Odottamattomat murheet

 

Elämä on hauras ja riskialtis. Ikäviä asioita voi tapahtua koska vain ja kelle vain. Minulle suuri murhe oli fyysisen toimintakyvyn osoittautuminen huonoksi, vaikka kuntoilen ja syön terveellisesti. Tosin minulla on tyypin 2 diabetes, mutta se on perinnöllistä laatua.

Minulla oli keuhkokuume ja pitkittynyt virtsarakontulehdus. Olin sairaalassa kaksi viikkoa. Virtsaa ei tullut itsekseen, vaan piti katerktoida neljän tunnin välein Ennen neljää tuntia piti yrittää saada virtsattua itse. Ei onnistunut. Katekrointi tarkoittaa sitä, että virtsaputkeen työnnetään katerkti, ja virtsa tulee pois.

Kun lähdin sairaalasta sain pysyvän katerktin. En voi enää harjoitella virtsaamista itse. Siksi haluaisin johonkin kuntoutuslaitokseen tai terveyskeskukseen. Ja pysyvä katerkti otettaisiin pois, ja saisin taas harjoitella normaalia virtsaamista. Näihin hoitopaikkoihin on jonot. Mutta toivon, että jossakin kohtaa joku paikka vapautuisi.

Ihmisen mieli on rakentunut kyvykkääksi siirtää syrjään ikävät mahdollisuudet. Tosin sudenhetkellä aamuyöstä murheet voi vallata mielen. Ihmisen mielen kyvykkyys sysätä murheet pois mielestä on tarpeen, sillä muuten elämästä ei voi nauttia. Tämä kyky tosin heikentyy silloin, kun jotakin uhkaavaa tapahtuu tai kun on stressaantunut ja ylikuormittunut.

Yksi tapa hyväksyä ikävät tuntemukset on ajatella, että huolten vastustaminen vain lisää niiden valtaa.Vaihtoehtoisesti voi pitää päivittäisen huolivartin. Sen ajatuksena on, että kun antaa itselleen luvan murehtia tietyn hetken, huolehtiminen muina aikoina vähenee.

Toinen tapa on suunnitella, miten toimisi, jos murhe tapahtuu. "Mitä itse tekisi tuolloin? Kuka tai ketkä auttaisivat ja miten? Millaisten henkisten ja muiden voimavarojen varassa selviytyisi?"

Yksi keino taasen on puhua. Huolien valta vähenee, kun niitä pukee sanoiksi, ja kenties kuulee, ettei ole huoliensa kanssa yksin. Mutta liiallinen peloista avautuminen ei tosin ole hyväksi, vaan voi äityä vatvomiseksi, joka kuormittaa toista, eikä auta itseäkään.

Jos ei halua puhua, voi kirjoittaa. Viikon kirjoituskuuri, jonka aikana kirjoittaa ylös ajatuksia ja tunteita 15 minuutin ajan päivittäin, auttaa tutkitusti huolen yliotteeseen.

Ajatus huolehtimisen irrationaalisuudesta voi myös auttaa, koska huolet usein koskevat asioita, jotka ovat epätodennäköisiä. Silloinkin, kun joku pelko toteutuu, on harvoin niin kamalaa, kun on ajatellut. Syy tähän on, että mielestä löytyy valtavasti resilienssiä eli kyky sopeutua haasteisiin.

Murehtimisen mittasuhdetta on myös hyvä arvioida. On hyväksi arvioida, onko murhe siedettävä vai läheneekö se pakkomiellettä, joka täyttää jo jonkin ahdistushäiriön eli neuroosin kriteerit.

"Tämän selvittääkseen voi kysyä, estävätkö murheet minun elämästä niin kuin toivoisin? Onko kykyni nauttia elämästä niin kuin toivoisin? Onko kykyni nauttia elämästä hukkunut ahdistuksen alle? Jos vastaus edellä mainittuihin kysymyksiin on kyllä, voi olla parasta työstää asiaa ammattilaisen kanssa."

Lähteet: Hyvä terveys 13/2024 Psykologi ja psykoterapeutti Sanna Aulankoski, kuvat omat taidekeskus Salmelan näyttelystä.

Taaspa tein typerän päätöksen

 

Minun typerin päätökseni

on ,että miksi en pyrkinyt aikanaan lääkäriksi. Se oli koko elämänaikainen toive, lempiammattini lapsuudestani asti. En ehkä olisi päässyt ensimmäisellä kerralla lääkkikseen.   Ehkä toisella. Sen sijaan valitsin kulttuurien  tutkimisen ja psykologian, kun alkoi hippikausi.Luin pitkää matikkaa, kemiaa ja fysiikkaa.

Moni harrastaa itsensä syyttelyä suurista, mutta myös pienemmistä asioista.  

Psykologi minna Miaon sanoo: " Saman taipumuksen vuoksi ihmiset voivat oppia erilaisista virheistä ja korjata toimintaansa. Osataan vaikka pyytää toiselta anteeksi."

Ongelmaksi asia muodostuu, kun itsesyyttely on jatkuvaa ja aiheuttaa kärsimystä. Silloin ihminen saattaa torua itseään pienemmistäkin erheistä.

Myös julkiset esiintymiset voivat aiheuttaa itsensä soimaamista. Ihminen saattaa loputtomiin perata vaikkapa  työpaikalla pidettyä esitelmää, jonka kokee menneen pieleen.

"Usein kyseessä saattaa kuitenkin olla jokin pieni asia, jota katselijat ja kuuntelijat eivät välttämättä edes huomanneet tai pitäneet kovin tärkeänä", Miao sanoo.

Itsensä soimaajan mieli on jäänyt ikään kuin karuselliin ja pyörii siellä yhä uudelleen ja uudelleen. 

Jatkuvalle päätöksen vatvomiselle voivat altistaa monet eri asiat. Muun muassa jos kovasti pohtii julkisia esiintymisiään, taustalla saattaa olla voimakasta häpeätaipumusta.

"Tapahtumien pyörittely voi olla tapa käsitellä tilanteen aiheuttamaa häpeää. Pahimmillaan ihminen saattaa kuitenkin ajatella, ettei halua esiintyä enää ikinä ja korjaavaa kokemusta ei tule."

Itsesyyttely voi johtua myös itselleen asetetuista kohtuuttomista vaatimuksista. Etenkin täydellisyyden tavoittelu voi aiheuttaa itsensä sättimistä.

"Jos vaikka lapsuudessa on tullut paljon sanomista virheistä, ihminen saattaa myös aikuisuudessa vältellä virheitä ja helposti soimata niistä itseään", Miao sanoo.

Kun haitallista itsesyyttelyä aletaan purkaa, seuraava ongelma saattaa odottaa nurkan takana. Ihminen saattaa nimittäin ruveta syyllistämään itseään itsesyyttelystä. Ei ole todennäköistä, että pitkään jatkunneen itsensä syyttelyn pystyisi yhtäkkiä lopettamaan.

Apua saattaa saada erilaisista tietoisen läsnäolon harjoituksista. Näissä ajatukset pyritään huomaamaan tietoisesti ja hyväksyvästi ilman, että ajatuksissa jää vellomaan.

"Ei siis pyöritäkään karusellissa ajatusten kanssa kierrosta aina uudelleen, vaan asetutaan ulkopuolelle katsomaan karusellia. Voisiko karusellia katsoa esimerkiksi hieman kauempaa? Tai voisiko sitä kiertää ja tutkia, miltä se näyttää?"

Näin kokonaiskuvasta voi tulla selkeämpi, sillä itsesyyttelijä ei helposti näe metsää puilta. Samalla voi huomata, että kyllä tällaista tapahtuu myös muille tai että on hyvin inhimillistä, että minulla on tällaisia odotuksia itseäni kohtaan.

Lähteet: Referaatti Helsingin Sanomat 4.1.2025, kuvat omat

Elämää maalla 53.

 

  Elämä on nyt yhtä sinnittelyä. Surullista ja ikävää.

Kuljen pissapussi mukanani ja sitä täytyy varoa ja se tuntuu epämukavalta alapäässä. Se on alkanut vähän vuotaa tyjennysaukon ympäriltä. Sairaalassa sanottiin, että pitää mennä kahden viikon välein pussin vaihtoon. Nyt tämä pieni vuotaminen ärsyttää niin paljon, että taidan huomenna varata ajan terveyskeskukseen.

Kysyn myös, voisinko päästä vuodeosastolle ja pitkäaikainen katerti otettaisiin pois ja virtsaa tyhjennettäisi käsin laitettavalla katertilla. Voisin katertien käytön välissä yrittää pissata itse. Voisin näin harjoitella virtsaamista. Onhan se yksi perustarpeista!

Jos miehillä olisi yleistä virtsarakontulehdus ja sitten rakon toimimattomuus, siihen olisi jo kehitetty lääke. Naisten "pissatautia" vähätellään.

Ennätykseni on, että nukahdin neljä kertaa päivässä. Tähän osin vaikutti se, että tein jotakin eli laitoin ruokaa. Muuten olen lukenut sängyssä kahden viikon Hesareita, katsonut hömppää Netfixiltä ja tykkäillyt Instassa. Ja nukkunut.

Huimausta on edelleen. Luulin sen loppuvan keuhkokuumeen jälkeen. Mutta ei. Hyvä, että minulla on aika neurologille maaliskuussa. Vaikka istuisin makaamisen jälkeen tovin, silti huippaa. Välillä on pidettävä seinistä kiinni, jos tahdon keittiöön tai suihkuun.

Kauniit säät tuntuvat lohduttomilta, kun en pääse itse ulos. Mutta on kuitenkin hyvä, että kevät etenee.

Minulla on kerran kuukaudessa karkkipäivä. Tammikuussa se ei kuntoni takia toteutunut. Tänään sitten pidin karkkipäivän: söin puuoli litraa Ainon kinuski-karpalojäätelöä ja yhden Daimin. Olin aivan täynnä. Tänään iltaruoka on varmasti pieni.

Minä en ymmärrä Trumpin kohkaamista. Hän on imperialistikin Gazan suhteen. Miten muka Egypti ja Libanon ottaa vastaan kaksi miljoonaa pakolaista? Miten muka gazalaiset suhtautuvat pakkosiirtoon? Ei se käytännössä toimi. Eikä Gazaan voi rakentaa Lähi-Idän rivieraa, kuten ylikäynnillä narsistin aatokset lentelevät. On muutakin tyhmää Trumpin toimissa muun muassa sanoutumisella irti Pariisin ilmastokokouksesta. Ja paljon muuta.

Kaikissa parisuhteissa on erilaisia vaiheita

Nämä seuraavat asiakirjoitukset ovat vanhoja. Minulla on reilu sata valmista kirjoitusta, mutta osa niistä on mielestäni käyttökelvottomia. En kerta kaikkiaan jaksa kirjoittaa uusia. Ja näissä vanhoissakin kirjoituksissa voi olla kirjoitusvirheitä. En ole jaksanut lukea niitä läpi.

Parisuhteessa on tunnetusti erilaisia vaiheita.     Suhteessa on alkuhuuma, mutta joka kestää vain kaksi kolme vuotta. Tämän jälkeen on erillistymisen vaihe, ja lopulta pitkä tasainen kumppanuusvaihe.

Suhteissa on myös erilaisia sisäisiä vaiheita.  Vaiheajattelun perusidea on, että kaikki suhteet ovat tälläkin hetkellä josskin sisäisessä vaiheessa. Sisäisten vaiheiden ajatus voi auttaa suhtautumaan omaan suhteeseen, kumppaniin, ja myös itseen aiempaa ymmärtäväisemmin kertoo psykologi ja tunnekeskeisen paripsykoterapian kouluttaja psykoterapeutti Eira Eklund- Mikola.

Suhteiden vaiheita voi kutsua toimivan tunneyhteyden vaiheeksi, katkoksen vaiheeksi ja katkoksen korjaamisen vaiheeksi.

Suhteiden sisäiset vaiheet ovat seuraavanlaisia:

 1. TOIMIVA TUNNEYHTEYS

Suhdetta on voinut rasittaa jo pitkään jatkunut konflikti. Ihmiset ovat kuitenkin saaneet puhuttua asiat halki ja kaikki on mukavasti nyt.

Hyvä tunneyhteys kumppaniin tulee arjessa esiin esimerkiksi  tyytyväisenä ja luottamuksena suhteeseen ja toiseen.

"Ihminen kokee olonsa silloin tärkeäksi, huomioiduksi ja toiselle riittäväksi. Emme kuitenkaan voi pysyä koko ajan täysin samanlaisessa tunneyhteydessä edes kumppaniimme."

2. KATKOS

Katkokset ovat melko yleisiä.  Toinen tulee väsyneenä töistä kotiin eikä tervehdi vaan lysähtää sohvalle. Tai toinen istuu räpläämässä puhelinta, kun toinen toivoisi huomiota osakseen.

Merkittäviä katkoksia tunneyhteyteen voi tulla erilaisista kriiseistä, kuten toisen epärehellisyydestä, suurista keskinäisistä ristiriidoista tai vaikka toisen tai molempien loppuunpalamisesta.

Erilaiset isot ja pienet tunneyhteyden katkokset ovat paitsi yleisiä myös varsin luonnollisia. Kun kumppanit pystyvät käymään katkoksen  vaiheen rakentavasti  läpi, he saattavat vaikkapa huomata, että näennäisesti sukkia koskenut kina olikin pohjimmiltaan  vakava ja tärkeä keskustelu parisuhteen vinksahtaneesta työnjaosta. Sen voi korjata, kun asia on pantu merkille.Jos mikäli pari puhuu katkokset aidosti halki, myös tunnesuhde toiseen usein vahvistuu.

3. Katkoksen korjaaminen

Monesti parisuhteet ajautuvat vaikeuksiin ristiriitojen varsinaisten aiheiden sijaan siksi,  että kumppanit eivät syystä tai toisesta pysty korjaamaan tunneyhteyden katkoksia, ja he jäävät niihin ikään kuin jumiin.

"Tyypillisin dynamiikka on sellainen, jossa toinen vihaisena vaatii toista esimerkiksi kuuntelemaan itseään. Ja mitä enemmän vetäytymiseen taipuvainen osapuoli vetäytyy kuoreensa, tämä saattaa toisen vaatimaan entistä enemmän."

Tai sitten toisen tai molempien on mahdotonta myöntää omaa osuuttaan tilanteen kärjistymiseen, joka helposti pidentää konflikteja, ja lisää keskinäistä epäluottamusta.

Kummankin on tärkeää tarkastella rehellisesti omaa toimintaansa ja myöntää ääneen oma osansa tilanteen kärjistymiseen.

"Toiselle voi vaikka sanoa, että anteeksi kun unohdin laittaa ruuan, vaikka siitä oltiin sovittu. Harmistuksesi sovitun asian unohtamisesta on todella ymmärrettävää. Toinen voi vastata siihen, että anteeksi jos huusin täysillä, se oli kohtuutonta, vaikka unohtamisesi ärsyttikin."

Seuraavaksi molempien on hyvä kertoa toiselle mahdollisimman avoimesti omista tarpeistaan ja tunteistaan: toinen voi kertoa, mikä johti unohdukseen ja miltä se tuntuu. Toinen voi puolestaan avata syitä ja tunteita oman suuttumuksensa taustalla.

Jos pintatason alla elävät tunteet ja tarpeet tulevat kohdatuiksi, turvallinen tunneyhteys palautuu takaisin.

Lähteet: Helsingin Sanomat 11.1.2025, kuvat omat

Elämää maalla 52.

 

Valitettavasti tästä tulee nyt jonkinlainen sairauskertomus. Pääsin  lauantaina kotiin, mutta lääkäri sanoi, että minun pitää levätä kaksi viikkoa. Olin sairaalassa kaksi viikkoa.

Noin kuukausi sitten kirveli pissatessa. Ajattelin, että tämä nyt on virtsarakontulehdus, jota minulla ei ole koskaan aikaisemmin ollut. Join siihen karpalomehua, ja kirvely väheni. Yhtenä iltana mittasin kuumeen ja se oli 38,5 astetta. Seuravana päivänä sanoin miehelleni, että se oli varmasti jonkinlainen kohtaus.

Söin pääkipuun yhden migreenilääkkeen ja kaksi Buranaa aamuin illoin. Pääkipu oli valtava, ja kuten edellisenä kertana kerroin. Kaatuilin sinne tänne huimauksen takia ja oli muitakin oireita. Arvelin sairastavani aivosyöpää.

Aamuisin heräsin yöpuku märkänä.  Siitä minun olisi jo pitänyt tajuta, että minulla on kuumetta, mutta en mitannut sitä koko aikana. Ensimmäisen ja toisen osan viikkoa tein kaikki kotiaskareet ja kirjoitin tätä blogia. Pää oli vähän hömelö. Toisen viikon lopussa olin rutiväsynyt. Muistaakseni lauantaina kirjoitin näistä jutuista blogiin ja ajattelin meneväni maanantaina lääkäriin.

Sunnuntai iltana mies oli ystävänsä luona. Näköni sumentui ja en ollut pysyä pystyssä. Soitin ambulanssin. Ensihoitajat mittasivat kuumeen ja sitä oli 39,8 astetta. Crp oli 180, vaikka sen pitäisi olla alle 5.

Sairaalassa olin ensiksi vastaanotto-osaston sairaalahuoneessa, joka oli samanlainen kuin muiden osastojen huoneet. Muistaakseni sieltä minut vietiin vuorokauden jälkeen sisätautien osastolle ja sieltä neurologiselle ja sydänsairauksien osastolle.

Vastaanotto-osastolla minulle diagnosoitiin pitkälle edennyt virtsarakontulehdus. Sisätautien osastolla minulle tiputettiin antibioottia, mutta Crp-arvo ei muistaakseni laskenut. Sitten päätettiin tutkia keuhkot. Löytyi mustia läiskiä ja toinen keuhko oli vähän lytyssä. Diagnosoitiin keuhkokuume. Crp-arvo lähti laskuun, mutta kuume ei. Sain kahta erilaista antibioottia tiputuksessa. Oikeastaan kahdesta päivästä en muista kunnolla mitään.

Sama homma jatkui neurologian ja sydäntautien osastolla. Tehtiin verikokeita ja mitattiin verenpaine.  Tehtiin aivojen magneettikuvaus ja suureksi, suureksi onneksi kaikki oli kunnossa. Silti minulla on 13.3 neurologin vastaanotto, mutta urologin tutkimuksesta tulee erikseen kirje.

Urologi sen takia, että en pystynyt virtsaamaan luonnollisesti. Minut katetroitiin neljän tunnin välein. Se oli kiusallista. Katetri työnnettiin virtsarakkoon ja virtsa tuli heti. Samalla sain harjoitella itsekseni virtsaamista. Välillä se jotakuinkin onnistui, mutta yleensä ei. Minusta tuntuu, että pitkittynyt virtsarakontulehdus oli liian iso tälli virtsarakolle.

Viimeisenä päivänä minulle asetettiin kestokatertti, jossa virtsa menee suoraan aika isoon pussiin, joka on välillä tyhjennettävä. Pussi on niin iso, että kahden viikon kuluttua en voi mennä kuntosalille, enkä mieluusti kävellä ulkona Aion kokeilla kuitenkin miehen avustamana. Tuntuu, että olen rapakunnossa. Voin nukkua vain toisella kyljelläni, enkä voi harjoitella itse virtsaamista.

Mutta suureksi onneksi minulla ei ole aivosyöpää! Toisella viikolla sairaalassa aloitin kävelyn harjoittelemisen fyssarin kanssa päivittäin. Huimasi ja jaksoin kävellä käytävän vain kaksi kertaa läpi. Myöhemmin kävelin myös itsekseni. Välillä fyssarin kanssa.

Osastolla lähinnä nukuin tai lepäsin. En jaksanut lukea mitään.

Oli ihanaa tulla kotiin. Mies oli siivonnut ja vaihtanut petivaatteeni. Hän auttaa minua sängystä nousemisessa.

Yksi hoitaja epäili - en muista sitä hienoa sanaa -, että minulla on sama ongelma kuin hänellä. Sängyssä maatessani verenpainemittari näytti viimeksi 89/51. Sängystä noustessani se parani normaaliksi.Mutta minun pitää nousta nyt miehen avustuksella hitaasti ja istua tovi paikallani ennen kuin voin nousta ylös.

Toivon niin, että tämä kestokatertti otettaisiin pois. Mutta toisaalta kuka minua olisi katertoitava täällä korvessa. Kotihoito toimii vain keskustassa. Mutta se ei ole vielä tämän päivän murhe.

Viimeinen kuva Taidekeskus Salmelan kesänäyttelystä.

Elämää maalla 51.

Anteeksi, etten ole voinut osallistua kommenteihin, sivustossa on jotakin kränää.Ja en olisi jaksanut vastata muutenkaan.

Olen tosiaan hyvin väsynyt. Vietän paljon aikaa sängyssä.Pelkään, että minulla on aivokasvain. En ole googlettanut sitä, sillä yritän varjella itseäni.

Tasapainoaisti ei välillä toimi. Olen lenkillä kaatunut ojaan tai metsikköön. Nyt en enää uskalla   käydä lenkilllä yksin. Kotona kaadun minne minnekin. Yhden kerran kaaduin uunipuukasaan ja sain mustan silmän. Tuo kaatuileminen voi olla vaarallista.

Pää on aamuisin ja iltaisin niin kipeä, ettei se taltu kuin yhdellä migreenilääkkeellä ja kahdella Buranalla.

Myös lähinäössä  on ongelmia, kaikki häviää ikään kuin sumuun. Tämä ei ole iso vaiva.

Maanantaina pitää mennä lääkäriin, kun tätä on kestänyt melkein kaksi viikkoa.

Kuvat taidekeskus  Salmelan viime kesänäyttelystä.

Viha

 

Vitsit, miten ihana loma rakkaitten kanssa. Ja muutenkin elämä on ihanaa.

Tämänlaisia kirjoituksia on totuttu näkemään esimerkiksi somessa. Se voi olla myönteinen viesti, mutta osassa se herättää vihan tunteita. Psykologi, filosofian tohtorin Rauno Juntumaan mukaan. "Joillekin tämä on ärsyke sellaiseen, että toinen on muka minua parempi. Neutraalinkin tuntuinen positiivisuuden esittäminen voi tuntua kehuskelulta."

Parisuhteessakin iloisuus voi olla kumppanille hirveän ärsyttävää, jos ei ole itse siihen taipuvainen.

Työpaikalla iloisesta ihmisestä voidaan alkaa vaivihkaan esimerkiksi juoruilla.

Mikä iloisuudessa  parisuhteessa ja muutenkin ärsyttää? Se, ettei itse pysty samaan, ainakaan tuolla hetkellä tai pysyvästikään. "Toinen vain rilluttelee ja itsellä on ihan kurjaa. Tuntee, että haluaisi samaa, mutta ei pysty sitä saamaan."

On jonkinlainen uhka omalle itsearvostukselle, kun toinen on tuollainen, mutta itse ei pysty olemaan. Tämä ei kuitenkaan sulje pois sitä, että kumppanin kanssa pystyy yhdessä iloitsemaankin. "Ei se ole krooninen synkkä ominaisuus, joka olisi koko ajan päällä."

                Tarkoituksella otettu epäselvä kuva metsästä.

Joku voi myös solvata vaikka positiivisuudesta tunnettua julkisuuden henkilöä. Tällainen ihminen on katkera ja uskoo, että hänellä ei ole mahdollisuutta siihen hyvään, joka toisella on ja jota itse haluaa. Vihan alla on yleensä kateus.

Tyytymättömyys voi olla tie myös pahantahtoisuuteen. Etenkin jos ihmisellä on tunne, ettei hänellä ole keinoja kohentaa asemaansa.

"Osa ihmisistä löytää aina syyllisen, ja aina se on joku muu kuin itse. Kun vihalle ja raivolle löytyy kohde, helpottaa." Tällainen viha on yleistä somessa.

Vihan vastavoima on ajattelu. Jos ajattelukykyä saa taas käyttöönsä, vihan itselle ja toisille tuhoisa käyttö alkaa laantua.

Iloisten ihmisten kohtaama viha ei ole uusi ilmiö. "Sen voi päätellä vanhoista suomalaisista sananlaskuista, kuten kel`onni on, se onnen kätkekööt."

Lähteet: Helsingin Sanomat 14.12.2024, kuvat omat

Vanheneminen etenee hitaammin kuin ennen

 

Sitä mukaan kun elinolot ovat kehittyneissä maissa parantuneet, ovat vanhempaan ikään ehtineet vetreämpiä ja elinvoimaisempia kuin vastaavan ikäiset olivat aikaisempina vuosikymmeninä.

"Monelle ihmiselle 70 voi olla 60", näin kertoo laajan tutkimuksen tekijä amerikkalainen professori John Beard tuoreen tutkimuksen tiedotteessa.

Esimerkiksi vuonna 1950 syntynyt, joka oli 68-vuotias siis vuonna 2018 oli tutkimuksen mukaan henkisesti ja fyysisesti vetreämpi kuin vuonna 1940 syntynyt henkilö oli 62-vuotiaana.

Beard on ensimmäinen kirjoittaja tutkimuksessa, joka vertasi keskenään eri vuosikymmeninä syntyneitä brittejä sekä kiinalaisia keskenään. Tutkimuksen julkaisi tiedelehti Nature Aging.

Ansio yli kuusikymppisten "nuorentumisesta" kuuluu koulutuksen, ravitsemuksen ja yleisen puhtaanapidon parantumiselle.

Totta kai myös lääketieteen kehittyminen on edistänyt ikääntyvien toimintakykyä. Muun muassa tekonivelten kehittyminen ja kroonisten sairauksien, kuten sydän- ja verisuoni sairauksien, hoidot ovat osaltaan vahvistaneet ikääntyvien toimintakykyä.

Parantumiset ikääntyvien toimintakyvyssä ja elinvoimassa ovat tutkimuksen mukaan suuria. "Yllätyimme, miten suuria nämä parannukset ovat, etenkin kun vertasimme toisen maailmansodan jälkeen syntyneitä aikaisemmin syntyneihin", Beard sanoo.

Suomessa on havaittu sama toimintakyvyn parantuminen, sanoo professori Timo Strandberg.

"Myös vielä iäkkäämpien toimintakyvyn kohentuminen  on havaittu Helsingin vanhustutkimuksen pitkän ajan seurannassa", Stranberg kommentoi.

Vanhenevat usein arvostavat itsenäistä toimintakykyä enemmän kuin pelkkiä jatkovuosia.

Toimintakyvyssä on monia ulottovuuksia, kuten tiedolliset ja fyysysiset, mielen hyvinvointi ja aistien kuten näön ja kuulon toiminta. Tutkimus tarkasteli myös vitaalisuutta eli elinvoimaa.

Beard sanoo, että yli kuusikymppisten toimintakyvyn vahvistuminnen ei ole itsestään selvää. Yksi heikentävä tekijä on ylipaino, joka voi kääntää kehityksen vastakkaiseksi.

Toimintakykyyn ja elinvoimaan liittyviä tekijöitä on tutkimuksessa parikymmentä. 

"Liikunnallisuudesta kertovat kävelynopeus ja istumaan nousun helppous ja tasapaino. Puristusvoima esimerkiksi kertoo elinvoimasta"

Tärkeistä itsenäisen toimintakyvyn kannalta on se, että muistin osa-alueet pelaavat. Mieliala on myös tärkeä tekijä ja siihen liittyvät esimerkiksi onnellisuuden ja yksinäisyyden kokemukset.

Lähteet: Helsingin Sanomat 10.1.2025, kuvat omat

Elämää maalla 50.

 

Onpas  täällä maalla ollut viime aikoina liukas keli. Minulla on raskas kaasujalka, mutta nyt ei ole voinut nauttia vauhdista. Pienet tiet peilijäätä. Silti on pitänyt ajaa kylälle hammaslääkäriin, kampaamoon,  kuntosalille  tai kauppaan. Täällä on pienen kylän tavoin vain K- ja S-kauppa. Kävelylenkeillä olen käynyt piikkikengät jaloissa, mutta ne eivät kuitenkaan ole tehokkaat peilijäällä. Lenkkejä on jäänyt väliin.

Kampaajani Heidi on aivan ihana ammattilainen. Hän tietää, milloin asiakas haluaa olla hiljaa ja milloin puhua. Hän leikkaa loistavasti. Nyt minulla oli pelkkä leikkaus ja kulmien nyppiminen ja värjäys. Olen aivan onneton meikkaamaan itse kulmakarvani tai nyppimään niitä. Aina niistä tulee toispuoleiset. Värjääminen on kätevää.

Minulla oli aika hammaslääkärille  tiistaina, kolme kuukautta sitten varattuna. Täällä on sen mittaiset jonot hammaslääkäriin. Tarkoitus oli tehdä kunnollinen tarkastus röngtenkuvineen, mutta sunnuntaina minulta lohkesi hammas paikkoineen. Se oli kipeä, mutta en varannut kuitenkaan maanantaiksi aikaa akuuttihoitoon. Söin Buranaa, joka auttoi jonkin verran. Hammas paikattiin, ja tarkastusaika siirtyi maaliskuulle.

Olen varmaan kirjoittanut jossakin aiemmassa postauksessa, että pelkään hammaslääkäriä siitä avuttomuuden tunteesta, kun suu on täynnä härveleitä, eikä siitä pääse pois. On täysin hammaslääkärin armoilla. En pelkää kipua, jota aina tunnen, koska en ota puudutusta paikkaukseen tai juurihoitoon.

Sain viimein vietyä kesän pelargoniat kellariin ikkunanlaudalta talvehtimaan. Kellarin jyrkkiä portaita pelkään. En mielelläni käy siellä. Mies hakee hillot ja muut säilykkeet. Tämä pelko johtuu siitä, että ollessani nuori, naapurin mies kuoli pudottuaan kellarin portaista. Saa nähdä onnistunko talvettamaan. Tämä on ensimmäinen kerta.

Sain viimein mentyä uuden tietsikan kanssa sen myyneen kauppaan apua pyytämään. En osannut asentaa itse sähköpostia. Sitä on nyt hirveät määrät odottamassa.

Pääsyy kauppaan menemisessä oli kuvat, joita kaikkia en saanut näkyviin - kuuden vuoden kuvat. Kauppias sai pienen aherruksen jälkeen ne näkymään ja minun piti valita sana, jotta ne saisi palkista näkyviin.

Kotona tajusin, että ne kaikki ovat yhdessä ja samassa - sanottanko sitä näin? - tiedostossa jatkuvana virtana. Nyt olen päättänyt, että ne pitää ryhmitellä jotenkin, vaikka edes kevät-, kesä-, syksy- ja talviosioina. Tätäkään en osaa itse tehdä. Taas kauppaan. Tuntuu, että ravaan siellä yhtenään.

Nyt otin hommakseni siivota ja poistaa turhaa. Sama kuva voi olla monta kertaa ja osat kuvista ovat epäselviä. Osa aivan turhia. Tässä hommassa menee aikaa.

Ruuasta puheenollen. Aamiaiseni vaihtelevat. Syön vaihdellen kaurapuuroa omilla marjoilla; jugurttia, mysliä ja marjoja; maitoa, mysliä ja marjoja; chiavanukasta ja marjoja; itse tehtyä proteiinivanukasta tai harvemmin pelkkää leipää. Marjoja käytän aina kaksi kourallista.

Löysin kaupasta hyvän myslin Myllärin paras myslin hedelmä&marja, joka on sydänmerkitty eli lajiensa paras terveydelle. Siinä ei kuitenkaan ole juuri hedelmiä ja marjoja vaan eniten kaurahiutaleita. Tein aikaisemmin itse myslin ja granolan. Nyt en enää viitsi.  Silkkaa laiskuutta.

Olen tällä viikolla syönyt samaa ruokaa kolmesti. Se on eräänlaista muhennosta, jota on helppo syödä papujen ja kaalisalaatin kanssa. Siihen tulee soija- tai muita kasvissuikaleita, vähän soijarouhetta, paprikaa, sipulia, valkosipulia, tomaattimurskaa purkillinen, mustapippuria, cayennepippuria ja timjamia. Tykkään siitä kovasti. Söin myös taas kasvisborssikeittoa. Tein itse papupihvejä.

Laitan  miehellekin ruokaa. Noista edellä mainituista hän syö myös borssikeittoa. Olen kokannut hänelle lihansyöjälle makaronilaatikkoa, nakkikastiketta, kanariisipataa. Jauhelihan ja kanan haju kuvottaa, mutta niitä on käytettävä.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Biologinen vanheneminen

Ihmisten biologinen eri-ikäisyys ja erot sairastavuudessa liittyvät iän mukanaan tuomiin muutoksiin, joita immuunijärjestelmässä tapahtuu. Sen merkkinä ovat esimerkiksi lisääntyneet infektiot iholla, hengitys- ja virtsateissä.

"Infektiot voivat tuntua raskaammilta, olo heikommalta ja väsyneemmältä kuin aikaisemmin. Toipuminen voi olla hankalampaa ja vaikeita infektioita voi olla enemmän", kertoo immunologian professori Seppo Meri.

Satojen tuhansien suomalaisten elimistössä on hiljainen tulehdus. Se voi olla sidoksissa yksilöllisiin tekijöihin, kuten ylipainoon ja pitkäaikaissairauksiin.

Matala-asteinen tulehdus lisääntyy keski-iässä. Siihen vaikuttavat useat antibioottihoidot ja runsaasti rasvaa, sokeria ja nopeita hiilareita sisältävä ruokavalio, ympäristömyrkyt, tupakka, runsas alkoholin käyttö sekä krooninen stressi.

Kun kehossa on jatkuva hiljainen tulehdus, puolustusjärjestelmän on vaikeampi suorittaa rutiinitehtäviä, kuten syöpäsolujen sekä taudinaiheuttajien eliminointia.

"Olet vielä lapsi 70-vuotiaana, nuorukainen 80-vuotiaana, ja kun olet 90 ja joku esivanhemmista tulee pyytämään sinua taivaaseen, pyydä häntä poikkeamaan uudestaan, kun olet 100-vuotias."

Sanonta on Japanin Okinawalta, joka tiedetään maailman pitkäikäisimpien saarena. Se on yksi maailman sinisistä vyöhykkeistä, joissa ihmiset elävät muuta maailmaa pidempään ja terveempinä. Euroopassa tähän kuuluu Italian Sardinia ja Kreikan Ikaria.

Sinisillä alueilla syödään kasvisvoittoista paljon kalaa ja pehmeitä rasvoja sisältävää ruokavaliota. Vanhimmatkin ihmiset ulkoilevat paljon ja elävät yhteisöllisesti ja he ovat useimmiten silminnähden iloisia.

Tällaiset asiat pitävät immuunijärjestelmän iskussa, osoittaa Standfordin yliopiston tutkimus, jonka yhdessä osiossa tarkasteltiin yli 90-vuotiaita Italian Bolognasta. 

Tutkimuksessa bolognalaisten pitkäikäisten biologista nuorekkuutta tutkittiin tekoälyyn liittyvällä tulehduksellisen kellon avulla. Siihen syötettiin tietoja esimerkiksi koehenkilöiden tulehdustasoista seitsemän vuoden takaa.

Vanhimpien bolognalaisten immuunijärjeatelmän ikä oli 40 vuotta alle heidän kalenteri-ikänsä. Yhdellä 105-vuotiaalla se oli 25 vuoden tasolla.

Virukset ovat immuunijärjestelmän rappiota aiheuttava tekijä. On suuria eroja siinä, miten kehomme ne kohtaavat. Toisilla virus käväisee elimistössä kuin kohtelijaalla vierailulla ilman, että sitä edes huomaa. Tämän sijaan moni muu on saman viruksen voimasta kuin lekalla lyöty.

Standfordin yliopiston tutkimuksen mukaan ympäristö muokkaa puolustuskykyä enemmän kuin geenit. Muun muassa rokotteet ja kevyt maltillinen stressi terästävät puolustuskykyä. Erityisen huono vaikutus opitulle puolustuskyvylle on tupakan savulla. Tupakointi heikentää puolustuskyvylle tärkeiden valkosolujen jakaantumiskykyä ja tehoa.

Uni on välttämätön huoltotauko immuunijärjestelmälle. Unen puute vaikuttaa negatiivisesti aineenvaihduntaan ja hormonitoimintaan, mikä puolestaan voi johtaa tulehdusreaktioiden syntymiseen.

Eräässä tutkimuksessa tuli esille, että alle seitsemän tuntia nukkuneet sairastuvat rinoviruksen takia kolme kertaa todennäköisemmin kuin yli kahdeksan tuntia nukkuneet.

Vielä on yksi asia, jota etenkin me pohjolassa voimme hyödyntää: kylmyys. Akuutti kylmyydelle altistuminen voimistaa luontaista immuunipuolustusta.

Aamu-uinnit viileässä vedessä ja nukkuminen viileässä noin 15-20 asteessa ovat terveydelle ja kunnolle hyväksi, jos ne tuntuvat hyvältä.

Yleisesti ottaen aktiivinen elämäntapa on tärkeää myös puolustuskyvylle. Liikunta lisää fyysistä ja psyykkistä stressinsietokykyä sekä madaltaa tulehdustasoja. Tämän lisäksi immuunisolut näyttävät lähtevän paremmin kiertoon liikunnan avulla.

Lähteet: referaatti Hyvä terveys 1/2025, kuvat Pexels

5 keinoa hyvinvointiin

 

Niin, uutena vuotena voidaan tehdä lupauksia, muun muassa pidän itseni hyvässä kunnossa. Liikun ja nukun paremmin. Lopetan tupakoinnin. Pidän tipattoman tammikuun. Olen onnellisempi... Minä en tee uudenvuodenlupauksia. En ole koskaan tehnyt.

Tässä jutussa viisi alansa asiantuntijaa kertoo, minkä tavan, rutiinin ja ajatuksen nimiin he itse vannovat.

1. Karsiminen vahvistaa

Psykologi Satu Lähteenkorva

"Uskon, että karsiminen vahvistaa. Se on tämän ajan tärkeimpiä hyvinvointitaitoja.

Kuulostaa ehkä rajulta, mutta totuus on, että valtaosalla on yhä liikaa töitä, tapahtumia, kavereita ja tavaroita. Yhteys ei vahvistu mihinkään, kun asioita on lautasella liikaa.

On ihanaa ja viehättävää kokeilla uutta, olla elämännälkäinen. Mutta kerralla ei voi saada kaikkea. Kahmimisen sijasta suosin teemavuosia: tänä vuonna panostaisin vaikka tanssiin.

Ensin opettelin putsaamaan kalenteria. Viime aikoina olen uskaltanut karsia kavereitakin. Kun suorittavat ja tyhjät ihmissuhteet hiipuvat, jäävät jäljelle aidot, merkitykselliset, tyydyttävät ystävyydet.

Sillä kukaan ei voi olla kaikkea kaikille. Mutta jokainen voi olla jotain jollekin."

2)Yöunista ei jousteta

Unen asiantuntija lääkäri Eevert Partinen

"Olen joka päivä aktiivinen. Kävelen tai pyöräilen töihin, treenaan muutenkin. Liikunnan merkitys mielelle, sairauksille ja unenlaadulle on kiistaton.

Mutta miten jaksaa liikkua? Se ei ole itsestäänselvää. Tärkeintä on, että arvostan omaa untani. 90 prosenttia palautumisesta tapahtuu sen aikana.

Aiemmin olin liberaalimpi sen suhteen, monelta painun pehkuihin. Nyt nukun joka yö kahdeksan ja puoli tuntia.

On ihana huomata, ettei enää kaipaa aamukahvia siihen, että saa koneen käyntiin. Vaikka kyllä minulla menee tovi, että saan silmät auki.

Aktiivisuus päivällä parantaa entisestään seuraavaa yötä. Siihen tulee hyvän kierre, joka ruokkii itseään.

En jousta myöskään suihkussa käymistä iltaisin. Kun saa hiet pois kropasta ja kainaloista ja sujahtaa vällyjen väliin, nukahtaminenkin helpottuu."

3) Oppi pitää virkeänä

 Aivotutkija Katri saarikivi

"Virkistän mieltäni oppimalla uutta. Oli se sitten tiedettä, taidetta ja jotain siltä väliltä.

Joskus se on kaunokirjallisuutta, joskus konsertti tai omien ajatusten haastamista. Näin vanhempain vapaalla olen huomannut virkistyväni siitäkin, että luen alan tutkimusartikkeleita.

Toisin kuin luulisi, oppiminen ei kuormita aivoja vaan on niiden terveyden kannalta suopea asia. Muodostuu nimittäin kognitiivista reserviä, joka voi suojata muistisairaudeltakin.Puhuisin aivojen anti-aging-lääkkestä.

4) Joka aamu ja ilta kännykkä kiinni

fysiikkavalmentaja Aapo Räntilä

"Aamun alkajaisiksi ja viimeiseksi illalla olen tunnin ilman puhelinta. En selaa uutisia, viestejä enkä somea lainkaan.

Moni uskottelee itselleen ja muille ihmisille, että riittää, kunhan suojautuu älypuhelimen siniseltä valolta.

Asia ei ole kuitenkaan niin yksinkertainen. Puhelimen vuorovaikutteisuus pitää nimittäin hereillä enemmän kuin sininen valo. Sininen valo taas estää melatoniinin eritystä, joten on sitäkin perusteltua vältellä iltaisin.

Kun ottaa puhelimen herättyään käteen, aivot joutuvat heti kovaan työhön. Aivot hyppäävät suoraan uneen liitetystä delta-aalloista beta-aaltoihin, jotka yhdistyvät aktiiviseen suoritukseen. Väliin jää monia siirtymisvaiheita, jotka tukevat hyvinvointia.

Mututuntumani on sekin, että jos nappaa kännykän saman tien aamulla kouraan, luovuus ja rentous häviävät koko päivästä.

Ja onhan se selvää, että illalla rauhoitun vaivattomammin, kun luen vaikka kirjaa."

5) "Ruokapäivä" mielessä läpi

Ravitsemusklinikan laillistettu ravitsemusterapeutti Henna Rannikko

Koko seuraavalle päivälle pohjan luo se, että menen nukkumaan ja herään tiettyyn aikaan. Univaje ja nälkähormonit eivät ole kovin hyvä kombinaatio.

Herättyäni syön kunnon aamupalan. Ei pelkkää jogurttia, vaan mysliä, pähkinöitä ja marjoja siihen kylkeen.

Ohessa minulla on tapana käydä joka aamu pikaisesti läpi tuleva päivä. Siis myös ruokailujen osalta.

Missä välissä ehdin syödä lounaan ja mitä se on? Käynkö lounaalla vai otanko eväät? Syömmekö päivällisen ennen vai jälkeen harrastusmenojen? Ateriarytmi on kaiken A ja O. Varmuuden varaksi laukussani on aina kuiva välipala, kuten pähkinöitä.

Oleellista on sekin, että kotona on hätävara nopeisiin arkiruokiin. Minulla on poikkeuksetta kaapissani kikherneitä, tonnikalaa, raejuustoa, kananmunia, kasviksia, siemeniä ja täysjyväleipiä. Niistä saa koottua terveellisen kokonaisuuden."

Lähteet: Helsingin Sanomat 4.1.2025, kuvat omat

Elämää maalla 49.

 

Uudet ravintosuositukset vähän hämmentää, että pitäisi syödä 500-800 grammaa/kourallista päivässä marjoja, hedelmiä ja vihanneksia. Tuo 500 grammaa oli jo edellisissä ravintosuosituksissa. Olin tyytyväinen siihen, että lihaleikkeleet ovat melkein kielletty. Se sai miehenikin ajattelemaan, josko luopuisi niistä. Ei luovu.

Olen yltänyt marjoissa, hedelmissä ja vihanneksissa ainakin 700 grammaan päivässä. Siis seitsemään kouralliseen. Monesti syön enemmän. Aamulla syön jugurtissa kaksi kourallista itse poimittuja mustikoita. Päivällä ja illalla syön muun muassa itse tehtyä kaalisalaattia ainakin kaksi kourallista muun kasvisruoan lisäkkeenä. Kaalisalaatti ei kellu majoneesissa. Teen siihen etikka-, sokeri-, mauste-, vesi- ja öljykastikkeen. Syön omia tyrnimarjoja kourallisen pakasteesta. Sitten hedelmiä 2 kourallista. Omenoita, mandariineja, persimoneja.  Iltaisin saatan rouskutella pari porkkanaa. Eipä tuo juuri eroa entisestä.

Tyrnimarja on mainio C-vitamiinin lähde. Lisäksi syön B12- vitamiinia, koska se tekee hyvää aivoille ja hermostolle. Lisäksi syön monivitamiinipillerin ja D-vitamiinia.

Koukutuin Netflixissä sarjaan Onko rakkaus sokea? Katsoin Argentiinan kauden ja Lähi-Idän kauden. Etenkin arkielämän sujuminen kiinnosti. Noh, häiden kyllä vai ei oli arvattavissa.

Lähi-Idän kausi oli mielenkiintoinen islamin vuoksi. Parit eivät suudelleet  kihlautumisen jälkeen. He nukkuivat lomalla eri huoneissa. Vanhempien suostumus avioliittoon oli ehdoton vaatimus. Argentiinalaiset pussasivat reippaasti kihlauksen jälkeen, nukkuivat lomalla samassa vuoteessa. Se oliko seksiä vai ei, kiinnosti muita parisuhteissa olevia. Vaikka se oli tosi TV:tä, kohtauksia oli varmasti leikattu ja käsitelty. Näiden kausien jälkeen kiinnostus lopahti.

Uuden tietsikan kanssa kuvat edelleen tökkivät. Nyt saan kameran kuvista kuuden vuoden kuvat näkyviin, mutta en tiedä mihin osioon ne pitää laahata. Sähköposti ei edelleen toimi. Pitäisi saada itseään niskasta kiinni ja mennä sen myyneen kauppaan. Täällä maaseudulla on vain yksi kauppa.

Tämä on surkastuva kirkonkylä, johon on meiltä 20 kilometriä. Ikärakenteessa on kohta eniten vanhuksia. Ei ole kuin yksi vaatekauppa ja se on kallis, mutta siellä on hyviä ja kauniita vaatteita. Mutta tänä vuonna olen ostanut vain kotivaatteita Tokmannilta. Kaksi ruokakaupppaa on. Kolme ravintolaa, joista hyvä on thaimaallinen ravintola. Pizza-ravintola on ja yksi  lounasravintola. Päätin viime vuoden vaihteessa olla ostamatta uusia vaatteita, paitsi noita kotivaatteita, joita todella tarvitsen, koska elän nyt kotirouvan elämää.

Kyllästyin täysin työhöni, eikä opettaminen ollut koskaan minulle kutsumus. En halunnut odottaa, että pääsisin todennäköisesti jo raihnaisena eläkkeelle. Kotona aika kuluu varsin rattoisasti. Teen lumitöitä, raahaan halkoja saavilla liiteristä  ja lämmitän kahta pönttöuunia, teen ruokaa ja leivon, siivoan. Ihaninta on herätä luonnollisesti yhdeksän tunnin unien jälkeen. Opiskelen myös filosofiaa, käyn kuntosalilla, lenkillä, tapaan ystäviä. Miehen palkka on sen verran suuri, että pärjäämme. Talosta ei ole enää velkaa.

Somessa en ole ollut sen enempään kuin töissäollessa. Näihin postauksiinkin käytän yhtä saman verran aikaa kuin ennen. Päiväni ei kulu siis somessa.

Hyvää viikonloppua kaikille!

7 kysymystä flunssasta

Meillä mieheni sairastaa vuodessa usean flunssan. Minä en yhtään tai yhden. Arvelen, että mikrobialtistuin lapsena maalla. Kuljimme avojaloin ja esimerkiksi uimme lietteisessä rannassa. Myöhemmin hoidin kasvimaata. Mieheni varttui kerrostalossa.

1) Miksi puolisoni sairastaa usein, mutta minä tuskin koskaan?

Vastustuskyky on hyvin yksilöllistä. Viruksiin reagoidaan eri tavalla. Yhdellä infektio voi olla jopa oireeton tai lieväoireinen, toisella on kova kuume monta päivää.

Vastustuskykyyn vaikuttavat muun muassa lapsuuden mikrobialtistus, elämän varrella sairastetut sairaudet ja saadut rokotukset sekä veren valkosolut ja vasta-aineet.

Vastustuskykyä heikentää esimerkiksi ihon ja limakalvojen huono kunto, stressi, tupakointi, unen puute ja tietyt perussairaudet ja lääkitykset.

2)Altistaako yksi flunssa uudelle

Erilaisia flunssaviruksia on paljon. Virusinfektio voi suojata toiselta samanaikaiselta virusinfektiolta. Jos on esimerkiksi sairastanut influenssan, ei yleensä samaan aikaan saa RS-virusta.

Hengitystievirukset vaurioittavat limakalvoja ja voivat altistaa bakteeriperäisille jälkitaudeille, kuten pneumokokkikeuhkokuumeelle.

Yksi tauti voi altistaa seuraaville silloin, jos hoitoon tarvitaan antibioottikuuri. Antibiootit muokkaavat suoliston bakteeristoa ja heikentää vastustuskykyä kuukausiksi.

3)Miten voi parantaa omaa vastustuskykyä?

Kaikki suositellut rokotteet kannattaisi ottaa. Terveellisistä elintavoista on myös apua. Kannattaa huolehtia ihon ja limakalvojen kunnosta, jotta mikrobit eivät pääse elimistöön niin helposti. Myös kannattaa rasvata rohtuneet huulet ja kuivat kädet. Jos sisäilma on kotona hyvin kuiva, käytä ilmankostutinta tai kosteuttavaa nenäsumutetta.

4)Onko ravintolisistä apua?

Jos ruokavalio on hyvin yksipuolinen ja niukka, vitamiinien ja hivenaineiden puutos voi heikentää vastustuskykyä. Sitä ei ole kuitenkaan osoitettu, että vitamiinilisien käyttö vähentäisi infektioita. Maitohappobakteerit voivat kuitenkin ehkäistä turisti- ja antibioottiripulia, mutta flunssavirukselta ne eivät suojaa.

5)Kannattaako flunssakaudella käytää maskia?

Flunssan väistelyssä pääsee pitkälle, kun välttää pahimpaan epidemia-aikaan joukkotapaamisia sisätiloissa ja pesee kädet saippualla aina ennen syömistä. Sormien viemistä suuhun, nenään ja silmiin kannattaa välttää, koska näin vie mikrobeja suoraan limakalvoille.

Maski voi auttaa, jos on itsen tai läheisen perussairauden tai lääkityksen vuoksi infektioherkkä.

6)Edistääkö sinkki ja C-vitamiini  flunssasta parantumista?

Tutkimusnäyttöä ei ole siitä, että C-vitamiini nopeuttaisi flunssasta parantumista. Sinkin hyödyistä on viitteitä. Imeskeltävät tabletit tai nenänieluun suihkutettava sinkki ilmeisesti tuhoaa flunssaviruksia paikallisesti.

7)Milloin flunssasta toipuva voi palata ihmisten pariin?

Tyypillinen flunssa kestää viidestä seitsemään päivään, ja influenssasta toipuminen voi viedä pari viikkoa.Jos takana on pari kuumeetonta päivää ja pärjää ilman särkylääkkeitä, voi lähteä liikkeelle ihmisten pariin.

Lähteet: Kauneus&Terveys 01/2024, kuvat Pixabay