Kun lapset lähtee, puolisot voivat lähentyä tai eivät

 

Meillä tyhjä pesä kesti aikansa haikeutta ja ikävää. Olemme olleet naimisissa 30 vuotta, seurustelua kesti kaksi vuotta. Mieheni ja minun parisuhde parantui. Nyt on enemmän aikaa puuhata yhdessä esimerkiksi metsässä samoillen ja road trippejä tehden. Tai vain keskustellen. Aina vain ihmettelen, miten minulla on noin ihana mies. Olen kuin uudelleen rakastunut. Rakkaus muistuttaa melko paljon seurusteluaikamme ihastusta ja rakkautta. Ja vällyn alla tapahtuu paljon.

Kun lapset muuttavat pois kotoa, saattaa tulla tyhjyyden tunne. Tällöin on helppo ajatella, että tyytymättömyys omaan elämään on puolison syytä.

Aiemmin näitä vaikeita tunteita, epämääräistä tyytymättömyyttä ja tyhjyyden tunnetta, on voinut väistää ruuhkavuosissa ja perheen pyörittämisessä. Tyhjässä pesässä ne onkin pakko kohdata ja miettiä, keitä me olemme nyt, mitä haluamme ja mikä kaikki meille on mahdollista.

Tämä voi tuntua hankalalta ja pelottavalta. Joku saattaa huomata, ettei oikeastaan tunne puolisoaan enää eikä ole varma, haluaisiko tutustuakaan.

Taustalla saattaa olla pelkoa siitä, mitä puoliso ajattelee itsestä. Rakastaako hän minua enää, kun olen tämän ikäinen ja näköinen. On kaikenlaista kremppaa, ryppyjjä ja selluliittia.

Voi tuntua turvallisemmalta pysyä kaukana. Silloin väistämättä menettää kuitenkin mahdollisuuden uuteen alkuun.

Tyhjän pesän tilanne saattaa olla kuitenkin suhteelle mansikkapaikka.

Kun pesä on tyhjä, vapautuu aikaa ja resursseja. Kumppanit voivat ihan eri tavalla keskittyä toisiinsa. Parhaimmillaan lasten lähtö antaa tilaisuuden rakastua uudelleen. Nähdä toinen muunakin kuin lasten vanhempana.

Uudelleen tutustumisessa tarvitaan tilkka uteliaisuutta. Että on kiinnostunut siitä, mitä puoliso ajattelee nyt, mikä on hänelle tässä hetkessä tärkeää, mitä hän toivoo tulevaisuudelta ja millaisia pelkoja hänellä on.

Pitkään kestäneessä parisuhteessa ajatellaan helposti, että tiedetään, mitä toinen ajattelee. Mutta tämähän ei ole totta. Molemmille on tärkeää nyt tulla nähdyksi sellaisena kuin oikeasti on, ei toisen oletusten mukaisesti.

Jos kumpikin on kiinnostunut toisen ajatuksista ja toiveista, yhteys vahvistuu. Tai sitten keskustelu tuo näkyviin sen, että suunta ei ole yhteinen. Tämäkin on tärkeää tietää.

Asiat ovat tosi hyvin jo niin kauan, kun molemmilla on vähänkin toivoa. Yleensä on tärkeintä tajuta, että parisuhde ei ole itsestäänselvyys vaan joka päivä on tärkeää muistaa, että rakastamisen aika on nyt.

Lähteet: Kauneus&Terveys 8/2025, kuvat omat

Laihuuden kaipuu

Nimensä  mukaisesti skinnytok on Tiktok-trendi, joka kannustaa naisia pudottamaan painoaan. Myös omaksumaan laihojen tavat ja heidän filosofiansa.

Ranskan hallitus kanteli joku aika sitten skinnytokista Euroopan unionille. Ranskassa uskotaan, että etenkin nuoret tytöt ovat vaarassa sairastua anoreksiaan laihuutta ihannoivien videoiden vuoksi.

Skinnytok ei ole mitään uutta. Esimerkiksi 1960-luvulla palvottiin Twiggya, 1990-luvulla Kate Mossia. Kaunis nainen on ollut myös heroin chic, nollakokoinen, liki riutunut ja kuihtunut yksilö, kuvailee nuorisotutkimuksen professori Päivi Honkatukia.

Uutta ei ole sekään, että netissä annetaan laihdutusvinkkejä normaalipainoisille. Vuosituhannen vaihteessa syntyi verkkoyhteisöjä, joissa syömishäiriö oli haluttava tila, elämäntyyli.

Skinnytokissa videovirta täyttyy klipeistä, joissa parikymppiset naiset muun muassa esittelevät kylkiluitaan, olemattomia ruoka-annoksiaan ja kertovat mitä "vain laihat ymmärtävät".

Esimerkiksi 172-senttinen  nainen saa skinnytokissa osakseen ylistystä, jos hän painaa 49 kiloa. Jos otaksut olevasi nälkäinen, kannattaa kokeilla kivaa vaatetta, ja yhtäkkiä vatsa lakkaa kurnimasta.

Lääke lihavuuteen on kontrollointi.  Tämä ei yllätä tutkijoita. Kun maailmantilanne on epävarma ja tulevaisuus sumuverhon takana, keho on ehkä ainoa hallittavissa oleva asia.

Skinnytokin eetokseen kuuluvat muun muassa värikkäät ja vähäkaloriset salaatit, vesipullo, löysänä lantiolla roikkuvat housut, hehkuva iho, eteerinen hymy. Myös kotona oleskelu, lukeminen, pilates; alkoholista, turhasta draamasta sekä menoista pidättäytyminen.

Skinnytok korostaa oikeastaan yhteiskunnan luomaa ihannetta ihmisyydestä; kuinka on oltava tehokas töissä, treeneissään, ruokien suhteen, jopa lepohetkinä. Tämän taustalla vaikuttaa uusliberalistinen, kapitalistinen logiikka, sanoo tutkijatohtori Heta Mulari.

Skinnytokissa toistuvat tietyt terveysväittämät. Yksi näistä on se, että kukaan meistä ei ole "luonnollisen laiha" tai taipuvaisempi lihomaan kuin joku toinen.

Tämä väite ei pidä paikkaansa, toteavat lihavuuslääkärit Emilia Huvinen ja Kirsi Pietiläinen. "On päivän selvää, ettemme ole lihomisen suhteen samalla viivalla, eikä kehon koko ole pelkkä valintakysymys. Lihavuudesta jopa 70 prosenttia on perinnöllistä", arvioi Huvinen.

Skinnytokilla on laihdutukseen kolme konstia: lenkkeily, hyvät yöunet ja vedenjuominen. Näistä erityisesti hyvät yöunet on yhteydessä onnistuneeseen painonhallintaan, lääkärit vahvistavat.

Skinnytokissa kannustetaan välttämään kokonaisia aterioita, sillä muutama suupala kerrallaan riittää.

Laihuuden tavoittelussa on riskinsä, Pietiläinen täydentää. Rajoitettu ruokavalio ja liian alhainen rasvaprosentti voivat aiheuttaa terveyshaittoja ja kehon puutostiloja.

Lähteet: Helsingin Sanomat 7.6.2025, kuvat  Pexels

Elämää maalla 79.

Tämä  viikko on ollut tasaisen rauhallinen. Mitä nyt olen kamppaillut ikääntymiseni kanssa. Minulle on tullut  tavaksi - sanotaan nyt -, että olen alkanut verrata ikääni siihen hommaan, jota olen tehnyt vuosikymmeniä.

Sanoin esimerkiksi miehelle, etten enää kuori perunoita ennen käyttöä, koska olen tehnyt sitä jo 30 vuotta. Poimin kymmenen kiloa mustikoita -  mutta sitten tuli stoppi. Sanoin miehelle, että olen poiminut marjoja 50 vuotta. Nyt saa riittää. Suuri intohimoinen sienestys jää. Tämä liittyy selvästi ikääntymisen aiheuttamiin muutoksiin.

Yksi ikääntymisen merkki oli, että minut kutsuttiin suolistosyövän seulontaan. Tein sen tunnollisesti eli otin kakkanäytteen, mikä oli aika likaista hommaa, kun siihen ei saanut tulla pissaa. Siis WC:n lattialla sanomalehden päälle.

Kuntosalilla on jonkinlainen ilon aikakausi. Odotan malttamattomasti sinne pääsyä ja käyn laitteet läpi kuin jonkinlaisen hurmoksen vallassa. Olen huomannut, että jalkalihakseni ovat heikommat kuin käsilihakseni. Aion keskittyä näiden tasapainottamiseen.

Kuntosalilla on etupäässä jalka- ja käsilaitteita. Yksi selkälaite ja yksi vatsalaite. Mutta laitteita on paljon.

Tässä yhtenä iltana keksin, että kantarelleja, punasipulia, vähän juustoa ja mausteita voisi laittaa pannukakkuun. Olen perin kyllästynyt tekemään pohjan piirakalle käyttäen 150 grammaa voita. Nyt jo maku on liian rasvaista, kun olen jo tehnyt kolme kertaa. Käytän kyllä kaikessa leipomisessa voita. Muuten käytän rypsiöljyä ruuanlaitossa. Oliiviöljyä salaatinkastikkeena. Enkä pane leivälle kuin kevytjuustoa tai sitten pelkästään margariinia. Kuvittelin siis ideani olevan aivan oma kunnes näin somessa saman idean. Se luovasta kokkaamisesta.

Hapnjuurileipomiseni on edelleen melko mielipuolista. Tein menneellä viikolla vaaleaa leipää ja rukiisia reissumiehiä. Kaikki onnistuivat. Täysrukiisissa reissumiehissä oli puuhaa, kun ne paistamisen jälkeen piti halkaista. Muutenkin ruistaikina on työlästä käsitellä ja kohoaa hitaasti. Mutta maku korvaa kaiken, hapanjuurireissumiehet ovat paljon, paljon maukkaampia kuin kaupan.

Köynnöskukat ovat kasvaneet hyvin. Tosin kukkia on enää vain krasseissa ja mustasilmäsusannassa. Edelleen lannoitan ja kastelen niitä, kun täällä on ollut ihanan aurinkoisia ja lämpimiä syyspäiviä.Kuva ei anna oikeutta kasvuston runsaudelle.

Olen alkanut nukahtaa miehen puheiden perusteella jo kello 22 maissa tietsikka tai kirja sylissä. Luulin, että tällainen kausi olisi jo ohi. Opin laittamaan kirjan tai tietsikan syrjään, kun tunsin olevani hyvin väsynyt. Nyt pitää kasata tyynyjä sängyn viereen, ettei tietsikka pudotessaan menisi rikki. Herään seitsemän kahdeksan maissa.

Syksy sai mielestäni tulla. Niin syksy riisuu lehdet puista. Syksy oli aikaisemmin lempivuodenaikani. Nyt on kevät ja kesä. Ehkä tämäkin liittyy ikääntymiseen. Mahdollisesti vanhoja luita kolottaa kylmällä. Nautin kesän helteistä ja kesä oli muutenkin ihana.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Talvetettu pelargonia alkoi kukkia, kun muistin laittaa sen ulos.

Kuinka saada liikunnasta rutiini?

 

Minä teen nykyisin reippaan kävelylenkin 3-5 kertaa viikossa. Tosin osa liikkumista on maleksia hitaasti metsässä ja nauttia. Osaan myös juosta korkokengissä. Liikkumisen ei tulisi olla liian totista. Käyn kuntosalilla kahdesti tai kolmesti viikossa.

Liikkuisin varmasti enemmän, jos minulla olisi parempi itsekuri. Näin kuuluu yleinen liikkumiseen yhdistetty harhaluulo.

Säännöllisesti liikkuvia ei kuitenkaan yhdistä suuri itsekuri, vaan se, että he ovat onnistuneet luomaan liikkumiseen rutiinin.

Liikuntapsykologian apulaisprofessori Keegan Knittle neuvoo tässä:

"Selvitä nykytilanteesi"

Jotta voisit asettaa realistisen liikkumistavoitteen, ensin on selvitettävä, paljonko ja millä tavalla liikut nyt. 

On hyvin yleistä, että liikunnan aloittava asettaa itselleen liian kunnianhimoisen tavoitteen, joka kaatuu omaan mahdottomuuteen.

"Sanotaan vaikka, että haluaisit juosta viidesti viikossa. Se on todella raju muutos, jos juokset nyt nolla kertaa viikossa", Knittle sanoo.

Saat lähtötilanteesta todellisen käsityksen, kun kirjaat liikkumisesi ylös seitsemän päivän ajan.

"Pohdi, miksi haluat liikkua"

Ennen kuin asetat itsellesi tavoitteen, pohdi hetkinen sitä, miksi juuri sinä haluaisit liikkua enemmän.

Ehkä olet kyllästynyt nuutuneeseen oloon ja kaipaat elämääsi endorfiineja. Ehkäpä myös haluaisit näyttää sporttisemmalta.  

"Syiden tunteminen on tärkeää, sillä kun tiedät syyt, voit hahmottaa, millaista fyysisestä aktiivisuutta tarvitset", Knittle sanoo.

Jos tylsistyt esimerkiksi juostessa, älä juokse vaan keksi itseäsi kiinnostava liikkumismuoto.

"Ihmiset jatkavat todennäköisemmin käyttäytymistä, josta he nauttivat."

"Aseta realistinen, mutta innostava tavoite"

Kun tiedät lähtötasosi ja tunnet, millainen liikunta edistää päämääräsi, aseta itsellesi seitsemän seuraavan päivän ajaksi liikkumistavoite.

Knittelin mukaan tavoitteen muotoilemiseen pätee kaksi nyrkkisääntöä:

1."Tavoitteen on oltava jotakin konkreettista, jonka toteutumista voi seurata."

2. Tavoite kasvattaaa edellisviikon liikuntamäärää maltillisesti."

Matkassa tai ajassa mitattuna 10-20 prosentin korotus edellisviikkoon verrattuna riittää.

"Jos olet tehnyt jotakin kerran viikossa, kaksi kertaa viikossa on ok, mutta älä hyppää kolmeen tai neljään", Knittle suosittelee.

"Kun asetat realistisia tavoitteita, joiden saavuttaminen on todennäköistä, etenet kohti suurempia tavoitteita ja sitä ihanneminää, joka juoksee viidesti viikossa, tai mistä ikinä haaveiletkaan", Knittle toteaa.

"Kirjaa liikuntakerrat kalenteriin"

Kun tavoitteesi on selvillä, kirjaa viikon liikuntahetket kalenteriin, vaikka et olisi kalenteri- ja kirjanpitoihminen.

Hyödynnä liikunnan ajoittamisessa edellisviikon kirjanpitoasi: voisitko esimerkiksi lisätä hieman liikuntaa niihin päivän hetkiin, joissa tulit liikkuneeksi edellisellä viikolla muutenkin?

"Seuraa onnistumistasi"

Mahdollisiin haasteisiin kannattaa pohtia ratkaisua jo etukäteen: onko sinulla hyvät varusteet, joissa voit liikkua ulkona myös viimassa ja sateessa? Ovatko ohjatut treenit sellaiseen aikaan, että ehdit mukaan? Miten toimisit, että aamulla tekeekin mieli painaa torkkua eikä lähteä lenkille?

Kaikille haasteille ei mahda mitään. On vääjäämätöntä, että elämä järjestää treenitaukoja, kuten flunssia ja noidannuolia.

"Jatka kunnes liikunnasta tulee tapa"

Kun olet päässyt hyvään alkuun, jatka samalla kaavalla. Aseta itsellesi seitsemän päivän välein realistinen, mutta hieman haastetta lisäävä viikkotavoite. Merkitse liikuntaa kalenteriin ja pidä liikkumisesta kirjaa.

Jonkin ajan päästä voit huomata vaikutuksia, joita lähdit liikkumiselta tavoittelemaan. Kun väsymys pienenee ja ryhti suoristuu, kiusaus palata entisiin tottumuksiin pienenee.

Kannattaa varautua siihenkin, että sohva voi vetää puoleensa vielä kuukausia.

Tavan syntyminen voi kestää viikosta tai kahdesta kuukausiin.

Liikkumisesta rutiini

Kun liikkkumisesta on tullut rutiini, ja olet saavuttanut fyysisen aktiivisuuden tason, ei ole enää välttämätöntä asettaa viikkotavoitteita ja seurata aktiivisuutta jatkuvasti.

"Kun puhutaan käyttäytymisen muuttamisesta, alkuvaiheessa tärkeää on toisto ja keskittyminen toiston tuomiin hyötyihin. Se lisää todenennäköisyyttä jatkaa käyttäytymistä", Knittle sanoo.

Vähitellen liikkumisesta tulee luonteva osa arkea, eikä siitä tarvitse muistuttaa itseään koko ajan.

Lähteet: Helsingin Sanomat 19.4.2025, kuvat Pixabay

Sairauspelko

 

Minulla on ehkä niin sanotusti jonkinlainen sairauspelko, mutta ei ahdistukseen asti. Kun illalla käyn nukkumaan kyljelleni, tunnen jotakin ylimääräistä haimassa ja maksassa, ehkä syöpä. Kovat pääkivut ja migreeni tuovat mieleen aivosyövän tai sairastan Alzheimerin taudin varhaisvaihetta. Nukahdan yleensä kuitenkin erittäin hyvin. Aamulla nämä ajatukset ei enää paina mieltä.

Seuraavaksi Jenna Gullstenin kertomus sairauspelostaan eli hypokondriasta:

Pääkipu vasemmalla, pääkipu oikealla, näköhäiriöt, sydäntykytys, mistä tämä kaikki voi johtua? Muutama vuosi sitten Jenna Gullsten alkoi tuntea kehossaan huolestuttavia tuntemuksia, joiden googlettamista hän ei voinut lopettaa. Koronapandemia oli alkupiste sairauspelolle.

Big Brother ja Temptation Island Suomi -ohjelmissa ollut Gullsten on toiminut myös suositun Nikotellen-podcastin toisena juontajana Niko Saarisen kanssa. Instagramissa hänellä on lähes 80 000 seuraajaa.

Vuonna 2023 hän sai esikoislapsensa. Synnytyksen jälkeen paino putosi paljon sen alle, mitä se oli ennen raskautta. Nopea laihtuminen sai seuraajat huolestumaan ja kommentoimaan asiaa. "Netissä spekuloitiin, että miksi olen niin laiha. Säikähdin sitä itsekin tosi paljon ja menin lääkäriin."

Laihtumisasiaa tutkittiin, mutta sille ei löytynyt mitään erityistä syytä. Gullsten ei voinut pysyä pois Googlesta. "Sitten sieltä tuli syöpä sitä, tämä sairaus tätä. Se laukaisi entistä pahemman vaiheen." Hän ajatteli, kuka huolehtisi lapsesta, jos hän saa vaikka sairauskohtauksen? "Se oli niin katastrofaalista silloin, että ihmettelen, miten olen edes tolpillani."

Terveyteen liittyvä ahdistuneisuus luetaan lääketieteessä häiriöksi silloin, kun pelko on voimakasta ja pitkäaikaista eli kestää yli kuuden kuukauden ajan. Sairauspelkoon liittyy monesti muita psykiatrisia häiriöitä, esimerkiksi paniikkihäiriö, pakko-oireinen häiriö tai masennus. Kuormittava tai ahdistava elämäntilanne voi laukaista oireilun.

Tässä häiriössä esiintyy usein pahempia ja helpompia jaksoja. Stressi saattaa pahentaa oireilua. Psykoterapian lisäksi suositellaan SSRI-masennuslääkkeitä, joista voi olla hyötyä sairauspelon hoitoon.

Ajoittaiset terveyshuolet ovat tavallisia ja kuuluvat osana elämään. Sairauspelon vaikeimmissa tapauksissa pelot voivat olla epärealistisia, sanoo psykiatrian professori Helsingin yliopistosta Tiina Paunio.Ihminen voi olla muun muassa vakuuttunut siitä, että sairastaa syöpää, aidsia tai muuta vakavaa sairautta, vaikka varsinaisia oireita ei olisikaan.

Joidenkin tutkimusten perusteella noin 10-20 prosenttia yleislääkäreiden potilaista kärsii sairauspelosta. Luotettava diagnoosi vaatii pitkän potilas-lääkärisuhteen ja erilaisia lisäselvityksiä. Päivystystilanteessa ja yksittäisellä lääkärikäynnillä diagnoosia on vaikea tehdä.

Paunion mukaan sairauspelko on yhteydessä ihmisen huoli- ja ahdistusherkkyyteen. Jos potilaalla on tapana tuntea voimakasta ahdistusta, on sairauspelko todennäköisempää. Myös lapsuuskodin kasvatus ja toimintatavat voivat vaikuttaa.

Nykyisin sairauspelkoa ruokkii etenkin internet ja some: oli kyse sitten sairauksien oireita käsittelevien nettisivujen lukemisesta tai  sairauksista kertovien somepostausten tai -videoiden selaamisesta.

Tiktokin seuraaminen oli aivan mahdotonta, kun syötteeseen alkoi vyöryä videoita, joissa on menty lääkäriin jonkin tavallisen oireen kuten pääkivun takia ja saatu diagnoosiksi syöpä.

Gullsten kävi lääkärillä ja pääsi kokeisiin, mutta tulokset olivat normaalit. Gullsten oli kuitenkin jännittynyt niiden saamista niin kovasti, että alkoi taas tuntea kipua rinnassaan.

Vaikka oireet ovat todellisia ja pelko aitoa, ovat useimmat sairauspelosta kärsivät jollakin tasolla tietoisia siitä, että he ovat kohtuuttomasti huolissaan.

Monet sairauspelkoiset käyvät usein lääkärissä, niin myös Gullsten. Etenkin sydänoireet, oudot tykytykset ja muljahtelut pelottavat häntä. Sykkeen nouseminen pelottaa häntä niin paljon, ettei hän ole enää uskaltanut harrastaa liikuntaa.

Hänen sydän on kuunneltu ja kuvattu, on tehty Holter-tutkimus ja rasitus-EKG, mutta mitään poikkeavaa ei ole löytynyt. Lääkärikäyntien ja tutkimusten jälkeen on hetkellinen helpotus. Jossakin vaiheessa taas puhelimen ruudulle lävähtää uutinen siitä, miten lääkäreiltä on jäänyt  huomaamatta jokin vakava sairaus, ja nuori nainen menehtyi. 

Kierre jatkuu.

Julkisella puolella Gullstenista kuitenkin alkoi tuntua siltä, että jatkuvat käynnit voivat viedä hoitopaikan joltakin, joka tarvitsee sitä enemmän kuin hän. Hän siirtyi tämän takia käyttämään pääosin yksityisiä terveyspalveluja.

Tiina Paunon mukaan sairausspelko eli hypokondria ilmenee usein nuorena aikuisena ja se voi voimistua ikääntyessä. Taipumus sairauspelkoon on melko pysyvä.

Ensisijainen hoito on luottamuksellinen potilas-lääkärisuhde ja psykoterapia, jos potilas on siihen motivoitunut, Paunio sanoo.

Kun ahdistus kasvoi pienen lapsen äitinä paniikkikohtauksiksi, Gullsten oli yhteydessä neuvolaan. Hän sai apua ja pääsi aloittamaan terapian.

Nykyisin tilanne on parempi. Toinen raskaus viime vuonna sujui kevyin mielin. Psykoterapiassa hän on oppinut, että aina ei tarvitse ajatella pahinta mahdollista vaihtoehtoa.

Viime aikoina hänen kynnys mennä lääkäriin on noussut. "Minua hävettää, että Oma kanta-historiani on todella pitkä."  

"Hetken saatan ajatella, että ei minulla ole mitään. Sitten tulee se ajatus, mitä jos tällä kertaa kaikki ei olekaan hyvin ja nyt en menekään lääkäriin?"

Vähitellen Gullsten on avannut sairauspelkoaan Instagram-seuraajilleen. Etenkin vasta vanhemmiksi tulleilta on tullut paljon viestejä. He ovat kertoneet, miten lapsen saaminen on lisännyt pelkoa, kun oma terveys ei kosketa vain itseä.

"Haluan parantua, että en siirrä tätä ainakaan omille lapsilleni. En halua, että he joutuvat ikinä kokemaan tällaista pelkoa", Gullsten sanoo.

Lähteet: Helsingin Sanomat 23.8.2025, kuvat Pexels

Elämää maalla 78.

 

Heti alkuun: anteeksi kun olen taas kurnuttaa valittava akka. Tämä Elämää maalla on toiminut jonkinlaisena päiväkirjana. Jatkan samaa.

Minulla ei ole ollut 30-, 40- ja 50-vuoden ikäkriisiä. Nyt täytän lokakuun lopussa 60 vuotta, ja jonkinlaista kriisiä pukkaa. Ikähaitarissa olen ikääntyvä, en vielä ikääntynyt. Silti on outo olo.

Ikäiseni naiset hehkuttavat julkisuudessa, kuinka ihanaa on ikääntyä. Ei tarvitse välittää, mitä muut minusta ajattelevat; on iän tuomaa kypsyyttä ja kokemusta.

Ajattelen samalla tavalla, mutten hehkuta. Onhan toki nyt elämä helpompaa muun muassa siinä mielessä, ettei enää tosiaankaan ajattele, mitä muut minusta ajattelevat.

Iän tuomasta kypsyydestä ja kokemuksesta en niinkään tiedä. Minusta olen niin tyhmä kuin aikaisemminkin. Lauon joskus suustani sanoja niitä ensiksi juurikaan ajattelematta. Tuskin osaan lohduttaa nuorempia, ehkä joskus. Mutta ystäväni ja kaverini ovat minun ikäluokkaa. Ei minulla ole juurikaan nuorempia ystäviä, joita auttaa, jos on henkinen hätä. Ja olen jotenkin liian kärkäs.

Ehkä olen pinnallinen ja turhamainen siitä, että minua painaa iän tuomat merkit kasvoillani, eikä kehokaan ole entisensä. Kasvoihini on alkanut tulla sulkeet suupieliin ja - sanottanko niitä - murherypyiksi. Silmäluomet ovat alhaalta ja ylhäältä jatkuvasti turvonneet, mikä ovat sukumme naisten vaiva. En ole koskaan meikannut silmiäni aikuisiässä. Nyt olen alkanut ajatella, että ehkä pitäisi. Mutta en taida nähdä sitä vaivaa, ja silmälasit peittävät osin turvotusta. Silti silmät näyttävät pieniltä.

Aloin hoitaa ihoani vasta noin nelikymppisenä. Olisi ehkä pitänyt aloittaa aiemmin. Käytän vain luonnonkosmetiikkaa, mikä sopii mainiosti iholleni. Viime aikoina olen käyttänyt luonnonretinoli- ja C-vitamiini seerumia tai boosteria, niin siinä pienessä lasipurkissa lukee. Päivävoiteena pidin Madaran rasvaa. Vasta viime viikolla huomasin, että se onkin yövoidetta. No, käytetään se nyt loppuun, koska minulla on hyvä Mahalonin yövoide. Tuo sekaannus on yksi esimerkki hajamielisyyydestäni.

Mutta nykyisin suhtaudun vakavammin voiteisiin, kun on ne alkavat sulkeet ja muut. Tunnollisesti käytän niitä aamulla ja illalla. Aiemmin en. Kunhan pesin kasvoni, ja seerumit ja voiteet unohtuivat. Etenkin illalla. En ole käynyt kosmetologilla noin 30 vuoteen. Ehkä nyt pitäisi. Enpä tiedä. Mitään ihoa nuorentavia hoitoja en ole ajatellutkaan.

Olen nyt tarkkaan ajateltuna ollut kasvissyöjä 43 vuotta. Se vaikuttanee siihen, että ihoni on edelleen kiinteä ja huokoset eivät näy. Tai ne tulee joskus kertarysäyksellä.

Tutkimusten mukaan ikääntyminen on nopeinta 43- ja 60-vuotiaana. Ehkä noin puolen vuoden virtsaumpeni keuhkokuumeen jälkeen olivat osa ikääntymistäni. Se oli kauheaa, kun en saanut käydä kuntosalilla ja kyykistellä sekä rehkiä katetrin takia. Kuitenkin istutin köynnöskukat välillä kyykyltäni.

Kun katetrin poiston jälkeen menin pika pikaa kuntosalille, sain ikään kuin aloittaa alusta. Lihakset olivat huvenneet.

Sairastaminen alkoi tammikuussa. Yhtenä iltana mittasin kuumeen ja se oli 38,5 astetta ja ajattelin sen olevan jokin kohtaus. Seuraavana päivänä menin kävelylenkille ja menetin hetkeksi tajuntani ja löysin itseni ojasta. Lähdin vikkelästi kotia kohden ja kaaduin tielle.

Tästä jäi minulle jonkinlainen trauma, enkä sen jälkeen ole uskaltanut kävellä kuin vain miehen kanssa. Kaatumiseni johtuivat varmasti kuumeesta. Minulla oli virtsarakontulehdus, näköhäiriöitä ja kuumetta 39,8, kun lähdimme päivystykseen. Jouduin jäämään sairaalaan kahdeksi viikoksi. Ikääntymisestäni johtui kai, että tunsin itseni ensi kerran fyyysisesti hauraaksi. Katetrin käytön vaikeudesta olen jo kertonut aikaisemmin.

Ikääntymiseen liittyy varmasti se, että minulla todettiin alkava nivelrikko molemmissa polvissa. En saisi tehdä enää juoksulenkkejä, ja kävelläkin pitäisi pehmeällä alustalla. Se kyllä käy täällä maalla. Nivelrikko tietty pahenee iän myötä. Keinonivelleikkaukset varmaankin odottavat. Olen kävelykepeillä koikkelehtiva mummo - onneksi ärsyttäviä ihmisiä voi lyödä kävelykepillä. Toinen fyysinen asia, joka liittyy ikääntymiseen on kakkostyypin diabeteksen löytyminen. Onneksi se ei ole paha, kaksi tablettia päivässä riittää. Mutta se voi, helvetti niin, pahentua tämän ikääntymisen vuoksi.

Minulla on siis diabetes, vaikka kolesteroli- ja verenpainearvot ovat huippuluokkaa. Diabeteshoitaja puhui perinnöllisestä vaikutuksesta, ja on suvussani ollut diabetesta.

Hui, hai. En ole edes opetellut käyttämään verensokerimittaria. Olen siinä mielessä epäkäytännöllinen, etten vain kerta kaikkiaan osaa. Verensokeri ja kaiketi joitakin muita arvoja mitataan siksi kolmen kuukauden välein labrassa. Ruokavaliotani en ole muuttanut, samoin herkkujen syömistä. Kai pitäisi. Mutta yritän nauttia elämästä viimeiseen hengenvetoon asti.

Yhtenä päivänä huomasin, etten ole kunnolla nauranut tyttäreni Veran kuoleman jälkeen. Suren vieläkin - suren aina. Tämä varmaan nopeuttaa ikääntymistäni. Samoin ahdistusherkkyyteni. Paniikkikohtauksia ei ole ollut onneksi enää moneen kuukauteen.

Tässäpä nämä ikkääntymisjutut. Sitten raakaan realismiin. Halkohommat eivät loppuneetkaan viime viikolla. Saatiin puita lahjaksi. Taas sirkkelöinti ja halkominen miehen hommana. Minun halkojen noukkiminen, kärräys ja latominen pinoihin.

Leivoin viime sunnuntaina hapanjuurisämpylöitä ja kun huomasin maanantaina, että juuri jääkaapissa vielä pöhisi ja kupli purkissa, päätin leipoa kaksi leipää. Tein ne vähän summamutikassa ja niistä tuli parhaimmat ikinä. Ehkä oli moukan tuuria. Mutta koukussa olen tähän uuteen harrastukseen.

Hyvää viikonloppua kaikille!

                                              Kuntosalin jälkeen

Mielenrauhasta

 

Mielenrauha on yksi mielen hyvinvoinnin taidoista. Se tarkoittaa kykyä palautua rauhalliseen mielentilaan. Psyykkisiä tiloja on karkeasti kolme: innostunut, rauhallinen ja uhkamielentila.

Rauhallisessa tilassa on suhteellisen helppo kokea sisäistä rauhaa. Tällä tarkoitetaan hyväksyvää suhtautumista omiin kokemuksiin ja muihin ihmisiin.

Erilaiset sisäiset ja ulkoiset ärsykkeet saattavat siirtää mielen uhkamielentilaan. Pysyvän mielenrauhan jatkuva etsintä ei ole kuitenkaan niin tärkeää. Ei ole edes mahdollista pysyä jatkuvasti seesteisyyden tilassa.

Mielensä rauhoittamista voi opetella. Se tarkoittaa kykyä säädellä tunteitaan ja liikkua tarvittaessa mielentilasta toiseen. Vaikkei voisi lopettaa kaikkea arkista kiirettä,  voi miettiä, millaisia ärsykkeitä voisi karsia päivästä. Jos mielentila on jatkuvasti rauhaton, kannattaa ensiksi tarkistaa, onko syönyt, nukkunut, liikkunut, viettänyt tarpeeksi aikaa ilman ruutuja, ja miten ihmissuhteet voivat.

Hyvä uutinen on se, että mieltä voi rauhoittaa vaikkapa lähtemällä ulos kävelylle. Tällöin voi olla helpompaa kiinnittää huomiota muuhun kuin mielessä myllertäviin asioihin: kauniisiin maisemiin, tuoksuihin ja linnunlauluun.

Pysähtyminen voi olla myös sitä, että tekee hetken käsitöitä kaikessa rauhassa ja valmistaa vaikka aterian ilman, että plaraa samalla puhelinta. Paneutuminen mieluisiin tekemisiin aktivoi kehollista rauhoittumisjärjestelmää.

"Omien tunteiden huomaaminen ja nimeäminen auttaa monia pääsemään paremmin tasapainoon ja vähentää niiden voimaa."

"Huomaa ja hyväksy

1. Pysähdy

Varaa itsellesi pieni hetki. Keskity huomaamaan, millaisia ajatuksia mielessäsi pyörii.

2. Nimeä ajatuksesi

Millaisia tunteita ajatuksiisi liittyy? Mikä tuntuu vaikealta? Mikä helpolta?

3. Nimeä tunteesi

Kuvaile olotilaasi mahdollisimman tarkasti ja pyri nimeämään erilaiset tunteesi.

4. Hyväksy tilanne

Kerro itsellesi, että tunteesi ovat täysin okei. Niistä ei tarvitse päästä eroon.

5. Tutki ajatuksiasi

Kysy itseltäsi, mihin oikeastaan uskot, kun tunnet näin.

6. Hoivaa itseäsi

Pohdi, mitä tarvitset haastavan tilanteen keskellä. Suo itsellesi se, mitä kaipaat."

"Mielenrauhan keikuttajat.

1. Ympäristö

Yhteiskunnassa on lähes jatkuvasti käynnissä kriisejä, uhkia ja muita vaikeita asioita, jotka häiritsevät monen mielenrauhaa. Myös läheisten tekemiset tai tekemättä jättämiset voivat kuormittaa ja lisätä levottomuuden tunnetta.

2. Tunteet

Aina mielenrauhan järkkyminen ei johdu ulkoisista olosuhteista. Myös omat tunteet ja muistot voivat keikuttaa olotilaa. Yksilöiden välillä on esimerkiksi synnynnäiseen temperamenttiin liittyviä eroja siinä, kuinka herkästi kukin reagoi tunteillaan." Muun muassa erityisherkät ovat helposti reagoivia.

"3. Tulkinnat

Joskus on rauhaton olo saa alkunsa tulkinnoista, joita on tehnyt olosuhteista, tilanteista ja muiden ihmisten käytöksestä. Opettele erottamaan tunteet ja tosiasiat ja lisäksi tunteet ja tulkinnat. Kysy itseltäsi, tiedätkö asian täydellä varmuudella."

Lähteet: Hyvä Terveys 5/2025, kuvat omat

Hommia rästissä - vitkuttelu

 

Vaikka olen melko kärsimätön ihminen, vitkuttelen monissa asioissa: liesituulettimen pesu, jääkaapin sulattaminen ja pesu, samoin pakastimet,  pellettitakan putkien siivoaminen, vaatekaappien järjesteleminen (minun vaatekaappi on täydellinen kaaos, samoin liinavaatekaappi), auton siivoaminen, kunnon siivoaminen kodissa, ikkunoiden pokien maalaus, tietsikan  kauppaan vieminen ja kuvien siirron oppiminen (Windows 11:ssa on hyvin alkeellinen kuvankäsittely ja siirtäminen puhelimesta koneeseen), saunan pesu, kesäkukkien pois kaivaminen... Vitkuttelua on myös monissa muissa asioissa, jotka eivät tule nyt mieleen.

Vitkuttelua on tutkittu etenkin opiskelu- ja työelämässä, mutta tutkimusten tiedot voivat olla tunnistettavia myös kotielämään liittyvässä aikailussa, sanoo psykologi Minna Miao.

Ainakin suhtautuminen vitkutteluun on samantyyppistä kohteesta huolimatta, kun ihminen haluaisi saada jotakin aikaiseksi, mutta ei saa vain ryhdyttyä  toimeen, usein se harmittaa, suututtaa, stressaa, hävettää tai ahdistaa.

Jos vitkuttelu toistuu, toimintatapa voi vaikuttaa minäkuvaan. Vitkuttelija saattaa tuntea olevansa laiska, saamaton, jopa ääliömäinen.

Usein monilla vitkuttelijoilla tuntuu olevan päässään pitkä to do-lista. Kodeissa kartellaan muun muassa tiskaamista, siivoamista, liesituulettimen ja ikkunoiden pesua, pakastimen sulattamista, tarpeettomien tavaroiden viemistä kierrätykseen, lampun vaihtamista, matkakassien ja muuttolaatikoiden purkamista, joulukuusen riisumista, oven saranoiden rasvaamista, taulujen kiinnittämistä seinille, auton tai laitteen huoltamista ja remontin aloittamista tai viimeistelyä.

Myös monella on samankaltainen tilanne, että elämässä on niin paljon sisältöä, että arjen rästihommille ei riitä aikaa. Priorisointi on Minna Miaon mukaan hyvä tapa taklata vitkuttelutaakka. "Ihan kaikkea emme voi tehdä, mitä itseltämme tänä päivänä vaadimme."

Tärkeää on myös pohtia, miksi tekemättömät tehtävät ovat ylipäätänsä to do -listalla. "Ovatko ne minulle tärkeitä?Onko tämä asia tässä elämäntilanteessa minulle niin iso juttu?" Koska keskeneräiset työt kuormittavat, niitä ei kannata kantaa turhaan mielessään.

Tuskin on ylipäätään ihmistä, joka ei koskaan vitkuttelisi. "Se on ihan normaalia, eikä siitä tarvitse tehdä ongelmaa, jos se ei aiheuta suurempaa harmia", Miao sanoo.

Seuraavassa kuitenkin muutamia vinkkejä rästitöihin:

• "Jos tehtävä on suuri, palastele se pienempiin osiin. Ensimmäinen askel on ottaa pölyimuri esiin.
• Jätä tehtävä näkösälle. Ripusta korjausta vaativa vaate jonnekin, missä näet sen päivittäin.
• Pyydä apua. Pyydä kumppani tai kaveri seuraksi tai sukulainen neuvomaan. Tarjoa vastavuoroisesti apua hänelle.
• Pyri eroon itseä syyllistävästä asenteesta. Syyllisyys ei helpota toimeen ryhtymistä. Tartumme helpoimmin asioihin, joista tulee hyvä mieli.
• Mieti, mikä voisi helpottaa tehtävän tekemistä? Innostaisiko lempimusiikki siivoamaan?
• Kotihommiin liittyvä aikaansaamisen tunne lisää dopamiinin tuotantoa. Sen voimin voi innostua tarttumaan seuraavaankin tehtävään. Käytä hyväksesi tätä Flowta. 
• Palkitse itsesi tehdystä työstä.

Minua auttaa tehtävän pilkkominen pienempiin osiin, esimerkiksi vaikka päätän imuroida ja mopata osan huoneista tänään ja osan huomenna. Lempimusiikkikin auttaa, samoin palkinto tehdystä työstä. Ikävistä hommista en ole koskaan saanut Flow-mielentilaa.

Dopamiinin vaikutuksen olen kyllä huomannut: on niin hyvä mieli.

Lähteet: Helsingin Sanomat 30.3.2025, kuvat Pexels

Elämää maalla 77.

 

Turun reissu oli ihana. Olin siellä kolme yötä yhden opiskelijakaverin luona, joka oli vapaalla. Kaksi muuta kaveria oli töissä. Niinpä kaverin kanssa käyskenneltiin Turussa. Käytiin muun muassa taidehallissa ja käsityöläismuseossa, joka on 1700-luvulta ja säästyi Turun palolta. Uutta Turussa oli se, että pääsi veneellä Ruissaloon. Ja miten ihana oli kävellä Aurajoen rannalla! Sitä olin eniten odottanut. 

Illalla istuskeltiin ravintolalaivoissa koko porukka, ja juotiin vähän viiniä. Totta kai oltiin myös pub Apteekissa. Toinen kaveri on toiminnanohjaajana. Toinen yläasteen opettajana, ja kolmas lopetti aikoinaan opiskelut, mutta asuu yhä Turussa - enkä ihmettele. Turku on niin fantastinen kaupunki. Se voitti Suomen kesäkaupungin vertailun.

Käyn ainakin kerran kesässä Turussa tapaamassa näitä kolmea opiskelukaveria. Oikeasti pitäisi sanoa ystävää. Meillä oli puhumista niin paljon. Aluksi tietenkin puhuttiin kaikista vaivoista, mitä ikä on tuonut mukanaan. Sitten kuulumisista ja kaikesta elämässä.

Kotona odotti sitten halkohommat. Tehdään halkoja talven lämmitykseen. Mies sirkkelöi. Minä noukin halot ja  kuljetin halot kottikärryillä halkomiskoneen luo, ja sitten taas keräsin halkoja ja kuljetin niitä kottikärryillä kuistille kauniisiin pinoihin.

Homma otti selkään. Lihakseni eivät ole palautuneet kuuden kuukauden kuntosalikiellon jälkeen, vaikka olenkin nyt käynyt noin kolme viikkoa kuntosalilla. Sielläkin teen pienehköillä painoilla, kun lihakset ovat heikentyneet. Piti aloittaa ikään kuin alusta - se keljuttaa.

Halkohommat ovat melkein lopussa. Halkoja on koko talveksi. Onneksi loppuvat. Olen saanut tarpeekseni. Mies sirkkelöi loput pienemmät halot ja heittelee niitä ulkokatokseen.

Viikon paras ruoka oli Chimichurri-munakoisot. Ne maistuivat niin hyviltä ja raikkailtakin. Eilen tein kasvishöystön, johon tuli sipulia, valkosipulia, paprikaa, kikherneitä, tomaattimurskaa ja soijarouhetta. Tietysti runsaasti mausteita. Muun muassa oreganoa ja persiljaa.

Olen edelleen leiponut hapanjuurileipää. Piti viedä naapurille, koska emme voi syödä niin paljon kuin leivon. Pakasteeseen mahtuu vain yksi leipä. Leivät ovat herkullisia aromiltaan, eikä niiden teossa käytetä lainkaan hiivaa. Leipomisessa on kymmenen vaihetta, ja juuri pitää aluksi saada aktiiviseksi, jotta villihiivat tekevät taikojaan.  Minä kärsimätön olen oppinut kärsivällisemmäksi. Ja osaan jo jonkin verraan koristella leipiä.

Tein koruostoksia netistä. Jouduin huijauksen kohteeksi. Firma on nimeltään rational.popular. Ostosta en saanut millään toimimaan, pankkinumerot eivät kelvanneet.

Minulle tuli sitten seuraavana päivänä pankista viesti, että firma kalastelee pankkikorttinumeroita, huijaavat. Onneksi pankin operaattorit olivat selvillä firmasta ja olivat estäneet ostoksen. Tarvitsen nyt uuden pankkikortin. Se ei ole välttämätön, mutta haluan sen.  Raivostutti niin hitosti. En tilaa mitään enää mistä vain.

Köynnöskukkaseinäni onnistui hyvin. Vielä on kelloköynnös kukkimatta.

Hyvää viikonloppua kaikille 

ja varokaa tuota firmaa!

Liian löysät tai kireät lantiopohjan lihakset

 

Virtsaa on vaikea pidättää, ja toisaalta kakka ei tule kunnolla. Tälläisten oireiden syynä saattavat olla niin sanotut lantiopohjan toimintahäiriöt.

Näiden oireiden taustalla voi kuitenkin olla kaksi täysin vastakkaista syytä: oireita saattavat aiheuttaa sekä lantiopohjan heikot että ylikireät lihakset.

Lantiopohjan lihaksilla on monta tehtävää: ne kannattelevat vartaloa ja esimerkiksi vatsaontelon elimiä. Ja ne osallistuvat rakon ja suolen tyhjentämiseen. Lantiopohjan lihakset osallistuvat myös seksuaaliseen nautintoon eri sukupuolilla.

"Ylikireät lihakset tarkoittavat sitä, että ne ovat koko ajan jännittyneenä. Silloin ne eivät pysty supistumaan eli esimerkiksi pidättämään pissaa enää enempää", sanoo naistentautien ja synnytysten ylilääkäri Pauliina Aukee.

Löysä tai kireä lantionpohja aiheuttavat siis samanlaisia oireita. Löysä lantiopohja on paljon tunnetumpi vaiva. Lantiopohja  kuormittuu esimerkiksi raskaudessa ja synnyttäessä.

Miltei 80 prosentilla alateitse synnyttäneissä todetaankin hetkellinen lantiopohjan hermotoiminnan häiriö, joka aiheuttaa muun muassa virtsankarkailua. Palautumista voi edistää jumppaamalla neuvolasta saatujen ohjeiden mukaan.Raskauden ja synnytyksen lisäksi toinen lantiopohjan heikkoutta aiheuttava asia on ikä.

"Lihasvoima hupenee myös lantiopohjan lihaksista, ellei niitä harjoita. Myös miehillä lantiopohjan ongelmat  tulevat iän myötä aiempaa yleisemmiksi", Aukee sanoo.  

 

Moni on varmasti kuullut, että lantiopohjaa pitäisi jumpata, mutta joillakin ihmisillä ongelmien taustalla onkin liian kireä lantiopohja. Yksi syy liian kireään lantiopohjaan on liiallinen treeni.

"Jos treeni on kuormittavaa tai palautumista ei saa terpeeksi, voi lantiopohjaan tulla kireyksiä siinä missä muuallekin kehoon", äitiyisfysioterapeutti Emma Mälkiä sanoo.

Myös henkiset syyt vaikuttavat kireään lantiopohjaan: pitkittynyt stressi voi oireilla niskakipuina, mutta myös kiristyneenä lantiopohjana.

Jos epäilee kärsivänsä liian tiukasta lantiopohjasta, tärkeintä olisi rentouttaa ne.

Lantiopohjaa voi koettaa rentouttaa palleahengityksellä. Siinä sisäänhengityksessä lantiopohja rentoutuu, uloshengityksessä keveästi aktivoituu. Palleahengitys tarkoittaa syvään hengitystä niin, että tuntee keuhkojen täyttyvän ilmalla alas lantioon asti. Tällöin pallea liikkuu, ja tämä rentouttaa kehoa ja mieltä.

Jos treenaa monipuolisesti, keho vahvistuu lantiopohjaa myöten monipuolisesti. Melkein mikä tahansa liikkuminen aktivoi ja siten vahvistaa myös lantiopohjaa. Lantiopohjan lihakset vahvistuvat myös monen treenirutiiniin kuuluvassa kyykkyasennossa.

Vaikka lähes kaikenlainen liikunta vahvistaa lantiopohjaa, keski-iässä tarvitaan yleensä erillistä lantiopohjan harjoittelua. Myös raskauden aikana ja sen jälkeen harjoittelu voi nopeuttaa löystyneen lantiopohjan kuntoa.

Esimerkiksi hyvää harjoitusta on supistaa lantion lihaksia nopeasti 8-12 kertaa. Supistaessa voidaan ajatella nostavansa lantiopohjaa napaa ja päätä kohti  eli eteenpäin ja ylöspäin. Tällaisia nopeita supistuksia voi tehdä kolme 8-10 supistusten sarjaa neljänä tai viitenä päivänä viikossa.

Lihasten kestopitoa taas voi harjoittaa pitämällä lihaksia supistettuina 30 sekuntia. Pitkää supistusta voi toistaa pari kolme kertaa päivässä.

Erilaisia emättimeen laitettavia geishakuulia mainostetaan oikotienä lantiopohjan hyvinvointiin, mutta apuvälineitä ei kuitenkaan välttämättä tarvita. "Ne voivat toki olla hyvä muistutus harjoittelusta tai motivaattori siihen, tai ne saattavat toimia seksielämän piristyksenä", Aukee sanoo.

Tärkein apu lantiopohjan hyvinvointiin on syödä ja liikkua monipuolisesti sekä välttää kroonista stressiä, asiantuntijat neuvovat.

Lähteet: Helsingin Sanomat 4.5.2025, kuvat omat paitsi toinen on taidekeskus Salmelan näyttelystä

Miten selviytyä pettymyksestä?

Pettymys nousee toteutumattomista toiveista. Sanonta "pessimisti ei pety" kuvaa pettymyksen pelkoa - miten ihminen voi etukäteen suojautua ikävältä pettymyksen tunteelta. Jos ei odota suuria, ei tipu korkealta.

Jos on uupunut tai masentunut, ei ehkä tunnista pettymyksen tunnetta, joka ohjaisi korjaamaan tilannetta ja tavoittelemaan itselle merkityksellisiä asioita. 

Pettymyksestä saattaa tulla kalvava olotila, joka lopulta katkeroittaa. Sivuutettu pettymys johtaa toivottomuuteen ja masennukseen.

Pettymys ja suru näkyvät ihmisen olemuksessa, kehossa ja ilmeissä. Pettymystä pidätellyt lihasjännitys saattaa laueta hieronnassa, ja samalla voi pintaan nousta tunteita, joita ihminen on vältellyt. Tunteiden purkautuminen saattaa aluksi tuntua uhkaavalta.

Kun rohkenee kohtaamaan pettymyksen tunteen, voi avautua tie kohti unelmia. Pettymyksestä selviytyminen vahvistaa omaa sietokykyä ja myötätuntoa muita kohtaan. Tunteeseen juuttuminen ja itsen ja muiden sättiminen ei auta eteenpäin. Sen sijaan kannattaisi löytää myötätuntoa itseä kohtaan.

Myönteinen ajattelu edistää hyvinvointia, mutta myönteiseksi kannustukseksi tarkoitettu tsemppaaminen voi myös mitätöidä pettymyksen kokemusta.

Onnistuisiko heittäytymään elämän virtaan ilman vahvaa kontrollia? Tai tunteiden ja tapahtumien hyväksymistä sellaisena kuin ne tulevat?

Psykologi, kouluttajapsykoterapeutti, tietokirjailija Katja Myllyviita sanoo:"On tärkeää antaa itsensä olla juuri niin pettynyt kuin on. Se ei ole vaarallista."

Monesti suru on pettymyksen kaverina ja surulle ja suruprosessille on hyvä antaa lupa.Kannattaa myös miettiä, voisiko vihaakin olla pettymyksessä siitä, mikä on mennyt väärin.

Jokaisella ihmisellä on omanlaisensa suruprosessit, ja eri elämäntilanteissa surraan eri tavoin. Suru saattaa tehdä ihmisestä kärsivällisemmän, koska surua ei voi hoputtaa, se hidastaa ja pysäyttää surevan.

Se on luonnollista ja ymmärrettävää, että ihminen pettyy ja suree, kun tulee vastoinkäymisiä. Olisi tärkeää antaa tunteille hyväksyntä. Esimerkiksi sairastuminen on muistustus haavoittuvuudesta, joka kaikissa on. 

Oltaisiin mielellään vahvoja, sinnikkäitä ja kestäviä aina. Mutta ei ole niin. Jos on saanut kiitosta muilta reippaudesta ja pärjäämisestä, on vaikea olla muiden avun varassa, tarvitsevana ja heikkona.

 

 Lähteet :Diabetes 3/2025, kuvat omat