Iloista vappua!

 

                              Iloista vappua kaikille!

Vappu on kevään, ylioppilaiden ja työväen juhla.Toivon, että kaikki nauttisivat juhlasta.

Me emme oikeastaan tänä vuonna vietä vappua. Se tuo liikaa muistoja mieleen kuolleesta tyttärestä Verasta. Samoin minun paras ystäväni kuoli eräänä vappuna, hän teki itsemurhan. Poltan kynttilöitä molempien kuvien vieressä ja laitan maljakkoon sini- ja valkovuokkoja.

Yleensä olemme juhlineet vappua yhden ystäväpariskunnan kanssa. On juotu kuohuviniä, syöty herkkuja, joskus tanssittukin. Oi voi, myös ne opiskelija-ajan vaput. Jaksettiin juhlia ja hullutella kaksi päivää.

Sen verran juhlimme tänä vuonna, että tein eilen munkkeja ja perunasalaattia. Kaupasta kasvisnakkeja. Siinäpä on menyy täksi päiväksi.

Itse tehty perunasalaatti on minulle herkkua. Keitän perunat ja kuorin ne. Perunan pitää olla lajikkeeltaan kiinteä. Teen kermaviilikastikkeen, jossa on valkosipulinkynsi, etikkaa, suolaa, mustapippuria ja sokeria.Kuutioin perunat ronskiksi paloiksi. Lisäksi salaattiin tulee maustekurkkua, kaprista ja ruohosipulia.

Varastamishimo eli kleptomania

 

Luin Hesarista tosijutun Päivistä, nimi on muutettu:

Päivi alkoi varastaa noin kymmenen vuotiaana. Kaikilla tytöillä oli söpöjä vihkoja ja tuoksukumeja. Päivillä ei ollut rahaa ostaa niitä. Niinpä hän keksi varastamisen, jotta kuuluisi joukkoon.

Aluksi Päivi varasti harvakseltaan, mutta vähitellen tahti kiihtyi. Varastamisen jännitys tuntui hyvältä, onnistuminen vielä paremmalta.

Varastaminen jatkui sitten opiskelijana ja työelämässä, ja se jatkuu edelleen, vaikka Päivi on nyt keskituloinen keski-ikäinen. Köyhinä opiskeluvuosina Päivi osti kaupasta puurohiutaleet ja juurekset, mutta jätti maksamatta peston. Myöhemmin pesto vaihtui kosmetiikkaan.

Päivi sanoo: "Olen tarkkana raha-asioista. Enkä koskaan ole ollut holtiton, ottanut velkaa tai elänyt yli varojen. Laskut maksan aina ajoissa. Varastin sellaista, mihin rahat eivät riittäneet."

Päivi jäi koukkuun varastamisen tuomaan jännitykseen. Hän on jäänyt kiinni yhden kerran 40 vuotta kestäneessä varastelussa. Päiviä hävetti, että oli ollut niin huolimaton. Hän pysyi rauhallisena, ja otti vastaan sakot. Mutta tämä ei hillinnyt varastamista.

"Yleensä suunnittelen tekemiseni. En ole tyhmä. Varastaminen on minulle vähän kuin psykologista peliä, jonka haluan voittaa. Melkein mitä tahansa psytyy varastamaan, jos on riittävästi pokkaa."

Päivillä sitä on. Hän ei aina odota, että kaupan henkilökunta katsoo toisaalle. Hän kertoo varastaneensa samalla, kun jutteli vartijan kanssa. "Ja kerran olen kävellyt pois liikkeestä ulos maton kanssa."

Päiville jännitys on edelleen hyvin koukuttavaa, ja nyt jännitykseen on löytynyt vielä ylimääräinen kierre. Hän saattaa palauttaa kauppaan ylimääräiset tavarat, joita ei tarvitsekkaan. Hän ei ala myydä mitään.

Päivi ei halua vieläkään luopua varastamisesta. "Se ei tule tapahtumaan sen takia, että haluaisin olla kunnollisempi tai kiltimpi, ja että joku normi vaatii sitä. Varastaminen on minulle psyykkinen turva, enkä ole kokenut hyödylliseksi luopua siitä.Joku saa lohtua syömällä kaksi litraa jäätelöä. Minua lohduttaa se, että varastan ja olen tuhma."

Sitten vähän varastamisen teoriaa:

Pakonomainen kleptomania eli varasteluhimo on hillitsemishäiriöihin kuuluva sairaus kuten peliriippuvuuskin. Varastamisen tarve kumpuaa emotionaalisista syistä, halusta kokea elämyksiä ja saada helpotusta ahdistukseen tai tyhjyyden tunteeseen.

Ihminen ei pysty hillitsemään varastamiseen johtavaa impulssia. Varstettu esine ei ole pointti vaan teon toteuttamisen jännitys ja sen tuoma tyydytys.

Kleptomanian oireet alkavat tavallisesti alle 20-vuotiaana. Kolme neljäs osa on naisia. Syytä tähän suhteeseen tai sairauteen ei ylipäätänsä tiedetä.

Sairauden taustalla voi olla neuropsykologisia tekijöitä niin kuin rahapeliongelman kehittymisessä. Välittäjäaine dopamiinin aineenvaihdunta aivojen mielihyväkeskuksessa on keskeinen altistaja toiminnallisissa riippuvuushäiriöissä. Näin ihminen ei saa tarpeeksi kiksejä niin sanotuista tavallisista asioista, vaan tarvitsee esimerkiksi varastamisen tai pelaamisen tuomaa jännitystä, joka sitten koukuttaa.

Jännityksen tarve korostuu erityisesti silloin, kun elämässä tapahtuu ikäviä ja vaikeita asioita. Syyllisyys on tyypillistä hillitsemishäiriöissä. Aktiivisia vaiheita on erityisesti silloin, kun elämässä on muutenkin vaikeaa esimerkiksi työasioissa tai parisuhteessa.

Psykologinen tarve tyydyttää ahdistusta on niin voimakas, että sitä on jopa vaikea ymmärtää. Varastaminen ja pelaaminen tuovat hetken rauhan mielen kamppailuun.

Himovarastajat hakevat todella heikosti apua. Peliriippuvuuden vuoksi ajaudutaan hoitoon silloin, kun on pelattu omat, puolison ja muiden läheisten rahat.

Lähteet: Referaatti Helsingin Sanomat 14.4.2022, kuvat Pexels

Omegat ruoasta vai pillereistä?

Laillistetun ravitsemusneuvojan, FT:n, MBA:n Reijo Laatikaisen mukaan omega-3-rasvahappojen erinomaisuutta korostavat lähes kaikki tahot: lisäravinnekauppiaat, lääkärit ja ravitsemustieteilijät. Silti kalaöljykapseleien tarpeellisuudesta on paljon ristiriitaista näyttöä.

Omega-3 rasvahappojen saanti ruoasta ennustaa väestötasolla hyvää verisuoniterveyttä ja parempia muistitoimintoja ikääntyessä.  Tästä on suuri tutkimusnäyttö. Siksi kaksi vuosikymmentä sitten ryhdyttiin valtaviin pilleritutkimuksiin, joissa syötiin 2-4 omegapilleriä päivässä. Tutkimuksia on tehty reumaatikoilla, sydänsairailla, muistiongelmaisilla ja terveillä useissa maissa. Niiden keskeinen tulos on, että pillereinä otettu kalaöljy ei estä merkittävästi sydänsairauksia tai aivoinfarkteja eikä juurikaan piristä muistia.

Joissakin tutkimuksissa on havaittu pientä suojavaikutusta, jos omega-3-rasvahappojen saanti on ollut alunperin vähäistä. Reumaatikoilla omegat ovat vähentäneet hiukan aamujäykkyyttä ja kipulääkkeen tarvetta. Ihmevaikutuksia ei kuitenkaan ole.

Muutamissa laajoissa ravitsemustutkimuksissa ruokavaliolla on todella voitu estää sydän- ja verisuonisairauksia. Näihin tutkimuksiin kuuluu ruokavalioneuvontaa, ja omega-3-rasvahappojen saanti turvattiin kalalla, margariinilla, saksanpähkinöillä tai kasviöljyllä. Omega-3 pillereitä ei käytetty. Sydän- ja verisuonisairauksien riski väheni 30 prosentilla muutaman vuoden seurannassa. Ravitsemusneuvot olivat hyvin samanlaisia kuin ravitsemussuosituksissa nykyisin: lisää vihanneksia, täysjyväviljaa, kalaa, vähemmän punaista ja prosessoitua lihaa.

Kaikki tutkimusnäyttö viittaa vahvasti siihen, että omega-3-rasvahapot kannattaisi saada ennen muuta ruoasta. Se onnistuu, kun syö rasvaista kalaa kaksi kertaa viikossa ja saksanpähkinöitä kaksi ruokalusikallista päivässä sekä suosii rypsiöljyä ruoan laittoon ja levitteeksi rypsipohjaista levitettä. Sen sijaan netissä paljon kehutut kookosöljy ja avokadoöljy eivät sisällä omega-3 rasvahappoja, eikä niiden varaan voi laskea mitään. Eli nautitaan omegat ruoasta.

Lähteet: Apu terveys 9/2020, kuvat Pixabay

Surutyöni 103.

 

Rakas Vera-tyttäremme kuoli tammikuussa 2021. Hän oli 22-vuotias terve molekyylibiologian opiskelija. Perusteellisessa kuolinsyytutkimuksessa ei löydetty syytä hänen kuolemaansa. Syy "tuntematon". Teen surutyötä.

Varmaankin jokaisena huhtikuuna olen laittanut tähän blogiin T.S Eliotin runon Autio maa. Niin nytkin. 

"Huhtikuu on kuukausista julmin,

se työntää sireenejä maasta, 

sekoittaa muiston ja pyyteen, 

kiihottaa uneliaita juuria kevätsateella.

Talvi piti meidät lämpiminä,

kietomalla lumeen ja unohdukseen, 

kätkemällä elämän hivenen

kuiviin juurikyhmyihin..."

Huhtikuu on minulle kuukausista julmin. Edes syksy- ja talvikuukaudet eivät ole sitä pahempia. Itse asiassa pidän syksystä ja talvesta. Niihin ja pimeyteen voi rauhassa käpertyä mukavuuteen ja kuin turvaan.

Nyt on jo onneksi huhtikuun loppupuoli. Pian on toukokuu. Rakastan sitä, kun kasvien lehtivihreä rummut kumisevat ja suovat vihreyden ja kevätkukkien nousta jo lämmenneestä maasta.  Nyt lumitilanne on melkein sama kuin tavallisessa maaliskuussa. Mutta hupenevat lumikinokset ovat mustia liasta. Harmaa ja ruskea ruoho makaa kylmää maata vasten. Roskat ja varikset lepattavat.

Luonnon ja ympäristön huhtikuun rumuus vaikuttaa siihen, että on pakotettava itsensä lenkille, kun ei haluttaisi nähdä ojien ja pienten lumikinosten rumuutta. Näin ei ole muina kuukausina.

Minulle on suuri ilo, kun sipulikukat alkavat nousta mullasta. Jo nyt lumikellot ja  krookukset tulevat vaikka lumen läpi ilahduttamaan. Julmasta huhtikuusta huolimatta on tässä kuukaudessa paljon iloa. On mukava myös seurata puiden silmujen paisumista. Ja kuunnella monipuolistuvaa lintujen laulua.

Nyt suru jauhautuu kahden kiven välissä, ajatusten ja tunteiden, järjen ja sydämen, jotka kiertävät eri suuntiin vieroksuen toisiaan. Välillä olen niin pysähtynyt suruun, että olen kuin patsas.

Suru muuttaa vähitellen muotoaan. Se on nyt muuttumassa kaipaukseksi ja armollisemmaksi suruksi. Ahdistus on, mutta paniikkikohtaukset ovat vähentyneet. Ne ovat sitten hyvin rankkoja, enkä kykene puhumaan niiden jälkeen. En seuraavana aamunakaan, vaikka olen nukkunut 12-13 tunnin yöunen. Kohtauksen jälkeen on suuri väsymys.

Kissat Kille ja Siiri ovat keväästä hyvin tyytyväisiä. He ovat piristyneet. He nuuhkivat maan tuoksua. Minulle se haisee kuin mätä, mutta kissojen hommia on kiva seurata. Heillä on paljon kevättöitä ja öisin he pitävät kokouksiaan.

Niin, on ihanaa, kun tulee toukokuu. Sen alussa istutan orvokit ruukkuihin, jotka ovat itseasiassa vanhoja kattiloita. Loppukuusta voi sitten kylvää kasvimaalla. Kille-kissa on aina apulaisena. Hän tykkää, kun kuopsutan maata. Kylväessäni hän retkahtelee kylvövaonkin päälle. Mutta muuten hän on hyvää seuraa. Kuvassa Kille pötköttelee sohvalla.

Kateudesta

 

Yleensä  neuvotaan, että jos jonkun tekemiset vaikka somessa ärsyttävät ja herättävät kateutta, kannattaa lakata seuraamasta. Tyypillisempää on kuitenkin ehkä se, että kateus herää, kun seuraa itselleen läheisen ihmisen elämää.

Monesti, kun ihminen vertaa itseään muihin, herää niin sanottua hyödyllistä kateutta, joka auttaa tekemään hyviä valintoja omassakin elämässä. Hyödyllistä kateutta kokiessaan ihminen innostuu toisen onnistumisista, eikä koe, että ne olisivat itseltään pois.

Haitallisessa kateudessa tuntuu siltä, että toisen kanssa kilpaillaan niukoista resursseista eivätkä molemmat voi hyötyä tilanteesta. Kateus voi synnyttää myös häpeää.

Sosiaalisen vertailun tekeminen, esimerkiksi kateudessa, on olennainen osa sosiaalisen tietojen käsittelyn prosessia. Lajinhehityksessä on ollut tärkeää saada tietoa esimerkiksi omasta paikasta laumassa, jota vertailu tuottaa.

Häpeä johtuu osittain siitä, että kulttuurisesti kateus on tabuksi luokiteltava tunne. Jo Raamatun kymmenessä käskyssä kielletään toiselle kuuluvien asioiden tavoittelu.

Kun joitakin tunteita luokitellaan hyviksi ja toisia pahoiksi, unohtuu helposti, miksi tunteet ovat olemassa.   Ne voivat sisältää tärkeitä viestejä. Esimekiksi kateus ei herää ihmiselle merkityksettömistä asioista. Mutta silti ihmiset kokevat herkästi itsensä huonoksi vain sillä perusteella, että heillä on joku yksittäinen tunne jollakin hetkellä.

Ihmiset ovat sosiaalisia olentoja, ja arvioivat itsensä suhteessa toisiin. Kateus syntyy tämän sivutuotteena.

Jos kasvuympäristössä on arvostettu suorittamista ja vaikka verrattu lasta toisiin lapsiin, on hän luultavasti oppinut tavallista vahvemmin ajattelemaan omaa elämää sosiaalisen vertailun kautta.

Jos miettii, millaisessa ilmapiirissä on kasvanut, voi ymmärtää paremmin sitä, miksi ylipäätään kokee kilpailevansa muiden kanssa. Kilpailun lopettamista voi auttaa esimerkiksi se, jos miettii, mistä muista asioista kuin tavoitteissa onnistumisesta voisi itse arvostaa itseään.

Lähteet:Referaatti Helsingin Sanomat 31.3.2022, kuvat omat

 

Masennus voi uhata iltavirkkuja

 

Minä olen ilta- ja aamuvirkun sekoitus. Nykyään kirjoitan yhtä käsikirjoitusta jopa kello kolmeen asti yöllä. Välillä silmät alkaa lupsutella jo kello kymmenen. Menen silloin nukkumaan ja herään kello seitsemän. Yöunta minun on saatava vähintään kahdeksan tuntia, mieluiten 9-10. Nukahdan helposti ja nukun sikeästi, en heräile yöllä. Hyvät unenlahjat olen ehkä perinyt isältäni.

Tutkimus selvitti 18 000 ihmisen nukkumista. Masennukseen ja ahdistusoireisiin liittyy usein yöunien vähäisyys.

Työssä käyvillä iltavirkuilla uni jää usein tavallista vähäisemmäksi toisin kuin niillä, jotka saavat nukkua pidempään.

Mielenterveyden ongelmat, niiden diagnoosit ja sairaalahoito ovat myös yleisimpiä iltavirkkujen keskuudessa.Riittämätön unen määrä näyttelee isoa roolia iltavirkkujen mielenterveysongelmissa.

Iltavirkuilla on jo aiemmissa tutkimuksessa osoitettu olevan erilaisia uniongelmia kuten unettomuumuutta, liian vähäiseksi jäävää unta ja niin sanottua sosiaalista jetlagia. Tämä sosiaalinen aikaerorasitus tarkoittaa sitä, että iltavirkkujen sisäinen kello voi pyöriä eri ajassa kuin ympäröivä yhteiskunta, joka on rakennettu aamuvirkkujen ehdoilla.

Tutkimuksen mukaan iltavirkuista yli neljännesosa kertoi, ettei saa juuri koskaan terpeeksi unta. Aamuvirkuista vain joka kymmenes valitti samaa.

Iltavirkuilla oli tutkimuksen perusteella useammin sairaalahoitoa vaativia mielenterveyden ongelmia. Tavallisempia olivat masennusjaksot, stressiin liittyvät ongelmat, neuroottiset ajatukset, somaattiset häiriöt ja kaksisuuntainen mielialahäiriö. Somaattisissa häiriöissä ihmisillä on ruumiillisia tuntemuksia, kuten kipuja, ilman havaittua fyysistä sairautta.

Iltavirkut ovat tutkimuksen mukaan nuorempia ja todennäköisemmin työelämässä. Aamuvirkuista isompi osa oli eläkkeellä. Iso osa iltavirkuista oli myös korkeammin koulutettuja.

Lähteet: Referaatti Helsingin Sanomat 15.7.2021, kuvat Pixabay

  

Hyvää pääsiäistä kaikille!

 

Hyvää pääsiäistä kaikille! Minulle pääsiäinen on ollut kristillisistä juhlapyhistä tärkein. Se on aluksi suunnattoman surullinen ja sitten valtavaa iloa.

Me emme tänä vuonna juhli pääsiäistä mitenkään sen kummemmin. Kuoleen rakkaan tyttäreni varjo pimentää juhlahalut. Juhlapyhäthän ovat vaikeita sureville, kun ei rakas kuollut ole enää seurassa.

Kuva: Pexels

Miellyttämisenhalu

 

Kun toisten  ihmisten huomioiminen alkaa haitata omaa  elämää, kyse on  omia tarpeitaan ja tunteitaan laiminlyövästä, korostuneesta miellyttämisenhalusta. Liiallista miellyttämisenhalua pidetään hankalana silloin, kun se liitetään uhrautuvuuteen ja siihen, että sivuuttaa omat tarpeet.

Miellyttämisenhalu voi kietoutua vaikkapa masennuksen kaltaisiin mielialaongelmiin, jolloin ihminen ei pidä omia tarpeitaan ja tunteitaan tärkeinä vaan suuntautuu mieluummin toisten ihmisten tarpeisiin.  

Liiallinen miellyttämisenhalu voi  olla myös yritys kompensoida haurasta itestuntoa, ja välttää tunnetta siitä, että on huono ja ei-hyväksytty.

Miellyttämisenhalu,avuliaisuus tai kiltteys eivät sinälläään ole huonoja ominaisuuksia, kunhan ne ei vaikuta toimintakykyyn.

Miellyttämisenhaluun liittyvät usein avuliaisuus, luotettavuus ja toisten ihmisten huomiominen. Näiden vastapari itsekkyys ja ärtymys. Liiallisen miellyttämisenhalun voimakkuus vaihtelee ihmisestä toiseen. Jollakin miellyttämishalu voi liittyä johonkin tiettyyn elämän osa-alueeseen, esimerkiksi  parisuhteeseen, toisilla se  värittää koko elämää.

Miten voi päästä liiallisesta miellyttämisenhalusta eroon? Ensiksi voi kysyä itseltään: mitä minä haluan? Mikä tuntuu pahalta, mikä hyvältä? Kun nämä on selvillä, voi etsiä keinoja kulkea tarpeitaan kohti.

Kun ihmiselle itselleen paljastuu, miten paljosta hän on miellyttämisen takia jäänyt paitsi, hänelle  saattaa tulla vihan ja aggression tunteita. Tässä kohti hänelle onkin tärkeää opetella sellaista jämäkkyyttä, jonka avulla voi pitää puolensa loukkaamatta muita.

Tasapainon ja tyytyväisyyden ydin elämässä yleensä on, että erottaa, sen mitä minä koen, ei välttämättä ole se, mitä toinen kokee.

Auttajan pitää vain löytää sellainen tasapaino, että saa toisten auttamisesta voimaa, ei vain jatkuvasti menetä sitä.

Liiallinen miellyttämisenhalu voi laukaista autettavassa epätoivottua käytöstä: hän voi vaikkapa tottua jatkuvaan apuun siinä määrin, että alkaa pitää sitä itsestäänselvyytenä tai jopa hyväksikäyttää auttajaansa.

Silloinkin, kun läheiset tuntuvat odottavan apua, miellyttäjän on hyvä muistaa, että muutoksen on lähdettävä omasta itsestään.

"Elämän karu tosiassa on, että toisiin voimme vaikutta aika vähän. Omaan itseemme pystymme vaikuttamaan."

Lähteet: referaatti Helsingin Sanomat 31.3.2022, kuvat omat    

Mikroaaltouuniin liitty yhä uskomuksia ja harhaluuloja

 

Mikroaaltouuni tuli Suomeen 1960-luvulla, mutta vakiinnutti asemansa 1980-luvulla. Se on kodinkone, jota on kummekstittu ja myös pelätty. Siihen on liitetty paljon harhaluuloja ja myyttejä.

Seuraavaksi väitteitä mikroaaltouunista:

Mikron säteily on vaarallista

Tarua:

Kun mikrot tulivat Suomeen, alettiin epäillä, onko niiden säteilyssä terveysriski. Asia voi mietityttää monia edelleen.Mutta kun ovi on käytön aikana kiinni, sieltä ei tule mitään ulos. Säteilyä ei siirry ruokaankaan.

Vanhaakin mikroa voi käyttää huoletta

Totta:

Oikein käytettynä mikro kestää useita vuosia. Sitä ei tarvitse vaihtaa uuteen, vaikka joku osa hajoaisikin.  Jos esimerkiksi pohjalla oleva lasi tai sen muovirinkula särkyy, sen voi korvata ehjällä. Kallis mikro on järkevää korjauttaa.

Mikroon ei saa laittaa mitä tahansa

Totta:

Mikroon eivät sovi esimerkiksi kultareunaiset posliinit tai melamiinia sisältävät muoviastiat, kuten jotkut leivontakulhot. Ylipäätänsä muovin kuumentamisen kanssa kannattaa olla tarkkana. Metallisia astioita ei suositella mikroon.

Mikro vaikuttaa ruoan ravintoaineisiin

Tarua:

Yksi yleinen harhaluulo kohdistuu mikrossa lämmitetyn ruoan ravintoarvoihin. Mutta kaikki kypsennystavat voivat toki vaikuttaa hiukan ruoan ravintoarvoihin ja koostumukseen. Mikroihin ei liity olennaista haittaa.

Mikroa voi käyttää kuten uunia

Tarua:

Vaikka mikroaaltouuni on kätevä kapistus, se sopii parhaiten ruoan lämmittämiseen ja lyhyempiaikaiseen kypsennykseen ja kokkauksen esivalmisteluihin. Pidemmän kypsennysajan ruoat kannattaa valmistaa liedellä tai uunissa.

Mikrokupu on turhake

Osittain totta:

Mikrokupua on syytä käyttää ahkerasti. Se suojaa mikroa roiskeilta. Esimerkiksi riisillä on tapana sinkoilla ympäriinsä, kuten myös sulatetulla rasvalla. Suojaava kupu ei hidasta ruoan valmistumista.

Mikro pitää puhdistaa jokaisen käyttökerran jälkeen

Totta:

Mikroa kannattaa pyyhkiä ja putsata jokaisen käyttökerran jälkeen. Näin lika ei pinty ja se irtoaa helpommin. Mikrokupu ja pyörivä lautanen on hyvä puhdistaa erillisinä säännöllisen väliajoin. Tällä tavalla lika ei pääse pinttymään ja se irtoaa helpommin.

Lähtet: referaatti Helsingin Sanomat 13.3.2022, kuvat Pexels

Surutyöni 102.

Rakas  22-vuotias Vera-tyttäremme kuoli vuosi sitten. Hän oli perusterve ja kuntoileva molekyylibiologian opiskelija. Syytä kuolemaan ei öydetty kuolinsyytutkimuksessa. Teen surutyötä.

Tyhjensin viimein Veran huonetta,  vaatekaapit ja joitakin tavaroita hyllyistä ja kirjoituspöydältä. Kaikki hänen opiskelukirjansa ja -vihkot jätin. Hyllyillä on vielä paljon tavaraa, mutta ne jätän muistoiksi Verasta.

Oli vaikeaa ryhtyä toimeen. Tyhjennys on odotellut vuoden päivät. Kun tyhjensin huonetta, tuli niin raastava ikävä Veraa, ettei sitä voi sanoin kuvailla. Tyhjennyksen lopuksi pyyhin pölyt ja imuroin huoneen.

Tuoksuttelin Veran eniten käyttämää hajuvettä, siinä on raikas pieni kukkainen tuoksu. Vera käytti tätä hajuvettä paljon. Tuntui kuin Vera olisi lähellä. Tuoksumuistot on yleensäkin hyvin voimakkaita. Aion käyttää tätä hajuvettä samoin kuin Veran koruja. 

Sitten löysin kasan Veran maalaamia akvarelleja. Itkin, kun selasin niitä. Vera harrasti muun muassa maalaamista. Aion kehystyttää niistä muutaman. Värikylläisen ja symbolisen. Voi, rakas Vera.

Noin viikko sitten tyhjensin tuota Veran huonetta. Sen jälkeen teki itkun tuhruisena mieli viiniä. Olen yleensä sellainen tissuttelija. 1-2 annosta riittää, kun on aihetta juhlaan ja iloon. En ollut ollut humalassa pitkään aikaan. Nyt join itseni humalaan. Ja mikä krapula siitä seurasikaan moneksi päiväksi. Myös suru latautui voimakkaasti mielessäni. Ei ollut yhtään hauskaa. Iloon ja juhlaan juominen sopii, mutta ei surullisiin ja toivottomiin ajatuksiin.

Suru on kuitenkin liikahtanut eteenpäin. Olen alkanut huvittua jonkin verran erilaisista asioista. Kuten miehen sähläämisestä narsissien kanssa. Onhan tämä outo huvittumisen aihe: ajattelin, että kerrankin mies osti juhlapyhäkukat. Edistystä!Tokmannin kassalla oli ollut naapurimme ja hän oli ehdottanut ostamaan, hehkuttanut  narsisseja pienen kennon, jossa niitä oli 12. Mieshän on niin kiltti, että oli suostunut, narsissit maksoivat vain 1,6 euroa.

Mutta kotiin tullessa mieskin huomasi, että narsissien kukat olivat kuolleet tai nuupahtamassa, eikä lisävanoja ollut paljon. Ehkä ne olivat saaneet liian varhain kylmää. Luulenpa, että nasissit menevät kompostiin ja muoviruukut muovinkeräykseen. Nauroin pitkästä aikaa miehelle. Pääsiäisnarsissit pitänee ostaa ensi viikolla. Kauniisti kukkivat ja kukkavanaiset.  

Nomofobia - pelko jäädä ilman kännykkää

Minä en tarvitse kännykkää paljonkaan. Yleensä vain kellona ja puhelimena. Osittain siksi, että minulle kirjoittaminen sillä on vaikeaa. Kirjoitan mieluummin läppärillä. Olen Instragramissa pari kertaa viikossa, samoin Facessa.

Useissa tutkimuksissa on huomattu, että  älylaitteiden aikakausi on nostanut esiin hankalia pelkotiloja. Huolestuttavasti on yleistynyt niin sanottu nomofobia, mikä tarkoittaa pelkoa jäädä ilman kännykkää.

Nomofobiaan liittyy lukuisia oireita, esimerkiksi ahdistuneisuus, kohonnut syke ja verenpaine, pahoinvointi, vapina, pelko ja paniikki. Pelko jäädä ilman kännykkää on yleistynyt etenkin nuorten ja nuorten aikuisten parissa.

Lääketieteen kentällä käydään keskustelua luokittelusta: onko kyseessä pohjimmiltaan fobia, ahdistuneisuushäiriö, elämäntapahäiriö vai riippuvuus? Siitä  ollaan kuitenkin samaa mieltä, että nomofobia on merkittävä uhka mielenterveydelle.

Nomofobia yhdistyy suurempaan uneliaisuuteen päiväsaikaan, pitkiin päiväuniin, älylaitteen käyttöön yöllä, epäsäännöllisiin heräämisiin ja nukkumisaikoihin. Nomofobia häiritsee siis vakavasti unta, ja liian vähäinen unensaanti on yksi suurimmista terveysongelmista länsimaissa.

Pelko ei kohdistu nimenomaan siihen, ettei pysty puhumaan puhelimessa. Ahdistus liittyy yleensä sosiaalisen median käyttöön.

Nomofobian kaltaisen pelon ytimessä on lapsuuden separaatio- eli eroahdistus. Ulkopuolelle jääminen aiheuttaa ahdistusta tai huolettaa. Kun somessa pelätään, että jäädään paitsi jostakin, se aiheuttaa eroahdistusta. Vanha pelko on nyt uudessa kontekstissa.

Pelko paitsi jäämisestä tunnetaan myös  fomo-ilmiönä. Se on muun muassa ahdistusta siitä, että jotain hauskempaa tai mielenkiintoisempaa tapahtuu jossakin muualla.

Paitsi jäämisen pelko on yhteydessä kateuden tuntemiseen. Tämä vaikuttaa kielteisesti itsetuntoon. Aivotutkimuksissa on paljastunut, että ulkopuolelle jäämisen kokemus aktivoi aivoissa samaa kipukeskusta, joka aktivoituu fyysisestä kivusta.

Lähteet: Helsingin Sanomat 14.9.2020, kuvat Pixabay

Mielihyvähormonit hyrräämään

Minä saan paljon iloa metsässä kulkemisesta.En kuitenkaan hiihdä talvisin. Sain siitä tarpeekseni lapsuudessa: hiihdettiin kouluun, liikuntatunneilla hiihdettiin, hiihdettiin kotiin ja illalla nähtiin kavereiden kanssa hiihtäen.

Lisää valoa

Mielihyvähormoni serotoniini säätelee muun muassa unen laatua, ruokahalua ja mielialaa. Auringon valo lisää serotoniinin tuotantoa, mutta pimeinä kuukausina kirkasvalolamppu voi toimia aurinkona. Mitä säännöllisemmin valoa käyttää, sitä suurempi hyöty. Aluksi yleensä lievittyy makeanhimo.

Metsässä

Jos stressi pitkittyy, taistele- tai pakene tilanne jää päälle. Tästä voi seurata pääkipua, rytmihäiriöitä, vatsavaivoja ja uupumista. Korkea kortisolipitoisuus myös kerryttää rasvaa vyötärölle. Metsässä oleskelu on yksi tehokkaimmista tavoista laskea kortisolitasoja. Ei tarvitse tehdä mitään erityistä, sen kun käyskentelee tai istuu kannonnokassa.

Mielihyvähormoni suolistossa

Jos elimistöllä on liian vähän serotoniinia käytettävänä, mieliala laskee, seuraa jopa masennus. Valtaosa serotoniinista syntyy suolistossa, joten kannattaa huolehtia suoliston kunnosta. Monipuolinen mikrobisto suojelee alakulolta. Etenkin kuidun saannista kannattaisi huolehtia.

Hyvän tuojat

Mielihyvähormoneja serotoniinin lisäksi on dopamiini, endorfiini ja oksitosiini. Dopamiini on motivaatiohormoni. Sitä voi erittyä, kun tavoittelet asioita, joista tulee kiva olo. Kyse voi olla ruoasta, juomasta, uuden oppimisesta, elämyksestä tai seksistä. Dopamiini vaikuttaa myös riippuvaisuuksien syntyyn. Mielihyvän tunteeseen voi jäädä koukkuun.

Endorfiinit ovat elimistön omia opiaatteja, jotka nousevat pintaan esimerkiksi liikuntasuorituksen jälkeen, mikä motivoi treenaamaan uudestaan.Oksitosiini on hoivahormoni, joka vahvistaa kiintymyssuhteita ja lisää myötätuntoa.

Lähteet: kauneus&terveys 13/2021, kuvat omat

Surutyöni 101.

 Vera noin 3-vuotiaana keinussa.

Rakas Vera-tyttäremme kuoli vuosi sitten vain 22-vuotiaana nukkuessaan. Hän oli terve ja hyväkuntoinen molekyylibiologian opiskelija. Kuolinsyytutkimuksessa ei löydetty syytä hänen kuolemaansa. Syy "tuntematon". Teen surutyötä.

Heti Veran kuoleman  jälkeen näin mielikuvissani Veran makaavan kuolleena sängyssä. Tai täyttä kauhua tuoden  alastomana patologin tutkimuspöydällä. En onneksi nähnyt itse  ruumiinavaustutkimusta.

Nyt mielikuvat Verasta on valoisammat. Näen hänet, kun hän hymyilee, nauraa, väittelee. Vera on kaunis. Tunnelma lämmin.

Tunteeni kuitenkin nyt tätä kirjoittaessani: Surun aikakausi. Mustat hevoset kiskovat pimeille teille. Kauhu kuin pimeä tunneli. Julmuuden keskipisteessä. Siihen repeydyn kuin harsoinen kangas. Huudan apua, jota ei tule, vaikka syleilen mustuutta. Kierrän käteni sen ympärille kuin kivisen vuoren. Syövyttävä punaisenhohtoinen taivas.

Nyt välillä päivät ovat pitkiä, täynnä tuskaa ja kipua.  Väittelimme Veran kanssa paljonkin matemaattis-loogisesta ja humanistisesta ajattelusta ja tieteistä.

Veran mielestä minun ja miehen omaava katselukanta - olemme humanisteja -  oli turha ja haihatteleva. Vera jopa tyrmäsi minun graduni, koska se ei tuonut maailmaan eksaktia tietoa.

Luonnontiede on yleensä kokeellista. Selviä tutkimuksia, jotka pohjaavat kausaaliseen, koeteltavaan tietoon. Positivismin perintöön. Tutkimukset ovat kvantatiiviisia eli määrällisiä. Humanistisissa tieteissä kvalitatiivisia eli laadullisia.

Veran ja minun väittelyistä ei koskaan tullut selvää, ei tuloksia, ei loppua. Yleensä naureskelimme väittelyiden lopussa.  

Nyt on tullut tehtyä vähän kevätsiivousta.  Pyyhin pölyt perusteellisesti ja moppasin lattiat. Ja näin ikkunoiden pesu: inhoan kotitöistä eniten perunoiden kuorimista, silitystä ja ikkunoiden pesua. Pesin puolet ikkunoista kärsien ja voivotellen.

Sitten tuli vasta mieleen, etteikö mies voisi pestä loput. Hänen ei ole tarvinnut siivota kolmeen vuoteen. Jospa nyt olisi aika. Menin miehen työhuoneeseen ja selitin tilannetta napakasti. Mies suostui oitis. Ehkä siksi, etten syytellyt häntä mistään vaan kerroin hommaan turhautumiseni ja väsymykseni tiukasti. Enkä alkanut neuvoa häntä, miten pesu pitäisi tehdä. Se olisi vienyt hänen motivaationsa. Selitin vain, että toisessa ämpärissä on astianpesuainetta ja vettä, toisessa huuhteluvesi, plus ikkunanpesuliina ja lasta. Joka tapauksessa ikkunat ovat nyt suurin piirtein puhtaat.

Vera noin 2-vuotiaana pop-cornia syömässä. .