Kumppaniksi valitaan itsensä kaltainen

 

Meillä on miehen kanssa aika paljon samanlaatuisuutta. Arvot, poliittiset näkemykset, maailmankatsomus, huumori. Temperamentti ei ole saman kaltainen. Minä olen kärsimätön ja nopea, mies taas hidas ja harkitsevainen. Ehkä nämä piirteet voivat tasapainottaa suhdettamme. Minä olen aika lailla murehtija. Mies taas huoleton. Nämäkin piirteet voivat tasapainottaa toisiaan. Kaiken kaikkiaan olen äärettömän tyytyväinen, kun tapasimme opiskelija-aikoihin 30 vuotta sitten. Sain minulle maailman parhaimman miehen.

Kaksi elämänarvoiltaan ja tavoiltaan täysin erilaista ihmistä ei välttämättä saman katon alla kovin kauaa viihdy.

Asiaa on tutkittu jälleen kerran ja aika kattavasti. Nature Human Behaviour-lehdessä ilmestyi äskettäin laaja meta-analyysi pariskunnista ja asioista, jotka heitä sitovat yhteen.

Tutkituista ominaisuuksista lähes 90 prosenttia oli pariskunnille jollain tapaa yhteisiä. Syntymävuodella oli voimakkain yhteys. Ihmiset pariutuvat yleensä ikäistensä kanssa.

Poliittisilla ja uskonnollisilla näkemyksillä oli myös vahva yhteys, samoin älykkyysosamäärällä, koulutustasolla ja juomatottumuksilla. Ihminen todennäköisesti valitsee samalla henkisellä tasolla olevan kumppanin, jolla on samankaltainen maailmankatsomus.

Muun muassa ulospäinsuuntautuneisuudella ei puolestaan ollut juuri minkäänlaista yhteyttä kumppanin valintaan. Tutkimuksen perusteella sosiaalisista tilanteista pitävä ekstrovertti saattaa yhtä todennäköisesti päätyä yhteen omissa oloissaan viihtyvän introvertin kanssa kuin toisen kaltaisensa kanssa.

Ulkoisilla ominaisuuksilla kuten painolla tai pituudella ei ollut kovin vahvaa yhteyttä.

Kiinnostavasti vuorokausirytmi oli yksi harvoja asioita, joissa puolisot voivat usein poiketa toisistaan. Tutkimuksen aineiston perusteellan iltavirkku saattaa siis hyvinkin yleisesti tulla toimeen aamuvirkun kanssa.

Tapa asioista murehtimiseen oli toinen piirre, jossa parisuhteen osapuolet saattoivat olla erilaisia. Yhteyttä voisi tulkita jopa niin, että näissä piirteissä vastakohdat vetoavat - asioita mielessään märehtivä saattaa haluta kumppaninsa olevan huolettomampi.

Tutkimuksessa oli rajoituksensa kuten aina. Aineisto koostui pääosin keskiluokkaisista valkoisista ihmisistä. Lisäksi tutkimuksessa tutkittiin ainoastaan heteroparisuhteita.

Eräs mielenkiintoinen aiempi havainto alkoholista ja parisuhteesta oli että naimisiinmenon myötä miehet keskimäärin vähentävät juomistaan, mutta naisilla se lisääntyy. Avioerossa käy monesti päinvastoin: mies ratkeaa ryyppäämään ja nainen raitistuu.

Lähteet: Helsingin Sanomat 27.9.2023, kuvat omat

Miten nopea ihminen voisi ymmärtää hidastempoista?

Minulla - vaikka en ole puhdas ekstrovertti - on joskus vaikeuksia hitaan puhujan seurassa. Tekisi mieli malttamattomasti sanoa: sano nyt jo. Ja sassiin. En tietenkään sano tätä ääneen ja yritän virittäytyä hänen kanssaan samaan tunnetilaan ja taajuuteen. Osin tämä käy myös peilisolujen turvin.

Jos toisen rauhallisuus ärsyttää, pulssi nousee, ja on hankala olla kärsivällinen, on usein kyse ekstrovertin reaktiosta. Ihminen ei ole välttämättä täysin ekstrovertti tai introvertti vaan myös siltä väliltä.

Noudatan 30 sekunnin sääntöä. Se tarkoittaa sitä, että riippumatta siitä, mitä toinen ihminen nyt yrittää sanoa, ja tai olenko samaa tai eri mieltä, keskityn ottamaan vastaan hänen viestinsä häntä häiritsemättä ainakin 30 sekunnin ajan.

Voi ottaa rennon asennon ja olla aidosti kiinnostunut toisen sanomisesta. 30 sekuntia on aika, jossa ihminen saa keskustelussa sanottua ydinjuttunsa. 30 sekuntia riittää arkitilanteessa hyvin, ja sitä voi tietoisesti myös harjoitella.

Temperamentti on meidän synnynnäinen tapa reagoida ja toimia eri tilanteissa. Kun ihminen on esimerkiksi rauhallinen, hidas ja niin sanotusti introvertti, hän voi olettaa, että muutkin ovat samankaltaisia. Samoin ekstrovertti kuvittelee muiden olevan ulospäinsuuntautuneita.

Ekstrovertin olisi hyvä ymmärtää, että keskustelukumppani aistii tämän sanomattomista eleistä ja ilmeistä kärsimättömyyden, vaikka ekstrovertti ei sanoisi mitään.

Lähteet: Helsingin Sanomat 28.9.2019, kuvat omat  

Puolustan ujoja

Tämä voi kuulostaa oudolta, mutta opettajan työssäni sanon kurssin alussa arviointia selittäessäni, että minä kyllä näen, ketkä on ujoja. Jos viittaaminen tuntuu vaikealta, minä  huomaan kurssin aikana kirjoitetuista esseistä ja kurssikokeesta, että kuka hallitsee kurssin sisällöt.

Usein ujot oppilaat ovat pohdiskelevia, syvällisiä ja älykkäitä. Tällä en tarkoita sitä, että ekstrovertit olisivat tyhmiä. Heitä on monenlaisia. Kuten introvertteja. Ja jo tuntikeskustelusta huomaa, kuka ekstrovertti on lahjakas. Itse asiassa näen oppilaan katseesta, kuka on lahjakas.

Ujoilla ihmisillä  on sellainen elimistö - etenkin autonominen hermosto -, että he voivat salpautua sosiaalisissa tilanteissa. Noin 25 prosentilla on tällainen ominaisuus. Ujoja poljetaan koulussa ja töissä. Aktiivisuutta ja sosiaalisuutta, ekstroversiota, pidetään hyvinä piirteinä. Ujous on kuin stigma. Voidaan puhua jopa luonnerasismista.

Ikävintä on se, että luonteenpiirteen mukaan tehdään arviointia älykkyydestä. Monesti aktiivisia ja sosiaalisia ihmisiä pidetään älykkäämpinä kuin ujoja. 

Aktiivinen ihminen ei ole välttämättä aikaansaava. Aktiivisuus kuvaa tempoa - sitä kuinka nopeasti ja voimakkaasti saa aikaan asioita. Jos aktiivisuus on korkea, ihminen on nopea ja sujuvasanainen. Tämä voi aiheuttaa huolimattomuusvirheitä. Hyvin aktiivinen ei välttämättä sovi vaativaan työhön.

Jos monta aktiivista ihmistä kokoontuu, syntyy kovaa pölinää ja ideoita. Mutta aktiiviset ihmiset saattavat unohtaa tehdä työtehtävän loppuun. 

Myös sosiaalisuutta pidetään hyvin myönteisenä luonteenpiirteenä. Sosiaalinen ihminen on kyllä hyvin seurallinen, mutta hän ei ole välttämättä aina sosiaalisesti lahjakas. Häneltä voi puuttua empaattisuutta, jota ujolla ihmisellä usein on.

Sosiaalinen ihminen voi tulla myös riippuvaiseksi toisten seurasta. Hyvin sosiaaliselle ihmiselle on tärkeää, että hänestä pidetään.  Ihmiset ovat tärkeämpiä kuin asiat. Tämä tarkoittaa sitä, että työpaikan tehtävät ovat vähemmän tärkeitä kuin se, että sosiaalisesta ihmisestä pidetään.

Työhaastattelut ovat ongelmallisia. Yleensä haastattelija on ekstrovertti. Ja hän tulee juttuun toisen ekstrovertin kanssa. Ekstrovertti palkataan.

Onneksi suhtautumisessa ujouteen on meneillään muutos. Ymmärretään, että ujot tuovat paljon positiivisia piirteitä työyhteisöön. Ujo toimii rakentavasti sosiaalisissa tilanteissa. Ekstroverttien keskellä hyvä kuuntelija on arvokas. Introvertit keskustelevat rakentavasti keskenään ja ovat tunnollisia. Ekstroverttien keskustelu saattaa päätyä konfliktiin.

Minkälaisia sinun mielestäsi ujot ihmiset ovat?

Lähteet: Helsingin Sanomat 13.6.2019, kuvat omat.

Omaehtoiset ihmiset viihtyvät myös yksin

Introvertit viihtyvät hyvin itsekseen. Sen sijaa ekstrovertit kaipaavat seuraa. Rochesterin yliopiston tutkijat tutkivat satojen vapaaehtoisten päiväkirjoja selvittääkseen, miksi toiset ovat tarkkoja omasta ajastaan, kun taas toiset kammoavat yksinoloa. Yllätys oli se, että  introverttius ja ekstroverttius ei juuri näyttänyt selittävän eroja.

Selvisi, että yksinolosta nauttiminen liittyykin ihmisen autonomiaan eli omaehtoisuuteen. Tutkijoiden mukaan ominaisuus näkyy niin, että ihmisen käytös, arvot ja kiinnostuksen kohteet ovat linjassa, eikä ihminen ole altis ulkoisille paineille.

Omaehtoinen ihminen on kiinnostunut oppimaan kokemuksistaan ja hän suhtautuu uteliaasti kaikenlaisiin tunteisiin.

Introvertille yksin olo näyttäytyy pakona sosiaalisista tilanteista. Omaehtoiselle ihmiselle on tyypillistä hakeutua omiin oloihin, koska he kokevat sen antoisaksi.

Jotkut karttavat muiden seuraa ujouttaan. Toiset siksi, etteivät pidä ihmisistä. Omaehtoiset ihmiset nauttivat seurasta, mutta ovat mielellään myös yksin. Oman rauhan tarve ja itsenäisyys näyttää olevan yhteydessä myös luovuuteen.

Valittu yksinolo voi olla myönteistä. Mutta vastentahtoinen yksinäisyys nujertaa hyvinvointia.

Nautitko sinä yksinolosta?

Lähteet: Helsingin Sanomat 8.11.2018, kuvat omat

Sosiaallisemmaksi voi opetella

Minä olen välillä miettinyt, olenko introvertti vai ekstrovertti. Sisään- vai ulospäin suuntautunut? Olen yleensä tullut siihen tulokseen, että minulla se vaihtelee tilanteen mukaan. Suuressa ihmisjoukossa en saa yleensä suutani auki. Kun taas pienemmissä ryhmissä voin puhua kuin viimeistä päivää. Mutta tämä ristiriitainen käyttäytyminen viittaa enemmän siihen, että olen introvertti. Noinhan introvertit toimivat: Suuressa joukossa ei puhuta, mutta esimerkiksi kahdenkesken hyvinkin vuolaasti.

Sosiaalisuus on nykyisin työelämässä hyvin tärkeää. Jopa niin tärkeää, että epäsosiaalisuutta hävetään. Uuden suomalaistutkimuksen mukaan sosiaaliset ihmiset tienaavat enemmän kuin epäsosiaallisemmat. Sosiaaliset alat on myös niitä parhaiten palkattuja. Juristit, lääkärit, eri alojen johtajat.

Nykyisin uralla eteneminen vaatii introvertilta ylimääräisiä ponnisteluja. Yleensä kuitenkin oma kunnianhimo ja halu edetä uralla antavat introvertille riittävän syyn esiintymisen harjoitteluun. Esiintymistä pitäisi minun mielestä opettaa jo opiskeluaikana. Esiintymistä voi harjoitella muun muassa näin:

1)Valmistaudu kunnolla työhaastatteluun.Kannattaa käydä mielessään läpi aiheita, joista varmasti tullaan kysymään. Työhaastattelussa ei kuitenkaan kannata esittää muuta mitä on. Koulutettu haastattelija osaa kyllä ottaa huomioon haastateltavan persoonallisuuden ja esiintymistilanteen jännittämisen vaikutuksen siihen.

2)Pakottaudu puhumaan.Introverteilla täytyy olla yleensä hyvin tärkeää sanottavaa ennen kun hän käyttää puheenvuoron esimerkiksi kokouksessa. Itseään voi välillä pakottaa puhumaan. Vaikka se olisi tuskallista. Hanki kokemusta. Ja vielä kerran kokemusta.

3)Hakeudu esiintymistilanteisiin. Paremmaksi esiintyjäksi voi harjoitella. Introvertin on karaistava itseään, ettei hän jää töissä alisuorittajaksi. Tähän tarvitaan kunnianhimoa. Esiintymiskykyä kehittää perusteellinen asiatieto ja riittävä valmistautuminen. On vain niin sanotusti noustava lauteille. Yleensä esiintymistilanteen jälkeen on hyvä olo. Minä uskalsin!

Hektinen työrytmi, jatkuvat muutokset ja verkostoituminen suosivat helposti ekstrovertteja. Introvertti tarvitsee työrauhaa. Hän tekee mielellään vaativia töitä yksin. Hän on yleensä vastuuntuntoinen, luotettava, analyyttinen, pitkäjänteinen, tarkka ja pohtiva. Paljon hyviä ominaisuuksia siis.

Introvertti voi helposti stressata painetilanteissa, joissa pitää tehdä nopeita päätöksiä. Koska hän on enemmän pohtijatyyppi.

Loppujen lopuksi työpaikalla tarvitaan erilaisia ihmisiä. Työt ei välttämättä luonnistu, jos kaikki työntekijät ovat ekstrovertteja. Kuka tekee tarkan ja perusteellisen pohjatyön? Siihen tarvitaan analyyttisia, pohtivia, pitkäjänteisiä introvertteja.

Olen tämän viikon somettomuus-lomalla. Melkein täysin. Postaukset tulee kuitenkin normaaliin tapaan joka päivä, mutta en pysty vastaamaan kommentteihin.

Lähteet: Helsingin Sanomat 8.7.2018, kuvat Pixabay, Pexel

  

Minua väsyttää liiallinen sosiaalisuus

Hyvin sosiaalisen - paljon ihmisiä kohtaamani - päivän jälkeen väsyttää. Haluaisin olla vaan itsekseni tai perheen kanssa. Huilia ärsyketulvasta. Työni on hyvin sosiaalista. Välillä tuntuu, että se vie kaikki voimat. Intensiivinen läsnäolo. Lisäksi olen enemmän introvertti, sisäänpäin suuntautunut, kuin ekstrovertti, ulospäin suuntautunut. Nämä ei ole kuitenkaan tarkkoja piirteitä luonteessa. On myös näiden yhdistelmiä.

Tämä aika arvostaa sosiaalisuutta. Työelämässä tykätään ulospäinsuuntautumisesta, aktiivisuudesta, puheliaisuudesta. Kuitenkin moni kokee, että sosiaalisuus on raskasta ja väsyttävää.

Ekstrovertin ulospäin suuntautuneen käytös on yhteydessä välittömään hyvän olon tunteeseen. Mutta yllättävää on se, että uusimpien tutkimusten mukaan myös ekstrovertti väsyy sosiaalisen päivän jälkeen. Tähän asti on ajateltu, että erityisesti sisäänpäin suuntautuneet ihmiset väsyvät ja kärsivät työelämässä. Jos vaaditaan hyvin sosiaalista käyttäytymistä. Mutta siis ekstrovertitkin väsyvät.

Ekstroversio on aiemmin yhdistetty vain myönteisiin asioihin. Positiivisuuteen, onnellisuuteen, energisyyteen.

Kannattaisi ehkä miettiä, mikä määrä sosiaalisuutta on itselleen sopiva. Ja miten selvitä niistä tilanteista, jotka ovat itselle sosiaalisesti hankalia. Se milloin sosiaalisuudesta tulee liian rasittavaa, on todella yksilöllistä. Jotkut saattavat jopa nauttia siitä, että on koko ajan menossa. Minä en. Tarvitsen pysähtymistä. Omaa aikaa.

Jännä tutkimustulos digimaailmasta on se, että jos vain selaa passiivisesti facebookia. Se vaikuttaa kielteisesti hyvinvointiin. Mutta jos aktiivisesti kommentoi tai tykkää, se ei vaikuta olevan vahingollista.

Sain lomalta paluun kunniaksi pahan flunssan. Sängyn pohjalla. Mitä nyt sitten nousen näitä postauksia kirjoittamaan. Kännykkä on edelleen toimimaton. Joten en voi vieläkään kirjoittaa ja näyttää muutamaa surkeaa kuvaa Las Palmasista. Mutta kaikki aikanaan.

Oletko sinä inrovertti vai ekstrovertti tai näiden yhdistelmä?

Lähteet: Helsingin Sanomat 11.1.2018, kuvat omat

Voiko ihminen muuttua?

Sanon heti tässä alussa, ettei toista ihmistä voi muuttaa. Jos hän ei halua sitä. Mutta ihminen voi muuttua, jos haluaa ja elämä niin kuljettaa.

Ainoa pysyvä piirre ihmisessä on perimästä johtuva temperamentti. Se näkyy aivojenkin tasolla. Ja pysyy samana vauvasta vanhukseen. Temperamentti tarkoittaa meidän reagointitapaa elämän vaihtelevissa tilanteissa.

Nykypsykologian mukaan persoonallisuus eli luonne muodostuu viidestä eri piirteestä.

1)Ulospäinsuuntautuneisuus.

Kuinka mielelläsi hakeudut toisten seuraan?

2)Tunnollisuus.

Kuinka tavoitteellinen olet elämässäsi?

3)Neuroottisuus.

Kuinka tasapainoinen tunne-elämäsi on?

4)Sovinnollisuus.

Miten hyvin noudatat yhteiskunnan sääntöjä? Miten sopeudut joukkoon?

5)Avoimuus.

Kuinka avoin olet uusille kokemuksille?

Persoonallisuudesta puhuttaessa ihmiset melko usein jaetaan introvertteihin ja ekstrovertteihin eli sisään- ja ulospäinkääntyneiksi. Monet ovat kuitenkin näiden ääripäiden välillä.

Persoona muuttuu iän myötä aivan itsestään. Esimerkiksi 40-vuotiaat ovat tunne-elämältään yleensä tasapainoisempia ja tunnollisempia kuin 18-vuotiaat.

Vanhetessa ihminen oppii, miten tietyt jutut sujuvat ja mikä on hyvä reagointitapa niihin.

Sanotaan, että kaikki mikä ei tapa vahvistaa. Psykologian näkökulmasta tämä on täyttä potaskaa. Vaikeat elämäntapahtumat ja traumat - esimerkiksi avioero, väkivalta, rahahuolet, sairastuminen - tekevät ihmisestä neuroottisempia ja alakuloisempia.

Pieniä vinkkejä arjen muutokseen:

• Havahdu ja kyseenalaista. Otat suuren askeleen eteenpäin jo huomiosta, että jokin tapa tai ajattelumalli on sinulle haitallinen. Jos olet esimerkiksi työpaikalla liian vastuuntuntoinen ja otat liikaa asioita hoitaaksesi uupumuksen uhalla, kyseenalaista toimintatapasi.

• Harjoittele läsnäoloa. Tähän sopii jo pari kertaa postaamani mindfulness. Mutta mitä tahansa teetkin, keskity siihen kokonaan. Älä multitaskaa.
• Kehu itseäsi. Sillä muut ei yleensä kehu. Kun onnistut, siis kehu itseäsi. Puhu itsellesi kannustavasti.

Tähän loppuun. Täällä voit testata oletko ulospäinsuuntautunut ekstrovertti ja muutakin persoonallisuudestasi testi.

Mitä mieltä olet, oletko introvertti vai ekstrovertti?

Lähteet: omat tiedot, Voi Hyvin 9/2017, kuvat Pexel, Pixabay