Alzheimerin taudista

Tälläkin hetkellä moni työikäinen käy läpi hyvin suuria tunteita, joita omalla vanhemmalla todettu Alzheimerin tauti herättää.

Moni muistisairaan lapsi tuntee huolta läheisestään, ja mitä sairauden eteneminen tuo tullessaan, ja se, onko sairaus perinnöllinen.

Sairauden edetessä läheisen jaksaminen voi olla kovilla. Silloin auttaa, jos hoitovastuuta voi jakaa ja muuta arjen kuormitusta keventää. Myös vertaistuki ja harrastukset voivat auttaa jaksamaan raskaassa elämänvaiheessa. 

Nyt Alzheimerin taudin diagnosoinnissa ja hoidossa tapahtuu paljon. Se on hyvä pitää mielessä etenkin silloin, jos sairauden perinnöllisyys huolettaa.

Geenit riskitekijöinä

Korkea ikä on suurin riskitekijä. Sairaudelle altistavat esimerkiksi runsas alkoholinkäyttö, tupakointi, keski-iässä kohonnut verenpaine, diabetes ja korkea kolesteroli.

Alzheimerin taudin riskiin vaikuttavat myös geenit.Tähän mennessä niitä on löydetty 75, ja yhteensä niitä voi olla  sata. Mikään tunnetuista geeneistä ei kuitenkaan automaattisesti aiheuta sairautta, koska sen puhkeamiseen vaikuttavat myös esimerkiksi muu perimä ja elintavat.

Perinnöllisyydestä voi kieliä se, jos sukulaisen muistisairaus on alkanut oireilla alle 55-vuotiaana. Vanhempana alkanut sairaus liittynee muihin riskitekijöihin, kuten korkeaan ikään ja sydän- ja verisuonisairauksiin.

Hae unettomuuteen apua

Unettomuuden hoito on tärkeää. Uni puhdistaa kuona-aineita aivoista. Jos syvää unta ei ole riittävästi, ei puhdistusmekanismi toimi kunnolla. Jos unettomuus pitkittyy, voi aivoihin alkaa kertyä Alzheimerin tautia aiheuttavia beeta-amyloidi- ja tau -proteiineja. Tämän vuoksi unettomuuteen kannattaa sinnikkäästi hakea apua.

"Uusi ravintolisä voi hidastaa etenemistä"

Jotkut ravintolisät voivat tutkitusti vähentää muistisairauden riskiä tai hidastaa etenemistä. Etenkin D- ja B12 tasot voi olla hyvä mittauttaa ja varmistaa, että kyseisiä vitamiineja saa riittävän paljon.

Tutkimuksissa on saatu näyttöä siitä, että varhaisen Alzheimerin taudin hoitoon kehitetty ravintovalmiste voi hidastaa muistin ja tiedollisten toimintojen heikkenemistä muistisairauden varhaisessa vaiheessa. Ravintolisää myydään apteekeissa Souvenaid-tuotemerkillä.

Jos ihmisellä on verenohennuskääke, tuotteen käytöstä tulee keskustella lääkärin kanssa.

"Ota muistin haasteet vakavasti"

Nykylääketieteessä Alzheimerin taudin hoidossa tärkeintä on se, että sairaus todetaan mahdollisimman aikaisin. Tällöin lääkityksellä saadaan mahdollisimman paljon terveitä vuosia.

Jos oma muisti alkaa tulevina vuosina sakata, tilanne kannattaa ottaa vakavasti. Työikäisellä stressi, masennus tai työuupumus ovat yleisempiä syitä unohteluun kuin alkava muistisairaus.Silti joskus on viisikymppisiä, joilla ongelmat johtuvat esimerkiksi Alzheimerin taudista.

Huolestuttavia merkkejä ovat muun muassa reaktiokyvyn hidastuminen ja se, että asioiden ja niiden välisten yhteyksien hahmottaminen heikkenee. Erityisesti se pitää ottaa vakavasti, jos muistiin tulee selkeitä aukkoja, joita myöhemminkään ei pysty täyttämään. Joskus muistisairauden merkkejä ovat myös ärtyisyys, estottomuus ja passivoituminen.

Jos on selkeitä muistisairauden oireita, diagnoosia voidaan myös selvittää verikokeella. Tätä ei kuitenkaan tehdä varmuuden vuoksi eikä sitä suositella oireettomille tai alle 50-vuotiaalle.

Lähteet: Kauneus&Terveys 6/2025 referaatti, kuvat omat

Minun ylipaino ja lihavuuden pandemia

 

Minä laihdutin kolmen neljän vuoden aikana kaksi kertaa 15 kiloa. Ensimmäisen kerran aloin laihduttaa, kun huomasin, että vatsa oli tiellä esimerkiksi varpaan kynsiä leikatessa. Toki myös peili kertoi paljon. Ja kummasti pienentyneet vaatteet.

Laihduttaminen oli melko helppoa, koska söin lautasella aina 3/4 osaa vihanneksia ja 1/4 osaa jotakin proteiinia. En syönyt riisiä, pastaa enkä perunoita. Söin yhden lämpimän ruoan päivässä. Runsaan aamupalan kaurapuurolla ja marjoilla. Jätin levitteen pois leivältä, enkä syönyt juustoa. Leivällä oli yleensä tomaattia tai paprikaa.  Iltaisin söin kaksi tällaista ruisleipäviipaletta. Myös pätkäpaastosin.

Sitten tyttäreni kuoli yllättäen, ja lohtusöin vuoden muun muassa suklaata. Vuosi  tämän jälkeen aloin taas laihduttaa, koska paino oli noussut samoihin lukemiin kuin ennen ensimmäistä laihdutuskertaa. Pudotin painoa taas noin 15 kiloa samoin menetelmin kuin ensimmäisellä laihdutuskerralla. Nyt laihduttaminen oli vaikeampaa, mikä kuuluu jojolaihduttamiseen.

Viime kesänä kyllästyin perin pohjin laihduttamiseen. Lihoin taas samat kilot takaisin kuin ennen laihduttamista. Päätin, etten enää koskaan laihduta. Hyväksyn ylipainoni. Olen mielestäni sopivasti pullukka. Eikä paino haittaa lenkkeilyä ja kuntosalia. Veriarvoni ovat loistavat ja verenpaine alhainen. Meillä on tämä yksi ainokainen elämä, niin miksi kieltää itseltään myös herkuttelun nautinnon.

Kauneusihanne on laiha ihminen. Olkoon.Minä olen jo sen verran ikääntynyt, etten ajattele, mitä muut minusta ajattelevat.

Suuri osa suomalaisista aikuisista on ylipainoisia, ja joka neljäs on lihava. Aikuisen naisen keskimitta on 163,2 senttiä.Lihavuuden raja ylittyy 80 kilon painolla. Lihavan ihmisen painoindeksi on 30 tai enemmän, ja ylipainon raja ylittyy painoindeksillä 25.

Painoennusteet ovat synkkiä, sillä lihavuus rasittaa usein sekä ihmisen omaa hyvinvointia että terveydenhuoltoa ja kansantaloutta. Lihavilla ihmisillä on normaalipainoisia enemmän erilaisia sairauksia, kuten sydän- ja verisuonisairauksia, diabetesta, syöpiä, kohonnutta verenpainetta, nivelrikkoa ja masennusta.

Maailmanlaajuisissa lihavuustilastoissa emme ole kuitenkaan kärkisijoilla. Kun tarkastellaan, kuinka suuri osa väestöstä on lihavia, Suomen sijoitus on 200 maan ja alueen listauksessa naisten osalta 120:s ja miesten osalta 53:s.

Lihavia on eniten väestön kokoon suhteutettuna  Tyynenmeren ja Karibian pienillä saarilla,  Lähi-Idässä ja Pohjois-Afrikassa.

Eurooppalaisia maita ei löydy 20 kärkimaan joukosta ollenkaan. Länsimaista ykkösenä on yleensä Yhdysvallat.

Vähiten lihavuutta on arvattavasti itäisen ja keskisen Afrikan maissa ja Aasian maista Japanissa, Etelä-Koreassa ja Vietnamissa.

Maailman väestö lihoo nyt niin paljon, että lihavuutta voi kutsua jo pandemiaksi.

Mikä sitten selittää, että joillakin maailman alueilla  lihavuutta esiintyy hyvin paljon? On pohdittu, että Tyynenmeren saarilla taustalla saattaa olla jonkinlaista geneettistä alttiutta. Myös kauneusihanne on lihava. Geenit selittävät osan ihmisten painoeroista. Painoindeksi kuitenkin selittää osan ihmisten painoeroista, painoindeksi periytyy noin 40-70-prosenttisesti.

Geenit yksinään eivät lihota ketään. Joillakin ihmisillä on kuitenkin geneettistä alttiutta lihavuuteen, ja kun se yhdistyy ympäristöön, jossa ruokaa on yltäkylläisesti tarjolla, ruokahalun säätely tuottaa ongelmia. Yleensä erot johtuvat ympäristöstä.

Länsimainen elämäntapa ja ruokavalio ovat levinneet ympäri maapalloa. Työmme on muuttunut sellaiseksi, että niissä tarvitaan varsin vähän fyysystä aktiivisuutta. Runsasenergistä ruokaa on rutkasti tarjolla, sitä mainostetaan, ja annokset ovat usein suuria.

Suomalaista ylipainoa on tutkittu 1970-luvulta lähtien. Jo silloin liikakiloja oli kertynyt vähemmän kouluja käyneille. Tämä pätee yhä: korkeasti koulutetut ovat solakampia.

Laihuuden ihnnointi elää toki yhä vahvana, mutta juuri kuntoilusta tuli 1980-luvulla trendikästä. Monet naiset innostuivat harrastamaan aerobicia. Miehet punttisalia. Yhtä aikaa kasvoivat myös laihdutusmarkkinat.

Lähteet: Helsingin Sanomat 11.9.2023, kuvat Pixabay

Keinoja ylläpitää aivoterveyttä

  

Minulla oli toissa kesänä  aivoverenkiertohäiriö, vaikka minulla ei ole mitään riskitekijöitä. Sydän, verenpaine, diabetes tutkittiin, mutta mitään muuta syytä ei lääkärin mielestä ollut kuin suru. Läheisen yllättävä kuolema on ankara postraumaattinen stressireaktio. Minulla on alhainen verenpaine ja syke. Aivoverenkiertohäiriö oireili niin, että ensimmäisenä päivänä näin kaiken kahtena ja toisena päivänä näkö sumentui, etten juurikaan nähnyt mitään.

Sairaalassa olon viiden päivän  aikana oli jatkuva sydänfilminotto antureilla, joka meni digitaalisesti suoraan hoitajien huoneeseen ja he tarkkailivat sitä. Mitään ei löydetty. Mutta minä en usko, että suru oli ainoa syy, vaikka näin ylöskirjattiin.

Mikä tahansa satunnainen unohdus ei tarkoita Alzheimerin tautia. Työikäisillä aivosairauksien mittari voi olla työkyky. Jos se laskee paljon, kannattaa selvittää, onko taustalla aivosairaus.

Joka kolmas yli 45-vuotias mies ja puolet naisista sairastuu jossakin vaiheessa aivoverenkiertohäiriöön, muistisairauteen tai Parkinsonin tautiin. Luvut ovat mielestäni yllättävän korkeat. Ehkä liiallisen. Alzheimerin taudista 40 prosenttia johtuu 12 riskitekijästä, joihin kaikkiin ihminen voi itse vaikuttaa. Riskitekijöitä ovat esimerkiksi unettomuus, korkea verenpaine, tyypin 2 diabetes, tupakointi, ylipaino, vähäinen liikunta, epäterveellinen ruokavalio ja liiallinen alkoholinkäyttö.

Stressi ja uupumus aiheuttavat muun muassa sen, ettei autonominen hermosto toimi kunnolla. Silloin ihminen on jatkuvassa hälytystilassa.

Neurologisista sairauksista aivoverenkiertohäiriöt vievät eniten työvuosia yli 40-vuotiailla. Suurin osa aivoverenkiertohäiriöistä on sydänperäisiä. 

Liikunta alentaa verenpainetta ja parantaa sydänterveyttä. Liikkua ei tarvitse erityisen paljon. Puolen tunnin sykettä nostava harjoitus,  esimerkiksi vauhdilla kävelty lenkki, pari kolme kertaa viikossa riittää tuomaan terveyshyötyjä. 

Jopa 80 prosenttia aivoverenkiertohäiriöistä voitaisiin ehkäistä terveellisillä elintavoilla ja hoitamalla verenpainetaudin ja diabeteksen kaltaisia sairauksia, jotka lisäävät riskiä sairastua.

Pitkäaikainen unettomuus voi vaikuttaa tarkkaavuuteen ja muistiin.Unilääkkeiden käyttö pieninä annoksina voi olla tarvittaessa paikallaan, jos unettomuus on hyvin paha ja heikentää merkittävästi työkykyä. Hyvästä unesta on hyötyä myös verenkiertoelimistölle, sillä verenpaine laskee syvän unen aikana.

Kaikkeen ei voi kuitenkaan vaikuttaa tieteen tai itsen avulla. Myös geenit vaikuttavat siihen, miten hyvin ihmisen elimistö pysyy terveenä ja hyväkuntoisena. Perimässä on eräänlaiset "rakennusohjeet" koko keholle.

Lähteet: Referaatti Kauneus&Terveys 8-9.2021, kuvat Pixabay

Herkkuherkkyydelle syy aivoissa

 

Pelkkä ruoan näkeminen herättää toisissa ihmisissä muita herkemmin syömishalut. Uuden tutkimuksen mukaan herkkyyttä selittää se, miten aivojen opioidijärjestelmä toimii. Tämä on perinnöllistä.

Opioidien sitoutumispaikkoja eli reseptoreita on vähemmän niillä, joiden syömishalu herää helpommin pelkästään ulkoisista yllykkeistä, kuten ruoan kuvista.

Aivojen opioidijärjestelmään vaikuttavat myös ulkoiset opioidit, kuten morfiini ja heroiini. Normaalisti siihen kuuluu elimistön omat hermovälittäjäaineina toimivat opioidit.

Hyvin lihavilla ihmisillä opioidijärjestelmän toiminta vaimenee ja reseptorit vähenevät. Lihavuusleikkauksen jälkeen järjestelmän reseptorit palautuvat ja toiminta normalisoituu.

Myös normaalipainoisilla yksilölliset erot herkkuherkkyydessän näkyvät opioidijärjestelmän muutoksina. Heillä on ylipainoisten tavoin vähemmän opioidireseptoreita.

Opioidireseptoreiden määrään vaikuttavat paitsi geenit myös se, miten on elämänsä elänyt, kuten lihominen ja laihtuminen ja liikunnan määrä.

Lähteet: Helsingin Sanomat 8.9.2021, kuvat omat  

Mieli painonhallinassa

 

Itsekuri ja ylipaino ei liity toisiinsa, sanoo syömisen pulmiin erikoistunut psykologi Taija Wilenius. Laihduttaminen voi aiheuttaa jopa lihavuutta, silti vanhentuneet käsitykset painonhallinnassa istuvat tiukassa.

Terveysongelmia aiheuttavaa ylipainoa hoidettiin terveydenhuollossa pääasiassa ruokavalio-ohjeilla.Ylipainoisia neuvottiin noudattamaan niukkaenergisia dieettejä. Mutta usein, kun tutkittavia seurattiin, paino vähitellen nousi  entisiin mittoihin.

Syömisen säätelyyn liittyviä tekijöitä ovat:

Syömistä ohjailee fysiologiset tekijät, kuten geenit, hormonitoiminta ja aineenvaihdunta. Toiseksi syömiseen vaikuttavat psykologiset tekijät, esimerkiksi tunteiden säätely ja ajatusmallit. Kolmanneksi säätelyyn ohjaa se ympäristö ja kulttuuri, jossa eletään.

Geenit vaikuttavat nälän tunnetta ja kylläisyyttä säätelevien hermoverkkojen kehittymiseen.Mielihyvän kokemiseen liittyvä opioidijärjestelmä saattaa joillakin ihmisillä olla sellainen, että mieliteko syödä herää herkemmin pelkän ruoan näkemisestä, ja syömisestä saatu nautinnon tunne on poikkeuksellisen voimakas. Se altistaa painon nousulle, kertoo Wilenius.

Toinen esimerkki on stressi. Se on yksi merkittävimmistä syistä lihavuuden taustalla, sillä se vaikuttaa syömiseen monin tavoin. Ensinnäkin se vaikuttaa itsesäätelyyn, kun ihminen on kroonisessa stressitilassa, hän toimii niin sanotusti automaattiohjauksella ja impulsiivisemmin. Myös stressin aiheuttama kortisolitasojen nousu lisää mielitekoja syödä rasvaista ja makeaa ruokaa.

Stressaantunut ihminen voi kaivata rauhoittumista, ja jo vauvana opimme, että syöminen rauhoittaa. Mutta jos napostelusta tulee ainoa tapa rauhoittaa stressiä, energiaa kertyy helposti liikaa, koska stressi vaikuttaa myös kylläisyyden säätelyyn.

Kielteisen minäkuvan lisäksi kykenemättömyys tunnistaa omia tunteita vaikuttaa syömiseen. Tukahdettuja tunteita ja tarpeita hoidetaan usein syömisellä.

Wilenius sanoo: "Painon säätelyn pulmat ovat kuitenkin niin monisyisiä, ettei niihin läheskään aina auta neuvot siitä, miten syödä terveellisesti. Usein pysyvään syömistapojen muutokseen vaaditaan omien ajatus- ja toimintamallien tiedostamista."

Lähteet: Referaatti Helsingin Sanomat 10.2.2022, kuvat omat

  

Lähteet: Helsingin Sanomat 20.2.2022, kuvat omat

Elämää rajoittavasta pelosta voi päästä irti

Pitkittynyt pelko  voi johtaa masennukseen tai neuroosiin eli ahdistuneisuushäiriöön. Lapsuuden turvattomuus saattaa olla riski sairastumiselle, jos lisäksi on perinnöllinen riski. Perinnölliset tekijät, äidin stressi odotusaikana tai lapsena koettu krooninen stressi vaikuttavat siihen, millaiseksi lapsen stressiakseli  kehittyy.

Myös myöhemmin stressaavat elämänkokemukset, esimerkiksi avioero tai läheisen kuolema, voivat laukaista masennuksen tai neuroosin.

Pelkotilanteessa ihmisen syke kiihtyy, pupillit laajentuvat, suu kuivuu, hengitys tihenee.

                                    Tahdosta riippumaton

Pelko voi ehdollistua helposti  monille asioille kuten hämähäkeille, koirille, korkeille paikoille, avoimille tai suljetuille paikoille...

Pelkokokemuksessa autonominen eli tahdosta riippumaton hermosto aktivoituu ja saa aikaan samat ruumiilliset muutokset, olipa kyseessä fobia, sosiaalisten tilanteiden pelko tai yleistynyt ahdistuneisuushäiriö.

                                Toimimalla pelkoa vastaan

Pelko voi ohjailla käyttäytymistä usein huomaamatta ja epäsuorasti. Se voi saada välttelemään pimeää, ihmisjoukkoja, lentämistä, puhelinta, oman mielipiteen ilmaisemista.

Koska pelko usein opitaan, siitä voi päästä oppimalla poiskin. Pelon kohteen vältteleminen ei auta, mutta myös sitä liikaa ajattelemalla pelko voi kasvaa.

Pelkoja hoidetaan altistamisterapialla. Pelkoa kohtaan mennään paloittelemalla se pieniin, siedettäviin osiin ja vähitellen vapaudutaan pelosta.

Aivot muotoutuvat läpi elämän elintapojen, elämänkokemusten ja ympäristötekijöiden vaikutuksesta. Aivoja voidaan muovata positiivisesti riittävällä unella, liikunnalla ja uuden oppimisella.  Vaikka geenit vaikuttaa paljonkin, voi myös itse vaikuttaa aivojen terveyteen.

Lähteet: hyvä terveys 2/2020, kuvat omat

Miten kasvatus oikeasti vaikuttaa lapseen?

Amerikkalaisen professori Robert Plomin mukaan vanhempien on turha yrittää kasvatuksella muokata lastaan, sillä vain geenit muotoilevat järjestelmällisesti elämäämme. Hänen mielestään kotiympäristön vaikutus useimpiin psykologisiin tai käyttäytymisen piirteisiin on olematon tai vähäinen.

Turun yliopiston lastenpsykiatrian professori Andre Souranderin mielestä Plomin näkemys antaa turhan lohduttoman kuvan tilanteesta. Sillä, millaisiin kasvuolosuhteisiin syntyy, on hänen mukaansa suuri merkitys.

Ympäristö vaikuttaa siihen, miten perintötekijät tulevat ilmi. Lapsella voi olla esimerkiksi perinnöllistä alttiutta keskittymiskyvyttömyyteen, mutta ympäristö voi vahvistaa tai ehkäistä geenien ilmaantumista.

Ei ole ihan sama, miten lastaan kasvattaa. Jos lapsi joutuu negatiiviseen noidankehään, jossa käytetään paljon rangaistuksia, se totta kai vaikuttaa itsetuntoon, myöhempään menestykseen ja muokkaa perimää. Jos taas kasvatuksessa tuetaan positiivisia asioita, se luo erilaiset mahdollisuudet kasvuun.

Persoonallisuuspiirteiden periytyvyys ja vaikutus käyttäytymiseen on kuitenkin todistettu useissa muissakin tutkimuksissa kuin vain Plominin tutkimuksissa.

Se, että vanhemmat yrittäisivät muuttaa persoonallisuudeltaan introverttia lasta ekstrovertiksi, on turha tehtävä. Lasten täytyy antaa olla perusluonteeltaan sellaisia kuin he ovat.

Lapsen ei pitäisi joutua kokemaan stressiä niin, että stressihormoni kortisoli aiheuttaa aivoissa vahinkoa. Näin käy, jos lapsi joutuu kohtaamaan suuria ja vaikeita stressitilanteita ilman vuorovaikutusta lämpimän aikuisen kanssa.

Kasvatus ei saisi olla rankaisevaa, mollaavaa ja mitätöivää vaan lapsessa tulisi nähdä hyvää ja häntä tuetaan yksilöllisesti.

Keskeistä kasvatuksessa on pyrkiä aidosti kuuntelemaan lasta ja vastata tämän tarpeisiin lapsen temperamentti ja muut ominaisuudet huomioivalla tavalla.

Lähteet: Helsingin Sanomat 21.8.2019, kuvat omat

Näin vähätellään koronaa

Koronaa vähätellään hyvin korkealla tasollakin. Puhumattakaan arjen tasosta, tunnen montakin ihmistä, jotka vähättelevät koko tautia. Ehkäpä he turvautuvat puolustusmekanismiin kieltäminen. Suututtaa.

Ja tietysti Trump. Hän ilmoitti, että Yhdysvaltojen terveysviranomaiset kehottavat koko kansaa suojaamaan kasvonsa ulkona liikkuessaan. Trump muistutti, että kyse on "vain suosituksesta" ja lisäsi, että "näin ei tarvitse tehdä" "en usko tekeväni itse niin", hän sanoi.

Vähän samoin tavoin Britannian pääministeri Boris Johnson ylpeili vielä 3.3 kätelleensä sairaalassa koronaviruspotilaita ja jatkavansa ihmisten kättelyä. Niin, ja yllätys, yllätys Johnson sairastui koronaan. Toipumista ja kaikkea hyvää kuitenkin hänelle.

Nämä ovat esimerkkejä "ei koske minua"-ajattelusta. Se perustuu yleisiin psykologisiin harhoihin. Yksilötasolla harhat vaihtelevat ylioptimismista yhteisen edun ongelmaan, jossa vastuu on levinnyt niin laajaksi, että oman toiminnan osuus tuntuu merkityksettömältä. Eikä enää noudateta yhteisiä sääntöjä. Ei pestä käsiä ja hakeudutaan ihmisten pariin.

Maailmanpolitiikassa psykologiseksi harhaksi näytti nousevan myös se, miten rajojen sulkeminen, muut maakohtaiset toimenpiteet ja "kansan erityispiirteet" voisivat aiheuttaa tilanteen, jossa juuri oma maa pärjäisi kaikkein parhaiten koronaa vastaan.

Esimerkiksi Turkissa television asiantuntijapaneeli piti vielä viime kuussa mahdollisena, että turkkilaisten geenit suojaavat koronalta paremmin kuin muiden kansojen geenit.

The Japan Times-lehti ehti vielä aikaisemmin iloita siitä, että japanilainen kulttuuri suojaa maata keskimääräistä enemmän. Perusteluina oli, että kavosuojia käytetään tavallisenkin flunssan ehkäisyssä, japanilaiset ovat tottuneet niihin. Hygieniataso on korkea, japanilaiset pysyvät hiljaa julkisessa liikenteessä eikä tuttuja halailla. Tämän jälkeen myös Japanin sairastumisluvut ovat kääntyneet jyrkkään nousuun.

Suomessa on ollut vastaavaa optimismia. Yhdessä Aamulehden pääkirjoituksessa muun muassa kerrottiin, että "Suomen sitkeän kansan tuntien voi olla hyvin mahdollista, että olemme maailman parhaita myös tässä."

Perustelut olivat hieman samanlaisia kuin Japanissa: "maailman paras terveydenhuolto, lainkuulijaisuus ja jäyhyys ovat tehokas yhdistelmä koronavirusepidemian torjumisessa".

Näiden suuntaisilla puheilla on ollut hyvä tarkoituskin: toivon ja tulevaisuususkon luominen vakavan kriisin keskelle, mutta ei kannattaisi aivan harhaiseksi lipsahtaa.

Lähteet: Helsingin Sanomat 5.4.2020, kuvat omat

Ei enää tiukkoja laihdutuskuureja

Aila Rissanen on tutkinut lihavuutta lähes 50 vuotta. Hän on Helsingin yliopiston professori ja sisätautien ja kliinisen ravitsemuksen erikoislääkäri. Aikoinaan hän tutki erilaisia laihdutusmenetelmiä, mutta enää hän ei kannusta ketään tiukoille laihdutuskuureille.

Rissasen mukaan lihavuus ei ole välttämättä ihmisen oma vika vaan nyky-yhteiskunnan tuottama ongelma. Ihminen lihoo, koska elinympäristö on muuttunut sellaiseksi, ettei se sovi meidän kivikautisille geeneillemme. Useimmilla ihmisillä on lukuisia erilaisia perintötekijöitä, joiden vuoksi lihotaan helposti.

Geenit vaikuttavat esimerkiksi siihen, millaisista ruuista pidämme tai miten herkästi reagoimme kylläisyyden tunteeseen. Perimä myös ohjaa sitä, kuinka helposti lihakset kasvavat ja minne vararasva kertyy. Tästä syystä kaikki eivät ole painonhallinnassa samalla viivalla.

Jokainen ihminen ansaitsisi hyvän olon. Siihen liittyy se, että yrittää saada elämäntahdin sellaiseksi, että herää virkeänä ja voi sanoa illalla viimeiseksi, että olipa aika hyvä päivä.

Rissanen puhuu laihduttamisen sijaan hyvinvoinnista. Elämänhallinta tulee ensin ja painonhallinta vasta sitten. Hän korostaa erityisesti unen tärkeyttä.

Kysymys on elämäntavan muutoksesta eikä pelkästään ruokavaliosta. Ruokavalio ei ole ihmisen elämässä tai painonsäätelyssä erillinen saareke.

Unirytmiä korjaamalla ja liikuntaa lisäämällä ihminen ei laihdu niin kuin tositelevisiossa, eikä tarvitsekaan. Terveyshyötyjä saa jo viiden prosentin painonpudotuksella, eli keskimäärin neljällä kilolla. Mallin mittoihin ei muutamalla kilolla pääse, mutta itsetuntoa ei muutenkaan kannata rakentaa ulkonäön varaan. Kauneus on katoavaista.

Rissasen mukaan ahmintahäiriöt ovat yleistyneet viime vuosikymmeninä, kun laihduttaminen on yleistynyt.   Laihduttamiseen liittyy syömishäiriöiden lisäksi toinen ongelma: se ei yleensä toimi pitkällä aikavälillä. Hyvin usein kilot tulevat takaisin.

"Jos on kerran lihonut, elimistö puolustaa luolamiehen biologiaa monin kieroin tavoin. Aivoihin jää jälki siitä, että olet kerran ollut tietyssä ravitsemustilassa. Jos tilasta poiketaan, elimistön hälytyskellot soivat ja elimistö pyrkii entiseen painoonsa", sanoo Rissanen.

Noin miljoona suomalaista laihduttaa joka vuosi. Tästä huolimatta enemmistö aikuisista on THL:n mukaan vähintään ylipainoisia, ja joka neljännen painoindeksi on yli 30 eli lihavuuden puolella. Vaikka 2010-luvulla on eletty ja eletään fitness- ja hyvinvointibuumia, työikäisten lihominen on jatkunut.

Lähteet: Helsingin Sanomat 29.8.2019, kuvat omat

Uusinta tietoa masennuksesta

Lääketieteen tohtori ja psykiatrian erikoislääkäri Irina Holma on vastikään julkaissut kirjan Takaisin elämään: uusin tieto masennuksesta ja siitä toipumisesta. 

Masennus alkaa usein kielteisestä elämäntapahtumasta

Tällaisia ovat muun muassa kumppanin menetys, kiusatuksi joutuminen, työttömäksi jääminen. Vakavia elämänmuutoksia kokeneista 10-15 prosenttia masentuu.

Näinkin voi ajatella: Holman mukaan alakulo on ihmiselle tärkeä selviytymiskeino. Se voi rajoittaa energiaa vievää toimintaa ja antaa ihmiselle hengähdystauon toipumista varten. Alakulo muuttuu kuitenkin ongelmaksi, jos se saa ihmisestä ylivallan.

Masennukseen liittyy usein unihäiriöitä, toivottomuutta, itsesyytöksiä, kuolemantoiveita, keskittymisvaikeuksia, ruokahalun muutoksia.

Myös myönteiset elämäntapahtumat voivat altistaa masennukselle. Tutkinnon suorittaminen, eläkkeelle jääminen tai vaikkapa talonrakennusurakan valmistuminen voivat tuoda mukanaan odottamattoman tyhjyyden tunteen ja alakulon.

Masentuneen elimistö kaipaa happea

Uuden Käypä hoito-suosituksen mukaan liikunta voi tehota masennukseen  yhtä hyvin kuin terapia ja lääkehoito. Liikunnan ei tarvitse olla hirveää rääkkiä, esimerkiksi kävely, uiminen ja puutarhanhoito ovat aivan riittäviä. Liikunnan jälkeen keho erittää mielihyvähormonia, joka vähentää ahdistusta ja väsymystä.

Masennuksen taustatekijänä voi olla oksidatiivinen stressi, jolloin elimistö ei saa riittävästi happea. Hapenpuutteella on todistetusti vaikutusta mielialaan.

Masennus ei näy aina ulospäin

Monesti ajatellaan, että masentunut ihminen on vetäytyvä ja hiljainen. Osa masentuneista voi olla kyllä niin väsyneitä, että aamulla sängystä ylöspääseminen on työlästä.

"Toinen voi olla levoton, kiihkeä ja hyvin ahdistunut. Toinen taas vetäytyy syrjään, turvautuu lohtusyömiseen ja lihoo", Holma sanoo.

Masentunut ihminen voi olla työkykyinenkin. Hän voi suorittaa annetut tehtävät täsmällisesti, vastuuntuntoisesti, vaikkei saa työstä enää iloa.

Alttius masennukseen voi periytyä

Kaksostutkimusten perusteella tiedetään, että perimä kattaa noin 40 prosenttia masennusriskistä. Pelkät geenit eivät kuitenkaan ratkaise masennusta.

"Masennuksen syntyyn vaikuttavat myös stressi, vastoinkäymiset, lapsuuden kasvuympäristö, ihmissuhteet ja temperamenttipiirteet."

Jos suvussa on masennusta, vanhempi voi suojata lasta masennukselta kasvatuksella. Tärkeintä on rauhallinen, tasapainoinen kasvuympäristö ja kärsivälliset vanhemmat.

Tärkeintä on oma päätös parantua

Nykyisten masennuslääkkeiden serotoniinin ja noradrenaliinin erityksen lisääntymisen on todettu lisäävän myös aivojen mukautuvuutta. Masentunut kykenee taas myös havaitsemaan paremmin positiivisia asioita. Lääkitys tarvitsee rinnalleen myönteisen ilmapiirin, tukea, unta ja mahdollisesti terapiaa.

Vakavasti masentuneen toipumiseen vaikuttaa ratkaisevasti sosiaalinen tuki. Tutkimusten mukaan ne, joilla on tukevia läheisiä tai ymmärtävä työpaikka ja ystäviä toipuvat ratkaisevasti paremmin.

Holman mukaan tutkimuksissa on havaittu, että ratkaiseva tekijä toipumisen kannalta on potilaan päätös parantua. Minä uskon, että vaikeasti masentuneet, jotka ovat jopa petipotilaita, eivät voi tällaista päätöstä tehdä, vaikka motiivit ovatkin osa ihmisen persoonallisuutta muun muassa tunteiden ja kognition lisäksi. Päätös paranemisesta koskee lievästi tai keskivaikeasti masentuneita.

Lähteet:  Helsingin Sanomat 29.8.2019, kuvat omat