Miten lopettaa asioiden vatvominen?

 

Mitähän meninkään sanomaan? Puhuinko liikaa tai liian vähän? Moni vatvoo juhlien tai tapaamisten jälkeen, mitä tulikaan sanotuksi.

Psykologi, kouluttajapsykoterapeutti Arto Pietikäisellä on vatvojille lohdullinen viesti: sitä tekee jotakuinkin kaikki muutkin.

Sosiaalisten tilanteiden vatvominen liittyy mielen taipumukseen analysoida milloin mitäkin. Se on yleistä ja normaalia.

Pietikäinen esittää vatvomiselle viisi näkökulmaa, joiden avulla  sitä voi pyrkiä helpottamaan.

1)Jälkivatvomisen normalisointi ja myötätuntoisuus

Kolmasosa suomalaisista jännittää sosiaalisia tilanteita. Niillä, joilla on jännittämistaipumusta, korostuvat ajatusmallit, jotka liioittelevat tilanteiden seurauksia.

Vatvomista saattaa vahvistaa sisäinen uskomusjärjestelmä, jossa itsensä arvioi sosiaalisesti kömpelöksi. Tällainen minäkuva voi johtaa niin sanottuun vahvistusharhaan.

"Todellisuutta alkaa tulkita niin, että mieli poimii kaikki sellaiset havainnot, jotka tukevat sosiaalista kömpelyyttä. Sitten alkaa vatvominen ja syyttely "taas mokasit"."

Esimerkiksi seuraavanlaisessa tilanteessa on kyse vahvistusharhasta. Oletetaan, että puhut kuuden hengen seurueessa, ja yksi kuulijoista haukottelee. Sinä teet sen seurauksena johtopäätöksen, ettei kukaan ollut kiinnostunut jutuistasi.

"Muiden ilmeistä ja eleistä tekee vääristyneitä tulkintoja, joista tulee helposti meille totta."

Jos vatvomisesta ei kuitenkaan aiheudu merkittävää haittaa, kuten vaikeaa ahdistusta tai unettomuutta, Pietikäinen kannustaa olemaan myötätuntoinen itseään ja vatvomistaan kohtaan.

"Voi miettiä, että eipä ihme, että mieleni  välillä näitä kelailee, en todellakaan ole ainoa, joka tätä tekee."

2)Laske liian korkealla olevaa rimaa

Vatvojan vaatimustaso voi olla hyvin korkea. Kaiken, mitä hän sanoo, pitäisi olla fiksua ja hienoa. Se on aika kova vaatimus, sanoo Pietikäinen.  

Jos omaan vaatimustasoon ei yllä, tuntuu, että mokasi. Myös jännittämiseen liittyvät usein ylikorkeat laatukriteerit.

Voisiko vaatimustasoa hieman laskea? Voisiko antaa itselleen luvan olla rennompi ja ajatella niin, että kaikki sanovat välillä tyhmästi? Tämäkin on myötätuntoisuutta itseä kohtaan.

3)Opettele tunnistamaan mielen taipumus liioitella

Kaikkia omia tulkintoja ja ajatuksia siitä, mitä muut ajattelevat, ei kannattaisi uskoa.

"Mieli liioittelee ja näkee katastrofeja negatiivisista seurauksista. Kriittiset ajatukset ovat vain ajatuksia omassa mielessä. Kokeile vaikka muistuttaa itseäsi siitä toteamalla: minulla on ajatus, että mokasin."

4)Onko kaikkien pidettävä minusta?

Entä onko kaikkien saatava minusta hyvä käsitys? Miksi muka pitäisi? Jos elämäntehtävä olisi se, että kaikki pitäisivät minusta, se voisi olla sosiaalisesti hyvin ahdistavaa.

"Tässäkin tullaan itselle asetettuihin standardeihin: mitä sitten, jos joku ei tykännytkään siitä, mitä sanoin."

5)Oman mielen sisäinen valmentaja vaihtoon

  

Kaikilla on oma mielen sisäinen kriitikko. Kriitikon tarkoitus on hyvä. Se yrittää auttaa meitä oppimaan virheistämme. Kannattaa kuitenkin pohtia, että jos mieli olisi valmentajasi, niin olisiko se hyvä valmentaja.

"Jos sisäisen valmentajan puheen sävy on tyyliä: "mokasit taas, olet tyhmä", niin auttaako se kehittämään sosiaalisia taitojani?"

Voisko sisäinen valmennus olla myötätuntoista ja inhimillistävää sisäistä puhetta: kaikki mokaavat, ei se niin vaarallista ole.

"Sisäinen puhe vaikuttaa tunteisiimme aika paljon, kun otamme sen niin tosissaan. Ahdistumme, stressaannumme ja murehdimme vaikka päiväkausia sitä, mitä tuli sanottua."

Lähteet: Helsingin Sanomat 27.7.2023, kuvat Pixabay

 

Ihon hoidosta

Rupesin käyttämään kosteusvoidetta vasta reilu kolmekymppisenä. Samoin meikkivoidetta. Nelikymppisenä tajusin vihdoin käyttää päivä- ja yövoidetta erikseen. Viisikymppisenä myös seerumia. Nyt en tulisi "toimeen" ilman näitä.

Uskon, että se mitä syö vaikuttaa ihoon ja muutenkin kehoon. On aivan turha käyttää ryppyvoidetta ja lisäravinteita, jos syö liian vähän kasviksia, hedelmiä ja marjoja.

Iho on suurin elimemme. Iholla näkyvät ikä, tunteet, sairaudet, elintavat.

Iho on erilainen eri vuorokauden- ja vuodenaikoina. Päivisin se tarvitsee suojaa aurinkoa ja ilman epäpuhtauksia vastaan. Öisin suojaa ei tarvita, vaan on aika ravita ihoa. Siksi päivä- ja yövoiteet ovat usein erilaiset. Yöllä iho parantaa itseään, ja aamulla sen pinnalla on kerros likaa, talia ja kuona-aineita.

Kasvot paljastaa, pitääkö itsestään huolta. Mitä syöt ja juot, miten liikut, tupakoitko, nukutko riittävästi.

Tunteet näkyvät iholla. Jotkut punastuvat helposti, kun huomio ja jännitys saa veren humahtamaan kasvoille. Punastumiseen vaikuttaa se, miten pinnassa verisuonet ovat. Tästä syystä kaikki ihmiset eivät punastele.

Estrogeenilla on suotuisia vaikutuksia ihoon. Tästä syystä estrogeenia sisältäviä ehkäisypillereitä määrätään usein aknen hoitoon. Vaihdevuosien aikana estrogeenin tuotanto hidastuu vähitellen ja loppuu. Se näkyy iholla. Tulee ryppyjä ja juonteita.  Iho ohenee ja kuivuu herkemmin.

Sanotaan, että rakkaus saa ihon hehkumaan. Surullisen ja väsyneen iho voi näyttää harmaan kalpealta.

                            Vuodenajat rytmittävät

Ihoa kannattaisi hoitaa myös vuodenajan mukaan. Talvella pakkanen, lämmitys ja kuiva sisäilma saavat ihon kuivumaan, ja normaalia ihoakin kiristää siksi helposti. Valottomuus saa kasvot kalpenemaan, ja monet iho-ongelmat riehaantuvat. Iho kaipaa enemmän hoivaa kuin kesällä.

Kohtuullinen auringonvalo hoitaa ihoa, ja lieventää atooppista ihottumaa, psoriasista ja aknea. Liika auringonvalo tuhoaa ihon tukikudosta kollageenia. Iho veltostuu; tulee uurteita ja ryppyjä.

                            Yhteys mieleen

Ihosairaus ei ole välttämättä vain kehon ongelma. Atoopikoilla on tutkimusten mukaan kohonnut riski psykiatrisiin sairauksiin,  muun muassa masennukseen ja ahdistukseen. Syytä ei varmasti tunneta, mutta univaikeuksilla voi olla osansa.

Ihotautien erikoislääkäri Ville Kiiski sanoo, että lapsesta saakka häiriintynyt unirytmi saattaa vaikuttaa aivoihin haitallisesti.

Atooppinen ihottuma saa ihon myös rypistymään helpommin. Sekin voi painaa mieltä alas. Jos atooppisesta ihottumasta tai psoriaksesta kärsivän iho saadaan kuntoon, kutina lakkaa ja yöunet paranevat, elämänlaatu voi kohentua dramaattisesti.

Lähteet: Voihyvin 6/2019, kuvat Pixaba

Kehon viestien kuunteleminen kannattaa

Pelko kouraisee vatsaa. Ilo oikaisee ryhdin ja avaa rintakehän. Suru laittaa hartiat lysyyn. Huoli saa otsan ja kasvojen lihakset rypistymään.

Kehon viestien kuunteluhetki voi auttaa huomaamaan tilanteet, joissa uhkaa kuormittuminen ja sairastuminen. Tämän postauksen ajatukset on psykofyysisen psykoterapeutin ja kirjailijan Bodil Lindforsin päätelmiä hänen pitkään jatkuneelta uraltaan.

Länsimaissa on perinteisesti ajateltu, että mieli on jotenkin ylevä ja keho alempiarvoinen.

Psykologiassa taasen on kauan aikaa oltu sitä mieltä, että me ihmiset olemme kehossamme. Tämän ajatuksen voi vielä viedä pidemmälle: me olemme kehomme.

Kehoa ja mieltä ei voi erottaa vaan ne ovat  yhtä. Olemme kokonaisvaltaisesti kehollamme tuntevia olentoja.

                                Masennus

Bodil Lindfors on tavannut vastaanotollaan paljon uupuneita, ahdistuneita ja masentuneita ihmisiä, jotka puhuvat ongelmastaan kuin olisivat saaneet jonkin tarttuvan taudin. Diagnoosien takana on kuitenkin voimakkaita kehon tuntemuksia.

Masentunut on ikään kuin pannut kannen aistiensa päälle. Hänestä mikään ei tunnu miltään. Eikä mikään kiinnosta. Masentunut kulkee katse maassa. Liikkeet ja puhe on hitaita. Hartiat painuvat eteen ja hengitys on pinnallista.

Bodil Lindforsin terapiassa harjoitellaan ilmaisemaan tunteita ja havaitsemaan niitä kehossa. Esimerkiksi masennuksen taustalla on usein surua, vihaa tai epätoivoa, joita masentuneella ei ole ollut mahdollista kokea ja ilmaista. 

Kun masentunut oppii tunnistamaan, missä kohtaa kehoa tunteet tuntuvat ja oppii vielä ilmaisemaan kehollaan raivon tai epätoivon tunteita, terapiassa mennään jo kovaa vauhtia kohti muutosta.

                      Kehon viestit

Ihmiset tuntuvat alati näpräävän älypuhelimiaan. Ei ihme että jooga, mindfulness ja monet muut läsnäoloa korostavat lajit kiinnostavat. Älypuhelimet ei ravitse aistejamme ja kehoamme kokonaisvaltaisesti.

Aistien näkökulmasta metsässä kävely voittaa älylaitteella surffailun. Luonnossa kaikki aistimme ovat käytössä. Älylaitteella katselemme vain kuvia ja tekstejä. Myös tunteet tulee parhaiten esiin kasvokkain jutellessa.

Kehon muutoksiin ja viesteihin pysähdymme vasta, kun se viestii rajusti. Esimerkiksi silloin kun sairastetaan stressiä tai uupumusta.

Kehon viesteihin herätään, kun sydän alkaa tykyttää. Uni ei tule. Hengästyttää. Väsyttää.

Keho ja mieli tykkäävät tekemisestä, jossa ne saavat liikettä ja ilmaisun mahdollisuuksia. Tätä voi olla mikä tahansa itseä miellyttävä liikunta. Esimerkiksi kävely, pyöräily, tanssi.

Tekemisen lisäksi tarvitaan lepoa ja unta, jonka aikana tapahtuu palautumista ja oppimista.Hermosolujen välille syntyy uusia yhteyksiä. Aivot pesevät turhan tiedon pois.

Kehon tilan voi tietoisesti havaita tällä harjoituksella. Harjoitus auttaa erityisesti kuormituksen tunnistamista. Sen voi tehdä selinmakuulla, istumalla tai rauhallisesti kävelemällä.

Harjoitus

• Tunnetko sydämesi sykkeen? Onko se nopea vai hidas?
• Ovatko kätesi lämpimät vai kylmät? Kuivat vai kosteat?
• Onko hengityksesi nopea, rauhallinen vai hidas? Tuntuuko se syvällä vatsassa entä rintakehässä? Jääkö se pinnalliseksi vai meneekö se pohjaan asti? Onko siinä katkoksia vai onko se tasainen?
• Löydätkö suolistosi tuntemuksia, ääntä, liikettä? Onko se jumissa, rauhallinen vai levoton?
• Onko suusi kuiva vai erittääkö se sylkeä?
• Miltä lihaksistosi tuntuu? Oletko jännittynyt vai rento? Vaihteleeko jännitys tai rentous kehon eri osissa?
• Miten havainnointi vaikuttaa tähän kaikkeen?

Hyvää vappua kaikille!

Lähteet: voihyvin 1/2019, kuvat omat

Kohtuullinen määrä liikuntaa edistää mielenterveyttä

Liikunta on minulle muutakin kuin fyysisen kunnon kasvattamista. Olen jo kymmeniä vuosia sitten huomannut, että se kohottaa myös mielialaa. Lisää hyvinvointia. Jos oikein ketuttaa, ärsyttää, mielipahoittaa. Lähden lenkille. Käyn kuntosalilla ja lenkkeilen myös ihan säännöllisestikin. Oikeastaan enemmän mielen kuin kehon hyvinvoinnin vuoksi.

Amerikoissa tehtiin iso tutkimus liikunnan vaikutuksista, johon osallistui yli miljoona aikuista. Tutkimus julkaistiin vastikään lääketieteen arvostetussa The Lancet Psychiatry-lehdessä.

Tutkimuksessa huomattiin, että liikunta vähentää päiviä, joihin liittyy tunne-elämän ongelmia, stressiä ja masennusta. Tokihan liikunnan vaikutus mielenterveyteen on tiedetty jo kauan aikaa.

Mutta kysymys kuuluu, miten paljon sitä liikuntaa on harrastettava. Että sillä on vaikutusta mielenterveyteen? Yllätys kyllä, suuri määrä liikuntaa ei lisännyt mielenterveyttä. Vaan päinvastoin: enemmän olikin vähemmän. Hyvin suuri kuntoilemisen määrä voi kertoa erittäin vaativasta luonteesta, joka on riski mielenterveydelle. Hillittömästi kuntoilevien mielenterveys oli jopa huonompi kuin niillä, jotka ei harrastaneet ollenkaan liikuntaa.

Parhaaksi osoittautui kohtuullinen liikunnan määrä: 30-60 minuuttia kestävät liikuntakerrat. Siis vaikkapa puolen tunnin kävelylenkki. That's it. Hyvä uutinen. Mielenterveyden , hyvinvoinnin ylläpitäminen ei siis vaadi aivan kauheasti liikuntaa.

Harrastatko sinä liikuntaa?

Lähteet: Helsingin Sanomat 12.8.2018, kuvat Pexel, Pixabay

Painajainen

Minulla on omituinen, silloin tällöin toistuva painajainen: Minun on vain luettava ja luettava tylsää ja sekavaa kirjaa. Luen niin oikeasti kuin unessa voi.

Painajaisissa me käsitellään vaikeita kokemuksiamme ja traumojamme. Mieli työskentelee niiden kanssa. Ja auttaa meitä pääsemään niistä. Joskus painajaisen nähtyään ymmärtää selvästi, mitä se halusi kertoa minun tämänhetkisestä tilanteestani.

Noin puolet aikuisista näkee ainakin yhden painajaisen kuukaudessa. Paljon painajaisia näkee noin 5 prosenttia aikuisista. Unitutkija Nils Sandmanin mukaan ne voivat kertoa psyykkisestä rasituksesta. Naiset näkevät enemmän painajaisia kuin miehet.

Sukupuolten välinen ero häviää siinä kuudenkympin tietämissä. Iäkkäämmät ihmiset näkevät painajaisia enemmän kuin nuoret. Sota näkyy painajaisissa vielä vuosikymmenien jälkeenkin.

Talven synkkyys näkyy painajaisten määrässä. Kaamosmasennuksesta kärsivät ihmiset näkevät enemmän painajaisia. Unettomuuden ja masennuksen vaivaamat ihmiset näkevät hekin enemmän painajaisia. Sandmanin mukaan ne kertovat psyykkisestä kuormituksesta.

Neuropsykologi Antti Revonsuulla on uhkasimulaattori teoria painajaisista. Painajaiset liittyvät evoluutioon. Aivot käyvät yöllä mahdollisia vaaroja ja uhkia läpi. Valveilla ihminen on sitten valmis reagoimaan niihin. Painajaisista on ollut hyötyä selviytymiselle ja on yhä.

Minkälaisia painajaisia sinä näet?

Lähteet: Helsingin sanomat 2.11.2017, kuvat Pexel

Päivän asu ja hyviä uutisia

Viikko on taas vilahtanut ohitse. Töissä oli tavallista enemmän vilskettä ja reipasta meininkiä, kun oli penkinpainajaiset. Penkkareissa opettajien täytyy kestää tietynlaista nöyryytystä. Heistä tehdään abivideo, joka on hauska ja liioittelee opettajan piirteitä.Minä olin muun muassa Suomen surkein kuski. Sama juttu ope-banderolleissa. Meteli, musiikki ja sotku kuuluu asiaan. Mutta sitten  kun abit on kuorma-auton lavalla ja auto kaartaa pois, tulee tippa linssiin: nyt he meidät jättivät. Oltiin sentään kolme vuotta yksissä. 

Sitten ne hyvät uutiset:Miehenikin rupesi kasvissyöjäksi. Ollaan oltu 23 vuotta yksissä ja minä koko sen ajan kasvissyöjä. Yhteensä 35 vuotta. Mies on aina rakastanut kaikenlaisia makkaroita. Hän oli nähnyt unen, jossa porsas sanoi hänelle: Herra älä syö minua. Se oli mieheni mukaan sielun viesti hänelle. Että pitää ryhtyä kasvissyöjäksi. (Me taidetaan olla vähän hullua sakkia.) Olin niin onnellinen hänen päätöksestään, että en hennonnut kertoa hänelle omaa käsitystäni unesta.

Mies ei lue blogiani, joten kerron vähän tässä. Vaikka kunnioitankin miestäni. Minun mielestäni sielu ei puhu unessa vaan ihmisen oma mieli. Kaikki unen hahmot edustaa unennäkijän eri luonteenpiirteitä. Siis unennäkijää itseään. Siis mieheni porsas oli yksi hänen oma puolensa. Enneunissa ei ole näin. Enempää en mieheni arvostuksen vuoksi tässä unta tulkitse. Mutta ihanaa. Nyt ollaan molemmat kasvissyöjiä. En ole edes yrittänyt miestäni ja lapsia käännyttää. Se on aivan oma asia, mitä syö.

                      Vanhempi tytär lukee pääsykokeisiin ja näitä lappuja on siellä sun täällä.

Toinen tyttäristä on myös kasvissyöjä.Toinen syö lihaa. Mutta nyt hän on perheen ainoa sekaruuan syöjä. Ja häntä varten en aio enää kokata myös lihaversiota päivän ruuista. Helpottaa huomattavasti kokkaamista.

               Pusero ei ole oikeasti niin nyppyinen kuin kuvassa näyttää. Kissankarvat lienee

               aitoja.

Päivän asu on hame ALANRED "autenttisen italialainen"  Tarjan muotipuodista ja pusero Onlyn. Molemmat vuosia vanhoja. Ehkä jo kymmenen vuotta.

Kuvien laatu on tavallistakin huonompi. Minun uninen pärstä on todella epäselvä. Kuvat otettiin tyttäreni toimesta varhain aamulla.  Tyttären napakasta päätöksestä. Kumpikin silti vielä puolittain unessa.

Ja kuvat on kuvattu taas tuon pönttöuunin edessä. Rauhallisin tausta meidän sekavassa huushollissa.

Liikutuin siis myönteisesti ja haikeasti penkkareissa. Mutta eipä paljon myönteisesti liikuttanut. Kun onnistuin ajamaan ojaan. Onneksi se tapahtui jotenkin pehmeästi. Miltei tyylikkäästi (?). Vaikka viime talven vakavan ojaanajon jälkeen vannoin, että ei ikinä enää. Ajan talven liukkailla hitaasti.

Täysin nautamaisen kärsivällisesti. Mutta se pääsi jotenkin unohtumaan. Olin kai mietteissäni. Jotka ei kummoisia ole. Onneksi ystävällinen autoilija otti minut kyytiin ja pääsin töihin. Mies tietty joutui järjestämään auton pois ojasta - mutta on onneksi tottunut näihin minun autokuvioihin vuosien kuluessa.

Torstaina ATK-ohjaajani opetti minulle instagrammin ja kuvakaappauksen käyttöä. Ymmärsin jotakin. Niin, jotakin. Pitää harjoitella molempia kaaaaaaauan aikaa.

                     Hameen kuvioita. Hame on oikeasti ruskeanmusta. Valokuvani elävät täysin
                     omaa elämäänsä.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Lähteet: omat