Huolia elämässä

Minulla alkoi pieni kuume, yskä ja aivan kuin keuhkoputkien kirvely reilu viikko sitten. Oireet olivat toisaalta tuttuja vuosien takaa: keuhkoputken tulehduksen oireeni. Ajattelin.

Menin sitten ajan saatuani työterveyslääkärille perjantaina, ja vastaanotossa kyseltiin vaivaani. Kun kerroin sen, ei mennyt kuin hetki, ja minä sain kasvosuojaimen. Jouduin myös odottamaan lääkäriä eristyksessä. Olin vähän ihmeissäni nopeista käänteistä.Ymmärrän kyllä, että kaikki varotoimenpiteet ovat aivan okei, koska ainahan voi kuitenkin olla kysymys koronasta.

Nops, kerroin sitten lääkärille, että epäilen, että minulla on keuhkoputkentulehdus. Lääkäri oli kaikissa mahdollisissa suojavarusteissa ja kuunteli keuhkoni ja koputteli. Ja hän oli samaa mieltä kuin minä (oli tosin  typerää ja tökeröä kertoa itse  oma diagnoosinsa heti kättelyssä, mutta olin hermostunut...), että keuhkot rohisee siihen malliin, että keuhoputkissa on tulehdus.

Hän sanoi muun muassa, ettei tämä ole hänen mielestään koronaa.  Korona nostaa yleensä korkean kuumeen, koska se on influenssa, eikä tavallinen flunssa. Vaikka se olisi  lievä korona, kuume yleensä nousee melko korkeaksikin, yskittää ja lihaksia särkee. Korona voi kyllä alkaa myös hitaasti, ensimmäisen viikon aikana vain lievin oirein. Vaikeassa koronassa on myös muun muassa hengenahdistusta, ja jopa keuhkojen toiminnan romahtaminen. On myös oireettomia taudinkantajia. Silti on pieni huoli, entä jos sittenkin...

Minulla oli ja on edelleen kuumetta vaihtelevasti suurin piirtein 37,5 astetta. Joten tiesin itsekin, ettei tämä ole koronaa, koska kuume on sen verran alhainen. Tosin nyt olen riskiryhmää, koska on valmiiksi ongelmia keuhkojen kanssa, ja korona vaikuttaa erityisesti keuhkoihin. Pysyttelen siis kotona kuten lääkäri neuvoi, enkä käy edes kaupassa. Eristyksissä. Mutta ihana perhe ympärillä.

Vetäähän tämä pieni kuume vähän heikoksi. Ei oikein jaksaisi mitään. Mutta kun en vaan osaa pysyä sängyssä. Eilen haravoin pihaa ja kävin pienellä kävelylenkillä. Toissa päivänä siivosin. Kerrankin melko perusteellisesti.  Ehkäpä jossakin vaiheessa sitten väsähdän kunnolla.

Minua suututtaa jotkin somen jutut, esimerkiksi sairauden liioittelu, pelottelu, ihmisen turvallisuuden järkyttäminen. On aivan uskomatonta, että netissä on liikkeellä erilaisia salaliittoteorioita,  esimerkiksi että pandemia olisi   ennalta suunniteltu  jenkkien ja lääketeollisuuden juoni. Tai että sairaus tappaisi  todella helposti. Tai että eriyisryhmät ovat heikkoja luonnostaan, on luonnonvalintaa karsia heikot. Tai että tuodaan itseä esille sairauden siivellä. Voi, Kriiistuus! Ihmisen yksinkertaisuutta. Julmuutta.

Ja syntipukkeja. Kuten nyt nuo Uudenmaan alueelta tulleet mökkiläiset. Täällä suurella mökkikunnalla syntyi paikoin melkein oikea lynkkausmeininki.  "Tulevat tänne maaseudulle tartuttamaan koronaa, saastuneet etelän ihmiset." On tyypillistä ja ikävästi ihmisluontoon kuuluvaa, että vaikeina aikoina nimetään jokin ryhmä tai ryhmiä syntipukiksi. Ja näin saadaan omaa pelkoa ja vihaa sidottua, siirrettyä, kanavoitua siihen pois itsestä. Koetaan hetken helpotus. Oman ryhmän tiivistyminen ja yhteishenki.

Antibioottikuuri ottaa vähän päähän. Se tappaa myös hyviä vatsabakteereja, mutta tietty parantaa tulehdusta. Syön nyt väliaikaisesti maitohappobakteereja, jotta vatsan mikrobisto ei  menisi täysin sekaisin ja muuttuisi liikaa. Joidenkin tutkimusten mukaan antibioottikuuri voi näkyä vatsan mikrobistossa jopa vuoden ajan.  Mikrobiston tasapaino on myös tärkeä vastustuskyvylle.


Yritän kuitenkin ajatella myös positiivisesti - siis yritän, en kuitenkaan liian positiivisesti. Kuka sen nyt sitten määrittää, mutta teeskentelyn kyllä huomaa helposti. Minussa on myönteisiäkin ajatuksia tästä poikkeustilasta. Se esimerkiksi yhdistää ihmisiä. Yritän ennakoida: tämäkin poikkeusaika menee ohi. Tulee kesä. Kaunis, kaunis kesä.

Olen huomaanut, että minulla huoli tuntuu esimerkiksi kasvolihaksissa. Jännitän niitä. Olen yrittänyt laukaista  tätä meditaatiolla. Välillä onnistunutkin. Murhe ottaa monia muotoja. Tärkeää on myös se, että kohtaa vaikeat tunteet. Antaa niille nimen. Ei yritä peitellä niitä yltiöpäisen positiivisuuden alle. Tässäkin asiassa meditaatio auttaa. Samoin keskustelut. Kun elämä on ennakoimatonta, muuttuvaa, vaarallistakin. Tsemppiä ja voimia kaikille!

Lähteet: kuvat omat

Miksi makean välttely on osalle muita vaikeampaa?

Osa ihmisistä on luonnostaan persompia makealle kuin toiset. Tätä selittää moni tekijä, mutta yksi niistä on geeniperimä, kertoo Helsingin yliopiston elintarviketieteiden professori Mari Sandell. "Jos ihmisellä on makealle persoutta selittävä biologinen tausta, sitä kantaa mukanaan syntymästä asti. Se on ihmisen ominaisuus."

Hanakkuus makealle ei ole kuitenkaan puhtaasti huono ominaisuus. Vauvoilla myönteinen suhtautuminen makeaan on vain hyvä, koska se motivoi syömään. Se on elämän ehto, että himoitsemme vastasyntyneenä maitoa.

Ei voida sanoa, että äidin raskaudenaikaiset ruokatottumukset vaikuttaisivat suoraan siihen, tuleeko lapsesta makeanperso. Ruokailutottumukset eivät ole kuitenkaan merkityksettömiä. Vatsassa oleva lapsi pystyy jo varhaisessa vaiheessa haistamaan ja maistamaan asioita. Makumieltymyksemme lähtevät jo tässä vaiheessa muodostumaan, odottavan äidin olisi tärkeää syödä monipuolisesti.

Voi olla mahdollista, että lapsi kyllästyy joihinkin ruoka-aineisiin jo kohdussa, jos äiti syö liian yksitoikkoisesti. Raskausaikana äiti on kuitenkin usein herkillä, ja makumieltymysten muodostumisesta ei saisi ottaa lisää paineita.

Myös se millaisia ruokia ja kuinka monipuolisesti syö varhaislapsuudessa, voi vaikuttaa siihen, miten syö aikuisuudessa. Jos syö lapsena paljon makeaa, siitä voi olla vaikea päästä irti aikuisena. Syytä tähän ei tarkkaan tunneta.

Osa ihmisistä on luonnostaan herkkiä karvaalle maulle. Suomalaisista herkkiä karvaan maistajia on 13-15 prosenttia ihmisistä. Jos iso osa syödystä ruuasta maistuu karvaalle, hakee karvaalle herkkä luonnollisesti vastapainoa makumaailmansa toisesta ääripäästä, eli makeasta. Karvaalle herkkien lasten on huomattu pitävän makeasta enemmän kuin sille epäherkkien.

Toisten ihmisten on helpompi nauttia kasviksista, toisten makeista makupaloista. Karvaalle herkkä voi syödä yksipuolisesti kasviksia ja valita vain niitä, jotka eivät maistu karvaalle, kuten kurkkua ja tomaattia.

Lähteet: Helsingin Sanomat 19.3.2020, kuvat omat

Ulkoilma tekee nyt ihmeitä

Nyt koronaviruksen aikaan mieltäni ja kehoa virkistää ulkoilu. Tykkään muutenkin kävellä lampsia tai hölkätä ulkoilmassa. Oli sää mikä tahansa. Kaatosateella ja ukkosilmalla en mene ulos. Mutta muuten kaikki käy. Olen niin pohjoisesta kotoisin, että kestän hyvin vähän alle 30 asteen pakkasia. 25 astetta ei hetkauta. Kunhan pukeutuu sään mukaisesti.

Pimeyskään ei haittaa. Minulla on taskulamppu, otsalamppu ja heijastinliivi aina käytössä  talviaikana. En nirise ,ettei tuonne pimeään voi mennä. Näin maalla ei ole katulamppuja. Vaan susia, karhuja, ilveksiä, kettuja ja supikoiria...   Jännittävää. Noh, ei aina. Välillä pelottaakin.

Olen jo jossakin aikaisemmassa postauksessa korostanut sitä , että tutkimusten mukaan ulkona, luonnossa liikkuminen laskee stressihormonien - kortisolin ja adrenaliinin - tasoja. Ja lisää mielihyvähormonien, oksitosiinin ja endorfiinin, eritystä sekä laskee verenpainetta.

Vaikka olisi kuinka väsynyt olo, hyvä että saa lenkkarit solmittua jalkaansa, ulkoilun jälkeen on aina piristynyt. Väsymys on poissa. Tutkimusten mukaan ulkoilu ja liikunta lievittää myös stressiä, masennusta, ahdistusta. Kun on ahdistunut, ulkoilma rauhoittaa. Kun on väsynyt, ulkoilma piristää.

Lyhytkin ulkoilu - vaikka 20 minuuttia  - parantaa mielialaa,valppautta ja kokonaisuudessaan hyvää oloa. Saattaa olla tosi vaikea lähteä ulos liikkumaan. Etenkin talvella sitä tykkää istua sohvan nurkassa ja katsoa televisiota tai somea.

Tosin jotkut ihmiset ovat hyvin sääherkkiä. Tiede on keksinyt heille nimityksen meteopaatti.

Jos on vaikea lähteä liikkumaan, kannattaa pyytää tavallisena aikana kaveri siihen hommaan avuksi ja omaksi parhaakseen . Kun on valmiiksi sovittu treffit ja aika, siitä ei luiskahda niin helposti.

Luonnossa on hyvä löytää jokin paikka, jossa on hyvä olla ja istuskella liikunnan vastapainona. Joku haluaa katsella tiettyä puuta. Toinen taas syventyä horisonttiin tai katsella aavaa ja laakeeta.

Puhelin kannattaa jättää kotiin.  En voi muuta kuin sanoa: Lähde liikkeelle, vaikka se ei houkuttelisi väsyneenä. Liikkumisen jälkeen olet kuin uusi ihminen.

Harrastatko sinä ulkoliikuntaa?

Lähteet: omat, kuvat omat

Pitäisi oppia sanomaan ei

Pomo ehdottaa ylitöitä, ja sukulainen pyytää lapsenhoitoapua. Ei haluttaisi suostua, mutta kieltäytyminen tuntuu inhottavalta. Miten voisi oppia sanomaan ei?

Psykologi Eeva Kemppaisen mukaan kieltäytymistä kannattaa harjoitella, jos jatkuvasti huomaa asettavansa muiden tarpeet omiensa edelle. Pidemmän päälle liiallinen kiltteys kuormittaa.

Kiltteys on etenkin ahdistuksesta, masennuksesta tai uupumuksesta kärsivillä yleistä. Ilmiö osittain liittyy yksinkertaisesti siihen, että kaikkeen suostuva päätyy tekemään liikaa. Kuka tahansa, joka tekee liikaa, uupuu, ja uupumus voi altistaa ahdistukselle ja masennukselle.

Liiallinen kiltteys voi estää elämästä omannäköistä elämää. Pahimmillan voi käydä niin, että aika kuluu muitten toiveitten täyttämiseen ja omat unelmat jäävät toteuttamatta.

Kieltäytyminen herättää usein vaikeita tunteita, kuten syyllisyyttä ja pelkoa. Se tuntuu epämukavalta. Mutta se on normaalia, ikävät tunteet kuuluvat elämään, eikä niitä kannata vältellä. Sen sijaan, että yrittää vältellä syyllisyyttä aiheuttavia tilanteita tai torjua syyllisyyden tunnetta pois, tunteen voi antaa vain tulla. Syyllisyyden tunteen kyllä kestää, ja se menee ohi.

Kiletäytymisen aiheuttavaa epämukavuutta voi harjoitella sietämään ensin helpoissa tilanteissa, hankalampiin tilanteisiin taitoa voi soveltaa vähitellen.

Kieltäytyminen kannattaa hoitaa ystävällisesti mutta selkeästi. Puhu rauhallisesti, mutta korottamatta ääntä. Ilmaise selvästi, että kieltäydyt. Halutessasi voit kertoa syyn, mutta älä pyytele turhaan anteeksi. Jämäkkyyttä kannatta viestiä myös kehonkielellä: katso silmiin ja pidä rintakehä avoimena.

Jos suoraan puhuminen tuntuu vaikealta, tilannetta voi helpottaa aikalisällä. Kerro, että ratkaiset asian vaikka iltaan mennessä ja ilmoitat sitten päätöksestäsi tekstiviestillä. Tämäkin on parempi kuin se, että sanoo joo silloin, kun ei millään haluaisi.

On melko tyypillistä, että jämäkkyyttä opetteleva ihminen ilmaisee ajatuksensa liian kärkkäästi. Jämäkkyyttä ei ole se, että sanoo kaikkeen ei. Olisi hyvä osata olla joustava. Olennaista ei ole rajojen puolustaminen vaan se, että osaa huolehtia omista tarpeistaan. Ja pystyy elämään arvojensa mukaista elämää.

Jämäkkyyden hyvä määritelmä on se, että pystyy pitämään omista arvoista kiinni ja samalla kunnioittamaan muita.

Lähteet: Helsingin Sanomat 7.3.2020, kuvat omat

Ajatuksia koronaviruksen aikaan

En yleensä harjoita muodikasta self help-positiivisuutta, mutta nyt on sellainen tilanne ja aika, että positiivisuutta tarvitaan. Aivan jokaisena päivänä. Elämä ei ole enää suloinen tottumus. Elämä on muuttunut ja muuttuu.

Yritän elää päivän kerrallaan. Nyt on rutkasti aikaa. Olla läheisten kanssa. Kokata ja leipoa. Liikkua. Lukea. Kirjoittaa. Soittaa ystäville. Somettaa. Lepäillä.  Hesarissa oli jopa 60 vinkkiä tylsyyden selättämiseksi. Minulla ei ole kyllä - ainakaan vielä - mitenkään tylsää.  Asun niin korvessa maalla, että olen tottunut jonkinlaiseen eristyneisyyteen. Täällä toimii naapuriapu. Nyt se on erityisen arvokasta.

Olen ajatellut usein aamuisin, että läheiset ja minä saamme olla terveitä. Saamme olla vielä terveitä. Saan rakastaa, auttaa ja tukea. Jos sairastun, niin sitten sairastun. Voin tehdä sen estämiseksi vain sen, mitä viranomaiset suosittelevat. En voi tehdä juuri enempää. Tämä on vain hyväksyttävä. Pelkään kyllä. Pelko on tiukka kuin nyrkki, mutta en anna sille tilaa hallita minua kokonaan. Pelko kuuluu asiaan. Samoin ahdistus. Jos ne painavat liikaa, on aina hyvä purkaa niitä puhumalla, niin sanotusti sanoittaa tunteensa.

Vaikka olen nyt eristyksissä kotona, pidän tietyistä rutiineista kiinni, koska myös se tuo tasapainoa, järjestystä, turvaa ja vähentää liika ahdistusta tai pelkoa. Herään samaan aikaan kuin ennenkin ja syön tavallisiin aikoihin. Pidän yhä laihdutuksesta kiinni. En ajattele, että nyt on poikkeusaika, ja saan herkutella ja juoda viiniä.  Toki viikonloput voi ottaa rennosti, jos on viikolla lähitöissä.Ehkä olen liiankin kurinalainen. Kyllä minä eilen sunnuntaina pidin pyjamapäivän. Mutta rutiinit eivät ole negatiivinen asia vaan, kuten sanoin, tasapainottavat elämää.

Tämäkin poikkeustila menee ajallaan ohi. Terveysviranomaiset ovat sitä mieltä, että epidemian huippu on vasta toukokuun puolessa välissä. Eristäytyminen jatkuu siis pitkään, mutta siihenkin voi tottua. Ja asioilla on taipumus järjestyä. Tälläkin.

Koronaviruksessa - jos näin voi sanoa - on myös jotakin positiivista, koska se on yhdistänyt meitä suomalaisia. On esimerkiksi perustettu taloyhtiöihin tai asuinalueille apua niille, jotka ovat karanteenissa. On ostettu, tuettu pienyritysten tuotteita. Enää ei olla sinä ja minä vaan me. Minussa, sinussa ei ole juuri voimaa. Meissä on.

Mitä enemmän olemme eristyksissä, sitä enemmän on väliä jokaisella teolla toisia kohtaan. Jokaisella sanallakin. Kannattaa ajatella, loukkaako sanomani vai helpottaa oloa? Kylvänkö hätää? Voiko jokin teko tuoda valoa, auttaa tai ilahduttaa?

Olen välillä surullinen kuin valtavan kuopan reunoilla huojuisin etenkin sen takia, että kaikille lapsille koti ei ole turvapaikka. Joillakin ihmisillä ei ole kotia lainkaan. Monet lapset eivät saa nyt edes yhtä lämmintä ruokaa päivässä, koska koulut ovat kiinni. Vanhemmat voivat käyttää päihteitä. Kotona on vaikeaa, turvatonta ja pelottavaa olla. Kaikilla perheillä ei ole varaa edes kotivaraan.

Monen mieli on jo valmiiksi herkkä. Moni on valmiiksi yksinäinen. Joitakin painaa vastuu läheisistä. Kuinka paljon enemmän oma sairastuminen mahtaakaan pelottaa iäkkään puolison omaishoitajaa kuin minua perustervettä ihmistä. Olen tavallaan hyväosainen.

Tähän aikaan liittyy myös paljon pahaa, pimeää. Uhat voivat tehdä ihmisistä ennakkoluuloisempia. Tiivistetään oman porukan yhteenkuuluvuutta. Huono itsetunto on yhteydessä ennakkoluuloihin. Jos tuntee itsensä surkeaksi, liittää helpommin kielteisiä stereotypioita muihin.

Joku haluaa organisoida apua, joku hytötyä vaikeasta tilanteesta, esimerkiksi myymällä ylihintaista desinfiointiainetta netissä. Tai tarjota vanhukselle virustestiä ja sitten ryövätä hänet julmasti. Niin, niin paljon on hyvää, mutta pahakin on ikuinen seuralaisemme.

Koronasta huolimatta voin nauttia keväästä ulkona. Seurata kevätkasvien kukkaan puhkeamista, ensimmäisiä leskenlehtiä ja sinivuokkoja, valkovuokkojen ryöppyä. Lintujen laulua. Valoa. Nyt on aikaa.

Lähteet: Helsingin Sanomat 19.3.2020, kuvat omat

Laihdutukseni ja aineenvaihdunnan kiihdyttäminen

Taas on viikko vierähtänyt. Olen laihtunut kahden viikon aikana 1kg. Kokonaisuudessaan olen laihtunut 9kg 2 kuukaudessa ja kolmessa viikossa. Ennen laihdutusta painoin 81kg ja nyt painan 72kg. Paino junnasi kahden viikon ajan, mutta lopulta laihduin kuitenkin kilon. Luulen, että mitä  lähemmäksi tullaan niin sanottua normaalipainoa, sitä vaikeammaksi ja hitaammaksi käy laihdutus. Minulla on nyt 1 kg matkaa normaalipainooni.

Kalapullia ja kasviksia.

Olen syönyt samalla tavalla koko laihduttamisen ajan, monipuolista kasvisruokaa, mikä on minulle tuttua jo 36 vuoden ajan, mutta nyt korvaan perunan ja valkeat höttöhiilarit erilaisilla kaaleilla tai vihreillä pavuilla. Puolukkaa syön nyt muiden marjojen kanssa. Kyllästyin syömään sitä siltään, vaikka se vaikuttaa painonhallintaan.

Proteiinina annoksessa soijasuikaleet. En syö yleensä pitkälle prosessoitua ruokaa, vaan syön pavut papuina, mutta nyt en jaksa keskittyä ruokaan sitä monimutkaisesti valmistamalla. Se on myös poissa syömishaluista.

Viime perjantaina yritin lisätä aineenvaihduntaa herkuttelemalla. Se oli huono kokemus - hetken ilo - , koska söin aivan liikaa. Heltymättömästi. Kyltymättömästi. Ahnaasti. Himokkaasti. Voi luoja, maha oli ratketa. Ensiksi pussi luomukookostoffeeta, sitten viinikumia ja salmiakkia. Illalla herkkuani juustoruisleipää. Paahtoleipää veriappelsiinimarmeladilla. Röyhtäys. Varmasti. Ja tulin hyvin väsyneeksi, koska verensokeri pomppi huipusti pilviin ja avaruuksiin.

Kaksi seuraavaa päivää olin kuin kipeä, kuin flunssaoireissa ilman flunssaa. Ruoka suorastaan kuvotti. Ensimmäisen päivän aikana pakotin itseni illalla syömään marjoja. Toisena päivänä söin tavallista ruokaani, silloinkin pakolla. Söin, koska ajattelin, että elimistö tarvitsee ravintonsa. En syö lisäravinteena muuta kuin C-piimax-kalkkia. Enkä sentään ole kokopaastolla vaan pätkäpaastolla.

 Kille-kissa  munavoileivän laadun tarkastajana.

No, nopeutuiko aineenvaihdunta mässäilyllä? Kolmantena päivänä vakitavasta poiketen - punnitsen itseni yleensä vain kerran viikossa -  kävin puntarilla, ja paino oli tippunut lähes kilon. Enpä tiedä. Ehkä paino olisi pudonnut ilman herkutteluakin.

En enää yritä nopeuttaa aineenvaihduntaa mässäilemällä, koska vaikka syöminen ei menisikään överiksi, se sekoittaa jotenkin elimistön. Siis ei enää mässäilyä tämän laihdutuskuurin aikana.

Koronavirus tuntuu painavasti elämässä. Pelottaa. Työt on nyt etätyötä, pitää pysyä kotona, tytär tuli kotiin, mies on kotona. Ei tämä toisaalta kauheasti vaikuta elämään, koska asumme maalla, on pitkät välimatkat, ja aina olemme olleet  paljon kotona. Kävin esimerkiksi kirjastossa maanantaina, ja lainasin aimo kasan kirjoja. Ja hyvä niin, kun kirjastot on nyt suljettu. Ymmärrän kaikki nämä hallituksen asettamat keinot, ettei tilanne tulisi yhtä pahaksi kuin esimerkiksi Italiassa.

Käyn ruokakaupassa ja apteekissa. Toivon, toivon paljon hyvää ja voimia erityisryhmille kuten vanhuksille. Juttelin kaupassa yhden vanhemman ihmisen kanssa, ja hän sanoi, että joka tapauksessa lopulta kuollaan, oli se sitten korona tai jokin muu. Rohkea vanhus.  Ja vaikka  pitäisi olla karanteenissa.

Toivon myös paljon tsemppiä pienyrityksille! Tämä on todella pokkeuksellinen kevät. Kauheaa lukea, että suuretkin yritykset lomauttavat ihmisiä. Koronavirus voi aiheuttaa etenkin pienille yrityksille konkursseja. Ja valtio tarjoaa vain mahdollisuutta lainan ottoon.

Siiri-kissa on ollut meillä nyt kaksi viikkoa.  Hän on edelleen kauhean arka. Ja Kille-leskimies on alkanut vahtia häntä. Monenlaiset tappelut on käyty sängyn alla. Kille toisaalta ymmätää sen, kun sanon pontevasti hänelle ei.

Tajusin vastikään, että pakastepussit saa pysymään jämptisti  kiinni kuminauhalla, jotta ne ei  leviä pitkin poikin pakasteessa. Kerrankin minulla oli konkreettinen ajatuksenjuoksu, kun olen niin ilmoissa leijuva.

Muutama yö sitten heräsin paineen tunteeseen vatsalla. Kun aukaisin silmäni, Siiri oli siinä. Pieni Siiri haluaa nyt minusta jonkinlaista turvaa. Ja uskaltaa lähestyä, mutta silloin kun olen unessa. Hän on voinut nukkua minun vieressäni jo monta yötä, koska en herää yleensä kesken yön. Välillä illalla hän tulee nukkumaan jalkojeni päälle, kun luen. Mutta kun käsi lähestyy häntä, hän pakenee sängyn alle.

Vienee vielä  monta viikkon, että hän ei pelkää kättä ja silitystä.  Nyt vain juttelen paljon hänelle ja annan hänen olla.Siirin pitäisi myös saada kaikki rokotukset. Ensi viikolla viemme hänet eläinlääkäriin, vaikka se tulee olemaan hänelle traumaattinen kokemus, koska hän nimenomaan pelkää  käsiä, jotka ottavat hänet kiinni ja laittavat kuljetuskoppaan. Mutta kissi ja hänen terveytensä on  tärkeää.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Haaste, kysymyksiä minusta

Törmäsin tähän haasteeseen Outi´s life blogissa. Kysymykset olivat kepeitä ja vähän huvittaviakin. Eipä siinä mitään vikaa. Vastataan kysymyksiin keskiviikon ratoksi.

1) Millainen oli lapsuudenkotisi?

Koti oli maalla. Se oli suuri talo joen rannalla.Meillä oli lehmiä ja  lampaita. Lapsuuteni oli hyvin onnellinen 10-vuotiaaksi asti. Sitten jouduin tekemään kotitöitä ja ulkotöitäkin. Se oli oikeastaan lapsuuden loppu.

2) Mitä harrastit lapsena?

Harrastin lukemista. Kaikki kävi. Aikakauslehdet, tietosanakirjat ja romaanit. Kotona oli vain tietosanakirjasarja ja lehtiä. Kävin naapurissa lukemassa kirjoja siihen asti, kunnes tuli kirjastoauto. Kirjastoauto oli kuin taivas maan päällä.

Leikin lapsena vain lähinnä isoveljeni ja hänen kaverinsa kanssa. Vasta teini-ikäisenä aloin liikkua tyttöjen kanssa. Se oli hyvin erilaista, ja minun piti melkein opetella sitä.

Poikien kanssa oli raisu meno. Leikittiin rosvoa ja poliisia, vuorenvalloitusta, painittiin, ammuskeltiin ritsoilla ja yhdessä vaiheessa ilmakiväärilläkin. Me liikuttiin paljon metsässä. Kiipeiltiin puissa. Rakennettiin majoja ja talvella tehtiin lumilinnoja ja onkaloita kinoksiin. Raivattiin metsään sahoilla ja vesureilla lentopallokenttä. Metsän omistaja ei siitä pitänyt eikä vanhemmat, kun jäätiin kiinni. Ja jäätiin kiinni muistakin tihutöistä, esimerkiksi rikottiin kivillä tai lumipalloilla ulkovaloja, purettiin heinäladosta seinä. Oi voi, niitä onnen päiviä!

3)Kaunein kukka?

Syreeni. Pidän kyllä hyvin paljon kukasta kuin kukasta. Kesäisin kasvatan ja hoidan niitä pihalla ja puutarhassa. Tuoksuherne on ihana. Samoin klassisesti ruusut.  Tämän jutun kuvatkin ovat kukkia.

4)Mikä on elementtisi?

Heh, vähän hassu kysymys. Ja monitulkintainen. Joskus sanotaan, että "hän on elementissään". Tarkoittaisiko tämä maata, vettä, tulta ja ilmaa niin kuin horoskooppimerkit on ryhmitelty? En usko horoskooppeihin. Tai otan ne 12 erilaisena luonnetyyppinä. En usko, että  syntymäpäivän tähtiasento vaikuttaa mitenkään ihmiseen. No, minä olen skorpioni ja veden merkki. Kallistuisin  kuitenkin maahan elementtinä. Niin kaunis on maa...

5)Oletko optimisti vai pessimisti?

Olen siltä väliltä.

6)Oletko aamun- vai illanvirkku?

Enemmän aamunvirkku. Välillä on mentävä jo kymmeneltä nukkumaan. Tarvitsen unta vähintään 8 tuntia, ihanne on 9-10 tuntia. Monesti tämän saankin.

7)Unelmamatka?

Vaikea kysymys. Sanon tähän mikä vain matka, jos saan matkustaa miehen kanssa kahden. Olemme viimeksi matkustanut pidemmälle kahden, kun odotin ensimmäistä lastani, 21 vuotta sitten. Tallinnassa ja Tukholmassa olemme käyneet yhdessä. Mutta ne olivat niin lyhyitä matkoja. Hei, tuli mieleen, että Balille kahden. Sinne lämpöön kun pääsisi.

8)Milloin ostit jotakin itsellesi ja mitä se oli?

Noin viikko sitten tilasin lionnonkosmetiikkayrityksestä huulipunan,  retinoli Bakuchiol-seerumin, shampoon, hoitoaineen ja saksanpähkinöitä.

9)Lempikaupunkisi kotimaassa?

Turku. Rakastin asua siellä kymmenen vuotta. Oijoi, keväinen Aurajoen ranta!

10)Kolme elämäsi kauneinta asiaa?

Vaikea tiivistää arvoja kolmeen. Kauniita, tärkeitä asioita olisi niin paljon. Sanotaan nyt sitten: läheiset (perhe ja ystävät), terveys ja samanarvoisuus.

Kun mieli valehtelee

Mieli syöttää meille päivittäin kymmeniä tuhansia ajatuksia. Otamme ajatukset usein todesta, vaikka ne eivät ole aina luotettavia. Ajatukset eivät todellakaan ole mitään sisäisen äänen viisautta.

Lähes jokainen kuulee ääniä, sisäistä puhetta, päässään koko ajan. Ääni pohtii, analysoi, ruotii. Käyttäydyinkö typerästi? Sanoinko jotakin tyhmää? Onko minulla päällä tarpeeksi hyvät vaatteet? Kelpaanko?

Psykoterapeutti Emilia Kujalan mukaan ihmisiä neuvotaan olemaan ajattelematta, mitä muut meistä ajattelevat.  Tämä on mahdotonta. Paitsi psykopaateille. 

"Jos ihmisen psyyke toimii normaalisti, hän miettii luonnostaan, mitä muut hänestä ja hänen toiminnastaan ajattelevat. Eri asia on, tarvitseeko sen vaikuttaa omaan käyttäytymiseensä."  Tai ottaa todesta ajatuksiaan. Yrittämällä olla jonkinlainen.

Vaikka emme voi valita ajatuksiamme, voimme valita, miten niihin suhtaudumme. Loppujen lopuksi "ajattelen, mitä muut minusta ajattelevat"-ajatuksen ei tarvitse vaikuttaa käyttäytymiseen.  Sen voi hyäksyä mielessään ainakin osittain. Voimme suhtautua itseemme armollisesti ja myötätuntoisesti.

Ikäviä asioita ei kannattaisi työntää pois, koska ne tulevat silloin entistä voimakkaampana tietoisuuteen.   Saamme sen, minkä kiellämme.

Kujalan mukaan monet ihmiset yrittävät saada tauon mieltä rassaavista ajatuksista ja tunteista esimerkiksi päihteiden, työnteon, muiden palvelemisen tai urheilun kautta.

Alistuminen ikävälle tunteelle juontuu syvimmiltään hylätyksi tulemisen pelosta - on helpompaa hylätä itsensä kuin tulla toisen hylkäämäksi.

Esimerkiksi tilanne, jossa saa kritiikkiä, voi saada aikaan kelvottomuuden tunteen. Moni ihminen yrittää välttää kritiikkiä kaikin keinoin. Suorittamalla, varmistelemalla. Jopa mielistelemällä. Tällaisessa tilanteessa voi tulla tunne siitä, ettei ole ainoastaan toiminut väärin vaan on vääränlainen, viallinen, kelvoton.

Ajatuksiin ja tunteisiin voi yrittää vaikuttaa niiden hyväksymisen lisäksi keskittymällä kehoon.

Ajatus omasta kelvottomuudesta saa kehon joko hyökkäysvalmiuteen tai käpertymään kasaan. Tällöin on hyvä ottaa asento, joka on päinvastainen kuin tunne. Se rikkoo tunteen intensiteettiä. Jos keho haluaisi käpertyä kasaan, olo helpottuu, kun seisookin hyvässä ryhdissä, leuka ylhäällä ja rintakehä auki.

Kehoa voi myös rauhoittaa, jotta tunteet ja ajatukset pysyisivät rauhallisimpina. Yksi tehokas keino on silittää rintakehäänsä. Silittäminen tuo elimistöön oksitosiinia, joka lisää turvallisuutta, rentouttaa ja antaa rauhaa. Oksitosiinia vapautuu aina, kun ihmistä silitetään, halataan tai pidetään sylissä. Samalla stressihormoni kortisolin määrä kehossa vähenee.

Kujala suosittelee kehon huomioimisen lisäksi ennen kaikkea myötätuntoa itseään kohtaan. Se on tutkimusten mukaan jopa itsetuntoa tärkeämpi asia.

Itsemyötätunto on ajatusten ja tunteiden hyväksymistä, vaikka niistä ei pitäisi. Ajatukset ja tunteet eivät tee ihmisestä viallista tai poikkeavaa. Olemme loppujen lopuksi aika samanlaisia.

Lähteet: Helsingin Sanomat 29.2.2020, kuvat omat