Elämää maalla 90.

 

Minulle ei ole tapahtunut sen kummemmin mitään. Olen ollut laiskana. Ihmetellyt pimeyden vyörymistä jo iltapäivällä neljältä. Sentään kuntosalilla olen käynyt ja tapaamassa ystävää. Minä en ole tunnelmoija. En ole polttanut kynttilöitä tai ripustanut valoja ulos tai sisään. Itse asiassa sisäinen maailmani on tullut tärkeämmäksi. Kaamos on mahdollisuus kääntyä sisäänpäin ja tutkiskella itseään.

Olen pohtinut helposti nousevaa ahdistusta. Ahdistus toki kuuluu elämään. Paniikkikohtauksia ei ole onneksi ollut nyt pitkään aikaan. Mikä on ahdistukseni takana? Mieleen tulee yksi trauma, jota en ole ehkä kunnolla käsitellyt.

Isän itsemurhan, parhaan ystäväni itsemurhan, äidin alkoholisoitumisen ja kuoleman ja siskoni kuoleman olen käsitellyt. Tyttäreni kuolema kulkee joka päivä mukanani, mutta olen oppinut elämään surun kanssa.

Minähän olin 21-vuotiaan tyttäreni kuoleman jälkeen aivan shokissa. En muista ensimmäisestä viikosta juuri mitään. Olin vaihtanut tummat verhot makuuhuoneeseen. Olimme käyneet kriisiterapiassa ja se jatkui muutamia viikkoja, kunnes koin, etten tarvitse sitä enää. Itkin ja kiljuin ja huusin tuskaani lenkillä. Tämä jäi vähitellen pois.

Muistan, kun kirjoitin tähän blogiin kaistapäisiä kirjoituksia.  En ole uskaltanut niitä lukea. Niin hullua elämä silloin oli. Muistan, kun jotkut kehuivat kirjoituksiani. Ne tulivat varmaankin suoraan alitajunnasta -  tuska sumensi osittain tietoisuuden. Miehellä ei ollut samanlaista tuskaa. Minä olin tyttäreni kanssa paljon läheisempi kuin mieheni. Tytär kertoi minulle jopa salaisuuksiaan. 

Toinen tytär on enemmän isän tytär. He puhuvat esimerkiksi autoista, jotka eivät kiinnosta minua lainkaan. Kunhan pääsen jonkinlaisella kotterolla eteenpäin. Mieheni kerää vanhoja sitikoita. Korjailee niitä ja vie ne lopulta oikealle korjaajalle.

Meidän etupiha on täynnä autoja. Kukkapenkkejä ei mahdu. Siksi kasvatan köynnöskukkia, kun ne tarvitsee vain vertikaalisesti tilaa talon yhdellä seinämällä.

Sain ATK-kurssin yksilöopetuksessa jonkinlaisen käsityksen, miten kuvia siirretään puhelimesta tähän Windows 11:sta. Olen kokeillut ja ihmeekseni saan siirrettyä kuvia, mutta eri tavalla kuin opettaja opetti. Siitä viis. Kunhan onnistuu. Kansioita on vaikea luoda, vaikka kuuliaasti kirjoitan kansion nimen sille varattuun kenttään. Kaikki kuvat menee luomisjärjestyksessään Galleriaan - kunhan menevät johonkin koneessa.

Pitää käydä liikkeessä, josta ostin kännykän ja koneen. Haluan filtterin pois. Naamakuvat menee automaattisesti filtterin läpi, eivätkä ole luonnollisia. Tietsikan näyttö on kaventunut, enkä voi sille itse mitään. Samoten en voi maksaa laskuja omalta koneelta. Maksan ne miehen koneella. Voi hemmetti tätä nykyaikaa.

Täällä on nyt niin liukasta, etten uskalla kävellä iltaisin taskulampun kanssa. Miksi en kävele päivisin? Olen vain niin tottunut iltaan. Olen yrittänyt puhua miestä ympäri, jotta ostaisimme koiran. Silloin olisi pakko kävellä ainakin kolme kertaa päivässä. En sitten tiedä, miten 17-vuotias Kille-kissa suhtautuisi koiraan. Hän on kyllä niin itseriittoinen, etten usko, että hän pelkäisi koiraa paljon. Haluaisin koiran pennun.

Olen leiponut hapanjuurileipää. Toisen kerran Saaristolaisleipää ja eilen Vehnä-spelttileipää, jonka juuri ei alkanut millään kohota. Sain hapanjuurileipojat-ryhmästä apuja. Ja juuri alkoi kohota. Ryhmä on todella kiva ja siellä on hyvä henki. Tällainen kesällä aloittelija on saanut paljon apuja.  Olen oppinut uutta sitä lukemalla.

Olen lämmittänyt uuneja nyt miltei joka päivä. Voi, että Kille-kissi nauttii lämmöstä samoin kuin minä vilukissa. Lämmittäminen on sujunut ihmeen helposti, vaikka halot on tämänvuotisia ja tuoreen kosteita. Käytän pikkuhalkoja ja isompia sekaisin ja panen väliin pahvia.

Hyvää viikonloppua kaikille!

                     

Ystävyyssuhteen epätasapaino

Minulla oli opiskeluaikana ystävä, jonka tapaamisen jälkeen olin uupunut paitsi silloin, jos juotiin. Aloin pohtia tätä väsymistäni ja ymmärsin, että ystävä kaatoi minun niskaani vain huoliaan ja murheitaan, vaikka ne välillä eivät olleet mitään isoja. Minä olin kuuntelijan ja auttajan roolissa. Tätä emme ottaneet koskaan esille, enkä opiskelun päätyttyä ja muutettuani toiselle paikkakunnalle, pitänyt kovinkaan paljon yhteyttä häneen. Jonkin verran kuitenkin. Ja sama kaava toistui.

Tämä ystävä sanoi minulle melko usein, että helppohan sinun on, kun olet noin tasapainoinen ja menestyt opiskelussasi. Silloin huomautin hänelle usein, että minähän käyn psykoanalyyttisessa psykoterapiassa, osaltaan opiskeluihin liittyen. Mutta käyn silti terapiassa, enkä ole mielestäni nyt terapian aikana tasapainoinen. Sanomani ei muuttanut mitään.

"Mikäli yhden rooli ihmissuhteessa jää toistuvasti sivuun, on suhde epätasapainossa", sanoo psykologi ja tietokirjailija Julia Sangervo.

On tavanomaista , että ihmisuhteessa yhden  ihmisen  asiat välillä korostuvat. "Toisella voi välillä olla selkeästi enemmän kuormitusta, vaikka haastava kriisi elämässä, mikä voi viedä enemmän tilaa."

Merkki epätasapainosta on yleensä jo se, että tilanne alkaa häiritä. Tämä kaava voi olla usein sama.

Ystävän kanssa oleminen saattaa tuntua yksipuoliselta huolenpito- tai tunnetyöltä, ja oma rooli on tukea ja lohduttaa ilman vastavuoroisuutta. Vaikka saattaisikin yrittää tuomaan ystävälle ilmi omia asioita, hän ei tartu niihin tai kysy niistä.

Sangervo neuvoo miettimään tuntemuksia, joita suhde ylipäätään aiheuttaa. Ihmissuhteen tulisi antaa voimaa, iloa ja merkityksellisyyttä. "Jos suhde tuntuu kuormittavalta tai vain ottavan eikä antavan, se on selkeä epätasapainoisen suhteen merkki."

Kuuntelijan rooliin ajautuvilla voi korostua persoonallisuudessa  sovinnollisuuden piirteet, kuten taipumus välttää ristiriitoja ja asettaa toisen tarpeet omien edelle.

"Jollain voi korostua halu ylläpitää harmoniaa ihmissuhteissa. Se voi liittyä myös introversion piirteisiin eli taipumukseen olla vähemmän puhelias ja halukas ottamaan sosiaalista tilaa."

Oman lapsuuden keskustelu- ja tunneilmapiiri on voinut totuttaa ihmisen pienempään rooliin jo lapsena. Vaikeudet ilmaista omia asioita saattavat kertoa myös  itsetunnon haasteista. Epävarmempi henkilö voi vaikeroida omien tarpeiden tai rajojen ilmaisemisesta ja vältellä konflikteja.  

Tilanottajan roolissa on heitä, jotka murehtivat paljon ääneen, ja heitä, jotka muuten vain keskittyvät paljon   omiin asioihinsa. 

"Taipumus murehtia omia huolia toistuvasti liittyy tutkitusti usein masennusoireisiin ja vaikeuksiin tunnesäätelyssä."  

Taipumista puhua paljon voivat selittää myös ekstroversion piirteet. Niissä on paljon hyvääkin, mutta liika voi olla liikaa.

Tilaa ottavan henkilön kohdalla itsetunnon haasteet taas voivat ilmetä niin, että toisilta haetaan hyväksyntää ja nähdyksitulemista.

Sivuutetuksi  tuleminen kannattaa yrittää ottaa läheisen kanssa puheeksi, vaikka se haastavaa usein onkin. Sama käy myös silloin,kun tunnistaa itse ottavansa paljon tilaa.

Sivuutetuksi itsensä tuntevan kannattaa sanoa asiasta lempeästi ja ymmärtäväisesti, jos läheisellä on rankempi vaihe elämässä meneillään. Silti kannattaa kysyä, onko toinen kiinnyttänyt huomiota siihen, että puhe keskittyy usein häneen.

"Ratkaisukeinoja kannattaa miettiä yhdessä. Voidaan vaikka sopia, että pienempään rooliin jäävän kuulumisista jutellaan enemmän."

Haasteet ihmissuhteissa eivät ole vaarallisia. Mutta niistäkin kannattaa puhua ääneen. On luonnollista, että ristiriitoja ilmenee.

"Ihmissuhteet eivät ole suorituksia, joissa pitäisi olla täydellinen. Tärkeintä on molemminpuolinen halu ymmärtää toista."

Vaikkapa huolen ottaisi puheeksi rakentavasti, toinen voi silti reagoida torjuvasti tai suuttua. Jos niin käy usein, voi olla tarpeen pohtia omia rajoja tai hetkellistä etäisyyttä.

                                                             

Lähteet: Helsingin Sanomat 15.11.2025, kuvat omat

Onko hyvistä yöunista tullut suoritus?

 

"Unesta ei ole koskaan tiedetty niin paljon kuin nyt. Silti yhä useampi nukkuu huonosti. Onko hyvistä yöunista tullut suoritus, jossa pitää onnistua?

"Miten nukuin viime yönä? Kysymys voi kuulostaa viattomalta, mutta se ei aina ole sitä. Nykyään moni meistä arvioi hyvinvointiaan unenlaadun perusteella."

Unta mitataan älylaitteilla, luetaan asiantuntijoiden suosituksia ja yritetään kuuliaisesti parantaa nukkumista muun muassa unimaskeilla, korvatulpilla, painopeitoilla ja hengitysharjoituksilla.

Jos hyvinvointiinsa panostava ihminen ehkä aiemmin pyrki ihannepainoonsa, nyt tavoitteena on optimaaliset yöunet. Jos nukkuu huonosti, saattaa tulla epäonnistunut olo.

Aivokuvantamisen avulla on nyt saatu selville, että nukkumisen aikana aivoissa tieto kulkee hermosolusta toiseen, uusia hermosoluja syntyy ja haitallisia aineenvaihduntatuotteita poistuu. Eli aivot tavallaan puhdistuvat.

Moni nukkuu huonosti, koska eletään jatkuvassa ärsyketulvassa ja työelämä kuormittaa aivoja aiempaa enemmän.

Hyvän unen tavoittelu liittyy nykyään yksilökeskeiseen itsensä kehittämisen kulttuuriin, jossa elämän eri osa-alueita - ruokaa, unta, treenaamista, työtä - pyritään optimoimaan, sanoo tietokirjailija ja Lapin yliopiston kulttuurihistorian yliopistolehtori Päivi Rantala.

"Nukkumiseen liittyy kuitenkin paljon yhteiskunnallista hallintaa ja kontrollia. Yksilön vastuulla on suoriutua hyvin ja olla käytettävissä. Tähän liittyy esimerkiksi ajatus siitä, että kunnon kansalaisen kuuluu nukkua tietyn verran ja tiettyyn aikaan, jotta on tehokas."

"Voi kysyä, mitä hyvän unen nimissä yhteiskunnassa tavoitellaan. Yksilön terveyttä? Vai parempaa työtehoa tai mahdollisimman pieniä sairauskuluja ja säästöjä?"

Mihin tähtäämme kun tavoitellaan optimaalisia yöunia? Moni ajattelee, että paras määrä on 7-9 tuntia joka yö. Tämä näyttäisi myös tutkimuksissa olevan terveyden kannalta parasta. Mutta suositus kuvaa kuitenkin aikuisen keskimääräistä unen tarvetta, ja yksilöllinen tarve voi olla jotakin muuta.

"Unen ei tarvitse tulla heti vaan nukahtaminen voi kestää jopa puoli tuntia. Ihmisen elimistö ei ole koneisto, joka sammuu aina yhtä hyvin."

Yleistä on sekin, että kesken unien valvoskelee. Yöunen keskelle voi kertyä  valveilla oleskelua pätkissä yhteensä 20 minuuttia.

Unettomuudesta kärsivää tällaiset minuutti- ja tuntitavoitteet voivat turhauttaa. "Ymmärrän sen hyvin. Ehkä suurelle yleisölle ei ole osattu kertoa, että asiaan kuuluu sekin, että aina ei nuku yhtä hyvin", sanoo unitutkimukseen erikoistunut THL:n tutkimusprofessori Timo Partonen.

Muun muassa stressaavat tai hyvin innostavat elämänvaiheet voivat venyttää nukahtamiseen kuluvaa aikaa tai pitää hereillä keskellä yötä. "On normaalia, että ihminen reagoi elämän asioihin niin, että uni tilapäisesti häiriintyy." Myöskin herkkäunisuus on osin synnynnäinen, osin iän tai sairauksien myötä tuleva ominaisuus.

On erikoinen ristiriita, että länsimaissa on laajat yksilönvapaudet, mutta nukkumiseen on vain yksi malli. Malli on kahdeksan tuntia yhtäjaksoista unta kello 22 ja 8 välille. Ihmiskunnan historiassa tämä on aika uusi ilmiö. "Se syntyi länsimaisessa yhteiskunnassa 1800-luvulla teollistumisen myötä, kun alettiin tehdä kellotettua ja aikataulutettua työtä", Rantala kertoo.

"Unta ja valvetta rytmitettiin palvelemaan talouden tarpeita. Vähitellen rytmi vakiintui keinotekoiseen jakoon: kahdeksan tuntia työtä, kahdeksan vapaa-aikaa ja kahdeksan unta." 

Unen liiallinen valvominen saattaa tuottaa paineita. Moni ihminen ajattelee, että päivä on automaattisesti pilalla, jos on nukkunut huonosti. Arjen asioista voi kuitenkin selvitä välillä kehnoimmillakin unilla.

Uniohjeet, joilla pyritään vaikuttamaan ulkoisiin olosuhteisiin, ovat tutkitusti tarpeettomia. Vaikka makuuhuone ja sänky olisi miellyttäviä, se ei takaa hyvää unta.

"Unen laatua parantaa, kun on mahdollisimman rento eikä mieti, miten tulee nukkumaan. Joskus nukkuu paremmin, joskus huonommin", Partonen sanoo.

Kun on kokeillut kaikki keinoot, unettomuuden tai valvomisen hyväksyminen voi auttaa nukkumaan paremmin. "Monia unettomia voisi auttaa, jos voisi päästää kontrollista, kuunnella omaa kehoa ja nukkua silloin kun nukkuu."

Lähteet: Hyvä Terveys 11/25, kuvat omat

Elämää maalla 89.

 

En tiedä näkyykö tämä teksti osittain hyvin suurena. Tietsikka ronkkaa ja renkkaa.

Tavattiin ystävän kanssa uudessa kahviossa, mikä oli paras tällä paikkakunnalla. Kahvia sai monia erilaisia. Oli täytettyjä patonkeja ja paljon makeita syötäviä. Söin kasvispatongin.

Ystävän kanssa vaihdettin kuulumiset -  ja tietty vaivat. Tähän ikään mennessä niitä tuppaa olemaan. Minulla on selkä toiselta puolelta kipeä ja se naksahtelee välillä. Ei kuitenkaan niin kipeä, että menisin lääkäriin.

Rupateltiin ystävän kanssa kaikenlaista muun muassa Trumpista, Gazan tilanteesta ja Ukrainan sodasta.

Lopulta juttu kääntyi jonkin verran syvälliseksi - maailmankatsomus ja elämän tarkoitus. Ystävälläni maailmankatsomus oli onnellisuus ja rauha. Minulla punavihreä, kestävä kehitys ja eläinten oikeuksista taisteleminen. Kuulun Animalian  ja Greenpeacen kuukausilahjottajiin. Jos täällä järjestettäisiin - mikä ei koskaan toteudu- mielenosoituksia eläinten oikeuksista tai kestävästä kehityksestä  menisin varmasti mukaan.

Elämän tarkoitus oli ystävällä elämä itse. Minulla taasen rakkaus. Meidät on luotu tänne rakastamaan. Se on meidän kaikkien tehtävä ja oppi.

Kuudenkympin kriisi alkaa olla ohi. Sain sen siirrettyä identiteettiini. Monet sanovat, että kuusikymppiseksi tuleminen aiheutti jonkinlaisen kriisin, mutta siitä eteenpäin ei juurikaan ajattele vanhenemista.

Miksi vanheneminen ja kuudenkympin kriisi oli minulle niin tuskallista? Se johtuu menneisyydestä. Olin 18-vuotias, kun 46-vuotias isä koki jonkinlaisen vanhenemisen kriisin. Hän tuijotti usein peiliin ja valitti, että minä olen niin vanha ja hidas, vanhempi poika voisi jatkaa yrittäjänä.

Isällä todettiin keskivaikea masennus, joka muuttui vaikeaksi masennukseksi. Isä oli koko ajan huolissaan. Pankki vie varmaan yrityksen, koska on niin paljon velkaa. Öljykamina menee varmasti rikki. Hän ahkeroi sen kanssa ja levitti nokea eteisen, apukeittiön ja keittiön lattialle. Siinä oli koko ajan siivoamista. Hän kasasi  heinäpaaleja vesiputkien päälle. Ja tuskin putket olivat siinä. Äiti käytti häntä pankin johtajalla, joka totesi, ettei ole mitään huolta. Äiti vei hänet psykiatrille, joka kirjasi vaikean masennuksen ja määräsi rauhottavia lääkkeitä, mutta isä ei suostunut niitä syömään. Äiti käytti  isää myös papin tykönä.

Vaikea masennus muuttui psykoottiseksi. Isä näki liekkejä talossa ja yritti soittaa palokunnalle. Hänet vietiin päivystykseen ja sieltä Oulun psykiatriseen sairaalaan, jossa hän hirttäytyi. Kuoli. Rakas isä. Surutyö on itsemurhan tehneen osalta vaikeampaa kuin luonnollisesti kuolleen. Äiti ei sitä tehnyt vaan alkoi juoda ja pian hän oli alkoholisti. Minä pelkäsin kuudenkympin kriisissäni, että minulle kävisi kuten isälle.

Miehelläni on stressi. Hänellä on jatkuvasti flunssan oireita, mutta flunssa ei koskaan tule. Hänen pitää hoitaa työnsä. Huolehtia kuolleen tätinsä talon tyhjentämisestä - onneksi siihen löytyi yritys. Talo ja iso tontti on ollut kauan myynnissä, vaikka se on Helsingissä Malmilla. Kaikkiin toimiin on ollut saatava perikunnan suostumus. Tällä viikolla talo ja tontti saatiin myytyä. Miehen pitää mennä ensi keskiviikkona allekirjoittamaan kauppasopimus ja siihen tarvitaan myös perikunnan allekirjoitukset.

Mies on huolehtinut myös Alzheimeria potevan isänsä asioista. Laskuista ja muista jutuista. Hänen on tehnyt yritysten, osakeantien ja pankkien kanssa sopimuksen, että kaikki kirjeet tulevat meille. Käydään usein katsomassa isää. Onneksi miehen äiti on tervehtymään päin ja virkeä.

Nukuin oudosti keskiviikon välisen yön huonosti. Yleensä nukun hyvin. Olin mennyt nukkumaan kello 22 ja heräsin virkeänä yhdeltä yöllä. Yritin nukkua lisää, mutta ei siitä mitään tullut. Joten tein kaikki aamutoimet. Ruokin myös Saaristolaisleivän juuren, vaikka se olisi pitänyt tehdä aamulla - mutta minulla oli aamu. Juuri ei siitä säikähtynyt ja kupli iloisesti parin tunnin kuluttua. Se oli toinen ruokinta, olin ruokkinut juuren noin yhdeksän aikaan illalla. Saaristolais hapanjuurileivät kohoavat hyvin hitaasti. Vasta illalla pystyin paistamaan puolitoista tuntia. Leivät kohosivat hyvin. Niiden pitää tekeytyä useampi päivä ennen kuin pääsee maistelemaan.

Kun kirjoitan tätä, lämmitän samalla pönttöuunia. Nyt pitää lämmittää joka päivä. Kille-kissi makaa uunin vieressä olevalla matolla ja nauttii. Kille on 17-vuotias. Suloinen eläkeläinen, joka nukkuu paljon ja on hyvin ronkeli ruuan suhteen.

Hyvää viikonloppua kaikille!

                      Saaristolaisleivät

Naisen sydän

 

Kun estrogeeni vähenee kehosta, ja ikää tulee, sydän on uusien haasteiden edessä. Muun muassa LDL-kolestroli takertuu entistä hanakammin valtimoiden seinämiin. Onneksi on paljon keinoja pitää sydän vireessä.

Pidät pehmeistä rasvoista, haalit lautaselle kasviksia ja lähdet lenkille. Moni tekee jo arjessaan hyviä asioita, jotka ovat sydämelle hyväksi.

Vaihdevuosissa ja niiden jälkeen arkiset valinnat korostuvat entisestään, sillä moni asia kehossa muuttuu sydämen terveyden kannalta huonoon suuntaan. Kuten tiedetään kokonaiskolesteroli ja paha LDL-kolesteroli tuppaavat nousemaan iän myötä.

Samaan aikaan tapahtuu muutakin. Rasva alkaa kertyä keskivartaloon, verenpaine pyrkii kohoamaan ja sokeriaineenvaihdunta muuttuu. Lisäksi on muitakin syitä siihen, miksi naisen sydän joutuu koville.

"Vaihdevuosioireiden lisäksi arjen kuormittavuus voi vaikuttaa elintapoihin, heikentää unta ja lisätä stressiä. Moni vastuuntuntoinen nainen huolehtii työstä, kodista ja muista ihmisistä, venyy ja joustaa, mutta oma hyvinvointi jää helposti taka-alalle", sanoo erikoislääkäri, dosentti Saara Sillanmäki.

"Ennen vaihdevuosia naisen vaara sairastua valtimotautiin on noin viidesosa saman ikäisen miehen riskistä. Suojavaikutus häviää vaihdevuosien ja estrogeenin hiipumisen myötä."

Estrogeenin suojavaikutuksen vuoksi sepelvaltimotauti kehittyy naisilla noin kymmenisen vuotta myöhemmin kuin miehillä, yleensä vaihdevuosien jälkeen. Sepelvaltimotaudissa sydämen valtimoiden seinät yleensä kovettuvat ja ahtautuvat, koska kolesterolia on kertynyt liikaa verisuonten seinämiin vuosien kuluessa. Valtimoiden ahtautumisesta saattaa pahimmillaan seurata sydäninfarkti.

Valtimot saattavat ahtautua myös muualla kehossa, jos esimerkiksi aivoihin vievä valtimo tukkeutuu, seurauksena on aivoverenkiertohäiriö tai aivoinfarkti. Valtimoiden terveys on onneksi asia, johon voi vaikuttaa itse paljon.

"Kun vaihtaa kovat, tyydyttyneet rasvat pehmeisiin, LDL-kolesteroli laskee. Oliivi- ja rypsiöljy voivat lisäksi hieman nostaa hyvää HDL-kolesterolia. Runsas pehmeiden rasvojen saanti saattaa väentää myös matala-asteista tulehdusta, ja joissakin tutkimuksissa se on parantanut verisuonten toimintaa", Sillanmäki sanoo.

Heti ensimmäiseksi kannattaa karsia voita tai voipohjaisia levitteitä, lihaa, juustoa, kermaa ja muita rasvaisia maitotuotteita, pikaruokaa, pasteijoita, keksejä, viinereitä ja leivonnaisia yleensä.

Punaisen lihan korvaaminen vaikka vähärasvaisella vaalealla lihalla ei olekaan ruuan kolestrolimäärän kannalta niin hyödyllistä kuin luulisi. Myös broilerissa on kolesterolia, koska kolesteroli on lihan rakenteissa.

"Mieti, maistusiko lohi tai muu kala tai kasvisvaihtoehto lihan tilalla ainakin pari kertaa viikossa. Kasvisproteiinia saa esimerkiksi pavuista, linsseistä, soijasta ja tofusta."

Pähkinät ovat hyvä lisä, sillä jo kourallinen pähkinöitä päivittäin voi alentaa LDL-kolesterolia joitakin prosentteja. Erityisen hyviä ovat saksanpähkinät, pistaasi tai manteli, mutta toki muutkin pähkinät toimivat.

Aivan ensimmäisenä ei tulisi ajatelleeksi, että sokeri olisi sydämelle jotenkin haitallista.Mutta on. Runsas sokeri ja verensokerin voimakas vaihtelu heikentää sydänterveyttä. Ne nostavat haitallisia veren rasva-arvoja, altistavat ylipainolle ja diabetekselle. Tämä lisää matala-asteista tulehdusta ja heikentää insuliiniherkkyyttä.

Ruokavalioon voi mieluusti lisätä kaurasta  valmistettua leipää, sämpylää ja puuroa. Jos puuroon lisää vielä marjoja, sydän kehrää.

Puurosta saa liukoista kuitua, beetaglukaania, joka sitoo kolesterolia ja lisää sen poistumista suoliston kautta.

"Kaikkea ei tarvitse muuttaa. Täysremontin sijaan kannattaa tehdä omaan arkeen sopivia muutoksia ja olla itselleen armollinen."

Liikunnalla on sydänterveyteen suuri vaikutuus: se alentaa LDL-kolesterolia, verenpainetta ja tasaa verensokeria.

Sykettä olisi hyvä nostaa esimerkiksi kävellen, uiden ja tansssien. Lisää hyötyä saa, jos vahvistaa lihaksia pari kertaa viikossa kuntosalilla.

"Liikkua kannattaa vähintään puoli tuntia joka päivä. Arkiliikuntakin usein riittää. Kannattaisi käyttää portaita ja tehdä pihatöitä aktiivisesti, hoitaa puhelut kävellen."

Yksi liikunnan hyödyistä on se, että yhdessä terveellisen ruokavalion kanssa se helpottaa painonhallintaa, jos on ylipainoa.

"Jos on ylipainoa, viiden kilon painonpudotus auttaa paljon. Kannattaa edetä maltillisesti ja ottaa ensin tavoitteeksi laihtua 1-2 kiloa parissa kuukaudessa ja sitten viisi kiloa puolessa vuodessa. Painonpudotus alentaa verenpainetta ja kolesterolia, hillitsee matala-asteista tulehdusta ja auttaa hallitsemaan verensokeria."

Mieli ja tunteet vaikuttavat vahvasti sydämeen ja sydän reagoi tunteisiin. Äärimmäinen esimerkki on takotsubo-kohtaus. "Äkillinen voimakas stressi, järkytys tai suru voi laukaista    särkyneen sydämen oireyhtymän Takotsubo-kohtauksen, jonka oireet ovat samanlaiset kuin infarktissa."

Takotsubo-kohtaus on onneksi harvinainen, mutta sen taustalla oleva stressi  on meille jokaiselle tuttu tunne. Jatkuva kova stressi nostaa verenpainetta, sykettä ja kortisolitasoja, mikä kuormittaa sydän- ja verenkiertoelimistöä. Stressille kannattaisi tehdä jotakin, esimerkiksi hyvä uni auttaa.

Sydänterveys kohenee, jos teet pieniä muutoksia eläämän eri osa-alueilla. Iso virta muodostuu pienistä puroista, jotka ovat ravinto, liikunta, uni ja stressinhallinta.

Referaatti: Hyvä Terveys 11/2025, kuvat Pexels

Lehmänmaitoa vai kaurajuomaa?

 

Eettisyys ja ekologisuus saavat monen valitsemaan kaurajuoman lehmänmaidon sijaan, mutta kumpaa kannattaisi suosia terveyden näkökulmasta?Ravitsemuksellisesti näissä suurin osa on rasvan laadussa, kertoo  ravitsemusterapeutti, yliopiston lehtori Heli Virtanen.

Suomalaiset saavat ruokavaliostaan liikaa kovaa rasvaa, joten Virtasen mukaan on terveysteko pyrkiä vaihtamaan laatua pehmeämpään aina, kun se on mahdollista.

Energiamäärältään kaurajuoma vastaa kevytmaitoa ja baristattyyppinen juoma puolestaan täysmaitoa. Kahvilat käyttävät baristajuomia, koska rasvaisina ne vaahtoutuvat hyvin ja saavat kahvin maistumaan täyteläiseltä.

Me saamme usein ruokavaliosta liian vähän kuitua, joten kaurajuoma voi paikata vajetta jonkin verran. Kolmesta päivittäisestä lasillisesta kaurajuomaa voi kertyä jopa viisi grammaa kuitua. Tuon saman verran kuitua saa isosta lautasellisesta kaurapuuroa. Kaurasta  tekee erityisen sen sisältämä beetaglukaani, liukoinen, suolistossa geeliytyvä kuitu, joka auttaa laskemaan kolesterolia.

Mikään hyvä proteiinin lähde kaurajuoma ei ole, sillä pitoisuus on usein alle kolmanneksen siitä mitä lehmänmaidossa.

Maitoproteiinissa erityistä on sen korkea laatu, koska se sisältää sopivassa suhteessa kaikki elimistölle välttämättömät aminohapot.

Kuntoilijalle lasillinen maitoa salitreenin jälkeen saattaa olla hyvä tapa saada lihaskasvulle tärkeitä rakennusaineita.

Lehmänmaito on parempi valinta hampaille. Sekä lehmänmaidossa että kaurajuomassa on luontaisesti sokeria: kaurajuomassa maltoosia, lehmänmaidossa laktoosia.Laktoosia ei pidetä hampaille yhtä haitallisena kuin maltoosia.

"Varsinkin maustettuihin kaurajuomiin  on usein vielä erikseen lisätty sokeria, joten silloin vaikutus on aika lailla sama kuin kahvikuppiin lisäisi pienen sokeripalan", Virtanen sanoo.

Kun perinteisen maidon korvaa kokonaan kaurajuomalla, on hyvä tarkistaa purkin kyljestä, onko se täydennetty kalsiumillla, jodilla sekä B-2 sekä B-12 vitamiinilla, joita on luontaisesti lehmänmaidossa. Lisäksi molempiin lisätään suomalaisille erityisen tärkeää D-vitamiinia.

"Jodissa on enemmän vaihtelevuutta, ja etenkin vegaanin ja maidotonta ruokavaliota noudattavan on hyvä valita kaurajuoma, johon on lisätty jodia", Virtanen sanoo. Jodia pitäisi saada riittävästi, jotta esimerkiksi kilpirauhanen toimisi normaalisti.

Luomukaurajuomaan ei lisätä ravintoaineita lainkaan, sillä se on kielletty EU:n luomulainsäädännössä.

Maito nousee usein otsikoihin pahiksena, joka nostaa milloin sydänsairauksien riskiä, milloin ylläpitää kehon matala-asteista tulehdusta.

Kokeelliset tutkimukset ihmisillä eivät ole viitanneet siihen, että maito yksinään vaikuttaisi elimistön tulehdustilaan.

 Referaatti: Helsingin Sanomat 18.10.2025, kuvat Pexels

Elämää maalla 88.

 

Me olemme miehen kanssa valmiit laskeutumaan talveen. Kylmyyteen, lumituiskuihin, pimeyteen, hetkellisiin auringon pilkahduksiin. Kaikki pakolliset syystyöt on tehty. Puutarha ja kukkasipulien istutus. Liiteri ja ulkovarasto ovat täynnä halkoja. Pellettitakkaan on pellettejä. Likakaivo on tyhjennetty naapurin toimesta. Nuohooja kävi. Hän ei jättänyt tuhkaa henkäystäkään lattialle. Siis talvi tulkoon!

Täällä maalla ei kyläilyjä yleensä ennalta sovita. Joku vain tupsahtaa kylään. Olen varannut yllätysvieraille kanelipullia ja kuivakakkuja pakasteeseen. On todella kiva vaihtaa kuulumisia ja jutella.

Viime lauantaina sain siivotuksi. Olikin kolme viikkoa edellisestä kerrasta. Minä vanha himosiivooja olen muuttunut laiskaksi. Toisaalta likaa ei kerry kuten ruuhkavuosina, kun nyt olemme kahden. Inhoan imurointia. Moppaus jotenkin sujuu, samoin pölyjen pyyhkiminen.

Minulla on nykyisin herkkupäivä kerran kuukaudessa. Aikaisemmin se oli kerran viikossa. Syön irtokarkkeja, sipsejä ja jäätelöä illalla. Nyt kaamoksessa ruoka maistuu entistä enemmän. Pyrin syömään herkkuhimooon hedelmiä, marjoja ja pähkinöitä tai kurpitsansiemeniä. Joskus saatan tehdä leivän, tietty hapanjuurileivän.Syön aamupalaksi yleensä luonnonjugurttia marjoilla. Syön myös lounaan, päivällisen, välipalan ja iltapalan. Hurahtaminen hapanjuurileivontaan jatkuu - ja olen jo oppinut jotakin.

Tuo herkkupäivän muuttaminen johtuu kakkkostyypin diabeteksestani. Minulla on kolesteroliarvot huippuhyvät ja verenpainetta ei ole. Syön kala-kasvisruokaa. Diabeteshoitaja epäili, että minulla on perinnöllistä taipumusta. Niin kuin onkin.

Muistin isänpäivän, koska sitä toitotettiin somessa. Ostin miehelle kauniin puseron, paljon mustia sukkia ja kahdet pitkälahkeiset alushousut - siis ei mitenkään romanttista. Mies oli koko päivän Haminassa katsomassa Alzheimerin tautia potevaa isäänsä hoitokodissa. Miehen äiti on joutunut sairaalaan, ja mies kävi häntäkin katsomassa Kotkassa. Voi, kunpa äiti paranesi pian.

Mies on kahden viikon lomalla ja hän urakoi autojen renkaanvaihdossa. Miksi pitääkin autoja olla niin paljon? Mutta se on hänen harrastuksensa, joten hyväksyn hänen sadattelun urakastaan. Minun pikkuautoon on vaihdettu jo renkaat.

Kuntosalilla tällä viikolla sattui huvittava tapaus: eräs nainen lauloi kovaan ääneen. Ajattelin, että hän kai kärsii kaksisuuntaisesta mielialan häiriöstä ja on nyt maniavaiheessa. Panin korvakuuloikkeisiin äänen kovemmalle, koska hänellä ei ollut mitenkään hyvä laulunääni.

Pukeutumishuoneessa olin yhdessä hänen kanssaan. Hän kysyi aivan järkevästi, mitä minä kuuntelen treenatessani - poppia ja rokkia. Hän sanoi kuuntelevansa klassista musiikkia, oopperaa ja kuoronsa lauluhelmiä. Ei hän mikään kaksisuuntainen ollut vaan rento treenaaja, joka ei iässään välittänyt muiden mielipiteistä - tavallaan mahtinainen.

Olen kyllästynyt jouluttajiin somessa. Joulukoristeet laitetaan esiin ja harkitaan joulukuusta, joulutorttuja ja pipareita tehdään. Minä olen tottunut kodin perintönä tekemään joulusiivouksen, koristelun ja joulukuusen laittamisen aaton aattona. Hieman aikaisemmin teen joululaatikot, joulutortut ja lasimestarin sillin. Muut sillit ja kalat hankitaan kaupasta.

Ehkäpä nuo jouluttajat haluavat kaamosväsymykseen valoa ja kimalletta. Se on oikeastaan ihan ok. Tehkööt tavallaan - mikä minä olen arvostelemaan.

Täytin 60 vuotta lokakuun lopussa. Nyt on kuudenkympin kriisi, joka on ystävien ja kavereiden mielestä yleistä. Ei ollut kolmen-, neljän- ja viidenkympin kriisiä. En vain osaa ajatella itseäni jo kuudella alkavan ikäisenä. Olen miettinyt elämänvalintojani nuoruudesta tähän päivään. Olenko niihin tyytyväinen? 

Myös tulevaisuus on mielessä. Ehkä minulla on hyvässä lykyssä noin 20 vuotta elinaikaa, jos ei tule mikään vakava sairaus. Mitä toivon tulevaisuudelta? Tietysti terveyttä, lähimmäisen rakkautta ja matkoja. Onko se tarpeeksi?

Olen sen verran turhamainen ihminen, että myös rypyt ja juonteet pelottavat. En osaa ajatella itseäni ryppyisenä, koska on sama mieli kuin noin kolmekymppisenä. Siksi olen nyt tuhlannut seerumeihin ja voiteisiin, mikä on naurettavaa, koska ei ne oikeasti ryppyihin auta. Mihinkään kauuneusoperaatioihin en mene.

Minun ihoni on melko hyvässä kunnossa. Värivirheitä ja suuria huokosia ei ole, eikä kovinkaan paljon ryppyjä. Kuvat on pakosta suodattimen kautta. En saa digiblondina poistettua suodatinta. Ehkä ensi kerralla, kun saan apuja suodattimen poistoon. Suodatin on aika pieni.

Kyllähän ikä tuo itsevarmuutta, eikä enää ajattele, mitä muut minusta ajattelee. Tämä tapahtui jo neljä-, viisikymppisenä. Ehkä kuntosalilla kovaa laulava nainen oli jo lakannut ajattelemasta, mitä muut hänestä ajattelevat.

Olen päättänyt, etten yritä enää laihduttaa, koska se on mennyt jojo- laihduttamiseksi. Olen lievästi ylipainoinen - niin olkoon. Mies ihailee kurveja ja kaarteitani. Se on tärkeintä. Ja mieskin on lievästi ylipainoinen, eikä se minua haittaa.

Vaihdan tässä jonkin ajan kuluessa blogini nimeksi Marja Liljavirta. Liljavirta on Liljeströmin suomalainen nimi. Ehkä siksikin, että on tämä kuudenkympin kriisi. En halua enää ikääni toitottaa. Tai sitten en vaihda: olkoon se Marja 60+ eloa ja oloa.

Mutta muuten menee hyvin. Rakkautta riittää sinne tänne.

Oletko sinä kärsinyt kuudenkympin kriisistä?

Hyvää viikonloppua kaikille!

Olen kuntosalilta tulossa.

Apua kaamosoireiluun

 

Lokakuu alkoi vyöryttää päälle pimeyttä. Saattaa olla vaikeaa nyt marraskuussa pitää mieli valoisana, jos makuuhuone pysyy aamulla verhojen avaamisesta huolimatta säkkipimeänä. Synkkää on jälleen iltapäivälläkin.

Monet ihmiset kärsivät jollain tapaa syksyn myötä lisääntyvästä pimeydestä, kertoo tutkimusprofessori Timo Partonen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta.

Jos ei ole varsinaista kaamosmasennusta, ainakin jonkinlaista syysalhoa tai väsymystä on miljoonalla ihmisellä Suomessa."Jos on kolme kaamosoireilevaa, heistä kaksi on naisia ja yksi mies", Partonen sanoo. Kaamosoireilu on siis yleisempää naisilla kuin miehillä.

Tavallisesti kaamosoireilu alkaa lokakuun aikana. Mahdollisten oireiden alkamista ei kannata odotella - syysalhoa on mahdollista torjua myös ennalta.

1)Valo on varmin apu

Paras lääke pimeyden haittoihin on tietysti yksinkertaisesti valo. Kun hankkii kirkasvalolamppua, tärkein laadukkaan valon kriteeri on se, että valaisimen pitää tuottaa 2500 luksin teho miellyttävän etäisyyden päähän. Valossa voi olla aamulla vaikkapa aamiaisen tai lehdenlukuaikaan.

Kirkasvalossa pitää oleskella 30-60 minuuttia päivässä. Paras aika siihen on ennen aamuyhdeksää.

2) Liiku 2-3 kertaa viikossa niin, että tulee hiki

"Valon veroista keinoa ei ole, koska valo auttaa nopeasti ja tehokkaasti. Mutta myös kuntoliikunnalla pystyy tutkitusti lievittämään oireita", Partonen sanoo.

Partonen suosittelee liikkumaan noin tunnin ajan kaksi kolme kertaa viikossa. "Noin kuukauden kuluttua alkaa nähdä vaikutusta, että kaamosoireet lievittyvät."

3) Rauhoita illat

Apua kaamosoireiluun voi saada myös iltojen rauhoittamisesta.

Käytännössä tämä tarkoittaa turhien valojen sammuttamista ja puhelimen ja muiden laitteiden panemista pois.

"Jos olet päivällä niin väsynyt, että tarvitset päiväunet, nuku korkeintaan 15 minuuttia ennen kolmea iltapäivällä", Partonen neuvoo.

4) Syö terveellisesti

Yksi tavallinen kaamosoire on ruokahalun kasvu. Yleensä haluttaa syödä höttöhiilareita ja makeaa. Paino voi nousta muutaman kilon.

Napostelunälkään hyviä herkkuja ovat tuoreet kasvikset, hedelmät ja marjat.

5) Eristäytyminen ei kannata

Omiin oloihinsa vetäytyminen voi houkuttaa kaamosoireista kärsivää ihmistä.

Erityisesti pimeän keskellä kannattaisi kuitenkin ylläpitää  sosiaalisia suhteita. "Yhteydenpito tuttavien, ystävien ja perheen kanssa ei välttämästä estä oireita tulemasta esille, mutta se voi helpottaa oloa."

Lähteet: Helsingin Sanomat 19.10.2024, kuvat Pixabay

Testosteronihoito voi auttaa naisen haluttomuuteen

 

On vähän hassua, että testosteroni ajatellaan mieshormoniksi, sillä se on erittäin merkityksellinen myös naisille. Naisen verenkierrossa on jopa kolme kertaa enemmän testosteronia kuin estrogeenia.

Testosteroni vaikuttaa naisen halukkuuteen, kiihottumiseen ja orgasmiin. Se on ainoa lääketieteellinen hoito vaihdevuosi-ikäisen ja sitä vanhemman naisen haluttomuuden hoitoon silloin, kun muut kuin hormonaaliset syyt on poissuljettu.

Munasarjojen toiminta alkaa vähentyä ja testosteronituotannon lasku kiihtyä 40-50-vuotiaana.

Eniten oireita saavat naiset, joiden halukkuus eli libido on ollut korkea ennen vaihdevuosia. He kuvaavat olleensa aiemmin tosi aktiivisia, ja nyt yhtäkkiä kaikki on kuollutta: esimerkiksi seksuaaliset ajatukset ja fantasiat ovat jääneet pois, eikä seksi enää kiinnosta. Kun tällaiselta naiselta mitataan testosteroniarvot, usein nähdään, että ne ovat matalat.

Haluttomuuden taustalla voi toki tietysti olla vaikka mitä muutakin, kuten psykososiaalisia ongelmia, parisuhdevaikeuksia tai seksuaalisia traumoja.

Mikään uusi asia naisen testosteronihoito ei ole, sitä alettiin käyttää 1990-luvulla. Vuonna 2021 annettiin kansainväliset hoito-ohjeet testosteronin käytöstä vaihdevuosi-ikäisillä naisilla haluttomuuden hoitoon.

Monet gynekologit eivät uskalla ehdottaa testosteronihoitoa, sillä se vaatii perehtyneisyyttä ja tarkkaa seurantaa.

Kaikille testosteronihoito ei kuitenkaan sovi. Hoidon estää muun muassa sairastettu rintasyöpä, vaikea maksasairaus, hoitoa vaativa uniapnea tai veritulppa.

Hoidon sivuvaikutukset ovat lieviä: voi tulla karvoituksen lisääntymistä tai aknea, jos siihen on ollut nuoruudessa taipumus.

Vaikka paluuta nuoruuteen ei ole, matalan testosteronipitoisuuden hoito auttaa suurinta osaa haluttomuutta kokevia naisia kohtalaisesti sekä parantaa seksin nautinnollisuutta.

Lähteet: Helsingin Sanomat 1.11.2025, kuvat omat

Elämää maalla 87.

Yhtenä päivänä tällä viikolla aloin pähkäillä arvojani ja asioita, joista todella tykkään. Piti vatkuttaa ja vitkuttaa, jotta jotakin olennaista pyörisi mielessä.

Tein tämän listan kerralla. Siitä puuttuu varmasti jotakin, mistä myös pidän. Kirjoitin arvoistani ja muista aiheista. Ainoastaan arvot ovat tärkeysjärjestyksessä. Muut mitä sattuu.

Ainoa, joka ei toteudu tällä hetkellä on akvarellimaalaaminen. En ole maalannut moneen vuoteen. Mistähänkö se johtuu? Kotirouvana olisi aikaa. Ai niin, meillä ei ole koiraa tällä hetkellä.

Huomenna pitäisi siivota. Taitaa olla kolme viikkoa edellisestä siivoamisesta. Ystäväni ihmetteli minulle sitä, että naisten inhokkihomma on lattiakaivon puhdistus. Hän oli lukenut sen jostakin siivousryhmästä netissä. Ystävä ihmetteli tätä kovasti. Mutta hän puhdistaakin lattiakaivon joka toinen kerta suihkun jälkeen. Ja hups minä - kaksi kertaa vuodessa. Minun inhokkihommani ovat imuroiminen ja ikkunoiden pesu. Lattioiden moppaaminen menettelee.

Sain vihdoin ATK:n yksilöopetusta kaksi tuntia. Opettaja oli hyvin nopea, enkä tiedä saanko kuvia siirrettyä kännykästä koneeseen. En ole jaksanut vielä kokeilla. Mutta ihanaa, että hän kirjoittaa sen vielä ylös ja saan sen ensi kerralla kurssilla. Jees!

Tärkeimmät arvot ja asiat

Perhe

Terveys 

Ystävät

Sukulaiset

Lähimmäisen rakkaus

Luonnonsuojelu

Eläinten oikeudet taistelu

Kasvissyönti

Rohkeus

Innostuneisuus

Rehellisyys

Avoimuus

Rauha

Usko, toivo, rakkaus

Ystävien tapaaminen

Kirjasto

Filosofia

Psykologia

Lukeminen

Kirjoittaminen (myös muu kuin blogi)

Blogi

Politiikka

Maailmanparantaminen

Puutarhanhoito

Kävelyt metsässä

Hulluttelu

Kuntosali

Kissat

Koirat

Hyvä kasvisruoka

Hyvä kahvi

Kokkaus

Hapanjuurileipominen

Tavallinen leipominen

Kuohuviini

Sienestys

Marjastus

Kuvataide

Maalaaminen (akvarelli)

Pääsiäinen

Kesä, helle

Kevät 

Syksy

Luonnonyrttien kerääminen

Luonnonkosmetiikka

Hyvä seerumi ja kasvovoide

Irtokarkit

Salmiakki

Jäätelö

Hedelmät

Hajuvesi

Netflix

Ruutu

Yle Areena

Instagram

Facebook

Hyvää viikonloppua kaikille!

Kaveruuden syveneminen

 

Minä pidän kaveruutta vähemmän syvällisenä kuin ystävyyttä. Kavereita voi olla paljon, ystäviä vähemmän.

Jotkut meistä ovat luonnostaan hyviä kuuntelemaan muita ja samalla monesti kiinnostuneita toisista ihmisistä.

Aktiivinen kuunteleminen on tehokas tapa syventää kaveruuden muuttumista ystäväksi. Ihmiset kun puhuvat yleensä mielellään itsestään.

Tasapainoiset suhteet ovat kuitenkin kaksisuuntaisia. Siihen liittyy molempien osapuolten monipuolinen jakaminen. Jos istuu kaikissa kohtaamisissa vain kuuntelijana, toiset saattavat ajatella, ettei sinusta saa otetta.

Suhteiden syveneminen muistuttaa pingismatsia. Siinä yleensä ensin vaihdetaan "helppoja palloja" eli perustietoa kummankin elämästä. Vähitellen kuitenkin "pelin" intenisteetti kasvaa ja aletaan pallotella henkilökohtaisemmilla asioilla. Esimerkiksi: Ai, sinäkin olet ollut tuollaisessa tilanteessa, niin minäkin. Miltä sinusta silloin tuntui? Näin käy yleensä siinä vaiheessa, kun olo uuden tuttavuuden seurassa alkaa tuntua alkua turvallisemmalta.

Kun on elämänsä varrella oppinut, että kuuntelu on hyvä tapa saada ystäviä, saattaa keskittyä kuuntelemaan tehdäkseen vaikutuksen toisiin. Jotkut keskittyvät kuuntelemaaan ennen kaikkea siksi, että heille on syystä tai toisesta vaikea avata ajatuksiaan. Tällainen ihminen saattaa vetäytyä ikuisen kuuntelijan rooliin esimerkiksi persoonallisuuden piirteidensä ja elämänkokemusten vuoksi.

 

Jos ei ole lapsuudessa voinut luottaa siihen, että omia näkemyksiä arvostetaan, voi vielä aikuisenakin olla vaikea uskoa olevansa kiinnostava tyyppi.

Onneksi itsestään antamista voi kuitenkin harjoitella. Tämän voi aloittaa hyvin yksinkertaisista asioista, kuten siitä, että juhliin mennessään päättää tervehtiä kahta ennestään tuntematonta vierasta.

Tervehtimisharjoituksen  voi toistaa monissa tilanteissa ja pikkuhiljaa oppii sietämään epämukavuuden ja pelon tunteita.

Jos on menossa tapaamaan muita, hyviä puheenaiheita voi vallan hyvin miettiä etukäteen.

Usein keskusteluihin asallistumista saattaa auttaa ajatus, ettei vastassa tyypillisesti ole sen itsevarmempia ihmisiä kuin itsekkään on. Moni murehtii samaa: tykkäävätkö muut minusta vai eivät.

Lähteet: Helsingin Sanomat 4.10.2025 Psykologi ja kouluttajapsykoterapeutti Janna Meunier, kuvat omat