Tunteet ja liikunta

 

Seuraavassa asiantuntijat kertovat kolme asiaa, jotka jokaisen olisi hyvä ymmärtää liikkumisen ja tunteiden yhteydestä:

Lajilla ja paikalla on väliä

Pelko ja häpeä on kaksi tunnetta, jotka rajoittavat ihmisten liikkumista. Kilpailulliset lajit herättävät pelkoa, ja omien tulosten mittaaminen ja vertaaminen toisiin kammottaa. Älykiello tai liikkumisen seurantalaitteet tuskin lisäävät  kammoksuvan liikuntaintoa.

Kuntosaliharjoitteluun ja ryhmäliikuntaan voi puolestaan liittyä suorituspaineita ja häpeää. Liikkuminen ei innosta, jos tuntee, ettei oma ulkoinnen olemus sovi muiden liikkujien joukkoon. Moni vähän liikkuva tuntee viihtyvänsä paremmin iäkkäämpien joukossa. Jos vain mahdollista, tilannetta voisi helpottaa kaverin kanssa liikkuminen. Voi myös yrittää jutella muiden liikkumassa olevien kanssa.

Pakko on huono porkkana

Myönteiset tunteet syntyvät varmemmin, kun ihminen liikkuu vapaasta tahdostaan. "Nyt täytyy" ja "nyt on pakko" ovat ikäviä ilmaisuja. Ne vahvistavat liikuntaan liittyviä kielteisiä mielikuvia.

Salilla käyminen lääkärin kehoituksesta voi olla aivan hyvä juttu, jos sen taustalla on oma huoli terveydestä, mutta pelkällä lääkärin kehoituksella ei kuitenkaan pitkälle pötkitä, sillä ilman omaa vahvaa sisäistä halua treeni tyssää lyhyeen. Mitä useampia syitä ihmisellä on liikkua eli mitä monipuolisempi motivaatio hänellä on, sitä varmemmin hän liikkuu.

Yksikin huono kokemus jättää jälkensä

Yksikin huono kokemus voi rikkoa loppuiän liikuntaharrastuksen, ja aikuisella huonot kokemukset liittyvät usein lapsuuden koululiikuntaan.

Keski-ikäisellä koululiikunnasta  tulee mieleen esimerkiksi hiihto. Lipsuvat sukset, märät lapaset, jyrkät rinteet, puuskutus.

Joskus huonon kokemuksen värittämä käsitys liikunnasta ikävänä asiana voi kuitenkin muuttua, kun lähtee hakemaan uusia kokemuksia uudesta liikuntamuodosta ja aloittaa alkeista muiden aloittelioiden kanssa.

 

Lähteet: Referaatti Helsingin Sanomat 17.11.2022, kuvat Pexels

Onko minun pakko?

 

Minun on pakko siivota tänään ja mankeloida lakanat, jos en tee tätä tänään, työt kasaantuvat, enkä selviä niistä. Minulla on joskus tällainen ajatuslukko imuroinnin suhteen. Minun on pakko imuroida sohvat kissankarvoista tai niihin tulee kirppuja ja ne ovat kauhean näköiset, myös makuuhuoneen matto on imuroitava kissankarvoista ja sitten koko huusholli. Kaikki tasot on suihkutettava puhdistusaineella ja pyyhittävä. Näitä ajatusvääristymiä ilmenee onneksi vain silloin tällöin, koska olen laiska imuroimaan.  Mutta kuitenkin.

"Minun on pakko"  on yleinen ajatusvääristymä. Ajatusvääristymistä käytetään myös nimitystä ajatuslukot ja ajatusansat. Onko todella pakko vai onko kyse vain mielen luomasta takarajasta, jonka jälkeen kuvittelemme seuraavan jotakin kamalaa? 

Luomme ajatusvääristymiä itsellemme ja stressaannumme entisestään, vaikka voisi ajatella, että ajatukset ovat kuin pilviä, joiden voi antaa lipua ohi. Ne tulevat ja menevät, eikä niihin tarvitsisi juuttua.

Ajatusvääristymät ovat vuosien saatossa meille kehittyneitä tapoja ajatella ja reagoida asioihin. Ne ovat pelkoja, jotka ilmenevät varsinkin silloin, kun olemme väsyneitä. Kun mieli käy ylikierroksilla, tunteet vievät, ei järki.

Epäiletkö aina pahinta?

Ajatusvääristymät ovat usein saaneet alkunsa jo lapsuudessa. Jos silloin on saanut huomiota vain hyvistä suorituksista, saattaa luulla näin olevan edelleen. Minun pitää aina onnistua, jotta saan hyväksyntää.

Tyypillinen ajatusvääristymä on uskoa aina kaikesta pahinta mahdollista. Jos en saa tätä projektia valmiiksi, minut varmasti irtisanotaan.

Yleistä on myös vähätellä itseään. Sain tämän työn varmasti vain siksi, ettei pätevämpi hakenut sitä.

Ajatusvääristymät tekevät olon epävarmaksi. Ainoa poispääsy tuntuu olevan toimia niin, että pyrkii hallitsemaan kaikkea.

Ratkaiseeko murehtiminen?

Jos lamaavat ajatukset valtaavat mielen, on vaarana upota murehtimaan. Ja kuten kaikki murehtimaan taipuvaiset tietävät, ongelman vatvominen harvoin ratkaisee asiaa.

Murehtiminen lisää kehon stressihormoneja, ahdistus ja stressi kovenevat, vaikka tarkoitus on päinvastainen. Murehtiminen on energiasyöppö.

Voisiko kaikki mennä hyvin?

Päässä pyörivien huoliajatusten hiljentämiseen tarvitaan aluksi kehon rauhoittamista. Rento keho rauhoittaa myös mielen.

Niin kuin moniin muihinkin kielteisiin ja stressaaviin tunteisiin auttaa hengitysharjoitukset. Minulla jopa uhkaavaan paniikkikohtaukseen auttaa silloin tällöin syvähengittäminen. Kun keskittyy hengittämään hitaasti ja syvästi sisään ja ulos, verenpaine laskee. Hengityksiä voi myös laskea. Esimerkiksi sisäänhengityksessä lasketaan seitsemään, ja uloshengityksessä yhteentoista. Uloshengitys on aina pidempi kuin sisäänhengitys.

Kun saa kehon rauhoitettua, ajatuksia voi alkaa ohjata uusille urille. Sen sijaan, että ajattelisi, että ei selviä tästä tilanteesta, voikin nimetä tuntemuksen toisin. Minulla on ajatus, etten selviä tästä . Näin tulee korostaneeksi sitä, että kyse on vain ajatuksesta.

Myös mielikuvaharjoittelulla voi hakea epäonnistumiselle vaihtoehtoa. Sen sijaan että miettii, mikä kaikki voisi mennä huonosti , ajatteleekin kuinka hyvin kaikki voi mennä. Voi sulkea silmät ja miettiä viiden minuutin ajan hyvää lopputulosta.

Heti ja nopeasti ei kuitenkaan kannata odottaa tuloksia, ajatusvääristymät ovat ajan myötä tiukasti kiinnittyneet ajatteluun. Mutta säännöllinen harjoittelu ja toisto auttavat ajatusvääristymien irrottamisessa aivan samoin kuin muissakin taidoissa. Tarpeeksi usein toistettu harjoitus alkaa  irrottaa ajatusvääristymiä ja vie ajatuksia myönteisiin suuntiin.

Lähteet: Hyvä terveys 5/2021, kuvat omat