Ruoan vaikutus ilmaston lämpenemiseen on arvioitua suurempi

Minä olen ollut kasvissyöjä 36 vuotta alunperin  eettisistä syistä. Eläimen pitäisi saada elää mahdollisimman lajiominaisesti. Teholihatuotannossa eläimiä kohdellaan huonosti. Ikään kuin ne olisivat vain rahaa tuottavia koneita.

Nyt myöhemmin olen ymmärtänyt. Että kasvissyönti pienentää hiilijalanjälkeäni ja ilmaston lämpenemistä.

Kun aloitin kasvissyönnin 17-vuotiaana, sitä pidettiin yleisesti omituisena. Ei ollut mitään kasvisruokavaihtoehtoja. Nykyisin kasvissyönti on yleistä. Ja kasvisvaihtoehtoja löytyy melkeinpä joka paikassa.

Suomen ympäristökeskuksen johtaja professori Jyri Seppälä on tätä mieltä:"Päästöjen vähentäminen on mahdollista ja pitkälti kiinni kuluttajan omista valinnoista."

Kodin ilmastokuormaa voi vähentää ruokavaliolla ja arjen valinnoilla liikkumisessa, kodin lämmityksessä, ostettavissa tavaroissa ja vaatteissa.

Suomalaiset ovat yksi eniten ilmaston lämpenemistä edistävistä kansoista suhteessa asukaslukuun. Suomalaisen hiilijalanjälki on kuusinkertainen intialaiseen verrattuna,

Pienetkin arjen valinnat vaikuttavat ilmastoon. Ruokahävikkiä pitäisi vähentää. Syödä naudanlihan asemasta kasvisruokaa ja kotimaista luonnon kalaa.

Pienet matkat  pyörällä tai kävellen. Mennä lomalle Suomessa mieluiten junalla. Kodin lämpötila alhaisemmaksi. Veden lotraamisen vähentäminen esimerkiksi suihkussa.

Ruoka on vihdoin tajuttu tärkeäksi asiaksi ilmaston lämpenenemisen estämiseksi. Ruokavalion hiilijalanjälkeä kasvattavat erityisesti naudanliha ja maitotuottet esimerkiksi juusto.Sianlihan ja siipikarjan hiilijalanjälki on pienempi kuin naudan lihan.

Yksinkertainen teko on vähentää tai mieluiten lopetta naudan lihan syöminen. Ja lisätä kasvissyöntiä ja kotimaista kalaa. Lihan syöjän hiilijalanjälki on kaksinkertainen vegaaniin verrattuna.

Mitä sinä ajattelet kasvissyönnistä?

Lähteet: Helsingin Sanomat 20.10.2018, kuvat omat

Päivän asu ja hyviä uutisia

Viikko on taas vilahtanut ohitse. Töissä oli tavallista enemmän vilskettä ja reipasta meininkiä, kun oli penkinpainajaiset. Penkkareissa opettajien täytyy kestää tietynlaista nöyryytystä. Heistä tehdään abivideo, joka on hauska ja liioittelee opettajan piirteitä.Minä olin muun muassa Suomen surkein kuski. Sama juttu ope-banderolleissa. Meteli, musiikki ja sotku kuuluu asiaan. Mutta sitten  kun abit on kuorma-auton lavalla ja auto kaartaa pois, tulee tippa linssiin: nyt he meidät jättivät. Oltiin sentään kolme vuotta yksissä. 

Sitten ne hyvät uutiset:Miehenikin rupesi kasvissyöjäksi. Ollaan oltu 23 vuotta yksissä ja minä koko sen ajan kasvissyöjä. Yhteensä 35 vuotta. Mies on aina rakastanut kaikenlaisia makkaroita. Hän oli nähnyt unen, jossa porsas sanoi hänelle: Herra älä syö minua. Se oli mieheni mukaan sielun viesti hänelle. Että pitää ryhtyä kasvissyöjäksi. (Me taidetaan olla vähän hullua sakkia.) Olin niin onnellinen hänen päätöksestään, että en hennonnut kertoa hänelle omaa käsitystäni unesta.

Mies ei lue blogiani, joten kerron vähän tässä. Vaikka kunnioitankin miestäni. Minun mielestäni sielu ei puhu unessa vaan ihmisen oma mieli. Kaikki unen hahmot edustaa unennäkijän eri luonteenpiirteitä. Siis unennäkijää itseään. Siis mieheni porsas oli yksi hänen oma puolensa. Enneunissa ei ole näin. Enempää en mieheni arvostuksen vuoksi tässä unta tulkitse. Mutta ihanaa. Nyt ollaan molemmat kasvissyöjiä. En ole edes yrittänyt miestäni ja lapsia käännyttää. Se on aivan oma asia, mitä syö.

                      Vanhempi tytär lukee pääsykokeisiin ja näitä lappuja on siellä sun täällä.

Toinen tyttäristä on myös kasvissyöjä.Toinen syö lihaa. Mutta nyt hän on perheen ainoa sekaruuan syöjä. Ja häntä varten en aio enää kokata myös lihaversiota päivän ruuista. Helpottaa huomattavasti kokkaamista.

               Pusero ei ole oikeasti niin nyppyinen kuin kuvassa näyttää. Kissankarvat lienee

               aitoja.

Päivän asu on hame ALANRED "autenttisen italialainen"  Tarjan muotipuodista ja pusero Onlyn. Molemmat vuosia vanhoja. Ehkä jo kymmenen vuotta.

Kuvien laatu on tavallistakin huonompi. Minun uninen pärstä on todella epäselvä. Kuvat otettiin tyttäreni toimesta varhain aamulla.  Tyttären napakasta päätöksestä. Kumpikin silti vielä puolittain unessa.

Ja kuvat on kuvattu taas tuon pönttöuunin edessä. Rauhallisin tausta meidän sekavassa huushollissa.

Liikutuin siis myönteisesti ja haikeasti penkkareissa. Mutta eipä paljon myönteisesti liikuttanut. Kun onnistuin ajamaan ojaan. Onneksi se tapahtui jotenkin pehmeästi. Miltei tyylikkäästi (?). Vaikka viime talven vakavan ojaanajon jälkeen vannoin, että ei ikinä enää. Ajan talven liukkailla hitaasti.

Täysin nautamaisen kärsivällisesti. Mutta se pääsi jotenkin unohtumaan. Olin kai mietteissäni. Jotka ei kummoisia ole. Onneksi ystävällinen autoilija otti minut kyytiin ja pääsin töihin. Mies tietty joutui järjestämään auton pois ojasta - mutta on onneksi tottunut näihin minun autokuvioihin vuosien kuluessa.

Torstaina ATK-ohjaajani opetti minulle instagrammin ja kuvakaappauksen käyttöä. Ymmärsin jotakin. Niin, jotakin. Pitää harjoitella molempia kaaaaaaauan aikaa.

                     Hameen kuvioita. Hame on oikeasti ruskeanmusta. Valokuvani elävät täysin
                     omaa elämäänsä.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Lähteet: omat