Surutyöni 145.

 

 

Rakas 22-vuotias Vera-tyttäreni kuoli yllättäen nukkuessaan. Hän oli terve molekyylibiologian opiskelija. Syytä kuolemalle ei löydetty. Teen surutyötä.

On niin ikävä Veraa! Tarvon suossa. Kävelen liejussa. Kävelen kuumilla kivillä. Kävelen pimeydessä. Kävelen mustassa myrskyssä. Kävelen kyyryssä kuin vanha nainen. Huudan sinua Vera! Et vastaa. Olet enää vain tuhkaa. Mutta toivon - niin kovasti toivon - että olisit taivaassa pienokaiseni.

Välillä tuntuu, että kova ja korkea aalto iskee minua kalliota päin, hakkaa hakkaa kehoani. Luut nirisevät. Haluaisin kuolla siihen.

Suru aaltoilee kuten Susanna kirjoitti kommentissaan. Nyt olen aallon pohjalla. Syvässä mustassa vedessä.

Olen yrittänyt jatkaa elämääni. Oppia elämään surun kanssa. Tämä on aallon harjalla onnistunutkin. Olen vähitellen hyväksynyt Veran kuolemaa. Mutta kokonaan sitä en hyväksy koskaan ja suren häntä lopun ikäni. Olen muutamana päivänä suihkuttanut Veran hajuvettä makuuhuoneeseen. Tuoksu on lohduttanut.

Kävimme miehen kanssa taidekeskus Salmelan näyttelyssä. Se oli mielestäni tänä kesänä alempaa keskitasoa, vaikka monena kesänä ollut aivan huippu. Mukana on aina joku kuuluisa taiteilija. Tänä kesänä se oli Marika Mäkelä.

Ensimmäisissä huoneissa oli geometrisia töitä. Ne toivat mieleeni paniikkikohtaukseni, jossa näen geometrisia kuvioita. Mentiin nopeasti toisiin huoneisiin. Veistokset olivat hienoja.

Osittain tekoälyllä tehdyt teokset aivan kuin kirkuivat ja hyppäsivät silmille. En tykännyt. En esimerkiksi sietäisi sellaista kotona.

Domanderin talossa oli osittain kauniita töitä. Värikylläisiä rauhallisella tavalla. Ihmis- ja eläinhahmoja. Luontoa. En todellakaan ole mikään taidearvostelija. Jätän teosten esittelyn tähän.

Taas tiistaina sekoilin. Minulla piti olla lääkäri kello 12. Saavuin paikalle tapani mukaan etuajassa. Istuuduin. Vähän jännitti. Kello oli 12.10. Kaikki hyvin. Kello oli 12.30. Ihmettelin, miksi lääkäri on näin myöhässä. Kello tuli 12.45. Päätin tarkastaa ajan kännykästä. Se olikin keskiviikkona kello 12. Lähdin kotiin. Soimasin itseäni tyhmyydestä ja hajamielisyydestä. 

Minä ihmettelen sitä, että mitä vanhemmaksi tulen sen vaikeampaa on aloittaa siivoaminen. Nuorempana, noin 50-vuotiaaksi asti, siivosin joka perjantai raskaan työviikon jälkeen. Kuinka minä jaksoin ja viitsin? Nyt yritän siivota kaksi kertaa kuukaudessa, mutta aloittaminen on kyllä vaikeaa. Toisaalta ajattelen, että nyt kun asutaan miehen kanssa kaksin sotkua ei tule paljon.

Kävin kaksi päivää sitten mustikassa. En ole käynyt pariin vuoteen. Mies on hoitanut marjastamisen. Minä sienestämisen. Muutama vuosi sitten poimin marjoja kymmeniä kiloja. Se oli jokin viikkoja kestävä mielenhäiriö.

Nyt en kyllä nauttinut mustikoita poimiessa. Olen siihen liian kärsimätön, ja marjastaminen on hidasta hommaa. Poimin viisi litraa neljässä tunnissa. Sitten piti vielä siivota mustikat ja pakastaa. Tuo taisi olla ainoa kerta tänä kesänä ja syksynä. Mutta sekä marjastamisessa ja sienestämisessä nautin metsässä olemisesta. Kantarelleja olen löytänyt muutaman litran. Kolmessa vakipaikassani on kaadettu metsä. Enää on yksi jäljellä, josta löysin tuon muutaman litran.

Hyvää viikonloppua kaikille! Iloitaan, että vielä on kesä.

Ihmeellinen kaura

 

En ennen tätä artikkelia tiennyt, miten huipputerveellistä kaura on.Euroopan unionin elintarviketurvallisuusvirasto EFSA on hyväksynyt kauralle  4 terveysväittämää, joista esittelen nyt kolme. Olisi syytä syödä kauraa!

1) Kauran beetaglukaanin, eli liukoisen kuidun, on osoitettu vähentävän veren kolesterolia. Korkea kolesteroli on muun muassa sepelvaltimotaudin kehittymisen riskitekijä. Beetaglukaania on saatava päivittäin 3 grammaa. Tätä on:

* 2 dl kaurahiutaleita eli iso annos kaurapuuroa tai

* 0,7 dl kauraleseitä tai

* noin 6 viipaletta 100% kauraleipää

Kun beetaglukaani liukenee veteen, se muodostaa suoleen geelimäisen verkon. Se estää kolesterolia imeytymästä ruoansulatuskanavasta elimistöön.

Elintarviketieteiden tohtorin Markku Mikolan mukaan tämä tarkoittaa "maallikon termein sanottuna, kun saat tarpeeksi beetaglukaania, huuhtelet osan kolesterolistasi viemäriin".

Kolesteroli saattaa laskea jo muutamassa viikossa, jos beetaglukaania saa ruokavaliosta päivittäin 3 grammaa.

2)   Beetaglukaanien nauttiminen osana ateriaa auttaa vähentämään veren glukoosipitoisuuden eli verensokerin kohoamista kyseisen aterian jälkeen.

Tämä väite voidaan esittää vain elintarvikkeesta, joka sisältää vähintään 4 grammaa kaurasta ja ohrasta peräisin olevia beetaglukaaneja.

3) Kauran kuitu edistää ulostemassan lisääntymistä.

Kauraa kannattaa syödä, vaikka kolesteroliarvot olisivat hyvät, koska kauran ravintokuitu tekee nimittäin hyvää suoliston mikrobistolle, miljoonille bakteereille, jotka käyttävät sitä ravinnokseen.

Jos kuitua saa ruokavaliostaan paljon eri lähteistä, myös suoliston mikrobikanta on runsas ja monipuolinen. "Tämä puolestaan pienentää tutkitusti riskiä sairastua moniin elintapasairauksiin, kuten paksu- ja peräsuolisyöpään."

Lähteet: Helsingin Sanomat 9.7.2023, kuvat Pixabay

Unihäiriöpoissaolot töistä nelinkertaistuivat

 

Pitkät sairauspoissaolot unihäiriöiden vuoksi ovat yleistyneet todella paljon viime vuosikymmenten aikana, tiedottaa Kela.

Sairauspäivärahan saaminen unihäiriön perusteella nelinkertaistui vuodesta 2010 vuoteen 2022.

Tutkimusten mukaan unihäiriöiden yleistymiseen kannattaa suhtautua vakavasti. Uniongelmien yleistyminen on ennen kaikkea kansanterveydellinen ongelma, koska univaje on selkeästi terveysriski. Unen puute heikentää ihmisen kognitiivista suorituskykyä.

Satunnaisia uniongelmia ei katsota sairaudeksi, mutta pitkäkestoiset ongelmat voidaan diagnosoida unihäiriöksi. Uudessa tutkimuksessa tarkasteltiin psykiatrisia unihäiriöitä, joista tavallisin on ei-elimellinen unettomuus. Tutkimuksessa ei tarkasteltu elimellisiä unihäiriöitä, kuten uniapneaa.

Pitkät sairauspoissaolot unihäiriöiden vuoksi ovat yleistyneet sekä naisilla että miehillä. Naisilla yleistyminen on ollut suurempaa.

Eri ikäryhmät eroavat toisistaan: sairauspäivärahan saaminen psykiatristen unihäiriöiden vuoksi on yleisintä 35-54-vuotiailla ja vähäisintä 16-24-vuotiailla.

Unihäiriöitä voivat lisätä esimerkiksi stressi, masennus tai ahdistuneisuus. Myös työelämän ja elintapojen muutoksilla voi olla suuri vaikutus unihäiriöiden yleistymiseen. Esimerkiksi henkisesti hyvin kuormittava työ voi haitata unta.

Lähteet: Helsingin Sanomat 23.3.2023, kuvat omat

Surutyöni 144.

                       Mustasilmäsusanna

Rakas  Vera-tyttäremme kuoli yllättäen nukkuessaan. Hän oli 22-vuotias hyväkuntoinen molekyylibiologian opiskelija. Syytä kuolemalle ei löydetty. Teen surutyötä.

Minulla suru oli jo pitkän aikaa tasaisempaa. Kovaa, mutta ei tuskaista surua. Kunnes viime perjantaina romahdin. Hypistelin Veran neljää hiustuotetta muun muassa kiiltosuihketta portaiden alapäässä olevassa tilassa, jossa on toisen ulko-oven naulakko, iso peili ja pieni pöytä, jossa Veran hiustuotteet ovat. En ole ottanut niitä pois. Kuten en kaikkea Veran huoneesta. Vajosin loputtomaan itkuun.

Itkin miehen kainalossa varmaankin parisen tuntia. Mies yritti lohduttaa, mutta häntäkin rupesi itkettämään. Siinä oltiin surussa yhteen kiinnittyneinä. Kaksin. Yhdessä onneksi.

Muuten elämässä olen sekoillut kahden viikon aikana. Olen ajellut miehen vanhoilla auton rähjillä. Ja olen kuntosalilta tullessani unohtanut kaksi kertaa virrat päälle autoon. En ole kääntänyt avainta virtalukossa loppuun asti. Tuloksena akun lataus. Toiseen autoon piti hankkia uusi akku. 

Ja sitten jouduin ajamaan todella vanhalla kotterolla - miehen mielestä kiinnostavalla autolla -, jossa valot pitää panna päälle ja sammuttaa. Tietenkin unohdin valot päälle ja tuloksena taas akun lataus. En käsitä, miten mies on jaksanut minun hajamielisyyttäni. Ei ole suuttunut ylimääräisistä autohommista. Mutta vanhojen autojen harrastajana on tottunut monenlaisiin - lukemattomiin - autojen vikoihin.

Sitten ajoin taas minulle uudella autolla - todellisuudessa Sitikan rähjällä - kuntosalin parkkialueelle. Yhtäkkiä mieleeni tuli irrationaalinen pelko, että auton valot jää päälle, vaikka virta sammutettaisiin. Kun ajoin kotoa kylälle 20 kilometrin matkan, ihmettelin, miksi vilkun ääntä ei kuulu. Näpläsin sitten viikseä ja ajattelin, että se on saanut kaukovalot tai seisontavalot syttymään.

Kiertelin  autoa ja tarkastelin valoja, mutta aurinko häikäisi. Ohi kulki pariskunta, ja kysyin heiltä, onko tässä autossa valot päällä. Mies katseli hieman autoa ja sanoi, etteivät ole päällä. Varmaankin he ajattelivat, että siinä taas yksi blondikuski tai kajahtanut akka.

Sitten sekoilin kännykän kanssa. Kuuntelin Book Beatilta hulvatonta Miikka Nousiaisen kirjaa Pintaremontti lenkeilläni. Yhtenä päivänä ajattelin, että tässä on tuo latausmerkki, jospa kokeilen sitä. Sitten huomasin ruudulla 40 %. Ajattelin, että se kertoo latausmäärästä. Seuraavana päivänä oli taas tuo 40 prosenttia. Puhelimessa tai ohjelmassa täytyy olla jotakin vikaa, kun se lataa noin hitaasti. Tässä on omituista se, että kyllähän minä tiesin, että prosenttimäärä tarkoittaa luettua määrää, mutta minulle tuli vain sitkeä ajatusvääristymä tai kajahdus, kilahdus.

Niinpä menin Veikon Koneeseen, jossa autetaan hienosti ilmaiseksi pikkupulmissa. Myyjä räpläsi pitkään kännykkää ja sanoi, ettei tässä näytä mitään vikaa olevan. Mutta hei, se 40 prosenttia voi olla sitä, että olet kuunnellut kirjasta 40 prosenttia. Minä siihen, että kun ei mitään kuulu. Myyjä sanoi, että tämän ääni on erittäin pienellä.  Painoi puhelimen sivussa olevaa näppäintä. Niinpä ääni taas kuului. En edes tiennyt, että puhelimen sivussa on ääninäppäin. Olen mennyt aina asetuksista ääneen. Hävetti. Olen digiblondi.

Niin sanotussa normaalitilassa - jos minulla sellaista enää on - tein taas raparperimehua. Tein sitä kerran aikaisemmin ja ihastuin makuun. Kaksi litraa mehua vaati 8 litraa pieneksi pilkottuja raparpereja. Mutta mehuni on erittäin paksua ja riittoisaa. Sitä voi laimentaa yli yhden suhde kuuteen. Nyt on raparperit käytetty tältä vuodelta, vaikka niitä oli kaksi isoa puskaa.

Puutarhatilanne on aika vakaa. Lupiineista raivatulle mullokselle istuttamat perunat eivät ole vain kunnolla nousseet. En ole ikinä aikaisemmin kasvattanut perunaa, mutta muita juureksia kyllä. Katsoin netistä viljelysohjeet, mutta ehkä laitoin ne liian syvälle maahan. Niinpä muutama päivä sitten yritin haralla poistaa liikaa multaa. Lieneekö sillä vaikutusta, kun perunoitakin nousi maasta ja yritin haralla saada niitä peitettyä.

Köynnöskukkani ovat hyvässä kunnossa, paitsi tuoksuherneet kasvavat hitaasti ja ovat alkaneet jo kukkia. Kelloköynnökset, mustasilmäsusannat, aitoelämänlangat, villiviinit,   krassit ja kärhöt kasvavat hyvin. Yllätyin, kun tänä keväänä ostamani kärhöt kukkivat.

Hyvää viikonvaihdetta kaikille!

                

                        Kärhö

Miksi kannattaa viettää aikaa yksin?

Mielestäni on vähän prameilevaa sanoa, että "elän hetkessä". Kyllähän näitä tilanteita on, mutta ei jatkuvasti. Ihmiselle on tyypillistä ajatella, mitä tein äsken ja mitä teen seuraavaksi ihmisjoukossakin.

Toisten ihmisten keskellä saattaa keskittyä enemmän muihin kuin itseen. Ainainen sosiaalisuus tai kiireisyys voi olla jopa keino vältellä omien tunteiden, tarpeiden ja elämän epäkohtien kohtaamista. Näitä auttaa selvittämään hetkellinen yksinolo.

Yksin voi uppoutua itselle tärkeisiin puuhiin. Jos sekä työ että kotielämä on hyvin sosiaalista, voi ajautua huolehtimaan ensisijaisesti muista. Se, että osaa nauttia vapaaehtoisesta yksinolosta, lisää tyytyväisyyden tunteita itseä ja elämää kohtaan.

Kun voi hyvin, on enemmän annettavaa myös muille. Kiireinen ja suorittava elämä ei juuri tarjoa mahdollisuutta pysähtyä läheisen äärelle. Yksin oleminen saattaa tukea palautumista ja tunnetaitoja, jolloin pystyy olemaan empaattisemmin läsnä myös muille.

Omien arvojen kirkastaminen lisää merkityksellisyyden ja vähentää tyytymättömyyden ja uupuneisuuden tunteita. Voit miettiä tärkeimmät arvosi: millaista elämää haluat elää, mikä on sinulle tärkeää, mitä kohti haluat elämässäsi kulkea ja mitä haluat vähentää.

Yksinolon taitoa voi harjoitella pienillä teoilla: kahvi itsekseen kahvilassa tai rauhallinen ulkoilu. Jos yksinolo ahdistaa hyvin häiritsevästi, sitä on hyvä käydä läpi vaikka ammattilaisen kanssa.

Lähteet: Kauneus&Terveys 2023-6.

Riidat kuuluvat parisuhteeseen

 

Me riitelemme miehen kanssa harvoin, en edes muista milloin viimeksi, mutta riidat ovat hyvin tulisia. Tai minä olen. Huudan ja saatan paiskoa astioita seinään. Mies luikkii pakoon. Turvaan ja rauhaan.

Minä alan katua käytöstäni ja siivoilen astioiden palasia pois. Mies palaa noin puolen tunnin kuluttua. Minä pyydän anteeksi hurjistumistani, ja sovimme alkuperäisen riitamme nopeasti. Minun kilahduksen taustalla on varmasti paljon säilöttyjä pettymyksiä, yksinjäämisen kokemuksia, jotka kumpuavat lapsuudestani. Kiintymyssuhteenikin oli enimmäkseen turvaton.

Riitoja pidetään turhaan parisuhteen huonoina asioina, korostaa tunnekeskeiseen pariterapiaan erikoistunut psykologi, perhepsykoterapeutti Eira Eklund-Mikola.

Sen sijaan on normaalia riidellä. Riidat kertovat, että toinen on tärkeä. Ne kertovat pohjimmiltaan rakkaudesta. 

"Niin kauan, kun riidellään, suhteessa on toivoa. Ja rakkautta. Riita on hätähuuto ja kutsu, että nyt jumankauta kuuntele minua", Eklund-Mikola sanoo.

Riitelyllä on huono kaiku siksi, että pelkäämme vihan tunteitamme. Viha ei kuitenkaan koskaan ole ainoa syvä tunne riidassa. Sen alla voi lymytä esimerkiksi häpeää, surua ja yksinäisyyttä.

Psykologiassa paljon tutkittu kiintymyssuhdeteoria voi auttaa ymmärtämään parisuhderiitojen syvempää logiikkaa.

Kiintymyssuhteet ovat lapsuuden ensisijaisia, hyvin tärkeitä suhteita. Ne rakentuvat vuorovaikutuksessa  hoitajan/hoitajien  kanssa. Olenko hyvä ja tärkeä? Oletko sinä turvallinen ja luotettava?

Aikuistakaan ei ole tarkoitettu pärjäämään yksin vaikeissa tunteissa ja hädän hetkellä. Aikuisena voi palautua tiedostamattomasti lapsuuden kiintymyssuhde puolison kanssa.

"Tarvitsemme turvallisen tunneyhteyden toiseen, jonka puoleen voimme kääntyä ja jonka varassa uskallamme ottaa myös riskejä."

Kun kumppanit ajautuu etäälle toisisaan, elintärkeä tunneyhteys rakoilee tai jopa katkeaa. Tällöin ei enää jakseta tai haluta riidelläkkään.

Jokainen reagoi tunneyhteyden katkeamiseen jotenkin, Eklund-Mikola korostaa. Tämän vuoksi riitoja ei tarvitse hävetä tai säikähtää. Reagointi ei ole pahuutta, huonoutta tai ilkeyttä vaan inhimillinen systeemi.

Riidat voivat kuitenkin olla tuskallisia ja kuluttavia. Hyvin tavallinen syy tulla pariterapiaan on kahden vetäytyjän jumi. Ei riidellä, ei puhuta tarpeeksi. Tunneyhteys laimenee, kun kumpikaan ei huuda sen puolesta. "Silloin seksuaalisuus saattaa häiriintyä nopeasti. Sitten ollaan kämppiksiä saman katon alla ja kummallakin on paha olla."

Eklund-Mikolan mielestä hyvä riita on sellainen, ettei jumiuduta taistelemaan, vaan sen sijaan kärjistynyt tilanne pystytään pysäyttämään ja uskalletaan katsoa, mistä riidassa on oikeasti kyse.

Ei esimerkiksi somesta, sukista tai seksistä vaan pinnan alla olevista haavoittuvista tunteista, tyydyttymättömistä tarpeista ja kiintymissuhdepeloista. Nämä ovat siellä, oli riidan aihe iso tai pieni.

Sinä aioit viedä sen! Kun eteisessä oleva roskapussi seuraavan kerran nostattaa närkästyksen, kannattaa pysähtyä, sillä jo tunteen nimeäminen rauhoittaa ja hillitsee reagointia.

Sitten voi kysyä itseltään, miksi puolison unohdus kiukuttaa. Erityisesti: mitä pelkäät. Oman haavoittuvuuden näyttäminen herättää toisessa yleensä myötätuntoa. Minä tulin vihaiseksi roskapussista, koska minulle tuli olo, etten ole tärkeä sinulle. Kun tämä lause ei tule syytöksenä, toisen ei tarvitse puolustautua.

Yleensä oman kivun tunnistaminen auttaa myös kumppanin näkökulmaan samaistumisessa. Jatka keskustelua vaikka näin: Tiedän, ettet unohtanut roskapussia tahallasi, sinulla taisi olla vain kiire.

Aluksi tällainen puhe voi tuntua oudolta ja vaikealta, mutta silti sen voi oppia. Mutta riittääkö, jos vain minä muutun? Tunne ja liikahdus itsessä heijastuu myös toiseen.

"Parisuhteen turvallisuudessa ja hyvinvoinnissa voi saada aikaan pysyvän muutoksen, kun kumpikin osaa kertoa haavoittuvista tunteistaan, pudottautua emotionaaliselle kanavalle reagoimisen sijaan ja kertoa toiselle, mitä sinulta tarvitsen." Tämä ei ole mikään pikkujuttu.

Mikä riitelijätyyppi olet?

Vaativa

Riidellessä jankuttaa, huutaa ja raivoaa, ja kumppani tulkitsee tämän ilkeytenä. Vaativa ei halua kuitenkaan kumppanille pahaa. Päinvastoin. Huutaminen voi kertoa hädästä. "Vaativa yrittää löytää takaisin tunneyhteyteen ja taistelee suhteen puolesta."

Vetäytyvä

Riidan aikana järkeilee, vähättelee, sulkeutuu ja jopa poistuu tilanteesta. Kumppani voi kokea tämän välinpitämättömyytenä. Käytökseen on kuitenkin pohjimmiltaan painava syy: parisuhteen pelastaminen. Hän kaipaa toisen luo, vaikka lähtisi pois. Hän pyrkii suojelemaan suhdetta pitämällä tilanteen rauhallisena.

Lähteet: Hyvä Terveys 08-2023, kuvat Pixabay

Itsepetoksesta

 

Sitä,  miten paljon ihminen huijaa itseään, hän ei välttämättä edes itse huomaa. Esimerkkejä on lukemattomia: rakastunut tulkitsee vastapuolen hymyn vastarakkaudeksi, loppuun palamisesta kärsivä kuvittelee jaksavansa kymmenen tunnin työpäivää, alkoholisti uskottelee itselleen, että yhden voi aina ottaa...

Kuinka paljon tietoista itsepetos on? Nykyisin psykologien yleinen kanta on, että itsepetos on enimmäkseen tiedostamaton psykologinen puolustusmekanismi, joka suojaa vaikeilta ja tuskallisilta tunteilta. Se on paljon syvempää kuin vain tietoista pyrkimystä välttää epämiellyttävää tietoa.

New Scientist-tiedelehden mukaan osa ihmisistä rakentaa mielessään "valheellisisa sankaritarinoita" itsestään. Niissä päädytään taistelun kautta iloon ja onneen, ja tällaisilla ihmisillä on myös keskimääräistä parempi mielenterveys. Kevyesti yliampuva minän hekumointi tekee hyvää mielelle.

Lapsuus, jossa ei ole kohdattu ja käsitelty vaikeita asioita, ruokkii itsepetosta. Välttelijäksi opetettu alkaa mieluummin kätkeä kipeät asiat kuin pohtia, mitä ne kertoo itsestä. Taustalla voi vaikuttaa häpeään perustuva perususkomus siitä, että minussa on jotakin vialla.

Yksi tyypillisimmistä itsepetoksen aiheista suomalaisilla on omaan terveyteen liittyvien ongelmien kieltäminen - niiden esiin nostamista vältellään eikä apua haeta, kertoo psykoterapeutti Kristiina Silander.

Esimerkiksi pitkään jatkuneen alkoholinkäytön seuraukset ja tuhot näkyvät läheisille, mutta ongelmainen itse haluaa ne sivuuttaa. Alkoholismiin kuuluu liikakäytön peittäminen uskomattoman nokkelilla selityksillä tai huumorilla.

Myös työuupumuksen sivuuttaminen on hyvin yleinen itsepetos Suomessa. "Henkilö tekee paljon töitä, huomaa olevansa innoton, ärtynyt ja uupunut - ei jaksa työelämää, muttei jaksa muutakaan elämää. Hän selittää, että tämä on väliaikaista, sivuuttaa hälytysmerkit ja jatkaa samaa viikosta toiseen, koska suorittava osa itsestä pystyy siihen", Silander kertoo.

Jos parisuhteessa menee hyvin huonosti, ja joutuu pohtimaan rakkauden puutetta kumppania kohtaan, voi iskeä turvattomuuden tunne. Kumppania ei haluaisi satuttaa, ja oletus sosiaalisesta häpeästä hirvittää. Eroamisen pelossa saattaa vältellä ristiriitoja yli sietokykynsä.

 

Itsepetoksesta voi tulla suojakätkö, jonne on helppo paeta. Siellä tunnekuorma muhii kuitenkin niin suuriin mittoihin, että se alkaa niellä liikaa energiaa. Silanderin mielestä tässäkin taustalla vaikuttaa se, onko lapsuudessa saanut kokemuksen, että voi olla oma itsensä ja vaikeita asioita ei ole peitelty.

Joskus tosiasioita ei pysty tunnistamaan neuropsykologisista syistä. Näin käy helposti, kun esimerkiksi käsittelee läheisen kuolemaa. Aivot pyrkivät edelleen pitkään paikantamaan, missä läheinen on ja milloin hänet näkee seuraavan kerran.

Kuolleen läheisen voi tuntea "energiana" samassa tilassa. Se on pohjimmiltaan aivojen suojareaktio suruun liittyviltä tunnevaihteluilta. Ihminen voi jopa nähdä kuolleen, tämä on melko yleistä, eikä se tarkoita, että jotain olisi vialla.

Surua ei kannata yrittää kontrolloida, sillä se voimistaa surun valtaa. Yleensä aivot ja mieli sopeutuvat, kun saavat aikaa, tilaa ja tukea.

Olipa haitallinen itsepetos tyypiltään mitä vain, sen katkaisee yleensä vain jokin pakottava tekijä. Esimerkiksi kriisi josta väistämättä seuraa muutos aiempaan tapaan elää ja olla.

Terveysongelmissa se saattaa olla fysiikan pettäminen tai vahva ahdistus. Työuupumuksessa täydellinen romahtaminen on viimeistään seinä, joka pakottaa katsomaan totuutta silmiin, Silander sanoo.

Hyviä herättelijöitä voi olla myös omat lapset, muu läheinen tai lääkäri. Parisuhteessa mielen itsepetos kaatuu eron mahdollisuuden noustessa esiin.

Kun itsepetos päättyy nopeasti ja pakon edessä, tuen tarve on ilmeinen. Jotta itse pääsisi ajattelussa eteenpäin, tarvitaan muita.

"Kaikki eivät ole hyviä ottamaan tukea vastaan edes hädän hetkellä. Lopputulos voi silti olla hyvä, sillä totuuteen palaaminen on myös huojentavaa ja elämän todelliset asiat voivat alkaa vaikuttaa mielenkiintoisilta", Nevalainen sanoo.

Lähteet: Referaatti Hyvä Terveys 08-2023, kuvat omat

Vatsan mikrobisto vaikuttaa masennukseen

Vaikka tämä on jo vanha aihe, kirjoitan siitä silti, koska se on tärkeä aihe.

Vatsan bakteerien epätasapaino voi aiheuttaa masennusta. Syyskuussa vuonna 2017  julkaistussa Kalifornian yliopiston  tutkimuksessa saatiin tämän suuntaisia tuloksia.

Vaikka tutkimusryhmä oli aika pieni, tutkijat ovat sitä mieltä, että vatsan mikrobien, ajatusten, tunteiden välillä on kanssakäymistä. Vatsan bakteerit tuottavat aivojen kaltaisia välittäjäaineita, muun muassa serotoniinia ja dopamiinia. Ei turhaan sanota, että vatsa on toiset aivot.

Huomio keskittyi myös ärtyvän suolen  oireyhtymään. Tutkimuksissa huomattiin, että  ärtyvästä suolesta kärsivillä on jopa kaksin- tai kolminkertainen mahdollisuus saada masennus- ja  ahdistusoireita viiden vuoden kuluttua verrokkiryhmään verrattuna.

Ne, joilla on selkeästi muuttunut mikrobisto suolistossaan, oli verrokkeja enemmän lapsuuden ajan traumoja ja pikäikestoista ärtyneen suolen oireyhtymää. 

Joillakin ärtyvän suolen toiminnasta kärsivillä on enemmän ahdistuneisuutta, unettomuuta, uupumusta ja masennusta.

                      Mahdollinen hoito

Suurta helpotusta mielenterveyteen voi saada probiooteista eli maitohaoppobakteereista, mutta tutkimusryhän tulokset ovat vasta alustavia.

Aivokuvauksessa havaitut muutokset kuitenkin viittaavat siihen, että maitohappobakteereilla on masennusta lievittäviä ominaisuuksia.

Jokaisella ihmisella on oma yksilöllinen mikrobistonsa, joka on verrattavissa vaikka sormenjälkeen.

Esimerkiksi masennuksen hoidossa pitäisi kiinnittää huomiota myös ruokavalioon.

Tutkimuksissa ehkä tärkein havainto on, että mitä erilaisempia bakteereja suolistossa on, sitä vähemmän on sairauksia.

Tärkeää on, että suolistobakteerit saavat riittävästi oikeanlaista ravintoa.

Ruoan vaikutus suolistoon on yksilöllistä, mutta ollaan tultu siihen johtopäätökseen, että ravintokuidut eli imeytymättömät  hiilihydraatit ovat hyvää ruokaa bakteereille. Näitä on muun muassa kaurassa, rukiissa, pähkinöissä, hedelmissä, marjoissa ja kasviksissa yleensä. Mutta myös kalan rasva on suolistobakteerien mieleen. Ja totta kai probiootit, joita on hapanmaitotuotteissa, esimerkiksi jogurtissa, hapankaalissa.

Arkinen huomioiminen parisuhteessa

 

Miten mieheni huomioi minua arjessa? Melko monin tavoin. Hän tuo minulle herkkuja,  erityisesti erilaisia juustoja, kaupasta. Myös suklaata. Mies on hamsteri, ja kaapit pursuavat ruokaa. Hän hieroo hartioitani ja selkääni sopivin, hyvin ottein hierontaöljyllä. Minä vain makailen puolialastomana hänen hoidossaan... 

Miehellä on aikamoinen liuta vanhoja autoja, joista hän tarpeen tullen kunnostaa  - tämän tekee yleensä lopulta autokorjaaja, mutta ajatus on tärkein - minulle ajopelin. Hän laittaa auton liikenteeseen ja maksaa kulut ja verot.

Mies myös huvittaa minua sketseillään ja huumorijutuillaan. Hän on yleensäkin elämäniloinen ja nauraa paljon. Meillä on harvoin tylsää yhdessä.

Suloista on, että nykyisin mies poimii mustikat ja puolukat, jos minua ei huvita. Ei ole huvittanut muutamaan vuoteen. Sieniä kyllä poimin erittäin mieluusti.

Miten minä huomioin miestäni arjessa? Taas menee ruoan puolelle. Teen miehelle jotakin hänen mielestään herkullista ruokaa. Leivon hänelle herkkuja. Minäkin hieron häntä. Siivoan aina. Niin, kyllä minä aina. Se vain menee niin, enkä siitä valita.

Mies vie lajitellut jätteet keräyspisteisiin. Hän käy useammin kaupassa kuin minä, ja piirrän sydämen jokaisen kirjoittamani kauppalistan loppuun. Teen joskus niin sanottuja miesten hommia eli sirkkelöin halkoja ja kannan niitä suojaan. Leikkaan ruohon ja grillaan aina. Maalasimme Veran kanssa talon seinistä kattoon. Tapetoin. Pitäisi tänä kesänä maalata ikkunoiden puitteet ja kuistin laudat. Molemmilla on varmasti lisää huomionosoituksia , jotka nyt ei tule mieleen.

Hesari teki kyselyn, millä arjen teoilla kumppanit huomioivat toisiaan. Kyselyyn vastasi sata lukijaa. 34-vuotias nainen kertoo: "Mieheni tekee minulle aamiaisen lähes joka aamu, se on ihan parasta arjen luksusta ja arvostan sitä todella."

Kyselyn vastausten perusteella arkiset huomionosoitukset ovat yleensä melko perinteisiä, mutta joukosta erottui jokunen poikkeuksellinen tapa helliä puolisoa.  53-vuotias mies kirjoitti: "Kun vaimo oli flunssassa, hän lepäili olohuoneen sohvalla.  Leikkasin paperista pieniä "seteleitä" ja annoin ne vaimolle. Tämän jälkeen menin kalsareissani tanssimaan hänen eteensä ja kerroin, että hän voi halutessaan tunkea seteleitä kalsareihini ikään kuin tippinä. Ei tunkenut. Nauroi vain.

Hesari halusi kuulla tästä lisää. Puhelimessa Mika Wilenius kertoo, että hän on ollut vaimon kanssa yhdessä vuodesta 1990 asti. Huumori ja kaikenlainen hulluttelu ovat tärkeä osa heidän suhdettaan ja arkeaan.

"Aina välillä pitää irrotella, meillä ei tarvita alkoholia hauskanpitoon", Wilenius sanoo. Vaimo ymmärtää hänen "pelleilyjään".  

Pienetkin arkiset huomionosoitukset ovat tärkeitä suhteessa, toteaa ratkaisukeskeisen psykoterapian maisteri Hanna Myllymaa. Jokainen tarvitsee kokemuksen, että kelpaa ja riittää sellaisena kuin on. Arkisilla tekemisillä voi osoittaa, miten paljon arvostaa ja rakastaa toista. 

Myllymaa on työssään havainnut, että parisuhdeongelmien taustalla on usein tunne, että toinen ei huomaa eikä huomioi. Saman asian on huomannut Parisuhdekeskus Katajan asiantuntija Laura Huuskonen.

"Usein voi johtua kuormittavasta elämäntilanteesta, että ollaan jostakin syystä ajauduttu erilleen, ja tunneyhteys on katkennut", Huuskonen sanoo.

Myllymaan ja Huuskosen mukaan on tärkeää muistaa, että kumppanin tarpeet ja mieltymykset saattavat olla aivan erilaiset kuin omat, samoin kuin tapa osoittaa kiintymystä. Parisuhteen onnistuminen tarvitseekin kykyä ja halua asettua oman kokemusmaailman ulkopuolelle.

Huuskonen sanoo: "Hyvä vinkki on, että tee toiselle, mitä toinen haluaa hänelle tehtävän."

Ihmisten käsitykset rakkaudesta ja romantiikasta sekä tarpeet voivat olla erilaisia."Toinen osapuoli sanoo, että olen niin pitkään toivonut, että tekisit jotakin romanttista, mutta toinen vastaa, että olen tehnyt tätä ja tätä, etkö ole huomannut", Myllymaa kuvailee tyypillistä tilannetta.

Monilla on mielikuva, että tosirakkaudessa toinen aavistaa sanomattakin, mitä toinen haluaa. Mutta oikeassa elämässä kumppanit eivät ole ajatustenlukijoita, ja toiveetkin saattavat muuttua pitkän parisuhteen aikana.

33-vuotias nainen kertoo Hesarin kyselyssä: "Olemme jutelleet siitä, millaiset jutut kummallekin ovat erityisen mieluisia, ja se on ollut tosi hauskaa ja yllättävää! En esimerkiksi ennen aiheesta keskustelemista tajunnut, miten paljon kumppanilleni rakastavana eleenä merkitsee, jos vaikka hoidan jonkun kotityön tai muun käytännön jutun hänen puolestaan, ettei hänen väsyneenä tarvitse."

Hesarin kyselyssä kysyttiin siis mieleen jääneitä tekoja. Esimerkiksi näin lukijat vastasivat:

"Valmiiksi katettu pöytä ja lasiin kaadettu viini odottamassa, kun tulin kotiin erittäin uuvuttavan työviikon jälkeen", kertoo 53-vuotias nainen.

"Syntymäpäivälahjaksi saatu orkidea, joka kukki muutaman vuoden juuri syntymäpäivän aikaan. Hän myös hoiti kukkaa suurella rakkaudella", muistelee 51-vuotias nainen.

"Sydän piirrettynä auton takalasin pölyyn eräänä aamuna", kirjoitti 50-vuotias nainen.

Lähteet: Helsingin Sanomat 29.6.2023, kuvat Pixabay

Surutyöni 143.

   Unikot jo melkein kukkineina.

Rakas Vera-tyttäremme kuoli yllättäen nukkuessaan. Hän oli 22-vuotias molekyylibiologian opiskelija, terve ja hyväkuntoinen. Kuolemalle ei löydetty syytä kuolinsyytutkimuksissa. Teen edelleen surutyötä.

Suru Verasta on vähentynyt taas hieman, mutta se kulkee mukanani lopun elämääni. Kun teen ulkohommia, tuntuu, että Vera olisi lähelläni. On hyvä niin.

Menneet kaksi viikkoa ovat kuluneet nopeasti. Mies oli viikon työkeikalla, ja talo tuntui entistä tyhjemmältä. Oli ikävä miestä. Kun hän tuli maanantaina kotiin, hän sanoi, että nyt juhlitaan, kun raskas ja vaativa työkeikka oli ohi.

Niin sitten juhlittiin. Mitään juhlavaa syötävää ei ollut. Yleensä juon yksi tai kaksi alkoholiannosta. Nyt join paljon enemmän, enkä muistanut pitää lukua, kuinka paljon enemmän. Joimme valkoviiniä ja shotteina Jäger Maisteria.

Ja mikä krapula tästä seurasi! Nyt, kun kirjoitan tätä torstaina, on edelleen krapula. Pahimpina se oli tiistaina ja keskiviikkona. Mutta on edelleen. On ahdistus, ja pelko jostakin, mitä en osaa määritellä. Onneksi ahdistus ei kasva paniikkikohtaukseksi, lääkitys estää sen. On vain hyväksyttävä se, että ikä pahentaa krapulaa. Nuorempana se kesti vain yhden päivän, nyt päiväkausia.

Istutin viimein juhannuksena kaikki köynnöskasvini: villiviinit, lännenpiippuköynnöksen, aitoelämänlangat, krassit, kelloköynnökset, mustasilmäsusannat ja tuoksuherneet. Aiemmin olin istuttanut viisi uutta kärhöä. Siemenestä kylvämäni kymmenen miniauringonkukkaa ja kolme kurpitsaa voivat hyvin. Samoin kasvimaan kasvit.

Köynnöskukat ovat kaikki hengissä ja kiipeävät hyvin. Olen todella iloinen tästä! Kasvatin ne alusta asti siemenistä. Kesäkukat päätin ostaa vasta juhannuksen jälkeen, kun ei ole enää halloja tiedossa. Kysyin ennen juhannusta yhden puutarhan tiloissa, että onko kesäkukkia vielä myynnissä juhannuksen jälkeen. Kauppias vakuutti, että niitä on.

Olihan niitä, mutta hyvin suppea valikoima, toiset huonokuntoisia. Oli pakko tyytyä niihin. Onneksi olin istuttanut mausteyrtit ja chilit aikaisemmin. Mausteyrteistä minttu ja oregano olivat talvehtineet. Ostin basilikan, persiljan, timjamin ja salvian kaupasta myytävinä mausteina. Ne kasvavat hyvin. Kylvin korianterin, koska se kasvaa nopeasti.

Sain asennettua puhelimeen Lens-ohjelman tai -sovelluksen - miksi sitä nyt sanotaan, en minä digiblondi tiedä. Se kertoo kuvattavan kasvin nimen. Vaikka tunnen luonnonkukkia hyvin, väliin sattuu aivan tuntemattomiakin.

Olen käynyt edelleen kuntosalilla kolme kertaa viikossa, paitsi en tällä krapulaviikolla. Maanantaina ennen miehen kotiinpaluuta kävin ja huomenna aion käydä jälleen. Tulee kaksi kertaa tällä viikolla. Nautin aivan suunnattomasti siitä olosta, mikä tulee kuntosalin jälkeen. Endorfiiniryöppy. Sitä parempi mitä raskaimmilla painoilla jaksan. Nautin itseni rääkkäämisestä. Ehkä tähän vaikuttaa se, että lapsuudessa ja nuoruudessa hiihdin kilpaa.

Olen käynyt nyt kuntosalilla kolme kuukautta. Tuloksia näkyy jo. Reisien ja olkavarsien selluliitit ovat vähän hävinneet. En osannut lainkaan odottaa tätä. Ajattelin, että vain varaudun kuntosalilla alkavaan vanhuuteen. Saan voimaa jalkoihin, käsiin ja selkään. 

Naapuri toi taas kalaa. Tällä kertaa muikkuja. Hän on aivan liian hyvä ihminen, koska oli jopa perannut muikut valmiiksi. Paistoin niitä tänään lounaaksi. Leivitin ruisjauhoilla ja paistoin runsaassa voissa. Herkullista.

Leivoin viime viikolla pullaa ja ison vanhanajan mustikkapiirakan. Pakastin pitää saada tyhjäksi viime kesän marjoista. Tein myös taas mehua. Kutsuin naapurin ystäväni päiväkahveille. Hän on siis eri kuin kalaa lahjoittava naapuri. Tuntuu, että hän tietää minusta melkein kaiken ja minä hänestä. Aina ei edes sanoja tarvita. Toisen ystäväni kanssa olemme puhuneet maratonpuheluja, 4-6 tuntia kerrallaan. 

Säätyyppi muuttui. Sateet tekevät hyvää luonnolle, eikä tarvitse kastella kukkia ja kasvimaata. Silti kaipaan helteitä. Olen vilukissa ja nautin niistä paljon. Kyllähän helteitä vielä varmasti tulee.

Järkytyin kirjailija Miki Liukkosen kuolemasta. Se surettaa paljon. Aikoinaan melkein häikäistyin hänen romaanistaan O. Luin myös romaanit Elämä:Esipuhe ja Hiljaisuuden mestari. Oli sitten mitä tahansa mieltä hänen mediapersoonastaan tai alkoholi- ja mielenterveysongelmistaan, hän oli mielestäni kirjailijana nero.

Hyvää viikonloppua kaikille!

  

Vatsavaivoja

Minulla ei ole yleensä vatsavaivoja. Muistan kuitenkin selkeästi kaksi kertaa. Töihin tullessa piti mennä heti vessaan ripuloimaan. Joskus oli oksettava olo. Tämä johtui pahasta stressistä.

Toisen kerran sain mahakatarrin, kun tyttäreni lähti opiskelemaan kauas, ja olin huolissani. Silloin vatsassa poltteli syönnin jälkeen, menin lääkäriin muutaman päivän kuluttua, ja hän kysyi, oliko elämässäni tapahtunut jokin iso muutos. Kyllä oli. Lääkäri oli viisas.

Tilanne toistuu turhan usein: ummettaa, kipuilee tai juoksuttaa vessassa. Tällaisia tuttuja tuntemuksia kutsutaan toiminnallisiksi vatsavaivoiksi, joihin ei ole elimellistä syytä. Ne ovat usein psykosomaattisia.

Miltei joka toisella suomalaisella on jonkin sortin vatsavaivaa. Niiden kanssa eläminen nyky-yhteiskunnassa on hankalaa. Toisin on maalla: peltotöissä saa piereskellä, toimistossa ei. Metsässä vessa voi olla kuusen juurella, mutta kaupungissa se voi olla lukkojen takana.

Toiminnalliset vatsavaivat oirehtivat välillä vähemmän, välillä enemmän ja ne liittyvät usein syömiseen. Jos ruoasta tulee epämukava olo, ihminen karsii syömisiään.

Lääketieteen tohtori, sisätautien ja gastroenterologian erikoislääkäri Markku Pajala sanoo: "Ensimmäisenä ruokavaliosta lähtevät yleensä kahvi, maitotuotteet ja gluteenia sisältävät viljat. Lisäksi testataan apteekin itsehoitolääkkeet närästyslääkkeistä suolen toimintaa rauhoittaviin ja vilkastuttaviin valmisteisiin."

Kun nämä konstit ei auta, lähdetään lääkäriin. Osa potilaista päätyy tähystystutkimuksiin: mahalaukun ja paksusuolen tähystyksiin, joilla poissuljetaan suolistosyöpä.

"Suolistosyövän mahdollisuus on hyvin pieni, jos kenkkuileva vatsa on alle viisikymppiselle tuttu vaiva eikä siihen liity mitään seuraavista: verinen uloste, anemia, kuumeilu, tahaton laihtuminen tai nielemisvaikeus", Pajala kertoo.  

Toiminnalliset vatsavaivat ovat usein nuorten ja työikäisten vaivoja, joille tähystys on monesti turha. Alle viisikymppisistä ylävatsapotilaista 85 prosentilla tähystyksen tulos on normaali. "Siinä mahdollisesti paljastuva vaiva on yleisimmin refluksitauti, joka hoituu lääkekokeilulla ilman tähystystäkin."

Kun elimilliset sairaudet on suljettu pois, jäävät toiminnalliset vatsavaivat. Yleistä on ärtyvä suoli eli IBS tai toiminnallinen ylävatsavaiva. Ärtyvään suoleen kuuluvat muun muassa ripuli ja ummetus ja monesti niiden nopea vaihtelu. Toiminnallisessa ylävatsavaivassa vatsa täyttyy vähästä ja ruoan jälkeen on ikävä olo.

Kun vatsavaivoille ei löydy tutkimuksissa syytä, niihin ei löydy aina hoitoakaan.

"Kun elämä koettelee, vatsa komppaa. Taloudelliset vaikeudet, omaisen sairastuminen ja ihmissuhderistiriidat tuntuvat vatsassa", Pajala sanoo.

Mieltä  kuormittavat asiat siis vaikuttavat vatsan toimintaan. Kiireen ja stressin yhteys vatsavaivoihin onkin tiedetty jo pitkään.

Koska toiminnalliset vatsavaivat johtuvat monesta syystä, niitä hoidetaan yleensä kokonaisvaltaisella elämäntaparemontilla, Pajala kertoo.

"Parempaan lopputulokseen päästään, kun lääkärin ja oireita lievittävien lääkkeiden lisäksi mukana on ravitsemusterapeutti, liikunta-ammattilainen ja joskus psykologi."

Dieetti on toiminnallisissa vatsavaivoissa harvoin ensimmäinen hoito, sanoo laillistettu ravitsemusterapeutti Emilia Leinonen. Ennen kun alkaa muuttaa ruokavaliotaan isosti, Leinonen kannustaa kokeilemaan näitä konsteja:

1. Huolehdi riittävästä unesta ja palautumisesta. Vatsa reagoi helposti stressiin.

2. Yritä syödä säännöllisesti ja juo riittävästi vettä.

3. Pysähdy kunnolla syömään. Se ehkäisee hotkimista ja siten ilmaa suolistossa sekä rauhoittaa autonomista hermostoa.

4. Liiku päivittäin. Se tukee kaasujen poistumista suolistosta ja helpottaa ummetusta.

5. Hyödynnä hengitystäsi. Vaikeissa paikoissa hengitä muutaman kerran tavallista syvempään sisään ja pidennä uloshengitystä. Tämä auttaa säätelemään autonomista hermostoa ja rauhoittamaan oloa.

6. Kokeile viljana kauraa. Vatsa saattaa sietää kauraa paremmin kuin vehnää tai ruista.

7.Kokeile probiootteja. Niiden käyttöä on turha jatkaa, elleivät ne auta muutamassa viikossa.

8. Jos karsit ruokavaliota, tee se ravitsemusterapeutin kanssa. Ärtyvän suolen hoidossa yleensä käytetty FODMAP-ruokavalio on kolmivaiheinen. Aluksi poistetaan FODMAP-yhdisteitä sisältäviä ruokia, kuten ruis, vehnä ja ohra, sekä jotkut hedelmät ja kasvikset, kuten omena ja sipulit. Seuraavaksi karsittuja ruoka-aineita testataan ruoka-aine kerrallaan. Ylläpitovaiheessa ruokavalioon jäävät ruoat, jotka eivät aiheuta hankalia oireita.

Lähteet: Helsingin Sanomat 4.5.2023, kuvat Pixabay

Aamulla melkein eri ihminen kuin illalla

 

Minä olen todellakin aamulla eri ihminen kuin päivällä ja illalla. Aamulla mieleen tulee pessimistisiä ajatuksia, olen aamuäreä ja haluaisin olla puhumatta, hiljaa.  Myös melkeinpä inhoan kovia ääniä, kuten miehen moottorisahausta. Onneksi hän on oppinut ottamaan tämän huomioon.

Tavallisin persoonallisuutta kuvaava psykologinen malli on niin sanottu Big Five. Tähän sisältyy viisi persoonallisuuspiirrettä: avoimuus, tunnollisuus, ulospäinsuuntautuneisuus, sovinnollisuus ja neuroottisuus. Näistä voi olla myös vastakohdat tai keskikohdat.

Perinteisen käsityksen mukaan persoonallisuuden piirteitä on melkein mahdotonta muuttaa. Helsingin yliopiston psykologian professorin Markus Jokelan mukaan uudempi käsitys kulkee kuitenkin joustavampaan ja muuttuvampaan suuntaan, pysyvästä jatkuvasti muuttuvaan.

"Toimintaan vaikuttavat useat erilaiset tilannekohtaiset tekijät, henkilön silloinen vireystila, mieliala, kiire ja muut päivän kuluessa muuttuvat psykologiset olosuhteet."

Pysyvänä pidetty persoonallisuus muuttuu muun muassa psykoterapiassa, jossa lisääntyvät potilaiden emootioiden eli henkisten tunteiden tasapainoisuus sekä avoimuus ja ulospäinsuuntautuneisuus.

Se, mitä ajatellaan persoonallisuuden piirteenä, voi olla jopa tuntien sisällä ohimenevä tunne.

Tällaisia nopeita muutoksia kuvaa psykologian käsite intraindividual variability eli yksilökohtainen vaihtelevuus.

Henkilö voi olla ikävä ja sulkeutunut aamulla, mutta avoin ja miellyttävä keskipäivästä lähtien.

Moni tunnistaa myös sellaisen ilmiön, että ihminen voi muuttua kuin toiseksi persoonaksi riippuen ympäristöstä tai kulloisestakin seurasta.

Ihmisten muuntuminen on jopa niin suurta, että se ylittää persoonallisuuden piirteiden keskimääräiset erot kahden henkilön välillä, eräässä psykologisessa kokeessa huomattiin.

Edistyksellistä kokeessa oli se, että tutkijat ottivat huomioon pelkän stressin sijaan myös sen, mistä se johtui.

Riitely kumppanin kanssa järkyttää emotionaalisesti enemmän kuin työpaineet ja ne taas kuormittavat enemmän kuin päivittäiset harmit, kuten myöhästymiset tai tekemättömät kotityöt.

Lyhyen ajan yksilölliset vaihtelut saattavat olla eniten reaktioita siihen, mitä tapahtuu tietyissä tilanteissa, kuten kotona lasten kanssa, ystävien seurassa tai lääkärin vastaanotolla.

"Toiset ovat herkempiä tällaisille vaihteluille kuin toiset. Suurimmaksi osaksi kyse on siitä, että ihmiset virheellisesti tulkitsevat liian monet ohimenevät tapahtumat persoonallisuutta kuvaaviksi ilmiöiksi", Jokela sanoo.

Saksalaisessa tutkimuksessa selvisi, että kuormittavissa tilanteissa esiintyi runsaasti neuroottisuutta, suorituskeskeisissä tilanteissa ulospäinsuuntautuneisuutta ja älyllisissä tilanteissa tunnollisuutta myös niillä, joilla nämä piirteet olivat muutoin heikompia.

Henkilö, jonka tunteet heiluvat vahvasti, kuvataan psykologiassa epävakaaksi persoonallisuudeksi tai rajatilaksi. Arjessa saatetaan puhua "ailahtelevasta" henkilöstä. Hän saattaa esimerkiksi nauraa ja itkeä vuoron perään hallitsemattoman tuntuisesti.

Uusien tutkimusten mukaan epävakaus voi olla kuitenkin enemmän seurausta hallitsemattomista ja odottamattomista tapahtumista, kuten arkisesta kaaoksesta työssä.

"Yleensä ihmiset eivät hidasta riittävästi tunnekokemusten töyssyissä, jolloin tunnevaihtelu koetaan epämiellyttävänä ja psyykkisesti rasittavana. Joustava suhtautuminen tunnevaihteluihin vaatii enemmän valppautta ja vastaanottavaisuutta", Jokela sanoo.

Ihminen voi kokemuksen myötä harjaantua vähemmän reaktiiviseksi, mikä tasoittaa tunnevaihtelujen rasittavuutta.

Jopa kielteiset tunteet pystytään tuntemaan perusteellisesti, mikä lopulta parantaa hyvinvointia.

Monipuolinen tunnekirjo on eduksi. Kirjavasti tunteita kokeva voi olla vastustuskykyisempi elämän kuohuissa.

Psykologian professori Michelle Newman työryhmineen on kehittämässä sovellusta nimeltä Skilljoy.  

Tämä ohjaa kiinnittäämään huomiota nykyhetken myönteisiin puoliin, pohtimaan ja tallentamaan niitä sekä osallistumaan ja nauttimaan erilaisista käyttäjälle soveltuvista toimista. Sitä käyttävät murehtivat vähemmän kuin ennen sovelluksen käyttöä.

Sovellusta on käytetty erityisesti yleisestä ahdistuneisuushäiriöstä eli neuroosista kärsivien hoidossa.

Ihmiset eivät usein edes tiedosta tai muista, mikä laukaisee heidän ahdistuksensa. Syynä saattavat olla biologiset tekijät, kuten hormonit ja aivojen kemialliset reaktiot.

Nämä taas voivat kytkeytyä tiettyihin elintapoihin, kuten alkoholiin, uneen tai ruoansulatuskanavan hyvinvointiin. Tällaisista muuttujista voi seurata "selittämätöntä ahdistuneisuutta".

Lähteet: Helsingin Sanomat 12.6.2023, kuvat omat