Itsepetoksesta

 

Sitä,  miten paljon ihminen huijaa itseään, hän ei välttämättä edes itse huomaa. Esimerkkejä on lukemattomia: rakastunut tulkitsee vastapuolen hymyn vastarakkaudeksi, loppuun palamisesta kärsivä kuvittelee jaksavansa kymmenen tunnin työpäivää, alkoholisti uskottelee itselleen, että yhden voi aina ottaa...

Kuinka paljon tietoista itsepetos on? Nykyisin psykologien yleinen kanta on, että itsepetos on enimmäkseen tiedostamaton psykologinen puolustusmekanismi, joka suojaa vaikeilta ja tuskallisilta tunteilta. Se on paljon syvempää kuin vain tietoista pyrkimystä välttää epämiellyttävää tietoa.

New Scientist-tiedelehden mukaan osa ihmisistä rakentaa mielessään "valheellisisa sankaritarinoita" itsestään. Niissä päädytään taistelun kautta iloon ja onneen, ja tällaisilla ihmisillä on myös keskimääräistä parempi mielenterveys. Kevyesti yliampuva minän hekumointi tekee hyvää mielelle.

Lapsuus, jossa ei ole kohdattu ja käsitelty vaikeita asioita, ruokkii itsepetosta. Välttelijäksi opetettu alkaa mieluummin kätkeä kipeät asiat kuin pohtia, mitä ne kertoo itsestä. Taustalla voi vaikuttaa häpeään perustuva perususkomus siitä, että minussa on jotakin vialla.

Yksi tyypillisimmistä itsepetoksen aiheista suomalaisilla on omaan terveyteen liittyvien ongelmien kieltäminen - niiden esiin nostamista vältellään eikä apua haeta, kertoo psykoterapeutti Kristiina Silander.

Esimerkiksi pitkään jatkuneen alkoholinkäytön seuraukset ja tuhot näkyvät läheisille, mutta ongelmainen itse haluaa ne sivuuttaa. Alkoholismiin kuuluu liikakäytön peittäminen uskomattoman nokkelilla selityksillä tai huumorilla.

Myös työuupumuksen sivuuttaminen on hyvin yleinen itsepetos Suomessa. "Henkilö tekee paljon töitä, huomaa olevansa innoton, ärtynyt ja uupunut - ei jaksa työelämää, muttei jaksa muutakaan elämää. Hän selittää, että tämä on väliaikaista, sivuuttaa hälytysmerkit ja jatkaa samaa viikosta toiseen, koska suorittava osa itsestä pystyy siihen", Silander kertoo.

Jos parisuhteessa menee hyvin huonosti, ja joutuu pohtimaan rakkauden puutetta kumppania kohtaan, voi iskeä turvattomuuden tunne. Kumppania ei haluaisi satuttaa, ja oletus sosiaalisesta häpeästä hirvittää. Eroamisen pelossa saattaa vältellä ristiriitoja yli sietokykynsä.

 

Itsepetoksesta voi tulla suojakätkö, jonne on helppo paeta. Siellä tunnekuorma muhii kuitenkin niin suuriin mittoihin, että se alkaa niellä liikaa energiaa. Silanderin mielestä tässäkin taustalla vaikuttaa se, onko lapsuudessa saanut kokemuksen, että voi olla oma itsensä ja vaikeita asioita ei ole peitelty.

Joskus tosiasioita ei pysty tunnistamaan neuropsykologisista syistä. Näin käy helposti, kun esimerkiksi käsittelee läheisen kuolemaa. Aivot pyrkivät edelleen pitkään paikantamaan, missä läheinen on ja milloin hänet näkee seuraavan kerran.

Kuolleen läheisen voi tuntea "energiana" samassa tilassa. Se on pohjimmiltaan aivojen suojareaktio suruun liittyviltä tunnevaihteluilta. Ihminen voi jopa nähdä kuolleen, tämä on melko yleistä, eikä se tarkoita, että jotain olisi vialla.

Surua ei kannata yrittää kontrolloida, sillä se voimistaa surun valtaa. Yleensä aivot ja mieli sopeutuvat, kun saavat aikaa, tilaa ja tukea.

Olipa haitallinen itsepetos tyypiltään mitä vain, sen katkaisee yleensä vain jokin pakottava tekijä. Esimerkiksi kriisi josta väistämättä seuraa muutos aiempaan tapaan elää ja olla.

Terveysongelmissa se saattaa olla fysiikan pettäminen tai vahva ahdistus. Työuupumuksessa täydellinen romahtaminen on viimeistään seinä, joka pakottaa katsomaan totuutta silmiin, Silander sanoo.

Hyviä herättelijöitä voi olla myös omat lapset, muu läheinen tai lääkäri. Parisuhteessa mielen itsepetos kaatuu eron mahdollisuuden noustessa esiin.

Kun itsepetos päättyy nopeasti ja pakon edessä, tuen tarve on ilmeinen. Jotta itse pääsisi ajattelussa eteenpäin, tarvitaan muita.

"Kaikki eivät ole hyviä ottamaan tukea vastaan edes hädän hetkellä. Lopputulos voi silti olla hyvä, sillä totuuteen palaaminen on myös huojentavaa ja elämän todelliset asiat voivat alkaa vaikuttaa mielenkiintoisilta", Nevalainen sanoo.

Lähteet: Referaatti Hyvä Terveys 08-2023, kuvat omat

Mitä äitikin ajattelisi?

Vaativien vanhempien lapsesta voi kasvaa korostetun itsekriittinen ja armoton itselleen. Joskus äidin tai isän ääni puhuu mielessä vanhuuteen asti.

Lapsuudessa vanhemmilta kuultu jatkuva arvostelu voi vaikuttaa tapaan, jolla ihminen puhuu itselleen, sisäiseen ääneen. Jos vanhemmat ovat olleet hyvin kriittisiä ja vaativia, voi olla vaikea antaa itselleen anteeksi ja olla itseään kohtaan lempeä.

Elämästä tulee helposti suorituskeskeistä. Mikään suoritus ei kuitenkaan tuo tunnetta riittävyydestä. Ihminen etsii pohjimmiltaan vanhempiensa hyväksyntää.

Mitä äiti ajattelisi tästä?

Ihminen voi vielä aikuisena punnita päätöksiä sen mukaan, mitä vanhemmat niistä ajattelisivat. Kyseessä on vaikeus irrottautua vanhemmista. Kun lapsi ei ole saanut riittävästi turvaa, hän jää kysymään sitä ikuisesti.

On jännä paradoksi, että kun lapselle on annettu turvaa ja lämpöä, on helpompaa irrottautua vanhemmista, kasvaa omaksi itsekseen ja ajatella itse eikä toisen kautta. Mutta jos ei ole saanut tukea ja turvaa vanhemmilta lapsena ja nuorena, ei pääsekään heistä irti. Aikuinenkin voi yrittää alitajuisesti kelvata vanhemmilleen esimerkiksi aina uusia tutkintoja tekemällä ja olemalla hyvin ahkera.

Tällainen ihminen yrittää saavutta tilaa, jossa voisi viimeinkin kokea olevansa hyväksytty, turvassa ja tarpeeksi hyvä. Kelpaamisyritykset voivat jatkua senkin jälkeen, kun vanhemmat ovat kuolleet.

Tämän käyttäytymisen voi viheltää poikki esimerkiksi työuupumus tai masennus. Se voi saada ihmisen pohtimaan mistä paha olo kumpuaa ja miksi suorittaa ilman, että kokisi siitä koskaan kunnolla tyytyväisyyttä.

Monet joutuvat aikuisena peilin eteen ja alkavat käsitellä käyttäytymisensä ja ajattelunsa juurisyytä. Se tekee mahdolliseksi  muutoksen.Usein se vaatii syvää prosessia, että pystyy olemaan vihainen niille, jotka ovat tuottaneet niin paljon hallaa.

Pelkkä tiedostaminen ei välttämättä lopeta pahaa ja haitallista sisäistä puhetta vaan pitäisi myös uskaltaa tuntea kokemukseen liittyviä tunteita ja käsitellä niitä.

Olisi myös lohdullista ja hyvä ymmärtää, millainen historia omilla vanhemmilla on ollut. Ehkä vanhempi toimi niin hyvin kuin pystyi, mutta hänen eväänsä olivat heikot.

Usein aikuinen, joka puhuu lapsilleen korostuneen vaativasti ja arvostelevasti, on mielessään itseään kohtaan samanlainen. Myös hänen vanhempansa ovat olleet kriittisiä. Ajatusmalli etenee sukupolvelta toiselle, sukupolvien ketjussa.

  

Lähteet: Helsingin Sanomat 4.6.2020, kuvat omat

 

Muistini pätkii - pitääkö huolestua?

Minä olen ensiksikin ollut koko ikäni hajamielinen. Minulla on sellaisia muistihäiriöitä, että makuuhuoneessa ajattelen meneväni hakemaan tiettyä esinettä keittiöstä. Mutta kun pääsen keittiöön, en enää muista, mitä olin hakemassa. Ja kun pääsen takaisin makuuhuoneeseen, muistan asian. Ei kun takaisin keittiöön. Siis melkoiseksi ravaamiseksi on tullut tämä elämä.

Ja silmälasit ja kännykkä. Yhtenään kadoksissa. Meidän perheen yhteinen harrastus on etsiä minun silmälasejani. Ne saattaa löytyä vaatekaapista liinavaatteiden päältä (Mitä ihmettä olen ollut siellä tekemässä?). Eteisestä pakastimen päältä (Tämä on ymmärrettävissä. Tulin lenkiltä, oli kuuma, silmälasit huurussa, äkkiä pois jonnekin). Viime kesänä silmälasit löytyivät kerran kasvimaan laidalta. Oli varmaan tullut kuuma ja silmälasit vaan äkkiä pois jonnekin. Palataanpa takaisin varsinaiseen aiheeseen.

Jos kyseessä on yksittäiset kiireisiin tilanteisiin liittyvät unohdukset, ei ole syytä epäillä mitään vakavaa. Mutta jos unohdukset toistuvat ja muut joutuvat huomauttamaan asiasta, kannattaa muisti tutkituttaa.

Kiire saa muistin pätkimään

Yleensä lyhytkestoisen muistin eli työmuistin ongelmat johtuvat kiireestä ja multitaskaamisesta. Pää ei pysy mukana arjen pyörityksessä ja vauhdissa.

Myös huolet, kivut ja kehnosti nukutut yöt voivat vaikuttaa muistin toimintaan. Valtaosalla työntekijöistä muistiongelmat ovat lieviä ja tilapäisiä.

Työn aiheuttama  aivojen kuormitus on lisääntynyt. Koko aika tulee uusia tietokoneohjelmia ja muuta digiä. Jos työn vaatimukset ylittävät työntekijän tiedonkäsittelyn normaalit rajat, muistin ja tarkkaavaisuuden virheitä tulee helposti.

Masennus heikentää muistia

Joskus muistiongelmien  taustalla voi olla masennusta ja ahdistuneisuutta. Tämä johtuu aivoista. Masennus pienentää muistin toiminnalle tärkeää hippokampusta. Myös otsalohkojen toiminta heikkenee ja muistaminen vaikeutuu. Nämä muistiongelmat on melko lieviä.

Työuupumus lisää riskiä saada masennus. Aivojen jaksamisesta pitäisi pitää huolta jo silloin, kun ongelmia ei vielä  ole. Lisäksi masennus nostaa hieman riskiä sairastua muistisairauksiin.

Vakavat vitamiinien puutostilat ja kilpirauhasen vajaatoiminta voi saada muistin pätkimään.

Muutokset ja stressi

Alkava Alzheimerin tauti voi oireilla muun muassa oppimisen vaikeuksina, unohteluna ja siinä, ettei muista, vaikka muistutetaan.

Pitkäkestoinen stressi pienentää muistialueen kokoa, ja riski sairastua Alzheimerin  tautiin voi jonkun verran kasvaa.

Pelkäätkö, että sairastut muistisairaukseen? Onko lähipiirissäsi muistisairauteen sairastunutta?

Lähteet:Kauneus&terveys 2/2019