Lyhyesti häpeästäni

 

Minä olen hävennyt ja häpeän edelleen suuria ja pieniä  mokia. Tunnen myös välillä sisäistä häpeää, yleistä oman huonommuuden tai riittämättömyyden häpeää. Lapsena tietysti kohtasin häpeää vanhempien nuhtelemisesta, kun olin tehnyt jotakin tuhmaa, ja jäin kiinni siitä.

Olen hävennyt myös vääränlaisia tilaisuuteen sopimattomia vaatteitani. Olen kaatunut kaupan eteisessä, kun korkkarit ovat jääneet kiinni mattoon. Kerran vessapaperi tunki sukkahousuista ja hame oli jäänyt sukkahousujen sisään vessassa käymisen jälkeen. Samoin pelkästään hame on jäänyt sukkahousujen alle.  Ja koko leveä takapuoleni on näkynyt.

Olen jälkikäteen hävennyt sitä, että olen kertonut naapureille liian avoimesti elämästäni. Nuorena häpesin reilussa humalassa tehtyjä mokia. Voi että, miten aamulla hävetti. Aikuisiässä ei näitä tällaisia ole ollut, kun on oppinut juomaan kohtuullisesti.

Olen hävennyt sitä, että ajan talvisaikaan ainakin kaksi kertaa ojaan. Olen huono kuski, mutta pidän vauhdista. Voi, miten häpeän mieheni edessä, kun hän tulee hakemaan minut kotiin tai viemään töihin.

Olen hävennyt myös jälkikäteen tähän blogiini kirjoittamia postauksia. Olen etenkin ajatellut, mitä joku tuttu ajattelee, jos lukee hyvinkin henkilökohtaisen postaukseni. Nimenomaan tuttu, ei ystävä, kaveri eikä blogiystävät, blogin muu lukija. Mutta tosaalta ajattelen, että tämän blogini tarkoitus on olla henkilökohtainen ja avoin. Voin tutkia kirjoittamalla tänne tunteitani ja ajatuksiani. Voi, varmasti on paljon muitakin häpeän aiheita, paljon... Ja karavaani kulkee ja koirat haukkuu!

Häpeän tunne syntyy siitä, että tuntee itsensä uhatuksi: pelkää, ettei kelpaa tai tule hyväksytyksi omana itsenään. Tunne on voimakas myös kehollisesti. Koko olemus ikään kuin kutistuu, ryhti ja katse painuvat alas, kasvot voivat punastua, huulille nousee tekohymyy. Olo muuttuu levottomaksi ja ajatukset menevät sotkuun.

Häpeän ja syyllisyyden tunteiden välillä on ero. Syyllisyys liittyy selvästi rajattavaan asiaan, jonka voi korjata, hyvittää tai sitä voi pyytää anteeksi. 

Lähteet: Kauneus&Terveys 13/2021, kuvat omat.

Tasaista laihduttamista

    Herneproteiinista tehty tomaattipohjainen, tulinen kastike ja kasviksia

Olen nyt laihtunut menneellä viikolla taas 1 kilon.  Olen laihtunut 2 kuukauden ja 1 viikon aikana 8 kiloa. Lähtöpaino oli 81 kg ja nyt painan  73 kg. Tarkalleen ottaen 72 kiloa ja 800 grammaa, mutta en ota huomioon noita grammoja. Suurpiirteisesti  ja tasaisesti  mennään.

Sunnuntaina iski karmea makeanhimo. Salmiakkia, toffeeta, viinikumeja, leivonnaisia. Heti minulle! Kääk! Heti! Kotona on luomukookostoffeeta ja onneksi ne on yläkerrassa. Matkalla yläkertaan loin mielessäni mielikuvan, että syön sitä toffeeta. Sain jopa sen täyteläisen maun suuhuni. Kun pääsin perille, himo oli laantunut. Enkä syönyt toffeita. Hah. Huijasin mieltäni.

En ole enää kursaillut ruuan suhteen vaan olen syönyt isoja annoksia puuroa ja muuta ruokaa. Silti olen laihtunut. Uskon, että muun muassa pätkäpaasto, mindfulness ja meditaatio ja puolukka ja se, etten syö perunaa, riisiä, pastaa ja kaikkea valkoista, ovat auttaneet asiaa. Olen korvannut ne parsa- ja ruusukaalilla sekä vihreillä pavuilla. Olen kirjoittanut jo monessa postauksessa tästä laihduttamisesta.

   Marjoja, jugurttia, voileipä

Alkuun laihduin etenkin vatsan seutuvilta. Nyt olen laihtunut yllättävän tasaisesti kaikkialta. Jotkut vaatteet roikkuvat ja varmasti useammat, kun saan tämän laihdutuksen loppuun. Pitäisi ostaa uusia vaatteita. Mutta en osta. Enkä missään nimessä ostaisi pikamuotimyymälöistä. Täysin ilmastosyistä. En ole ostanut uusia vaatteita melkein kahteen vuoteen. Kenotan vaan vanhoissa vaatteissa. Ja ainahan vaatteita voi pienentää. Vain käytettyjen vaatteiden ostamista voisin harkita.

              Suorastaan rakastan kikherneitä.

Vyötärö on onneksi kaventunut niin sanottuun normaalimittaan. 97:stä 88:aan. Sokeriarvot olivat ennen laihduttamista kakkostyypin diabeteksen puolella. Ihmeen nopeasti parin kilon laihdutuksen jälkeen ne laskivat miltei normaaliksi. Verensokeria seurataan kolmen kuukauden välein. Parasta oli, etten joudu syömään lääkkeitä.

Mindfulness ja meditaatio ovat olleet suureksi avuksi.  Liikasyöminen on lopulta mielen asia. Kun syöminen muuttuu, on tätä käsiteltävä mielessä. Etenkin jättää jäähyväiset herkuille ja tunnesyömiselle.

Miksi syön, vaikka ei ole nälkä? Tähän kysymykseen meditaatiossa voi nousta vastauksia syvältä lapsuudesta. On voitu lohduttaa ruualla, mikä näkyy lohtusyömisenä. Minulla turvallisuudentunne. Tunnesyömisessä saan turvaa ruuasta, vaikka nykyinen elämäntilanne olisi turvallinen. Mieli ei toimi johdonmukaisesti. Olen käsitellyt meditaatiossa tätä. Sanonut itselleni, etten tarvitse enää turvaa ruuasta. Olen aikuinen ihminen nyt. Minulla on nyt turvallisuudentunne.

Ruuan suuhun laittaminen voi olla hyvin intiimikin asia. Suuhan on myös erotogeeninen alue. Samoin täysi vatsa. Se tunne, kun vatsa täyttyy voi mennä jopa vauvaiän imetyskokemuksiin. Syvälle, syvälle.

Meditaatiossa olen jo kauan aikaa tiennyt, että tavallisessa elämässä pidättelen hengitystä. Siitä olen yrittänyt pikkuhiljaa päästä, luopua. Siihenkin olen löytänyt syyn lapsuudestani. En tarvitse sitäkään enää. Ei ole mitään hätää.

Joku voi pitää tätä humppana ja huuhaana. Mutta minun todellisuudessa meditaatiolla on aivan ihmeellisiä vaikutuksia. Sillä voi rauhoittaa sekä myös piristää mieltä. Meditaatio tuo rauhaa, selkeyttä, tasapainoa ja energiaa elämään. Olen siitä hyvin, hyvin kiitollinen.

Hyvää viikonloppua kaikille!

What do you want to do ?

New mail

What do you want to do ?

New mail

Kirpputorilöytöjä

En ole muistanut pitkään aikaan esitellä kirppariostoksiani. Niitä on kertynyt kesän ja alkusyksyn aikana. Esittelen tässä joitakin. Tuotteet ovat maksaneet 1-5 euroa. Paitsi vanhat Arabian lautaset maksoivat 15 euroa. Mietin pitkään, ostaisinko ne. Mutta keräilen vanhaa Arabiaa. Ja pitihän ne sitten ostaa.

Tykkään kaikesta vanhasta. Kuluneestakin. Elämää nähneestä. Ja on ekologista ostaa kirpparilta. Niin tavarat ja vaatteet kiertävät. Tähän sopii vanha laulu, jonka videon Youtubesta olen ennenkin soittanut. Nancy Sinatran These Boots Are Made for Walkin. Mutta se on niin hyvä. Aina vain.

Kerään vanhoja rasioita. Mistähän tämäkin hulluus johtuu? Viimeinen rasia kuvissa on hyvin vanha pahvinen rasia, jonka sisällä oli kaunis kaulakoru.

Pentikin lautasia.

Tähän vanhaan kuparikahvipannuun ihastuin ensi silmäyksellä. Sitä voi käyttää vaikka kukkamaljakkona. Sopivasti särmää.

Harakalle löytyi uutta vanhaa kiiltävää. Ensimmäinen koru on 1960- tai 1970-luvulta.

Tänä vuonna olen ostanut suurimman osan vaatteistani kirpparilta.  Lukuunottamatta sukkia, sukkahousuja ja alusvaatteita.Tavallisista kaupoista olen ostanut vain kaksi uutta vaatetta. Kirpparilta laadukkaita, kestäviä ja hyväkuntoisia vaatteita saa vain muutamalla eurolla. Kuvassa myös tyyny johon tykästyin.

Tähän tunikaan ihastuin heti. Se on läpinäkyvä ja vaatii alle topin; maanläheisen värinen; hepsankeikkanasti hulmuava.

 Käytkö sinä kirppareilla?

Vähän hupsuttelua ja kesävaatteita

Se on nyt kesä. Ihan oikeasti. Ilmakin lämpeni ja ulkona tarkenee kesähepeneissä; tosin tänään sataa taas. Oli ihanaa, ja korkea aikakin luopua nailonsukkahousuista. Tulee jotenkin vapautunut olo: iho paljaana valkohehkuisen taivaan alla. Eräänä lenseän lämpöisenä päivänä menin hetken mielijohteesta paikalliseen kultasepänliikkeeseen ja ostin elämäni ensimmäisen nilkkakorun. Kyllä sitä vähän yli viisikymppisenäkin voi kokeilla asioita ensimmäistä kertaa. Päätin, että koru pysyy nilkassa koko kesän. Ehkäpä hankin toisenkin samaan nilkkaan; tulee vähän näyttävämpi. Sattuu huvittamaan.

Pikku hupsuttelusta kesätamineisiin:

Taas tanatan tuon pönttöuunin edessä. Kuvien paita on vanha, merkiltään Anna Field, tilattu Zalandolta. Caprit muistaakseni pari vuotta vanhat, merkki Cream, ostettu paikallisesta Tarjan muotipuodista.

Tämä kuva on vähän huvittava, koska leggingsien lahkeet on miten sattuu. Itseään ei pidä ottaa liian vakavasti. Niin on hauskempaa. Tunika ostettu muutama vuosi sitten Thaimaasta.

Tämä mekko/tunika on merkiltään Yumi, ostettu monta vuotta sitten; en enää muista mistä.

Tämän tunikan leikkauksesta ja laskoksista tykkään. Lindexiltä useampi vuosi sitten.

Mitäköhän tuossa selitän? Naamasta ja käsistä päätellen - mielestäni - jotakin tärkeääkin. Mekko ei oikein pääse oikeuksiinsa tuossa kuvassa. Siinä on kaunis strassikaulus kuin koru. Merkiltään Dorothy Perkins, tilattu viime talvena Zalandolta.

Kas kummaa, osaan välillä nauraakin valokuvissa. Jonkinlaista edistystä siis tapahtuu. Tuuli käy mekon helmaan. Nyt ei kun lenkille raikkaaseen kesäsateeseen.

Välikauden vaatteita

En ole vielä ostanut uusia kevät- tai kesävaatteita. Zalandolta olen tilannut jo pari puseroa ja leggingsit. Perjantaina kuntosalin jälkeen pyörähdin kirpparilla ja ostin kaksi mekkoa. Nimitän tätä huhtikuista aikaa välikaudeksi.

Kuvan mekko on Anna Fieldin, tilattu Zalandolta.

Tämä mekko on smash!-merkkinen ja sekin tilattu Zalandolta.

Tunika on AC Belle-merkkinen ja ostettu paikallisesta Tarjan muotipuodista.

Nilkkurit on merkiltään Kiomi ja tilattu Zalandolta.
Kaikki kuvien vaatteet ja kengät on tänä vuonna ostettu. Anna Field merkissä on hinta-laatusuhde kohdillaan. Mekot ja tunikat ovat yleensä laadukkaita ja kestäviä sekä aina alle 50 euroa.

Olen ehkä vähän liian innostunut tästä blogin kirjoittelusta. Nimenomaan kirjoittamisesta. Sen sijaan kuvat ja tekniikka tuottaa vielä ongelmia. Olen tehnyt suurin piirtein kaksi postausta päivässä. Sanonpa itselleni nyt malttia, Marja. Korkeintaan yksi postaus päivässä. Minulla on nyt paljon vapaa-aikaa, koska minulla on tässä jaksossa hyvin vähän opetustunteja. Niiden lisäksi suunnittelen vain ensi vuoden uusia kursseja. Ja harrastelen.