Neuroottisuus tekee elämästä vaikeaa

Neuroottiset ihmiset ovat melko usein perfektionisteja. He murehtivat helposti menneitä ja tulevia;  hautovat omia puutteitaan; ylireagoivat vastoinkäymisiin. Neuroottisuus lisää mielenterveysongelmien riskiä. Masennusta, ahdistusta, alkoholiongelmia.

Neuroottisen mielen toiminnasta on kaksi toisistaan eroavaa käsitystä. Tunneteorian mukaan neurootikon aivot ovat herkempiä uumoilemaan uhkia ja rangaistuksia. Tämä selittäisi sen, että miksi neurootikot ovat usein pelokkaita ja reagoivat voimakkaasti ikäviin tapahtumiin. Tämä teoria ei selitä neurootikon huonommuuden tunteita ja ailahtelevaisuutta.

Niinpä tutkijat ovat esittäneet täydentävän teorian. Sen mukaan neuroottisia ihmisiä vaivaa mielen häly ja kaoottisuus. Heillä on vaikeuksia keskittyä, koska tunkeilevat ajatukset - kuten pelot ja huolet - häiritsevät heidän tarkkaavaisuuttaan.

Neurootikot eivät kuitenkaan pärjää huonommin älykkyystesteissä tai töissä kuin muut. Keskittymisen häiriöt ei siis häiritse heidän suoriutumistaan. On huomattu, että helposti huolestuvat ihmiset ovat kovia tekemään töitä onnistuakseen.

Lähteet: Helsingin Sanomat 4.4.2019, kuvat omat

Sääret sileiksi itsevalmistetulla sokerivahauksella

Poistin sääristä ihokarvat sokerivahauksella. Tein sokerivahan itse. Sokeroinnissa meni aikaa näin ensimmäisellä kerralla, ja se vaati malttia. Sokerimassankin olisi pitänyt jäähtyä enemmän ennen vahausta, niin siitä olisi saanut kiinteämmän pallon. Seuraava kerta sujuu varmasti nopeammin. Sääreni eivät ole luonnostaan kovinkaan karvaiset, ja sokerointi poisti kuitenkin kaikki ihokarvat.

Sokerointi on ekologinen tapa poistaa ihokarvat, koska siitä ei tule muovijätettä ja karvanpoistosokerin voi panna biojätteeseen.

Sokerointi poistaa ihokarvat juurineen, ja iho pysyy karvattomana jopa viikkoja. Sokerointiharjoitus kannattaa aloittaa sääristä. Niiden vahaus ei vaadi akrobatiaa. Säärten iho ei ole myöskään erityisen kipuherkkä.

Karvanpoistosokeri

3 dl sokeria

3 rkl vettä

2 rkl sitruunamehua

1. Purista situunasta mehu. Laita kaikki ainekset kattilaan. Kuumenna liedellä keskilämmöllä noin vartti. Sekoita koko ajan.

.

2.Ota kattila levyltä, kun sokeri on sulanut ja on kullankeltaista. Älä anna sokerin ruskistua.

3. Jäähdytä. Aloita sokerointi, kun sokeri on kädenlämpöistä ja hieman juoksevaa.

              Minun sääri on valkea kuin sianpotka.

4. Ota luumun kokoinen pallo sokeria käteesi. Notkista sitä hetki kämmenissäsi. Levitä sokeri ihollesi vastakarvaan noin 5 cm:n alueelle. Nykäise heti irti myötäkarvaan vaakasuunnassa.

5. Jos sokeri jähmettyy, pehmennä sitä mikroaaltouunissa noin 15 sekunnin ajan.

6. Pyyhi iho kasvovedellä. Älä sauno samana päivänä vaan anna ihon rauhoittua.

Miten sinä poistat säärikarvat?



Lähteet: Voihyvin 4/2019, kuvat omat

Psykiatrisessa sairaalassa kipulääkeriippuvuuden hoidossa osa 24.

Olen ollut täällä kohta kaksi kuukautta. En todellakaan muista tarkasti, että miten kauan. Sen muistan selkeästi, että kipulääkettä on pidetty samalla tasolla kaksi viikkoa kovien vieroitusoireitteni takia. Tällä viikolla annos on puoli tablettia päivässä. Täällä pää pehmenee. Niin hulluus alkaa.

Olen  yrittänyt estää kahden tunnin paniikkikohtauksia.  Niinpä olen juossut ja kävellyt reilu 10 kilometriä päivässä. Tiedän, että paniikkikohtaus on tulossassa, kun pää puutuu oikealta puolelta. Olen ollut kylmässä suihkussa jopa kolme kertaa päivässä. Olen pidättänyt hengitystä 30 sekuntia, hengittänyt normaalisti ja taas pidättänyt hengitystä... Olen ja olen.

Joskus olen saanut estettyä paniikkikohtauksen edellä mainituilla kotikonsteilla. Hyvin monesti olen joutunut kestämään 2-3 tunnin helvetin. Tavallinen paniikkikohtaus kestää keskimäärin 10-30 minuuttia. Viime viikolla alkoi niin kova väsymys, että luovutin. En jaksa  enää taistella niitä vastaan. Tulkoon kohtaus. Ihan sama. En vaan enää jaksa.

Sain viimein - seitsemän viikon helvetin jälkeen - lääkettä paniikkikohtauksiin. Se auttaa välillä. Ei ole mikään estolääke, mutta vie silloin tällöin paniikkikohtaukselta voimakkaimman terän.

Yksi narkkareista tuli takaisin osastolle  käsi siteissä,  kasvot ruhjeilla. Hän oli ryöstänyt kolmannen kerran apteekin. Sanoi, että ei helvetti muuta kuin linnaan. Sitä ennen täältä seuraavana aamuna Järvenpään sosiaalisairaalaan.

Narkkari on rauhan mies. Hän ei ollut käyttänyt asetta tai väkivaltaa ryöstöissä. Oli vain tyynesti kävellyt r-laatikoston kohdalle ja alkanut latoa Rivatrilia laukkuunsa. Myyjä oli sanonut: Soitan poliisit. Narkkari: Soita vaan. Hän oli lähtenyt varastetulla autolla karkuun. Poliisit oli  saaneet hänet myöhemmin kiinni. Poliisi oli tyrkännyt katuun, ja poliisikoira puraissut ranteesta.

Hän ryöstää pienten paikkakuntien apteekkeja, koska niihin ei ennätä poliisit nopeasti. Monella paikkakunnalla ei ole enää edes poliisiasemaa.

Kysyin mitä aineita oli siviilissä käyttänyt, ja hän luetteli pitkän rimpsun. Esimerkiksi Diapamia, Temestaa,  Zanoria, Rivatrlia, pilveä, amfetamiinia, opiaatteja. Tällä kertaa oli saanut jätettyä heroiinin pois, koska saa kuitenkin Metadonia korvaushoitona.

Narkkari nukahteli välillä istuessaan toimintakahvihuoneessa meidän kanssa. Hänellä on kasvot jotka ei jää mieleen.

Terveystrendi mutta todellinen puutostila: varastorauta

Nykyisin puhutaan paljon varastoraudasta eli ferritiinivarastosta.  Minä olin ihmetellyt vuosikausia erilaisia neurologisia vaivoja esimerkiksi kovia päänsärkyjä, puutumisia, levottomia jalkoja, raskausajan aurallista migreeniä - jopa lihasnykäyksiä - ja silloin tällöin tulevaa ahdistusta.

Nyt ollessani psykiatrisessa sairaalassa juttelin hoitajan kanssa vaivoistani ja hän sanoi, että varastoraudasta kannattaisi tehdä verikoe. Pyysin sitä lääkäriltä ja sain puhua pitkään, että hän suostui määräämään verikokeen. Näin kai on yleensä muutenkin ,että on vaikea saada määräystä verikokeeseen, koska varastorautaa vähätellään trendi-ilmiönä. Verikokeen tulos oli selvä: varastoraudan puute.

Suomessa rautavaraston viitearvot ovat 13-150 ug/l. Kansainvälisessä luokituksessa alaraja on 30 ug/l. Minun arvoni oli 9 eli selvä varastoraudan puute. Sain jo samana päivänä  ensimmäiset rautatabletit.

Varastoraudan puute aiheuttaa monenlaisia oireita. Joillakin ihmisillä oireet voivat olla vaikeitakin ja joillakin ei ole oireita lainkaan.

Oireiden fysiologinen syy on kuitenkin selvä: raudasta riippuvaisia valkuaisaineita on noin 200. Ne vaikuttavat energia-aineenvaihduntaan, hermoimpulssien kulkuun, aivojen ja hermojen toimintaan.

Fyysisiä oireita ovat muun muassa poikkeava väsymys, päänsärky, lihas- ja nivelkivut, levottomat jalat. Psyykkisiä oireita ovat keskittymiskyvyn puute, masennus, ahdistus ja muistihäiriöt. Minulla on useita edellä mainittuja oireita.

Varastoraudan puutetta esiintyy 10 prosentilla naisista ja 4 prosentilla miehistä. Mikään hemoglobiiniarvo ei sulje pois varastoraudan puutetta. Hemoglobiiniarvo ei ole yhteydessä varastorautaan.

Pelkkä ravinto ei korvaa varastoraudan puutetta. Raudan imeytyminen on yksilöllistä. 6-10 kuukauden rautakuuri tuo yleensä tuloksia. Suonen sisäistä rautahoitoa annetaan vain yhdelle prosentille ihmisistä. Hoidon on määrä nostaa varastoraudan arvon 100 mikrogrammaan.

Ihminen voi olla raudanpuutteinen, vaikka varastorauta-arvo olisi viitearvojen yläpuolella. Tämä selittyy ferritiinin ominaisuudesta vaihdella eri elämäntilanteissa. Muun muassa tulehdukset voivat nostaa varastorauta-arvoja, joten arvojen tulkinta on monimutkaista salapoliisityötä.

Raudanpuutteelle ei löydetä aina selvää syytä. Esimerkiksi synnytykset, runsaat kuukautiset, verenluovutukset, helikobakteeri, tulehdukselliset suolistosairaudet voivat aiheuttaa varastoraudan puutoksen. Itselläni on selkeä syy eli runsaat kuukautiset. Kolmasosalle ihmisistä ei löydetä selkeää syytä.

Oletko koskaan ajatellut, että sinulla voisi olla varastoraudan puutos?

Lähteet: Apu3/2019, kuvat Pixabay

Psykiatrisessa sairaalassa kipulääkeriippuvuuden hoidossa osa 23.

Nämä "raporttini" psykiatrisesta sairaalasta ovat reaaliaikaisia, ja osittain uusiakin postauksia teen. Olen ollut hyvin väsynyt ja olen edelleenkin. Aavaa, aavaa unimaisemaa. Välillä pidän sängyn reunoista kiinni, ettei sänky ajelehdi pois. Olen vanhentunut täällä 10 vuotta. Se on aivan tosi.

Yleensä herään kello kuusi. Nyt hoitajien on patistettava minut aamupalalle kello 7.30. Raahustan sinne unipöpperössä tyynyn painauma poskessa.

Sydän louskuttaa kuin vanha koira. Vanhempi maanikko pääsi pois. Entinen guru - suureksi onnekseni - pääsi pois. Ällistyttävän huonossa kunnossa potilaat pääsevät pois. On kai tilanpuutetta. Tämähän on vastaanotto- ja tarkkailuosasto. Ihmiset tulee ja menee. Kohtaamisia jotka muuttuvat nopeasti jäähyväisiksi.

Hengaan nyt nuoremman maanikon ja bentsodiatsepiinipöhnässä  (rauhoittava lääke) olevan miehen kanssa. Kyselemme ja puhumme elämän perusasioista, Miten nukuit? Saatanan huonosti, kun yöhoitaja availi ovia. (Yöhoitaja kulkee kolme kertaa yössä avaten kaikkien oven tarkastaakseen, nukkuuko potilas.)

Niin, kysellään nukkumisesta. Kysellään, onko vatsa toiminut. Kysellään voinnista. Juodaan paljon kahvia toimintakahvihuoneessa.  Haukutaan sairaalan ruoat. Haukutaan hoitajat. Haukutaan ylipäätään koko sairaala. Pelataan korttia. Pelataan trivial pursuitia. Pelataan shakkia. Pelataan biljardia. Katsotaan televisiota. Känistään nyrpeinä. Jurotetaan. Siinähän se aika kuluu.

Rakkaat lukijat jaksan vastata taas kommentteihin. Toivon, että luette ja kommentoitte. Jaksan lukea myös toisten blogeja. Täällä sairaalassa aika välillä  matelee. Kommenteistanne saisin  vähän lisää tekemistäkin.

Muuttuuko luonne ajan myötä?

Olen miettinyt tätä kysymystä ja tutkiskellut itseäni. Kyllä, minun luonteeni on muuttunut nuoruuteen verrattuna. Olen nyt muun muassa ulospäinsuuntautuneempi ja hieman kärsivällisempi. Mutta kärsimätön olen edelleen.

Luonteesta käytetään psykologiassa sanaa persoonallisuus. Se tarkoittaa yksilön ajattelutapoja, tunne-elämää ja käyttäytymistä.

Psykologian isä William James sanoi vuonna 1887 persoonallisuuden "kovettuvan kuin kipsi" 30 vuoden ikään mennessä. Ajatus jäi elämään.

Vanha käsitys on murtumassa. Uusi tutkimusnäyttö osoittaa, että persoonallisuus muuttuu paljon luultua herkemmin.

Persoonallisuutta tutkitaan yleisimmin viiden suuren Big five-mallin mukaan. Siinä arvioidaan viittä pääpiirrettä: avoimuutta uusille kokemuksille, tunnollisuutta, ulospäinsuuntautuneisuutta, sovinnollisuutta ja neuroottisuutta eli tunne-elämän tasapainottomuutta.

Big fiven piirteet jättävät kuitenkin pimentoon erityisesti ei-toivottuja piirteitä esimerkiksi aggression, vieraantuneisuuden, manipulatiivisuuden. Itsevarmuuttakaan ei tutkita. Malliin on ehdotettu lisättäväksi vilpittömyyden. Sen mittaaminen paljastaisi myös häikeilemättömyyden.

Vuonna 2003 julkaistun tutkimuksen mukaan ihmiset monesti muuttuvat vanhetessaan henkisesti tasapainoisemmiksi, sopuisammiksi ja tunnollisimmiksi. Lähes 4000:n 20-80-vuotiaan ihmisen tutkimus osoitti, että persoonallisuus muuttuisi eniten nuorilla aikuisilla ja yli 60-vuotiailla.

                 Muutokset muuttavat persoonallisuuttakin
Suuri elämänmuutos muovaa persoonallisuutta, esimerkiksi rakkaussuhteen aloittaminen vähentää neuroottisuutta. Naiset ja miehet muuttuvat vähemmän ulospäinsuuntautuneiksi erotessaan. 

Kasvavan tutkimusaineiston mukaan voimme itse muokata aktiivisesti persoonallisuutta. 87 prosenttia ihmisistä tahtoisi nähdä
kunkin viiden suuren persoonallisuuspiirteensä muuttuvan ainakin vähän.

"Useimmat haluaisivat olla hieman tarmokkaampia ja sosiaalisesti rennompia, ystävällisempiä ja rakastavampia, vastuullisempia ja tuottavampia, vähemmän stressaantuneita ja ärsyyntyviä tai luovempia ja syvällisempiä." Näin sanoo sosiaalipsykologi ja tutkija Nathan Hudson.  

Lähteet: Tiede 5/2019, kuvat omat

Vernadan upeat korut

Sain tehdä yhteistyötä koruyritys Vernadan kanssa. Ihastuin korvakoruihin ja nahkaisiin rannekoruihin, joista enemmän Vernadan tarinan jälkeen.                    

                      Vernadan korujen tarina 

Vernada on oivaltava, käsintehty korusarja. Se valmistetaan huolella valituista luonnonmateriaaleista ja muun muassa laadukkaasta hienohopeoidusta korumetallista. Korusarjan idea on monikäyttöisyys.

Yksittäisinä monitoimikorut ovat selkeän tyylikkäitä, mutta yhdistelemällä niitä kiinni toisiinsa saa näyttäviä ja omanlaisia korukokonaisuuksia, joita voi muunnella mielensä mukaan.

Vernadan tarina sai alkunsa Anne Vuorelan unelmasta. Graafisen suunnittelijan palo valmistaa käsin kauniita koruja viitoitti tien koruntekijäksi.

Yrittäjyyden avulla löytyi usko ja luottamus omaan osaamiseen. Mielenkiintoisimpana Anne pitää työssään tuotesuunnittelua, jossa oivaltavilla yksityiskohdilla koruille saadaan lisää käyttömahdollisuuksia. 

Annen mielestä tärkeintä  korusuunnittelussa on asiakkaan huomioiminen. Korun pitää koskettaa, olla laadukas - ja parhaimmillaan se on fiiliksen mukaan muokattavissa. Vernadan tarina muuttuu korunkäyttäjän päällä hänen omaksi tarinakseen.

Vernadan koruissa on tekstirengas, johon on painettu voimasanat: Unelmoi. Usko. Taistele. Uskalla. Ensin unelmoidaan. Sitten itselle tärkeään asiaan aletaan uskoa ja sen puolesta taistellaan. Ja sitten kerätään uskallusta toteuttaa se.

Nuo voimasanat kannustavat kantajaansa arjen haasteissa. Sanat ovat olleet Annelle itselleen merkityksellisiä. Voimasanojen merkitys on noussut esiin myös Vernadan koruja käyttäneiden elämäntarinoissa. Annen mielestä ei kai merkityksellisempää palautetta voi saada kuin tarinan elämäntilanteesta, jossa koru on antanut myönteistä voimaa tai lohtua kantajalleen.

Päättäväisyydellä ja sitkeydellä kohti parhaita materiaaleja

Annen on pitänyt olla sitkeä viedäkseen omaa yrittäjän unelmaansa eteenpäin. Korkealaatuisia, kohtuuhintaisia korujen valmistukseen soveltuvia materiaaleja ei ole aina helppo löytää.

Anne haluaa, että koruissa käytettävät materiaalit  ovat turvallisia. Niillä pitää olla eettinen jalanjälki ja niiden pitää kestää kulutusta.

Kaikki valinnat perustuvat korun käyttäjän huomioimiseen. Korujen pitää olla helppokäyttöisiä tai muutoin ne jäävät korurasian pohjalle.

Vernadan pieni puoti&paja on Pohjanmaalla Mustasaaressa. Siellä voi vierailla sopimuksen mukaan. Tuotevalikoimaan kuuluvat luonnonväreissä hehkuvat puuhelmiset kaulakorut ja käsikorut, kaulaketjut, ranneketjut, korvakorut, kieputettavat nahkarannekorut ja erilaiset nahkarannekkeet myös miehille. Uutuuksina näyttävät, laserleikatut nahkakorut.
-----
Ihastuin Vernadan korvakoruihin. Ne ovat suuria ja näyttäviä. Juuri minun makuuni. Nahkainen rannekoru kristalleineen on kauniin rouhea.

Ensiksi kuvia Kosketus-korvakoruista:

Kosketus-korvakorut ovat graafisen kauniit ja ne on toteutettu yhdessä taitavan puusepän kanssa. Korvakorujen puuosat ovat pinnalta sileitä ja ihanat koskettaa. Materiaalina on mehiläisvahattu tammi.


Seuraavaksi Perhonen-korvakorut:

Romanttiset Perhonen-korvakorut ovat mustaa laserleikattua nahkaa. Ne ovat näyttävät, mutta kevyet käyttää. Nahkakuvio on noin 25 mm leveä, kokonaiskorkeus renkaineen on noin 80 mm.

Nahkainen rannekoru:

                                              49 €

   

    

                    

Kaunis DeLux-nahkarannekoru jossa on kolme erilaista, laadukasta nahkanauhaa kahdella kiepillä. Yksi nauha on koristeltu Swarovskin kristallein. Korussa on säätöketju, joten koru käy monenkokoiselle ranteelle. Koru kiinnitetään napakalla, hopeoidulla rapulukolla. Se kieputetaan kaksi kertaa ranteen ympäri ja se on noin 40 mm leveä, kun nauhat asettuvat vierekkäin. Korun kokonaispituus on 42 cm. Sitä voi käyttää myös lyhyenä choker-tyylisenä, kaulanmyötäisenä kaulakoruna.

Alennuskoodilla nyt 50PLUS 10% alennus kaikista Vernada verkkokaupan tuotteista 31.5 asti

Psykiatrisessa sairaalassa kipulääkeriippuvuuden hoidossa osa 22.

Vieroitusoireita

Nyt kirjoitan "raportteja" proosamuodossa täältä psykiatrisesta sairaalasta. Ei ne runotkaan olleet oikeita runoja vaan proosaa runomuodossa. 

Tässä eilen kävi niin, että sain pahan ahdistuskohtauksen. Se ei ollut paniikkikohtaus vaan koko illan kestävä kova ahdistus. Aluksi oikea puoli päästä muuttui turraksi. Sitten alkoi pääkipu, joka kulki monen tunnin sisällä toisesta puolesta päästä takaraivoon, toiselle puolelle päätäni ja lopulta otsaan.

Kaksi mieshoitajaa istui kansliassa, jonne menin niin kovasti ahdistuneena, että pelkäsin joutuvani psykoosiin. Toinen hoitaja sanoi, ettei sinulla ole psykoositaipumusta. Hän puhui rauhoittavasti.

Toinen taas sanoi, että jos psykoosi tulee, me hoidamme psykoosia. Saatana, mikä hoitaja! Hoitaa sairauksia - ei ihmisiä. Tämä hoitaja on ulkonäöltäänkin kuin vanginvartija tai koirankouluttaja. Varmaan melkein kaksi metriä pitkä, tanakka, hiukset ajettu kaljuksi, raaka yleisilme.  Sain itkukohtauksen. Itkin pitkään.

Ei sitten muuta kuin kotikonstit käyttöön. Yritin hengityksen avulla vähentää ahdistusta. Puoli minuuttia hengityksen pidättämistä - mikä alkuun ei meinannut onnistua -, normaalia hengitystä 10 minuuttia ja sitten taas hengityksen pidättäminen. Tätä noin tunti.

Ei auttanut. Seuraavaksi menin kylmään suihkuun, joka kohdistui aluksi päähäni ja sitten koko vartaloon. Kylmä suihku, lämmin suihku, kylmä suihku, lämmin suihku. Tätä niin kauan että totuin kylmään veteen.

Suihku auttoi miltei tyydyttävästi, ja nukahdin sen jälkeen. Yleensä nukun hyvin, mutta nyt olen muutamana yönä nukkunut koiranunta suurin piirtein aamuyöstä alkaen. Minulle uni on niin tärkeää, että jos nukun vähänkin huonosti, se näkyy seuraavan päivän olossa.

Toinen kipulääkevieroituksessa ollut nainen sai vieroituksensa loppuun. Lääkäri oli sanonut hänelle, että omaksi itseksi tuleminen vie vielä aikaa. Ei enää vertaistukea. Juttelua ja pohdiskelua. Naisella oli samanlaisia vieroitusoireita kuin minulla. Vaihdettiin puhelinnumerot. Pidetään yhteyttä. Hyvä niin.

Myös reipas hölkkä tai kävely auttaa paniikkikohtaukseen. Esimerkiksi viime torstaina kävelin 15 kilometriä ja siihen kuntosali päälle. Kunto kasvaa. Pää pehmenee.

Olen ajatellut kotiin lähtemistä. Voisin siellä tiputtaa viimeiset lääkeannokset. Rauhassa kotona. Lomalla kotona oli välillä miltei hyvä olo. Täällä tämä laitoselämäkin ahdistaa. Säännöt. Yksi mielivaltainen hoitaja. Melu. Home. Huoneen tarkastukset. Minua nolottaa, kun pikkuhousutkin tutkitaan. Mutta en saamari lähde kotiin. Kasvimaan voin kylvää vasta kesäkuun puolella.

Minä olen nyt niin huonossa kunnossa, etten vähään aikaan "raportoi" täältä sairaalasta. Minulla on varastossa  erilaisia  postauksia kauneudenhoidosta ja ruokaresepteistä asiapostauksiin,
joten julkaisen niitä. Toivon kovasti, että lukisitte niitä. En voi vastata kommentteihin, joten te niin paljon rakkaat vakilukijani jättäkää kommentoimatta.

Olen ilman aikojani.

Kaikki pelkistyy.

Pelko.

Työuupumus

WHO:n mukaan stressiin liittyvät sairaudet ovat tällä hetkellä Euroopan yleisin sairauslomiin johtava syy.

Tässä postauksessa on talvikuvia, koska uupumus voi olla muun muassa jonkinlaista jähmettymistä. Olen nyt sairauslomalla, mutta kirjoitan silti työuupumuksesta, koska luin kirjan Uuvuksissa ammatillisesta kiinnostuksesta.

Uupumuksen kulku.

Itse uupumuksen kokenut työpsykologi ja psykoterapeutti Liisa Uusitalo-Arola on kirjoittanut kirjan Uuvuksissa. Sain kirjan arvostelukappaleen tuuma-kustannukselta. Uusitalo-Arolan mukaan uupuminen etenee näin:

Aluksi töissä on voinut muuttua jotakin esimerkiksi tietokoneohjelma. Tämän takia töitä jää rästiin, mikä on tunnolliselle ihmiselle paha tilanne. Kuin pikku hiljaa mutta vääjäämättömästi upottava suo.

Ihminen saattaa olla melkein koko ajan kiukkuinen. Muut tuntuvat  olevan vain tiellä. Hän voi vetäytyä omiin oloihinsa. Kyynisyys valtaa mielen. Tuntuu siltä, että itse pitää tehdä kaikki. Ja sen ylikin. Varmistaa tulevia asioita ja tehtäviä.

Viikonloppujen aikana voimat ei palaudu. Työkuviot vyöryy mielessä. Väsymys ei lähde lepäämälläkään. Stressi lisääntyy,  koska mieltään ei voi hiljentää. Mutta ihminen ei hae apua johdolta tai työterveydestä. Hän ei ehkä tunnista tilaansa uupumukseksi.

Hän ajattelee, ettei vaihtoehtoja ole. On oltava töissä, koska perhe pitää elättää ja lainat maksaa.

Identiteetin kannalta se, ettei jaksa, voi olla kauheaa, jos on aina tehnyt paljon ja jaksanut. Kuka minä nyt olen, kun en enää jaksa?

Uusitalo-Arolalla oli itsellään omituisia puutumisoireita ja kipuja. Häntä huimasi. Uni häiriintyi.

Uupumisessa voi olla monenlaisia oireita. Psyykkisiä ja fyysisiä.  Nämä kaksi aluetta eivät ole erossa toisistaan.

Vastustuskyky heikkenee. Moni on jatkuvasti flunssassa.  Pahimpia oireita ovat sydänoireet. Uupuneet voivat saada rytmihäiriöitä. Muisti pätkii.

Jossakin vaiheessa uupumista pelkkä työpaikan näkeminen voi saada aikaan oksennusreaktion tai ripulin. Pitää syödä matkapahoinvointilääkkeitä. Tai ripulilääkkeitä. Jotkut turvautuvat rauhoittaviin lääkkeisiin. Nukahtamislääkkeisiin.

Sitten joku - työkaveri tai työterveyshoitaja - kysyy: mitä sinulle kuuluu? Tässä tilanteessa uupunut romahtaa ja itkee valtoimenaan.

Jokin menee rikki. Joudutaan sairauslomalle. Mielen ja kehon säätelysysteemit pettävät.

Työuupumisesta

Uusitalo-Arolan mukaan työelämä voi olla henkisesti uuvuttavampaa kuin ennen. Muutosvauhti on nopea. Juuri muutokset aiheuttavat uupumista. Jokaisen olisi hyvä tietää rajansa. Jos niiden yli mennään, jarru pohjaan. 

Työn mielekkyys vaikuttaa uupumiseen. Työhön tuovat mielekkyyttä työn merkityksellisyys, eettisyys, hyvä johtaminen ja mukavat työkaverit. Hyvässä työpaikassa työintoa riittää pitkiinkin päiviin. Huonossa työpaikassa tuskin jaksaa olla 7,5 tuntia.

Kaikki ihmiset eivät murru, vaikka ovat lähellä uupumista. He sinnittelevät. Sekä työssä ja kotona. Epätoivoisessa mielessä on jatkuvasti seuraava tehtävä, mikä on pakko tehdä. Ja sitten taas seuraava ja seuraava. Tällainen elämä on ohutta ja kuluttavaa.

Uupumuksesta paraneminen voi viedä kuukausia tai vuosia. Se kuitenkin yleensä onnistuu, jos pyytää ammattiapua.

On hyvä tehdä muutoksia asioihin tai tilanteeseen, mikä aiheuttaa uupumisen. Jos palaa samaan tilanteeseen, uupumus voi uusiutua.

Kirja jakaantuu kolmeen lukuun: näin uupumus kehittyy, toipuminen ja oman hyvinvointisi johtaja. Viimeisessä luvussa annetaan käytännöllisiä ohjeita välttää uupumus.

Itsensä ja hyvinvoinnin johtaminen muistuttaa yrityksen johtamista. Visio tarkoittaa sitä tavoitetilaa, johon halutaan päästä. Strategia on suunnitelma siitä, miten päästään tavoitetilaan. Missiolla tarkoitetaan liikkeenjohdossa sitä, miksi yritys on ylipäätään olemassa. Näitä käsitteitä voi käyttää myös itseen.

Oman hyvinvoinnin johtamisessa itselle tärkeitten arvojen tunnistaminen on olennaista, sillä eläminen arvoristiriidassa tai -epäselvyydessä  on kuluttavaa. Omien arvojen mukainen toiminta vapauttaa energiaa.

Voimavaroja ja stressiä tulee sekä yksityiselämästä että työstä. Keho seuraa kuormituksen ja palautumisen tasapainoa, mutta se ei pysty erottamaan stressin lähteitä vaan laskee vain kokonaiskuormituksen.

Työhön voi motivoitua erilaisista syistä, joista toimeentulo on ehkä tärkein. Kaikkein helpointa se on, kun löytää oman elementtinsä. Oman elementin voi tunnistaa siitä, että äkkiä tuntee olevansa nainen tai mies paikallaan.  

Lähteet: Liisa Uusitalo-Arola: Uuvuksissa, kuvat omat

Psykiatrisessa sairaalassa kipulääkeriippuvuuden hoidossa osa 21.

Psykiatrisen sairaalan sosiaalisen elämän pyörteissä

Kaksi maanikkoa osastolla. Nuorempi maanikko kertoi, että oli ostanut - tarkemmin sanoen yrittänyt ostaa - viisi ostoskärryllistä tavaraa grillistä kastelukannuun, kalastusvälineisiin, ruokaan, ynnä muuhun.Kaikki mitä tarvitsi. Selkeästi. Saatana. Eikö ihminen saa ostaa rauhassa?Vartija tuli. Sen jälkeen... En muista mitään.

Hänet tuotiin lepositeissä osastolle. Norsupiikki (tainnutuspiikki) kankkuun ja eristyksiin. Kun hän pääsi sieltä, hän on ollut verraton puhumaan. Pieni, laiha, vikkeläliikkeinen mies.

Vielä verrattomampi puhumaan on vanhempi maanikko. Kokoonnumme porukalla kuuntelemaan häntä. Hän on oikea tarinaniskijä. Ja hilpeä mies.  Hän osin muistelee värikästä menneisyyttään. Ja kertoo mehukkaita juttuja nykyhetkestä. Pullea, loivaliikkeinen mies. Hän näytti listaa, johon oli luokitellut osaston hoitajat hyvännäköisyys ja seksikkyys listaan. Eikö ole hyvä lista?  Totuudenmukainen? Ihmettelin, että hän muisti kaikkien hoitajien nimet. Toimelias mies. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Hän kertoilee eniten seksiseikkailuistaan ja menneestä loistosta, asumisestaan lämpimissä maissa. Osa totta tosiaan palturia. Paljon seksijuttuja seikkaperäisesti. Punastuttaa.

Istutaan oleskelutilassa iso taulu-tv  helvetin kovalla. Ei sitä oikeasti katsota. Kuunnellan näitä kahta maanikkoa, jotka pahimmillaan puhuvat jatkuvasti toistensa päälle. Taistelevat metsot.  Kestän sitä  tunnin annoksena kerrallaan, koska olen aistiyliherkkä. Maanikot ovat onneksi tällä kertaa viihdyttäviä.

Nuori tyttö, joka lähti sairaalasta pois ennen lomaani, soitti. Hän ehdotti, että treffattaisiin ABC:llä. Täkäläisittäin Apsilla. Hän asuu siinä aika lähellä. Sovittiin ajankohta. Ja minä ravasin sinne koko ajan taakseni vilkuillen. Oikotie löytyi jokin aika sitten. Se kulkee metsän läpi. Polku on hyvä.

En ole vielä vainoharhainen. Mutta entinen guru on alkanut tuijottaa ja seurata minua osastolla. Siitä pälyilyni. Oli tunne, että hän seuraa ulkonakin. On saanut vasta kulkuluvat. 

Halattiin tytön kanssa. Mentiin  terassille syömään pizzaa. Meillä oli taas mukavaa. Ja voidaan olla välillä hiljaakin. Hän tulee minua osastolle treffaamaan torstaina. Erottiin. Halattiin. Minä pyysin häntä vilkaisemaan Apsin etupihalle, että entinen guru ei ole vaan siellä. Olihan se. Ovelasti ja kekseliäästi vakoillut minua. Minä karkasin terassin aidan yli. Se oli melko korkea. Kaftaani päällä kun oli tosi lämmin. Pikkuhousuni näkyivät aivan varmasti, kun raahauduin aidalla. Ravasin toista kautta sairaalaan. Siten entisen gurun vakoilukeikka ei onnistunut kokonaisuudessaan.

Mietin nyt, että pitääkö kertoa entisen gurun toimista hoitajille. Toisaalta toisesta samassa paikassa ja osin samassa liemessä olevasta ihmisestä ei haluttaisi juoruta. Mutta kun ahdistaa. Ja paniikkikohtauksissa joudun juoksemaan ja kävelemään parikin tuntia ympäri, poikki ja lävitse lähiseutuja. Sekin väsyttää ja ahdistaa. Minä en ole puuma lainkaan.

Miksi on hyvä antaa anteeksi?

Minä annan melko helposti anteeksi. En jaksa kantaa kaunaa pitkään. Jotenkin haluan, että elämäni on tasapainossa. Seuraavaksi syitä anteeksiantoon.

• Stressin lieventyminen. Padottu viha voi kuormittaa mieltä ja kehoa. Kun antaa anteeksi, päästää irti vääryydestä ja uutta energiaa vapautuu.
• Itseen keskittyminen. Kun vapautuu vihasta ja kaunasta, on hyvä aika miettiä omia arvojaan. Kun osaa tidostaa omat arvot ja elää niiden mukaisesti, hyvinvointi lisääntyy.
• Vastuun kantaminen. Ei voi olla koskaan varma siitä, tietääkö loukkaaja, mitä tunnet. Ihmisellä on oikeus pahoittaa mielensä, mutta voisi olla hyvä jutella loukkaajan kanssa. Loukkajalta voi kysyä, miksi hän toimi niin kun toimi. Tällä tavalla tilanne ei jää kesken, vaan se tulee selvitetyksi. Ihminen voi itse päättää, minkälainen suhde on jatkossa loukkaajaan.
• Katkeruuden välttäminen. Joskus anteeksianto voi tuntua mahdottomalta. Tästä seuraa vaara jäädä kiinni katkeruuteen. Silloin on koetettava ottaa etäisyyttä loukanneeseen henkilöön. Kun lakkaa odottamasta häntä vääryyden korjaamiseen ja anteeksipyyntöön, ei altistu uusille pettymyksille.

Millä tavalla sinä annat anteeksi?

Lähteet: Kauneus&terveys 4/2019, kuvat Pixabay

Psykiatrisessa sairaalassa kipulääkeriippuvuuden hoidossa osa 20.

Totuttelen taas olemaan täällä. Kaikuviin ääniin. Homeoireisiin. Miltei ylisosiaalisuuteen. Kämppikseni nukkuu tai vain makaa sängyssä koko päivän. Varmaankin vaikea masennus. Illalla hän on valveilla sen aikaa, että syö sipsejä ja suklaata. Tyttöparka.

Onneksi luonto on kaunis keväänherkkä. Täällä on melko paljon metsäpolkuja ja metsäteitä joissa kuljeskella. Se rauhoittaa oloani.Oloni on apea kuin ruoho joka koskettaa kiveä, ja minä olen se kivi.

Eräs mies tuli käytävällä vastaan. Pysäytti minut ja kysyi: Oletko nähnyt minua viime aikoina? Mielessäni mietin kysymystä. Eikö hän itse ole nähnyt itseään? Onko hän hukassa? Vastasin hänelle: En ole nähnyt. Hän vastasi vain: Jaa ja jatkoi matkaa.

Onneksi täällä on pari minun ikäluokkaa olevaa naista. Ja toinen on kipulääkevieroituksessa kuten minä. Meillä on paljon puhuttavaa. Vertaistukea molemmille. Hän kertoi, että oli haalinut Panacod reseptejä monelta eri lääkäriltä. En tiedä, miten se on mahdollista nykyään, kun kaikki tiedot näkee koneelta ja reseptit on sähköisiä. Minä sain reseptini yhdeltä samalta työterveyslääkäriltä, enkä syönyt lääkkeitä kuin pari kuukautta. Onhan sekin paljon. Mutta lääkäri vain suostui kirjoittamaan reseptejä.

Ja tässä ollaan. Vieroitusoireisena. Aamupäivisin paniikkikohtaus. Enää niitä ei ole pitkin päivää. Se on edistystä.

Jokapäiväinen kuntosali ja sauna tuntuu luksukselta. Käyn aamuisin kuntosalilla tunnin verran. Ohjaaja on hyvä ja mukava. Laitteet uusia ja toimivia.

Eilen illalla sydämeni tykytteli, ja aloin pelätä - irrationaalisesti - sydänkohtausta. Vakuuttelin itselleni, että sydämen rytmin kiihtyminen kuuluu vain vieroitusoireisiin. Onneksi nukahdin nopeasti ja nukuin koko yön sikeästi. Heräsin siihen, että hoitaja kävi ilmoittamassa: aamupalalle. Ei ole nälkä. Elämäni on nyt varjossa.

Intiimialueita kannattaisi hoitaa niin kuin ennen vanhaan

Markkinoille on viime aikoina tullut erilaisia intiimipesuaineita. Niille on varmaankin markkinat. Vaikka gynekologi Jatta Rautakorven mukaan intiimialueille riittäisi vesipesu 1-2 kertaa päivässä. Vedelläkään ei saisi pestä liian usein. Liian usein peseminen kuluttaa pois limakalvon normaalia kosteussuojaa.

Joillakin on sellainen luulo, että emätintä pitäisi huuhdella. Se ei pidä paikkaansa. Missään tapauksessa ei saa suihkuttaa vettä suoraan emättimeen. Valkovuoto on luonnollinen tapa puhdistaa emätin.

Jos kuitenkin haluaa käyttää intiimipesuaineita, kannattaa huolehtia siitä, että aineen pH-arvo on tarpeeksi matala. Sopiva pH-arvo on noin 5. Jos emättimen pH-arvo nousee, siellä pääsevät valtaan vääränlaiset bakteerit.

Hedelmällisessä iässä olevan naisen emätin on maitohappobakteerivaltainen. pH-arvon nousu aiheuttaa maitohappobakteerien vähenemistä. Tällöin saattaa tulla kutinaa, kirvelyä ja ylimääräistä valkovuotoa.

    

Intiimialueiden pesu ei ole ainoa emättimen bakteerikantaan vaikuttava asia. Bakteerikantaan voi vaikuttaa myös esimerkiksi ruokavalio, liikunta tai usein toistuvat yhdynnät. Miehen siemenneste on emäksistä ja se voi nostaa emättimen pH-arvoa ja aiheuttaa oireita.

Rautakorven mukaan on todella yleistä, että naiset tulevat vastaanotolle kutinan tai kirvelyn vuoksi, ja syy löytyy jostakin päivittäisestä tavasta. Intiimialueita pitäisi hoitaa niin kuin ennen vanhaan ja käyttää maalaisjärkeä.

Karvoituksen jatkuva poistaminen voi myös aiheuttaa erilaisia oireita. Jos tulee kutinaa ja kirvelyä, kannattaa vähentää ajelua. Karvoillakin on suojaava merkitys.

Valkovuoto on itsessään normaali ja hyvä ilmiö. Naiset, joilla ei ole hormonaalista ehkäisyä, saattavat huomata, että valkovuodon määrä vaihtelee. Vaihtelu on merkki siitä, että keho toimii normaalisti. Valkovuodon määrän kuuluukin vaihdella hormonaalisten muutosten mukaan.

Lähteet: Helsingin Sanomat 11.4.2019, kuvat Pexel, Pixabay