Laihdutukseni loppuu

Rentukat kukkii.

Olen  laihtunut 5 kuukaudessa 13 kg. Tavoitepainoni oli 68 kg, ja nyt olen reilusti saavuttanut sen, painan itse asiassa 67,5 kiloa. Laihduin kahden viikon aikana  yli 2 kg ja vyötärön ympärys on kaventunut 10 senttiä.

Paino jumitti monta viikkoa 70 kilossa, ja ajattelin, että se on ehkä minulle terveellinen paino. Olen miettinyt sitä, että kun aloin taas reippaasti laihtua ketogeenisen ruokavalion kokeilun jälkeen, olisiko keto ollut jokin tärsky aineenvaihdunnalle. Ehkäpä. Olihan se hemmetin rankkaa ja väsyttävää, kun energian lähteeksi muuttui rasva, ja nesteitä lähti kahden kilon verran kehosta. 

Toisaalta olen tehnyt niin paljon ulko- ja puutarhatöitä lenkin lisäksi, että sekin on voinut laihduttaa. No, jee, joka tapauksessa olen nyt tavoitepainossani!

Kasvimaa käännetty, työnjohtajana Kille-kissi.

Lupiinilla on mahtava juurakko.

Kukkaunelmia.

Pontevat auringonkukan taimet. On ihana seurata siementen itämistä.

On tämä laihdutus vaatinut melkoista ankaruutta ja tavoitekeskeisyyttä. Ehkä itsekuriakin. Olen luonteeltani aika kärsimätön, joten itsekin ihmettelen, että jaksoin keskittyä laihduttamiseen jopa viisi kuukautta, mutta ehkä se johtui siitä, että tuloksia tuli nopeasti. Jos ei olisi tullut, tuskin olisin laihduttanut näinkään pitkään. Mutta henkisesti minua on skarpannut mindfulness, mielikuvaharjoittelu ja meditaatio. Mindfulnessissa voi esimerkiksi tarkkailla nälkää ja antaa sen sitten irrota pois, mennä ohi omia menojaan. Mielikuvaharjoittelussa olen syönyt ne herkut, joita olen himoinnut ja päässyt niistä irti. Tai nähnyt konkreettisesti rasvan tirisevän pois. Meditaatio rauhoittaa levotonta mieltä. Laihdutus on korvien välissä.

Liperi eli  lipstikka, oivallinen keittomauste.

Osa yrteistä istutettuna lähinnä vanhoihin kattiloihin ja pottiin.

Nyt korona-aikaan laihdutus on ollut melko vaikeaa, kun olisi tehnyt mieli herkutella, saada syömisestä lohtua tähän pelottavaan ja arvaamattomaan tilanteeseen.  Nautinto olisi ollut tavallaan paikallaan. Mutta olen muuntanut sen lenkkeilyksi.  Lenkin jälkeiseen  "euforiaan". Laihdutus on myös haastavaa myöhäiskeski-iässä ja vaihdevuosissa, koska aineenvaihdunta hidastuu. Kilot kertyvät etenkin   vyötärölle.

Olen pätkäpaastonnut koko laihduttamisen ajan 14-16 tuntia vuorokaudessa, syönyt paljon puolukkaa, koska se auttaa tutkitusti  painonhallinnassa ja olen syönyt pätkäpaaston jälkeen kolme kertaa päivässä. Eikä ole ollut nälkä kuin joskus myöhään illalla vähän. Jatkan edelleen pätkäpaastoa. Saa elimistö levätä paaston ajan.

Ensimmäinen nokkoskeitto ennustelee kesää.

Lounas.

Miten tästä eteenpäin? En syö edelleenkään höttöhiilareita, valkoista pastaa, riisiä, en ehkä perunaakaan. Kun en ole syönyt niitä, ruoka on itse asiassa piristänyt, ei väsyttänyt. Tämä rajoitus sopii minun kala-kasvissyöjän elimistölleni. Yhden kerran viikossa on nyt herkkupäivä. Herkuttelin kyllä kolme kertaa laihdutuskuurinkin aikana. Ruokavaliossani on klassisesti 80% terveellistä ja 20% herkkuja. Todennäköisesti syön suurinta herkkuani salmiakkia.

Borssikeitto.

Iltapala.

Syön ravintotiheitä papuja, parsa-, ruusu- ja valkokaalia. Kesäkuun alussa kauppoihin tulee sesonkiherkku kotimainen varhaiskaali. Oikein odotan sitä, että pääsee sillä herkuttelemaan. Kuten kevään ensimmäisillä parsoilla herkuttelimme. Muutenkin kesällä on tarjolla kotimaisia sesonkiherkkuja, esimerkiksi porkkanoita, sipuleita, mansikoita ja vadelmia. Lisäksi saan kasvimaalta tuoreita luomuvihanneksia.

Olen mielistynyt dalgona-kahviin.

Kaurapuuroa marjoilla ei voita aamiaiseksi mikään.

Chiiavanukas ja marjoja.

Laihdutuksen loppurutistus oli sinänsä helppo, koska mieskin alkoi yhdessä vaiheessa laihduttamaan terveydellisistä syistä. Se oli toisaalta huvittavaa, koska hän oli väheksynyt laihdutustani ja ihmetellyt, etten syö höttöhiilareita. Jankannut, ettei sinussa ole mitään laihdutettavaa. Ja mites kävi? Nyt mies puree nälkäänsä kaalia ja porkkanaa välipaloina. Hih!

Korvasienessä. Hyvä korvasienikevät.

Ja nyt tulee kesä. Aurinko hoitaa talven pimeän tunteita. Kasvien lehtivihreärummut paukuttaa. Maisema muuttuu uhkeaksi ja täydeksi. Niin paljon vihreää!!!

Ujo Siiri-kissi.

Tytär sanoi, että myöhäiskeski-ikäisen pitää valita kasvot tai vartalo. Niin että, kun laihduttaa, kasvot alkavat roikkua, kun rasvat häviää. Olen totisesti tämän huomannut. Kapeat kasvoni ovat entisestään kaventuneet ja roikkuvat, siksi tämä kuva naisellisessa turhamaisuudessa on suodatettu. Ehkä kasvot vielä jotenkin muuntautuvat ikäiseni kasvoiksi. Tiedä häntä.  

Naaman lisäksi 42 kokoni vaatteet roikkuvat. Olen ollut kaksi vuotta uusia vaatteita ostamatta - ilmastosyistä - enkä nytkään osta. Olen nyt kokoa 38-40.  Minulla on myös jonkin verran tämän koon  vaatteita, ei ehkä trendikkäitä, mutta ne saavat riittää. Painoin pitkään lasten synnytysten jälkeen 66 kiloa. Sitä ennen painoin 59 kiloa. Kuitenkaan en ole koskaan jojolaihduttanut, koska olen laihduttanut vain synnytysten jälkeen ja toisen kerran hoitamattoman kilpirauhasen vajaatoiminnan myötä tulleita kiloja.

Vanha potta ja herkänkaunis neilikka.

Stressi vaikuttaa ihoon

Samea, kuiva iho, tummat silmänaluset, finnejä. Stressihormonit adrenaliini ja kortisoli auttavat ihmistä skarppaamaan vaativissa tilanteissa, mutta ulkonäölle ne aiheuttavat lähinnä haittaa.

Stressi on iholle hormonimyrsky. Se voi kuivattaa ihoa ja nostaa verensokeria, mikä taasen voi tuhota ihon kimmoisena pitävää kollageenia.

Kova stressi saa paljon pahaa aikaan. Se voi puhkaista atooppisen ihottuman, psoriasiksen, ruusufinnin.

Jatkuvasti stressaantuneilla on lyhentyneet telomeerit. Telomeereilla tarkoitetaan DNA-rihmaston päässä olevia rakenteita. Näiden lyheneminen on yhdistetty ihon ennenaikaiseen vanhenemiseen.

Osa ihmisistä reagoi stressiin niin, että se jää päälle. Tästä johtuen heidän telomeerinsa lyhenevät.

Stressissä voidaan syödä tavallista epäterveellisemmin.  Runsas sokerin syönti rapistaa kollageenia, joka pitää ihon täyteläisenä ja kimmoisana.

Huono uni heikentää kasvihormonin tuotantoa, joka olisi tärkeää ihon uudistumiselle. Ja väsymys tummentaa silmänaluset ja vie hekun iholta.

Stressiä on välillä kaikilla, joten on myös väliä sillä, miten siihen asennoituu. Myönteinen suhtautuminen elämään voi suojata myös stressiltä ja edistää sen laantumista stressireaktion jälkeen.

Lähteet: terve.fi 2/2019, kuvat omat

Muuttuuko jokin pysyvästi koronan jälkeen?

Minä ajattelen, että syksyyn mennessä koronatilanne tasoittuu. Kesäkin voi olla helpompi.Tavalliset influensattkin jopa loppuvat kesällä. Koronasta on huomattu, että se ei sairastuta niin paljon lämpimissä maissa. Esimerkiksi Italiassa sairaus riehui pohjoisessa, etelässä päästiin helpommalla.

Virus tuskin häviää kokonaan. Nyt elämme taudin ensimmäistä aaltoa. Virologian laitoksen apulaisprofessori Tarja Sirosen mukaan olemme vasta alkumetreillä. Ensimmäinen aalto kestää joitakin kuukausia. Elämme koronan kanssa varpaillamme ainakin vuoden. Yhtä raskaita liikkumisrajoituksia tuskin tulee, mutta ainakin kesä vielä hissutellaan. Tänä kesänä ei juhlita festareilla tai tehdä lomamatkoja Etelä-Eurooppaan.

Toisessa aallossa virus ei enää leviä yhtä ärhäkkäästi, sillä sairastuneet saavat taudille arviolta kahden kolmen vuoden immuniteetin. Itse viruskin saattaa menettää tehoaan.

On vielä avointa, millaiseen arkeen palaamme koronan ensimmäisen aallon jälkeen. Poikkeusaika on voinut sekoittaa terveyden, talouden ja ihmissuhteet. Poliisi on myös raportoinut lisääntyneestä kotiväkivallasta.

Avioerotilastoihin tulee piikki koronan jälkeen. Koska ollaan pitkiä aikoja kotona yhdessä, hyvä ja paha kärjistyvät. Kaikki, mikä ei suhteessa toimi ja kuormittaa, korostuu.

Koronasta seuraa irtisanomisia, lomautuksia ja konkursseja, mikä kiristää hermoja. Kodeissa voidaan miettiä, mihin vielä pudotaan ja kuinka uusi elämä rakennetaan.

Epävarmassa poikkeustilassa turvaudutaan usein huonoihin selviytymiskeinoihin ja puolustusmekanismeihin: itkuun, ruokaan tai juomiseen.

                                       Uusi aika
Perusterve aikuinen ei ole koskaan todella pelännyt kuolevansa niin paljon kuin nyt. Elämme  ajassa, jossa kaiken ikäiset voivat ajatella kuolemaa. Se järkyttää turvallisuudentunnetta ja aiheuttaa voimakkaita reaktioita.

Arvot syvenevät  kriisin jälkeen. Eristyneisyys ja poikkeustila voivat kirkastaa elämän prioriteetit, ja ne saattavat olla ristiriidassa aiempien valintojen suhteen. Nyt on aikaa miettiä elämäänsä, ja mikä on oikeasti tärkeää. Kriisi voi olla mahdollisuus uuteen ja parempaan elämään.

Voi toivoa, että nykyiset materialistiset, individualistiset ja itsekkäät arvot hiipuisivat, ja alkaisimme ajatella enemmän tulevia sukupolvia ja koko ihmiskunnan parasta.

Korona-pandemia voi antaa polttoainetta globaalien ongelmien ratkomiseen, ja niistä tärkein on ilmastonmuutoksen hidastaminen. Pandemiat yleistyvät, kun ilmasto lämpenee. Tauteja aiheuttavat hyönteiset viihtyvät laajemmilla alueilla. Jo tietoisuus pandemioista voi kannustaa ilmastotoimiin.

Luonnossa on paljon viruksia. Uusia pandemioita tulee varmasti, ellemme muuta toimintatapoja. Korona on varoitus. Ehkä ilmastopelotkin voivat toteutua ellemme toimi.

Poikkeustilasta voi jäädä digikrapula, eikä osa halua miettiä etäyhteyksiä pitkään aikaan.

Voi olla tietysti myös mahdollista, että koronan jälkeen palataan aivan samaan. Esimerkiksi jotkut voivat ajatella, että  kun tulevaisuudessa ilmastonmuutostoimia  tulee enemmän kannattaa nyt lentää kuin viimeistä päivää,  kun vielä pääsee.

Lähteet: Kauneus&Terveys 6/2020, kuvat omat

Minulla on vaihdevuodet

Olin mituuttanut FSH-hormonin eli vaihdevuosihormonin syyskuussa 2018, mutta olin tyypilliseen tapaani hajamielisesti unohtanut koko jutun, enkä ollut kysynyt verikokeen tuloksia.

Tämä tuli ilmi, kun pyysin perjantaina työterveyslääkäriltäni muiden asioiden lomassa lähetettä kyseiseen verikokeeseen. Hän sanoi tietokonettaan näppäillen, että olen mituuttanut syyskuussa 2018 FSH-hormonin tason ja se on  kertonut vaihdevuosien olevan käsillä. Jumankeikka, minulla on ollut vaihdevuodet 1 vuoden ja 8 kuukautta, enkä ole tiennyt koko asiaa. Kuukautiset kyllä loppuivat noin puoli vuotta sitten.

Minulle tuli joku vuosi sitten hyvin runsaat ja kivuliaat kuukautiset ja PMS oireista lähinnä mielialan heittelyä. Gynekologi määräsi tähän yhdistelmäehkäisypillerit. Ne auttoivat todella paljon.

Apua, minä en ole tiennyt, että vaihdevuodet ovat olleet jo miltei kaksi vuotta! Minulla ei ole ollut fyysisiä oireita, psyykkisistä lähinnä mielialan heittelyä.

Vannoin kovasti aikaisemmin, että kun minulle tulee vaihdevuodet, haen heti hormonikorvaushoitoa. Mielialan vaihtelut eivät rasita arkea kovinkaan paljon, joten en ainakaan tällä hetkellä tarvitsekaan sitä.

Oireettomuus voi johtua siitä, että olen ollut kala-kasvissyöjä 36 vuotta. Kasveissa on kasviestrogeeneja, etenkin soijassa. Lisäksi juon päivittäin grnaattiomenamehua. Se voi toimia kuin hormonikorvaushoito. Olen kirjoittanut granaattiomenamehun ominaisuuksista täällä. Uskon tähän erityisesti nyt, koska minulle ei ole tullut fyysisiä vaihdevuosioireita.  Tai sitten vaihdevuosioireet voivat  tulla myöhemmin, ei vain vajaan kahden vuoden aikana. Entä jos ne tulevat silloin oikein ryminällä?  

Vaihdevuosissa hormonimuutos on yhtä suuri ja rankka kuin murrosiässä. Kehossa tapahtuu siis paljon. Paljon!

Rankoiksi muuttuneet PMS-oireet kertovat vaihdevuosien lähestymisestä ja esivaihdevuosista. Näitä oireita on ennen kuukautisia muun muassa turvotus, rintojen arkuus, makeanhimo, ärtyneisyys, mielialan vaihtelu tai pysyminen matalalla.

Vaihdevuosien tyypillisiä oireita ovat kuumat aallot, yöhikoilu, limakalvojen kuivuminen, yleinen väsymys, aloitekyvyttömyys, seksuaalinen haluttomuus, motivaation puute, muistin heikkeneminen, sydämen tykyttely ja epämääräiset lihas- ja nivelkivut.

Hormonaaliset muutokset vaikeuttavat painonhallintaa, ja lihavuus voi lisätä vaihdevuosioireita. Estrogeenin määrän väheneminen hidastaa perusaineenvaihduntaa, ja energian kulutus laskee vaihdevuosiaikana. Kiloja kertyy helpommin erityisesti keskivartaloon, ja laihduttaminen saattaa olla vaikeaa.

Vaihdevuodet voivat kestää muutamasta kuukaudesta koko loppuelämään. Keskimäärin oireita tulee noin seitsemän vuott


Onko sinulla jo vaihdevuodet tai ovat olleet? Minkälaisia oireita sinulla on tai oli?

Lähteet: Hyvä terveys 5/2020, kuvat omat

Oma aika parisuhteessa

Meillä on miehen kanssa molemmilla paljonkin omaa aikaa. Ehkä se johtuu siitä, että olemme molemmat jonkinlaisia individualisteja. Vapaa-ajallaan mies korjaa autojaan tai soittaa monia soittimiaan, minä esimerkiksi kirjoitan käsikirjoitusta ja tätä blogia, lenkkeilen ja kuljen metsissä, teen puutarhatöitä. Viihdymme molemmat hyvin kotona.

Parisuhteessa voi tulla riitaa, jos toinen kaipaa paljon omaa aikaa ja toinen haluaa tehdä kaiken yhdessä. Parisuhdekeskus Katajan toiminnanjohtaja, psykologi ja erityistason parisuhdepsykoterapeutti Suvi Laru kertoo, miten eriävät näkemykset oman ajan tarpeesta sovitetaan yhteen.

"Tuntuu, että toinen roikkuu ja tukahduttaa", kirjoittaa 44-vuotias nainen. 

Helsingin Sanomat pyysi lukijoitaan kertomaan, miltä tuntuu elää parisuhteessa, jonka osapuolilla on eriävät mielipiteet omasta ajasta.

"Tulee riitoja menoistani. Yritän ehdottaa miehelleni omia menoja ja harrastuksia, mutta se ei oikein ota tuulta purjeisiin".

Usein on kyse siitä, ettei ymmärretä kumppanien erilaisia tarpeita. Tämä voi johtaa helposti ristiriitoihin, koska asiaa ei ole parisuhteessa sanallistettu ja avattu.

Miksi toiset tarvitsevat enemmän omaa aikaa kuin toiset? Larun mukaan ihmiset ovat temperamentiltaan ja luonteeltaan erilaisia. Jotkut tarvitsevat enemmän aikaa kaverien kanssa ja kontakteja muihin ihmisiin kuin toiset.

Ristiriitaisessa parisuhteessa ei kerta kaikkiaan ymmärretä sitä, että toinen toimii ja ajattelee aivan eri tavalla ja tarvitsee eri asioita.

Pitäisi ymmärtää, millainen kumppani on, millainen itse on, millaista arkea haluaa elää. Erilaisten tarpeiden sanallistaminen kannattaa aloittaa käymällä läpi, miten paljon aikaa mahdolliset työt ja opinnot vaativat. Sitten käydään läpi vapaa-aikaa ja merkitään omat menot perheen yhteiseen kalenteriin. Jo tämä auttaa hahmottamaan tilannetta, ja omat menot ei tule yllätyksenä kumppanille. Hänellä on aikaa sulatella asiaa ja ehkä hyväksyä se.

On hyvä keskustella siitä, millaisia harrastuksia tarvitsee, kuinka paljon haluaa omaa aikaa ja antaa perheelleen aikaa.

Keskusteluissa käydään läpi parisuhteen tarpeet, parisuhdetta ei saa jättää hyllylle. Molempien pitäisi pystyä sanoittamaan, minkälaista yhdessäoloa tarvitsee. Mikä tuo voimaa? Minkälaisia tunteita siihen liittyy?

Terveessä parisuhteessa ollaan yhdessä rinnakkain, pidetään toisesta kiinni, mutta irrallisina, eikä koeta läheisriippuvuutta. Suhde ei saa olla niin tukahdutettu ja syyllistävä, ettei ole erillisyyttä. Näin molemmat voivat hengittää vapaasti.

Oma mielenmaailma on jokaisella omanlaisensa ja se saakin olla. Suhteessa voidaan jakaa asioita ja kertoa niistä kumppanille, mutta muistissa pitäisi olla se, että olemme erillisiä ihmisiä.

Tarvitsemme myös ystävien ja sukulaisten seuraa. Yleensä on näin, mutta kumppani voi olla myös sellainen, että haluaa olla koko ajan vain yhdessä. Tällainen kumppani ei pysty tekemään päätöksiä itse, eikä hänellä ole muita läheisiä kuin kumppaninsa.

Kun asioita työstää ja pohtii auki, tajuaa, että minä olen nyt tällainen, ja sitten voi kertoa asiasta kumppanilleen. Ei ole kuitenkaan millään lailla väärin, että tarvitsee toista. Jotkut saattavat kokea, että pitäisi olla hirveän itsenäinen. Niin ei tarvitse. Saa myös tarvita kumppaniaan.

Lähteet: Helsingin Sanomat 23.4.2020, kuvat omat

Probiootit ja prebiootit, kuka näistä nyt saa selvää?

Otin näistä nyt vihdoinkin selvää. Prebiootit edistävät erilaisten hyvänlaatuisten bakteerien eli probioottien kasvua suolistossa. Prebiootit ovat ikään kuin probioottien ravintoa.

Prebiootit ovat hiilihydraatteja, yleensä kuituja, jotka imeytyvät suolistossa hitaasti tai ei ollenkaan. Ne ovat välttämättömiä terveydelle ja ruokkivat suoliston pinnan soluja, vahvistavat immuunipuolustusta ja pitävät suoliston pH:n sellaisena, etteivät haitallisemmat bakteerit villiinny.

Suolistomikrobiston vaikutusta tutkitaan nyt paljon. Vielä tiedetään varsin vähän. On kuitenkin viitteitä siitä, että suolistomikrobisto vaikuttaisi jopa neurologisten sairauksien ja masennuksen syntyyn. Tutkimuksessa masentuneella on ollut erilainen suolistomikrobisto kuin terveillä.

Hyvä suolistomikrobisto ei päästä elimistöön molekyylejä, jotka aiheuttavat matala-asteista tulehdusta.

Prebiootteja on esimerkiksi sipuleissa, kaaleissa, viljoissa, palkokasveissa, omenoissa, perunoissa, riisissä ja pastassa; myös tärkkelys on prebiootti.

Osa saa prebiooteista vatsavaivoja, turvotusta ja ilmavaivoja. Suoleen voi syntyä kaasuja ja vettä, kun bakteerit fermentoivat (käyttävät) prebiootteja. Monet prebiootit ovat fodmap-hiilihydraatteja, jotka aiheuttavat oireita erityisesti ärtyvän suolen-oireyhtymää sairastaville, voi tulla ripulia tai ummetusta.

Herkkävatsaisen kannattaa suosia prebiootteja, jotka eivät aiheuta vatsaoireita: kauraa, sitrushedelmiä, kaakaota ja pellavan- ja chiansiemeniä.

Elintarvikkeissa lisätyt prebiootit ovat muun muassa nimellä FOS, inuliini, sikurijuuri tai joku muu sikurin nimitys. Kuituja pitäisi syödä päivittäin 25-35 grammaa. Jopa 2/3 osa suomalaisista syö niitä liian vähän.

Lähteet: Kauneus&Terveys 4/2020, kuvat Pixabay

Ketogeeninen ruokavalio ei sovi minulle

No, niin nyt on ketogeeninen ruokavalio kokeiltu ja lopetettu sunnuntaina. Ketoosia odottelin, muttei sitä ehtinyt tulla, kun en jaksanut enää. Tämä postaus ei ole välttämättä faktatietoa vaan kirjoitan oman kokemukseni kautta.  Aivan kauhea väsymys ja mielialan lasku. En ole koskaan elämässäni ollut niin väsynyt kuin ketoruokavaliossa. Väsymys oli paljon, paljon syvempää kuin huonosti nukutun yön jäljiltä. Nukuin ketodieetillä erittäin hyvin. Ja päivällä ja illalla.

Samoin oli oksettava, huono olo ja pulssi  korkealla. Ketodieetti nostaa aluksi stressihormonien, adrenaliinin ja kortisolin, tasoja. Seisoin kuin kuilun, haudan reunalla. Tai kelluin mustissa vesissä. En jaksanut mitään. En lenkkiä, puutarhatöitä. Vaivoin jaksoin laittaa ruokaa miehen kanssa. Ja ylipäätänsä syödä, tukevasti.

Silmänaluseni ovat nykyisin tummat, mutta ketoruokavaliolla ne tummenivat entisestään. Olin melkein varjo itsestäni.  Vuodenaika oli mustakuukausi.

Minulle ei kerta kaikkiaan sovi ketoruokavalio. Ehkä siksi, että olen ollut kala-kasvissyöjä niin pitkän aikaa, 36 vuotta. Elimistö on  tottunut käyttämään energian lähteeksi runsaasti hiilihydraatteja. Aivan hirveä rääkki  elimistölle muuttua käyttämään energian lähteeksi rasvaa. Ei onnistu, ei. Tässä iässä  ja näillä ominaisuuksilla. Nuori ihminen ehkä sopeutuu helpommin, ja ketoosi tulee nopeasti ja on miellyttävä, energinen tila.

Niin kuin alle kolmikymppinen kampaajani meni kahdessa päivässä ketoosiin. Olemme puhuneet hänen kanssaan ruokavalioista laihduttamisessa, koska hän laihduttaa ja minä laihdutan. Hän laihduttaa ketodieetillä ja oli viimeksi laihtunut 18 kiloa. Hän on patistanut minua kokeilemaan ketoa, koska hän on siihen äärettömän tyytyväinen, ei vain kertonut näistä sivuoireista, ehkä hän ei ole edes niitä kokenut.  

Kasvisborssikeitto.

Ketoruokavalio voi varmasti sopia joillekin. Kun ei tarvitse nähdä nälkää. Kun ei tarvitse syödä monta kertaa päivässä. Kun ei tarvitse ajatella liikaa syömistä. Kun on opiskellut ketoruokavalion perusperiaatteet ja tietää makroravinteiden suhteet, ja  ruoan koostamisen.

Uskoisin, että ketoruokavalio voisi varmasti sopia ihmiselle, joka on huomattavan ylipainoinen ja haluaa laihduttaa. Kilot karisevat nopeasti, ja voi ehkä siten alkaa liikkua enemmän. Ja ylipäätänsä ketoruokavalio voi tuntua monesta hyvältä.  

Iltapala.

Ajattelen nyt, että mitä järkeä minun olisi noudattaa ketogeenista ruokavaliota, jossa paino tippuu keskimäärin 0,5-1kg viikossa. Tiputin painoani viikossa saman verran kala-kasvisruokavaliolla, josta olen jättänyt pois pastan, riisin, perunan ja yleensäkin kaiken vaalean  hiilihydraattihötön. Samoin pätkäpaastoan. On niin julmetun yksinkertaista laihduttaessa, että syö vähemmän kuin kuluttaa.

Keton lopettamisen jälkeen tuli ne kaksi kiloa takaisin, jotka "laihduin" ketodieetillä heti seuraavana päivänä lopettamisen jälkeen. Kaksi kiloa oli vain nestettä. Eli painan nyt 70kg taas. Olen laihtunut yhteensä 11 kiloa neljässä ja puolessa kuukaudessa. Tuntuu, että se on aivan tarpeeksi, mutta yritän nyt kuitenkin laihduttaa vielä kaksi kiloa. Jotta jää ikään kuin varaa kesän herkuille ja sangrialle. Saas nähdä. Pääsenkö siihen 68 kiloon. Aikaraja sille on nyt kuukausi, jos siihen mennessä kilot eivät tipu,  laihdutus viimein päättyy.

Niin kovasti ikävöimäni kaurapuuro ja runsaasti marjoja.

Ei voi sanoa muuta, että kuin voi minua, joka innostun nopeasti, kaiken pitää käydä nopeasti, kuten keton aloitus miehen kanssa.  Mieskin lopetti ketoruokavalion väsymyksen ja ähkyolon vuoksi. Hän yrittää laihduttaa nyt vähentämällä annoskokoja ja rasvaista ruokaa. Taaskaan emme syö samaa ruokaa. Se on harmi. Oli niin mukavaa tehdä yhdessä ruokaa ja syödä yhdessä.

Lopetin keton, kun makasin sängyssä ja mieleen tuli vain hyvin synkkiä ajatuksia. Liian synkkiä. En kestänyt. Hiilihydraatteja ei edes tehnyt mieli - paitsi kaurapuuroa runsailla marjoilla -, mutta surulliset, mustat tunteet olivat liikaa.  Aluksi ketoruokavaliossa aivojen välittäjäaineiden serotoniinin ja dopamiinin arvot pienenevät. Serotoniinin vähäisyys on yhteydessä masennukseen. Eipä ihme, että vaivuin epätoivoon.

Puutarhahanskat ovat niin söpöjä, että ne aivan kutsuu puutarhaa hoitamaan.

Ja miten ihanalta tuntuikaan syödä ensimmäistä kertaa hiilihydraattipitoisia ruokia! Söin aluksi ahnaasti appelsiinia, banaania ja porkkanaa. Verensokeri nousi ja olin psyykkisesti aivan kuin pilvissä. Vau, mikä olo!

Nyt voin nauttia taas keväästä. Tästä hennosta vaaleanvihreästä. Minulle paras kuukausi on aina ollut toukokuu. Voin nauttia hedelmistä, marjoista, vihanneksista ilman Finelin ruokapäiväkirjaa. Olen vapaa! Mieliala on parantunut. Se ei ole enää matalalla, vaan olen taas energinen ja keskityttymiskykyinen, nukun hyvin, voin tehdä taas iltaisin puutarhatöitä ja käydä lenkillä. Kyllä elämä on ihmisen parasta aikaa, kuten Matti Nykänen sanoi.

Kasvimaan maa käännetty. Kille-kissa työmaan pomona. Huips, mitä kaikkea ihanaa voin sinne kylvää!