Amerikkalaisen professori Robert Plomin mukaan vanhempien on turha yrittää kasvatuksella muokata lastaan, sillä vain geenit muotoilevat järjestelmällisesti elämäämme. Hänen mielestään kotiympäristön vaikutus useimpiin psykologisiin tai käyttäytymisen piirteisiin on olematon tai vähäinen.
Turun yliopiston lastenpsykiatrian professori Andre Souranderin mielestä Plomin näkemys antaa turhan lohduttoman kuvan tilanteesta. Sillä, millaisiin kasvuolosuhteisiin syntyy, on hänen mukaansa suuri merkitys.
Ympäristö vaikuttaa siihen, miten perintötekijät tulevat ilmi. Lapsella voi olla esimerkiksi perinnöllistä alttiutta keskittymiskyvyttömyyteen, mutta ympäristö voi vahvistaa tai ehkäistä geenien ilmaantumista.
Ei ole ihan sama, miten lastaan kasvattaa. Jos lapsi joutuu negatiiviseen noidankehään, jossa käytetään paljon rangaistuksia, se totta kai vaikuttaa itsetuntoon, myöhempään menestykseen ja muokkaa perimää. Jos taas kasvatuksessa tuetaan positiivisia asioita, se luo erilaiset mahdollisuudet kasvuun.
Persoonallisuuspiirteiden periytyvyys ja vaikutus käyttäytymiseen on kuitenkin todistettu useissa muissakin tutkimuksissa kuin vain Plominin tutkimuksissa.
Se, että vanhemmat yrittäisivät muuttaa persoonallisuudeltaan introverttia lasta ekstrovertiksi, on turha tehtävä. Lasten täytyy antaa olla perusluonteeltaan sellaisia kuin he ovat.
Lapsen ei pitäisi joutua kokemaan stressiä niin, että stressihormoni kortisoli aiheuttaa aivoissa vahinkoa. Näin käy, jos lapsi joutuu kohtaamaan suuria ja vaikeita stressitilanteita ilman vuorovaikutusta lämpimän aikuisen kanssa.
Kasvatus ei saisi olla rankaisevaa, mollaavaa ja mitätöivää vaan lapsessa tulisi nähdä hyvää ja häntä tuetaan yksilöllisesti.
Keskeistä kasvatuksessa on pyrkiä aidosti kuuntelemaan lasta ja vastata tämän tarpeisiin lapsen temperamentti ja muut ominaisuudet huomioivalla tavalla.
Lähteet: Helsingin Sanomat 21.8.2019, kuvat omat
