Tasaista laihduttamista

    Herneproteiinista tehty tomaattipohjainen, tulinen kastike ja kasviksia

Olen nyt laihtunut menneellä viikolla taas 1 kilon.  Olen laihtunut 2 kuukauden ja 1 viikon aikana 8 kiloa. Lähtöpaino oli 81 kg ja nyt painan  73 kg. Tarkalleen ottaen 72 kiloa ja 800 grammaa, mutta en ota huomioon noita grammoja. Suurpiirteisesti  ja tasaisesti  mennään.

Sunnuntaina iski karmea makeanhimo. Salmiakkia, toffeeta, viinikumeja, leivonnaisia. Heti minulle! Kääk! Heti! Kotona on luomukookostoffeeta ja onneksi ne on yläkerrassa. Matkalla yläkertaan loin mielessäni mielikuvan, että syön sitä toffeeta. Sain jopa sen täyteläisen maun suuhuni. Kun pääsin perille, himo oli laantunut. Enkä syönyt toffeita. Hah. Huijasin mieltäni.

En ole enää kursaillut ruuan suhteen vaan olen syönyt isoja annoksia puuroa ja muuta ruokaa. Silti olen laihtunut. Uskon, että muun muassa pätkäpaasto, mindfulness ja meditaatio ja puolukka ja se, etten syö perunaa, riisiä, pastaa ja kaikkea valkoista, ovat auttaneet asiaa. Olen korvannut ne parsa- ja ruusukaalilla sekä vihreillä pavuilla. Olen kirjoittanut jo monessa postauksessa tästä laihduttamisesta.

   Marjoja, jugurttia, voileipä

Alkuun laihduin etenkin vatsan seutuvilta. Nyt olen laihtunut yllättävän tasaisesti kaikkialta. Jotkut vaatteet roikkuvat ja varmasti useammat, kun saan tämän laihdutuksen loppuun. Pitäisi ostaa uusia vaatteita. Mutta en osta. Enkä missään nimessä ostaisi pikamuotimyymälöistä. Täysin ilmastosyistä. En ole ostanut uusia vaatteita melkein kahteen vuoteen. Kenotan vaan vanhoissa vaatteissa. Ja ainahan vaatteita voi pienentää. Vain käytettyjen vaatteiden ostamista voisin harkita.

              Suorastaan rakastan kikherneitä.

Vyötärö on onneksi kaventunut niin sanottuun normaalimittaan. 97:stä 88:aan. Sokeriarvot olivat ennen laihduttamista kakkostyypin diabeteksen puolella. Ihmeen nopeasti parin kilon laihdutuksen jälkeen ne laskivat miltei normaaliksi. Verensokeria seurataan kolmen kuukauden välein. Parasta oli, etten joudu syömään lääkkeitä.

Mindfulness ja meditaatio ovat olleet suureksi avuksi.  Liikasyöminen on lopulta mielen asia. Kun syöminen muuttuu, on tätä käsiteltävä mielessä. Etenkin jättää jäähyväiset herkuille ja tunnesyömiselle.

Miksi syön, vaikka ei ole nälkä? Tähän kysymykseen meditaatiossa voi nousta vastauksia syvältä lapsuudesta. On voitu lohduttaa ruualla, mikä näkyy lohtusyömisenä. Minulla turvallisuudentunne. Tunnesyömisessä saan turvaa ruuasta, vaikka nykyinen elämäntilanne olisi turvallinen. Mieli ei toimi johdonmukaisesti. Olen käsitellyt meditaatiossa tätä. Sanonut itselleni, etten tarvitse enää turvaa ruuasta. Olen aikuinen ihminen nyt. Minulla on nyt turvallisuudentunne.

Ruuan suuhun laittaminen voi olla hyvin intiimikin asia. Suuhan on myös erotogeeninen alue. Samoin täysi vatsa. Se tunne, kun vatsa täyttyy voi mennä jopa vauvaiän imetyskokemuksiin. Syvälle, syvälle.

Meditaatiossa olen jo kauan aikaa tiennyt, että tavallisessa elämässä pidättelen hengitystä. Siitä olen yrittänyt pikkuhiljaa päästä, luopua. Siihenkin olen löytänyt syyn lapsuudestani. En tarvitse sitäkään enää. Ei ole mitään hätää.

Joku voi pitää tätä humppana ja huuhaana. Mutta minun todellisuudessa meditaatiolla on aivan ihmeellisiä vaikutuksia. Sillä voi rauhoittaa sekä myös piristää mieltä. Meditaatio tuo rauhaa, selkeyttä, tasapainoa ja energiaa elämään. Olen siitä hyvin, hyvin kiitollinen.

Hyvää viikonloppua kaikille!

What do you want to do ?

New mail

What do you want to do ?

New mail

Laihdutus väsyttää

Juuressosekeittoa.

Jees. Kyllä tämä sujuu. Tämä laihduttaminen. Nyt jotenkin  melko helposti. Laihduin menneellä viikolla reilut 1 kiloa. Painan nyt 74 kiloa, tavoitteena on pudottaa paino 71 kiloon. Alussa painoin 81 kiloa. Olen laihtunut kokonaisuudessaan 7 kiloa kahden kuukauden aikana. 

 Pakastetut banaaninpalat tekevät puurosta kermaisen.

Minulle on tullut jonkinlainen laihdutusväsymys. Ei sentään laihdutusuupumus, koska tämä laihduttaminen on tapahtunut aika lyhyen ajan sisällä. Ei puoli vuotta, vuotta. Uupumus syntyy yleensä pitkän ajan sisällä. Väsymystä vain. Välillä hyvin syvää, mikä tekee minusta miltei toimintakyvyttömän.  Se ilmenee esimerkiksi siten , ettei erityisesti innostu puntarin lukemista. On vähän välinpitämätön. Katselee sivussa. Katveessa.

Suklaanhimoon syön silloin tällöin proteiinipatukoita.

Silti olen laihduttanut ja laihdutan yhä. Olen jo tottunut laihduttamiseen ja vähän erilaisiin ruokiin. Ruokavaliosta on tullut arkinen rutiini. Tapa, tottumus. Ja kun se muuttuu tavaksi, ollaan jo voitettu paljon. Ei enää tarvitse kipuilla. Peitän ruokalautasesta yli puolet kasviksilla. Proteiinia noin kolmas osa. Eikä yhtään riisiä, pastaa tai perunaa. Ihme kyllä, syön yhä paljon puolukkaa. En ole vielä kyllästynyt siihen. Enkä mindfulnessiin.

Eikä tämä laihdutus ole nyt mikään tärkein asia. Hyvin tärkeä asia. Se sujuu. On monta asiaa, joista olen enemmän kiinnostunut. Hyvän elämän käsitykseeni ei kuulu laihdutusta lainkaan. Mutta toisaalta siihen kuuluu myös terveys ja liikunta. Ihmissuhteet, tasapaino ja omien arvojen mukainen elämä.

Metabolinen muisti toimii. Vuosikymmenet - tarkalleen ottaen 34 vuotta - herkuttelin viikonloppuisin ja joskus join myös viiniä. Olen huomannut tämän laihdutuksen aikana, että viikonloppuisin on karmea nälkä. Viikolla ei ole melkeinpä mitään näläntunnetta. Viime lauantaina heräsin kuin krapulaan. Pääkipu ja väsymys. Vaivoin pääsin sängystä ylös. Vaikka en ollut siis juonut perjantaina, vaan se oli metabolisessa muistissa. Pitää vain kestää viikonloput.

Tein miehelle ja tyttärelle, joka on nyt käymässä, foccaciaa, italialaista leipää. Laiton leipään viinirypäleitä ja aurajuustoa. Oli vähän kiusaus tehdä sitä. Mutta söin vain viinirypäleitä.

Hyvää viikonloppua kaikille!

What do you want to do ?

New mail

Edelleen laihdutan

Kille-kissa tarkastaa tonnikalasalaatin laadun. Hän on todella yksinäinen ja suruissaan puolisonsa Serefinan poisnukkumisesta. Aluksi ulkoa tullessaan hän tarkasti kaikki huoneet ja etsi Serefinaa. Nyt hän suree, eikä syö kuin herkkuruokia ja niitäkin liian vähän. Hän kaipaa seuraa ja pitää minua ehkä toisena kissana, emonaan.

Punnitsin itseni eilen ja liehuin hetken iloissani, koska olen taas laihtunut reilun 1 kiloa viikossa. Punnitsen itseni vain kerran viikossa. Kuluneena viikkona paino ei ole jumittanut paikallaan kuten viime viikolla. Tämän laihdutuskuurin aikana tavoitteeni oli laihtua 6 kiloa. Nyt olen laihtunut 5 kiloa 6 viikossa. Mutta olen edelleen hyöteä rouva. Olen kirjoittanut tästä laihduttamisesta monessa aiemmassa postauksessa kuten  Olen pätkäpaastolla, Laihdutus jatkuu, kilot pois vyötäröltä, Mindfulness laihdutuksessani. En nimitä laihduttamistani terveellisiksi valinnoiksi, herkuttomuudeksi, keventämiseksi tai oikeiksi valinnoiksi. Puhun suoraan ja raadollisestikin laihduttamisesta.

  Päivällinen. Tofua proteiinina, salaattia , hapankaalia.

Jos tämä laihdutus ei mene turhan vaikeaksi ja jumita liikaa, yritän ehkä laihduttaa normaalipainoon. Nyt olen vielä ylipainon puolella painaessani 76 kiloa. Laihdutuksen aloittaessani painoin 81 kiloa. Yritän laihduttaa normaalipainoon, joka minulle on 71 kiloa. Saas nähdä.

En ole onneksi kireä kuin rautalanka lainkaan. En ole esimerkiksi valittanut nälkää tai heikotusta livenä kenellekään, olen vain kirjoittanut siitä tähän blogiin. En ole sähähdellyt edes miehellenikään, joka syö usein runsaita liharuoka-annoksia, eikä ole kiinnostunut laihduttamisesta. Mindfulness on vaikuttanut tunteisiin ja ajatuksiin. Ajatukset ja tunteet menevät ja tulevat, voin  tarkastella niitä hetken ja päästää niistä irti. Sitkeää väsymystä silti tunnen. En ole siis minkäänlaisessa ketoosissa, sillä olo ei ole lainkaan pirteä. Mistähän johtunee?

   Tonnikalasalaatti ja täysjyväruisleipä iltapalana.

Olen syönyt samaa kala-kasvisruokaa kuten jo 36 vuotta. Olen vain pienentänyt jonkin verran annoskokoja. Paitsi olen syönyt tavallista enemmän puolukkaa, avokadoa ja tofua. En laske kaloreita. Se ei kiinnosta lainkaan. Menisi liian monimutkaiseksi, enkä halua kuluttaa liikaa aikaa tämän laihdutuksen ajatteluun. On tärkeämpiäkin asioita.

Ja jipiai jee, paastoverensokeri on laskenut arvosta 7,2 arvoon 6,3. Se on vielä viitearvon 6 yläpuolella. Mutta on laskenut roimasti. Todennäköisesti kilojen pudottamisen ja vyötärönympäryksen kaventumisen takia. Parasta on, etten lääkärin mukaan tarvitse lääkitystä, vaan verensokeria tarkkaillaan ja mitataan kolmen kuukauden välein. Pitkäaikainen sokeri oli normaali.

   Kaalilaatikko, jossa proteiinina soijarouhetta. Yksi lempiruuistani puolukkasurvoksen        kanssa. Teen   kaikki ruuat itse.

Olen vähän hummaillut, kun on herkuttanut. Tilannut hävikkiruokien verkkokaupasta Matsmartilta ja Fiksuruoalta. Esimerkiksi erilaisia oliiviöljyjä, viinietikoita, puuroaineksia, mysliä, salmiakkia, suklaata, curryja, pähkinöitä, marjasoseita, kissan herkkuja... Vaikka mieshän meillä hamsteri on. Kun joskus lähetän hänet kauppaan vaikka ostamaan kaurahiutaleita ja pakastemarjoja, hän tulee kahden ruokakassin kanssa kotiin. "Nämähän voi pakastaa, ja nämä säilyy pitkään."

Nimitän näitä tilauspuuhiani kuivasyömiseksi. Niin kuin alkoholisteilla on kuivajuominen. Raitistuessaan he saattavat puhua alkoholista, muistella juomisaikojaan. Ja sillä tavalla juopua. Laihdutuksen kuivasyömisessä katsellaan ruokareseptejä, ostetaan ruokaa ajatuksella, että sitten laihdutuksen jälkeen syön näitä. Vaikka laihdutuksen jälkeen alkaa kova puuha pitää paino saavutetuissa kiloissa.

                     Puolukkakiisseli jälkiruuksi.