Paineensietokyky

 

Miksi toiset kestävät työskennellä jatkuvan paineen alla ja toiset ei? Tähän vastaa psykologi Ville Ojanen: "He ovat kouluttautuneet tehtävään, ja heillä on myös luontaisia taipumuksia ja ominaisuuksia siihen. Ei sen kummempaa."

Kun tapahtuu jotakin, mihin ei ole valmistautunut, syntyy paineinen ristiriitatilanne. Stressi on aivojen toimintaa, joka käynnistyy, kun maailma vaikuttaa uhkaavalta, ei vastaa odotuksia tai siinä on korjattavaa. Stressireaktio saa taistelemaan, pakenemaan tai lamaantumaan epätoivoisena.

Myös persoonallisuus- ja temperamenttipiirteet vaikuttavat paineensietoon. Sensitiiviset ja herkästi reagoivat ihmiset ovat muita alttiimpia arjen kuormitus- ja stressitekijöille. Ihmisen persoonallisuus vaikuttaa siihenkin, millaiset asiat saavat pois tolaltaan.

Ihmiset ovat lähtökohtaisesti eri tavoin kykeneviä kohtaamaan erilaisia ongelmia. Tyyni ja vakaa ihminen on luontaisesti valmiimpi tilanteeseen, jossa jonkun henki on vaarassa. Sensitiivinen, tunneherkkä ihminen on taas todennäköisesti kykenevämpi selviytymään ihmissuhteisiin liittyvästä ennakoimattomasta ristiriidasta. Olemme syntyämme taipuvaisia tietyntyyppisiin asioihin, sillä yhteisö tarvitsee erilaisia ihmisiä.

Vaikka persoonallisuudella on vaikutusta, paineensietokyky on pääasiassa opittava taito. Yksi keino parantaa sitä on muuttaa odotuksiaan ja suhtautumistapojaan. Olosuhteita pystyy muuttamaan harvoin, mutta omaa suhtautumista voi muuttaa aina. Asiat stressaavat näin vähemmän.

Joskus elämänkokemukset voivat sysätä muutokseen, esimerkiksi burnoutin jälkeen asenne työhön voi muuttua. Tärkeä tapa vahvistaa paineensietokykyään on kehittää osaamistaan ja varautua tällä tavoin vaikeisiin paikkoihin. Tämä vähentää stressin tuntoa.

Ja kun osaaminen karttuu, asennekin muuttuu. Psykologiassa käytetään käsitettä pystyvyyden tunne. Jos ihmisellä on sisäinen pystyvyyden tunne, hän kokee olevansa valmis vastaan tuleviin koitoksiin. Hän uskoo osaamisensa ja kokemustensa riittävän.

Lähteet:   Helsingin Sanomat 19.8.2021, kuvat omat

Minkälainen ihminen saa toisen tuntemaan olonsa hyväksi?

Luontaisesti lämmin ihminen saa toisen tuntemaan olonsa tärkeäksi ja hyväksi. Entä mistä tämä johtuu, että jotkut saavat toisen tuntemaan olonsa hyväksi? Helposti lähestyttävä ja valoisa henkilö pystyy tähän.

Lämmin ihminen on sosiaalisesti lahjakas, joka osaa asettua samalle taajuudelle tapaamansa ihmisen kanssa. Hän tunnistaa omat ja muiden rajat ja valitsee oman etäisyytensä sen mukaan. Lämmin ihminen tietää, milloin on hyvä aika koskea toisen olkapäätä tai halata ja milloin ei.

Toisaalta hän saa omalla käytöksellään toisen tuntemaan itsensä nähdyksi. Lämmin ihminen ei pyri itse valokeilaan tai mieti omaa seuraavaa repliikkiä, vaan antaa toiselle tilaa.

Michelle Obamaa pidetään lämpimänä ihmisenä. Hänen tavassaan olla muitten ihmisten kanssa on jotakin pingottomuutta, eikä hän pelkää näyttää epätäydellisyyttään.

Obaman lempeä olemus luo vahvan kontrastin toiseen yhdysvaltlaisessa politiikassa tunnettuun hahmoon, usein kalseana pidettyyn Hillary Clintoniin. Clinton on saanut vuosien varrella paljon kritiikkiä kylmyydestään. Hän yrittää ehkä olla muuta kuin on. Siksi hänen tavoittelemansa lämpö ei tunnu aidolta.

Kylmyydestä kritisoiminen ja muihin vertaaminen voi aiheuttaa ikävän kilpailutilanteen, koska omaa persoonallisuutta on vaikea muuttaa kovinkaan paljoa.

Luontainen lämpö on osa persoonaa, ja siitä kertovat ominaispiirteet alkavat usein näkyä jo lapsuudessa. Jos omaa lämpöisyyttään haluaa kehittää, kannattaa pyrkiä parantamaan omaa läsnäoloa, esimerkiksi katsomalla silmiin,  kuuntelemalla, päästämällä irti ennakkoluuloistaan.

Erityisen tärkeää on kiireettömyyden tuntu. Usein viestitään tietoisesti tai tietämättä, että aikamme on kallista. Kun sitten arjen kiireessä osoittaa toiselle, että hänelle on aikaa, se voi saada tuntemaan toisen ihmisen tärkeäksi. Lämpö tulee sivutuotteena läsnäolon ja ajattelun kautta. Parhaimmillaan lämmin ihminen voi parantaa toisen itsetuntoa.

Lähteet: Helsingin Sanomat 20.8.2020, kuvat omat

Muuttuuko luonne ajan myötä?

Olen miettinyt tätä kysymystä ja tutkiskellut itseäni. Kyllä, minun luonteeni on muuttunut nuoruuteen verrattuna. Olen nyt muun muassa ulospäinsuuntautuneempi ja hieman kärsivällisempi. Mutta kärsimätön olen edelleen.

Luonteesta käytetään psykologiassa sanaa persoonallisuus. Se tarkoittaa yksilön ajattelutapoja, tunne-elämää ja käyttäytymistä.

Psykologian isä William James sanoi vuonna 1887 persoonallisuuden "kovettuvan kuin kipsi" 30 vuoden ikään mennessä. Ajatus jäi elämään.

Vanha käsitys on murtumassa. Uusi tutkimusnäyttö osoittaa, että persoonallisuus muuttuu paljon luultua herkemmin.

Persoonallisuutta tutkitaan yleisimmin viiden suuren Big five-mallin mukaan. Siinä arvioidaan viittä pääpiirrettä: avoimuutta uusille kokemuksille, tunnollisuutta, ulospäinsuuntautuneisuutta, sovinnollisuutta ja neuroottisuutta eli tunne-elämän tasapainottomuutta.

Big fiven piirteet jättävät kuitenkin pimentoon erityisesti ei-toivottuja piirteitä esimerkiksi aggression, vieraantuneisuuden, manipulatiivisuuden. Itsevarmuuttakaan ei tutkita. Malliin on ehdotettu lisättäväksi vilpittömyyden. Sen mittaaminen paljastaisi myös häikeilemättömyyden.

Vuonna 2003 julkaistun tutkimuksen mukaan ihmiset monesti muuttuvat vanhetessaan henkisesti tasapainoisemmiksi, sopuisammiksi ja tunnollisimmiksi. Lähes 4000:n 20-80-vuotiaan ihmisen tutkimus osoitti, että persoonallisuus muuttuisi eniten nuorilla aikuisilla ja yli 60-vuotiailla.

                 Muutokset muuttavat persoonallisuuttakin
Suuri elämänmuutos muovaa persoonallisuutta, esimerkiksi rakkaussuhteen aloittaminen vähentää neuroottisuutta. Naiset ja miehet muuttuvat vähemmän ulospäinsuuntautuneiksi erotessaan. 

Kasvavan tutkimusaineiston mukaan voimme itse muokata aktiivisesti persoonallisuutta. 87 prosenttia ihmisistä tahtoisi nähdä
kunkin viiden suuren persoonallisuuspiirteensä muuttuvan ainakin vähän.

"Useimmat haluaisivat olla hieman tarmokkaampia ja sosiaalisesti rennompia, ystävällisempiä ja rakastavampia, vastuullisempia ja tuottavampia, vähemmän stressaantuneita ja ärsyyntyviä tai luovempia ja syvällisempiä." Näin sanoo sosiaalipsykologi ja tutkija Nathan Hudson.  

Lähteet: Tiede 5/2019, kuvat omat