Viikko on taas vilahtanut nopsaan ohi. Jälleen kerran tuli todistettua, että olen kelvoton houkka suuntavaistossa. Eksyin taas metsään sieniretkellä.
Samannäköisten kuvien mekko on viime vuonna ostettu, merkiltään Esprit. Ja kuvat kuuluvat taas Epäselvään koulukuntaamme.
Niin, kävelin metsäautotietä ja riemuitsin tien varrella kasvaneista männynherkkutateista, kantarelleista ja kangasrouskuista. Jees! Sienikausi on vihdoinkin alkanut. Sienihullu viettää nyt kaiken liikenevän ajan metsässä.
Sitten näin houkuttelevan kuusikon. Olisiko siellä aukkopaikoissa mustatorviseniä? Minun on yleensä vakea löytää niitä. Tarkkaavaisuutta vaativin sieni minulle. Sitten valtava katras ilmestyi eteeni. Menin jotenkin ilosta sekaisin. Kun olin poiminut niitä miltei korin täyteen. En enää tiennyt missä olen. Missä metsäautotie on? Ajattelin: Nyt pitää toimia rauhallisesti, harkiten.
Mutta sitten näin jonkun matkan päästä lampaankääpiä ja säntäsin poimimaan niitä mahdollisimman paljon jo miltei täynnä olevaan koriini. Tunsin jo suussani iki-ihanien lampaankääpäpihvien maun. Sitten muistin. Että olen eksyksissä. Taas hoin itselleni: Malttia nyt. Tiirailin moniin suuntiin, mutta valoisampaa paikkaa ei maisemassa näkynyt missään. Siellä olisi voinut olla se metsäautotie. Kävelin sinne ja tänne. Hirvikärpäset pitivät pirskeitä päänahassani. Tarkoitus oli ollut panna huivi päähän. Mutta se jäi tarkoitukseksi.
Ei kun vanha konsti käyttöön. Soitin miehelleni ja kerroin olevani eksynyt. Syvä huokaus: Taas. Selitin missä päin olen ja minne jätin auton. Mies voisi lähteä auton löydyttyä kävelemään metsäautotietä ja huhuilemaan minua. Mutta vasta reilun kahden tunnin kuluttua. Kun hänen työnsä loppuisi.
En ole pitkään aikaan laittanut selfietä tänne.
Opettelen selfieillä voittamaan valokuva-
kammoni.
Siinäpä sitten kannonnokalla istuen tuumiskelin kaikenlaista. Kaipasin pesän jättänyttä tytärtäni. Ajattelin elämääni. Mietin paria filosofian kysymystä. Oikeastaan siinä oli ihan mukavaa olla. Kunnes kuulin mieheni huudot ja lähdin niitä kohti. Pelastava ritarini vähän äyski minulle, että etkö sinä ikinä opi ja harjoittele kompassin käyttöä. Minä leveilin hänelle mahtavalla sienisaaliillani. Vaikka ei se saisi olla itsestäänselvyys. Että hän joutuu minua syksyisin melko usein metsästä etsimään.
Surkean suuntavaistoni lisäksi olen oppinut, etten osaa meikata silmiäni. Onhan siinä ollut yli 20 vuotta taukoa. Meikkaan silmät vain juhliin tai erityistilanteisiin. Viimeksi kun meikkasin silmät miehen siskon hääjuhlaan. Mieheni sanoi. Että silmät näyttää siltä, että joku olisi lyönyt minulle mustat silmät. Yritin meikata smoky eyes luomia. Niin että luomiin tuli rutkasti tumman harmaata luomiväriä. Enkä osannut sitä hienosti jotenkin häivyttää. Tai muuta sellaista. Taidan seuraavalla juhliin meikkaamisella jättää luomivärin suosiolla pois. Kun en osaa.
Kynsiäkin olen yrittänyt viimeaikoina lakata. Eihän siitä kaunista jälkeä tule. Kun en kärsimättömänä ihmisenä jaksa odottaa lakan kuivumista. Ne on itse asiassa paremmat ilman lakkaa kuin minun töpeksimällä lakatut.
Oletko sinä joskus eksynyt metsään?
Rentouttavaa viikonloppua kaikille!
En eksy metsään koska kerään marjat ja sienet ihan metsätien vierestä näköetäisyydeltä ja karhujakin täällä on nähty, minä onneksi en. Pidemmille marja- tai sieniretkille lähden ukkelin kanssa jolloin pysyttelen hänen vanavedessään aina. Selkäni vuoksi en pysty kovin pitkään kyykkimään, joten mies on hyvä ottaa mukaan koska on niin nopsa keräämään.
VastaaPoistaMinä olen silmämeikissä pärjännyt aina vain rajauksilla, koska olen niin vaalea ettei silmiäni muuten erota naamasta :)
Mukavaa perjantaipäivää ja viikonlopun odotusta sinulle Marja.
Ja hei, piti vielä tulla kommentoimaan että tuo mekko käy sinulle todella hyvin, värikin just oikea!
PoistaKiitos, Tuulikki, kommenteistasi. Todella mukavaa että sinulla on mies, joka lähtee marjaan ja sieneen kanssasi pidemmille retkille. Minun miestä ei juurikaan saa metsään. Paitsi minua etsimään. Minä olen nähnyt vain yhden kerran karhun. Nuoruudessa Kuusamon reissulla. Karhun tuoreisiinkiin ulosteisiin olen joskus törmännyt. Ja tunteeseen, että joku katsoo minua. Karhuja on täälläkin. Mutta en usko, että ne kävisivät ihmisen kimppuun. Paitsi jos joutuu emon ja poikasen väliin. Kiitos mekon kehumisesta. Oikeastaan en hirveästi tykkää ruuduista. Mutta päälle panen sitä, miltä tuntuu sillä hetkellä mukavalta. Leppoisaa perjantaita sinulle!
PoistaHuono on suuntavaisto täälläkin, en uskalla lähteä tuntemattomiin metsiin yksin ja nuo karhut pyrkii aika lähelle täälläpäin, sitten nuo kamalat hirvikärpäset. Tuntuu olevan tänä syksynä noita syitä olla lähtemättä pitemmille retkille. Muutaman kantarellin olen vaan tänä syksynä metsästänyt mutta en sitä murehtimaan jää, on ollut aikoja kun olen tosi paljon rämpinyt metsissä, sienessä, marjassa ja muuten vaan käynyt eksymässä. Hauskoja sieniretkiä Marja kaikesta huolimatta :-)
VastaaPoistaKiitos, Pihakeiju, kommentistasi. "Kiva" että joku muukin on suuntavaistoton. Minulla ei ole lisäksi minkäänlaista avaruudellista hahmotuskykyä. Muuten olen älykkyystesteissä...No, ei siitä sen enempää. Se on jännä, että hirvikärpästen möyrintään tottuu. Vaikka minulla on nytkin isot paukamat niskassa. Mutta en ehkä ole niille erityisesti allerginen. Aika kutansa jotakin. Voin kuvitella itsekin, että joskus tämä sienihulluuteni loppuu. Mies olisi ainakin tyytyväinen. Kivaa perjantai iltaa sinulle.
PoistaNätti mekko. Yllätyn aina siitä, miten monet eri tyyliset vaatteet sopivat sinulle.
VastaaPoistaJos yhtään lohduttaa, en minäkään osaa tehdä silmämeikkiä, joskus juhliin yritin tuhrata. Laseilla ei voinnut ja ennen silmäleikkausta en nähnyt ilman laseja. En taida viitsiä enää opetella.
Upea sienisaalis.
Täällä on myös yksi sienihullu.
Yleensä en eksy. Pari vuotta sitten kuitenkin eksyimme miehen kanssa lakkoja hamstratessa laajalla lähisuolla. Koiratkaan eivät löytäneet takaisin, kun olimme menneet siksakia lakkojen perässä. Kun tulimme sähkölinjalle, tunsimme helpotusta. Päästämme pyörryksissä lähdimme linjaa päinvastaiseen suuntaan kuin olisi pitänyt. Linja johti lopulta tielle kaukana sieltä, mistä olimme suolle poikenneet. Vävy kävi hakemassa meidät janoiset ja helteessä puolikuolleet vanhukset, lakkasangot ja koirat. Sama tilanne Kuusamon soilla olisi voinnut olla kohtalokas.
Ihanaa viikonloppua sinulle ystävä!
Kiitos, Kirsti, kommentistasi. Oli varmaan aikamoiset oltavat teillä eksyksissä hillasuolla. Kun se on niin tyhjää, ilman mitään kiintomerkkiä. Onneksi selvisitte.Minä jouduin isäni innostuksen tähden käymään koko lapsuuteni lakassa (niin niitä Kainuussa nimitettiin) Kuhmon Lentiirassa. Loputtomat mäkäräiset kimpussa. Näin jälkeenpäin ajateltuna se oli hyvää hommaa kunnes isäni sairastui. Olen kiitollinen noista yhteisistä marja- ja sieniretkistä. Hyvä että löytyy joku muukin nainen joka ei osaa silmämeikkiä. Tuntuu - ainakin töissä - että se on kondiksessa jokaisella. Niin, noista eri tyylisitä vaatteista. Ne ehkäpä (?) sopii minulle siksi, että olen pötkylä. Ei juurikaan kunnon lanteita ja vyötäröä. Tissit onneksi on. Leppoisaa perjantaita sinulle!
Poista