Vähän häpeästä

 

Häpeä on kaikille tuttu tunne, sillä häpeän kokemuksista ei välty tässä elämässä kukaan, paitsi ehkä narsistit ja psykopaatit. Häpeän tunne syntyy, kun koetaan tehneemme jotakin, jossa olemme muiden silmissä epäonnistuneet tai olemme esimerkiksi rikkoneet yhteisömme sosiaalisia normeja.

Ihminen pyrkii vuorovaikutukseen toisten kanssa ja haluaa luoda itsestään tietynlaisen kuvan. Jos tämä kuva rikkoutuu ja piilotetut ominaisuudet paljastuvat, koemme herkästi häpeää.

Häpeä tuntuu kehossa kiihtyneisyytenä, kohonneena sykkeenä ja punastumisena. Toisaalta häpeä voi myös lamaannuttaa.

Mutta koska häpeältä ei voi välttyä, häpeän tunteeseen voi myös yrittää suhtautua positiivisesti. Häpeä kertoo sopeutuneisuudesta yhteisön vallitseviin normeihin ja ympäristön odotuksiin.

Monesti häpeän aiheet ovat asioita, joissa leimaannutaan ja saadaan omasta mielestä jonkinlainen stigma. Muun muassa taloudelliset vaikeudet ovat monelle merkki epäonnistumisesta, ja pelätään, että muut saavat ne selville.

Sairauden häpeäminen johtuu osaksi siitä, että sairas kokee ulkopuolisuutta ja alempiarvoisuutta sairautensa takia toisiin ihmisiin.

Erityisesti sairauskohtaukset ja sairaus ovat syytä ottaa sellaisina, mitä ne aidosti ovat: asioina joille itse ei voi mitään. Samalla olisi hyvä suhtautua itseensä lempeästi ja ymmärtävästi ja todeta, että olen aivan yhtä arvokas sairaana kuin olisin ilman sairauttakin.

Yleensä ihmiset ymmärtävät ja hyväksyvät sen, että toinen on sairas. Suurin osa haluaa sairaalle pelkkää hyvää ja viestittävät hänelle, että sairaudessa ei ole mitään hävettävää.

Lähteet: Diabetes numero 2 2025, kuvat omat paitsi ylimmäinen taidekeskus Salmelan kesänäyttelystä.

Puolustan ujoja

Tämä voi kuulostaa oudolta, mutta opettajan työssäni sanon kurssin alussa arviointia selittäessäni, että minä kyllä näen, ketkä on ujoja. Jos viittaaminen tuntuu vaikealta, minä  huomaan kurssin aikana kirjoitetuista esseistä ja kurssikokeesta, että kuka hallitsee kurssin sisällöt.

Usein ujot oppilaat ovat pohdiskelevia, syvällisiä ja älykkäitä. Tällä en tarkoita sitä, että ekstrovertit olisivat tyhmiä. Heitä on monenlaisia. Kuten introvertteja. Ja jo tuntikeskustelusta huomaa, kuka ekstrovertti on lahjakas. Itse asiassa näen oppilaan katseesta, kuka on lahjakas.

Ujoilla ihmisillä  on sellainen elimistö - etenkin autonominen hermosto -, että he voivat salpautua sosiaalisissa tilanteissa. Noin 25 prosentilla on tällainen ominaisuus. Ujoja poljetaan koulussa ja töissä. Aktiivisuutta ja sosiaalisuutta, ekstroversiota, pidetään hyvinä piirteinä. Ujous on kuin stigma. Voidaan puhua jopa luonnerasismista.

Ikävintä on se, että luonteenpiirteen mukaan tehdään arviointia älykkyydestä. Monesti aktiivisia ja sosiaalisia ihmisiä pidetään älykkäämpinä kuin ujoja. 

Aktiivinen ihminen ei ole välttämättä aikaansaava. Aktiivisuus kuvaa tempoa - sitä kuinka nopeasti ja voimakkaasti saa aikaan asioita. Jos aktiivisuus on korkea, ihminen on nopea ja sujuvasanainen. Tämä voi aiheuttaa huolimattomuusvirheitä. Hyvin aktiivinen ei välttämättä sovi vaativaan työhön.

Jos monta aktiivista ihmistä kokoontuu, syntyy kovaa pölinää ja ideoita. Mutta aktiiviset ihmiset saattavat unohtaa tehdä työtehtävän loppuun. 

Myös sosiaalisuutta pidetään hyvin myönteisenä luonteenpiirteenä. Sosiaalinen ihminen on kyllä hyvin seurallinen, mutta hän ei ole välttämättä aina sosiaalisesti lahjakas. Häneltä voi puuttua empaattisuutta, jota ujolla ihmisellä usein on.

Sosiaalinen ihminen voi tulla myös riippuvaiseksi toisten seurasta. Hyvin sosiaaliselle ihmiselle on tärkeää, että hänestä pidetään.  Ihmiset ovat tärkeämpiä kuin asiat. Tämä tarkoittaa sitä, että työpaikan tehtävät ovat vähemmän tärkeitä kuin se, että sosiaalisesta ihmisestä pidetään.

Työhaastattelut ovat ongelmallisia. Yleensä haastattelija on ekstrovertti. Ja hän tulee juttuun toisen ekstrovertin kanssa. Ekstrovertti palkataan.

Onneksi suhtautumisessa ujouteen on meneillään muutos. Ymmärretään, että ujot tuovat paljon positiivisia piirteitä työyhteisöön. Ujo toimii rakentavasti sosiaalisissa tilanteissa. Ekstroverttien keskellä hyvä kuuntelija on arvokas. Introvertit keskustelevat rakentavasti keskenään ja ovat tunnollisia. Ekstroverttien keskustelu saattaa päätyä konfliktiin.

Minkälaisia sinun mielestäsi ujot ihmiset ovat?

Lähteet: Helsingin Sanomat 13.6.2019, kuvat omat.

Kuka on normaali?

Jokainen on ehkä joskus seissyt hulluuden partaalla.

Psykologiassa ajatellaan, että raja sairaan ja terveen välillä on usein liukuva. Sairauden ja terveyden määrittelyssä merkitsee paljon ihmisen oma kokemus siitä, tunteeko hän itsensä sairaaksi. Pahan olon kokemuskin on hyvin yksilöllinen tunne.

Länsimaisen käsityksen mukaan mieleltään terve ihminen pystyy hoitamaan työnsä ja ihmissuhteensa. Vaikeat mielenterveyden ongelmat sen sijaan vaikuttavat kykyyn selvitä arkipäivästä. Ehkä kuuluisin terveen määritelmä on Sigmund Freudin:"Kyky rakastaa ja tehdä työtä."

Kaikki pohtivat välillä normaaliuttaan. Raivokas viha, mielen ailahtelut saavat ihmisen myös hämilleen. Jotkin seksuaaliset ajatukset voivat tuntua kummallisilta. Joskus edes ystävälle ei uskalla puhua ajatuksistaan.

  

Mielenterveys voi tilapäisesti heiketä raskaissa elämänkokemuksissa. Esimerkiksi työttömyydessä, avioerossa, läheisen ihmisen sairastuttua vakavasti. Elämäntilanteesta johtuva lievä masennus on aika yleistä, eikä kyseessä ole yleensä psyykkinen sairaus.Pahan olon puuttuminen tällaisessa tilanteessa olisi paremminkin merkki sairaudesta.

Sairaus ei aina johdu ihmisestä itsestään. Esimerkiksi vaikeissa  perheoloissa elävät lapset voivat oireilla uni- tai käytöshäiriöillä. He eivät uskalla nukahtaa, koska pelkäävät, että toinen vanhempi katoaa tai tilanne muuttuu. He ovat jatkuvasti varuillaan. Tällaiset lapset sairastavat lähiympäristönsä ongelmia.

Mieleltään sairaalta todellisuuden ja minän eheys on rikkoutunut. Hän voi kuulla olemattomia ääniä. Esimerkiksi uskoa että hänen hammaspaikkojensa alla on mikrofonit, joiden avulla häntä kuunnellaan jatkuvasti. Kun minän eheys pirstaloituu oma ääni, jäsenet tai peilikuva voivat tuntua täysin vierailta.

Mielenterveyden häiriöt yleensä pahenevat ajan pitkittyessä. Siksi ne kannattaisi hoitaa ajoissa. Yllätys! Yllätys! Tilastojen mukaan joka toinen ihminen turvautuu jossakin elämänvaiheessaan ammatilliseen psykologiseen apuun. Vaikka asenteemme psyykkisiin sairauksiin on vielä kaikesta tiedosta huolimatta stigmatisoiva, leimaava, varauksellinen.

Mitä mieltä sinä olet siitä, mikä on hyvä tai huono mielenterveys?

Lähteet: omat, kuvat omat