Keinoja ylläpitää aivoterveyttä

  

Minulla oli toissa kesänä  aivoverenkiertohäiriö, vaikka minulla ei ole mitään riskitekijöitä. Sydän, verenpaine, diabetes tutkittiin, mutta mitään muuta syytä ei lääkärin mielestä ollut kuin suru. Läheisen yllättävä kuolema on ankara postraumaattinen stressireaktio. Minulla on alhainen verenpaine ja syke. Aivoverenkiertohäiriö oireili niin, että ensimmäisenä päivänä näin kaiken kahtena ja toisena päivänä näkö sumentui, etten juurikaan nähnyt mitään.

Sairaalassa olon viiden päivän  aikana oli jatkuva sydänfilminotto antureilla, joka meni digitaalisesti suoraan hoitajien huoneeseen ja he tarkkailivat sitä. Mitään ei löydetty. Mutta minä en usko, että suru oli ainoa syy, vaikka näin ylöskirjattiin.

Mikä tahansa satunnainen unohdus ei tarkoita Alzheimerin tautia. Työikäisillä aivosairauksien mittari voi olla työkyky. Jos se laskee paljon, kannattaa selvittää, onko taustalla aivosairaus.

Joka kolmas yli 45-vuotias mies ja puolet naisista sairastuu jossakin vaiheessa aivoverenkiertohäiriöön, muistisairauteen tai Parkinsonin tautiin. Luvut ovat mielestäni yllättävän korkeat. Ehkä liiallisen. Alzheimerin taudista 40 prosenttia johtuu 12 riskitekijästä, joihin kaikkiin ihminen voi itse vaikuttaa. Riskitekijöitä ovat esimerkiksi unettomuus, korkea verenpaine, tyypin 2 diabetes, tupakointi, ylipaino, vähäinen liikunta, epäterveellinen ruokavalio ja liiallinen alkoholinkäyttö.

Stressi ja uupumus aiheuttavat muun muassa sen, ettei autonominen hermosto toimi kunnolla. Silloin ihminen on jatkuvassa hälytystilassa.

Neurologisista sairauksista aivoverenkiertohäiriöt vievät eniten työvuosia yli 40-vuotiailla. Suurin osa aivoverenkiertohäiriöistä on sydänperäisiä. 

Liikunta alentaa verenpainetta ja parantaa sydänterveyttä. Liikkua ei tarvitse erityisen paljon. Puolen tunnin sykettä nostava harjoitus,  esimerkiksi vauhdilla kävelty lenkki, pari kolme kertaa viikossa riittää tuomaan terveyshyötyjä. 

Jopa 80 prosenttia aivoverenkiertohäiriöistä voitaisiin ehkäistä terveellisillä elintavoilla ja hoitamalla verenpainetaudin ja diabeteksen kaltaisia sairauksia, jotka lisäävät riskiä sairastua.

Pitkäaikainen unettomuus voi vaikuttaa tarkkaavuuteen ja muistiin.Unilääkkeiden käyttö pieninä annoksina voi olla tarvittaessa paikallaan, jos unettomuus on hyvin paha ja heikentää merkittävästi työkykyä. Hyvästä unesta on hyötyä myös verenkiertoelimistölle, sillä verenpaine laskee syvän unen aikana.

Kaikkeen ei voi kuitenkaan vaikuttaa tieteen tai itsen avulla. Myös geenit vaikuttavat siihen, miten hyvin ihmisen elimistö pysyy terveenä ja hyväkuntoisena. Perimässä on eräänlaiset "rakennusohjeet" koko keholle.

Lähteet: Referaatti Kauneus&Terveys 8-9.2021, kuvat Pixabay

Optimistit elävät pidempään

 

Minä olen jonkinlaatuinen pessimisti, mutta nuorena olin optimisti.  Pessimismi johtuu sietämättömän rankoista elämänkokemuksista, joita olen joutunut työstämään kauankin. Silti ne ovat minussa ikuisina haavoina.

Isäni teki itsemurhan, äiti alkoholisoitui ja kuoli viinaan, paras ystäväni teki itsemurhan, minulle hyvin läheinen siskoni kuoli vain 50-vuotiaana syöpään. Suurimpana vaikeana elämänkokemuksena on rakkaan tyttären kuolema vain 22-vuotiaana. Nämä kokemukset ovat tehneet minusta pessimistin. Näen maailman epäreiluna ja surullisena paikkana.

Tässä jutussa ei tarkoiteta yltiöpositiivisia ihmisiä, vaan niin sanotusti "normaalisti" positiivisia. Uuden amerikkalaisen tutkimuksen mukaan optimistit elävät pidempään kuin pessimistit. Tutkimus on hyvin laaja, siihen osallistui miltei 160 000 satunnaisesti valittua 50-79 -vuotiasta naista. Tutkimuksen tulos vahvisti aikaisempia tutkimustuloksia.

Kaikki  tutkimukseen osallistujat täyttivät lomakkeen, jossa he arvioivat optimismiaan terveytensä lisäksi. Naiset jaettiin neljään samankokoiseen ryhmään heidän kokemansa optimismin mukaan.

Tutkijat vertailivat vähiten ja eniten optimismia kokenutta neljännestä toteutuneisiin elinajan odotteisiin. Tulos oli, että optimistisin ryhmä eli 5,4 prosenttia pidempään kuin pessimistit.

Tutkimuksessa tarkasteltiin myös elämäntapavalintojen, kuten ruokavalion, liikunnan, tupakoinnin, suhdetta optimismiin ja elinajanodotteeseen. Paremmat elintavat selittivät osan optimistien ja pessimistien välisestä elinajanodotteesta, mutta eivät suinkaan kaikkea. Keskimäärin elintapojen valinnat selittivät eliniänodotteen eroista vain noin neljänneksen, eli 24 prosenttia.

Suomessa optimismin  suhdetta elinikään ovat pohtineet psykiatri ja filosofi Antti S. Mattilaja ja lääketieteen tohtori Pekka Mustonen. Mattila sanoo:"Optimistin ja pessimistin ero voi vaikuttaa  muutenkin kuin terveellisten elämäntapavalintojen kautta.---Pessimisti ei toimi ja yritä, koska ei usko sen onnistuvan. Tämä asenne vaikuttaa myös sosiaalisiin suhteisiin ja muuhun sellaiseen."

Optimistisella elämänasenteella on kiistämättömästi paljon etuja. Miksi sitten toiset ovat optimisteja ja toiset pessimistejä? Erolle on useita syitä. Osasta muun muassa tulee optimisteja perinnöllisten temperamentin erojen takia. Toisista pessimistejä esimerkiksi rankkojen kokemusten ja vaikeuksien takia. Osasta voi tulla pessimistejä kasvatuksen ja vanhemman antaman mallin takia.

Lähteet: Helsingin Sanomat 14.6.2022, kuvat Pexels

Surutyöni 116.

 

Rakas 22-vuotias Vera-tyttäremme kuoli puolitoista vuotta sitten nukkuessaan. Hän oli terve ja hyväkuntoinen molekyylibiologian opiskelija ja onnellinen siitä, että oli vihdoin löytänyt oman alansa. Tätä ennen hän opiskeli muun muassa lääketiedettä. Kuolemalle ei löydetty syytä kuolinsyytutkimuksissa. Mahdollisin syy on sydämenpysähdys tai rytmihäiriö.

Suru  ei ole enää melkein koko ajan läsnä. Se tulee kuin kohtaus. Riipii ja raastaa. Repii minut pois kaikesta tavallisesta. Kuinka ikävä minulla onkaan Veraa. Sitä ei voi sanallisinkaan keinoin ilmaista.

Olen alkanut nyt käyttää Veran hajuvesiä. Aikaisemmin en pystynyt siihen. Tietty tuoksu olisi jotenkin murtanut minua entisestään. Nyt on ollut sopiva aika muistella Veraa tuoksuista käsin. Olen silloin tällöin pirskottanut päälleni Guessin tuoksua, mikä on lämmin, mieto, yrttisenkukkaisa    tuoksu. Siitä tulee helposti sama tunne, kun halasin Veraa hänen kotiin tullessaan sanoen "Pieni-Vera", silloin Vera tuoksui tälle ja ulkoilmalle. Joinakin päivinä olen nuuhkutellut Escadan eri tuoksuja ja tunnistanut niistä joitakin. Nämä tuoksut tuovat suuresti iloa.

Olen käyttänyt tämän alkavan talven Veran talvikenkiä. Ne hän lahjoitti minulle vuonna 2020. Hän oli mielestään luopunut "korkokenkäkaudestaan" ja siirtynyt käyttämään matalampia korkoja. "Ja sinä saat hyödyntää kaikki vanhat kenkäni korkokenkänainen." Jotain tällaista hän minulle sanoi. Nyt hyödynnän välillä itkien.

Onneksi olen aina pitänyt syksystä ja talvesta, myös kesästä. T.S Eliton runo Huhtikuu on kuukausista julmin sopii minulle. Hämäryys ja pimeys sopii paremmin kuin hyvin kirkas valo huhtikuussa.

Nautin sadonkorjuusta. Että olen itse kasvattanut luomuna vihanneksia, jotka kerään hellästi kellariin tai pakasteeseen. Niin, kyllä syksy on lempivuodenaikani, samoin kesä, kun saan katsoa luonnon ja vihannesten kasvavan. Tulee  kiitollinen  olo.

Meidän kaivo on edelleen tyhjä.Tämä on sitä "mukavaa" maalaiseloa. Muistin vasta jokin aika sitten, että tiskikoneessa on pesemättömiä astioita. Ja ne olivat osittain jo homeessa. Ei ollut kovin mukavaa pestä niitä käsin järvivedellä niin kuin muitakin astioita. Likaisia vaatteita on kertynyt. Pitäisi ehkä pestä niitä käsin. Voi Kiesus, ei houkuttele.

Olen mukamas laihduttanut puolitoista kuukautta. Paino ei ole tippunut lainkaan, vaikka olen jättänyt ruokavaliosta riisin, pastan, perunat ja juustot. Olen syönyt myös pienempiä annoksia ja runsaasti vihanneksia. Tietenkään en ole syönyt makeaa tai rasvaista.

Tämä on kaiketi jojolaihduttamista, koska - muistaakseni -vuonna 2020 laihdutin 13 kiloa yhden kilon viikkovauhdilla. Ehkä se oli liian nopeaa laihduttamista. Toisaalta siihen varmasti vaikutti se, että minulla oli tuolloin kilpirauhasen ylitoimintaa, joka näkyy aineenvaihdunnan nopeutena. Vasta viime kesänä sisätautilääkäri kertoi tästä jo vuosia kestäneestä ylitoiminnasta ja vähensi tyroksiinilääkitystä, jota käytetään kilpirauhasen vajaatoimintaan.

Jojolaihduttamisessa rankan laihduttamisen ja sen jälkeen lihomisen takia elimistö pitää kiinni kiloistaan, ei vähennä, anna rasvaa pois, se on sitkeässä. Elimistö ikään kuin muistaa edellisen laihduttamisen. Nyt jarruttaa, jumittaa painonlaskua.

Ehkä minun pitää ottaa järeämmät laihdutuskeinot haltuun: Nutrilett tai kaalikeitto. Olen joskus kauan sitten ollut Nutrilett-kuurilla. En muista siitä kuin kuurin alkupäivien sietämättömän nälän ja heikotuksen, jotka vähitellen vähentyi.Nyt kyllä söisin jotakin vähää ruokaa Nutriletin rinnalla. Saa nähdä. En tiedä. Minulla on hyvin kattava näläntunne ja kun se ylittyy, en jaksaisi mitään, on huono olo ja vihaisuutta ja toivottomuutta.

Oikeastaan 12 tullutta kiloa ei pahemmin minua häiritse. Ne ovat lohtusyömiskiloja Veran kuoleman jälkeen.  Olen tiettävästi terve. Minulla on verenpaine ja kolesterolit alhaiset, hyvät. Verensokeri juuri viitearvojen sisällä. Ei siis huolta. Mutta yritetään nyt kuitenkin laihduttaa.

Vähän hemmottelin surussa itseäni ostamalla taas uusia kotivaatteita  ja luonnonkosmetiikkaa,  yö- ja päivävoiteen, kasvoöljyn ja seerumin. Minulla on kolme rekillistä ja kaksi naulakollista työvaatteita, siis vähän hienompia vaatteita kuin kotivaatteet. Suuri osa vaatteista on muotitietoisen sisareni antamia  hänen entisiä vaatteitaan.

Viime kesänä möin merkkivaatteiden nettikirppiksellä monta mekkoa, hametta, puseroa, käyttämättömiä kuntosalivaatteita ja korkokenkiä. Minulla on tullut jalkoihin vaivaisenluut. Nykyisin lestin pitää olla leveä, eikä tähän sovellu sirot korkokengät. Muuten olen edelleen kuitenkin korkokenkänainen.  

Tsemppilauseita suruun, jotka eivät sovi minulle.

 

Minä olen kuullut 22-vuotiaana  kuolleen tyttäreni kuoleman jälkeen monia erilaisia osanottoja ja tsemppilauseita suruuni. Kiitos niistä kaikista ja yleensäkin siitä, että minuun on ylipäätään tällaisen trauman jälkeen haluttu pitää tai uskallettu pitää yhteyttä. Kaikki osanotot ovat omalta osaltaan vieneet surutyötä eteenpäin.

Minusta on tuntuneet vähän pahoilta seuraavanlaiset viestit: "Ihmiselle ei anneta enempää kuin hän jaksaa kantaa." "Olet niin vahva, kestät tämänkin." "Kaikki mikä ei tapa, vahvistaa.", "Sinä olet entistä vahvempi tämän jälkeen..." Koska en ole vahvempi. Ainakaan vielä.

  On tilanteita, joita kuvaisi paremmin sanonta: kaikki mikä ei tapa, saattaa satuttaa ja vaurioittaa syvästi. Kaikesta ei tarvitse väkisin löytää hyvää, jotkut asiat voivat vain mennä yli kaikkien sietokyvyn rajojen ja ovat todella kipeitä, epäreiluja ja syvästi vaurioittavia.

Tälläisistä asioista ei välttämättä tarvitse yrittää oppia yhtikäs mitään. Joskus kipu vain vaurioittaa ilman, että se erityisesti vahvistaa.

Kokemuksia, jotka vievät pohjan pois koko elämältä, ovat esimerkiksi läheisen tai oman lapsen menettäminen. Myös joskus lapsuuden traumaattisista kokemuksista voi jäädä haavoja, joita joutuu työstämään koko elämänsä.

Toipumisen kannalta on tärkeää, että antaa itselleen luvan tuntea, surra ja kokea kipua. Se, että ei väkisin yritä löytää positiivista sisältöä, voi lisätä uskallusta käydä kivuliaat kokemukset läpi. Vaikeiden tunteiden läpikäyminen lyhentää niiden kestoa.

Lause "Kaikki mikä ei tapa, vahvistaa." tarkoitetaan yleensä lohdutukseksi.  Se voi kuitenkin näyttäytyä surevalle tai kivuliaasta kokemuksesta toipuvalle vähättelevänä, jopa loukkaavana. Heikoilla olevalle ihmiselle voi tulla tunne, että pitäisi löytää jotakin positiivista asiasta, jossa sitä ei kerta kaikkiaan ole.

Lohduttavia lausahduksia voisi esimerkiksi olla "On epäreilua, että sinulle kävi noin." "Olen tässä, jos tarvitset jotain." tai "Kuulostaa todella raskaalta, voinko jotenkin auttaa?"

Lähteet: Helsingin Sanomat kadonnut, kuvat omat

Vaihdevuosistani viimeisen kerran

 

Minä olen sekoillut noiden vaihdevuosien kanssa.Olen hajamielinen, enkä muista etenkään tarkkoja vuosilukuja ja esimerkiksi lasten, miehen ja muiden läheisten syntymäpäiviä, hääpäivää ja niin edelleen.

Olen tässä pohtinut, onko minulla  nyt olleet vaihdevuodet vähäisin oirein: kaksi kertaa kuuma-aalto ja hikoilu öisin kuukauden ajan, ei rankkaa mielialojen vaihtelua, unihäiriöitä, toivottomuutta, masennusta...

Käyn gynekologin tarkastuksessa joka toinen vuosi ja olen ollut kiinnostunut munasarjojen toiminnasta. Onko niissä mitään toimintaa? Aina on sanottu, että vähäistä toimintaa. Mutta vaihdevuodet saattavat olla silloinkin, kun toimintaa on. Tämän sain kuulla tänään ihanalta  yksityiseltä gynekologilta. Olin tarkastuksessa siksi, että toissa lauantaina heräsin hirveään alavatsakipuun. Taulukolla 1-10 se oli 9. Kuin synnytyskivut.

Alavatsakipu piti tarkastuttaa ja samalla puhua vaihdevuosista. Alavatsakipu johtui gynekologin mielestä suoliston toiminnasta. Minä luulotautinen ajattelin, että on syöpä tai jokin muu kasvain. Mitään kasvainta ei näkynyt: kohtu siisti, munasarjoissa pienen pientä toimintaa, virtsarakko normaali. Oli niin huojentavaa. Todella huojentavaa.

Vaihdevuosista oli mielenkiintoinen keskustelu.  Gynekologi sanoi, että vähäiset kuumat aallot ja yöhikoilu olivat vaihdevuosioireita, jotka loppuivat siihen, että kuukauden hikoilu loppui. Minulla oli siis vaihdevuodet 50-53 vuotiaana. Ja niitä ei ole ollut kolmeen vuoteen.

Kerroin juovani granaattiomenamehua aamuisin ja syöväni paljon soijaa, jotka molemmat ovat voimakkaita kasviestrogeeneja. Gynekologi sanoi, että ne tosiaan ovat ja ovat vaikuttaneet  siihen, että vaihdevuodet olivat vähäisin oirein.

Oireet oli hikoilu tai minulla oli ehkä kylmän ja lämpimän vaihtelua. Kuitenkin nukuin yöt sikeästi. Aamulla heräsin siihen, että petivaatteet olivat aivan märät hikoilusta. Pystyin melkein puristamaan yöpuvusta hikeä. Sijauspatja piti viedä ulos tuulettumaan ja kuivamaan. Petivaatteet piti vaihtaa. Tämä tilanne kesti noin kuukauden.

Tuolloin ajattelin, että kesän lämpö saa minut yöllä hikoilemaan. Mutta olisiko se hikoiluttanut näin paljon? Kuumia aaltoja pidin aineenvaihdunnan heräämisenä. Ajattelin, että minulla ei ole vielä vaihdevuodet, koska ei ole muita oireita.

Kävin myöhemmin lukemassa netin yhden vaihdevuosiryhmän kirjoituksia. Siellä lueteltiin pitkästi oireita esimerkiksi nivelten kipeydestä, unihäiriöistä, vakavista mielialan muutoksista, ajoittaisista kuukautisista, kuumista aalloista, kylmän ja lämpimän aalloista nukkuessa, masennuksesta, uupumisesta...

Minuun sopi mahdollisesti tuo kylmän ja lämpimän vaihtelu nukkuessa, mutta se ei häirinnyt nukkumista. Tuolloin kyllä alkoi paniikkihäiriö. Olisiko se vaihdevuosioire vai vaan seurausta uudesta elämäntilanteesta. Kun lopetin työt ja jäin kotiin.  Olin mielestäni tehnyt aivan riittävän työuran.  

Elin siis vaihdevuodet luomuna. Kokeilin kyllä estrogeenia geelinä reiteen, mutta se ei sopinut lainkaan, menin kierroksille, kaikki nopeutui, kieppui. En taaskaan ymmärrä, että miksi otin hormonihoidon, vaikka ei ollut sen suurempia oireita. Ehkä varmuuden vuoksi ja uteliaisuudesta, tekeekö hormonikorvaushoito jotakin uutta arkeen.

Olen vuosia juonut granaattiomenamehua. Granaattiomena sisältää joittenkin lähteiden mukaan erittäin paljon kasviestrogeenia. Syön myös soijapapuja siltään, koska en halua syödä voimakkaasti prosessoituja tuotteita esimerkiksi tofua. Soijassa on myös paljon kasviestrogeeina. Ehkä granaattiomena ja soijapavut toimivat minun luomuhormonikorvaushoitona.

En halua tässä mitenkään vähätellä hormonikorvaushoitoa ja moninaisia vaihdevuosioireita. Tiedän, että moninaiset vaihdevuosioireet ovat monille täyttä totta ja pilaavat elämänlaadun.

Surutyöni 115.

 

    Kielon marjoja.

Rakas 22-vuotias Vera-tyttäremme kuoli puolitoista vuotta sitten nukkuessaan. Hän oli terve ja hyväkuntoinen molekyylibiologian opiskelija. Hän oli niin onnellinen, kun oli viimein löytänyt oman alansa. Kuolinsyyraportin mukaan kuolemalle ei löydetty syytä, syy "tuntematon". Mahdollisin syy on sydämen rytmihäiriö.

Paniikissa taas vatsassa velloo, sydän hakkaa, vapisuttaa, on kuolemanpelko. Mielessä geometriset kuviot vaihtuvat nopeasti. Esiin tulee rottakuningas, jolla on ihmisen luista tehty kruunu ja hän julistaa itsensä kaikkivaltiaaksi. Hännystelijät kumartelevat, kumartelevat aina vaan.

Mustan noidan olkapäällä musta varis. Ylpeä noita saukonnahka hansikkaineen kiroaa ja ilkkuu minulle. Nyt minä huudan kirkasta ja kaunista Jumalaa: anna tyttärelleni rauha tai tuo, tuo hänet takaisin. Tuska on haava, johon puukko osuu aina uudestaan ja uudestaan. Paniikin jälkeen nukahdan. En muista, en osaa puhua.

Olen pakottanut itseni kävelylenkeille sillä palkkiolla, että menen myös samalla metsään sieniä tai puolukoita etsimään. Aluksi kävellä kouhotan metsässä kovaa. Mutta jo jonkin ajan kuluttua askel alkaa hidastua, lantio keinua, ja rauha tulee mieleeni. Kiitos metsä.

Sieniä ja puolukoita ei juurikaan löydy täällä päin. Mutta jotakin kuitenkin. Poimin tänä vuonna ensimmäistä kertaa luumupuut, jotka eivät olleet kertaakaan reiluun kymmeneen vuoteen tuottaneet hedelmää. Nyt sato oli runsas.

Päätin tehdä luumuhilloa ja paljon.  Keittämisen jälkeen hillo paksunee ja tekeytyy vuorokaudessa. Nyt tämä hillo jähmettyi tunnissa. Ja sehän on hyytelöä ei hilloa. Kirpeän makeaa, joka sopisi riistan tai kanan kanssa, mutta en syö kumpaakaan ja mieskin harvoin. Luumuissa on varmaankin pektiiniä kuten muun muassa puolukassa. Vähän puolikypsästä puolukasta olen tehnyt silloin tällöin vähän hyytelöä. Mitä tehdä hyytelöpurnukoille? Ehkä lahjoittaa kaikki pois sukulaisille, ystäville ja naapureille. En saanutkaan makeaa hilloa, vaikka luumut ovat hyvin makeita luomuluumuja.

Minulle on tullut unelma päästä Jäämeren rannalle. Voisin jättää sinne surun tuskani. Katja Kettu kirjoitti - en muista missä romaanissaan - kauniisti, karusti Viimeisestä rannasta, joka velloo valtoimenaan kesät talvet. Miehen kanssa juteltiin ajatuksesta ja mieskin innostui asiasta. Ehkä ensi kesän lomilla. Samalla nähdä Norjan vuonot.

Olimme tänään anopin 80-vuotissynttäreillä. Vain me ja anoppi. Miehen sisko miehineen oli pahassa flunssassa. Leivoin synttäreille omenatortun, sitruunakakun, sienipiirakan ja tein salaatin, jossa oli sinihomejuustoa, päärynää, saksanpähkinää ja muita salaattiaineksia. Anoppi oli tilannut kakun. Oli tosi kivaa ja rauhallista. Nyt olen täppösen täynnä herkuttelusta.

Siiri-kissimme on ollut nyt runsas kolme kuukautta kadoksissa. Toivo alkaa mennä. Mutta jospa hän tulisi kotiin, kun syksyn todella kylmät ilmat alkavat. Siiriä on niin ikävä. Hänen ystävänsä Kille-kissa on myös hyvin surullinen.

Miten tingitään kaupoissa?

 

Minä en oikein osaa tinkiä. Siihen liittyy jonknlainen häpeä. Että myyjä ajattelee, ettei minulla ole tarpeeksi rahaa. En tiedä, voiko tinkimisekeksi sanoa sitä, että kesäkukkakaupoissa ja torilla pyydän alennusta puoleen hintaan, jos kukat on vain kohtalaisessa kunnossa. Monesti olen saanut ne puoleen hintaan. Ja olen sitten kotona elvyttänyt kukat sopivalla kastelulla ja lannoittamisella.

Olen tinkinyt paljon lomilla Arabimaissa. Tinkiminen siellä tekee myyjän iloiseksi ja tinkiminen on melkein pakollista. Siellä siis tingin.  Kuollut tyttäreni oli huipputinkijä esimerkiksi Egyptissä.

Tinkiminen on välillä käynyt toisinpäin eli myyjä on itse laskenut hintaa. Näin kävi usein, kun asuimme ruotsinkielisellä pohjanmaalla Kruunupyyssä, josta oli noin 20 kilometrin matka suomenkieliselle Pohjanmaalle Kokkolaan.

Kokkolan kaupoissa myyjät itse laskivat hintaa, jotta sain ostoksen tasarahalla. Jos vaikka ostos maksoi 54 euroa, myyjä möi sen  tasarahalla eli 50 eurolla. Tuntui, että  kaikissa Kokkolan erikoisliikkeissä oli sama tapa. Taitavat nuo pohjanmaalaiset olla rehtijä kauppiaita. Samoin kuin täällä Savossa, esimerkiksi myyjä laski itse tasarahaan hintaa ostaessani uutta läppäriä.

Seuraavaksi kokeneen tinkimisen mestari Risto Rantanen antaa vinkkejä tinkimiseen.

Mikäs on viimeinen hinta? Näin tamperelainen Risto Rantanen kysyy kaupoilla. Monissa kaupoissa Suomessakin on nevoteltavissa ilmoitettua hintaa matalampi " viimeinen hinta". Sitä vain kannattaa kysyä, tätä on tinkiminen yksinkertaisimmillaan.

Yleensä tinkiminen kannattaa erikoisliikkeissä,ja tiukimmin  naulatut hinnat on isoissa  ketjuliikkeissä.Rantasen tuorein merkittävä tinkaaminen tapahtui autokorjaamolla. Alun perin 1500 euron laskusta suli 25% eli 375 euroa.

Parhaimmillaan tinkimistilanne on kuin komediaa. Tinkijä luo leppoisan rahallisen ilmapiirin. Onnistuneimmillaan tinkiminen on sitä, että syntyneistä kaupoista jää hyvä mieli niin myyjälle kuin asiakkaallekin.

Tinkiminen ei ole yleistä Suomessa, ja Rantanen epäilee taustalla olevan häpeämistä.Jos tinkimistä ei ymmärrä velmuna pelinä, leikkinä tai komediana, voi alennuksen pyytäminen tuntua nololta.Se kai on sitä, että luullaan köyhäksi.

Rantasta ei alennuksen pyytäminen ole hävettänyt koskaan, koska hän kokee sen velmuna pelinä.

Vaikka Rantanen tinkii usein, ei alennusten tai kaupanpäällisten puhuminen ole hänelle sydämenasia. Ennemmin se on pinttynyt tapa.

Sen Rantanen kuitenkin myöntää, että tietyllä tapaa tinkimiseen voi jäädä koukkuun. Puhumalla saatu alennus  säästää euroja ja myös tuo euforian ryöpsähdyksen.

Seuraavassa mestaritinkijä  Rantasen kootut vinkit tinkimiseen:

1)"Aloita  yleinen jutustelu myyjän kanssa. Voit myös imarrella maltillisesti vaikkapa kehumalla liikettä hienoksi, jos se  sellainen on. Yli-imartelu on kuitenkin myrkkyä, koska se todennäköisimmin vain nostattaa suojabarrikadeja pystyyn suomalaisessa kulttuurissa.

2)Ehdota hinnan pyöristämistä sopivaan tasalukuun alaspäin. Jos hinta on esimerkiksi 57 euroa, kokeile sopivaksi hinnaksi viittäkymppiä.

3)Muista kaupanpäälliset. Esimerkiksi huonekalukaupoilla kannattaa yrittää neuvotella ostamilleen kalusteille ilmainen kotiinkuljetus."

Lähteet: Helsingin Sanomat 11.9.2022, kuvat Pixabay

Vastustuskyvystä

Nyt alkusyksystä ihmiset sairastuvat enemmän flunssaan kuin muutoin. Etenkin tänä vuonna lämpötila kesästä syksyn alkuuun romahti todella paljon. Koulut ovat alkaneet, ja sekin lisää flunssaa, kun ihmiset kokoontuvat yhteen.

Osa ihmisistä tuntuu olevan aina flunssassa. Toiset eivät sairastu pahimpaankaan flunssa-aikaan. Minulla on onneksi harvoin flunssa. Mutta jos se on, tunnen olevani kuolemansairas marttyyri. Miehellä on kestämistä. Tai toimin aivan toisinpäin ikään kuin flunssaa ei olisi olemassakaan. En lepää vaan toimitan monenlaisia askareita. Mutta samalla tavalla olen parantunut, noudatinpa lepoa tai en.

Viime talvena, jos flunssa uhkasi, söin sinkkikuurin, auringonhattu-uutetta, C-vitamiinia. Ne tepsi. Minä olen helposti innostuva ihminen, joten ravintolisät vaihtelevat. En yleensä syö niitä paljon, koska uskon, että ruoan vitamiinit ja kivennäisaineet imeytyvät paremmin kuin ravintolisät.

Nyt on ollut jo nuoruusvuosilta käytössä Piimax C+Kalkki D. Aloin aikoinaan syödä sitä ihon, kynsien ja hiusten hyvinvoinniksi. Talven söin D-vitamiinia. Eli kaksi ravintolisää. Olen hetkeksi ollut innostunut magnesiumista levottomien jalkojen takia. Sen pitäisi myös parantaa unta. Innostuin hetkeksi myös omegoista, mutta näytän pärjäävän ilman niitä. Söin myös puolen vuoden rautakuurin, koska varastorauta-arvoni oli hyvin alhaalla.

Ihmisen vastustuskyky on monimutkainen kokonaisuus, mutta jatkuva sairastelu voi olla viite perinnöllisestä immuniteetin puutostilasta.

Vastustuskyvyssä on tärkeintä ylläpitää hyvää ravitsemustilaa ja fyysistä kuntoa. Erityisesti aliravituilla ihmisillä, jotka syövät liian vähän ja yksipuolisesti, on suurempi riski sairastua infektioihin. Tämä on huomattu etenkin ikääntyneillä.

Monipuolinen ja riittävä ruokavalio tukee vastustuskykyä. Ruoasta tulee käytännössä saada riittävästi energiaa, vitamiineja ja kivennäisaineita. Purkkivitamiineista ei vaikuta olevan hyötyä.  C-vitamiinin puutostilat ovat hyvin harvinaisia Suomessa. Vastustuskykyä lisääviin luontaistuotteisiin kannattaisi suhtautua kriittisesti. Paitsi ehkä ei D-vitamiiniin, se lisää vastustuskykyäkin ja vaikuttaa moneen muuhunkin asiaan. Mitään ihmeainetta vastustuskyvyn parantamiseksi ei ole.

Psyykkinen stressi on yksi vastustuskykyä heikentävä tekijä. Terveenä pysymistä edistäisi stressinhallinta. Kun on stressaantunut, koko elimistö on kuormittuneessa tilassa. Tätä kautta voi altistua sairastumiselle.

Omaan vastustuskykyynsä voi vaikuttaa tiettyyn rajaan asti, koska ihmisten vastustuskyvyissä on perinnöllisiä eroja. Joskus heikon vastustuskyvyn syynä on jopa perinnöllinen vasta-ainepuutos, jonka takia keho ei pysty taistelemaan tiettyjä sairauksia vastaan.

Varsinaiset hoitoa kaipaavat immuunipuutokset ovat harvinaisia. Niitä on vain noin   0,01 prosentilla väestöstä. Jos jatkuviin flunssiin liittyy kroonista poskiontelontulehdusta tai keuhkokuumeita, on perusteltua hakeutua jatkotutkimuksiin.

Jos tavalliselta flunssalta ja koronalta haluaa välttyä, kannattaa noudattaa tuttua hyvää käsien pesua. Minä olen niin kiitollinen kolmesta rokotuksesta!

Lähteet: Helsingin Sanomat 22.8.2020, kuvat omat

En syö lihaa, koska eläimillä on tunteet

Minulle on ollut aina itsestään selvää, että eläimillä on tietoisuus, tunteet ja ajatukset ja muut kognitiiviset kyvyt. Tämä oli yksi syy, miksi lopetin lihan syönnin 36 vuotta sitten. Vastustin myös teholihatuotantoa. Ja sitä että lopuksi murhataan viaton eläin. Kaikki eläimet ovat kavereita.  Kasvisruokavalio on eettinen ja ekologinen, koska se rasittaa ympäristöä paljon, paljon vähemmän kuin teholihantuotanto.

Eläinten käyttäytymisestä ja kasvoista näkee, milloin ollaan tyytyväisiä, iloisisa, surullisia, milloin ajatellaan ja pohditaan ehkä hyvin syvällisiäkin...

Meidän Kille-kissa on ollut hyvin surullinen ystävänsä Siiri-kissan katoamisen jälkeen. Hän ei syö kunnolla, ei käy ulkona ja nukkuu paljon. Kasvoilla on hyvin murheellinen ilme.

Olen aina arvaillut, että hyönteisilläkin on tietoisuus. En tapa kärpäsiä, hyttysiä,  hirvikärpäisiä, hämähäkkejä ja muita hyönteisiä.

Käsitystäni vahvisi Queen Mary-yliopiston tutkimus. Tutkimuksen mukaan hyönteinen tuntee kipua.Hyönteisillä on monia muitakin taitoja. Mehiläiset ymmärtävät lukumääriä ja jopa nollan käsitteen.

Kimalaisilta tutkijat ovat aiemmin tunnistaneet käyttäytymistä, joka voi liittyä pelkoon. Kun kimalainen pelastautuu täpärästi hämähäkin hyökkäykseltä, sen käytös muuttuu pitkäksi aikaa. Päiviä sen jälkeen se pelkää jokaista kukkaa.

Lähteet: Helsingin Sanomat 30.8.2022, kuvat Pexels

Keho kertoo esimerkiksi stressistä

 

Kun puhutaan tunteista, unohtuu herkästi se, että kyse ei ole vain mielestä, vaan keho aistii ilot ja surut usein mieltä tarkemmin. Esimerkiksi voi vakuuttaa itselleen, että jaksaa ylityöt ja kiireen, mutta päänsärky ja niskajumit kertovat toista tarinaa. Myös se, mitä kehossa tapahtuu, vaikuttaa mieleen. Kova kipu voi aiheuttaa surua ja ahdistusta. Nälkä tekee kiukkuiseksi.

Kun oppii kuuntelemaan kehon tuntemuksia ja tarpeita, voi olla aika vastata niihin. Jos pää on jatkuvasti kipeä ja vatsa löysällä, kannattaa pysähtyä ja pohdiskella, johtuuko tämä stressistä ja kiireestä.

Oman kehon tarpeisiin vastaaminen on tärkeää siksi, että ympäröivä kulttuuri voi ohjata ohittamaan näitä tuntemuksia, jolloin yhteys sisimpään heikkenee. Suorituskeskeisessä kulttuurissa pitää pinnistellä, vaikka ei jaksaisi. Tehdään kahvin voimalla. Vielä kymmenen toistoa jumpassa.

Joskus pinnistely voi olla tarpeellista, mutta pitkään jatkuessaan sen vaikutukset voivat olla pahoja. Omien rajojen jatkuva ylittäminen voi johtaa krooniseen stressiin, uupumukseen tai syömisen pulmiin.

Omaa stressitasoa ja palautumista kannattaa kuulostella päivittäin. Kulkeeko hengitys vatsan pohjasta asti? Onko lihakset jumissa? Jos olo on levoton tai jännittynyt, hermostoa voi rauhoittaa liikkumalla kevyesti ja keskittymisellä rauhalliseen uloshengitykseen.

Liikunta ja tuntuma omaan kehoon ovat tärkeitä tunne-elämälle. Jokaisen olisi hyvä kuulostella, mikä milloinkin on itselle mielekäs tapa liikkua. Mielihyvää tuova liikunta tukee tunne-elämää ja palautumista.

Kehoyhteyden vahvistamisessa on kyse omien rajojen ja tarpeiden kunnioittamisesta. Tärkeintä on, että liikunnasta nauttii eikä suorita sitä itsetunnon mittarina.

Stressaantuneena ja ahdistuneena kannattaa kokeilla kasvolihasten rentouttamista ja uloshengityksen pidentämistä. Kehon ja mielen yhteyttä ja tunnesäätelyä voi tiettyyn pisteeseen asti vahvistaa omassa arjessa, mutta jos omat keinot ei tunnu riittävän, kannattaa kääntyä ammattilaisen puoleen.

Lähteet: Kauneus&Terveys 7/2022, kuvat omat

Muistiongelmia

  

Minulla on jonkinlaisia ongelmia pitkäkestoisen muistin eli säilömuistin kanssa. Esimerkiksi nyt en muista, kuinka kauan aikaa olemme asuneet tässä talonpahasessa, milloin menimme naimisiin, milloin on miehen ja lasten syntymäpäivät. Se on noloa. Niin noloa. Minun pitäisi kirjoittaa kaikki tuo lapuille muistiin tai merkata kalenteriin. Noh,  ensin pitäisi kysyä mieheltä nämä asiat.

Ehkä en muista noita edellä mainittuja asioita, koska ne ovat numeroita. Minulla on vaikeuksia muutenkin niiden kanssa. Joskus en saata muistaa omaa puhelinnumeroa tai postiosoitetta.

Jos muisti oikkuilee, syynä ei ole välttämättä sairaus. Unohtelu, keskittymiskyvyttömyys, uupumus ja ärtyisyys voivat kieliä aivojen ylikuormituksesta ja työmuistin eli lyhytkestoisen muistin ongelmista.

Työmuisti on kuin työpöytä

Muisti ei ole yksi iso möykky aivoissa vaan sen osa-alueet ja siihen liittyvät aivojen alueet voidaan jaotella useaan osaan. Pitkäkestoiseen muistiin kuuluu tapahtuma- ja asiamuisti. Lyhytkestoiseen muistiin kuuluvat aisti- ja työmuisti.

Työmuisti on kuin työpöytä. Se on asioiden lyhytaikainen käsittelypaikka, josta asiat siirtyvät pitkäkestoiseen muistiin.

Aluksi herpaantuu tarkkaavaisuus

Pieni stressi on aivoille hyvä asia. Se nostaa vireystilaa, mikä saa lyhytkestoisen muistin toimimaan entistä tehokkaammin. Mutta pitkittyessään stressi alkaa laskea vireystilaa, mikä lisää aivojen ponnistelun tarvetta. Ja se taas lisää stressiä. Työmuistin pahimpia vihollisia ovat väsymys, ylikuormitus ja keskeytykset.

Jos ympäristön ärsykkeet ovat liiallisia tai joudumme tekemään liian monta asiaa yhtä aikaa, kontrolli häviää. Asiat häviävät pois työmuistista, ennen kun ehdimme käsitellä niitä.

Läheiset huomaavat ensimmäisenä

Asiat alkavat ärsyttää tavallista enemmän. Aikaisemmin hyvältä tuntuneet asiat eivät enää kiinnosta. Läheiset voivat alkaa huomautella, että pitäisikö vähän levätä tai miksi et ole läsnä. Kun jaksamistaan ei kykene itse arvioimaan, uupumisen riski kasvaa. Tämä on vaarallista, sillä ihminen saattaa kokea jaksavansa oikein hyvin, vaikka olisi täysin uupunut. Vauhti voi jopa kiihtyä.

Ikä ei selitä ongelmia

Ikä ei automaattisesti selitä työmuistin häiriöitä. Ongelmat syntyvät, kun ympäröivät kuormitustekijät ylittävät kyvyn käsitellä tietoa.

Avokonttoreiden vaikutusta työmuistiin on tutkittu, ja tulokset ovat olleet huolestuttavia. Neuropsykologit tietävät hyvin, että avokonttorit ovat haaste optimaalisen aivotyöskentelyn kannalta. Avokonttoreita perustellaan muun muassa tiedon jakamisen helppoudella. Tiedon jakamisesta ei ole kuitenkaan hyötyä, jos aivojen vireystila ei ole kunnossa ja ympärillä on liikaa muita ärsykkeitä. Jotkut saavat avoimessa tilassa rauhaa verhojen, sermien tai vastamelukuulokkeiden avulla.

Ole rehellinen itsellesi

Syyllisyys on usein ensimmäinen tunne, jos työtehtävät unohtuvat. Syyllistyminen on turhaa. Työikäisen muistiongelmissa on yleensä kyse siitä, että työn vaatimukset ovat liian kovat. Työympäristöjen ja töiden edellytykset ovat usein ristiriidassa keskushermostollisen sietokyvymme kanssa.

Ensimmäinen askel työkyvyn kuntouttamisessa on se, että on itselleen rehellinen ja rohkea. Työhön on tarvittaessa tehtävä muutoksia ja taakkaa vähennettävä.

Pitkään jatkunut stressi voi jopa näkyä kuvantamistutkimuksissa aivojen rakenteiden ja toiminnan muutoksina. Aivoilla on kuitenkin kyky myös korjautua, mikäli peli vihelletään poikki ja aivoille annetaan mahdollisuus palautua.

Perusasiat suojelevat muistia

Alzheimerin tautia on yleensä turha pelätä, koska siinä potilas ei tiedosta ja ymmärrä muistamattomuuttaan. Aivoterveyden ylläpidossa on keskeistä kokonaisvaltainen hyvinvointi.

Perusasioita ovat riittävä ja palauttava uni, monipuolinen ravitsemus ja liiallisten nautintoaineiden välttäminen. Myös harrastukset ja ihmissuhteet ovat tärkeitä. Työmuistin kunnossa pidossa on avainasemassa erityisesti perussairauksien, kuten sydän- ja verisuonisairauksien, ennaltaehkäisy ja hoito sekä tupakoimattomuus ja liikunta.

Pahimmillaan työmuistin ongelmat voivat johtaa uupumiseen ja loppuun palamiseen tai muihin ongelmiin, esimerkiksi alkoholin liikakäyttöön ja psyykkisiin oireisiin.

Tärkeintä ylikuormituksesta paranemisessa on riittävä palautumisaika. Olennaista on, etteivät olosuhteet pysy samanlaisina. Uupumista aiheuttavien seikkojen on muututtuva. Tähän työpaikoilla tarvitaan lisää ymmärrystä.

Lähteet: Kauneus&Terveys 12/2020, kuvat omat

Surutyöni 114.

 

Rakas Vera-tyttäremme kuoli puolitoista vuotta sitten nukkuessaan. Hän oli terve ja hyväkuntoinen molekyylibiologian opiskelija. Ja niin onnellinen siitä, että oli löytänyt mieleisensä opiskelualan. Vera oli onnellinen, miksi hänen piti kuolla? Veran kuolinsyy ei selvinnyt kuolinsyytutkimuksessa, syy "tuntematon". Eipä tuo lääketiedekkään pysty kaikkea selittämään.

Minulla on mennyt todella huonosti viime aikoina. Kuulen yläkerran portaiden narahtelevan, ja ajattelen, että Vera tulee alakertaan. Sitten muistan - se on kuin läimäys kasvoille -, että Vera on kuollut, kokonaan poissa. Minulla on niin kauhea ikävä Veraa!

Paniikkikohtaukset on taas yleistyneet. Ahdistus kasvaa sietämättömäksi ja siirtyy myös kehoon: sydän hakkaa, pulssi nousee, vapisuttaa, vatsa menee löysäksi, näen geometrisia kuvioita, jotka liikkuvat huimaavaa vauhtia, näen jotakin niin iljettävää, ettei sitä voi sanoin selittää.

Itsehoitomenetelmät eivät yleensä pysäytä paniikkia. Teen hengitysharjoituksia tai menen kylmään suihkuun. Mindfulnessia tai meditaatiota ei voi tehdä, koska ei pysty keskittymään. Vapaana liikehtivään ahdistukseen ne joskus auttavat.

Hengitysharjoituksissa esimerkiksi pidätän hengitystä 30 sekuntia useaan kertaan tai lasken sisäänhengityksellä kolmeen ja uloshengityksellä kuuteen. Mindfulnessissa annan tulla mieleeni ahdistuksen, näen se usein piikkilankana ja tarkastelen sitä ja päästän sen sitten menemään.

Tarvitsisin rauhoittavat lääkkeet, mutta en saa, koska nykyisin ollaan hyvin bentodiatsepiinivastaisia. Sain muutama viikko sitten lääkkeeksi vanhan polven psykoosilääkkeen pienellä annostuksella, samoin mielialaa tasaavan lääkkeen pienellä annostuksella. Ne eivät ole tuoneet apua. Ehkä ne osaltaan vaikuttaa paniikkikohtauksen jälkeen tulevaan väsymykseen, sitä lisäten.

Meidän kaivo on taas tyhjä kuten usein loppukesällä. Haetaan vettä järvestä ja miehen työpaikalta puhdasta vettä. Pesen käsin astiat, mikä on oikeastaan hyvä, se rauhoittaa ja tuo lapsuuden mieleen.

Poimin toissa päivänä tyrnit. Sato oli runsas. Suuri ilonaiheeni on luumupuut. Ne eivät ole kertaakaan tuottaneet hedelmää 14 vuodessa. Nyt yhtäkkiä luumuja on paljon, vielä vähän raakoja. Varmaankin viikon päästä ne kypsyvät. Minulla ei ole ollut koskaan aiemmin luumupuita. Lapsuudessa pohjoisessa ne ei edes kasvaneet. Luumuja on niin paljon, että lahjoitan niitä naapureille ja ystäville. Osasta keitän ehkä hilloa. Teen luumupiirakkaa. Tästä olen miltei onnellinen, ja epätoivo ja suru väistyy hetkeksi.

Sieniä on tänä vuonna kesän kuivuuden takia vähän. Kantarelleja löysin yhteen kastikkeeseen. Lempisientäni herkkutattia en ole löytänyt yhtään. Mustikat ovat täällä pieniä, en ole viitsinyt poimia niitä. Sen sijaan mies on poiminut niitä aika paljonkin pakkaseen. Minun lempeä, lehmänhermoinen mies. Suru on lähentänyt meitä. Melkein päivittäin puhumme Verasta. Minä miehen kainalossa turvassa. Verenpaine laskee ja pulssi tasaantuu.

Siiri-kissi on ollut kohta kolme kuukautta kateissa. Jotenkin toivo on mennyt. Eräs lukija kommentoi Siirin katoamisesta sillä, että kissat voi tulla kotiin pitkänkin poissa olon jälkeen. Se lohdutti. Emme voi muuta kuin odottaa.

Herkkäunisuus

 

Minä olen erityisherkkä ja siksi altis ympäristön aistiärsykkeille. Erityisherkkyys vaikuttaa myös tunteisiin ja ajatuksiinkin. Kuulen esimerkiksi äänet tavallista kovempina, haistan tuoksut vahvasti.

Mutta vaikka olen altis ympäristön ärsykkeille, nukun kuin tukki. Tässä yhtenä aamuna mies sanoi, että olet kyllä sikeäuninen, kun et herännyt ukkoseen.  Olen hyvin kiitollinen sitkeäunisuudesta.

Osa ihmisistä on herkkiä aistimaan ympäristön ärsykkeitä, ja siksi he havahtuvat helposti hereille. Tämä ominaisuus vaikeuttaa nukkumista, mutta siitä on myös hyötyä.

Ikkunasta heijastuvat varhaiset auringonsäteet tai seinällä tikittävä kello turhauttavat silloin, kun ne sotkevat yöunet. Jotkut ihmiset eivät kuitenkaan edes huomaa verhon takaa pilkahtelevaa valoa tai ulkoa kantautuvia ääniä, kun taas toisten uni häiriintyy muita herkemmin.

Herkkäunisuus ei ole tautiluokiteltu unihäiriö vaan se on ihmisen ominaisuus. Se liittyy aistitoimintojen herkkyyteen. Aistitoimintojen herkkyys on ominaisuus, joka on synnynnäistä.

Herkkäunisuus on usein perinnöllistä. On tavallista, että jos lapsella on aistiherkkyyttä, sitä löytyy myös ainakin toiselta vanhemmalta.

Aistiherkkyys mahdollistaa luovuutta. Aistiherkkiä ihmisiä on keskimääräistä enemmän taiteilijoiden ja tutkijoiden parissa, mutta myös liike-elämän menestyjissä.

Ihminen herää tavallisestikin muutaman kerran yössä, mutta lyhyitä heräämisiä ei yleensä muista aamulla. Ylivirittyneenä saattaa kuitenkin jäädä hereille.

Herkkäunisuutta voi vaimentaa korvatulpilla ja pimennysverhoilla tai silmälapuilla. Myös turvalliset nukkumaanmenorituaalit voivat hyödyttää unen häiriöherkkyydestä kärsiviä.

Tällaisia rituaaleja voi olla makuuhuoneen tuulettaminen, korvatulpat, kofeiiniton tee tai lämpimän maidon nauttiminen, lempivillasukat, lämmin suihku tai sauna.

Ehdottoman tärkeää on tehdä nukkumaanmenorituaaleistaan sellaisia, että kun menee sänkyyn, se tuntuu hyvältä: siellä on hyvä hengittää eikä huoneessa ole ärsyttäviä tekijöitä.

Lähteet: Helsingin Sanomat 3.6.2021, kuvat Pixabay