuksia, että tuntuu ettei ne mahdu sinne. Kun lapset lähtevät. Kun pesä on tyhjä.

Hyvää viikonloppua kaikille!

  

torstai 23. elokuuta 2018

Kohtuullinen määrä liikuntaa edistää mielenterveyttä



Liikunta on minulle muutakin kuin fyysisen kunnon kasvattamista. Olen jo kymmeniä vuosia sitten huomannut, että se kohottaa myös mielialaa. Lisää hyvinvointia. Jos oikein ketuttaa, ärsyttää, mielipahoittaa. Lähden lenkille. Käyn kuntosalilla ja lenkkeilen myös ihan säännöllisestikin. Oikeastaan enemmän mielen kuin kehon hyvinvoinnin vuoksi.


Amerikoissa tehtiin iso tutkimus liikunnan vaikutuksista, johon osallistui yli miljoona aikuista. Tutkimus julkaistiin vastikään lääketieteen arvostetussa The Lancet Psychiatry-lehdessä.

Tutkimuksessa huomattiin, että liikunta vähentää päiviä, joihin liittyy tunne-elämän ongelmia, stressiä ja masennusta. Tokihan liikunnan vaikutus mielenterveyteen on tiedetty jo kauan aikaa.


Mutta kysymys kuuluu, miten paljon sitä liikuntaa on harrastettava. Että sillä on vaikutusta mielenterveyteen? Yllätys kyllä, suuri määrä liikuntaa ei lisännyt mielenterveyttä. Vaan päinvastoin: enemmän olikin vähemmän. Hyvin suuri kuntoilemisen määrä voi kertoa erittäin vaativasta luonteesta, joka on riski mielenterveydelle. Hillittömästi kuntoilevien mielenterveys oli jopa huonompi kuin niillä, jotka ei harrastaneet ollenkaan liikuntaa.

Parhaaksi osoittautui kohtuullinen liikunnan määrä: 30-60 minuuttia kestävät liikuntakerrat. Siis vaikkapa puolen tunnin kävelylenkki. That's it. Hyvä uutinen. Mielenterveyden , hyvinvoinnin ylläpitäminen ei siis vaadi aivan kauheasti liikuntaa.

Harrastatko sinä liikuntaa?



Lähteet: Helsingin Sanomat 12.8.2018, kuvat Pexel, Pixabay



keskiviikko 22. elokuuta 2018

Hyllyköön rasva



Ruotsalainen  kehopositiivisuusaktivisti Sara Dahlsröm sheikkaa hidastetuissa videoissa täyteläisin muodoin ja hyllyvin reisin. Hän opettaa, että treenata voi ilman ulkonäköpaineitakin.

Hälsa&Fitness-lehden päätoimittaja Sara Dahlström on kehopositiivisuusliikkeen voimahahmo Ruotsissa, jossa liike on aivan eri tasolla kuin Suomessa. Suomessa on alettu kunnolla puhua siitä noin vuosi sitten. Ruotsissa huomattavasti pidempään.



Kehopositiivisuudessa arvostetaan kaikenlaisia vartaloita vastakohtana yleiselle laihalle naisihanteelle. Tärkeää on päästä irti ulkonäköpaineista. Ja hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. 
Olen kirjoittanut aika monta postausta jo aikaisemmin tästä aiheesta.

                      Terveysriskeistä
Lihavuuskeskustelu jumittuu usein terveyskysymyksiin. Mutta myös läskivihalla on todellisia vaikutuksia kilojenkantajan ruumiilliseen ja henkiseen terveyteen. Painosta huomauttamisen häpeäntunne omasta kehosta voi vaikuttaa lääkärin, kuntosalin, sosiaalisten tilanteiden välttelyyn.



Läskiviha on jo niin syvällä kulttuurissamme. Että oman tukevan kehon rakastaminen voi olla hyvin vaikeaa. On kohtuutonta vaatia itseltään yhtäkkiä rakastamaan kehoaan, jos on koko elämän oppinut vihaamaan sitä.



Ulkonäön perusteella ei voi arvioida mitään ihmisen terveydestä ja kunnosta. Eikä se kuulu kenellekään. Painosta huomauttaminen on vain terveyshuoleksi naamioitua fatshamingia. Eli pulskien ihmisten alistamista, kiusaamista, nöyryyttämistä.

Jokainen ylipainoinen nainen tietää olevansa ylipainoinen. Kukaan ei ole huvikseen lihava. 

           Fitness
Dahlströmillä painonnosto on ollut tärkeä asia hänen kehosuhteessaan. Se auttoi häntä arvostamaan omaa kehoaan tekojensa, ei ulkonäön suhteen.



Fitnessbuumin yllyttämänä ulkonäkökeskeisyys on vain pahentunut vuosien kuluessa. Dahlström haluaa muuttaa käsityksiä urheilusta, terveydestä, ulkonäöstä. Blogissaan hän jakaa treenivinkkejä, lohdutusta lihaville ja kirjoittaa liikunnan hyvinvointihyödyistä ilman kehonmuokkauspäämäärää ja painonpudotustarpeita.  



Lihavilta odotetaan liikkumista laihtumisen takia. Toisaalta lihavat pelkäävät liikuntaa julkisilla paikoilla siksi, että heitä usein ihmetellään ja pilkataan.

Mitä mieltä olet kehopositiivisuudesta?






Lähteet: Helsingin Sanomat 10.8.2018, kuvat omat

tiistai 21. elokuuta 2018

Mies kestää avioeron huonommin kuin nainen




Avioero on iso kriisi molemmille sukupuolille, mutta nainen osaa yleensä työstää ja käsitellä suruaan. Tästä kertoo monet miesten laulamat iskelmät tapaan "oli elämän valttikortit mulla kerran kourassain..." Naiset sen sijaan esittävät voimalauluja. Suomalaiset hakevat avioeroja eniten elo- ja tammikuussa. Olisikohan lomilla tähän vaikutusta? Ero lisää miehillä psyykelääkkeiden käyttöä ja nostaa kuolemanriskiä.



Uudessa tutkimuksessa tarkasteltiin avioeron, mielenterveyden ja kuolleisuuden välisiä yhteyksiä työikäisillä suomalaisilla. Eniten psyykelääkkeitä käytettiin ennen lopullista avioeropäivää. Tällöin lääkkeitä syöneiden osuus oli yli kaksinkertainen verrattuna avioliitossa eläneisiin. Sukupuolten välinen ero oli suuri. Miehet söi selvästi eniten lääkkeitä.

Avioero nostaa myös voimakkaasti miesten kuolemanriskiä. Se oli yli kaksinkertainen naimisissa oleviin miehiin verrattuna. Erot tapaturmaisten, alkoholiperäisten tai väkivaltaisten kuolemien osalla oli vielä suurempia.



Pärjäämiseen voi vaikuttaa sekin, onko käynyt kriisejä läpi aikaisemmassa elämässään. Usein monet miehet eivät ole tottuneet kohtaamaan ja käsittelemään tunteitaan. Pakokeinona käytetään monesti alkoholia.

Monien tutkimusten mukaan naiset tekevät miehiä paljon useammin avioero aloitteen. Niistä joiden puoliso oli tehnyt eropäätöksen, 70 prosenttia kertoi, että ero tuli heille yllätyksenä.



Mies voi vaikuttaa moneen naiseen verrattuna emotionaalisesti tasaiselta. On paljon miehiä, jotka eivät ilmaise tunteitaan juuri lainkaan. Mutta todellisuudessa miehet ei ole sen tasaisempia kuin naisetkaan. He ovat vain oppineet kontroloimaan tunteitaan.

Avioerossa naiset hakevat yleensä tukea avioeroprosessissa. Miehet kokevat, etteivät voi jakaa muun muassa avuttomuuden tunnetta. Jos itsetunto on perustunut suorittamiselle, se voi murtua helpommin menetyksissä.



Tutkimuksissa on tullut esiin se, että naisille on tärkeää parisuhde itsessään. Miehelle taas yleisimmin perhe. Monet miehet häpeävät sitä, etteivät he pystyneet pitämään perhettä kasassa.

Psyykelääkkeitä määräävä lääkäri voisi vastaanotollaan kysyä asiakkaalta. Miten läheissuhteissa menee ja onko muulle tuelle tarvetta? Valitettavasti  usein ei kysytä.

Psykoterapiaan uskaltautuneet miehet hyötyvät terapiasta jopa enemmän kuin naiset. Erokriisissä olevan miehen pitäisi ennen kaikkea tutustua itseensä. Ero ei tuhoa kaikkea vaan se voi olla uuden alku.

Onko sinulla kokemuksia omasta tai jonkun kaverisi avioerosta?







Lähteet: Helsingin Samomat 10.8.2018, kuvat Pixabay, Pexel