Ylivastuullinen haalii liikaa tehtäviä

 

Minä teen! Oli se pihatalkoot, suvun juhlat tai ylityöt. Melko usein se, joka toimii ylivastuullisesti töissä, tekee niin myös kotonaan ja sosiaalisissa piireissä. Ylivastuullisuus on kokonaisvaltaista huolehtimista ja murehtimista monista asioista.

Ylivastuullisuus voi johtaa uupumiseen siksi, että ylenpalttisesti vastuuta kantava ylittää usein oman vastuualueensa lisäksi myös jaksamisensa rajat.

On pakko. Täytyy. Pitää. Ylivastuullisuuteen liittyy velvollisuudentunnetta, perfektionismia ja kontrollintarvetta.

Ylivastuullisuuden juuret ovat usein heikossa vanhemmuudessa, mutta aina ei tietenkään näin ole. Esimerkiksi vanhemman alkoholismi on pakottanut ottamaan liikaa vastuullisuutta kotitöistä ja pienien sisarusten hoitamisesta.

Lapsuudessa on saattanut kehittyä kokemus, että on häpeällistä, jos ei hoida asioita ylivastuullisesti.

     

Heikkojen vanhempien lapselle ei tule tietoisuutta siitä, mistä vastuun kantaminen alkaa ja mihin se päättyy. Sen sijaan tulee rajattomuus, että minun pitää huolehtia aivan kaikesta.

Asioiden hoitamisesta on saatettu myös kehua ja palkita. Se on taas voitu sivuuttaa, miltä vastuunkantaminen on lapsesta tuntunut.

Ongelmallista on se, että vaikeaan ylivastuullisuuteen on vaikea havahtua ajoissa, koska ajattelu- ja toimintamallit on usein automatisoituneet.

Aina vastuunkantaminen ei liity persoonalisuuden  ominaisuuksiin. Joskus työssä saattaa joutua ylivastuulliseen asemaan resurssipulan takia.

Ylivastuullisuus voi liittyä pakko-oireiseen häiriöön. Henkilö pelkää aiheuttavansa omalla toiminnalla vahinkoa muille.

Omien rajojen vetäminen ei olisi  väärin. Silti ylivastuulliset ihmiset tuntevat siitä syyllisyyttä ja murehtivat, miten muut pärjäävät.

Ylivastuullisuudesta pois harjoitteleminen saattaa olla joskus loppuelämän prosessi.

Lähteet: Helsingin Sanomat 1.9.2022, kuvat omat

Yllättäviä asioita muistista

   

Minulla  on muisti huonontunut iän myötä. Saatan unohtaa mennä treffeille ystävän kanssa. Lisäksi olen aina ollut hajamielinen ja siten unohtanut asioita. Saatan esimerkiksi mennä hakemaan keittiöstä jotakin, mutta kun pääsen sinne, en muista, mitä olin hakemassa. Monesti muistan sitten, jos menen takaisin makuuhuoneeseen. Tämä kai on aika yleistä.

En ole koskaan muistanut tarkkoja vuosipäiviä. Miehen, lasten ja ystävien syntymäpäiviä. Lisäksi en muista meidän hääpäiväämme. Välillä unohdan ikäni. Tyttäreni kuoleman ajankohdan muistan tarkasti. Varmasti aina.

Toimiakseen hyvin aivot tarvitsevat merkityksellistä tekemistä ja palauttavaa yöunta. Kun mieli voi hyvin, jaksaa tehdä itselleen mielekkäitä asioita, huolehtia itsestään, iloita ja olla kiinnostunut muista ihmisistä, sanoo psykologi Sari Hesselgren.

Mutta jos mieli on huono ja täynnä huolia, muistikaan ei toimi täysipainoisesti. Murehtiminen vie todella ison osan kapasiteetista, eikä mieleen mahdu paljon muuta. Murheellisten ajatusten pyörittely jumittaa aivot.

Maailmassa on paljon turvattomuutta ja epävarmuutta sisältäviä asioita. Sari Hesselgren sanoo, että toiset osaavat työntäää ahdistavat asiat itsestään etäämmälle, mutta joitakin ne kuormittavat liikaa.

Keinot, joilla voi vaalia muistiaan, ovat paljolti samoja kuin keinot, joilla voi nostaa mielialaa. Myönteisen elämänasenteen tiedetään pitävän yllä muistitoimintoja ja toimintakykyä. Maailmasta murehtimisen ei pitäisi mennä hyvinvoinnin edelle. Mieltä myös rauhoittaa, kun nimeää omia tunteitaan ja kertoo niistä ihmisille, jotka kuuntelevat myötätuntoisesti.

Uupumus ja masentuneisuus vie voimat ja vaikeuttaa asioiden mielessä pitämistä, ja uuden oppiminenkin on silloin vaikeaa. Hesselgren sanoo:" Masennus voi tilapäisesti heikentää keskittymiskykyä ja muistia. Silloin ihan tavallisetkin asiat saattavat unohtua. Masennusoireista kärsivä voikin alkaa epäillä itsellään muistisairautta. Nämä muistivaikeudet kuitenkin korjaantuvat toipumisen myötä." Masennuksen hoito on tärkeää siksikin, että pitkittyessään se lisää Alzheimerin taudin riskiä.

Muistihäiriöt voivat toki johtua muustakin sairaudesta kuin masennuksesta. Monet aineenvaihduntasairaudet, kuten kilpirauhasen vajaatoiminta, voivat heikentää muistia.

Jos muutos muistissa on hyvin suuri, esimerkiksi sovitut tapaamiset ja itselle merkitykselliset asiat unohtuvat jatkuvasti, on hyvä hakeutua lääkärille. Lääkäri tekee yleensä muistitestin ja lähettää tarvittaessa neuropsykologisiin tutkimuksiin tai aivojen magneettikuvaukseen.

Muistista huolestuneen kannattaa kuitenkin muistaa, että varsinaiseen muistisairauteen liittyy myös muita oireita kuin muistin huononeminen. Persoonallisuus voi muuttua rajusti tai arjesta suoriutuminen vaikeutua: julkisilla kulkuvälineillä liikkuminen tai ruoanlaitto ei enää onnistu, kauppareissuilla tulee tehtyä kummallisia ostoksia tai rahankäyttö muuttuu holtittomaksi.

Rauhoittavat lääkkeet ja unilääkkeet huonontavat muistia tilapäisesti. Muillakin keskushermostoon vaikuttavilla lääkkeillä on samankaltainen vaikutus, esimerkiksi suoliston rauhoittamiseen tarkoitetuilla lääkkeillä ja mielialalääkkeillä.

Sen sijaan verenkiertoa parantavilla lääkkeillä on parantava vaikutus myös muistiin. Verenpainelääkityksellä voidaan tutkitusti estää muistisairautta. Samoin korkean kolesterolin hoitoon käytetyt lääkkeet suojelevat pitkällä tähtäimellä myös aivoja.

Liikunnalla on vaikutus mielialaan ja muistiin monella tavalla.Liikunta parantaa aivojen verenkiertoa ja siten hapen ja ravinteiden saantia. Se myös laskee verenpainetta ja stressiä sekä vähentää elimistön hiljaista tulehdustilaa, joka on osittain Alzheimerin taudin taustalla.

MIND-ruokavalio on kehitetty erityisesti aivojen hyvinvointiin. Se muistuttaa välimerellistä ruokavaliota ja sisältää paljon tummanvihreitä lehtivihanneksia, palkokasveja, muita kasviksia, hedelmiä ja marjoja. Lisäksi käytetään täysjyväviljaa, kalaa, pähkinöitä ja oliivi- tai rypsiöljyä.

Aivot tarvitsevat myös vitamiineja. Erityisen tärkeä on D-vitamiini. B12-vitamiinia pidetään muistivitamiinina. Siitä on kuitenkin harvoin puutetta, jos syö monipuolisesti. B12 vitamiinia on muun muassa kaikessa eläinperäisessä ravinnossa, kuten maidossa, kalassa, lihassa, munissa. Vegaanien on syötävä sitä ravintolisänä.

Ristisanatehtävät, sudokut, käsityöt ja opiskelu ovat tuttuja suosituksia, mutta myös kirjan lukeminen aktivoi aivoja monipuolisesti.

Lähteet: Hyvä Terveys 05/ 2023, kuvat Pixabay

Onko minun pakko?

 

Minun on pakko siivota tänään ja mankeloida lakanat, jos en tee tätä tänään, työt kasaantuvat, enkä selviä niistä. Minulla on joskus tällainen ajatuslukko imuroinnin suhteen. Minun on pakko imuroida sohvat kissankarvoista tai niihin tulee kirppuja ja ne ovat kauhean näköiset, myös makuuhuoneen matto on imuroitava kissankarvoista ja sitten koko huusholli. Kaikki tasot on suihkutettava puhdistusaineella ja pyyhittävä. Näitä ajatusvääristymiä ilmenee onneksi vain silloin tällöin, koska olen laiska imuroimaan.  Mutta kuitenkin.

"Minun on pakko"  on yleinen ajatusvääristymä. Ajatusvääristymistä käytetään myös nimitystä ajatuslukot ja ajatusansat. Onko todella pakko vai onko kyse vain mielen luomasta takarajasta, jonka jälkeen kuvittelemme seuraavan jotakin kamalaa? 

Luomme ajatusvääristymiä itsellemme ja stressaannumme entisestään, vaikka voisi ajatella, että ajatukset ovat kuin pilviä, joiden voi antaa lipua ohi. Ne tulevat ja menevät, eikä niihin tarvitsisi juuttua.

Ajatusvääristymät ovat vuosien saatossa meille kehittyneitä tapoja ajatella ja reagoida asioihin. Ne ovat pelkoja, jotka ilmenevät varsinkin silloin, kun olemme väsyneitä. Kun mieli käy ylikierroksilla, tunteet vievät, ei järki.

Epäiletkö aina pahinta?

Ajatusvääristymät ovat usein saaneet alkunsa jo lapsuudessa. Jos silloin on saanut huomiota vain hyvistä suorituksista, saattaa luulla näin olevan edelleen. Minun pitää aina onnistua, jotta saan hyväksyntää.

Tyypillinen ajatusvääristymä on uskoa aina kaikesta pahinta mahdollista. Jos en saa tätä projektia valmiiksi, minut varmasti irtisanotaan.

Yleistä on myös vähätellä itseään. Sain tämän työn varmasti vain siksi, ettei pätevämpi hakenut sitä.

Ajatusvääristymät tekevät olon epävarmaksi. Ainoa poispääsy tuntuu olevan toimia niin, että pyrkii hallitsemaan kaikkea.

Ratkaiseeko murehtiminen?

Jos lamaavat ajatukset valtaavat mielen, on vaarana upota murehtimaan. Ja kuten kaikki murehtimaan taipuvaiset tietävät, ongelman vatvominen harvoin ratkaisee asiaa.

Murehtiminen lisää kehon stressihormoneja, ahdistus ja stressi kovenevat, vaikka tarkoitus on päinvastainen. Murehtiminen on energiasyöppö.

Voisiko kaikki mennä hyvin?

Päässä pyörivien huoliajatusten hiljentämiseen tarvitaan aluksi kehon rauhoittamista. Rento keho rauhoittaa myös mielen.

Niin kuin moniin muihinkin kielteisiin ja stressaaviin tunteisiin auttaa hengitysharjoitukset. Minulla jopa uhkaavaan paniikkikohtaukseen auttaa silloin tällöin syvähengittäminen. Kun keskittyy hengittämään hitaasti ja syvästi sisään ja ulos, verenpaine laskee. Hengityksiä voi myös laskea. Esimerkiksi sisäänhengityksessä lasketaan seitsemään, ja uloshengityksessä yhteentoista. Uloshengitys on aina pidempi kuin sisäänhengitys.

Kun saa kehon rauhoitettua, ajatuksia voi alkaa ohjata uusille urille. Sen sijaan, että ajattelisi, että ei selviä tästä tilanteesta, voikin nimetä tuntemuksen toisin. Minulla on ajatus, etten selviä tästä . Näin tulee korostaneeksi sitä, että kyse on vain ajatuksesta.

Myös mielikuvaharjoittelulla voi hakea epäonnistumiselle vaihtoehtoa. Sen sijaan että miettii, mikä kaikki voisi mennä huonosti , ajatteleekin kuinka hyvin kaikki voi mennä. Voi sulkea silmät ja miettiä viiden minuutin ajan hyvää lopputulosta.

Heti ja nopeasti ei kuitenkaan kannata odottaa tuloksia, ajatusvääristymät ovat ajan myötä tiukasti kiinnittyneet ajatteluun. Mutta säännöllinen harjoittelu ja toisto auttavat ajatusvääristymien irrottamisessa aivan samoin kuin muissakin taidoissa. Tarpeeksi usein toistettu harjoitus alkaa  irrottaa ajatusvääristymiä ja vie ajatuksia myönteisiin suuntiin.

Lähteet: Hyvä terveys 5/2021, kuvat omat

Huolia elämässä

Minulla alkoi pieni kuume, yskä ja aivan kuin keuhkoputkien kirvely reilu viikko sitten. Oireet olivat toisaalta tuttuja vuosien takaa: keuhkoputken tulehduksen oireeni. Ajattelin.

Menin sitten ajan saatuani työterveyslääkärille perjantaina, ja vastaanotossa kyseltiin vaivaani. Kun kerroin sen, ei mennyt kuin hetki, ja minä sain kasvosuojaimen. Jouduin myös odottamaan lääkäriä eristyksessä. Olin vähän ihmeissäni nopeista käänteistä.Ymmärrän kyllä, että kaikki varotoimenpiteet ovat aivan okei, koska ainahan voi kuitenkin olla kysymys koronasta.

Nops, kerroin sitten lääkärille, että epäilen, että minulla on keuhkoputkentulehdus. Lääkäri oli kaikissa mahdollisissa suojavarusteissa ja kuunteli keuhkoni ja koputteli. Ja hän oli samaa mieltä kuin minä (oli tosin  typerää ja tökeröä kertoa itse  oma diagnoosinsa heti kättelyssä, mutta olin hermostunut...), että keuhkot rohisee siihen malliin, että keuhoputkissa on tulehdus.

Hän sanoi muun muassa, ettei tämä ole hänen mielestään koronaa.  Korona nostaa yleensä korkean kuumeen, koska se on influenssa, eikä tavallinen flunssa. Vaikka se olisi  lievä korona, kuume yleensä nousee melko korkeaksikin, yskittää ja lihaksia särkee. Korona voi kyllä alkaa myös hitaasti, ensimmäisen viikon aikana vain lievin oirein. Vaikeassa koronassa on myös muun muassa hengenahdistusta, ja jopa keuhkojen toiminnan romahtaminen. On myös oireettomia taudinkantajia. Silti on pieni huoli, entä jos sittenkin...

Minulla oli ja on edelleen kuumetta vaihtelevasti suurin piirtein 37,5 astetta. Joten tiesin itsekin, ettei tämä ole koronaa, koska kuume on sen verran alhainen. Tosin nyt olen riskiryhmää, koska on valmiiksi ongelmia keuhkojen kanssa, ja korona vaikuttaa erityisesti keuhkoihin. Pysyttelen siis kotona kuten lääkäri neuvoi, enkä käy edes kaupassa. Eristyksissä. Mutta ihana perhe ympärillä.

Vetäähän tämä pieni kuume vähän heikoksi. Ei oikein jaksaisi mitään. Mutta kun en vaan osaa pysyä sängyssä. Eilen haravoin pihaa ja kävin pienellä kävelylenkillä. Toissa päivänä siivosin. Kerrankin melko perusteellisesti.  Ehkäpä jossakin vaiheessa sitten väsähdän kunnolla.

Minua suututtaa jotkin somen jutut, esimerkiksi sairauden liioittelu, pelottelu, ihmisen turvallisuuden järkyttäminen. On aivan uskomatonta, että netissä on liikkeellä erilaisia salaliittoteorioita,  esimerkiksi että pandemia olisi   ennalta suunniteltu  jenkkien ja lääketeollisuuden juoni. Tai että sairaus tappaisi  todella helposti. Tai että eriyisryhmät ovat heikkoja luonnostaan, on luonnonvalintaa karsia heikot. Tai että tuodaan itseä esille sairauden siivellä. Voi, Kriiistuus! Ihmisen yksinkertaisuutta. Julmuutta.

Ja syntipukkeja. Kuten nyt nuo Uudenmaan alueelta tulleet mökkiläiset. Täällä suurella mökkikunnalla syntyi paikoin melkein oikea lynkkausmeininki.  "Tulevat tänne maaseudulle tartuttamaan koronaa, saastuneet etelän ihmiset." On tyypillistä ja ikävästi ihmisluontoon kuuluvaa, että vaikeina aikoina nimetään jokin ryhmä tai ryhmiä syntipukiksi. Ja näin saadaan omaa pelkoa ja vihaa sidottua, siirrettyä, kanavoitua siihen pois itsestä. Koetaan hetken helpotus. Oman ryhmän tiivistyminen ja yhteishenki.

Antibioottikuuri ottaa vähän päähän. Se tappaa myös hyviä vatsabakteereja, mutta tietty parantaa tulehdusta. Syön nyt väliaikaisesti maitohappobakteereja, jotta vatsan mikrobisto ei  menisi täysin sekaisin ja muuttuisi liikaa. Joidenkin tutkimusten mukaan antibioottikuuri voi näkyä vatsan mikrobistossa jopa vuoden ajan.  Mikrobiston tasapaino on myös tärkeä vastustuskyvylle.


Yritän kuitenkin ajatella myös positiivisesti - siis yritän, en kuitenkaan liian positiivisesti. Kuka sen nyt sitten määrittää, mutta teeskentelyn kyllä huomaa helposti. Minussa on myönteisiäkin ajatuksia tästä poikkeustilasta. Se esimerkiksi yhdistää ihmisiä. Yritän ennakoida: tämäkin poikkeusaika menee ohi. Tulee kesä. Kaunis, kaunis kesä.

Olen huomaanut, että minulla huoli tuntuu esimerkiksi kasvolihaksissa. Jännitän niitä. Olen yrittänyt laukaista  tätä meditaatiolla. Välillä onnistunutkin. Murhe ottaa monia muotoja. Tärkeää on myös se, että kohtaa vaikeat tunteet. Antaa niille nimen. Ei yritä peitellä niitä yltiöpäisen positiivisuuden alle. Tässäkin asiassa meditaatio auttaa. Samoin keskustelut. Kun elämä on ennakoimatonta, muuttuvaa, vaarallistakin. Tsemppiä ja voimia kaikille!

Lähteet: kuvat omat

Miten päästä irti asioiden vatvomisesta?

Mielen ja aivojen tehtävä on havainnoida ympäristöä ja sen viestejä ja pyrkiä erottamaan asioita, jotka vaativat toimenpiteitä.Tärkeimpiä näistä on luonnollisesti vaaraa aiheuttavat asiat. Ne pitäisi tehdä vaarattomiksi. Evolutiivisesti on järkevää ikään kuin skannata asioita, joista voi tulla suurta haittaa.

Jos ympäristön skannaaminen on hyvin ylikorostunutta, oikeasti haitalliset asiat eivät erotu vähäpätöisistä. Pienetkin asiat jäävät mieleen pyörimään. Asioita murehditaan ja vatvotaan. Tätä kutsutaan yleiseksi ahdistuneisuushäiriöksi eli neuroosiksi. Toisin kuin muissa ahdistuneisuushäiriöissä yleisessä ahdistuneisuudessa ei ole mitään selkeää kohdetta.

Kaikki murehtiminen ei ole haitallista. Tietty määrä asioiden ratkomista edistävää ahdistusta kuuluu elämään. Jos esimerkiksi ilmastonmuutos tai epätasa-arvoisuus eivät lainkaan ahdistaisi, niille tuskin tehtäisi mitään.

Liiallisen ja haitallisen ahdistuksen erottaa sen perusteella, mihin ahdistus johtaa. Jos toimii ahdistuksen takia hyödyllisellä tavalla ja tekojen myötä ahdistus poistuu, ahdistus ei ole ongelma vaan järkevä signaali tarpeesta toimia. Murehtimista voi varmasti olla eriasteista. Esimerkiksi lievää, keskivaikeaa ja vaikeaa.

Jos ahdistus on pitkäkestoista ja todelliseen tilanteeseen suhteetonta vatvomista ja murehtimista, kyse on siis yleistyneestä ahdistuksesta. Se ei johda tarkoituksenmukaisiin tekoihin vaan estää niitä.

Vatvomisesta voi kuitenkin päästä eroon. Siksi on hyvin tärkeää opetella huomaamaan, milloin mieli siirtyy hyödyllisestä ongelmanratkaisusta kehää kiertävään märehtimiseen. Murehtimisen sijaan on oleellista kiinnittää huomio kysymykseen, miten tästä eteenpäin.

Usein vatvominen saattaa liittyä virheeseen tai osaamattomuuteen, johon liittyy häpeä ja arvottomuuden tunteita. Tästä kierteestä irrottautumisessa auttaa, että harjoittelee hyväksymään meidät ihmiset vajavaisina ja heikkoina mutta samaan aikaa ainutlaatuisina ja arvokkaina.

Mielenterveystalo.fi-sivustossa on yleistyneiseen ahdistushäiriöön tarjolla kolme kertaa noin 45 minuuttia kestävä omahoito-ohjelma.

Jos ahdistuneisuus ei helpota omahoito-ohjelmalla, työterveys- tai terveyskeskuslääkäriltä voi saada lähetteen nettiterapiaan. Sitä voi tehdä tietokoneella tai älylaitteella mistä ja milloin vain. Se on eri maissa tehdyissä tutkimuksissa todettu hyvin toimivaksi ja tehokkaaksi hoidoksi. Terapian pääsee aloittamaan heti ja se on ilmaista.

Lähteet: Helsingin Sanomat 18.1.2020, kuvat omat

Ahdistus ja mitä sille voi tehdä

Minä olen melko herkästi ahdistuva ihminen. Joskus vain tulee ahdistunut olo. Enkä ymmärrä, mistä se johtuu. Osansa siinä on varmaan jo lapsuudesta nouseva tunne, jolloin jouduin huolehtimaan ja murehtimaan monista kodin asioista.Pelolla on selvä kohde ja syy. Ahdistuksella ei ole välttämättä selvää syytä. Se on  mielenvellontaa. Pakottaa ja tykyttää mielessä. Eikä sitä pääse karkuun.

Yleinen ahdistushäiriö on jatkuvaa murehtimista. Sen sijaan on vain luonnollista olla ahdistunut ihmissuhteista, työttömyydestä, läheisen sairastumisesta. Niihin on odotettavissa joku ratkaisu.

Jos ahdistuneisuus vain jatkuu ja jatkuu vaikean tilanteen mentyä ohi. Ja huomaa murehtivansa paljon asioita, kyse voi olla ahdistuneisuushäiriöstä.

Se voi vaikeuttaa unensaamista. Panee pohtimaan ikäviä asioita, joita on tulossa seuraavana päivänä tai lähitulevaisuudessa.

Psyykkinen kuormitus hälyttää usein fyysisillä oireilla, koska ihminen on kokonaisuus: Sydän tykyttelee, hengittäminen tuntuu vaikealta, vatsassa kipristelee...

 Onneksi pahasta olosta voidaan nykyisin puhuakin saamatta hullun stigmaa. Ennen se ei ollut samalla tavalla sosiaalisesti hyväksyttävää. Kärsittiin epämääräisestä huonosta olosta, jota häädettiin usein alkoholilla. Alkoholi voi hetkeksi rentouttaa. Mutta tutkimusten mukaan se pidemmän päälle lisää ahdistusta.

Ahdistuneisuushäiriöistä kärsii eniten 45-59-vuotiaat. Toiseksi eniten 30-44-vuotiaat.

Ylihuolehtivaisten vanhempien lapset voi oppia taipumuksen ahdistua. He voivat oppia huolehtijoiksi ja murehtijoiksi.

Liioitellen voi sanoa. Että ahdistuksesta johtuvat kehon oireet ovat vain puolustautumaan valmistautuvan kehon sivutuotteita. Tämä ajatus voi osaltaan auttaa vapautumaan ahdistuneisuudesta.

                           Ahdistuksen hoitoa kotikonstein

• Tunnista missä tilanteissa ahdistus iskee ja alkaa tuntuua fyysisestikin.
• Huomaa miten tulkitset tilannetta. Hätää ei aina nostakaan haastava tilanne tai ihmiset. Ahdistus nousee omista odotuksista.
• Etsi vaihtoehtoisia tulkintoja. Kun ymmärtää, että ahdistus liittyy omiin automatisoituihin ajatuksiin ja tulkintoihin, mitä on tapahtumassa, voi alkaa etsiä vaihtoehtoisia tulkintoja tapahtumille.
• Tarkastele tunteitasi. Kun olet alkanut ymmärtää omien tunteiden merkityksen, voit alkaa harjoitella niistä vapautumista. Yhtenä keinona voi olla hengitys- ja rentoutumisharjoitukset.Vaikeisiin tilanteisiin vähitellen tapahtuva siedättäminen voi auttaa. Tunteita ei pidä kieltää vaan tarkastella niitä rauhassa.
• Opi sietämään ahdistusta. Epävarmuus kuuluu elämään. Kun sitä oppii sietämään tulevaisuus ja hyvinvointi näyttää turvallisemmalta.

Minkälaisista asioista sinä ahdistut?

Lähteet:Hyväterveys 12/2018, kuvat omat