Onko nämä vaihdevuodet?

 

Tiia Koivusalon blogin  vaihdevuosiin ja esivaihdevuosiin liittyvän postauksen havahduttamana, rupesin miettimään, onkos minullakin vaihdevuodet. On ollut väsymystä ja mielialan heittelyä.

Seuraavaksi siis vaihdevuosien ihmemaailmasta. Minulla on ollut vaki gynekologi monta vuotta, mutta hän on nyt lomalla. Kävin siis vieraalla gynekologilla. Hänen mielestään vaihdevuodet eivät ole vielä todennäköisesti alkaneet, vaikka minulla ei ole ollut kunnon kuukautisia puoleen vuoteen.

Toisaalta gynekologi sanoi, että voi olla vaihdevuodetkin. Ota tästä nyt selvää. Toisessa munasarjassa näkyi ultrassa toimintaa. Oireeni voivat olla myös esivaihdevuosioireita. Hän asensi hormonikierukan ja määräsi Estrena-estrogeenigeeliä. Gynekologi ei paljoa puhunut, eikä oikein kuunnellut minuakaan. Mitä oireita minulla on? No, minulla on väsymystä ja mielialan heittelyä. Fyysisiä oireita ei ole, ei kuumia aaltoja tai limakalvojen kuivuutta.

Jo samana päivänä levitin estrogeenigeeliä. Pakkauksessa luki 1-2 annosta. Kokeilin yhdellä aamuisin. Viidentenä päivänä huomasin vaikutukset.  Mikä heippa rallaa olo minulle aluksi tulikaan tunti geelin levittämisen jälkeen: kävin kauheilla kierroksilla, olo oli hirmuisen keveä, mutta kierroksiin  alkoi sekoittua tuskaa, kauhua ja väsymystä. Sitten oli pelkkää tuskaa, kauhua ja väsymystä.  Pelkäsin jopa  joutuvani psykoosiin. No, lähdin kävelylenkille ja jalkani toimivat kuin itsestään. Kävelin valtavaa vautia. Mieli leijaili.

Tämä tuska ja paha olo jatkui koko päivän, ja vielä seuraavanakin aamupäivänä tunsin sitä. Koko loppupäivä meni toipumiseen. Olin äärettömän väsynyt. Ja olen vieläkin muutama päivä sitten estrogeeniyliannostuksesta. Ei tätä hormonikorvaushoitogeeliä voi käyttää arjessa. Lopetin käytön. Päätin, että yritän saada gynekologille soittoajan.

Mietin myös sitä, eikö estrogeeniarvoja voisi taas mitata verikokeella.Olen ollut kala-kasvisyöjä 36 vuotta ja syön myös paljon soijatuotteita, joissa on paljon kasviestrogeenia. Samoin juon päivittäin granaattiomenamehua, jonka joissakin lähteissä sanotaan olevan paras kasviestrogeenin lähde. Tuli vain mieleen, oliko oireenin lääkkeestä siksi niin vahvat, että minulla olisi jo elimistössä tarpeeksi estrogeenia. Eihän minulla ole mitään fyysisiä vaihdevuosioireita. Mielen oireet ovat välillä kova väsymys ja mielialavaihtelut.Kirsti mummon päivitykset blogista kommentoi kerran minulle, että kasvisyöjillä tulee vaihdevuodet myöhemmin, eikä ne ole niin pahat.

Mutta näitä tunteita voi kokea kuka vain. Tavallisestikin mieliala vaihtelee päivän kuluessa. Ehkä väsymys liittyy suruun Veran kuolemasta. Toisaalta tämä voi olla jonkinlaista jossittelua. Soitan  Terveystaloon ja yritän saada soittoajan samalle gynekologille, jonka luona kävin, koska hän tietää tilanteeni. Kerron kokemuksesta myöhemmin omassa postauksessaan. 

Särkyikö sydän?

Voimakas järkytys voi lamata sydämen ja johtaa kuolemaan. Kuitenkin useimmiten tilanteesta selviää säikähdyksellä. Sydämen särkymisestä käytetään myös japanilaista ilmausta takotsubo.

Vuonna 2016 näyttelijä-kirjailija Carrie Fisher sai kesken lennon sydäninfarktin ja menehtyi. Vain päivä suruviestistä hänen äitinsä Debbie Reynolds sai sairaskohtauksen ja kuoli. On mahdollista, että hänen kuolinsyy oli takotsubo, särkyneen sydämen oireyhtymä.

Sepelvaltimotaudissa valtimoiden sisäpinnalle kertyy kolesterolikiteitä. Ne kovettavat ja ahtauttavat valtimon. Infarktissa suonen joustamaton sisäpinta repeää. Paikalle muodostuu verihyytymä, jolloin suoni tukkeutuu, ja sydänlihas alkaa kärsiä hapenpuutteesta.

Voimakas järkytys tai stressireaktio voi laukaista samanlaisen tilanteen. Ihminen ei pysty itse erottamaan, onko kyseessä sydänkohtaus vai takotsubo, sillä oireet muistuttavat toisiaan.

Oireina voi olla pakahduttavaa, ahdistavaa tunnetta rinnassa tai säteilevää kipua. Rintakehällä tai ylävatsalla voi tuntua ahdistusta ja puristusta, joskus kipuakin.

Särkyneen sydämen oireyhtymä on tunnettu parikymmentä vuotta. Kun sepelvaltimoiden varjoainekuvaukset alkoivat 1990-luvun lopulla yleistyä, paljastuikin, että kaikilla infarktin kaltaisista oireista kärsivillä syynä ei ollutkaan sepelvaltimotauti.

Yleisimmin takotsubon laukaisee järkyttävä tai ahdistava uutinen. Myös jännittävät käänteet ja pelottavat tilanteet voivat tehdä sen. Ja pakahduttava ilo ja innostuminen saattaa laukaista takotsubon.

Usein takotsubon saaneilla on ollut lääkehoitoa vaativa masennus tai ahdistuneneisuutta. Kokonaisuudessaan noin puolet on kärsinyt psyykkisistä oireista.

Sinänsä takotsubon ennuste on hyvä, jos komplikaatioita ei tule, sydän paranee muutamassa viikossa. Nykyisillä menetelmillä, etenkin varjoainekuvauksella, takotsubon tunnistaminen on melko helppoa.

Takotsubo on niin oireiltaan kuin alkuvaiheen löydöksiltään infarktin kaltainen. Monesti jo sydämen ultraäänitutkimuksessa herää epäily takotsubosta ja varjoainekuvaus vahvistaa sen.

Takotsubo-potilaat ovat sairaalassa vain muutamia päiviä. Lääkityksenä käytetään beetasalpaajia ja ACE-estäjiä, joilla tuetaan sydämen toimintaa. Beetasalpaajat rauhoittavat sympaattista hermostoa ja sydämen sykettä, laskevat verenpainetta ja ehkäisevät rytmihäiriöitä.

Lähteet: Voi hyvin 4/21, kuvat Pixabay

 

Surutyöni 56.

                        Mausteyrtit ruukkupuutarhassa.
 

Rakas Vera-tyttäremme kuoli yllättäen 9.1.2021. Hän oli 22-vuotias molekyylibiologian opiskelija Jyväskylän yliopistossa. Vera oli terve ja kuntoili paljon. Kuolinsyyraportin saaminen kesti viisi kuukautta. Ja siinä luki, että Veran kuolemalle ei löydetty mitään syytä. Syy tuntematon. Patologi piti mahdollisena sydämen rytmihäiriötä. Teen surutyötä.

Olen alkanut kuulla Veran äänen. Ei, en ole sekoamassa. Tiedän, että Veran puheet ovat minun ajattelua, mutta niin Veran kaltaisia ja ne tulevat aivan kuin itsestään. Voin toisaalta uskoa, että Vera puhuu minulle omalla äänellään ja äänenpainoillaan. Se lohduttaa minua, Vera. Puhu vaan! Sinulta ei jutut lopu. Ei koskaan loppuneet. Kun istuimme aamyöhön ulkona tai miehen työhuoneessa ja juttelimme. Joskus joimme myös kuohuviiniä ja shotteja.

Vera esimerkiksi sanoo minulle, miten laihduttaa ne kilot, jotka ovat tulleet lohtusyömiseni takia: "Lopeta tuo paisuminen. Olet kuin höttöinen, kohonnut, vaalea pullataikina. Nyt kehiin pätkäpaasto, hiilarit alas ja ne parsakaalisi sun muut ruokavalioon. Ja liikettä niveliin. Tee kunnon juoksulenkkejä!" Kuulen tämän ajatukseni Veran äänellä. En ehkä tottele. Mutta mitähän hän käskee seuraavaksi?

Vera letkautteli, oli puhelias, harrasti joskus mustaa huumoria. Hän oli minun rakas tyttäreni, myös huonoine piirteineen. Vera kulutti paljon rahaa vaatteisiin ja sisustusteksiileihin. "Anna kolme satukkaa, menen Helsinkiin ostamaan vaatteita." Annoin hänelle rahaa, mutta vannotin, ettei hän ostaisi pikamuotia esimerkiksi H&M:ltä. Ja laadikkaita ja kestäviä vaatteita Vera ostikin.

Huvittava piirre Verassa oli, että hän halusi käyttää ryppyvoiteita jo 22-vuotiaana. Jos voide oli hänellä lopussa, minä annoin hänelle luonnonkosmetiikka anti-agevoiteen. Hän naureskeli luonnonkosmetiikalle ja minun 36 vuotta kestäneelle kasvissyönnille. Vera söi lihaa, mutta kotona hän ei parin viimeisen vuoden aikana sitä saanut. Tätä ennen tein myös liharuokia perheen sekasyöjille. Kyllästyin tekemään aina kahta ruokaa. Lihan hajukin kuvotti minua.

Vera puhuu äänellään niin kuin ennen, nopeasti, syvältä.  Hän sanoi monta kertaa, että kokopäiväinen video olisi hyvä minun sekoiluissani: pusero tarttuu naulaan, revin sen siitä, paikkaaminen odottaa, mutta en osaa; pidän liian suuria vaatteita, en osaa arvioida painoani, toissa vuotisen 13 kilon laihduttamisen jälkeen, käytin vaan entisiä vaatteita, en jostakin syystä tajunnut pienentää kokoa; kuljen pusero väärin päin ja sukkani ovat eripariset, vaikka sävyt ovat mielestäni samankaltaisia ;syön ruokaa ja osa siitä valuu rinnuksilleni, vaatteet pitää taas vaihtaa; kännykkä tai silmälasit ovat hukassa erittäin usein. Hupsautan liikaa suolaa ruokaan. Usein häslään tehdessäni kahta hommaa yhtä aikaa. Toinen epäonnistuu. Tartun taas kiinni johonkin ja meinaan kaatua;  en saa  purkkia tai pulloa auki...

Kun olin 40-vuotias molemmat tytöt alkoivat puhua minulle hiusten leikkaamisesta. Ehkä olivat saaneet matskua jostakin naisten lehdestä, kun hoettiin:"Lyhyet hiukset nuorentavat. Sulla tippuu iästä pois kymmenen vuotta." Painostus oli kovaa, ja niinpä leikkuutin lyhyet hiukset, ja olin lopulta niihin itsekin tyytyväinen.

Tytöt myös kiinnittivät paljon huomiota työvaatteisiini ja kenkiin. He arvostelivat niitä, usein arvostelu oli negatiivista. Paras lohkaisu oli tämä:" sinä näytät ihan italiaiselta maantierosvolta." Ainakin tytöt olivat luovia arvostellessan minua. Vera minun oppilaanani sanoi, että aina tiesi opettajan olevan tulossa, kun kun korkokengät kopsuttelivat ja korut helisivät. Näin puhui muutkin Veran ryhmässä olijat.

  Mausteyrtit ovat herkkua.

Kun peilikuva ahdistaa

Minulla on tällä hetkellä jonkin verran kehotyytymättömyyttä. Viime vuonna kaihdutin 13 kg ja nyt painoa on tullut takaisin 5 kiloa. Se johtuu aivan selvästi Veran kuolemaan ja suruun lohtusyömisestä. Suklaata, suklaajätskiä, salmiakkia. Olen kehopositiivinen, edelleen viihdyn kehossani, ja mitään laidutuskuureja en ajattelekaan.

Voin katsoa kokovartalopeilistä muhkeita muotojani. Rasva on kertynyt lähinnä keskivartaloon. Maha pömpöttää. Mutta en minä tästä välitä. Surukiloista. Jopa hyväksyn peilikuvani ajatuksella, että on tässä ikääkin. Vaihdevuodet ja kaikenlaista. Loppujen lopuksi peilikuva on melko hyvä.

Toisille oman ulkomuotonsa kanssa eläminen on helpompaa kuin toisille. Pientä kehotyytymättömyyttä voi olla. Osa ihmisistä tuntee olevansa jatkuvasti ruma, vaikka ulkonäössä ei muiden mielestä olisi korjattavaa. Joskus taustalla saattaa olla mielenterveyden häiriö.

Helsingin sanomien kyselyssä naisilla huoli ulkonäöstä kohdistui ikääntymiseen ja lihomiseen. Miehillä muun muassa kaljuuntumiseen. Monet kertoivat somen ja deittisovellusten käytön yleistymisen lisänneet ulkonäöllisiä asioita.

Psykologi Katraina Menskasen mukaan suhde ulkonäköön muotoutuu jo varhain vuorovaikutuksissa muihin. Ensimmäiset kolhut ulkonäköön saadaan yleensä jo alakoulussa.

Lapsi saattaa myös ensimmäistä kertaa kuulla kommentteja omasta ulkomuodostaan. Alakoululainen ei ajattele, että hänellä olisi hörökorvat ennen, kun joku sanoo niin.

Jos alakoulussa säästyy ikäviltä kommenteilta, saattaa vinoumia syntyä viimeistään murrosiässsä. Silloin ihminen hakeutuu vertaistensa seuraan ja vertailee itseään muihin.

Murrosiässä kehosuhde voi ylikorostua. Myöhemmin kun taas on muitakin rooleja, kuten työ tai vanhemmuus, kehosuhteeseen saa perspektiiviä.

Tavanomainen kehotyytymättömyys voi tarkoittaa tyypillisesti esimerkiksi sitä, ettei voi olla huoletta oman kehonsa kanssa. Usein asia ilmenee sosiaalisissa tilanteissa epävarmuutena ja oman kehon vertailussa muihin.

Äärimmillään itsensä rumaksi kokeminen voi olla mielenterveyden häiriö, dysmorfinen ruumiinkuvan häiriö. Tämä tunnetaan myös englanninkielisenä nimellä Body Dysmorphic Disorder eli BDD.

Kyseessä on mielenterveyden häiriö, jota sairastava saattaa olla vakuuttunut siitä, että jokin osa omassa kehossa on perustuvanlaatuisesti viallinen. Huomio kiinnitetään ulkomuotoon kokonaisuutena tai tiettyyn kehon osaan, kuten nenään, korviin, rintoihin tai ihoon.

Raja tavanomaisen kehotyytymättömyyden ja BDD:n välillä on liukuva. BDD:stä on kyse silloin kun se vaikeuttaa arkea. Ajatukset ulkonäöstä alkavat vaikuttaa jokapäiväiseen elämään, eikä ihminen pysty entiseen tapaan opiskelemaan, käymään työssä tai olemaan vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa.

Käytännössä tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, ettei lähde ostamaan kaupasta maitoa tai ystävien kanssa illalliselle, koska pysyttelee mieluummin piilossa toisten katseilta.

BDD:stä kärsivä saattaa pyrkiä helpottamaan oloa erilaisilla pakko-oireilla. Sellaisia voivat olla kehon eri osien mittaaminen, ihon tai hiusten nyppiminen tai vaatteiden ja kehon asennon jatkuva korjaaminen.

BDD:stä kärsivää on vaikea vakuuttaa siitä, ettei mikään ole oikeasti vialla. Vaikka keho toisten silmissä näyttäisikin aivan tavalliselta, kokemukset viallisuudesta ovat BDD:stä kärsivälle totta ja ahdistus aitoa.

Miten BDD:stä voi parantua? Kognitiivisella psykoterapialla. Siinä häiriökäyttäytymistä yritetään siedättää kohtaamalla vaikeiksi koetut asiat.

Kokonaisvaltaista kehotietoisuutta voi kasvattaa erilaisilla harjoituksilla, esimerkiksi menemällä rannalle tai ostamalla itselleen uusia vaatteita.

Lähteet: Helsingin Sanomat 1.7.2021, kuvat Pixabay

Suruyöni 55.

Rakas Vera tyttäremme kuoli yllättäen tammikuun alussa. Hän oli terve, kuntoileva molekyylibiologian opiskelija Jyväskylän yliopistossa. Kuolinsyyraportin mukaan Veran kuolemalle ei löytynyt syytä. Patologi sanoi, että kuolema johtui mahdollisesti rytmihäiriöstä.

Olen ruvennut muistelemaan Veraa paljon. Surulla on vaiheensa: shokkivaihe, reagointivaihe, työstämisvaihe ja uudelleen suuntautumisen vaihe. Näitä ei käydä läpi kronologisesti.  Voidaan siirtyä tiettyyn vaiheeseen ja sieltä takaisin. Olen nyt pääasiassa surun työstämisvaiheessa, mutta seilaan myös edes takaisin näitä vaiheita.

Muistelen Veran luonnetta. Hän oli kärsimätön, nopea toimissaan. Kuten minäkin. Hän siivosi huonettaan ahkeraan ja hänellä oli sisustamisessa kallis maku. Kallis toimistotuoli, iso taulutelevisio, isän tekemä laminaattilattia. Vallilan ja Marimekon tekstiilejä. Samoin vaatteet usein merkkivaatteita. Kalliin maun jouiduin etpäässä kustantamaan minä.

Toinenkin tytär Sara on myös   siisti ja hyvin tarkka kaikesta. Hän on töissä hevostilalla Saksassa. Sara on tätä kirjoittaessani Tokion olympialaisissa. Tallin omistaja ratsastaa siellä, ja Sara on hevosia hoitamassa. Talli on hieno ja menestyvä. Sara on matkustanut  paljon hevoskilpailuissa, hän on ollut muun muassa Ranskassa , Hollannissa, Arabiemiraateissa kilpahevosia hoitamassa.

Sara kävi kotona ja heti huomasi, että kahvinkeittimen vesiallas oli hänen mielestään hyvin likainen. Niinpä hän ensitöikseen pesi sen. Ja antoi minun kuulla kunniani! Myös yleisestä sotkuisuudesta, jota ei minun mielestä ole. Laiska kun olen siivoamaan.

Minä siivosin 30-40 kymppisenä paljon kotia. Perjantaina matot ulos, imurointi ja moppaaminen,pölyjen pyyhintä, vessan pesu. Viikolla pyyhin tasoja puhtaaksi. Pesin hellaa ja mikroaaltouunia. Ja kaikenlaista puuhastelua. Nyt viisikymppisenä olen armollinen itselleni ja laiska siivoamaan kunnolla.

Tytöt oppivat mallioppimisella minulta tarkkuuden siivoamisessa ja yleensä siivoamisen. Lapset oppivat mallioppimisella monia asioita niin kotona kun ystäväpiirissä.

Vera pesi vaatteitaan usein ja siinä samassa muunkin pyykin. Hänen vaatekaappinsa oli sotilaallisessa järjestysessä, ihailin sitä. Voi, Vera olemme säilyttäneet vaatteesi ja emme ole koskenut vaatekaapin suoriin pinoihin. Käyn kyllä välillä katsomassa vaatekaappiasi ja koko huonetta ja muistelemassa sinua. Kun kosken sinun peittoa ja tyynyä, itkettää.

Vera oli hyvin itsepäinen. Oli kaikenlaisia kiistoja ja riitoja hänen kanssa. Esimerkiksi hän kerran halusi lähteä autolla Helsinkiin, vaikka ajokeli oli huono, tiet olivat jäiset ja lumiset. Kiisteltiin. Ja hän lähti. Minä olin sydän syrjällään, kunnes Vera soitti, että Helsingissä ollaan ja menossa nukkumaan isopapan luokse. Seuraavana päivänä ostoksia.

Olin myös Veran opettaja. Hänellä oli koulussa huvittava tapa viitata melkein jokaiseen kysymykseen. Käsi oli sukkelaan pystyssä, ja lukio meni hyvin.

Muistan, kun värjäsin Veran hiuksia vaaleanpunaiseksi. Väristä kiisteltiin, ja minä olin väriä vastaan, mutta Vera voitti. Loppuaikoinaan Vera värjäsi itse hiuksensa, minä olin kuulemma aivan liian hidas siinä hommassa. Veralla oli kauniin ruskeat, pitkät ja  kiharat hiukset, jotka hän minun mielestäni sotki vaaleanpunaiseen.

Rouskuvia herkkuja

Minä pidän paljon pähkinöistä, kuivatuista hedelmistä ja marjoista.Pääsin makumatkalle yhteistyössä Ruohonjuuren kanssa. Ruohonjuuri on ollut ekologinen ja eettinen luonnontuoteyritys vuodesta 1982 asti.

Kun vertailin pähkinäsekoituksia, tuli syötyä niitä hulppeasti. Kun aloittaa syömisen, ei malta sitä lopettaa, vaikka pähkinöissä on yhtä paljon energiaa kuin suklaassa.

Parapähkinät on minun makuuni. Ne ovat suuria ja herkullisia. Olin syönyt niitä vain kerran ennen tätä yhteistyötä.

Tietenkin kaikki pähkinäsekoitukset ovat luomua ja sopivan suuria, melkein kilon. Rouskuteltavaa riittää pitkään.

                       Pähkinöitä ja taatelia itse tehdyssä myslissä jogutin kanssa

Puhtipommi-sekoitus, 800g, 16,95 €

Puhtipommissa on parapähkinää, cashewpähkinää, saksanpähkinää, tomusokeroitua inkivääriä ja taateleita. Sekoitus on aivan herkkusekoitus. Siinä on sopivasti pähkinää, makeaa ja inkiväärin potkua.

Voimanpesä-pähkinäsekoitus, 800g, 22,95€

Voimanpesä sisältää kermaista cashewpähkinää, manteleita, saksanpähkinöitä, parapähkinöitä ja hasselpähkinöitä.

Tämä on upea sekoitus maistuvia pähkinöitä. Saa herkutella terveellisillä pähkinöillä.

Sydänkäpy-sekoitus, 800g, 22,95€

Tämä sekoitus sisältää cashewpähkinää, mulperia, karpaloja, parapähkinää ja saksanpähkinää. Sekoitus on täydellienen yhdistelmä rapeita pähkinöitä ja kuivattuja marjoja. Karpalot ovat isoja ja pirtsakoita. Pidän todella paljon mulperista.

Pähkinöillä on paljon terveysvaikutuksia:

Syömällä päivittäin  pari pientä kourallista pähkinöitä  voi ehkäistä sydän- ja verisuonisairauksia  sekä tyypin 2 diabetesta. Tutkimusten mukaan päivittäin pähkinöitä syövillä on muita vähemmän sepelvaltimotautia ja verenpainetautia.

Kaikki pähkinät sisältävät runsaasti B-vitamiineja, rautaa, magnesiumia, seleeniä, sinkkiä ja omega-3 rasvahappoa, E-vitamiinia. Pähkinöissä on runsaasti proteiinia, joka yhdessä kuidun kanssa lisää kylläisyyden tunnetta. Nyt herkuttelemaan terveellisillä pähkinöillä.   

Kuvat omat ja Pixabay

Surutyöni 54.

 

Rakas Vera-tytär kuoli yllättäen 9.1. Hän oli terve ja kuntoileva, 22-vuotias molykyylibiologian opiskelija. Kuolinsyytutkimuksessa ei löydetty syytä Veran kuolemaan. Mahdollisin syy on sydämen rytmihäiriö. Näin sanoi patologi.

Tänään on väsynyt päivä. Tuntuu, että luhistun surun alle. En maalaa tänään kukkapöytää. Jonakin päivänä sitten. Mies sanoi vastikään, että minä huitelen jossakin ja jotakin koko ajan. Jollen keksi mitään - minun mielestä järkevää -  tekemistä, leivon. Vierasvara pakasteessa on melko valtava.

Niinpä en huitele tänään. Kudon kuin hämähäkki seittiään tätä surua. En tiedä, onko parempi vain olla tekemättä mitään vai tehdä. En minä surua pakene. Vera on mielessäni, kun herään ja kun illalla menen nukkumaan. Ja pitkin päivää. Puuhailusta tulee hetkeksi hyvä olo. Saan jotakin aikaan. Minä vain olen tällainen ihminen. Siinä suru ei ole muuttanut minua.

Identiteettiin suru on vaikuttanut. Pysyvämpään minäkäsitykseen. Olen nyt kuolleen tyttären äiti. En vain äiti.  Tämä vaikutti talvella niin, etten pystynyt lähtemään ihmisten ilmoille, enkä uskaltanut ajaa autoa. Työskentelen edelleen identiteettini kanssa.

Kysymys ystävistä, kavereista ja tuttavista on tullut ajankohtaiseksi. Teitä ihanat lukijat kutsun blogiystäviksi ja teidän kommentit ovat myös tukeneet minua paljon. Kiitos paljon siitä.

Kuten jo edellisessä postauksessa kerroin, että kaverit ovat karsiutuneet. En ole heille sanallisesti tätä kertonut, en pidä enää vain yhteyttä. Kutsun kavereiksi niitä, joiden kanssa puhutaan niitä näitä. Sen sijaan ystäville voi puhua vaikeistakin aiheista avoimesti, ei vaan jaaritella pinnallisesti. Olen heille tätä surua purkanut, mutta olen halunnut myös puhua heidän asioistaan. Vuorovaikutuksellisuus kuuluu ystävyysuhteisiin. En halua olla aina äänessä, kailottaa tätä surua. Haluan tietää, mitä ystäville kuuluu. Myös heillä on ongelmansa. Kaikilla meillä on taakkamme.

Sähelsin tänään blogin ulkoasuosiossa ja hups, heijaa postin "Näitä luen" osion, enkä saa enää tehtyä sitä uudelleen. Pitäisi tavata ATK-auttajani. On kertynyt monta kysyttävää asiaa.

Kävin eilen gynekologilla vuositarkastuksessa. Täällä blogissa kirjoitin kerran, että verikokeen perusteella minulla on vaihdevuodet. No, kävin silloin gynekologilla ja hän sanoi, ettei ole vaihdevuodet. Munasarjat toimii. Minä olen täysin sekoillut. 

Nyt on sitten lopullisesti vaihdevuodet, ovat olleet jo puoli vuotta, enkä minä ole huomannut, tajunnut mitään erikoisempaa kuin tietysti suru.Ultrassa näkyi,  että munasarjat ne ovat pienentyneet, eivätkä varmasti toimi. Tajusin gynekologilla, etteihän minulla ole ollut kuukautisia pitkään aikaan. Luulin sen johtuvan minipillereistä, joita söin. 

Minulla ei ole ollut fyysisiä oireita - ei niitä kuumia aaltoja ja limakalvojen kuivumista. Ehkä vaihdevuosioireet ovat jääneet Veran kuoleman ja surun alle.Se on hyvinkin totta. Suruni on niin voimakasta. Gynekologi kysyi, onko minulla henkisiä oireita. No,on joskus väsymystä ja välillä mielialan nopeaa vaihtelua. Ei, ei ole unettomuutta kuin joskus. Nukun liikaakin, monena yönä kymmenenkin tuntia. Kokeillaan nyt hormonikierukkaa ja estrogeenigeeliä. Onko vaikutusta? Häviääkö väsymys ja nopeat mileialavaihtelut? Tuloksen pitäisi nähdä viikon kahden jälkeen. Hyvin jännittävää tämä.

Kuinka paljon karkkia voi syödä päivässä?

Minä lohtusyön etenkin iltaisin makeaa Veran kuoleman suruun. Tunnistan tämän hyvin. En pakene surua, koska käsittelen sitä aktiivisesti. Kun verensokeri nousee tulee hetkeksi hyvä olo. Ei tule kuitenkaan morkkista. En voi nyt kuvitellakaan laihduttavani pois viittä kiloa, joka on kertynyt tammikuusta alkaen. Ne ovat surukiloja.

Hupsista Heijaa! Lounaan jälkeen jälkiruoaksi tarkoitetut karkit ovat loppu työpäivän päätteeksi. Tai vain pieneksi makeaksi tarkoitettu suklaalevy on syöty. Tai kotona rankan päivän päätteeksi tarkoitetut palkkiokarkit on syöty loppuun. Tai vain muuten vaan on tehnyt mieli makeaa.

Herkkusyönnin päätteeksi voi tulla väsynyt ja vetämätön olo. Vireystilan notkahdusta selittää verensokeri, joka on herkun napostelun jälkeen  voinut ajautua ylös ja alas sahaavaan vuoristorataan. Joillakin verensokerin nopea nousu voi tuntua väsymyksenä ja huonona olona. Verensokerin nopea lasku taasen voi aiheuttaa jopa heikotusta, vapinaa ja sydämentykytystä.

Ravitsemussuositusten mukaan korkeintaan kymmenen prosenttia päivän energiasta saa olla peräisin lisätystä sokerista. Käytännössä se on 50-60 grammaa sokeria. Tämän sokerimäärän saa vajaasta sadasta grammasta karkkia.Laillistettu ravitsemusterapeutti Katja Nissinen suhtautuu kuitenkin herkutteluun varsin myönteisesti. Hänen mukaansa sokerisuositusten satunnaiset ylitykset eivät ole haitallisia.

Makeaa voi syödä vaikka joka päivä, kunhan ruokavalion perusta on kunnossa. Päivittäisen syömisen pitäisi olla säännöllistä, monipuolista ja riittävää. Katja Nissinen sanoo. "Kun nämä perusasiat on kunnossa, ruokavalioon mahtuu vaikka joka päivä vähän karkkia tai muuta makeaa. Joustava suhteutuminen syömiseen ja herkutteluun toimii ihmisillä yleensä paremmin kuin ehdottomat ja tiukat säännöt." Jos tiukasti kieltää itseltään jotakin, sitä enemmän sitä ajattelee.

Vähän karkkia esimerkiksi aterian jälkiruokana tai päiväkahvin pulla mahtuu hyvin terveellisiin ruokatottumuksiin. Rutkasta karkista sen sijaan kertyy helposti ylimäärin energiaa, mikä voi ajan mittaan vaikeuttaa painonhallintaa.

Runsas sokeri vaikuttaa epäedullisesti veren sokeri- ja rasva-arvoihin. Se voi aiheuttaa myös rasvamaksan. Pitkällä aikavälillä erittäin runsas sokeri voi johtaa heikentyneeseen sokerin sietoon ja tyypin 2 diabetekseen. Monipuolista ruokaa ei saisi korvata karkilla.

Millaisia karkkeja sitten kannattaa valita? "Ensisijaisesti valitsisin karkkia, josta oikeasti tykkää ja josta saa nautintoa. Silloin todennäköisesti kohtuumäärä riittää. Kun karkkia päättää syödä, on tärkeää, että siitä osaisi nauttia hyvällä omallatunnolla."

Vain yhtä makua syödessä kylläisyyden tunne tulee nopeammin kuin silloin, kun on useita erilaisia makuja. Kun on monta erilaista sorttia karkkia, tekee mieli maistaa niitä kaikkia. Jos on yhtä makua, pienempi määrä karkkia voi riittää.

Aika nopeasti valtava karkkihimo korjaantuu sillä, että uskaltaa syödä aterioilla riittävästi. Monilla etenkin aamupala ja lounas jäävät liian kevyeksi. Illalla saattaa olla jo energiavaje, jonka paikkaamiseen elimistö himoitsee nopeita hiilihydraatteja.

Joskus karkkihimo voi kertoa liiallisesta väsymyksestä ja kuormituksesta, sillä univaje ja stressi lisäävät makeanhimoa.

Tunnesyöminenkin voi saada toistuvasti tarttumaan karkkipussiin. Jos vaikeita tunteita ei pysty riittävästi käsittelemään tai hyväksymään, karkin syönti ja sen aiheuttama verensokerin nousu voivat hetkellisesti tuoda apua apeaan oloon. "Pidemmän päälle se ei vie pois hankalia tunteita, vaan tunteet olisi uskallettava kohdata ja elää läpi."

Lähteet: Helsingin Sanomat 8.7.2021, kuvat Pixabay

  

Surutyöni 53. Mistä saan iloa surun keskellä?

 

  

Tyttäreni Vera kuoli yllättäen 9.1.2021. Hän oli terve ja kuntoileva molekyylibiologian opiskelija. Hän iloitsi suuresti siitä, että oli löytänyt oman alansa. Vera opiskeli vuoden lääketiedettä ja lopulta tiesi ja tunsi, ettei lääkärin työ sovi hänelle. Toinen tyttö on Tokiossa , koska sen tallin omistaja, missä Sara on Saksassa töissä, kilpailee olympialaisissa. Meidän koti on nyt kuin tyhjä. Pesä tyhjä. Teen surutyötä.

Varoitan jo etukäteen tekstin ja kuvien hyppäämistä tai tekstejä olemassa siellä sun täällä. Blogger oikuttelee. Onko jolla kulla kokemusta tästä?

Minä olen saanut iloa elämääni surun keskellä etenkin läheisiltä.Mieheni on ollut korvaamaton tuki surussa. Olemme itkeneet yhdessä. Kaivanneet Veraa. Surreet pohjia myöten.Mies nimittelee minua usein häärääjäksi surun keskelläkin, kun haluan tehdä niin paljon kaikenlaista ja vaudilla. No, sitähän vähän olen - sellainen hästääjä .Myös kolme ystävääni tältä paikkakunnalta ovat auttaneet surussa.  Minulla on myös kaksi  opiskeluaikaista ystävää, joiden kanssa pidämme yhetyttä yleensä puhelimitse.  On myös suruystävä, jonka tytär kuoli viime elokuussa. Jaamme yllättävän samanlaisia tunteita. Hän on rakas.

Olemme tavanneet tämän paikkakunnan ystävien kanssa kahvilassa tai kodeissamme. Lisäksi sukulaiseni ja naapurit ovat ottaneet osaa suruun. Veljeni sanoi, että hän ajattelee Veraa ja minua päivittäin, vaikka emme ole olleet kovin läheisiä. Veljeni soitteli heti Veran kuoleman jälkeen ja hän on soitellut nyt myöhemminkin. Samoin yksi serkkuni on piristänyt minua.

Kaverit, jotka eivät ole ottaneet yhteyttä tai ovat piilotelleet aihetta tavatessamme, olen siirtänyt tuttaviin. Minusta ystävyyttä on kolmea lajija näin: ystävä, kaveri ja tuttava. Kaikki ystäväni ovat vähän niin kuin minä introvertti vähän ekstrovertteja. He eivät myöskään  niin halua olla valokuvan kohteena. Tässä kuitenkin mies ja ystävä. Kuvat ovat ehkäpä kaksi vuotta vanhoja. Muutenkin tämän postauksen kuvat voivat olla sellaisia, jotka olen julkaissut aikaisemmin. Tänä suruaikana olen myös usein unohtanut ottaa kuvia. Tai viitsinyt ottaa.

Olen suunattoman kiitollinen somekevereilleni, joilta olen saanut tukea. Myös sinulle! On kuin te myös kannattelisitte  tässä surussa. Suurkiitos tästä!

                Miehen kanssa purjehtimassa.

               

                       Ystäväni Arjan kanssa kuntosalilla.

Olen iloinen myös siitä, että läheiseni  ja minä emme ole saaneet koronaa.Vaikka pelkoja on tietysti ollut.Olen lukenut paljon ja katsellut Netflixin elokuvia ja sarjoja.

Puutarha on ollut yllättävästi hyvä minulle surussani. Olin siitä ihan hämmästynyt jo toukokuussa, vaikka tiedän, että puutarhatyöllä on hyvin terapeuttinen vaikutus. Mutta en uskonut sillä olevan vaikutusta näin suuressa surussa. 

    Hentoiset taimet huhtikuussa ennen koulintaa.

   

  Ne sentään itivät. Kasvun ihme. Elämän ihme.

                         

                      Ruukkupuutarhan mausteyrtit.

Niittykukkia.

Tätä peitekasvia en raaski kitkeä pois. Se kukkii niin ihanan kauniisti puutarhassa.

                       Kasvatan osan kesäkurpitsaa ruukussa.

Kerrankin sain basilikan kasvamaan. Johtuu todennäköisesti                helteistä. Ei minusta.

              

               

 

               Minut yllätti ruusunätkelmän ja jaloelämänlangan hyvä                       kasvu pelargoniaruukun reunassa.
               Sorasin ja laitoin pohjakankaan viime

               vuonna osaan puutarhasta. Kyllästyin tappelemaan 

               vuohenputken kanssa . Salaatti, lehtikaali, persilja ja retiisi                olivat melkein ainoita kasveja, jotka sain kasvimaalla tänä                  vuonna kasvamaan.  Ehkä kuumien ilmojen takia salaatti                    halusi kasvaa ja kukkia nopeasti. Tai ehkä kaikki kasvimaan kasvit itivät                 huonosti  Veran takia, koska yleensä laitoimme   kasvimaan yhdessä.      Ehkä Vera olisi halunnut    etenkin kukkia kasvimaalle. Niitä sain ihme kyllä .  Arkiset ajatukset ja suru häipyvät, kun katselee kukkia.                                          Kuivakukat itivät kohtuulisen hyvin.                       

Olen ollut myös iloinen kahvista ja ruoasta. Samoin suklaasta.

   Paprika-halloumijuusto pata. Herkullista.  Grilliruoat:  nyyteissä perunoita ja lohta, paprikaa, kesäkurpitsaa, halloumia ja munakoisoa. Minä          olen meillä se grillaaja.

 

             

Olen ollut myös iloinen, että olen jaksanut sirkkelöidä tulevan talven polttopuita. Olen tehnyt myös  pientä pintaremonttia taloomme. Kukkainen tapetti freesaa muuten niin ruskeaa                tupakeittiötämme.

Kuistin uusi maali.

Voi, miten iloinen olen meidän kahdesta kissistä: vanha Kille ja nuori

Siiri.

            

 

  Siiri ja Kille ovat ystäviä.

                Siiri maistelee uunijuustoa pöydällä.

Olen saanut lenkkeilystä suurta iloa ja olen usein käynyt läpi suruani  metsässä lenkkeilyn aikana, olen välillä huutanut ja kiljunut Jumalalle Veran kuoleman epäoikeudenmukaisuudesta. Ei nuoren tule lähteä ennen vanhempiaan. Metsä on kaiketi suurin surunkäsittelijä läheisten lisäksi.

               Melkein huomaamaton kaunis polku järven rannalla.                           Eksyin sinne vahingossa.