100 selfietä kokeiluna somea varten

 

Yli 100 selfietä joka päivä. Miltä minä näytän? Huonoimmillaan ulkonäkötarkistelu menee näin pakko-oireiseksi, kertoo erikoispsykologi Katarina Meskanen.

Kehokuvahäiriöisiä on lisääntynyt Meskasen mukaan. Jos peilikuvan tarkkailu ja ulkonäön murehtiminen vievät ison osan elämästä, kyse saattaa olla mielenterveyden häiriöstä.

Kehokuvahäiriöön voi sairastua kuka tahansa, mutta yleisesti se versoo viimeistään nuorena aikuisena. Eikä ongelman tarvitse edes muuttua mielenterveysongelmaksi, jotta siitä koituu vaikeuksia elämään. Juuri tämän tasoiset ulkonäköpaineet ovat Meskasen tuntuman mukaan kasvussa.

Kehokuvanhäiriöiden ääripäätä, dysmorfista kehokuvahäiriötä sairastaa noin 0,5-2,5 prosenttia väestöstä. Niin dysmorfinen kehokuvanhäiriö kuin lievemmätkin ilmiöt ovat alitunnistettuja ja alidiagnosoituja ongelmia.

"Elämme aikaa, jossa minäkäsityksemme - kuka minä olen ja minkälaisena pidän itseäni - rakentuu aika paljon sen varaan, miltä näytämme muiden silmissä", Meskanen sanoo.

Viime vuosina on tullut käyttöön termi kehopositiivisuus. Tämän viesti on, että jokainen on oikeanlainen juuri sellaisena kuin nyt sattuu olemaan, mtta moni ei ajattele näin.

Some tarjoaa kuvastoa siitä, miltä pitäisi nyt näyttää. "Ihmiset kokevat valtavaa painetta, että heidän kehonsa ja ulkoinen olemuksensa viestii ulospäin sitä, mitä halutaan itsessä korostaa."

Meskasen mukaan nyt jylläävä erityisesti 1990-luvun kuvaston ihannointi on selvästi haitallinen ja pahimmillaan hengenvaarallinen on niin sanottu heroin chic tyyli. Tätä tavoitteleva haluaa langanlaihaksi ja kasvoiltaan huumeiden ongelmakäyttäjän näköiseksi.

Mistä voi tietää, että milloin tyytymättömyys omaan ulkonäköön on epänormaalin runsasta? Suurin osa nuorista ja aikuisisista tuskailee kehonkuvansa kanssa ajoittain ja tämä on normaalia.

Hälytysmerkki on, jos oman ulkonäön tarkkailu alkaa viedä pitkiä aikoja päivästä. "Jos esimerkiksi useampia tunteja päivässä pohdiskelee näitä asioita tai peilailee, mittailee ja arvioi itseäään."

"Jotkut ottavat päivässä satojan selfieitä, joista he tarkastelevat, miltä näyttävät."

"Ongelmissa ollaan, kun ulkonäön pohdiskelu alkaa haitata merkittävästi hyvinvointia, arjen toimintoja, ihmissuhteita, työ- ja opiskelukykyä sekä vapa-ajanviettoa."

Tyytymättömyys voi edetä syvään itseinhoon, häpeään ja vihaan kehoa tai jotain piirrettä kohtaan.

Silloin reaktiona saattaa olla jatkuvan peilailun sijasta itsensä piiloittelu. Verhoudutaan hupun suojiin ja välttelemään edes katsomatta itseä. Huonoimmassa tapauksessa eristäydytään kotiin.

Jos kehonkuvahäiriö muuttuu mielenterveysongelmaksi asti, vakavimpina seurauksena on itsetuhoisuutta. Dysmorfinen kehonkuvahäiriö voi myös altaistaa muun muassa masennukseen ja ahdistukseen.

Dysmorfiseen kehonkuvahäiriöön liittyy pakkomielteinen vakuuttuneisuus ulkonäön viallisuudesta voi myös johtaa kauneusoperaatioihin, joiden avulla häiriöstä kärsivä yrittää korjata ulkonäköään vastaamaan mielikuvaansa.

"He hakeutuvat helpotusta omiin oireisiinsa kauneusoperaatiosta, mutta eivät kuitenkaan sitä saa. Useimmiten käy vielä niin, että siitä tulee operaatioiden sarja."

Potilasta voi kannustaa ottamaan asian puheeksi ulkopuolisen kanssa mahdollisimman hienotunteisesti ja varautumaan siihen, että ensireaktio on torjunta. Vähättely ei kannata. "Ei kannata yrittää vakuutella, että sinulla on kaikki hyvin siinä kehossa, koska sairastumisella ei ole. Enneminkin voisi kysyä, miten toivoisit, että auttaisin sinua."

Kehonkuvanhäiriöitä voidaan hoitaa psykoterapialla, psykofyysisellä fysioterapialla, lääkityksellä tai niiden yhdistelmällä.

Lääkityksen tarpeen arvioi aina lääkäri,  yleensä lääkehoito tarkoittaa SSRI-masennuslääkkeitä.

"Keinoja on paljon, ja ehdottomasti tätä kannattaa hoitaa. On myös mahdollista toipua kokonaan, mutta se vaatii aina aikaa ja rohkeutta, nojata kohti omaa ahdistustaan."

   Lähteet: Helsingin Sanomat 26.4.2025 referaatti, kuvat Pexels ja Pixabay

Digipaasto parantaa muun muassa keskittymiskykyä

Nyt  se on sitten todistettu tutkimuksessa: digipaasto tekee aivoille hyvää. Tullaan tyytyväisemmiksi, mielenterveys kohenee ja keskittymiskyky paranee.

Näin kertoo uusi amerikkalais-kanadalainen tutkimus, jossa puolet osallistujista pantiin kahdeksi viikoksi digitaaliselle detox-kuurille.

Keskittymiskyky parani niin paljon, että osallistujat vaikuttivat digipaaston jälkeen tarkkaavuuden ylläpitämisessä tavallaan kymmenen vuotta nuoremmilta.

Amerikkalaiset viettävät erään kyselyn mukaan kännykällä päivittäin jopa 5 tuntia ja 16 minuuttia.

Moni on huolissaan siitä, mitä jatkuva ruudun tuijottelu tekee muun muassa keskittymiskyvylle ja yleisemmin hyvinvoinnille.

Vancouverilaisen Brittiläisen Columbian yliopiston psykiatrian  professori Peter B. Reiner ja hänen työkaverinsa värväsivät tuoreeseen tutkimukseensa 467 osallistujaa, jotka jaettiin kahteen ryhmään.

Aluksi toinen ryhmä käytti kännyköitään tavalliseen tapaan kahden viikon ajan ja toinen ryhmä ei.

Kännykkää saattoi käyttää soittamiseen ja perinteisten tekstiviestien  lähettämiseen.

Tutkijat saivat sovelluksen avulla seurata, pitikö oasallistujien digipaasto. Kahden viikon  jälkeen koehenkilöt vaihtoivat osia: toisten digipaasto loppui, toisilla se vasta alkoi.

Tutkijat selvittivät digipaaston vaikutuksia kolmeen seikkaan. Ensimmäisenä oli osallistujien oma arvio hyvinvoinnista. Toiseksi selvitettiin osallistujien kaikkinaista mielenterveyttä, kuten masennus- ja ahdistuneisuusoireita. Kolmanneksi tutkittiin tarkkaavuuden ylläpitämistä.

Kaikkia kolmea asiaa tutkittiin kokeen alussa, ensimmäisen kahden viikon jakson jälkeen ja vielä kaksi viikkoa myöhemmin.

Digipaaston tekeminen osittautui vaikeaksi. Vain 119 osallistujaa 467:sta pysyi erossa kännykästä vähintään kymmenen päivän ajan.

Seitsemällä kymmenestä kännykkäpaastoon osallistuneista näkyi parannusta mielenterveyden osalta. Digipaasto helpotti masennusoireita jopa enemmän kuin mitä masennuslääkkeet.

Lähteet: Helsingin Sanomat 26.2.2025, kuvat Pexels

Ruoka vaikuttaa mieleen

 

Kuten jokainen tietää, nälkäisenä voi olla ärsyyntyvä ja vihainen. Minulle ainakin tulee paha mieli ja saatan alkaa kiukutella, jos verensokeri on liian alhainen. Olen oikein kuulu siitä perheessämme. Kun Veran kanssa matkusteltiin, hän neuvoi minua pitämään aina suklaata mukana, etten nälissäni esimerkiksi patikointiretkellä, melkein luhistuisi nälkään, jos ei ollut eväitä mukana. Tai jos emme millään löytäneet kaupungilla ollessamme hyvää ruokapaikkaa. 

Herkullinen ruoka ja kokkailu tuo nautintoa, iloa ja mielihyvää. Minua jo ruokareseptien luku piristää. Puhumattakaan siitä kun kaupassa saa ostaa hyviä raaka-aineita esimerkiksi thai- ja välimerenruokiin. Ja sitten kokata  reseptejä vähän viilaillen. Minä keksin myös aivan omia ruokia, kuten varmaan moni muukin.

 

Myös vatsan terveydellä on väliä.Kun vatsa voi hyvin, se vaikuttaa mieleen ja toisinpäin. Sulistobakteereilla on vaikutuksia masennukseen ja ahdistukseen. Värikkään ja kuitupitoisen ruoan lisäksi ateriarytmillä on merkitystä.

Ihminen on kokonaisuus. Mieli ja keho toimivat yhdessä. Ruokakaan ei ole vain energian ja ravinteiden lähde vaan myös mielenterveyden rakennuspalikka. Kun ruokkii suolistoaan oikein, edistää samalla mielenterveyttä. Kun mieli on hyvä, vatsa ei yleensä kiukuttele.

Mielen ja suoliston yhteyttä tutkitaan paljon,  mutta se ei ole mikään uusi asia. Jo 1800-luvun lopulla Britanniassa huomattiin, että vatsavaivoista kärsivät olivat usein melankolisia. 1900-luvun alussa jo kaupattiin probioottipulvereita, joiden uskottiin taltuttavan alakuloa.

Suoliston mikrobisto on kuin sormenjälki, hyvin yksilöllinen. Sen koostumus alkaa kehittyä jo äidin vatsassa. Sillä  syntyykö alateitse vai keisarinleikkauksella ja imetetäänkö, on vaikutusta ensimmäisten elinvuosien mikrobistoon.

Suolistomikrobistossa muodostuu välittäjäaineita kuten serotoniinia ja noradrenaliinia, joita on myös masennuslääkkeissä.  

Välimerellinen tai sitä muistuttava ruokavalio on joissakin tutkimuksissa toiminut masennuksen hoidossa lääkkeiden ja psykoterapian tukena. Ainoastaan ruokavalion viilauksella ei masennusta hoideta, mutta se on hyvä lisä, etenkin kun mukaan liitetään liikunta. 

Liikunta lisää hyviä bakteereita ja vähentää haitallisia. Se lisää lyhytketjuisten rasvahappojen määrää suolistossa. Suolisto ei kaipaa ylenmääräistä rehkimistä, pelkkä kävely on hyväksi. Ruokarytmilläkin on merkitystä, sillä suolisto kaipaa välillä selviä taukoja toimiakseen hyvin.

Lähteet: Hyvä terveys 3/21, kuvat Pixabay

Nomofobia - pelko jäädä ilman kännykkää

Minä en tarvitse kännykkää paljonkaan. Yleensä vain kellona ja puhelimena. Osittain siksi, että minulle kirjoittaminen sillä on vaikeaa. Kirjoitan mieluummin läppärillä. Olen Instragramissa pari kertaa viikossa, samoin Facessa.

Useissa tutkimuksissa on huomattu, että  älylaitteiden aikakausi on nostanut esiin hankalia pelkotiloja. Huolestuttavasti on yleistynyt niin sanottu nomofobia, mikä tarkoittaa pelkoa jäädä ilman kännykkää.

Nomofobiaan liittyy lukuisia oireita, esimerkiksi ahdistuneisuus, kohonnut syke ja verenpaine, pahoinvointi, vapina, pelko ja paniikki. Pelko jäädä ilman kännykkää on yleistynyt etenkin nuorten ja nuorten aikuisten parissa.

Lääketieteen kentällä käydään keskustelua luokittelusta: onko kyseessä pohjimmiltaan fobia, ahdistuneisuushäiriö, elämäntapahäiriö vai riippuvuus? Siitä  ollaan kuitenkin samaa mieltä, että nomofobia on merkittävä uhka mielenterveydelle.

Nomofobia yhdistyy suurempaan uneliaisuuteen päiväsaikaan, pitkiin päiväuniin, älylaitteen käyttöön yöllä, epäsäännöllisiin heräämisiin ja nukkumisaikoihin. Nomofobia häiritsee siis vakavasti unta, ja liian vähäinen unensaanti on yksi suurimmista terveysongelmista länsimaissa.

Pelko ei kohdistu nimenomaan siihen, ettei pysty puhumaan puhelimessa. Ahdistus liittyy yleensä sosiaalisen median käyttöön.

Nomofobian kaltaisen pelon ytimessä on lapsuuden separaatio- eli eroahdistus. Ulkopuolelle jääminen aiheuttaa ahdistusta tai huolettaa. Kun somessa pelätään, että jäädään paitsi jostakin, se aiheuttaa eroahdistusta. Vanha pelko on nyt uudessa kontekstissa.

Pelko paitsi jäämisestä tunnetaan myös  fomo-ilmiönä. Se on muun muassa ahdistusta siitä, että jotain hauskempaa tai mielenkiintoisempaa tapahtuu jossakin muualla.

Paitsi jäämisen pelko on yhteydessä kateuden tuntemiseen. Tämä vaikuttaa kielteisesti itsetuntoon. Aivotutkimuksissa on paljastunut, että ulkopuolelle jäämisen kokemus aktivoi aivoissa samaa kipukeskusta, joka aktivoituu fyysisestä kivusta.

Lähteet: Helsingin Sanomat 14.9.2020, kuvat Pixabay

Joulu on terve irtiotto arjesta

Minä aloitin tänä vuonna jouluvalmistelut jo hyvin aikaisin. Olen miettinyt, onko se vain jonkinlainen mielen hallintakeino tässä pahenevassa koronatilanteessa. Perinteet tuovat lohtua epävakaiseen aikaan. Olen poltellut myös kynttilöitä ja tuoksulyhtyä enemmän kuin aikaisempina vuosia.

Jos tämä säheltämiseni on ollut vain hallintakeino korona-ahdistusta vastaan, olen saanut sen avulla  kuitenkin tehtyä kaikki joululaatikot pakasteeseen, samoin joululeivät, taatelikakut, banaanikakut, luumupullakranssin ja kaneliässäkeksit. Laatikoita, joululeipää ja taatelikakkuja vein myös iäkkäille naapureille samoin luumupullakranssin, joululeivän ja pipareita vein toisille naapureille. Banaanikakun naapurin vanhalle pojalle.

Ihminen kaipaa elämäänsä vaihtelua sekä rutiineja ja perinteitä. Perinteet ja niihin liittyvät rituaalit antavat turvallisuudentunnetta. Ihmisluonteelle on välillä ominaista halu irrottautua  arjen rutiineista ja virittäytyä juhlamielelle.

Joulussa yhdistyvät molemmat asiat: perinteiden ja toisaalta vaihtelun kaipuu. Joulu on jo vuosisatoja sitten keskeyttänyt talvikauden aherruksen ja pimeän, ja huolella valmistetut ruoat ovat tarjonneet omanlaistaan luksusta niukkoina aikoina.

Tänä vuonna vaihteluntarve suhteessa koko vuoteen on selkeä. Joulu on parhaillaan positiivisten tunteiden kasauma ja se voi katkaista koronavuoden kierron.

Joulu on poikkeuksellisen ihana juhla. Siihen sisältyy ajatuksia, joita ei muihin juhliin niin selvästi sisälly: rauhaa, rakkaudellisuutta, lämpöä, yhteisyyttä, tuoksuja, makuja, ääniä.

Tänä vuonna joulun ja uuden vuoden juhlintaan osallistuminen on tärkeämpää kuin koskaan. On runsaasti näyttöä, että kauden juhlamieleen liittyminen tekee hyvää mielenterveydelle.

Rutiinit ja rituaalit tuovat arkeen turvallisuudentunnetta ja ennustettavuutta. Rituaalit voivat vähentää ahdistusta. Jouluun rituaaleja liittyy erityisen paljon. Tietyt tavat ja aina esille tuotavat koristeet tuovat kokemusta jatkuvuudesta. Vaikka maailmalla tapahtuisi mitä tahansa, ne kiinnittävät ihmisen jouluiseen tunnelmaan. Tänäkin vuonna joulu on ihan paikallaan.

Tänä vuonna kuitenkin osa monien ihmisten joulurituaaleista on  ristiriidassa korona-ajan kanssa. Joulu on korostetun sosiaalinen juhla, ja tavallisesti juhlinta lähisukulaisten kanssa luo perusturvallisuudentunnetta. Nyt korona-aika voi rikkoa tätä tunnetta. Sukulaisten ja ystävien tapaaminen voi pahimmillaan olla hengenvaarallista.

Toisaalta joulun juhlinnasta tuleva turvallisuudentunne on varmasti monelle psykologisesti tosi tärkeää ja auttaa toipumaan vuodesta ja stressistä.

Osalle ihmisistä erityisjoulu voi olla helpotus. Sukulaisvierailut ja erilaiset perinnekäsitykset saattavat aiheuttaa tavallisina jouluina paljon paineita ja ristiriitoja. Myös pinnan alla lymyilevät riidat ja konfliktit kärjistyvät helposti. Jos tästä tilanteesta jotakin positiivista hakee, niin tänä vuonna ei tarvitse minkäänlaista tekosyytä juhlinnasta vetäytymiseen.

Toisaalta tapaamisten rajoittaminen vain lähipiiriin ja ydinperheeseen voi tänä vuonna pahentaa yksinäisyyttä. Vaikka yksinäisiä on kaikissa ikäluokissa, korona-aikana yksinäisyys korostuu ikääntyneiden riskiryhmäläisten keskuudessa. Heille paljon voimia ja siunausta!

Tänä vuonna moni on pukenut kotinsa jouluasuun tavallista aikaisemmin. Jouluvalojen ja -kuusien kauppa on alkanut poikkeuksellisen aikaisin ja vilkkaasti. Koristelu ja jouluperinteiden esiin tuominen voi olla psykologisesti ajateltuna hallintakeino, jolla stressaavassa tilanteessa pidetään yllä hyvinvointia.

Lähteet: Helsingin Sanomat 21.12.2020, kuvat omat

Kateus somessa

 

Kadehtiminen koskettaa kaikkia, ja lisääntyneen sometuksen myötä altistuneiden määrä vain kasvaa. Torjumisen sijaan kannattaa pysähtyä kateuden äärelle ja miettiä, puuttuuko omasta elämästäni jotakin; juuri sitä mitä kadehdin.

Kateus on tutkitusti yksi yleisimpiä somen käytön herättämä tunteita, mutta kadehtiminen on vaiettu aihe. Syynä on tähän kiellettyyn tunteeseen liittyvä häpeä.

Kateus on aina leimattu kielteiseksi tunteeksi, mutta kaikilla tunteilla on tarkoituksensa. Siksi ne ovat säilyneet evoluutiossa. Sen sijaan meidän kulttuuri uhkuu nykyään positiivista ajattelua, tunteiden pitäisi olla aina vain positiivisia. Tähän meitä johdattaa lukuisat self help-kirjat, erilaiset valmennukset, podcastit, blogit ja muu somesisältö.

Vain myönteisiin tunteisiin takertuminen on kuitenkin tunnesäätelylle haitallista. Missä ovat hankalien tunteiden self help-oppaat? Tunteitaan ei voi valita kuin karkkikaupassa. Hyvä mielenterveys ja tasapaino kiteytyy koko tunteiden kirjon sallimiseen ja tuntemiseen.

Pidempään jatkuessaan voimakas kadehtiminen saattaa ilmetä tunnistettavina tekoina, kuten  juoruiluna,  juonittelemisena. Somessa kiusaamisena ja vihapuheena. Jotta kateus ei jyllää mielessä ahdistavana möykkynä, pitää tunnistaa, mistä tunne syntyy ja miten sitä voisi fiksusti jäsennellä.

Luulisi, että somessa merkkivaatteet ja luksusautot olisivat oikeita kateusmagneetteja, mutta ei ole. Materia ei herätä yhtä paljon kateutta kuin tunnekokemukset. Ja sellaisia tunteita on somessa mielin määrin.

Kuva, jossa kilistellään läheisten kanssa yhdistyy välittömästi läheisyyteen, kiintymykseen ja rentouteen. Ne voivat olla juuri niitä asioita, joista kadehtija on jäänyt paitsi ja joita kaipaisi omaan elämään.

Tutkimusten mukaan passiivinen somen käyttö eli selailu ja muiden päivitysten seuraaminen tuottaa helpommin kateutta ja tyytymättömyyttä elämään. Aktiivinen osallistuminen ja sisällön tuotanto ei näytä johtavan kateuteen yhtä helposti.

Vaikka kateellinen esitetään usein ikävänä, katkerana ämmänä, pohjimmiltaan kateutta tuntee kaikki ihmiset.

Lähteet; Hyvä terveys12/20, kuvat omat   

Kuka on normaali?

Jokainen on ehkä joskus seissyt hulluuden partaalla.

Psykologiassa ajatellaan, että raja sairaan ja terveen välillä on usein liukuva. Sairauden ja terveyden määrittelyssä merkitsee paljon ihmisen oma kokemus siitä, tunteeko hän itsensä sairaaksi. Pahan olon kokemuskin on hyvin yksilöllinen tunne.

Länsimaisen käsityksen mukaan mieleltään terve ihminen pystyy hoitamaan työnsä ja ihmissuhteensa. Vaikeat mielenterveyden ongelmat sen sijaan vaikuttavat kykyyn selvitä arkipäivästä. Ehkä kuuluisin terveen määritelmä on Sigmund Freudin:"Kyky rakastaa ja tehdä työtä."

Kaikki pohtivat välillä normaaliuttaan. Raivokas viha, mielen ailahtelut saavat ihmisen myös hämilleen. Jotkin seksuaaliset ajatukset voivat tuntua kummallisilta. Joskus edes ystävälle ei uskalla puhua ajatuksistaan.

  

Mielenterveys voi tilapäisesti heiketä raskaissa elämänkokemuksissa. Esimerkiksi työttömyydessä, avioerossa, läheisen ihmisen sairastuttua vakavasti. Elämäntilanteesta johtuva lievä masennus on aika yleistä, eikä kyseessä ole yleensä psyykkinen sairaus.Pahan olon puuttuminen tällaisessa tilanteessa olisi paremminkin merkki sairaudesta.

Sairaus ei aina johdu ihmisestä itsestään. Esimerkiksi vaikeissa  perheoloissa elävät lapset voivat oireilla uni- tai käytöshäiriöillä. He eivät uskalla nukahtaa, koska pelkäävät, että toinen vanhempi katoaa tai tilanne muuttuu. He ovat jatkuvasti varuillaan. Tällaiset lapset sairastavat lähiympäristönsä ongelmia.

Mieleltään sairaalta todellisuuden ja minän eheys on rikkoutunut. Hän voi kuulla olemattomia ääniä. Esimerkiksi uskoa että hänen hammaspaikkojensa alla on mikrofonit, joiden avulla häntä kuunnellaan jatkuvasti. Kun minän eheys pirstaloituu oma ääni, jäsenet tai peilikuva voivat tuntua täysin vierailta.

Mielenterveyden häiriöt yleensä pahenevat ajan pitkittyessä. Siksi ne kannattaisi hoitaa ajoissa. Yllätys! Yllätys! Tilastojen mukaan joka toinen ihminen turvautuu jossakin elämänvaiheessaan ammatilliseen psykologiseen apuun. Vaikka asenteemme psyykkisiin sairauksiin on vielä kaikesta tiedosta huolimatta stigmatisoiva, leimaava, varauksellinen.

Mitä mieltä sinä olet siitä, mikä on hyvä tai huono mielenterveys?

Lähteet: omat, kuvat omat