Mieli vaikuttaa kehoon ja keho mieleen

Näin kasvimaallani eilen nuo valokuvien raparperit. Oli pakko ottaa valokuva: raparperin pullea, turpea ja punainen silmu on niin täynnä voimaa ja kevättä. Aivan kuten ihmistenkin mieli  saattaa alkaa olla nyt valoisan keväinen, versoileva. Kehokin ikään kuin nuortuu toukokuussa

Ihminen on psykofyysissosiaalinen kokonaisuus. Mikä sanahirviö.

Mieli vaikutta kehoon ja keho mieleen. Ihmissuhteet mieleen ja kehoon. Masennuksessa välittäjäaine serotoniinin määrä on pienentynyt ja aivojen osa hippokampus on myöskin tavallista pienempi. Skitsofreniassa välittäjäaine dopamiinia on normaalia enemmän.

Kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä on häiriöitä serotoniinin pitoisuuksissa, aivojen valkeaa ainetta on tavallista vähemmän ja ohimolohkoissa esiintyy epilepsian kaltaisia sähköpurkauksia mutta ilman kouristelua. Lääkkeet tasaavat näitä mielenterveyden häiriöitä, koska ne vaikuttavat välittäjäaineisiin. Myös psykoterapia kannattaisi yhdistää hoitoon, koska - anteeksi kun jankutan - mieli vaikuttaa kehoon.

Kysymys kuuluu: mikä on syy ja mikä on seuraus? Laukaiseeko esimerkiksi masennuksen aivojen välittäjäaine serotoniinin lasku vai onko ensiksi surulliset tunteet, jotka vaikuttavat serotoniinin määrän laskuun? Tätä ei vielä varmasti tiedetä. 

Aika vastikään on huomattu, että vatsalaukussakin on noita välittäjäaineita. Suoliston bakteerit ja ravinto voivat vaikuttaa niihin ja ne ehkä taas mieleen. Erityisesti masennusta on tutkittu tältä kantilta.

Psykosomaattinen sairastaminen, niin sanotut toiminnalliset häiriöt, on mielenkiintoinen juttu. On tutkittu, että naislesket sairastuvat rintasyöpään ei-leskiä useammin. Tiukimmat psykoanalyytikot ovat sitä mieltä, että leski muodostaa solutasolla sellaisen "kumppanin", joka ei jätä.

Selkäkivut ovat aika usein psykosomaattisia. Lausuma "ei jaksa enää kantaa" kertoo tästä paljon. Ihminen ei jaksa enää kantaa esimerkiksi padottuja tunteitaan, stressiä, ongelmia parisuhteessa tai raha-asioissa. Joten selkä sairastuu, jotta ihminen voisi levätä. Muita usein psykosomaattisia vaivoja on muun muassa vatsa- ja pääkivut.

Ruumis vaikuttaa siis mieleen. Ei vain mieli ruumiiseen. Miltei kaikki tietävät, miten liikunta vaikuttaa myönteisesti mielialaan. Kun oikein stressaa, ahdistaa, vihastuttaa tai suru tuntuu ottavan vallan, reippaan liikunnan jälkeen ikävät tunteet ovat yleensä poissa tai taka-alalla. Liikunta saa aivot erittämään endorfiinia, aivojen omaa mielihyvää tuottavaa morfiinia.

Tunteita

Tulin juuri töistä kuntosalin ja kaupan kautta. Päivän aikana ajatusten taka-alalla on haahuillut tämä aihe. Niinpä kirjoitan siitä.

Tunne, kokemus on aina kokijalleen totta, vaikka ympäristö olisi toista mieltä. Tunnetta on hyvä tutkia. Siinä voi viipyä. Tuoko se kehoon joitakin tuntemuksia? Jos tuo, voi oleskella niissä tuntemuksissa aikansa, kunnes jostakin syvältä nousee hyväksymisen tunne. Tunteen ei tarvitse johtaa toimintaan. Se on tunne, ei toimintaa.

Tunnerikkaus on todellista, yleensä melko pysyvää rikkautta. On parempi olla tunnerikas kuin padota, lukita tunteitaan. Jos patoaa ja lukitsee liikaa, tunteet voivat siirtyä ja jäädä kehoon. Seurauksena on kaikenmoista psykosomaattista oireilua, esim. vatsavaivoja, päänsärkyä, lihasten jumeja. Kehollakin on muistinsa.

Tunteiden kokeminen ja tiedostaminen, myötätunto ja suvaitsevaisuus eivät joidenkin mielestä sovi tehokkaaseen, digiähkyiseen nyky-yhteiskuntaan. Joissakin ihmisessä se herättää sääliä ja jopa halveksuntaa. Se on pehmoa lässytystä: "Minä teen enkä meinaa." "Vain nopeat elävät." Halveksunta voi olla suojakuori pelolle ja herkkyydelle.

Mutta minä haluan välillä pysähtyä; kuulostella itseäni; hyväksyä tunteeni ja jatkaa sitten eteen päin.

Psykoterapeutti Maaret Kallio kirjoittaa Helsingin Sanomien kolumnissaan Inhimillisyys inhottaa:
"Milloin lakkaamme pitämästä kylmyyttä älykkyytenä, ilkeyttä nokkeluutena ja armottomuutena?...Moni voi ärsyyntyä esimerkiksi tällaisista korulauseista: Rakkaus on ihmisen tärkein käyttövoima. Tunteita on kuunneltava, mutta toimintaa harkittava. Hyvä elämä rakentuu aina enemmän myötätunnolle kuin vihalle."

Pidän Maaret Kallion ajatuksista. Jotkut vihaavat niitä. Ehkä kaikkien puolustusmekanismien takana oikeasti peloissaan.

Tapanani on ollut pitkään leikellä kiinnostavia, omaan alaani liittyviä artikkeleita ja uutisia Helsingin Sanomista. Olen välillä käyttänyt niitä opetustyössäni. Ja nyt näköjään tässä blogissa.

Näin eilen lenkilläni kevään ensimmäisen leskenlehden. Kuinka urheana se nousi harmaasta maasta. Keltainen kukinto kuin lupaus auringosta ja kesästä.

Lähde:HS