Rakas Vera-tyttöni kuoli tammikuun alussa yllättäen. Hän oli terve ja kuntoileva 22-vuotias molekyylibiologian opiskelija. Kuolinsyytä ei löydetty perusteellisessa kuolinsyytutkimuksessa. Todennäköisin syy on rytmihäiriö. Teen surutyötä.
Tänä aamuna heräsin vapisten. Minulla ei ole mitään lääkkeitä vapinaan ja ahdistukseen. Olin kuin kuilun partaalla. Hypätäkö vai ei. Uin syvissä, mustissa vesissä. Hämärissä vyöhykkeissä kuljen ja huudan sinua Vera takaisin. Toivonlampi on myrkytetty. Sen kaunis silmä. Marto vesi joka ei kerro minulle mitään. On tyhjyys itse. Ja sen seuraukset. Jotka kaikuvat, kaikuvat minussa.
Sanani huokuvat, valuvat, tihkuvat minusta. Niin ahdistunut olen. Mutta olen huomannut, että surutyöstä kirjoittaminen on minulle terapiaa. Etenen surun mutkaisia teitä.
Minut on loppuun saatettu. Iljanteissa minä ryven. Silmät peittyvät tuskasta, joka hehkuu kuin kuuma rauta. Sanani ovat kuivat ja kulkevat väsyneinä. Vera, sinun muistosi väsyttää, mutta on samalla täysin hyvä. Saan hetkiksi sinut takaisin.
Tämän päivän ahdistuksen alla olen hyvin, hyvin väsynyt. Veran kuolemasta on aikaa puoli vuotta. Olet niin rakas, rakas Vera!
Koti tuntuu nyt tyhjältä. Vielä viime kesänä kotiimme kuului kolme ihmistä. Nyt meitä on vain kaksi, mieheni ja minä. Ehkäpä Veran kaipuun takia tunnen hänen läsnäolonsa hyvin voimakkaasti.
Me tehtiin yhdessä Veran kanssa kaikenlaisia hommia. Kasvimaat. Puutatarha. Siivoukset. Remonttihommat. Kalastusretket. Ulkomaan matkat. Voi, Vera miten paljon kaipaankaan sinua.
Kissaporukka tuo minulle paljon lohtua. On kiva katsella niiden puuhailua. Välissä nuollaan toista, ja välillä tulee kynnestä.
Olen syvästi pahoillani kokemastasi menetyksestä. Voimia surun keskelle.
VastaaPoistaVoi kiitos KatriinaUu. Voimia tarvitaan edelleen, vaikka on jo puoli vuotta Veran kuolemasta. Aika tuntuu nyt kehältä ei lineaariselta.
VastaaPoistaVoi Marja, osaat niin upeasti kirjoittaa ja kuvailla tunteitasi ja hyvä, jos saat kirjoittamisesta apua tuskaasi. Toki en osaa kuvitellakaan, mutta tuollaiseksi kuvittelisinkin tuskan, jota lapsena menettänyt vanhempi kokee. Aina olet ajatuksissa ja mietin miten selviät. Halauksia paljon. <3
VastaaPoistaKiitos Tiia kommentistasi.Kiitos halauksista. Kuvailen tunteitani niin kuin ne vaan tulevat. Niille pitää antaa jokin nimi. Merkitys. Voin näin vapautua niistä edes hetkeksi.
PoistaSinulle on annettu kirjoittamisen lahja.
VastaaPoistaKun luen tekstiäsi. saan kalpean aavistuksen siitä, mitä olet käynyt/käyt läpi.
Tarvitset voimia nyt ja tästä eteenpäinkin. Niitä toivon sinulle, kun en muuta osaa.
Kiitos Kirsti kommentistasi ja voimien toivottamisesta. En ole tänne blogiin kirjoittanut kaunokirjallisesti. Minulla on kaunokirjallinen käsikirjoitukseni, joka sekin on minulle hyvin tärkeä. Siellä irroittelen.
VastaaPoistaMinut on loppuun saatettu...on niin raskas lause...liian raskas. Voimia sinulle.
VastaaPoistaKiitos Unknwon. Niin, välillä tunnen itseni jo loppuun saatetuksi. Onneksi vain välillä.
Poistaon myös pakko lisätä, että ahdistuslääkkeistä voi saada apua, voimia sinulle/sama unknown/Tuija
VastaaPoistaKiitos Unknown Tuija. Tiedän tuon kokemuksesta, että ahdistuslääkkeet rauhoittavat. Mutta suren tämän surun ikään kuin raakana.
VastaaPoista