Jaettu ilo on hyvä ilo

Minä jaan iloni vähän turhankin innokkaasti. Hihkun ilosta. Toivon, että ilo tarttuisi muihinkin. Että heillä olisi kiva olla. Mutta ei se taida aina onnistua.

Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo. Tutkimusten mukaan ilon aiheistaan läheisille kertovat ihmiset ovat tyytyväisempiä ja elivoimaisempia kuin ne jotka pimittävät ilonsa.

Sillä, että kenelle ilonsa välittää, on merkitystä. Parhaiten suhtautuvat läheiset ihmiset. Joku voi taas jopa ärsyyntyä iloisesta hihkujasta. Tai kuitata koko jutun ilmeettömällä olankohautuksella.

Ilo voi hiipua, jos ihanan elämyksen on kokenut yksin, eikä sitä pysty jakamaan muiden kanssa.

Vastakohtaisesti vaikeiden ja raskaiden kokemusten jakaminen muiden kanssa on niin sanottua sosiaalista liimaa. Saman tuskan läpikäyminen lisää yhteenkuuluvuutta ja yhteistyöhaluja.

Jaatko ilosi helposti?

Lähteet: Helsingin Sanomat 30.11.2017, kuvat Pexel, Pixabay

Missä olen huono?

    Mi Kuoppa Tuuletar 2

Tämä haaste on kierrellyt blogeissa jo jonkun aikaa. Ja lähetän sen tässä edelleen kenelle tahansa kiinnostuneelle. Tarkoitus on kertoa viidestä asiasta, joissa on huono. Vastaan enemmän kuin mielelläni haasteeseen, koska olen niin monissa, monissa asioissa huono. Oikeastaan on hyvä tuo rajoitus viiteen. Muuten tästä sepustuksesta tulisi romaani.

1) Olen kärsimätön ihminen. Vaikka perhe-elämämme on hyvin tavallista ja tasaista. Minun kärsimättömyys tuo siihen vauhtia. Kun häslään ja söhellän. Mieheni on oppinut hyväksymään tämän puolen minussa. Häntä lähinnä huvittaa kohkaamiseni.

Heti kun päähäni pälkähtää jokin idea tai tekeminen. Se on toteutettava heti. Vimmaisesti.

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty-sanonta on miljardien valovuosien päässä minusta. Työssä olen onneksi - kun on pakko - oppinut tätä suunnittelun jaloa taitoa. Mutta vapaa-ajalla mieleni on todellakin vapaalla.

Esimerkiksi viime kesänä päästäni putkahti idea sisäseinien maalaamisesta valkoiseksi ja sisustamisesta - tuohan on tavallista syksyllä, kun ollaan paljon kotona, hyggeillään. Mutta minun pääni taitaa kulkea omia polkujaan. Sitten ei muuta kuin heti maaleja ostamaan. Suuressa innoituksen vallassa maalia tuli roiskittua  melkoiset määrät muuallekin kuin seiniin. Sitten juoksin pää kolmantena jalkana kylän kirpparille etsimään sisustukseen sopivaa vanhaa tavaraa. Nimenomaan vanhaa. Koska tykkään kaikesta vanhasta.

Valmista tuli nopeasti. Mutta lopputulos oli kaukana täydellisestä. Eipä silti. En pyrikään koskaan täydellisyyteen. Elämä on niin helpompaa.

Kun kahdeksan vuotta sitten muutimme maalle omakotitaloon. Ensimmäisenä halusin sisätiloista viis - nyt ja heti - perustaa kasvimaan, istuttaa hedelmäpuita ja tehdä oman mansikkamaan. Onneksi silloin oli kesäloma. Valmista kasvimaata ei ollut. Takapihalla niitty. Joten heiluin siellä monta päivää. Ja siinä sivussa tilasin kaksi kuormaa multaa. Jotta varmasti riittäisi. Hoputin miestä tekemään puusta reunat kullekin kasvipenkille. Hän näki. Että olin taas näissä innoitukseni tiloissa. Eikä vastustellut.

No, niinhän siinä kävi. Että kasvimaasta tuli aivan oudon muotoinen. Miltei psykedeelinen. Hedelmäpuut istutin aivan liian tiheästi. Ne hipovat jo nyt toisiaan. Istuttaessa en tietenkään tullut ajatelleekseni, että ne kasvaa.

Kärsimättömälle luonteelleni on tuskaa jonottaa vaikkapa ruokakaupassa. Vääntelehdin kuin olisi muurahaisia housuissa. Yritän rauhoittua katselemalla muiden ostoksia.

Tämä blogikin syntyi yhdeltä istumalta. Oli helppo jakso töissä. Yhtenä päivänä tuli vain mieleen blogi. Siinähän voisi kirjoittaa, mistä tykkään. En ollut aikaisemmin lukenut blogeja. Sitten päätin tsekata, onko niissä yli viisikymppisten blogeja. Oli. Luin yhden postauksen. Vai että esimerkiksi tällaista voisi kirjoittaa. Niinpä aloin kirjoittaa. Kärsimättömänä ihmisenä en suunnitellut tai harkinnut.

2) Epäkäytännöllisyys.
Vaikka osaan kokata ja leipoa hyvin perheeni mielestä. Peukalo on silti keskellä kämmentä. En saa kaikenlaisia muoviin käärittyjä tuotteita auki. En osaa avata pahvilaatikkoa siististi. Revin sen auki. En voi käsittää, miksi OB:n tamponit muuttuivat vuosia muutamia sitten miltei mahdottomiksi avata. Minun on avattava ne aina saksilla. Sakset on kuukautisten aikaan aina mukanani.

Niin. Autoilu. Olen ajanut autoa jo reilut 20 vuotta. Mutta en osaa ajaa vieläkään. Ojaanajoja. Peruuttamisia toisiin autoihin. Ylinopeussakkoja. Pysäköintivirhesakkoja.

En saa korun lukkoa itse kiinni. Joskus en takin vetoketjuakaan. Mies joutuu auttamaan - kuin omaishoitaja - näissä asioissa.

3)Hajamielisyys
Minä nyt vain satun olemaan sellainen ihminen, että vajoan välillä omiin ajatuksiin. Joskus seurassakin. Mikä on rumaa. Yleensä ajattelen tyhjänpäiväisiä. Joskus filosofian ja psykologian kysymyksiä. Tai elämää yleensä.

Hajamielisyys tekee minusta varmaan joidenkin mielestä tyhmänpuoleisen. Kun en pysy skarppina kartalla. Tehköön. Ajatelkoon. 

Käytännön elämässä hajamielisyyteni näkyy esimerkiksi siinä. Kun menen kuntosalille. Riisun vaatteeni. Ja huomaan, että kuntosalilaukku on unohtunut autoon. Ei kun vaatteet takaisin päälle. Ja kipitys autolle hakemaan kuntosalilaukku. Näin on jostakin syystä käynyt monta kertaa (tiedän kyllä psykoanalyyttisen käsityksen ongelmaan, mutta en lähde sitä kertomaan tässä, jutusta tulisi aivan liian pitkä). 

Silmälasini on päivittäin hukassa. Kännykkä vähän harvemmin. Aika usein unohdan käydä ruokakaupassa. Ja ei kun 20 kilometriä takaisin kylälle ostamaan ruokaa. Toiset 20 kilometriä takaisin.

4)Inhoan silittämistä.
Välttelen silittämistä sumuttamalla vaatteet kosteiksi. Vanuttelen, oion, venyttelen niitä. Jospa ne oikenisi. Mutta ei aina. Jaksan alati ihmetellä ihmisiä joiden mielestä silittäminen on mukavaa. Minusta se on suorastaan raivostuttavaa puuhaa. Kun saan vaatteesta yhden puolen silitettyä. Toiselle puolelle on tullut teräviä ryppyjä. Kun silitän ne pois. Sitten toisellekin puolelle on tullut ryppyjä. Minä en halua! Minä en osaa! Yleensä teen sitten homman suurpiirteisesti. Vähän sinne päin. Ehkäpä rypyt tuovat vähän särmää pukeutumiseen?

5)En tykkää siivoamisesta.
Tämä huono ominaisuus on jostakin syystä tullut iän mukana. Kolmikymppisenä viikonloppu ei voinut alkaa ilman viikkosiivousta.

Nyt pitkitän siivoamaan ryhtymistä mahdollisimman kauan. Saatan hivuttaa jalalla roskia sohvan tai minkä tahansa näkösuojan antavan huonekalun alle. Tai teen pikasiivousta: noukin roskia sieltä täältä ja putsaan tahroja. Huokailen: "Onpa taas sotkuista, mutta minä en nyt jaksa...."

Silti sentään keittiön tasot pidän aina puhtaana. Silloin on kivempi kokata. Tavaratkin on yleensä jonkinlaisessa järjestyksessä.

Mutta joskus koittaa se päivä. Että on kaivettava imuri, rätit, pesuaineet, lieden ja uunin tymäkät pesuaineet sotkuisesta siivouskaapista. 

Mielentila on tässä olennaista. Nimittäin vihainen olo. Järjestän itseni aivan itsekseni vihan tunnetilaan ajattelemalla maailman ja omia epäoikeudenmukaisuuksia. Lietson itseni miltei raivoon. Ja siivous sujuu hyvin. Vieläpä usein melko perusteellisesti. Sillä viha kytee minussa ihmeen kauan.

Mies kauhistelee joskus autoni sotkua - kodin sotkua ei koskaan. Koska hänen ei tarvitse nykyisen työnjaomme mukaisesti siivota. Sanoin hänelle tässä yhtenä päivänä: "Eiks se oo tärkeintä, että kytkin, jarrupoljin ja minulle mieluisa kaasupoljin näkyy?" Mies tyytyi pyörittelemään päätään. Ja toteamaan rauhallisesti ja miltei profeetallisesti, että joskus sinulle tulee päivä. Että auto on siivottava. No niin tulee. Mutta siihen on varmasti vielä aikaa.

Tulipa pitkä sepustus. Onneksi vain viisi huonoa puoltani piti mainita.

Missä asioissa sinä koet olevasi huono?

Sairauden pelko saa ihmiset ahdistumaan

Kukapa nyt ei olisi joskus ollut varma, että sairastaa jotakin vakavaa sairautta. Netin kuvaamat oireet tuntuvat omilta ja lietsovat pelkoa. Tämä on aivan tavallista ja harmitonta, jos sairauden pelko on ohimenevää.

Kun mikään ruumiillinen sairaus ei natsaa ihmisen voimakkaisiin sairausoireisiin ja pelko sairaudesta alkaa hallita elämää, puhutaan hypokondriasta. Kansan kielellä luulosairaudesta.

Luulosairaus on kuitenkin vähän huono nimitys hypokondrialle. Pitäisi puhua terveysahdistuksesta. Ahdistus on täysin todellinen tunne. Ahdistus ei ole tietoisesti itselle aiheutettu tila. Eikä ihminen päätä siihen liittyviä oireita.

Hypokondrian syyt  ovat usein varhaislapsuuden traumaattisissa kokemuksissa. Muun muassa alkoholistiperheessä kasvanut ihminen on joutunut kestämään jatkuvaa pelkoa, epävarmuutta, turvattomuutta. Turvattomuuden tunne voi myöhemmin näkyä ahdistuksena omasta terveydestä.

Joitakin ihmisiä voi stressata nykyinen voimakas supersuorituskulttuuri. Jos ihminen ei pysty olemaan todella tehokas. Ahdistus siitä voi kanavoitua hypokondriana.

Hypokondria kuuluu elimellisoireisiin mielenterveyshäiriöihin. Keholliset oireet on siinä vallitsevina. Ja ne voivat olla mitä tahansa. Usein syöpä ja aids. Vähitellen ajatukset alkaa pyöriä vinhasti luullun sairauden ympärillä.

Pahimmillaan tilanne voi olla erittäin hankala. Ihminen juoksee lääkäriltä toiselle ja haluaa tutkimuksia. Hypokondria voi jopa invalidisoida ihmisen ja lähestyä skitsofrenian tasoa. Ihminen on kyvytön työhön tai opiskeluun.

Krooninen hypokondria on usein raskasta läheisille. Terveysahdistus ottaa vallan perheessä. Mutta ahdistuksesta huolimatta maailman ei pitäisi pyöriä yhden perheenjäsenen sairauden pelon ympärillä.

Mitä sairauksia sinä olet pelännyt?

Lähteet: Helsingin Sanomat 13.9.2018, kuvat omat

Siirtymäni luonnonkosmetiikkaan

Yritän elää mahdollisimman ekologisesti. Viime aikoina lehdistä ja netistä on saanut lukea, että monet ihmiset tuntevat ekologista ahdistusta esimerkiksi ilmastonmuutoksen takia. Paras hoitokeino siihen olisi se, että alkaisi itse elää niin ekologisesti kuin pystyy. Esimerkiksi lajitella jätteet; välttää muovia; lopettaa tai ainakin vähentää lihansyöntiä; käyttää luonnonkosmetiikkaa. Ihminen voi vaikuttaa omilla valinnoillaan. Ja ahdistus voisi ehkä vähentyä.

Siirtymäni luonnonkosmetiikkaan on sujunut mainiosti. Mukavasti. Mielenkiintoisesti. Jolie luonnonkosmetiikan verkkokaupan  kanssa yhteistyössä. Olen kuin lapsi innoissani uudesta lelusta.

Jolielta voi tilata tuotteita kukkaronsa mukaan. Kaikkia hintaluokkia on saatavilla. Kaikille ihotyypeille löytyy sopivaa luonnonkosmetiikkaa. Myös vanhenevalle iholle.

Meikkipussistani puuttuu enää luonnonkosmeettinen huulten- ja kulmien rajauskynä, irtopuuteri ja poskipuna.

On ilo esitellä nyt testaamiani tuotteita. Ensimmäiseksi kuukausiboxin kauneutta.

Oilixia Australian Kakadu Plum Gummy Facial Cleancer
Tämä puhdistustuote syväpuhdistaa ihon hellävaroen ja jättää ihon pehmeäksi. Lisäksi se on nopeakäyttöinen. Ihastuin oitis. Putsarissa on käytetty kakadumarjaa, jossa on paljon C-vitamiinia ja fenolihappoa. Tuotteessa on myös makadami- ja eukalyptusöljyä.

EKOPHARMA Helsinki Vadelma Marjabalmi
Tätä paksua ja jännästi rakeista voidetta käytän nyt huulivoiteena. Toki sitä voi levittää muuallekin ihon kuiviin osiin. Mutta rakeet jotenkin kuorivat huulia, kun niitä hankaa vastakkain heti voiteen levittämisen jälkeen. Ja huulet on selvästi kuin sileytyneet.  Ei ne tosin mitenkään ryppyiset vielä ole.Huulipunakin näyttää huulissa paremmalta. Jonkin ajan kuluttua rakeet sulavat muun voiteen joukkoon.EKOPHARMAN marjabalmit on pakattu ensimmäisinä suomalaisina kosmetiikkatuotteina Sulapac-purkkiin, joka on 100% biohajoava.

Centifolia No-Rinse Detangling Lotion
En yleensä käytä hiuksiini mitään suihkeita muotovaahdon lisäksi. Mutta kun ensimmäisen kerran kokeilin tätä suihketta, se jätti hiukset tavallista kiiltävimmiksi. Käytän sitä nyt pyyhekuiviin hiuksiin pesun jälkeen.

Tilk! Love Me Hand Cream-käsivoide
Olen kova rasvaamaan käsiäni. Tämä käsivoide on paksua ja riittoisaa. Siinä on vaikuttavina luonnonaineksina metsäkortetta, mangovoita ja tyrnisiemenöljyä.

Lisäksi boxissa oli Madara by Noora Shingler Pihlaja Drops Glow Booster-ampulli
Olen ollut jo muutaman vuoden kiinnostunut seerumeista. Tämä öljyseerumi kirkastaa ja pehmentää ihoa hyvin. Se sisältää E- ja A-vitamiineja, purasruohoa ja helokkia.

Lisäksi testasin:

Alima Pure Radiant Finishing Powder-Hehkuva Viimeistelypuuteri Augusta
Ensimmäisellä kokeilukerralla tupsuttelin tätä tuotetta huolettomasti ja hajamielisenä ihmisenä koko kasvoille. Ja ihmettelin lopputulosta: ihoni oli kuin vähän ruskettunut. Minulla on hyvin vaalea iho. Sitten muistin, että puuterihan on nimenomaan viimeistely, korostus ja aurinkopuuterimainen tuote. Opettelin sitten varjostamaan sillä vain poskipäiden alaosaa.
Hinta 29,90 € Jolielta

Alima Pure Smooth+Prime-Meikinpohjustaja
Tämä meikinpohjustaja tasoittaa ihoa ja häivyttää ihohuokosia. Meikki pysyy kasvoilla koko päivän. Pohjustajassa Pii vähentää ihon kiiltoa ja salvia punoitusta. Olen ottanut tämän primerin päivittäiseen käyttöön.
Hinta 49,00 € Jolielta

Estelle&Thild Biomineral Cream Lipstick-Huulipuna Coral Kiss
Tämä huulipuna jättää huulet pehmeiksi ja hoidetuiksi. Valitettavasti sävy oli liian nude minulle huulipunaihmiselle. Harmi. Mielestäni vanhenevalle daamille sopii aika voimakkaat punat (mutta ei liian tummat), koska ne heleyttävät ihoa. Huulipunassa on muun muassa manteliöljyä, kandelillavahaa, avokadoöljyä.
Hinta 25,00 € Jolielta



Lähteet: kuvat omat

Säännöllinen syöminen suojaa monelta ongelmalta

                             Kasvishampurilainen

Minä syön aina, kun on nälkä. Yksi PMS-oireeni yleisen ärtymyksen ohella on ainainen nälkä. Mätän ruokaa miltei koko ajan. Ja näkyyhän se. Muuten syön melko säännöllisesti.

Kiireisenäkin kannattaa muistaa syödä.  Säännöllinen syöminen suojaa muun muassa stressiltä, ylipainolta, sydäntaudeilta.

  Bataattikeitto

Laaja Helsingin yliopiston tutkimus osoittaa, että paino pysyy paremmin hallinnassa, jos syö säännöllisesti. Liian tiukat dieetit ja kaloreiden laskeminen voi johtaa vain suurempaan painon nousuun, psyykkiseen pahoinvointiin ja syömisongelmiin.

Säännöllinen ruokailu pitää yllä hyvää aineenvaihduntaa. Syöminen myös aktivoi kehon ruskeaa rasvaa. Ruoan jälkeen kudoksen hapenkulutus lisääntyy jopa yhtä paljon kuin avantouinnissa.

Etenkin lasten ruokailuun kannattaisi kiinnittää huomiota. Lapsilla epäsäännöllinen ruokailurytmi ja epäterveelliset välipalat ovat yhteydessä kakkostyypin diabeteksen ja verenkiertoelinten sairauksien kanssa. Tasainen ruokailu tukee myös oppimista ja koulumenestystä. Ateriat perheen kanssa voivat suojata myös nuorta tyttöä syömishäiriöiltä.

Syöminen myös säätelee kehon vuorokausirytmiä. Säännölliset ateriat pitävät sisäisen kellon ajassa.

Syötkö sinä säännöllisesti?

Lähteet: Helsingin sanomat 16.8.2018, kuvat omat

Itsetunto ja sen kehittäminen

Minun mielestäni itsetunto ei ole koko ajan samana pysyvä. Vaan se vaihtelee tilanteiden mukaan. Kaikilla on kuitenkin jonkinlainen perusitsetunto.

Itsetunto on uskoa omiin kykyihin. Ihminen voi elää sovussa itsensä kanssa. Ja olla tyytyväinen, vaikka eläisi ulkonaisesti vaatimatonta elämää.

Toisaalta ihminen voi olla ulkonaisesti menestynyt. Mutta sisäinen maailma ei ole sopuisa ja tyydyttävä.

Hyvä itsetunto tarkoittaa tunnetta omasta arvosta. Itsensä kunnioittamista. Itsensä hyväksymistä. Omien heikkouksien ja vahvuuksien tuntemista. Pärjäämistä itsenään. Armollisuutta itseään kohtaan. Hyvinvointia.

Hyvinvointia parantaa nimenomaan suhtautuminen itseen myötätuntoisesti. Liika ankaruus itseä kohtaan liittyy usein stressiin, ahdistukseen, masennukseen.

Hyväitsetuntoinen elämä on helpompaa. Muut ihmiset ja heidän onnistumiset ei ole enää uhka omalle arvolle. Vaan voi nauttia muiden menestyksestä. Hyvä itsetunto ei tarkoita narsismia. Se sallii toisten loistaa.

                       Aivot ovat muovautuvat

Itsetuntoa voi treenata. Aivot ovat plastiset, muovautuvat. Ne muovautuvat, kun asioita alkaa ajatella eri tavoin kuin ennen. Käsitykset syntyvät hermoimpulssien muodostamista väylistä ja väylien kutoutumisesta hermoverkkoihin. Itsetunto on tapa ajatella itsestään.  Jos ajattelu muuttuu. Muutokset näkyvät myös aivoissa. Syntyy uusia yhteyksiä ja hermoverkkoja. Aivojaan voi aivan konkreettisesti kouluttaa ajattelemaan uudella tavalla.

                 Suomalainen itsetunto

Vanhempi sukupolvi tietää. Että aiemmin työ ja suorittaminen oli itsearvon mitta. Ahkera ihminen sai hyväksyntää. Suomalaisuudessa on aina arvostettu vaatimattomuutta ja esillä olon välttämistä. Itsensä korostamista ja omien tarpeiden esiintuontia pidettiin pitkään vain itsekkyytenä. Edelleenkin suomalaisen on vaikea kehua toista ihmistä ja itseään.

               Perfektionismi

Töiden tekeminen voi äärimmillään muuttua täydellisyyden tavoittelemiseksi, perfektionismiksi. Perfoktionismi ei ole hyvää itsetuntoa. Vaan sen puutetta. Hyvän itsetunnon omaava ei pyri aina kympin suoritukseen. Seitsemän ja kahdeksan riittävät. Perfektionisti saattaa ajatella. Jos en riitä. Edes tekojen pitää olla riittävät. Työ, koti tiptop. Perfektionistilla puuttuu mielen joustavuus. Ankara sisäinen ääni kumpuaa usein lapsuudesta.

            Itsetunnon kehittäminen

Jos olet sitä mieltä, ettei itsetuntosi ole hyvä. Lisää perään sana "vielä".

Aloita tekemällä kymmenen kohdan lista omista vahvuuksistasi. Se voi tuntua vaikealta. Mutta muistele, mistä sinua on kehuttu? Mitä teet mielelläsi? Siinä sinä varmaan olet hyvä. Lue lista ääneen läheisellesi. Ja laita se näkyviin. Lue sitä välillä. Ei lopulta ollenkaan vaikea harjoitus. Mutta tuo tsemppiä itsetuntoon.

Oletko kamppaillut itsetuntosi kanssa?

Lähteet: HyväTerveys 10/2018, kuvat omat

Äänensävy saattaa kertoa enemmän kuin ilmeet ja sanat

Minä olen tähän asti uskonut ilmeiden ylivoimaan. Vastaavatko sanat ja ilmeet toisiaan? Nyt kaiketi pitää muuttaa käsitystään.

Kasvonilmeet kyllä viestittävät tunteistamme keskustelukumppanille. Mutta ne eivät silti ole selkeä kieli, jota kaikki lukevat aivan samalla tavalla.

Sanotaan. Että silmät ovat sielunpeili. Mutta niidenkään viesti ei välity kaikille yhtälaisesti.

Cambridgen yliopiston tutkimuksessa havaittiin, että tunteiden ja asioiden silmistä lukeminen on yksilöllistä. Jotkut lukevat oikein. Jotkut ei.

Ihmiset lukevat vuorovaikutustilanteessa toista ihmistä parhaiten äänensävystä.Tähän yksi selitys voi olla se. Että ihmiset ovat oppineet kontrolloimaan paremmin ilmeitään. Jotkut osaavat olla todellisia pokerikasvoja.

Uskotko tuohon äänensävyn merkitykseen vuorovaikutuksessa?

Lähteet: Helsingin Sanomat 13.9.2018, kuvat Pixabay

Päivän vaatteet ja stressiä ja epäilyksiä

Olen todella miettinyt, pitäisikö minun ainakin osittain lopettaa vaateliehukkoitteni esittely. En ole reilussa vuodessakaan voittanut valokuvakammoani. On turhauttavaa katsella murjottavaa naamaani. Näin on varmasti monien lukijoidenkin mielestä. Vain seistä toljotan samoissa asennoissa, ilmeissä, paikoissa. Lisäksi kuvat on hyvin huonotasoisia.

Tytär sai minut joskus vähän hymyilemäänkin. Mutta nyt hän on kaukana Riiassa lääketiedettä opiskelemassa. Alati huolissaan olevan äidin helpotukseksi hän sanoo viihtyvänsä hyvin, ja jopa tykkää sikäläiseen kulttuuriin liittyvästä kovasta kurista.

Mies ottaa valokuvia tyylillä "niin kuin se olisi valtava vaiva". Hänen rasittunut ilmeensä tarttuu minuunkin.

No, joka tapauksessa valokuvien mekko on kirpparilta merkiltään Desigual. Vuosia vanhat kengät art-merkkiset.

Toisaalta vaatteenrytkyjä minulla riittäisi. Mutta elämäni on hyvin tasaista. Etteipä siitä ole kovin paljon kerrottavaa.

Tällä viikolla stressi on vyörynyt ylitseni. Kun on töissä samaan aikaan ylioppilaskirjoitukset ja koeviikko. Valvontaa ja vaativaa kokeiden tarkastamista. Kieli keskellä suuta. Aivot fiksusti solmussa. Ailahtelevainen ja impulsiivinen mieleni on kerrankin järjestyksessä. Ja miltei loisteliaan jämpti. Vai kuvittelenkohan vain?

Onneksi sienestys, blogin rustailu (olen koukussa), metsälenkit, lukeminen ja kuntosali hoitavat stressiäni.

Menneellä viikolla selvisi myös. Että kilpirauhasarvot ovat matalalla. Olen syönyt kilpirauhasen vajaatoimintaan liki kymmenen vuotta tyroksiinia. Nykyiset määrät ei siis riitä. Vaan lisää pillereitä kehiin. Vajaatoiminnallahan voin kätevästi selittää painonnousun. Vaikka ruokavalio ei ole muuttunut. Mutta aineenvaihdunta on jumissa, hidastunut.

Myös jatkuva palelemiseni ja muotoa muuttava väsymys selittyvät kilpirauhasen vajaatoiminnalla. Se on muuten ihmeen yleinen sairaus. Aika usein - ikävä kyllä - kun joku menee lääkärille kertomaan oireistaan. Hänet saatetaan leimata depressiopotilaaksi. Lihominen, jatkuva väsymys. Onneksi nykyisin otetaan hereämmin huomioon kilpirauhasen mahdollinen syy oireisiin. Potilas pääsee verikokeisiin, joista lääkäri näkee oireiden todellisen syyn. Kilpirauhanen tuottaa itse tyroksiinihormonia. Mutta jos arvot on matalalla, täytyy boostata tilannetta lisätyroksiinia syömällä.

Minä suhaan ja sähellän nytkin, vaikka kilpirauhasessa on vajaatoimintaa. Entäs sitten kun arvot nousee? En enää ehkä pysy kulahtaneissa nahoissani. Nyt on toisaalta tasapainoinen olo. Auvo. Ehkäpä minulle sopii kilpirauhasen vajaatoiminta. Aineenvaihdunnan heikkenemisestä ja palelusta huolimatta.

Kyllähän sitä lisätyroksiinia pitää ruveta napsimaan lisää. Lääkärin määräyskin. Ja olen aina kiltti ja otollinen potilas.

Onko sinulla tai lähipiirissäsi ollut kilpirauhasen vajaatoimintaa?

Leppoisaa viikonloppua kaikille!